Valmennus

Onneksi päästiin taas pitkästä aikaan vähän hakemaan tuntumaa taas meijän menoon, ettei mene ihan yksinään köpöttelyksi meijän kesätreenit. Onnistuin silti "pilaamaan" valmennuksen kun huomasin vasta Hyyppärään saapuessani että multa puuttuu kangista kankiketju... :D Siis oikeesti...
Noh, ei auttanut muu kuin  tuunata kankisuitsista nivelet! Kankikuolain vain pois ja viritettiin kankipiuhat jotenkin nivelpiuhojen ympärille etteivät lepattaisi pitkin Hertan poskia. Siis niin noloa ja tyhmää... En sitten voinut katsoa autoa pakatessani tallilla että onko kaikki osat mukana? Nyt kyllä viimeistään väännän sen kankiketjun kokonaan kiinni kankiin, ettei niitä voi edes irrottaa!
 Vähän meni sitten valmentajan suunnitelmat uusiksi, sillä tarkoitus oli tehdä sunnuntain rataa yms, jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta kun huomasi että mulla on nivelet, niin sanoi että keskitytään sitten ihan perushommiin, tällä kertaa siis taipumiseen ja takaosan työskentelyyn. Tämähän passaa, sillä ei niistä perusjutuista eroon pääse.

H oli aluksi vähän hankalan oloinen edestä. Kulki tosi lyhyenä eikä millään tahtonut taipua niskastaan oikeasti. Voi olla, että pelkällä bridongilla ratsastaminen (eli käytännössä uusi kuolain) vähän hämäsi sitä, sillä se tuntui vähän kumimaiselta edestä. Vaikka kuinka yritti asettaa ja taivuttaa, niin se taipui vain näennäisesti. Aloitettiin käynnissä kunnon taivuttelua niskasta, pikku hiljaa se antoi periksi kun ylitaivuteltiin edestä. Sitten sama homma ravissa. Tämä oli huomattavasti vaikeampaa, sillä H vain tarjosi leijuntaravia, vaikka sen pitäisi ravata paljon ponnekkaammin eteen, jotta takaosa oikeasti työntää eteen. Aina kun H alkaa leijumaan, se pääsee "karkuun". Se nostaa niskaansa ylös, selkä painuu alas ja takaosa jää hitaaksi ja taakse.

Alettiin sitten ravissa ihan vain pääty-ympyrällä tekemään hommia, ja koko ajan mun piti keskittyä siihen, että se taipuu ja antaa periksi niskastaan ja asettuu ympyrälle, mutta samalla mun pitää ratsastaa eteen. Tehtiin sitten vielä samalla idealla, mutta niin, että ravia muutettiin siten, että tulee 10 koottua ravia ja 10 askelta keskiravia. Näitä siirtymisiä koko ajan. Tosi tehokasta, sillä joudun koko ajan keskittyä taivutukseen ympyrällä, mutta samalla keskittyä oikeasti ratsastamaan jalalla, jotta saan variaatiota raviin. Eteen 10-kiinni10-eteen10-kiinni10...
Kun H pehmeni molempiin suuntiin tämän harjotteen ansiosta, siirryttiin tekemään pääty-ympyrä, jonka jälkeen pitkää sivua pitkin avoa, päädystä täyskaarto ja sulkuväistöä takasin uralle ja suunnan vaihto. Tämä oli hyvä, sillä sama kuvio tulee sunnuntain radassa. Sulku oli ihan ok, mutta tässä H jännittyy taas niskastaan, ja nousee liian korkeaksi. Itse sulku on ihan ok, mutta rentous saisi säilyä. Avossa taas tarvittiin lisää tasaisuutta ja tahtia, eli tämä korjataan eteenpäin ratsastuksella. Sama tasapaino ja tahti ei saa missään nimessä kadota ja hilejntyä avoon mennessä, muuten alkaa H vaappua, koska paino takaosalta häviää. Eli sama draivi ja eteenpäin ratsastus vaikka mennäänkin avoa!

Laukassa saatiin tehdä töitä paljon enemmän vasempaan laukkaan (tämä on ollut aina huonompi kierros). Oikea laukka oli paljon helpompi. H:n vasen takajalka jää hitaaksi ja jäykäksi vasemmassa laukassa, joten vasen laukkakin jää jäykäksi. Hirveästi vain aktiivisesti vasemman, eli sisäpohkeen käyttöä. Raippa myös avuksi pohkeen taa, ja mun täytyy olla nopeampi oman jalkani kanssa, jotta H saa oman vasemman jalkansa nopeaksi. Laukassakin tehtiin samaa "10 pitkää ja 10 lyhyttä"- askelta. Tämä toi taas lisää irtonaisuutta.
Oli kiva huomata että H tosiaan alkoi muuttua pyöreämmäksi. Kuvistakin näkee "ennen" ja "jälkeen" reaktiota.

H on vaikea ratsastaa oikein päin siinä mielessä, että sillä on äärettömän pitkä runko, ja se on vielä takakorkea, mutta sillä on lyhyt kaula. Ja kun tavoitteena on ratsastaa takaosa lyhykeksi, mutta kaula pidemmäksi, niin sehän täysin päinvastoin kuin mitä H luonnostaan on... Haastetta, haastetta!

Jos H on liian rento omasta takaa, se on kiva edestä, mutta löysä ja pitkä takaa. Sitten kun haluan lyhentää sitä takaa, niin se yleensä lyhenee samalla myös edestä. Eli mun täytyy nyt oppia saamaan se lyhyeksi takaa, mutta jännittymättä sitä edestä. Vielä kun H:lla on lyhyt kaula, niin jos se on lyhyenä edestä, niin se sitten näyttää tosi lyhyeltä edestä...

Jos H on taas liian kireä/jännittynyt, se on kaula tosi lyhyenä ja korkeana, selkä alhaalla ja takajalat tallissa... Tällöin taas pitäisi saada se rentoutumaan edestä, jolloin takaosalle tulee tilaa kaivautua eteen... Miks tän pitää olla niin vaikeeta? :D

Viikonlopun rataa varten tosiaan mietittiin, ettei mun tarvitsisi kuin saada se eteenpäinpykrimys säilytettyä, jolloin takaosa on aktiivinen, mutta rentous edestä, jolloin kaiken kaikkiaan meno tulee miellyttävämmän näköiseksi ja saisin paremmat pisteet.  Jotkut tuomarit tykkää kun H on vähän kiremäpi ja aktiivinen, mutta jotkut taas tykkäisi että se olisi rennompi ja rauhallisempi... Itse tykkään että hevonen potkii menemään lennokkaasti ja näyttävästi, jolloin se on aktiivinen. Liian "rauhallinen" rata tuo löysän vaikutelman. Mutta en voi ruveta aina muuttamaan ratsastustani kyseisen tuomarin mieltymystä vastaavaksi. Täytyy siis vain ratsastaa aina niin hyvin kuin pystyy ja saada hevonen sen tuntuiseksi kuin se itsestä tuntuu hyvälle. Ja mä pyrin ratsastamaan sen sellaiseksi, kuin sen valmennuksissa saa. Silloin se mun mielestä on paras mahdollinen.

Laitanpa tähän loppuun vähän kuvakollaasia tunnista. Alku kuvista näkee että on vähän nihkeetä menoa, ja jännittynyttä, mutta lopuksi on saatu vähän suuntaa oikeaksi. :)

KAIKKI KUVAT (C) Janna Pehkonen

Tässä näkee, kuinka H jännittää niskastaan ja ei kanna selän läpi (selkä notkolla)

Tunnin edestessä takaosaan saatiin työntöä, mutta etuosaan vielä keveyttä kaivataan.

Tässä vielä takaosan aktivointia, mutta vielä pitäisi saada edestä läpi, jotta siis päästään ns. ylämäkeen.

Lopputunnista alkoi myös pyöristyä niskastaan, heti helpottaa istuminen ja koko laukka ylipäätään.

Lopuksi vastalaukassakin saatiin eteenpäinpyrkimys ja etuosan rentous. H on nyt paljon ryhdikkäämpi, vaikka niska on alempana. Mutta kun takaosan saa työntämään ja niskasta periksi, niin hevonen kantaa.

Tässä tunnin puolivälin ravityöskentelyä. Takaosa alkaa vähän jo työntää,  mutta rehellistä taipumista niskasta vielä haetaan.

Toivottavasti kuvista vähän näkee mitä haettiin, ja jospa  ne vähän havainnollisti mitä tehtiin.
Koitin nyt mahdollisimman tarkasti kertoa mitä tunnilla tehtiin ja mihin päädyttiin. Toivottavasti herätti joissakin teistä jotain ajatuksia. :)