Kürin tekemisestä

Joskus on ollut toiveena että kertoisin tästä prosessista tarkemmin. Miten tein meidän kürin ja mitä siihen vaadittiin? En ole kovin paljoa kürejä väsännyt, tämä on vasta ensimmäinen kausi kun ikinä siinä kisaan, mutta kerronkin vain omat kokemukseni ja havainnot, tämä ei siis ole mikään oppikirja. ;)

Hertan vahvuus on raviohjelma, etenkin lisättyravi ja sulkutaivutukset.
Kuva Niina Kuronen www.niinan.kuvat.fi

1. Mitkä ovat vahvuudet/heikkoudet?
Nämä asiat täytyy jokaisen miettiä omalle hevoselleen ratsukkokohtaisesti.
Meidän vahvuus on ehdottomasti raviohjelma, tosin laukkaohjelmakin sujuu. Hertalla ei ole niin hyvä laukka, mutta ravi taas on laadukas, joten sitä kannattaa silloin hyödyntää. Lisätty ravi on parasta meillä, joten se meidän kannattaa esittää oikein pisteenä iin päälle. Mun ohjelmassa lisätty ravi tulee juuri ennen lopputervehdystä, eli teen sen keskilinjalla kohti tuomaripäätyä ja pysähdys on suoraan lisätystä ravista. Tämä tuo pikkasen hallittua riskinottoa, mutta meille se on helppo, koska ei mulla ole mitään ongelmia pysäyttää Herttaa lisätystä ravista nätisti. Halutessani voin myös tulla tämän lopetuksen yhdellä kädellä, eli yhdellä kädellä lisättyyn raviin ja siitä seis! Tämä on oikein hieno lopetus mielestäni.
Sulkutaivutukset ravissa ovat nykyään Hertalla myös ihan hienot, joten teen ne niinkuin ne tulee GP ohjelmassa. Se tuo taas sitä kaivattua vaikeusasteen nostoa ja hallittua riskin ottoa.

Heikkouksia on sarjavaihdot. Toisaalta meillä on mahis saada niistäkin hyvä numero, mutta jostain syystä tällä kaudella sarjat ovat rikkoutuneet syystä jota en tiedä, sillä kotona ne menee loistavasti. Sen vuoksi mun täytyy ottaa varman päälle ja esittää sarjavaihdot helpolla tiellä. Vaikeutta tuo jos esittäisi ne kaarevalla uralla, mutta säästetään tämä vaikka myöhemmäksi jos ne alkavat sujumaan.

Ohjelma kannattaa siis tehdä niin että se peittää heikkouksia, mutta korostaa vahvuuksia.

2. Hallittu riskinotto
Tämä on nykyään tosi suosittua. Enää ei tuppaa pärjäämään tavallisella vapaaohjelmalla. Asiat täytyy ehdottomasti esittää siten, ettei ne muistuta mitään vakio-ohjelmaa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on hallittu riskinotto, eli jos ottaa turhaan riskejä ja tekee todella vaikean ohjelman, jota ei osaakkaan esittää, silloin kyseessä on enemmänkin turha riskinotto ja se laskee pisteitä.

Tämän takia jouduin nyt helpottamaan meidän ohjelmaa juuri näiden sarjavaihtojen osalta. Vaikka kotona se tekee niitä hyvin, niin nyt jostain syystä en ole normaalissa radoissa niitä saanut onnistumaan, joten miksi nostaa küriin vaikeusastetta juuri sen asian kohdalla joka tällä hetkellä muutenkin tuo meille haasteita radalla?

Laukkaohjelmassa piruetit ovat jo aika hyvällä mallilla meillä, mutta silti en laita sitä kovin paljoa ohjelmaan. Ne tulevat molemmat kerran, jonka lisäksi varalinjalla voin tehdä toisen uudestaan jos se oli huono ensimmäisellä kerralla.

Upean kuvan otti Aada Lätti Finnderbystä meidän kür radalta. Hertta näyttää tässä niin hienolta että olin ihan monttu auki <3

3. Käytä koko areena hyväksesi
Tarkoittaa siis sitä, että älä tee samoja teitä kuin normaaleissa ohjelmissa. Vältä uralla olemista. Käytä neljännesosalinjoja, sillä niitä ei paljoa missään normaalissa ohjelmassa tule. Itse teen laukkasulut neljännesosalinjalta neljännesosalinjalle, enkä esim uralta keskihalkaisijalle ja takaisin, niinkuin se tavallisesti tulee.

Käytä tässä paljon luovuutta! Erikoiset tiet ovat ehdoton juttu, mutta muista että niisäkin täytyy säilyttää joku järki ja loogisuus.

4. Loogisuus ja selkeys
Vaikka ohjelmassa pitää käyttää mielikuvistusta ja se ei saa olla tavallista rataa muisuttava, niin täytyy myös olla tarkkana että asiat joita esität, ovat heti tunnistettavissa. Jos esität lisättyä ravia jotenkin mielenkiintoisesti, voi pahimmassa tapauksessa tuomari miettiä "oliko tuo nyt ravia vai lisättyä ravia?" jolloin pisteet voivat jäädä saamatta. Tarinan täytyy olla selkeä ja tunnistettava! Älä jätä tuomareille tulkinnan varaa mitä haluat esittää.

Muista myös, että jos vahingossa esität jotain, mikä on kiellettyä liian vaikeana asiana, koko suoritus voiaan hylätä. Jos esim. esittää yhden piruetin sijasta tuplapiruetin (joka on GP ohjelmissa hyvin tuttua) niin koko suoritus hylätään! Täytyy siis pysyä annettujen ohjelmien raamien sisällä.

Meidän hulvaton lopputervehdys, jossa läsäytin silinterini silmille... ;) Tuomarin naurattaminen on sallittua :D
Kuva  Aada Lätti

4. Musiikin valinta
Kun ohjelma on suunniteltu, vasta sitten aletaan tekemään musiikkia ohjelman päälle. Toki musiikkia voi mietiskellä jo etukäteen. Mikä musiikki sopii hevosen askellajeihin? Sopiiko minkä tyylinen musiikki hevoselle? Toiselle sopii eeppinen musiikki, toiselle iloinen ja vähän rokahtava.
Muutama pääpiirre tulisi musiikkia valittaessa muistaa:

• Tyyli ei saa olla kuin hautajaisissa, tuomarit nukahtaa.
• Liian raju rokki tai teknomusiikki ei myöskään sovi, vaikka se olisikin ihan hauska. Tuomarit on aika vanhaa sakkia, eikä välttämättä ymmärrä hevin päälle... ;)
• Musiikki ei saa sisältää laulua kovin paljoa. Sitä saa olla vähän. Esimerkiksi minulla sitä on laukkaohjelman lopussa lisätyssä laukassa. Se tuo pienen ekstra säväyksen.
• Musiikin tulee tukea ohjelmaa, ja sen tulee sopia siirtymisiin ja eri askellajeihin, mutta täytyy varoa tekemästä liian sillisalaattia musiikista, jossa jokaisessa kohdassa ja liikkeessä on eri musiikkia. 
• Musiikin tulisi mieluummin olla iloista ja rentoa, niin että ratsukko näyttäisi siltä että sillä on hauskaa ja helppoa esiintyä. Hyvin dramaattinen musiikki on myös hienoa, jos sen osaa tehdä oikein (eli varovaisesti ettei siitä tule hautajaismeininkiä)

Päätin ottaa Hertalle ja minulle musiikiksi Queeniä. Aloitusmusiikki on We Will Rock You, laukassa on I Want It All ja raviosuudessa Don't Stop Me Now. Mielestäni musiikki on hyvä ja sopii Hertalle, se on vähän leikittelevän "uhoavaa" mutta siis todella iloinen ja tsemppaava muutenkin. Hertta myös on aika Queen... ;)
Ja korttipakassahan on sellainenkin kortti kuin Hertta kuningatar, joten...

5. Nauti ja pidä hauskaa!
Mitäpä tuohon muuta lisäämään.
Küristä on mahdollista tehdä juuri kyseiselle ratsukolle tehdyn näköinen ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Erotu joukosta eduksesi! Hyvällä ohjelmalla voi saada paljon korkeammat pisteet ja pärjätä paremmin kuin normaaleissa ohjelmissa, jos osaa muokata ohjelmasta sellaisen joka antaa pisteitä.

Meidän ensiesiintyminen kür ohjelman parissa onnellisesti ohitse. Tyytyväisiä ja huojentuneita molemmat, Hertta ravistelee pölyt korvista ja mulla kaamea jännityshiki pitkin naamaa :D
Kuva Aada Lätti

Itse sain myös suunnittelu apua ammattilaiselta ja kokeneelta koulutuomarilta. Sen pohjalta uskalsin sitten muokata ohjelmaa helpommaksi/vaikeammaksi niin miten se mun ja Hertan kohdalla tuntuu hyvältä. Musiikin tein kaverin kanssa itse. Ulkomailta voi tilata itselleen mittatilaustyönä tehdyn musiikin ja harkitsin tätä, mutta 300 euroa pelkän musiikin tekemiseen oli kyllä itselleni liian tyyris hinta. Testaillaan tämä ensimminen kür itse, ja katsotaan josko voisin panostaa sitten ensi vuonna lisää ja ostaa musiikinkin myös ammattilaiselta jos rahatilanne on vuoden päästä terveempi.

Tässä on nyt "ensi-illassa" blogin puolella kaiken kansan nähtäville tämä meidän (toivottavasti) lopullinen kür. Videolla tulee rikkoja ja Hertta ei ollut maailman terävimmällä päällä mikä näkyy taas vaihdoissa ja piruetit oli hankalia (sillä meni jalat sikin sokin), mutta hyvähän se on kotona treenata kun on "huonona". Vähän videolla näkyy pientä säätämistä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilin uutta ohjelmaa musiikkiin. En siis tiennyt osuuko uusi ohjelma edes musiikin kanssa yhteen, sillä musiikki oli tehty jo ennen tätä uutta muokattua ohjelmaa. Onneksi voin todeta ettei mun tartte alkaa muokkaamaan musiikkia uudestaan! Vähän on hakemista ja testailun makua, mutta ihan hyvin tuo sujuu tuohon musiikkiin. Tästä videosta huomaa tuon varalinjan tärkeyden. Mulla meni kolmoset rikki kun Hertta alkoi pinkomaan, mutta sain ne korjattua lopuksi varalinjalla jolloin numero taas nousee!
Nyt vain treenaan tätä uutta ohjelmaa musan päälle niin enköhän saa sen sointumaan sen kanssa hyvin. :) Oli myös hieman vaikeaa yrittää sijoittaa linjoja kun meidän maneesi ei ole kisa-areenan mittainen, vaan isompi, niin jouduin vähän soveltamaan ja kuvittelemaan kouluaidat ja kirjaimet.

Mutta tässä nyt  tämä meidän kür!

Küristä on mahdollisuus tehdä todella hieno ohjelma jota voi katsoa ei-hevosihmisetkin. Se antaa todella paljon yleisölle enemmän kuin normaalit ohjelmat. Küristä pitää näkyä kuinka hauskaa ja kivaa ratsukolla on radalla. Ei ihme, että vapaaohjelman parissa ratsastetaan aina kaikki finaalit. :)

Sen niskahihnan täytyy näkyä

 Se on tässä nyt ollut tapetilla.
Valmennuksissa ollaan työstetty nyt tosissaan sitä, että niskan täytyy olla korkeimpana kohtana. Hertta tuppaa mielellään "naksahtamaan" niskastaan nyökkyyn, tätä kitketään nyt parhaamme mukaan pois. pääsääntöisesti tämä sujuu hyvin, mutta heti jos tulee joku vaikea kohta, niin ei ehdi kissaa sanoa kun H:n pää nuupahtaa nyökkyyn. Mullakin on vielä tekemistä tämän asian kanssa jos joudun jotain muuta puuhaamaan samalla. Esim. jos teen vaihtoja tai vaikka sulkuja, vaatii minulta ekstrakeskittymistä puuttua heti niskan nuupahtamiseen kun samalla pitää ratsastaa tehtävää.

Kun H tiputtaa niskansa liian syvälle, sillä hetkellä menetän kokoamisasteen. Normaalitilanteessa tätä ei tapahdu kun nyt ollaan treenattu koko talvi voimaa ja kokoamista, mutta se tulee esiin sellaisissa pienissä asioissa jos en muista olla tarkkana ja auttaa Herttaa vaikeissa asioissa. Varsinkin kulmiin jos asetan aivan liian syvälle, niin niska nuupahtaa. Mun täytyy kulman läpi muistaa myös ratsastaa se hevonen niille molemmille ohjalle, takaa eteen. Tässä huomaa kuinka erilainen asettelu ja "irottelu" on aika vaarallista. Mitään sillä ei ainakaan Hertalla saavuta. Tai irrottelulla saavuttaa sen että saan sen hyvin kuolaimen alle ja pään alas, mutta kun se ei ole sitä mitä haluan.

Valmennuksissa on aika natsikuri nyt tämän asian osalta. Valmentajakin sanoi että kun mulla on hienot suitset, missä niskahihnassa lukee Dyon, niin mun pitää pitää huoli että saan luettua sen Dyon-tekstin kokoajan!
On toki eriasia jos vaikka alku/loppuverkkaan niin että mennään matalassa muodossa, mutta nyt kun kyseessä on se työskentelyosuus, niin silloin sen niskahihnan täytyy näkyä.

Tässä ihan ok tilanne. Symmetriset askeleet edestä ja takaa. Jos nyt vatupassin kanssa alkaa mittailemaan, niin vähä lisää niskahihnaa ylemmäs niin olisi mun silmään aika jees :)

Tämä tuntuu vaan jäävuoren huipulta, mutta itseasiassa kertaakaan tuomaripöytäkirjoissakaan ei ole ollut mainintaa "nenä eteen" kun olen alkanut oikeasti ajattelemaan että niskahihna näkyvissä! Viime kaudella kun emme olleet tällä tasolla ja voima puuttui, joka kohdassa luki parhaimmillaan että nenä eteen. Nyt se on oikeasti hävinnyt papereista.
Hertta ei kuitenkaan ole sellainen hevonen, joka olisi niskastaan jäykkä. Päinvastoin, se on hevonen joka osaa mennä kaulastaan ja niskastaan vaikka millaiseen solmuun ja olla "irti". Tahdon saada sen tukeutumaan kuolaimeen ja enemmän tuntumaa ohjiin, eikä niin että ohjastuntuma on olematon ja tyhjä. Tiedän että on erilaisia hevosia ja jotkut ovat liian vahvoja edestä, jolloin tulee tunne että tahtoisi irrottella ohjasta, mutta nyt en puhukkaan muista, vaan Hertasta.
Sitten kun saan radalla Hertan kulkemaan se kirottu niskahihna näkyvissä koko ohjelman ajan ilman nuupahtamisia niin saan olla aika tyytyväinen! Se on nyt se tavoite ja tarkoitus mitä haetaan. Sen siis täytyy kantaa ja olla koottuna koko ohjelman läpi!

Helppoahan on kuvista katsoa ja kiinnittää huomiota tälläisiin, mutta enemmän kuin kuvia niin katsoisin livenä kokonaisuutta. Jos hevonen on tyytyväinen ja rento, mutta työskentelee aktiivisesti, mutta niskahihna ei ole 24/7 korkeimpana kohtana, niin voiko siihen tyytyä?
Täytyy muistaa ettei liikaa voi jäädä tuijottamaan yksityiskohtia. Ei voi leimata huonoksi radaksi rataa, jossa kiinnitti huomiota vain niskahihnaan, välittämättä siitä mitä muuta radalla tapahtui. Kokonaisuus ratkaisee!

Tänään treenasin küriä ja yritin pitää mielessäni tämän jälleen kerran. Hertta näyttääkin paljon paremmalta kun vain ajattelenkin sitä niskahihnaa enkä anna sen käpertyä karkuun! Kun Hertta käyttää takajalkojaan ja työntää kunnolla, niskahihnakin nousee ja pysyy siellä missä tahdon. Jos takajalat jättää, niin kuvistakin sen huomaan kuinka nenä painuu liian taakse ja niskahihna jonnekkin näkymättömiin.
Vielä vaatii hiomista että saan vaikka sarjoissa säilytettyä ajatuksen ylämäkeen ja niskahihnan näkyvissä. En ole vielä niin taitava, että saisin hallittua kaiken samalla suorittaen sarjaa, mutta sitähän tässä nyt sitten treenataan. Kohti parempaa ratsastusta siis!

Tässä on muuten pieni videon pätkä tämän päiväisestä kürtreenistä. Harjoittelen tuossa videolla sarjavaihtoja niin kuinka ne tulee mun kürissä, kun silloin Ypäjällä sössin ne sarjat kokonaan. Nyt ne kyllä sujui hyvin alun hankaluuksien jälkeen kun sain Herttaa enemmän kuulolle ja rauhoittumaan. Se meinaan kuumeni pikkasen taas, mutta tuossa videolla olin jo saanut vähän nollattua tilannetta käyntityöskentelyllä. Sen jälkeen kun Hertan saa taas malttamaan ja rentoutumaan niin varsin helpostihan nuo sarjat sujuu!
Mun täytyy nyt miettiä vähän vaihdanko mun ohjelmaan noi sarjat helpommille linjoille.. Vähän ristiriitaisia tuntemuksia, toistaalta ihan hyvinhän se sujuu kaarevallakin linjalla, mutta onkohan se liian iso riski kisatilanteessa kun jäädyn ja en ratsasta kunnolla... Positiivista noissa on, että tosi suorasti jo noi vaihdot tulee! Tuossa pituushalkaisijallakin kolmoset menee melko suoraan ilman vaappumista ja heilumista. Sehän on iso plussa.
Ehkä vaihdan ne sarjat suoralle linjalle diagonaalille, mutta onhan se vähän tylsää... :P
Äh! Menetän yöunet tämän kürin takia!

Juhannusmaasto

Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoille! Eihän se sää ollutkaan niin huonokaan kuin mitä olisi osannut odottaa, vaikkei ihan bikinit päällä voinutkaan grillata!

Itse olen kotona koko juhannuksen. Ei yhtään huvita lähteä minnekkään kun kerrankin on aikaa olla vain kotona ja rauhassa rapsutella Herttaa. Eilen perjantaina eli juhannusaattona lähdettiin Juhannusmaastoon tallikavereiden Lauran ja Dinan kanssa.
Hertta ei ole mikään maailman rohkein maastossa, mutta nyt se toimitti aika hyvin keulahevosen virkaa! Hertan suurin kammo ovat puunrungot maassa makaamassa... :D Se ei voi käsittää mitä puu tekee vaakatasossa, mutta nyt se kuitenkin rohkeasti näytti mallia kuinka ne ohitetaan. Tai ainakin se oli olevinaan kovin rohkea, vaikka hirveellä tuijotuksella ohi meni. ;)

Hertan maastoseuralainen Dina! 

Erkylässä on niin hienot ja hyvät maastot että olen maastoillut Hertalla paljon enemmän siellä kuin koskaan aiemmin. Hertta on aika raju reaktioissaan joten autojen ja liikenteen sekaan en sen kanssa lähde, mutta Erkylässä on niin rauhallista ja hyvät reitit ettei isojen teiden lähellä tarvitse mennä. Metsässä voidaan riehua sitten ihan vapaasti ilman vaaraa.

Tuolla on monia vaihtoehtoja maastoreiteille, voi kiertää järven ympäri tai mennä metsään kiipeilemään. Löytyy myös hyviä laukkapätkiä. Tällä kertaa mentiin ihan vain rauhallinen kävelylenkki hiekkateillä ja metsässä. Kävimme kiipeilemässä eräässä todella pitkässä mäessä, Hertta on nykyään todella haka mäkikiipeilyssä. Se on oppinut oikein ottamaan sellaisen työhevosen vetoasennon ja se lähtee työntämään vauhdilla mäkeä ylös! Ennen se liikkui mäessä kuin täi tervassa, mutta nyt se on kyllä aikamoinen treenari.

Tallin lähellä tahdoin itse kävellä että tulisi itsellenikin liikuntaa, Hertta tosin tahtoi sitten vain syödä joten mun lenkki jäi kevyeksi :D

Korvat tötteröllä eteenpäin!

Hertta näyttää alamäessä ihan ponilta! :D

Ainut pätkä missä joutuu menemään autojen keskellä - ja niitäkään harvoin näkee.. :D 

Ratsastusta varten olevia teitä löytyy myös.

Metsäpoluilla voi myös käydä pujottelemassa, mekin tosin mentiin lopuksi sitten polulta pois metsään kävelemään. 

Tässä Hertan piiiiitkä treenimäki! Juuri hyvä mäkitreenaamiseen, sillä tämä on sopivan jyrkkä ja samalla pitkä. :)

Kokeiltiin käydä kiipeilemässä tällä crossipolulla, mutta se oli kyllä liian upottavaa joten jäi kokeilu lyhyeksi.

Tallille paluu. Tallin pihan lammella on näköjään sorsaperhekkin. :)

Sää oli mitä mainioin sillä ei ollut liian kuuma, jolloin ötökätkin pysyi poissa. Kerrankin ei kuitenkaan tuullut ollenkaan ja sateelta vältyttiin! Juuri kun palattiin talliin niin alkoi satamaan, tuuria!

Tässä vähän kuvia maastoreitiltä. Voi kun joskus saisi kunnon kameran mukaan kun tuolla on niin kaunista ja ihanaa maastoilla että tahtoisin kuvia sieltä!

Hyvät treenit sarjavaihtojen osalta

Eilen oli pienen tauon jälkeen taas valmennus ja luvassa puuuuuuuduttavan pitkä valmennuspostaus! ;) Yritän kirjoittaa näitä enemmänkin itselleni muistiin ylös, jotta voin palata näihin fiiliksiin myöhemminkin, mutta jos jotain näistä saatte irti niin aina vaan parempi!

 Finnderbyn jälkeen ollaan otettu rennosti hyppäilyn ja keventelyn merkeissä ja eilen palattiin taas enemmän sorvin ääreen. Mietittiin ensin mitkä asiat papereiden perusteella ovat olleet kisoissa sellainen asia joka on epäonnistunut useimmin tai mennyt huonosti. Radat ovat olleet tasaisen hyviä, mutta heti tuli mieleen "vaikein" asia tällä hetkellä, jossa ne rikkeet on järjestään tapahtunut, ja se on sarjavaihdot.

Meidän sarjavaihdot ovat kyllä parantuneet talven aikana. Ne ovat sujuvammat ja suoremmat, sekä vakaammat. Etenkin neloset ja kolmoset ovat helppoja. Tahti säilyy niissä parhaiten. Kakkosetkin tulevat hyvin, mutta niissä on vielä vaarana menettää kokoamisaste varsinkin sarjan loppuakohden. Radoilla kuitenkin sarjavaihdot ovat olleet ne, jotka eivät ole kertaakaan oikeastaan tänä kevään tulleet puhtaina. En ole keksinyt tähän syytä. Kotona sarjat sujuu, mutta radoilla on tullut joku mitätön pikkurike milloin kakkosiin ja milloin kolmosiin. Tai oikeastaan myös niihin nelosiin. Mikään näistä ei tunnu vaikeammalta kuin toinen ja mikään näistä ei mene aina rikki, vaan se rikkinäinen sarja vaihtelee. Milloin se on laskuvirhe multa, milloin Hertta oli liian hidas, milloin liian nopea etc.

Päätettiin siis hinkata niitä sarjoja.

Missä yleensä se ongelma piilee meillä sarjoissa? Herta kuumenee niissä.
Yleensä 3 ensimmäistä vaihtoa ovat ihan jees, mutta neljäs tai viides vaihto alkaa yleensä "kiristää nuppia". Hertta vähän ärsyyntyy kun sarjoissa ratsastajan täytyy ikäänkuin kokoajan antaa impulssi. Kokoajan apu, kokoajan puolipidäte, kokoajan reaktio.
Miten sitten tätä ongelmaa lähdimme työstämään? Tekemällä sarjoja ikäänkuin huomaamatta.
Ensin teimme suunnan muutoksen kokorataleikkaalla tehden vain yhden vaihdon. Toimii.
Sitten aloimme tekemään sulkutaivutusta laukassa uralta kohti keskilinjaa. Keskilinjalla suoristus ja yksittäinen vaihto. Tätä siis molemmista suunnista. Toimii tämäkin. Hertta säilyttää malttina ja keskittyy.
Sitten teimme sulku siksakkia. Ensin taas uralta keskilinjalle, ja keskilinjalla vaihto, jonka jälkeen takaisin uralle, ja uralla jälleen vaihto. Tässähän tulee vähän kuin sarjavaihtoja, sillä sulku-vaihto-sulku-vaihto vaatii koko ajan vaikuttamista ja apujen käyttöä, mutta tässä H ei ota niin paljon kuumaa kun emme tee pelkkiä vaihtoja, vaan välissä ajatukset siirtyvät sivulle vievään tehtävään, eli sulkuun.
Tämän jälkeen teimme tiuhempaan siksakkia, eli pienempi matka sulkua. Pitkälle sivulle mahtui hyvin 4 siksak kuviota, eli yhteensä neljä vaihtoa. Tämä alkaa jo muistuttaa sarjavaihtoja. Näissä H alkoi jo kiristymään ja minäkin vähän ehkä alan tekemään liikaa. Hetken jouduttiin tätä tekemään jotta sain Hertan taas rennoksi. Mun täytyi vain itse ajatella tosi tyynesti ja tehdä paljon puolipidätteitä varsinkin aina suuntaa vaihtaessa vaihdon kohdalla. "Odota, odota, odota"

Vasta näiden harjoitusten jälkeen siirryimme itse sarjoihin. Ensin tein neloset kokorata leikkaalla. Ei ongelmaa. Sitten tein kolmosia kokorata leikkaalla. 1 virhe mahtui joukkoon, mutta muutoin H pysyi rentona.

Sitten tultiin kakkosia ensin 5 kappaletta. Vähän H kuumeni ja otti virheaskelia, mutta kun tultiin uudestaan niin asia oli jo ok. Täytyy vain muistaa kehua vaikka se tekee virheitä, ettei se jännity. Hertta vähän pelkää tehdä virheitä, joten jos se tekee virheen ja siihen reagoi itse negatiivisesti niin loppuajasta ei enää toimi sitten mikään kun H hermostuu!
Lopuksi tultiin kakkosia 9 kappaletta putkeen ja tämä sujui hyvin!
Ajattelin jo tunnin olevan siinä valmis, mutta sitten ensimmäistä kertaa ikinä valmentajan kanssa aloimme käymään läpi laukanvaihtoja jokaisella askeleella!

Ypäjän Inter I radalla keväältä, juuri suorittamassa näitä kirottuja sarjavaihtoja ja kuten kuvasta näkyy, mamma on vähän pinkeänä! :D Siitä tulee silloin niin teatraalinen noiden vaihtojen suhteen ja minä vain yritän hyssytellä selästä ja Hertta pinkoo kuin villivarsa! Mutta sehän se meidän ongelma onkin, eli rentouden ja rauhallisuuden säilyttäminen sarjavaihdoissa!
Kuva Taru Arola

Hertta vaihtaa ykkösiä hyvin vasemmasta laukasta oikeaan ja takaisin. Eli "vasen-oikea-vasen", mutta vaihto oikeasta laukasta vasempaan tuottaa ongelmia. Hertta ei jotenkin uskalla vaihtaa vaan vaikka kuinka pyydän se ottaa yhden välivarmistusaskeleen ja vaihtaa joka toisella askeleella. Eli "oikea-vasen-vasen-oikea". Aika kauan jouduimme tätä työstämään mutta kerrankin oli apua tarjolla! Ajattelin että ei tämä onnitu tänään ollenkaan ja joudutaan luovuttamaan mutta hyvin se valmentaja potkii persuksille ja laittoi vain itse tekemään enemmän hommia. Olen aivan liian hidas ja ikäänkuin varon itsekin Herttaa että "ei se vaihda kuitenkaan". Sen jälkeen kun saimme ensimmäisen kerran Hertan tekemään sen vaihdon ihan oikeasti pyynnöstä askeleessa, niin saimme ne esitettyä tästä vaikeammasta suunnasta vielä monta kertaa uudestaan! Kaikista pahin oli se ensimmäinen kerta, sitten kun Hertta oli uskaltanut suorittaa sen "vaikean vaihdon" niin se ikäänkuin huokaisi helpotuksesta "jes mä osaan!" ja teki niitä lopuksi ihan uskaliaasti!

Lopuksi teimme ravissa vielä siirtymisiä ympyrällä kootusta ravista passageen. En ole koskaan tunnilla päässyt tekemään oikeasti passagea käskettynä! On tässä nyt 4 vuotta hinkattu perusasioita niin sitten sain luvan jo tehdä vähän temppuja! ;D
Silläkin on niin iso ero onko passage vain isoa ja hidasta kellumista vai oikeasti napakkaa ja terävää. Hertta tykkää vähän passagessa jäädä kellumaan ja liian hitaaksi. En edes sanoisi sitä silloin passageksi, vaan kutsun sitä suoraansanottuna kellumiseksi ilman selkää. Lopuksi kun sain Hertan vielä pinnistämään ja ajattelemaan nopeaksi itseään, se oikein "käpertyi kasaan" ja teki muutaman askeleen niin terävää passageaskelta että ero oli valtava selkään! Heti kun sain taas narun päästä kiinni niin palkintona oli hevoselta oikea reaktio. Ei muuta kuin pitkät ohjat ja hirveät taputukset ja lopetettiin samantien siihen.

Passage on vähän sellainen hämäävä juttu. Monet ajattelevat heti kun hevonen tallustaa hitaasti, vaikkakin ilmavasti, että se on hyvää passagea. Passage ei oikeastaan koskaan saisi olla kovin hidasta. Jos harppoo löysästi kuin hidastetusta elokuvasta, siitä on kokoaminen kaukana. Passagessa vaaditaan voimaa ja kokoamista, ja hevosen tulisi olla nopea jaloistaan, tai pikemminkin terävä. Ikäänkuin hevonen tallustaisi tulisilla hiilillä ja koukistaisi nopeasti jalkojaan ilmaan.

Sulkutaivutuksissa Hertalla oli myös joskus tapana lähteä kaatumaan ja kiihdyttämään tahtia. Tähänkin auttoi sulkutaivutuksen pilkkominen pienempiin osiin. Ensin vähän sulkua, sitten suoritus ja jokin muu juttu, ja sitten tas pikku pätkä sulkua.
Ideana siis: Ei se määrä, vaan se laatu.
Mieluummin laadukkaita askelia vähän, kuin huonoja askelia paljon.
Kuva: Aada Lätti

Mitä mulle jäi nyt taas vinkkejä itsekseen treenausta varten?
Sarjoja mun täytyy vähän harjoitella nyt sillain "piilotettuna". Teen piilosarjoja sulkusiksakkien avulla. Se on myös hyvä tapa tehdä vaikka kokorata leikkaalla yksi sarja, sen jälkeen siirtää käyntiin ja tehdä joku käynti tehtävä, jonka jälkeen nostaa uudestaan laukan ja tekee sarjat. Ikään kuin sillain huomaamatta vain teen sarjoja jolloin Herttakaan ei ota niin isoa kipinää niistä. Niistä sarjoista pitää nyt tehdä sille niin arkipäivää ja jopa "tylsää" ettei se kuumene ja ala poistua paikalta.



Pakko myös sanoa vinkkinä kaikille, että tämä ajattelu toimii aika hyvin muihinkin tämäntyyppisiin malttamis/kuumenemisongelmiin. Jos hevosesi vaikka lähtee kiihdyttämään jossain tehtävässä, oli se sitten vaikka pohkeenväistö, niin pura se pienempiin osiin ja vähennä painetta. Jos alkaa liikaa vaatimaan täydellisyyttä ja tietää että tässä on ollut ongelmia, alkaa väistämättä luomaan paineita hevoselle. Kun purkaa sen ongelman osiin, ja tekee pienissä osissa "vähän sillain vahingossa ja huomaamattomasti", tuntuu että kaikki alkaakin luistamaan helpommin. Yhtäkkiä sitä ongelmaa ei olekaan. Keksi itsellesi joku tehtävä sarja, jossa pilkot osiin sen vaikean jutun. Tee vaikka sitä vaikeaa pohkeenväistöä ensin vain 2 askelta, sitten käännä voltti/vaihda suuntaa/pysäytä/siirry toiseen askellajiin tai ihan mitä vaan. Ideana on tehdä vaadittua liikettä, sitten ajatukset muualle, sitten kokeilla uudestaan tehdä vaadittua liikettä ja taas ajatukset muualle. Hevonenkin alkaa keskittymään paremmin, kun se joutuu odottamaan "mitähän seuraavaksi", eikä syntyisi tilannetta, jossa hevonen alkaa jännittymään "käääääk tämä on taas tämä vaikea juttu".

On se jännää että kun menee valmennukseen ja jos jonkun ongelman sanon, niin tunnin jälkeen sitä ongelmaa ei ole olevinaankaan. Aina tulee sellainen tunne "mitä sä oikein huijasit? Eihän noissa ollut mitään vaikeaa!". Taitaa vain kaikki olla mun korvien välissä, eikä vika todellakaan ole hevosessa ;)
Nyt täytyy jatkaa samalla idealla taas tämä viikko! Seuraava valmennus on taas maanantaina, sitä ennen sunnuntaina harjoittelen vähän sitä küriä kotona ihan musiikkiin. Nyt täytyy sitäkin harjoitella paljon, koska se näköjään jännittää mua sen verran että menin niin lukkoon kun se piti esittää että pilasin sen. En vieläkään ole nähnyt sitä küriä videolta kun mun videokamera on matkanvarrella vielä kisoista tulossa.

Kisatauolla rennommin

Nyt meillä ei ole koko kesäkuussa enää kisoja, joten olen pitänyt vähän taukoa kireästä nutturasta. Hertta oli alkuviikon kevyemmällä liikunnalla Finnderbyn jälkeen. Se sai laiduntaa ja liikutus oli kevyempää. Itsekin ehdin lähteä vähän lomailemaankin. Viime viikko oli niin kiireinen etten ehtinyt kertaakaan edes avaamaan konetta ja lukemaan sähköposteja! Kilometrejä kertyy päivässä yli 200 ja autossa vietän aikaa päivittäin yli 2 h.
 Olin perjantaista lauantaihin Haminan Bastionissa. Hyviä esiintyjiä (ROBIN! ;) ) ja ihana kaupunki, harmi kun ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta ihan mukava tuollainen yhden yön reissukin oli. Pystyi oikeasti pitämään vapaapäivän kun oli pienen välimatkan päässä kotoa. :)

Pääsin ihan eturiviin... ;)

Riikka väsäsi mulle hienon kampauksen!
Btw, yleisön pyynnöstä teen lähiaikoina postauksen siitä miten teen kisoihin siistin nutturan. Se ei ole iha näin hieno, mutta kuitenkin. 

Seniorit jonottamassa Robinin keikalle ;)

Tänään oli Hertalla vuorossa vähän enemmän huhkimista kuin vain keventelyä, sillä päästiin vähän hyppelemään kaikkea kivaa pientä. Ravipuomeja ja kavaletteja, lopuksi otin vähän "isompaa" eli huimat 70cm. Herttahan hyppää kuin olevinaan World Cup voittaja, kovaa ja korkealta ;) Kaiken varuiksi se hyppää isolla loikalla ja kaukaa, mutta kyllä sillä kankulla mikä sillä on sietääkin ponnistaa ja kovaa! :D



Esteet ovat kyllä niin hyvää treeniä myös kouluhevosille. Täytyy oikeasti hypätä taas useammin. Siinä tulee koottua hevosta esteiden avulla ihan vahingossa ja selkää saadaan ylös. Herttakin on oppinut jo vähän paremmaksi esteaivoiltaan kun sillä on enemmän hypätty. Se kyllä menee kaiken minkä eteen laittaa, vedet sun muut, mutta se ei oikein osaa tehdä itse ratkaisuja esteillä. Minäkään en oikein osaa sitä auttaa, mutta olen oppinut suurinpiirtein pysymään mukana sen jättihypyissä kun se päättääkin lähteä kaukaa ja ottaa varman päälle. Eihän raukka voi osata parempia ratkaisuja jos ei ole opetettu. Esteälyäkin voi opettaa.

Tiistaina on sitten vuorossa valmennusta ettei nyt ihan liian hauskaksi meno mene.. ;) (tämä oli sitten vitsi... :D )
Koitan kirjoittaa valmennuspostausta tunnin jälkeen!

Juhmurista kisakuvia

Olin ihan unohtaa Jullesta otetut pari kisakuvaa aluekisoista toukokuun lopulta.
Copy: Suvi Tuomela

Ja tässä Taru Arolan ottamat kuvat:

Keventelyä ennen rataa

Keskiraviin lähdössä

Ei voi kuin ihmetellä kuinka kiva ja hieno suomenhevonen tämä on. Ei kaikista helpoin, mutta siinä on laatua... Sillä on tosi aktiivinen takaosa ja tykkään kuinka sen kinner koukkaa ja on käytössä. Voimaa lisää vielä ja lihaskuntoa niin wau! Tässä on pikkuheppa isolla moottorilla ja egolla ;)
Vielä kun ne piffit ja paffit saisi esitettyä silloinkun niitä tarvitsee, eikä silloin kun herra tahtoo... ;)

Finnderbyn viimeinen päivä

SELVISIN HENGISSÄ!!

Saa meistäkin näköjään oikein kansikuvaksi sopivan kuvan! :)
Kuvan otti Aada Lätti

Kauhean huojentunut olo. Mä selvisin hengissä ekoisa kansainvälisistä kisoista (vaikkakin sähläsin kaikkea) ja mikä parasta, nyt oon päässyt ratsastamaan kürin ekaa kertaa eläissäni. Tosi kiva kokemus ja arvokas kokemus oppia näitä kansainvälisten kisojen sääntöjä!

Niinhän siinä kuitenkin kävi että mun hermot petti. Mua on jännittänyt niin paljon koko tää iso kisarumba ja sähläys että pääsenkö edes sinne ja saanko kaikki asiat järjestettyä niin että pääsen.
Jännitin niin paljon tuota vapaaohjelman esittämistä kun en ikinä ole musiikin tahtiin mennyt. Hätäilin toden teolla niin että koko laukkaohjelman ajan olin edellä musiikkia. En osannut yhtään keskittyä kuuntelemaan musiikkia ja esittämään ohjelmaa. Jossain vaiheessa vain huomasin kun roiskin laukkaohjelmaa menemään että musiikki on jossain ihan muualla kuin pitäisi. Sain sen onneksi kiinni käyntiohjelman aikana niin että raviohjelma meni musiikin tahtiin sitten. Mutta minkäs teet! Amatööri on aina amatööri.
Mutta nyt se ainakin on korkattu.

Prosentteja tuli 63,75 joka on ihan jees. Papereista en oikein saanut yhtäläistä ideaa siitä mitä mun ohjelmasta tykättiin. Yksi ei tykännyt ollenkaan, toinen ei tykännyt musiikista, kolme tuomaria ei kommentoinut lainkaan papereihin mitään, mutta antoi ihan hyvät arvosanat taiteellisista. En ehkä osaa oikein tulkita niitä vielä kun en tosiaan ole yhtään kokenut näissä.
Itse tykkään mun ohjelmasta, mutta onnistuin itse pilaamaan sen turhan jännityksen ja sähläyksen takia. Ratsastin kuin 5 vuotias lapsi pienellä shetlanninponilla. Painelin menemään niin reipasta laukkaa että oltaisiin tehty uusi Inter kür pohja-aika ennätysten kirjaan jos en olisi hidastanut käynnin aikana! Vähän kyllä hävettää kun esitin niin huonosti hevosen, joka oli todella mukava ratsastaa.

Hertta siis oli aivan erilainen kuin lauantaina. Se oli rennompi mutta kuitenkin aktiivinen ja kuunteli mua. Tuntui että Hertta oli vähän hölmistynyt "mitä se akka oikein sekoilee selässä?" ja meni vähän kysymysmerkkinä. Sarjat rikoin molemmat minä, mutta mulla oli onneksi yksi varalinja ohjelmassa, johon päätin esittää kakkoset ja sain korjattua numeron ylemmäs.
Onneksi mun kaveri sanoi aika hyvin: "Miten sä voit olla noin tyytymätön ittees kun oikeesti miettisit välillä sitä lähtökohtaa mistä oot lähtenyt. Puska He Ö tasolta kansainväliseen debyyttiin, joka isoilla rikkeillä oikeutti silti 63% kovassa seurassa. Etkä edes ollut viimeinen joten lopeta ininä!" :D
Harvinaisen hyvin sanottu!
Hävettää vain se ratsastus mihin taannuin jännityksen takia, kun sen ei pitäisi olla sillä tasolla kotonakaan.

Ei auta kuin todeta vain että TREENIÄ!

Tässä kuitenkin kuvia vapaaohjelmasta! Vähän ehkä huomaa että olen kauhusta jäykkänä, mutta onpahan taas iso lista asioita mitä mun pitää parantaa. :)

Ensin Tarun ottamat kuvat:

Tässä vielä muutama hauska kuva jotka Aada nappasi meistä! Lisääkin on vielä tulossa kunhan saan niitä käsiini... ;)

Meidän vapaaohjelmassa esitetään sulkutaivutus niin kuin ne GP ohjelmassa tulee! :)

Lopputervehdykseen tulemme ihan tuomarin eteen. Niin innoissani kumarsin että silinteri tippui mun silmille! :D Ja Hertta mulkoilee yleisöä! 

Molemmat huokaistiin helpotuksesta radan jälkeen, Hertta ravistelee viimeisetkin jännitykset pois... ;)
On se hassu!!! :'D Näitä on lisää... x)

Kiitokset ihanalle Idalle joka suostui tulemaan mukaan kisoihin groomiksi! Olisi ollut vähän hankalaa yksin olla reissussa!! :)
Jos kiinnostaa, niin Ida kuvasi aika paljon videomateriaalia ja teki videopostauksen viikonlopun kisoista. Mähän en näistä videopostauksista ymmärrä mitään enkä niitä ole koskaan tehnyt, mutta jos tahdotte katsoa,
niin TÄSTÄ linkistä voitte mennä katsomaan kyseisen videopostauksen Idan näkökulmasta! :)

Tässä linkki videoon suoraan Youtubeen; Finnderby 2015 videopostaus

Sitten kun saan videokamerani takaisin matkalta, niin katsotaan kehtaanko laittaa kürin tännekkin. Voi olla että mua vaan hävettää se niin paljon miten ratsastin etten uskalla julkaista sitä. Heh. En ole vielä sitä videota edes nähnyt, mutta voi olla etten haluakkaan nähdä... Kerään rohkeutta! :D

Finnderby toinen päivä

Jumaleissön Muori pisti ranttaliksi niin että mua ihan ihmetytti radalla! :D

Tänään oli vuorossa siis Intermediate I ohjelma ja tuloksellisesti tämä oli meidän tämän kauden huonoin rata. 62,6% on todella alhainen prosentti, varsinkin kun ollaan saatu parempia ratoja paremmilla prosenteilla. Mutta rata oli todella jännittynyt ja rikkeitä tuli liikaa! Siihen nähden nuo ovat jopa aika hyvät prosentit joten saan olla tyytyväinen!!! :)

Hajontaa oli tuomareiden mielestä, mutta se johtui varmaan skaalankäytöstä. Kommentit olivat kuitenkin samaa luokkaa. Jokainen tuomari palkitsi mun istunnan ja hevosen lennokkuuden, mutta rokottivat jännittyneisyydestä ja tottelemattomuudesta. Näinhän sen kuuluukin mennä!
Kun Hertta oli todella jännittynyt, se menee niin lyhyeksi edestä ja juoksee samalla alta. Haluaisin itsekin sen isommalle kaulalle ja nenää edemmäs, mutta kun H jännittyy niin se tuli vahvaksi edestä ja tämähän oli mulle aika uutta. Oli hämmentävää että se pyrki niin vahvasti vasten kättä ja jopa "ryösti" kerran kun oltiin lähdössä lisättyyn laukkaan. Mutta sen sinkaisun jälkeen H kyllä parani, sillä se ryhdistäytyi eikä pyrkinyt niin matalaksi ja vahvaksi. Loppurata oli parempi, mutta rikkoja tuli silti tosiaan kakkosiinkin lisätyn laukan lisäksi. Yksi lisättyravikin meni rikki ja piruetit olivat vaikeita.
Kun olimme kiertämässä rataa, niin H pelästyi katsomon kulmassa ilmeisesti sateenvarjoa joka avattiin kesken kaiken. En itse nähnyt tätä, mutta kuulokkeista kommentteja antavat tuomarit näkivät ja sanoivatkin asiasta. Se ehkä oli vähän alku sysäys meidän alamäelle, mutta tälläistä tämä kisaaminen on! Pitää vain oppia selviytymään vaikeidenkin asioiden yli. Ei Hertta normaalisti ole tuollaisiin vahinkoihin reagoinut, mutta tänään oli vähän teatteria kaikessa. ;) Heh, on se vaan hassu vanhus!

Tässä tämä yksi taidonnäyte miten Interiä ratsastetaan... ;)

Tulimme viihdyttämään yleisöä... :D

Tämä oli kuitenkin rata, jossa oli niitä hyviä "highlighteja" ja sitten niitä rökäletappioita. Kyllä siellä meitä palkittiin mm. laukka siksakeista, peruutuksesta ja avoista/suluista ja toki keski ja lisätystä ravista (siis siitä mikä ei mennyt rikki). Voltit menivät huonosti koska jos H painuu matalaksi edestä häviää tahtikin. En voi alkaa kannattelamaan sen päätä, vaan täytyy saada pohje läpi siinäkin tilanteessa ja äkkiä hevonen pohkeen eteen!
Yksi tuomarikommenttikin oli "lovely mare, keep on working on throughness!" sekä toinen tuomari kommentoi "Promising, little tence on the air". Heh, niimpä.

Tässä hovikuvaaja Tarun ottamat kuvat! Laittelen myöhemmin lisää jos löydän. :)
Kaikista kuvista copyt Taru Arola!

Rapsuttelut ei tänään tehonnut rauhoitteluun :D

Sulkua vasemmalle.

Avoa radalla

Lisäykseen

Hertalla oli huomio kokoajan tässä kameranurkassa.. ;) Ihana!

Lopuksi yritin mennä vähän keskikentälle ravailemaan jotta H rentoutuisi, mutta oli vähän haastavaa.

Sainkin jo pari kommenttia lukijoilta Instagramiin ja facebookiin että taitaa Hertta olla vähän teatraalinen ja toinen kommenttikin oli että "oli vähän tulta peban alla!". Mutta niin se meni! Oli vähän teatraalisuutta ja tulta hännän alla, mutta hienoja ja hyviäkin pätkiä.
Hertan omistaja ei ollut tänään paikanpäällä mutta seurasi Equipesta tuloksia. Hyvin hän tuntee hevosensa, sillä viestiä tuli "Oliko kova taso, vai pönttöilikö Hertta?". Heh, ei ollut Hertalta mitään uutta, ja heti kun tulostaso notkahti, niin tietääkin jo että on tainnut olla vähän "hullut päivät"! :D

Hertta tyytyväisenä itseensä iltakävelyllä! Esitti ylimääräisiä muuveja radalla niin johan on osaava tamma! ;)

Huomenna verkkaan Hertan paremmin kun se kerta tuollainen Duracell on. Tänään olin vähän kiltti ja ajattelin säästellä ettei se väsy, mutta kyllä jos noin hyvin jaksaa matkan talliinkin tulla piaffia niin paree on jaksaa ratakin huomenna! Huomenna siis meidän ensimmäinen kür debyytti, ja en toivo muutakuin kontrollia ja vähän rauhallisuutta mukaan!
Tykkään kyllä kun Hertta on tuollainen virkeä ja keveä ratsastaa, sillä Inter rata on kyllä aika tuskainen jos H on laiskalla päällä. Jos hevosella ei ole yhtään omaa moottoria mukana niin pulassa ollaan.
Se moottori ja kaasu ei vain saisi hirttää kiinni...

Nyt on Norppa styled by Keravan Horse & Rider! :D

Kelpaa nyt kulkea!

Nyt vaan tsemppaan itseäni huomiselle. Hauskaa lähdetään pitämään, ehkä vähemmän kirjaimellisesti kuin tänään... ;)