kolmas sija!

Sijoituttiin kolmansiksi 23 lähtijän joukosta! Kivaa saada pitkästä aikaa rusetti.  :)

Prosentit sen sijaan oli kauden huonoimmat vaativa b luokista, vain 60, 4%... Tuomareiden linja oli kyllä tosi tiukka linja koko luokan. Vain 4 ensimmäistä sai yli 60% rajan, loput oli alle. Tosi harvinaista.

Mutta meidän suoritus oli ihan jees. Hyytyi taas loppuun mennessä mutta aluksi tatsi laukkaankin oli kiva. Verkassa tosi terävä ja lavat ylhäällä koko ajan, tähän kiinnitin koko ajan huomiota. Loppurataan H hyytyi ja vaihdot meni rikki kun vauhti loppui vaikka kuin yritin patistaa vauhtia. Noh, rikkoja lopuksi mutta muuten tyytyväinen ettei mennyt lavoille! Ei vaan ollut sitä "wau" efektiä tänään.
Ensi kerralla jos Hlla on enemmän menohaluja niin helpottaa kummasti. :)

Pitäisköhän palkintorahoilla ostaa uudet saapassukat? 

Lamppu syttyi!

Tänään olin pitkästä aikaa meidän "vara-opettajan" silmien alla ja onneksi olin! Kerroin alusta heti mikä meidän menossa mun mielestä mättää ja mihin haluan apua. Mun mielestä ei niinkään temput yms ole ongelma, vaan se ryhdikkyys ja kokoamisasteen sailyminen etenkin laukassa.Laukkaan se tuppaa aina häviimään johonkin, ja varsinkin radalla, loppua kohden meno yleensä hyytyy. Laukka tulee hitaaksi ja silloin siinä ei ole voimaa ja näyttävyyttä. Silloin se myös jää pohkeen taa ja on vain tuurista kiinni saanko temput onnistumaan.

Aloitettiin ravilla ympyrällä ja heti alkuun meno oli huonoa. Eli niska ylhäällä, lavat alhaalla ja ihme kipitystä. Käskettiin antaa tosi pitkä ohja ja nostamaan laukka ja laukkaamaan muutama kierros suht kovaa kenttää ympäri. Ihan niin reippaasti kuin uskaltaa päästää eteeneteeneteen. Ei kuitenkaan mitään  revittelyä, vain ideana että laukka tulee SELÄN LÄPI. Tämän jälkeen kun molempiin suuntiin olin laukannut, otin käyntiin ja keräsin ohjat ja siirryin raviin. Ja kas kummaa! Ravi oli paljon parempi! Se kantoi ja liikkui lavoistaan!
Eli huomio numero 1: KUNNON VERRYTTELY. Hertta alkaa olla jo vanhempi hevonen, joten sen on oikeesti pakko olla tosi lämmennyt ennenkuin voin alkaa vaatimaan siltä mitään tiettyä muottia.

Tämän jälkeen alettiin taas laukkaamaan ja otettiin kootumpaa laukkaa, mutta siinä täytyi edelleen säilyä ajatus liikkeestä selän läpi ja lavat ylhäällä ja irtonaisina. Nyt vihdoinkin tajusin sen, että mistä kiikastaa. Kun H menee lavoille, mä jotenkin yritän kädellä "nostaa" sen sieltä takaisin ylös. Todellisuudessa mähän vain nostan niskaa jolloin lavat laskee entistä alemmas. Ja kyllä tästä on mulle aina sanottu!!! Tiedän sen jo ennestään, mutta nyt sain jotenkin narun päästä kiinni ja tajusin mitä OIKEESTI tarvitsee TEHDÄ. Sain siis nyt siirrettyä tämän asian sieltä mun korvien välistä omiin raajoihini. Eli aina kun H meinaa laskea lapansa, työnnän konkreettisesti käden eteen ja käytän reilusti jalkaa "ETEEN". H oppi tähän nopeasti. Loppujen lopuksi ei tarvinnut kuin käyttää jalkaa muistuttamaan "älä mene virkkuukoukkuun, vaan työnnä takaa eteen" niin sehän toimi. Monta kertaa jouduin tekemään tätä korjaavaa tehtävää ja aloin huomaamaan eron miltä sen kuuluu tuntua ja miltä ei. Heti kun lavat valui alas, mulle huudettiin kentän laidalta "ETEEN". Näin itse huomasin "ai tältä se näyttä selästä kun menee huonoksi" ja sitten kun korjasin kehotuksesta, tajusin "ai tältä sen kuuluu näyttää ja tuntua kun menee oikein". Eroa on kuin yöllä ja päivällä!

Hertta on etupainoinen hevonen joten sen kanssa joutuu tekee hirveesti töitä että sen saa sieltä lavoilta ylös. Siitä tulee iha eri näköinen hevonen kun sen saa ryhtiin ja pois sieltä maata tonkimasta nenällään. Tämä draivi mun täytyy saada radoille. Eli sääntö numero 2: Käsi eteen ja jalasta eteen!

On se kumma ku tästä on mulle aina valmennuksissa toitotettu ja olen luullut tekeväni jotain. Eli keventää kättä ja nostaa jalalla. Tosi asia on, että kun vaaditaan "liikaa uutta" niin alan ratsastaa enemmän kädellä, se on mun turvakahva. Vertaappa asiaa näin: Olet ruuhka junassa/bussissa ilman istumapaikkaa. Juna heilahtelee ja sun täytyy yrittää pitää ittes tasapainossa. Mitä teet? No pidät kädellä tangosta/seinästä/tuolista kiinni tueksi, vaikka hyvin tasapainon voi säilyttää omaa tasapainoa korjaamalla omia lihaksia käyttämällä. Sama pätee ratsastamiseen. Kun tasapaino menee, automaattisesti kädellä otetaan tukea mistä ikinä saadaankaan kiinni, ratsastaessa se on se hevosen suu. Ja tämähän on tosi väärin.
Noh, nyt alan tätä pitämään oikeesti mielessä. Otan vaikka kauhukahvan jos ei muuta!
 Eihän meillä yleensä tämä ole ongelmana,  mutta nyt kun on taas yritys nousta uudelle tasolle, niin meno palaa hetkellisesti vähän vaikeammaksi ja sitten tulee näitä kommunikointi ongelmia.

Huomenna onkin sitten aluekisat Porvoossa. Va B ohjelmana. Toivottavasti saan saman ryhdikkyyden säilymään mitä tänään hiffasin. :)
Nyt lähden Keravan Horse & Rideriin Königs-päivälle. Siellä on tänään huipputarjouksia Königs saappaista (ja paljon muistakin tuotteista!) joten menen itselleni synttärilahjaksi tilauttamaan uudet kisasaappaat! Saa sitten erikseen "treenisaappaat" ja vähän hienommat saappaat kisoihin. Äiti lupasi synttärilahjaksi ostaa toisen saappaan mulle, selviin vähän pienemmällä budjetilla. Jes!

Kotikentällä

No nyt on videota luvassa!
Tiistaina sain koulukaverini Anna-Riikan tallille kuvaamaan vähän kotikentälle meitä. H oli tietenkin juuri sinä päivänä edelleen hidas ja tahmea, joten meno ei ihan parhaimmillaan ole videossakaan, mutta ihan kiva oli kuitenkin huomata uuden videon vertaamista vanhaan, että talveen nähden on kyllä muuttunut meno! Anna-Riikkakin sanoi heti kentälle tullessaan että "onpas se muuttunut!" . Anna-Riikka on tosiaan Hertan viimeksi nähnyt maaliskuussa. Tosi kiva kuulla sellaisen ihmisen suusta joka hevosta näkee harvoin, että on kuin eri hevonen. Itse kun näkee joka päivä, niin tuntuu ettei kehitytä mihinkään ja mennään jopa vaan takapakkia.

Kuvaajalla ei ollut hirveästi ylimääräistä aikaa, joten suht nopsaan alkuverkkojen jälkeen aloin ratsastelemaan ja video pyörimään. Tein vähän kaikkea mitä mieleen juolahti. Ideana oli ,että haluan nähdä tämän hetkisen menon tason, verrattuna vanhaan videoon, joten tein kaikkia temppujakin mitä näissä Va B/PSG radoissa tulee.
Piaffia en ole tehnyt koko kesänä oikeestaan yhtään ja vieläpä tuolloin kun H oli hidas takaa niin se ei ollut kovin hyvää, mutta onneksi seuraavana päivänä H oli jo paljon parempi ja piffikin rullas paremmin, eikä vaan nostellut ylikorostaen sen puolen jalkaa missä raippa on... ;) Piaffiahan ei meidän kuuluisi edes osata, joten en sitä varsinaisesti ole treenannut. Toisaalta, tuskin se kovin huono harjoituksena on, saisi sitä takapäätä aktivoitua siinäkin kun kokoaa. Enemmän näen kuitenkin meijän ongelmana sen, että pitäisi liikkua enemmän eteen kuin koota. Tällä hetkellä meidän piaffi pitäisi olla enemmän "takaa istuvaa". H nostelee aktiivisesti jalkojaan, mutta syvälle rungon alle polkemista vielä kaivataan lisää.

Lopuksi videostakin näkee mun mielestä ainakin, että ravi alkoi olla jo vähän terävämpää ja etenevää. Siihen olin tyytyväinen. Laukkaan vielä lisää kantovoimaa, jolloin saadaan piruetit vielä keskitetymmiksi ja pyörivimmiksi. Eli kaikenkaikkiiaan tarvitaan takaosaan vielä lisää voimaa! Sitä nyt ensi talvena sitten treenataan.

Annoin Anna-Riikalle vapaat kädet tehdä ihan millaisen videon vaan haluaa. Ansku sanoikin että hällä on heti kuulemma just sopiva biisikin meille, eikä edes suostunut sitä kertomaan, joten jätti mulle jotain jännitettävää... :D Lopputulos oli kuitenkin yllättävä, tykästyin. :) Pakko sanoa, että video jonkin verran taitaa venyttää kuvaa, sillä Hertta ei kyllä noin pitkä runkoinen ole!

Vaikkei oltu ihan parhaimmillamme juuri tuolloin kuvauspäivänä, niin onneksi jo heti seuravana päivänä (eli eilen, keskiviikkona) H oli jo paljon terävämpi ja kevyempi! Menin kanget päässä ja ihan vaan tallikengät jalassa, ei kannuksia eikä mitään ja silti liikkui paljon nopeammin ja terävämmin. H onkin yleensä pitkien vapaitten jälkeen vähän hidas ja tahmea, mutta äkkiä se näköjään palaa työrytmiin ja aktivoituu.

Pelkäsin että onko H nyt jossain helle-loma-fiiliksissä ja lauantain kisoissa se on edelleen hidas ja tahmea, mutta huoli oli ilmeisesti turha, oli kyllä tosi kiva ridata eilen. Tänään se saa vapaan, mutta perjantaina tulee aamulla meidän "apu-valmentaja" pitämään tuntia niin tsekataan vähän miltä meno näyttää hänen silmään. Hänkään ei ole pitkään aikaan ollut pitämässä tuntia, joskus keväällä viimeksi, niin on jännä kuulla mitä sanoo :)

Vaikka H tarvitsee lisää voimaa taakse kantamaan, niin kyllä se nyt jo on aikamoinen muskelireisi! 

Uusi ulkoasu!

Kertokaas mitäs tykkäätte? :) Yleisilme tai banneri? Mä ainakin tykkään, kiva kun tulee vaihtelua. :)

Isoin kiitos Emmalle (www.banketti.blogspot.fi) hienon bannerin tekemisestä!

Irtohypytystä

Maanantain kunniaksi päästin Hertan vielä helpolla ja siirsin treenejä vielä päivällä eteenpäin, sillä tuli tilaisuus irtohypyttää sitä. Mikäs sen parempaa kuin vaihtelu ja hyvä jumppamuoto hevoselle!

Heti alkajaisiksi kentälle taluttaessa ihmettelin miten rento ja letkeä käynti H:lla oli! Yleensä Hertalla ei ole käynnissä ennen liikuntaa juurikaan yliastuntaa, mutta nyt se käveli oikein selän läpi ja hienolla yliastunnalla. Ihan pisti silmään että liikkuupa oudosti ja sitten tajusin katsoa tarkemmin, niin sehän vain tallusti hyvää käyntiä. Taisi tehdä hieronta terää. Pitäisi ehdottomasti useammin sitä harrastaa.
Noh, itse irtohypytyksessä H oli sitten NIIIIIN rento, että suorastaan laiskaksi voisi haukkua. Se ei yhtään herännyt koko touhuun! Puomit kolisi ja jalat pitkänä pötkönä pinkoi menemään. Ei kiinnostanut mammaa yhtään tämä laji. Kunnon kouluhevonen näköjään kun ei esteitä arvosta...
Olisi saanut hyppyjen jälkeen juosta vapaana kentällä, mutta aika laiskasti sitäkin teki. Sai jopa kehottaa juoksemaan ja vähän riehumaan.

Kuvasin vähän videomateriaalia tästä. Ei oikein ole edukseen Hertta vapaana saatikka sitten estekujassa. Tuosta hyppytyylistä on Hertasta kuulemma joskus nuorena Kyvyt Esiin arvostelussa (tai jossain vastaavassa) sanottu : "Onneksi tämän hevosen laji on muualla kuin esteissä". :D Pieni pätkä näkyy videolla suht hienoa ravia, mutta siihen se sitten jääkin kun H löntystelee menemään kuin mikäkin hirvi.
Hertta ei vain oikein syty noihin esteisiin! Nuorempana oli kyllä innokkaampi, mutta nykyään vanhempana selästä käsin yleensä se saattaa vahingossa innostua hyppäämäänkin.

Blogger tai Youtube kiukuttelee mulle ja en saa suoraan liitettyä videota tähän, mutta jos haluat videon nähdä niin klikkaa tästä:   VIDEO!
Ei H aina noin laiska ole. Liekö helle tehnyt tehtävänsä, sillä muutkin hepat oli irtohypytyksessä aika vaisuja.

Tässä vielä loppukevennyksenä tämän kesän orivarsa Lenni-Kallen elämänsä ensimmäinen esteen ylitys! (tämä video sitten tulee näköjään suoralinkityksenä näkyviin, mutta Hertan video ei...)

PS. Miten ois? Kiinnostaisko lukijoita, jos koittaisin väsätä Hertan ja mun tämän hetkisestä menosta kotikentällä videokoosteen? :)

PPS. Toivepostaus äänestystä on jäljellä vielä muutama päivä, laittakaahan vielä ääniä jos ette jo niin ole tehneet!:)

Hertan hieronta

Tänään olin niin ahkera (lue: laiska), että en mennytkään ratsastamaan, vaan pidin Hertalla vapaan ja päätin hieroa sen. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, muistaakseni toukokuussa se on viimeksi hierottu. Joten olisi jo korkea aika...

Olen siis itse myös hieronut hevosia, ja niinhän se on, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä. Herttaa tulee harvemmin hierottua, vaikka varmasti sillekkin se tekisi hyvää. Hertalla ei varsinaisesti ollut nytkään mitään "syytä", mutta kaikista eniten siltä löytyy hierottavaa takaosasta. Erityisesti ristiselkä ja lannerangan alue ottaa joskus itseensä, ja kireyksiä tällä alueella löytyy. Hieroin siis pääasiassa Hertan selän läpi, käsittelin myös kaulan. Arnikaa levittelin hieronnan jälkeen selkään ja ristiselkään, sekä takapolviin ja kintereisiin. Nämä ovat niitä kouluhevosen kipeytyviä kohtia.

Hertta kyllä tuntuu tykkäävän hieronnasta, vaikka toisaalta se on aika herkkä ja osaa myös jännittää vastaan. Hetken aikaa kun aluetta käsittelee, tottuu sekin paineeseen ja osaa rentoutua. Arnikan levityksestä se ei taas tykkää ollenkaan, "yäk, kylmää ja märkää".

Hieronta tuli just sopivaan kohtaan, koska ensi viikon lauantaina on kisat Porvoossa.  Nyt sitten maltillista reeniä ensi viikko vertyneellä hevosella ja lauantaina lähdetään hakemaan ruusuketta FEI Va B junioreiden esiohjelmasta. :) Va A/PSG rataa ei tällä kertaa ollut tarjolla, mutta Ypäjällä 6.9 päästään taas Pyhää Yrjöä vääntämään. :)

c Janna-Mari Pehkonen 2013

Oho! Hyppäsin esteen!

... tai oikeastaan useamman! Ja tykkäsin siitä, enkä edes pudonnut! :D

Ajelin kaverini luokse Jyväskylään asti täältä Etelä-Suomesta sitten vähän risuja ylittämään. En tiedä mikä vinksahdus se oli, mutta kannatti lähteä. Kaverini on itse enemmän esteratsastaja ja Dalina (hevonen) on kokenut hyppääjä, joten tällänen poropeukalo uskalsi mennä rääkyen kyytiin ja jopa ylittää niitä tikkuja.

Mä olen aina ajatellut että Hertalla on ihan kiva hypätä ja sillä on ihan ok hyppy, kunhan sen saa lähestymään esteelle oikein ja ponnistuspaikka sattuu olemaan hyvä. Hertta ei itse tee YHTÄÄN ratkaisuja esteillä, joten se hyppää juuri sieltä mistä sattuu. Voin kyllä myöntää, että nyt kun kokeili hypätä oikeesti kokeneella estehepalla, niin meijän hyppelöt Hertan kanssa on aika naurettavia. Vaikka huonoja ponnistuspaikkoja tuli, niin hevonen kyllä tiesi mitä pitää tehä, jolloin hypyistä ei tullut näitä herttamaisia lehmänloikkia ja selässä oli aina kiva tunne olla, vaikka oltaisiin menty esteet väärinpäin! Monesta tilanteesta Dalina mut pelasti, vaikka olen tottunut siihen, että mun pitää yrittää pelastaa tilanne Hertan kanssa.
 Yleensä mun ja Hertan hyppäämiset tuo vaan päivän naurut katsojille, mutta Dalinan kanssa se oli kyllä kivaa! Taidan vaihtaa lajia. ;)

Kuvia todisteeksi! Ilmeet on nyt ikuistettu... :D Eipä ole niin vakava virne naamalla kuin tuupatessa!

"I LOVE JUMPIN!" :D

                                               Kaikissa kuvissa copyright Janna-Mari Pehkonen!!!

Onpa taas vaikeeta

Sama surkee meno jatkuu, mitä perjantainakin oli. Tänään oltiin Hyyppärässä taas valmennuksessa ja mä en vaan millään saa tota hevosta läpi. Nyt kun ei ens vloppuna ole kisoja, niin palattiin taas pilkkua viilaamaan kokoamisasteen kanssa, ja joka lähti siitä, että sen täytyy edelleen olla suora. Eli ulkolapa sisään ja suoraksi! Volteilla ja ympyröillä taas ulko-ohja ja sisäpohje tarkkana, että kantaa läpi voltin. Tehtiin ravissa ja laukassa voltti-avo tehtäviä pitkällä sivuilla. Ihan ok:sti ne tuli, myös laukassa hetkittäin yllätyin kuinka kivalta se tuntui.

Laukassa tehtiin eniten töitä kokoamisen kanssa. Laukkahan on huonoin askellaji meillä joten siinä heijastuu ihan kaikki puutteet meijän menossa. Kokoamisaste lösähtää siinä heti jos ei ratsasta, jos siihen on edes mitään kokoamisastetta saatu... Tosi tarkkana vain ulkopohkeen kanssa että se suoristaa ja kokoaa ja erittäin tarkka, kun käytän vahvasti jalkaa, niin käytän kevyesti kättä. Välillä jopa liioitellusti työntäen tuntuman pois, etten vaan jää vetämään kun annan pohjetta. Pohje nopena ja käsi pehmeenä. Hetkittäin tuntui laukka jopa tosi makeelle, jos nyt kehtaan myöntää. Tämän ansiosta kun laukka saatiin välillä kantamaan, niin vaihdotkin tuli paljon laadukkaimmaksi. Lopuksi kokeiltiin vielä sarjat (kolmoset ja neloset) läpi. JOKA KERTA kävi niin, että ensimmäinen ja toinen vaihto ovat tosi hyvät, ellei jopa hienot --> koska tällöin mulla säilyy se kauan kaivettu laukan suoruus ja kokoominen. Mutta sitten, se viimeinen vaihto... Se on törky huono. Välillä jäljessä, välillä tasan takaa, välillä muuten vaan paska... ---> tähän viimeiseen vaihtoon mennessä laukan laatu on taas kadonnut, hevonen pudonnut lavoille ja pitkäksi takaa = se kokoaminen hävisi, mikä työllä ja tuskalla saadaan työstämällä.

Sama juttu joka kerta. Aina kun ensin työstetään laukkaa, sitten tullaan sarjat, 1 ja 2 vaihdot ovat hienot hyvästä laukasta, mutta kolmas eli viimeinen vaihto on surkee. Sitten taas jatkan kokoamista laukassa ennen uutta diagonaalille kääntämistä, aluksi hyvät vaihdot, viimeinen vaihto surkea... Mun täytyy nyt treenata kotona tätä ongelmaa tappiin asti. Eli oli tilanne mikä tahansa, ja oli laukka kumpaa tahansa, sen täytyy aina olla läpi, suora ja tukeutua ulkoavuille. Tästähän sarjoissakin on kysymys. Mitä nopeammin vaihdot tulee, sitä paremmin täytyy hevonen olla läpi "aina uudelle ulko-ohjalle ja pohkeelle", jotta pääsen valmistelemaan heti koottuna jo seuraavan vaihdon.

Eli kuinka paljon sillä kokoamisasteella ja laukan laadulla on väliä? TOSI paljon. Ei se auta  hioa niitä laukanvaihtoja loputtomiin hyvien laukanvaihtojen toivossa, vaan pitää hioa sitä huonoa laukkaa paremmaksi ja kootummaksi, niin HUPS---> laukanvaihdot on yhtäkkiä hienoja? Yksinkertaista.
On tää kouluratsastus kyllä välillä niin... Noh, en ees keksi adjektiivia. Välillä tekisi mieli vaan luovuttaa, ostaa rehti liinakko suomenhevonen ja maastoilla sillä päivät pitkät, sekä välillä kisata pikkukisoja omaksi iloksi.

Ärsyttää nyt tämä kun ei vaan suju ja kaikki on niin työn ja tuskan takana. En jaksanut sen kummemmin kirjottaa tän päivän reeneistäkään, ei vaan jotenki huvita ja jaksa! Pahoittelen.
Lähen jonnekkin nurkan taakse kiroilemaan itekseni ja miettimään mitenkäs sitä taas opittaisi ratsastamaan niin että meidän menossa olisi joku roti. Palailen asiaan paremmalla tuulella ja mielen tilalla... :D

PS. Saapaskin meni rikki, ratkesi sauma. Hertalle keräsin vihreetä ja otinkin vahingossa nokkospusikosta kiinni. Au.  Ei oo mun päivä.

Spooky-poni

Hieman oli tänään H:lla jännät paikat. Jo heti ensi metreillä kun otettiin kisapaikalla se traikusta ulos, se oli kuin tuulen mukana lähdössä... Sai tosiaan varoa, ettei pelästyessään hypähdä päälle (jonka se kuitenkin radan jälkeen teki omistajalle...) Noh, satula selkään ja maneesiin verkkaamaan.

Maneesissa se oli ihan ok, mutta kyllä huomasin että tosi yliherkällä päällä. Sai olla tosi tarkka käden kanssa, että olisi extra kevyt tuntuma, muuten nyppii samantien päällään ja pohjetta ei saanut käyttää neidin mielestä, mutta kyllä mun ratsastusmetodeihin kuuluisi pohkeella ratsastaminen, joten paljon tein hommia että neidin on nyt vain hyväksyttävä jalka kyljissä.
Maneesissa sinkaisi kerran pelästyessään ilmaan ja jäi rykimään paikalleen. Jes, lupaava alku... Muutoin kaikki tuli pienen alkutotuttelun jälkeen ihan mukavasti.

Kisakentän päädyssä verryttelin vielä ennen starttia. Taas kävi niin, että mun kohdalla tuli jotain sählinkiä kuulutuksissa/epätietoisuutta koska starttaan. Mut kuulutettiin 20 min aiemmin radalle mitä piti, kuuluttajat ilmeisesti unohti, että mua ennen luokassa on tauko, ja starttaan tauon jälkeen ekana tasan klo 15.19... Kävin kuitenkin varmistamassa päätuomarilta edellisen lopetettua, että enhän mä vaan vielä starttaa vaikka kuuluttivat. Tuomarikin sanoi että mielellään kävisi tauon pitämässä niinkuin aikataulussa lukee, "en tiedä mitä ne siellä on pitkin päivää kuuluttanut" ) ;)

Noh, eihän mulla tietty ollut kelloa ranteessa kun jatkoin verkkaamista, ja sitten kun olisi ollut mun vuoro kuulutuksineen mennä radalle, niin ei mua sitten kuulutettukkaan ja omistaja tuli nykäsee hihasta ja passitti radalle. Enpä saanut kauaa aikaa kiertää rataa kun vihellettiin sisään. Tämän seurauksena ilmeisesti unohdin päivittää omaa päätäni ja sujuvasti lähdin suorittamaan alkutervehdyksen jälkeen rataa väärään suuntaan... Noh, -2 pistettä sitten jokaiselta tuomarilta, eli multa tosi tyhmä moka. Siinä meni 6 pisteellä prosentteja! Kyllä mä nyt ton radan muistan. Lähin muuten vaan väärään suuntaan epähuomiossa... Hyvä minä!
Keräilin itteni ja loppurata meni ihan ok, mutta mikä parasta, EI YHTÄÄN varsinaista virhettä. Eli sarjavaihdot, piruetit ja sulkuväistöt yms tuli kaikki ilman laskuvirheitä etc. Ainut vaan, että tänään meno ei sitten ollut niin sujuvaa. Vaikka virheitä ei sattunut, niin epätasaisuus vaivasi meitä. Sitten kun se valahti täysin etupainoiseksi, niin munkin istunnasta näkee kuinka se veti mut mukaansa. Aina kun Hertta jännittyy, mä en ikäänkuin pääse siihen käsiksi.

Sinäällään tosi kiva, että vaikka Hertta oli tänään vaikea, sain silti rikkeettömän radan, mutta se sujuvuus... Aiemmin kun H on ollut rento oma itsensä, niin rata on sujuvaa. Nyt se oli koko radan hieman lukossa, välillä kaasua liikaa ja välillä jarrua. Mennäänkö vai eikö mennä. Kaikki se näyttävyys katosi. Lopputuloksena oli kuitenkin taas se 58,86%, eli piirun verran alle 60. Sijoitus oli 14/21. 61% olisi ollut jo sijoilla, eli ei isoa eroa. Yksi tuomareista olisi sijoittanut meidän sijalle 5, aikamoinen yllätys...  Pirueteista tuli kehuja, että "istuu hyvin takaa", mutta numerot jäi alhaisiksi kommentteilla "painuu kuolaimen taa". Näin se kyllä tekikin, mutta tämä ei ikinä ole ollut meillä ongelma. Outoa. Yleensä se on peräänannosta pois nouseminen, mutta nyt se meni ihan toiseen suuntaan, huonolla tavalla sekin.
Tähänkin kaikkeen olisi taas vain yksi ratkaisu ---> mun täytyisi opetella ratsastaa paremmin... Argh.

Ei Hertta tosiaan oma itsensä ollut. Radan jälkeenkään se ei rentoutunut. Hyvä että päästiin edes autolle kun se hyppi ja pomppi parkkialueella kun oli pelottavia "tientukkeita". Omistaja talutteli Herttaa hetken ja niinkös se heti pelästyi kävelevää ihmistä ja hyppäsi suoraan omistajan jalan päälle. Siis ihan mahdoton! Tuo möhkö laama aina kisapaikalla? Nyt annetaan Hertalle sitten ensi viikko kevyempää. Vain valmennus tiistaina, muutoin saa olla pikkulomalla.

Tässä vielä rata videolla jos jotain kiinnostaa. Suosittelen laittamaan äänet pois, sillä ääni rätisee tosi paljon kun tuuli on niin kovaa. Radalla näkyy yksi pelästyminen toisen voltin aikana, mutta muuten se ei säikkynyt suorituksen aikana, onneksi.

 On kuitenkin erittäin mukava huomata, että vaikka vasta alotellaan Pyhää Yrjöä, niin aina on ollut mahikset yli 60% tuloksiin heti alkuvaiheessa. Kyllä me saadaan vielä se kuuluisa rutiini noihin ratoihin. Toivoa on. Silloin kun alotettiin Va B, niin pitkään rämmittiin 50% tienoilla, nyt ollaan heti kättelyssä PSG radoissa 60% molemmin puolin oltu. Eli sujuvammin on tämä siirtyminen vaikeampaan luokkaan sujunut. Vielä vaan kuskin tarvitsee keräillä ittensä.

Huomenna kohti Venäjää

... taino melkein, Harjua oikeasti. :) Ohi jos ajetaan Harjusta, niin Venäjältä löydetään itsemme.

Keskiviikkona kävin kaatosateessa hölkkäilemässä Hertalla. Menin vain vajaa 30 min ja en vaatinut mitään muuta kuin rentoa ja erittäin etenevää askellusta. Hertta tuntui tosi jäykälle, arvasin tämän. Oli tosi rankka valmennus tiistaina, joten oletinkin sen vähän menevän jäykäksi. Työskentelymuoto oli enemmän eteen-alas-tyyppinen. Laukassa laukkasin reippaasti eteen kuralätäköidenkin läpi (taas näitä hetkiä "missä mun maneesi oikein on?") ja ravissa sen piti vain tasaista kevyttä ravia talsia menemään. Samalla hieman ylitaivuttelin, mutten tehnyt kokoavia juttuja. Muutamat laukanvaihdotkin tein ja niitten täytyi tulla reippaasta laukasta ja isosti.

Sadetta uhmaten treenaamaan

Hertan lisäksi kävin ratsastamassa ihan aidolla länkkärihepalla! Riima on quarter hevonen ja oikeen monitoimipolle. Oma laji sillä on tietenkin lännenratsastus, mutta kyllä se kouluunkin taipui! Tosi kiva ja rehellinen hevonen. Yrittää kyllä täysillä tehdä hommia ja kaiken mitä pyytää. :) Vähän ehkä unelias alkuun, mutta kyllä se siitä lämpeni. Kiitos Emmalle kun pyysi kiivetä selkään. Oon nyt innostunu lännenratsastuksesta! :D Täytyy kyllä perehtyä lajiin paremmin. Aiemmin oon vain ajatellut että siinä lönkötellään pitkillä naruilla hölkkää, mutta vitsit kun katselin youtubesta länkkävideoita, niin ihan käsittämättömän herkkiä ja eleettömillä avuilla kulkevia hevosia kisoissa. Ja on muutes takaosa alla niin että tuntuu.
Sattumalta tämäkin tamma oli rautias. Mä en muun värisiä hevosia ratsastakkaan näköjään. :D

Länkkähepo kouluponina. :) (sateenkaarisitruuna.blogspot.fi)

Onneksi eilen verryttelin Hertalla koska tänään se oli jo paljon parempi. Edelleen taivutuksissa sai olla tosi tarkkana, varsinki suluissa! Piti oikein ylitaivuttaa jotta alkoi rungosta taipumaan. Muutoin oli ihan kiva, kevyt kädelle ja näin, mutta loppuakohden jäi taas enemmän pohkeen taa... Loppuuko mulla kunto vai hevosella, kun puoleen väliin asti piruetit sun muut tulee hyvin, mutta lopuksi kun tekee niin en meinaa saada koko hevosta eteen? Noh, huomenna sitten napakka verkka, ei liian pitkää. Ja erityishuomio nyt sulkuväistöihin, niin ravissa kuin laukassakin! Tyhmää sössiä yksi "helpoin" asia koko ohjelmassa. Pirueteissa ei pitäisi olla ongelmaa, sarjavaihdot tai sulut voin kyllä kevyesti ratsastaa huonosti, mutta nyt itteeni niskasta kiinni ja ratsastan niiiiin tarkasti kaiken.
Sarjavaihdot tuli tänään kertalaakista hyvin. Kolmoset ja neloset tein molempiin suuntiin, ja molempia 3 kappaletta vaihtoja, sillä meidän kentälle ei kyllä millään mahdu 5 vaihtoa peräkkäin. Nyt en halua huomenna sössiä niitä, koska tänäänkin ne tuli tosi helposti (koska vielä tällöin mulla oli hevonen pohkeen edessä. ;) )

Hepo on nyt pesty, varusteet hinkattu. Vielä laitan omat kisavaatteet pesukoneeseen ja sitten aamulla 11 aikaan auton keula kohti Harjua ja Pyhää Yrjöä. :)

PS. Sain nyt ensimmäisen testituotteen kokeiluun Keravan Horse & Riderilta. Nyt testaukseen pääsi Vereduksen Magnetik magneettitallisuojat. Testaan näitä nyt parisen viikkoa Hertan jaloissa ja raporttoin arvostelun käytön jälkeen. Eli jos olet harkinnut hevosellesi/ponillesi magneettisuojia, muttet viitsisi sokkona sellaisia kalliilla ostaa, kannattaa odottaa tuotearviota. :)

Mehut pois-valmennus

Huhhuh!
Kyllä tääs huomenna tietää tehneensä hommia. Todennäköisesti vatsalihakset huutaa Hoosiannaa heti aamusta ja ei nuo perslihaksetkaan varmasti vetreimmillään ole... Mutta jos tuntuu mun kropassa niin tuntuu varmasti myös Hertankin!

Tänään oli siis valmennus Hyyppärässä. Ideana oli heti, että tehään vain nopea alkutyöskentely jossa hevonen haettaisiin heti läpi ja kootuksi mahdollisimman hyvin, jotta mehuja jää vielä Prix St Georges radan ratsastamiseen ja hiomiseen.
Ensin aloitettiin ihan vain isolla ympyrällä ravia kokoomalla ja molemmat kyljet siis kantamaan. Ja heti sain kuulla taas kunniani ja olla nopeampi oman jalkani kanssa jotta Hertan takatossut saadaan nopeaksi. Loogista. Jotta hevonen tulisi nopeaksi jaloistaan, täytyy mun olla vielä nopeampi jaloistani. . Munkin pitää tajuta se, että vaikka haetaan hevosen takajalkaa nopeammaksi nopealla pohkeella, niin se ei tarkoita, että vauhtia tulee lisää.  Ratsasta takajalka nopeaksi, ratsasta eteen, mutta älä vauhtia. Vauhti ei korjaa virheitä tässä tapauksessa. ;)
Kun ravissa oltiin saatu edes jotain tolkkua, niin otettiin heti siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Tarkat valmistelut nopeilla takajaloilla ja nosto. Heti noston jälkeen jatkuu takajalkojen ratsastus myös laukassa! Ihan samalla lailla. Ei hölläillä. Valmistellen siirtyminen raviin ja taas ravi eteeneteeneteen. Näissä tehtävissä Hertta herkistyy kivasti.

Instagramista kopsattu

Pikku tauon jälkeen käytiin piruetit läpi. Tehtiin molempiin suuntiin työskentelypiruettia. Ongelma mulla on taas, että jos en saa hevosta pohkeen eteen, niin H alkaa jäkittää ja nyökkimään päällä. Siinä vaiheessa se ei ole piruetti, se on jotain ihme tasajalka loikkaa.Hyviäkin pätkiä tuli heti, kun sain H:n myötäämään niskastaan,  laukkaamaan kropan läpi ja pysymään pohkeen eessä. Piruetit on H:lle tosi rankkoja (kelle hevoselle ei?), joten ei sitä voi alkaa koko lopputuntia niitä alkaa vääntäämään. Ne pitää yrittää ratsastaa heti kunnolla oikein, jotta niitten hinkkaaminen jää siihen.
Sain H:n pirueteissa niskastaan läpi, kun muistan vain asettaa ja säilyttää peräänannon! Teen siis nostavia ohjasotteita sisäohjasta ja varmistan asettumisen, samalla pohje tekee hirveesti töitä että hevonen lyhenisi takaa. Varsinkin ulkopohje on pirueteissa tärkeä, saan sen ulkotakajalan kantamaan. Heti kun tulee hyvää piruettia, pitää muistaa ajoissa myös ratsastaa siitä ulos, etten jää taas ratsastamaan H:ta liian taakse.

Näiden alkujumppien jälkeen alettiinkin jo käymään rataa läpi. Ennen varsinaista radan ratsastamista otettiin vielä sarjavaihdot läpi. Ne tuli aikas kivasti, kunhan vaan saan säilytettyä laukan etenemisen ja pohkeen edessä pysymisen! Eli toisinsanoen se kootussa laukassa pysyminen... Alkaa jo ärsyttää sana "koottu", saan siitä päänsärkyä kun se kummittelee takaraivossa koko ajan. :D
Mun pitää muistaa samalla ratsastaa ja laskea vaihtoja. Alku alkaa lupaavasti mutta kämmi voi sattua loppuakohden, kun vauhti hiipuu. Pitäisi säilyttää se sama laukka alusta loppuun, vaihdot vaan siinä samalla tahdilla läpi.

Noh, rata oli taas raviohjelmaltaan ihan jees. Tosi hyvät lisäykset, taitaa olla meidän bravuuri... Avot oli hyvät, sulkuväistöt vaatimattomat. Mun vika! Takaosa jäi ihan liikaa, huomasin sen videolta. Eli ratsastan enemmän sitten takaosaa suluissa, vasemmassa sulussa oikea pohje ja oikeassa sulussa vasen pohje tarkkana!
Laukassa sama, eli huonoin homma oli sulut! Siis miten mä voin ratsastaa ne noin?! Onneksi oli videomateriaalia josta näin oikeesti kuin laaduttomat laukkasulut tein! Siis laukkasulut on ollu meijän yks vahvuus ja mä vaan huitasin ne läpi. Onneks sain kuulla kunniani. Jouduttiin tulee laukkasulut sitten uudestaan KOLME kertaa että tajusin idean. Takaosa vaan tulee jossain perässä, vaikka sen pitäisi aktiivisesti väistää. Kuin nolo moka. Vaihtoon tultaessa takaosa on valmiiksi jo johtamassa, kun en edes suoristanut sitä vaihtoon. Tämän virheen näkee helposti videolta. Vaihto vinossa, vaikka sen täytyisi olla täysin suorana tuomaria kohti. Kolmannella kerralla meno on jo sellaista kuin pitää. Tähän joudun kyllä kiinnittää huomiota jatkossa.

Vielä muutamat lentävät lauseet, mitä tänään sain kuulla. Tiivistää kaiken aika hyvin:
- "Ratsasta kahdella jalalla, älä kahdella kädellä"
-"Laukkaa oikeesti eteen! Oikeesti, ei leikisti!"
-"Ratsasta loppuun asti"
( ja mun mielestä kaikista paras lause, joka oikeestaa kattaa ihan kaiken)
-"Hevonen on just niin hyvä tai huono kuinka sä sitä ratsastat"

Mites lukijat?
 Mitä mieltä ootte näistä "ajatuksista"? Tuli aikamoinen sepustus taas. Vaikee koota asioita tunnilta yhteen, sillä sanottavaa olisi ja paljon. Toivottavasti herätti edes jotain ajatusta, ja josta olisi hyötyä teidän omaan ratsastukseen. (Eli takajalat akvtiivisiksi, hevonen pohkeen eteen, selän yli kulkeminen sekä eteen-ratsastus)

Olotila on nyt kutakuinkin sama kuin mun kissalla. Löysäks vetää tunneilla käyminen. :)

PS. Videot mun piti liittää tähän postaukseen, mutta jostain syystä netti takkuaa ja ne ei lataudu Youtubeen. Muokkaan vaikka videoista koosteen, jossa näkee mokat ja onnistumiset. Lisään sen myöhemmin tänne. :)

Kova on taso

Harjun kisoihin on enää alle viikko ja ilmoittautuminenkin sulkeutui eilen. Katselin lähtijöitä meidän Prix St Georges luokassa ja voin todeta, että taso on todella kova, mutta oon nyt muuttanut asennettani! Ihan sama ketä siellä on. Me mennään tekemään parhaamme ja aloittelijoitahan me tuossa porukassa ollaan mutta mitä sitten? Katsotaan miten käy. Kunhan ei viimeisiä olla. :)
Aiemmin mulla on joku alemmuuskompleksi ollut aina kisoissa. Nään hienoja hevosia verkassa ja alan puhumaan taustajoukoille "mitä me täällä tehään, noloo edes yrittää".
Nyt oon päättäny lopettaa tän vikisemisen ja ratsastan niin hyvin kuin pystyn, riitti se hyvään tulokseen tai ei.

Hertta oli eilisen päivän vapaalla, koska meille tuli äkkilähtö klinikalle siitostamman kanssa. Varsa kirjaimellisesti puri sitä tissistä niin että lähti peukalon pään kokoinen pala! Verta tuli kiitettävästi... Viikissä ylimääräinen ihokaistale leikattiin pois ja nyt on sulfakuuri päällä. Varsa ei saisi imeä tällä hetkellä kipeästä nisästä mutta milläs sitä vahdit? Mielenkiintoinen rupeama tulossa.

Huomenna sitten valmennukseen Hyyppärään! Teen tarkan treenipostauksen jos jotain kiinnostaa lukasta :) Yritän saada myös videomateriaalia!

Intermediate I

Kuten otsikosta voi arvata, huvikseni opettelin Inter I ohjelman ja aattelin kotona ratsastella sitä läpi. Ihan siis puhtaasti testi mielessä!
Oli ihan mukava todeta ettei se ohjelmana ollutkaan niin vaikea kuin luulin. Toki se siis on vaikea, muttei sittenkään ihan saavuttamattomissa, ainakaan hyvällä tuurilla.

C Terhi Lehtimäki www.terhil.blogspot.fi

Ensimmäinen ongelma minkä heti huomasin, oli kentän pituus. Tämähän on pitkällä radalla, kun taas meillä on pikkunen kenttä. Koitappa siinä sitten änkeä laukkasulku-siksakkia pienelle kentälle kun se kuuluisi tehdä pitkällä! Laukkasulut ja niistä vaihto on yleensä ollut ihan sujuvia meille, mutta enhän mä millään saanut siksakkia lyhyelle kentälle, ilman että vaihdot meni kuin seinään pysähtyen kun aita tuli vastaan. Tyydyin tekemään sitten vain yksittäisiä laukkasulkuja ja siitä vaihto.

C Terhi Lehtimäki www.terhil.blogspot.fi

Interissä tulee jo kokonainen piruetti. PSG:ssä tulee vain puolikkaat, joten en kokonaisia ole oikeastaan tehnyt. Ilokseni voin todeta että kokoainen piruetti tulikin tosi kivasti molempiin suuntiin! Ei mun tarvinnut kuin tehdä 1 piruetti kumpaankin suuntaan niinkuin ne Interissä ratsastetaan ja ne oli tosi kivat. Ei mitään ongelmaa! H säilytti hyvin rentouden, vaikka yleensä se vähän jännittyy ja tyssää piruettiin. Pidin vaan koko ajan huolen että se ei saa jäädä pohkeen taa! Mieluummin vähän isompi piruetti kuin paikalleen jäävä pyörähdys.

Sitten tuli sarjojen vuoro. Kolmoset tulee PSG:kin, joten se ei ole uusi juttu. Ne tulikin kertalaakista hyvin ja puhtaasti, pientä malttia olisi kyllä saanut olla. Kokeilinpa samantien sitten kakkoset perään ja nekin tuli heti ekana puhtaasti! Tosin meijän kentälle mahtuu vaan 5 vaihtoa kakkosilla, kun Interissä niitä pitäisi tulla 7 kappaletta kaiken kaikkiaan. Kokeilin sitten keskiympyrällä kaarevalla uralla kakkoset ja niitä saikin peräkkäin puhtaasti kaiken kaikkiaan 9 kappaletta! Vaihdotkaan ei ole ongelma jos mulla on hevonen laukassa hanskassa. Ja tämähän asia on meijän isoin ongelma, eli laukan kokoamisasteen ja hallinnan säilytys.
Isoin ongelma tässä hommassahan ei ole tosiaankaan nuo temput, vaan se kokoamisaste... Kyllä me selvitään Interin ohjelmasta jos mä saan sen hevosen läpi, suoraksi ja kokoaminen säilyy. Onpas yksinkertaista, mutta harmi kun ei helppoa... =)

Tervehdys!
C Terhi Lehtimäki www.terhil.blogspot.fi

c Terhi Lehtimäki www.terhil.blogspot.fi

KIITOS!
c Terhi Lehtimäki

Sisäänratsastus
c Terhi Lehtimäki

Vielä tähän loppuun kerron nyt täälläkin kaikille, että me saatiin uusi yhteistyökumppani! Keravan Horse & Rider on tästä lähin tukemassa meitä meidän matkalla. :) Kyseessä on siis keravalainen ratsastus- ja hevostarvikeliike, josta löytyy suuri valikoima kyseisiä tuotteita niin verkkokaupasta kuin myymälästäkin. Voitte käydä tutustumassa Keravan Horse & Rideriin joko logoa klikkaamalla tai www.horserider.fi

Odotan kyllä niin innolla tätä alkavaa yhteistyötä!

Hertta the supermodel

Tiistaina olin vielä sen verran kipeä etten jaksanut mennä ratsastamaan. Iki-ihana hovikuvaajamme Janna kuitenkin tuli ottamaan kuvia Hertasta kun päästettiin se laitumelle juoksemaan vapaana. Osaa se tammakin poseerata halutessaan, vaikka muulia yrittää kovasti yleensä esittää. :)

Tässä muutama otos  Hertasta villinä ja vapaana, vähän irtiottoja kisaelämästä.

Kyllä se tietää olevansa siro arabi ;)

Otettiin myös kuvia tämän kesäisestä orivarsasta. On niin syötävän söpö tapaus että! Tämä varsa on btw myynnissä. ;) Se on hyvistä vanhemmista, estesukuinen, mutta pakko myöntää että liikkuu aikas makeesti estehevoseksi, eli voi olla myös ainesta koulupuolelle! Katsotaan lähdetäänkö tämän varsan kanssa EBEF:iin näytille. :)

Huomatkaa piirto, joka esittää pientä tipua! :D Pyrstö oikean silmän päällä ja nokka kohti vasenta silmää (hevosesta katsottuna)

Jos jotakuta muuten kiinnostaa omasta hevosestaan/ponistaan otattaa tälläisiä kuvia sopivaan hintaan, niin ottakaa yhteyttä suoraan Janna Pehkoseen! Sähköposti osoite on jannapehkonen@hotmail.fi
Kuvaus onnistuu helpoiten Järvenpään alueella, tai sen lähimaastossa. :) Jos myös huomaatte, että olette samoissa kisoissa mun ja Hertan kanssa, niin kannattaa kysellä onko Janna tulossa mukaan. Voi yrittää sitten napsia kuvia pyynnöstä myös teistä, kun tietää ratsukon. :)
Tänään kävin ekaa kertaa H:n selässä kisojen jäljiltä kun olo alkoi olla jo normaali, mitä nyt yskin vielä. Kanget oli päässä, mutta vaan tallikengät jalassa, ei siis mitään saappaita tai kannuksia. Ajattelin että teen rentoa taivuttelutyöskentelyä. Hertta olikin niin hyvällä päällä ja sopivan herkkänä että se liiteli ja liikkui makeesti! Varsinkin ravissa tuntui oikeesti tosi makeelle. Yritin saada sen tosi nopeeksi pohkeelle ja tein paljon siirtymisiä ravissa askellajin sisällä. Tein myös neliön muotoista uraa ja aina kulmiin siirtyminen hallitusti käyntiin ja takaosakäännöksellä kulma, jonka jälkeen heti siirtyimen raviin ja ravin täytyi olla nopeaa ja etenevää. Ai vitsit kun se keveni edestä ja oli tosi kevyt myös pohkeelle! Lopuksi kokeilin pitkästä aikaa vähän passage-piaffi siirtymisiä ja nekin tuntui tosi helpoilta. Kiva jos pikkuhiljaa saan ravissa vielä kevyemmäksi Herttaa ja tukeutumaan kunnolla edestä, sekä herkäksi pohkeelle. Sama homma täytyy kyllä saada vielä laukkaan, joskin sekin oli tänään ihan ok. Varsinkin muutamat yksittäiset laukanvaihdot diagonaaleilla tuli kaikki puhtaasti ja askeleessa. Tähän oli hyvä lopettaa. Työskentelyä tuli vain 30 min, tälläiseen tehokkuutten pitäisi kyllä pyrkiä. :) Jättäisin turhat haahuilut ja hapuilut pois ja heti kun hepo toimii ja työskentelee niin voikin jo melkein lopettaa.

Tänään tapahtui jotain uutta ja ihanaa... :) Pikkuisen on ollut suunnitteilla "uusia tuulia", joista kerron lisää hieman myöhemmin... ;)  Meille tämä on iso juttu! Odottakaas vaan! =)

Tampere kuvina ja videona

Nyt sain tilattua muutamat kuvat ja sain vielä hovikuvaaja Jannan kuvatkin koneelle. Videon PSG:tä laitoin jo edelliseen postaukseen, mutta laitanpa sen nyt tähänkin samaan kaikkien muiden kanssa. Kuvia on ostettu
http://hertjekker.net/ ja http://hamh.pic.fi/ sivuilta.

Tällä viikolla tämän alkuviikon H on saanut hölläillä vaan. Mulle puhkes heti maanantaina karsee flunssa, nyt se tosin on muuttunut karseen kuivaksi yskäksi. Olo on tosi nuutunu, joten H on saanut eilen toimi supermallina (kyllä, siitä otettiin poseerauskuvia laitumella, kuvat julkaisen seuraavaan postaukseen. ;) ja tänään se oli liinan päässä. Huomenna yritän kiivetä selkään.

Mitäs tykkäätte kuvista?

Ensin Hanna Heinosen kuvat:

Hertta diggaa kuolainten tarkistuksesta... :)

Sunnuntain verryttely

Hertta ja pääsponsori (=omistaja) :) Minä napitan takkia kiinni ja heti meni napit ristiin... 

PSG radalta lauantaina, toiseen piruettiin siirtymässä

Ensimmäinen piruetti, jossa H "vähän" säikähdettyään jähmettyi... :)

Sitten Janna Pehkosen kuvat

Sitten Mirella Ruotsalaisen kuvat:

Ja lauantain PSG videona

Nyt on kyllä treeni-intoa vaikka muille jakaa, mutta ärsyttää pirusti kun ei kunto kestä ridaamista... Pikkuhiljaa varmaan jaksaa taas tehdä enemmän, sillä tänään mun kunto oli parempi, enää tosiaan vain kuivaa yskää, muttei enää "heikotus"kohtauksia. Nyt pitää loppukesä hinkkaa PSG juttuja oikeen kunnolla, eli käytännössä meijän kohdalla kokoamisasteen hinkutusta loputtomiin, sekä sitä suoruutta.