Barokkipäivä Ypäjällä!

Löysin tämän kuvan Lusitano.fi sivuilta. Hans hienona <3

Tarkoitus oli postaa heti kisojen jälkeen eilen, mutta mä olin niin väsynyt kun pääsin tältä 12 tunnin reissulta kotiin, että ei muutakuin suihkuun ja nukkumaan. Olin lauantaina vielä häissä (autolla toki) joten nukkumaanmeno venyi yli puolen yön ja herätys kisoihin oli ennen kuutta. Hyi hitto, tällaiselle antiaamuihmiselle se oli tuskaa. Helpommalla olisi päässyt jos olisi samoilla silmillä jatkanut! :D

Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola, ellei toisin mainita!

Harvemmin tulisi mieleen 5 vuotias ori letittää paikan päällä kisoissa. Mutta siinä se Hans seistä nökötti kuin kokeneempikin kisaaja. Mäkin panostin ja jätin tuollaisen koristeletin mun kisakampaukseen! Olin siis tosiaan lauantaina häissä ja jätin kampauksesta tuon letin sunnuntaille. Aika kiva kampaus!
Mun pitäisi tehdä muutenkin postaus "näin teet kisanutturan". Sitä on toivottu ainakin joskus. :)

"Eiks nää kampaukset oo niinku tyttöjen juttuja..."

Aamulla jaksoi vielä olla tarkkana ja vahtia tiluksia.

Pitkä päivä oli alunperinkin tiedossa, sillä päätimme ratsastaa kaksi luokkaa, ja Hans osallistui vielä päivän päätteeksi omistajansa kanssa rotukavalkadiin. Kauhean hienosti nuori herra käyttäytyi. Se kävelee suoraan koppiin, seisoi kopissa syömässä luokkien välissä heiniä (ja ah, niin ihana piirre mistä Hertta saisi ottaa mallia, Hans osaa hyödyntää privaattitilan trailerissa ja käyttää sitä vessana, niin ei tartte olla kupla otsassa :D ), narun päässä se seisoo kuin tatti ja ratsastaessa se on niin asiallinen. Tottakai se spottasi Ypäjän jokaisen kiven ja kakkakasan, joita piti vähän puhista, mutta kun ei se mitään tee muuta kuin säpsyy. Tämän kanssa oli niin helppoa olla tuolla,vaikka kyseessä oli sen elämän toiset ulkopuoliset kisat! Huomaa että on tavat tallella. Päivän päätteeksi se ehkä huomasi vähän olevansa ori, ja kun kisoissa oli paljon muutenkin oreja, niin vähän se yritti hirnua takaisin isommilleen. Aika ujoa, mutta kuitenkin. "Psst, hei anteeks,  mäkin olen täällä. Ja mäkin olen muuten ori... ". 

Menin ensin alle "henkisen väsymisen takia" He C luokan. Helpolla radalla päästäisiin ennen He B luokkaa pyörimään samalla kisa-areenalle ja näyttämään paikat. Ei Hans kyllä mitään aitoja, tuomareita tai kukkapuskia kytännyt, lähinnä vain muita hevosia katseli kauas. Tähän menikin hieman keskittymistä, ja etenkin ravissa sen näkee. Jos on yhtään jännitystä tai keskittymättömyyttä, se ravi "unohtuu" ja esitys jaa ujoksi. Käynti ja laukka on ehdottomasti Hansin parhaat askellajit, joista se saikin paljon kehuja! Käynnissä ja ravissa on enemmän pelivaraa, ravi on vielä ujoa, sieltä en saa vielä ulos kisatilanteessa oikein mitään, mutta tällä hetkellä pääpaino onkin vain kisatilanteen tekeminen tutuksi. 

Tämä He C rata oli omalla tavallaan vähän kinkkisempi kuin tuleva He B. Tässä piti 2 kertaa esittää askeleenpidennystä ravissa keventäen, ja kerran alas istuen. En ole koskaan tehnyt Hansin kanssa keskiraveja tms. alas istuen, sillä koen etttä sen kanssa on parempi keventää niissä, jotta häiritsen mahdollisimman vähän ravia. Yllätyin kuitenkin, sillä ei tämä nyt niin iso ongelma ollutkaan! Toki harjoitusravissa suoritettu askeleen pidennys oli varsin ujo, sillä en tosiaan ikinä ole niitä sillä tehnyt, niin se kuitenkin säilytti tahtia ja sain esitettyä eroa. Vielä rohkeammin olisi kyllä saanut esittää, mutta ei tänään vielä. 

Pysähdys ja peruutus meni reisilleen, sillä takapää lähti mekein ulos areenalta avoimen päädyn vuoksi. Koin paremmaksi lopettaa huonon peruutuksen kesken ja mennä eteen, kuin jatkaa huonoa peruutusta. "Se meni jo, eteenpäin seuraavaan". 

Tulevaisuudessa Hansille tulee ihan hyvät keskiaskellajit! Sanokaa mun sanoneen. :) Treeniä vaan.

Radan jälkeen vietiin Hans heti traileriin syömään. Purettiin huonoksi mennyt letti ja mentiin syömään. En ajatellut ollenkaan että voitaisiin sijoittua, sillä en itse osaa Hansin kanssa vielä arvioida samanlailla kuin Hertan kanssa mitä tuoamrit tykkää ja miten menee. Kävin hakemassa pöytäkirjat ja siinä vahingossa ilmeni että voitettiin koko luokka 67,2% ja palkintojenjako olisi kohta... :D 

Noh, ehdittiin juuri ja juuri palkintojenjakoon puoliksi juosten ja Hansin liuhuletti kokonaan auki. Tyylikästä...

Verkkaa

Hans on aina korvat tötteröllä. Ehtii lukea kaikki mainoksetkin... ;)

He C radalla vielä vähän jännitti ja ujostutti, jolloin niska nousee liikaa. 

Hyviä pätkiä oli ravissakin kuitenkin!

Tässä kuva askeleenpidennyksestä harjoitusravissa. Pientä yritystä oli ensimmäiseksi kerraksi! Yritin vain antaa sille tilaa ja kannustaa lähtemään eteen ilman että ajan sitäl. Näitä ei kannata potkia ja puristaa vauhtiin...

Laukka sai jo He C radalla kehuja

Ja lopuksi hieno lopputervehdys tasajaloin. Hans paparazzien kohteena ;)

He B luokan alkua odotellessa oli jälleen aikaa. Tehtiin Hansin letti uudelleen ja todettiin että se oli jo rauhottuinut sen verran että verkataan aika vähän. Lähinnä taas "mennään katsomaan verkkaa ja hälinää ja sitten radalle". 

Hans oli jo huomattavan paljon rennompi kun menin selkään! Edelleen se tarkkailee ympäristöään mutta askellajit ovat paremmat kun se ei ole niin kireä pälyillessään ympärilleen. Se keskittyy töihin enemmän ja pääsen ratsastamaan sitä niskaa alas. 

He B radalla oli jo sellainen tunne että on kiva esittää Hansia! Ravissa se ei kiemurrellut läheskään niin paljon kuin He C luokassa, silloin numerot raviohjelmasta nousi heti. Toki vielä pitäisi saada lisää liikettä eteen, mutta tässä huomaa kuinka se henkinen rentous ratkaisee. Laukkaohjelma oli todella hyvä ja jälleen kehuja tuli laukasta. Nostin tosiaan toisen laukan väärässä kohtaa, joten tässä menetin ainakin toisen sijan ja annoin pisteet kavereille. Tyhmä minä kun en lukenut ohjelmaa tarkkaan! 

Paras osio oli kuitenkin käyntiohjelma. Keskikäynnistä Hans sai 7, mutta vapaasta käynnistä puhdas 9! Olen KERRAN elämässäni saanut numero 9 ja se oli Hertan kanssa pysähdyksestä ja peruutuksesta. Nyt Hans nappasi jo hienolla käynnillään 9. Mutta se sen käynti on oikeasti mieletön! Se on aina vähintään hyvää käyntiä, vaikka se olisi jännittynyt, mutta sitten kun se on rento, se on todella, todella hieno.

Lopuksi saimme prosentit 65,2% ja se riitti kolmanteen sijaan! 1,5 pistettä enemmän niin olisimme olleet toisia. Pienestä oli kiinni!

Kyllä se vaan on niin että jatkossa menemme aina kaksi luokkaa, jotta eka luokka on tutustumista varten ja toka luokka on se missä pääsee jo itse hommiin! Tarkoitus ei ole He C luokkia mennä, joten ensi kaudella He B alle ja sitten He A.

He B luokan verkassa kävin vain keventelemässä ja tekemässä parit siirtymiset. Hans oli jo niin rentoutunut että ei siinä tartte hinkata.

Ravi työnsi paremmin He B luokassa! 

Lopputervehdykseen tulossa keskilinjalla. Tässä näkee kuinka paljon Hansia kiinnosti tuomarin takana näkyvät hevoset. Kun huomio musta katoaa ja Hans jännittyy katsomaan jotain, selkä painuu helposti alas kun niska nousee niin ylös. Toisaalta tämä on konkari Hertallakin ihan tuttu tunne.
  Missäs se huomio on... ei ainakaan ratsastajassa? ;)

Kunniakierroksella He B luokasta! Tukka on auki siksi, että letti ehti räjähtää yhden ravistelun seurauksena. Ehkei se niin vakavaa kuitenkaan ole ;)

Laitan tähän väliin myös Anniina Gullaksen ottamat kuvat He C luokasta.

Alkutervehdys. Silmät voi olla kiinni mutta korvat ne taas hörössä! ;) Aina.

Askeleenpidennystä keventäen. Siinä se pääsee työntämään paremmin, eikä ole ollenkaan huono!

Hansin hieno laukka. 

Kiireenvilkkaa palkintojenjakoon

Nätisti seisoi paikoillaan seremonian ajan.

Kunniakierros! Ihanasti aurinko paistaa, tulee satuhevosmeininki!

Ja ne korvat tötteröllä, aina eteenpäin!

Hans on nyt ollut viisissä kisoissa ja tienannut 3 ruusuketta! Rutiinia se tarvitsee vielä paljon, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tarkoitus olisi ensi vuonna mennä jo He A luokkia, varsinkin jos kisakäytös vakiintuu näin kivasti. Ensi vuonna siis olisi haaveissa osallistua Barokkipäivillä siihen pääluokkaan eli mestaruusluokkaan.

Tuomarin kommentit molemmista radoista:

• He C: "Hienon laukan omaava hevonen, mutta ravissa hieman jännittynyt ja saisi liikkua enemmän eteen ja selän läpi. Lisää kokemusta. Hyvin esitetty"
• He B: "Hevosella on todella laadukas käynti ja laukka. Ratsastat siististi. Ravissa vielä ajatusta enemmän eteen ja selän yli"

Ei voi muuta kuin olla täysin samaa mieltä.

Barokkipäivät kokonaisuudessaan olivat todella kiva tapahtuma ja hyvin järjestetty! Yleisöä oli ja kaikki näyttivät viihtyvän. Tarjolla oli väliaikaohjelmaa ja meininki ei tosiaan ollut mikään kireä. Suosittelen tulemaan ensi vuonna paikalle katsomaan! 

Mantelisilmät <3
c Taru Arola

Oliko lukijoista kukaan Barokkipäivillä? Mitäs piditte?

Jos jollain on kuvia, niin saa lähettää karonkka(at)hotmail.com! :)

Hertan vuokraaja pääsi kameran eteen

Meidän hovikuvaaja Taru kävi ottamassa Hertan vuokraaja/hoitajasta kuvia!

Riikka on siis ennenkin piipahdellut bloginkin puolella. Riikka on siis hyvä kaverini jo ratsastuskouluajoista lähtien, ja hän aina silloin tällöin käy vuokrailemassa Herttaa jos itse en pääse! Nyt hän rohkaistui ja pyysi Tarun ottamaan Hertasta kuvia kun on hänen hoitopäivä. Ja aikamoisia mannekiineja nämä kaksi ovatkin! ;)
Heti ensimmäisinä näistä kauniista poseerauskuvista tallin lammella sanoinkin: "miten ihmeessä saitte Hertan korvat hörössä poseeraamaan?!"
Hertta on siis maailman vaikein kuvattava hevonen... Jos yrität ottaa siitä poseerauskuvia, se laittaa heti silmät kiinni ja korvat lerpalleen, alahuuli vähän roikkuu ja se alkaa nukkumaan. :D Se ei oikeasti poseeraa yhtään! Monet hevoset reagoivat kameran sulkijan ääneen terävöitymällä, mutta Hertta ei tee elettäkään sen eteen että pitäisi poseeraa. Hertta on normaalisti aina korvat hörössä ja hörisee kaikille. Se tutkii taskuja herkkujen toivossa. Jos otat kameran käteen ja menet sen kanssa poseeraamaan ja vaikka sulla olisi tarjota porkkanaa sille nenän edessä niin silloin kun kamera on läsnä, niin Herttaa ei kiinnosta edes se porkkana jonka se normaalisti repii käsistä! :D

Mutta arvatkaan millä Hertta saatiin poseeraamaan...?

Meidän tallin yksi ja ainut ravuri lähti pihalta... ;) Sekös se sai tamman heräämään!

Hertta on todella nätti kunhan se vain poseeraisi. Hertan kuvaamiseen tarvitaan vähintään kolme ihmistä: kuvaaja, pitelijä ja sitten kolmas henkilö juoksemaan jonnekkin pusikkoon/huitomaan jonnekkin kauas. Tässä tapauksessa ravuri liikkui pihalla. ;)

TDF treenit Rusalla

Olimme nyt ensimmäisissä TDF treeneissä!

Kuvat: c Taru Arola

Mikä kaunotar <3
(ja tosiaan, Hertan hyvään poseerauskuvaan vaaditaan vähintään kolme ihmistä... Se aina nukahtaa kun yrittää kuvata sitä!)

Treenejä mukana katsomassa oli myös mun kotivalmentaja Riitta. Mielestäni tämä on todella hyvä asia, sillä tässä mua voidaan nyt valmentaa yhteistyöllä. Tiedetään missä mennään ja kaikki tekee töitä saman asian eteen. Kotona teemme viikoittain töitä ja kerran kuussa sitten Helsinkiin Jannen silmien alle, josta saa taas lisää kotiläksyjä ja pointteja. 

Molemmat valmentajat hakevat tietenkin samaa, ja kun kyseessä on pitkän linjan ammattilaiset, niin valmennus on systemaattista ja harkittua. Riitan kanssa olemme tehneet nyt jo noin 5 vuotta yhteistyötä (!!! What, vastahan mä aloitin!) joten meille on muodostunut jo "Hertan käsikirja", eli osaamme jo niksit jolla Hertan saa toimimaan. On kuitenkin hyvä että nyt ringissä on kolmas osapuoli joka näkee meidät ihan uusin silmin. Hän tietenkin kiinnittää heti virheisiin huomiota ja vaatii vielä enemmän.

Ja kyllä se tamma kokoaa kun vain pyytää! <3 Mutta haastavaa se on...

Sulussa mun täytyi kokoajan ajatella "istu takaa, istu takaa". Edelleen helposti annan Hertan juosta "Inter I" tason kokoamisessa sulun läpi, nyt pitää oikeasti alkaa miettimään että ei vaan se taivutus ja sivulle vaan KOKOA!

Hertta kasvattaa raviaan! Mun täytyisi vähän vaan rentoutua ;) Alan helposti jäkittämään kun yritän ratsastaa enemmän.

Ravin kasvattamisesta sitten takaisin passageen

Tällä hetkellä meidän teema on Hertan kanssa "kokoa enemmän". Janne sanoi, että Hertta suorittaa erittäin hyvin jo teknisessä mielessä. Sen kanssa ei tarvitse hinkuttaa jatkuvasti temppuja, sillä sanoohan jo kisatuloksetkin sen. Se suorittaa aika varmasti rikkeettömiä ratoja. Isoin kynnys meille on se kokoamisasteen lisääminen tietenkin. Hertalla on ravissa jo ponnua, ja siinä se käyttää takaosaansa paremmin. Laukassa Hertta on aina ollut vähän suorin takajaloin menijä. Sillä ei ole mitenkään kovin hyvä laukka kouluhevosta ajatellen. Se saisi koukistaa takasiaa enemmän. Oikeastaan välillä kun katsoo niin sehän on hyvinkin suora kintereestä, ainut kohta mikä taittuu on vuohinen... 

Kuitenkin kun tullaa esim, piruettiin tai vaikka vaan yksittäiseen laukanvaihtoon, se osaa istua kauniisti takaosalleen ja koukistaa kinnertä. Kyseessä ei siis ole se, etteikö se pystyisi, mutta sen rakenne nyt vain on sellainen että sen takajalan kulmaukset ovat suorat. Se pystyy punnertaessa niitä notkistamaan, mutta se peruslaukka on se missä se säästää. 

Eli se mitä nyt tehdään, on kokoamisen lisääminen siihen ihan peruslaukkaan. 

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on 18 vuotias hevonen, eikä sitä noin vain aleta istuttamaan takaosalleen peruslaukassa. Mikään ei estä parantamasta laukkaa, mutta tässä mennään kokoajan niin miten Hertta tykkää. 

Teimme paljon siirtymisiä, oikeastaan ei mitään sen ihmeempää. Laukassa ja ravissa siis. Laukassa piruettilaukkaan ja siitä ulos. Kokoajan mun täytyi yrittää säilyttää ne takajalat jotka on piruetissa. Kotona tämäkin jo onnistui treenien jälkeen. Kyllä se vaan jää mieleen sillä nopeaan, ja aina ollut Hertan kanssa niin, että kun ekana päivänä teet jonkun asian läpi, seuraavana päivänä se on jo lastenleikkiä ja valmiina mielessä. 

Janne sanoikin, että sillä on kyllä vielä enemmän annettavaa tuolla ja mun täytyy vain alkaa kyselemään sitä mitä sieltä löytyy. 

Ravi on aika hienoa jo paikoitellen ja siinä Hertan on helppo esittää kootumpaa liikettä (ihan näin offtopic, siksi blogin nimi onkin Kootussa Ravissa, sillä se oli mulle aikanaan niin hieno tunne kun Hertan kanssa sitä pääsi menemään! )

Kotivalmentajakin sanoi, että alamme siis kotonakin enemmän kysymään sitä tempoa. Nyt kotona saamme jo kivasti Hertan rennosti suorittamaan, joten lisäämme pikkasen sitä poweria menoon. 

Syyskuussa on SM-joukkuekilpailut Laaksolla. En tiedä, pääsenkö meidän joukkueeseen mukaan, mutta jokatapauksessa ajattelin, että Laaksolla olisi avoin Inter II, joten se olisi aika hyvä käydä tähän saumaan nyt kokeilemassa. Olenhan mennyt sen epävirallisesti Keisarinmäessä helmikuussa, mutta nyt saisi virallisen tuloksen. Se on aina kotiinpäin ja "pois ensivuodelta jännitystä tuomasta". Uskon että selviämme siitä ihan ok, eikä haittaa vaikka rikkeitä tulisi. Mä niin tarvitsen sitä treeniä nytten jotta opin ratsastamaan näitä kaikista vaikeimpia ratoja! Siellä ei vaanm ennä tehtävästä toiseen, vaan pitää osata valmistella, ratsastaa ja lopettaa jokainen tehtävä huolella tai sitten on pulassa seuraavassa. Tämä on vähän mun ongelma, kun keskityn vain siihen "vaikean" tempun suorittmiseen ja en lopeta sitä kunnolla. Sitten radalla tuleekin jo toinen tehtävä ja mä vasta mietin "noniin, selvittiin hengissä. Mikäs sitten? Ainiin toi". Sanomattakin selvää että aluksi se on vähän tällaista hakemista kun yrittää vain esittää kaiken pyydetyn. Nyt kun menisin tähän loppukauteen alle tämän tason ratoja, niin ensi kauden voisin jo aloittaa vakavammin ja vähän jo paremmalla kokemuksella. 

Katsotaan! 

Välillä H lähtee vähän turhan innokkaasti pinkomaan. Ikuisuusongelma, se saisi odottaa mua vielä enemmän. 

Laukkaa ylös!

Sulkua uralla

Ruusuke-Hertta vauhdissa ennätysprosenteilla!!

Siis uskomaton Mummo!

Meillä meni koko kauden aloitus mönkään ähkyjen ja sairastelujen takia, mutta nyt kun vihdoin pääsimme aloittamaan niin Hertta vaan napsii ruusukkeita ihan uudella tasolla ja vanhallakin tasolla tekee ennätysprossia! Inter I tason luokka ratsastettiin eilen kolmannelle sijalle prosentein 67,061%!

Ja jälleen mä joudun syömään sanani. 

"Millaiseen tulostasoon uskot Hertan yltävän?"

"Ehkä sinne 65% hyvällä tuurilla, mutta se on jo limitti". 

Höpö höpö. Hertta kyllä tekee jos sitä osaisi joku nimeltä mainitsematon henkilö esittää edukseen! Ja nyt tuntuu että olen siihen saamassa sitä tatsia, että osaan eri tilanteissa ratsastaa sitä. Höhö, hyvin 10 vuoden aikana alkaa tulosta tulemaan... ;) Eli lievästi sanottuna hitaasti mutta varmasti.

Hertta oli tosiaan ihan erilainen ratsastaa Salossa kuin viikko sitten Laaksolla. Laitoin valmentajallekin viestiä, että jos Laaksolla jouduin kaksin käsin pitelemään sitä kun se oli niin pinkeä ja jännittynyt, niin Salossa se oli niin löysä että sain kaksin jaloin patistaa! :D

Ei nyt ehkä ihan kirjaimellisesti, mutta ero oli huomattava. 

Hertta on jännittyessään "kevyempi" ratsastaa mutta se on aika kamalan näköinen. Se on niin selkä lukossa että se ei oikein ole ylälinjastaan läpi kun se kerää itsensä pieneksi. Salossa kun se oli niin rento ja jopa vähän hidas, niin se antaa mun ratsastaa sitä ja se on paljon pyöreämpi ja näyttää isommalta. Toki tällöin on sitten riski että se valuu etupainoiseksi ja mulla ei ole ihan hanskassa vielä kannatella sitä, enkä toki haluakkaan. Kyllä hevonen itse saisi kantaa itsensä.

Salon kisat olivat jälleen huippuluokkaa (Iso kiitos järjestäjille, kelpaa ajella vähän kauempaakin näin tunnollisesti ja hyvällä mielellä järjestettyihin kisoihin!) vaikka olosuhteet laittoivat vastaan. Koko lauantain oli satanut ja sunnuntaina kun oli meidän vuoro niin iski raju ukkoskuuro juuri Inter I luokan aikana. Kenttä oli yllättävän kuiva kun luokka alkoi mutta sitten se kaatosade alkoi ja vesi nousi pintaan. Pohja ei missään nimessä ollut liukas, mutta toki hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan siinä enemmän ja se voi äkkiseltään tuntua raskaalta. 

Verryttely oli maneesissa, joten heti ei kastuttu. Hertta oli verryttelyssä jo  rento, mutta vähän jo tunnustelin että se on aika hidas jalalle. Huokaisin syvään ja totesin että hitto, raskasta tulee. 

Verkassa sain sen ihan kivasti herkäksi ja ne asiat mitä tein tuntui hyvältä. Vähän kuitenkin emmin että pitääkö tässä laittaa enemmän "latinkia" että herää, vai väsyykö se sitten, eli pitäisikö antaa olla. 

Menin ulos verkkaamaan loppuun sateeseen jotta H tottuu märkään pohjaan ja huomasin heti että sinne se meinasi jämähtää. Onneksi on tullut treenattua 7 vuotta maneesittomalla tallilla joten sade ja kura ei meitä haittaa, mutta onhan se raskaampi ratsastaa pehmeellä. Ennen rataa yritin vähän herätellä Herttaa sillä huomasin että jalan käyttöön se vastasi tyyliin örähtämällä "jooo jooo kohta"... 

Itse rata oli suurinpiirtein rikkeetön ja tasainen. Piruetit menivät muusiksi, sillä H melkein ruuvasi paikalleen ja tuntui että se siirtyy käyntiin. Vaikka kuinka yritin nopeuttaa takajalkoja niin jos H ei reagoi niin ei reagoi! Ei siis vaan kokoa, niin ei sitä piruettia voi esittää.

Tokaisin jo verkassa kuvaajalle että onkohan Hertalla pissahätä, kun on niin puukylki ja hidas takaa mitä se normaalisti ei ole...

Sarjat puhtaasti ja varmasti, sekä lisäyksiä pääsin kivasti ratsastamaan koska H oli rento ja antoi mun ratsastaa. Sulkuihin vähän hapuilua, sillä tosiaan taas se kentän pohjan raskaus niin tuntui että energiaa meni sinne hiekkaan ja kuraan. 

Mutta kaikki tuomarit olivat yksimielisiä ja prossat olivat meille niinkin huikeat kuin 67,061 ja kirkkaasti kiillotettiin prosentteja Laaksolta! Kerrankin mun suunnitelmat meni putkeen ja korjasin edellisen viikon radan tilanteet. Mua jäi hampaankoloon kaivelemaan Laakson rata ja mä korjasin tilanteen Saloon ja sain paremman radan! 

Radan jälkeen olin jopa vähän pettynyt ja olin jo lähdössä kotiin. Sitten kuulin prosentit ja olin ihan "Ei oikeesti voi tollasella radalla saada noin hyviä prossia!" mutta ilmeisesti se tunne ei aina täsmää siihen miltä näyttää! :D

Jännää aina mennä Hertalla kisoihin, sillä IKINÄ et voi tietää millä tuulella se on. Mistä tulee sanonta: tammat....? 

Laaksolla se oli "hullu-älä-koske-muhun" mutta Salossa se oli silmät ummessa "aaah, elämä on ihanaa, joo kaiva vaan kantapäällä, ihanaa hierontaa"... :D 

Yksi hevonen, monta persoonaa. Eipähän käy aika tylsäksi! 

Mulla alkaa kuitenkin selvästi olemaan jo ässiä hihassa Hertan eri persoonia varten. Osaan jo päätellä kun se kävelee traikusta ulos, että miten se sieltä tulee pihalle, niin tiedän miten sitä tänään tulee ratsastaa. Se voi tulla ulos traikusta vauhdilla silmät kiiluen tai sitten se pitää työntää ulos ja se suorastaan valuu kuin löysä räkä lastaussiltaa pitkin. Noin niinkuin kärjistettynä. Ja tähän mahtuu tietty väliin monta muuta persoonaa.

Pakko sanoa tähän väliin siitä Hertan vessahädästä...

Eikö niin että olen ennenkin täällä blogin puolella kertonut kuinka H ei ole pystynyt pidättämään iltakisojen aikana, vaan kotiintulomatkalla se on pissinyt trailerin täyteen?

Noh, arvaus ratsastuksen perusteella osui tälläkin kertaa oikeaan. Vitsit mä tunnen ton hevosen hyvin...

Ei ihme että oli vähän vaikea punnertaa kun on kupla otsassa! Se näissä iltakisoissa on hankalaa Hertan kanssa, koska sillä on aina vessa hätä klo 17-19 välillä... :D Ja hänhän on sellainen neiti, ettei voi tehdä kuin omaan tarhaan tai karsinaan. Vieraissa paikoissa pidättää... Varsinainen Pissa-Liisa!

Kun saavuimme kotiin Erkylään, niin tulin ulos autosta ja kävelin trailerin luo. Aloin huutamaan että "Trailerista on mennyt jotain rikki!! Täältä valuu vettä ihan solkenaan!!".

No ei se ollut vettä. Tajusin sen kun kuulin Hertan helpottuneen hörinän trailerista... :'D

Ei auttanut kuin alkaa iltamyöhään pesemään traileria puhtaaksi!

Nyt onkin pieni kisatauko. Seuraavan kerran ehkä kisaamme Laaksolla. Se missä luokassa, jää nähtäväksi. Laaksolla olisi avoin Inter II.... :)

Kauden myöhäinen aloitus, mutta sitäkin vahvempi: 3 kisat - 3 ruusuketta!

Kuvista kiitos Taru Arolalle jälleen!

Ukkonen jyrisi ja salamat välkkyi, mutta se ei ulkokenttien kasvatteja haittaa ;)

Nää mun ilmeet voisi poistaa... :D 

Avossa oikealle

Voltti

Avossa vasemmalle

Lisättyä laukkaa

Vähän H yritti painua, mutta pätkittäin sain kyllä sitä paremmin ylös. En vain ole tottunut että se painaa niin olen vähän avuton enkä oikein heti saa sitä ylös. Olen tottunut kevyeeseen suuhun Hertalla, silloin kun se on tällainen, niin se yllättävän paljon ottaa tukea ja "roikkuu" ohjille.

Mielestäni näistä kuvista näkee kuinka RAUKEA Hertta oli! Katsokaa nyt kuinka utuiset silmät, kun yleensä sillä on sellainen "hullun kiilto" ;) Nyt se näyttää vanhalta ja viisaalta.

Hyvin, hyvin rento...

Palkintoseinällä! Voittaja oli muuten myös FWB kantakirja tamma, eli Salossa Inter luokan sijoilla oli 2 FWB:tä! Tämä kuva on Koivumäki Dressage Weekendin sivuilta.

Löysin myös Matti Kallion ottaman kuvan Laakson kisoista!
Tässä Hertta pinkoo palkintojenjaossa.