Kuvia parin viikon takaa

Tämä postaus on ihan tyystin unohtunut. Hovikuvaajamme oli parisen viikkoa sitten kuvailemassa taas meidän menoa, mutta olen unohtanut julkaista nämä kuvat. Hehhe.

Tällä postauksella nyt tuskin tulee olemaan mitään sen kummempaa painoarvoa kuin että tahdon jakaa näitä kuvia teille. Kyseessä ei ollut valmennus, vaan treenasin itsekseni. Otin hieman piaffia, passagea ja kokeilin niitä sarjoja lopuksi niin että kakkoset otin diagonaalilla ja ykköset takaisin pitkälle sivulle jotta Hertan olisi helpompi erottaa ne. Se tosiaan on nyt ottanut vähän turhaan kuumaa vaihdoista, joten ajattelin että palataan hetkeksi takaisin päin. Kun aloitin treenaamaan Hertalla ykkösiä, tein ne aina pitkällä sivulla ettei H sekoita niitä kakkosiin mitkä tehdään melkein aina diagonaalilla. Kun ykköset siirrettiin myös diagonaalille niinkuin ne Inter II/ GP ohjelmissa tulee, H sisäisti tämän aluksi hyvin, mutta sitten se alkoi vähän sekoilemaan niissä. On hyvä siis hetki henhägtää ja palata takaisin alkuun, eli erottaa kakkoset ja ykköset toisistaan. Hertta ne kuitenkin osoitti osaavansa ihan hyvin tehdä diagonaalillakin joten ei tässä hätää. Sille on vain nyt tullut taas yksi vaihde lisää vaihtoihin, joten saa olla entistä tarkempana ettei tule virheitä. Olen ehkä vähän jäänyt sinne Inter I tasolle vaihtojen kanssa, enkä osaa olla tarpeeksi huolellinen nyt vaihdoissa Inter II vaatimalla tavalla. Nyt en saa enää tuudittautua siihen että H ei riko ykkösille koska se ei niitä osaa. Nyt se osaa ykköset, joten saan olla ekstra tarkka apujeni kanssa mitä siltä pyydän!

Oli hyvä huomata että kun teen kakkoset diagonaalilla ja ykköset suoralla uralla pitkällä sivulla, mitään ongelmaa ei ole. On hyvä tuoda hevoselle sitä itsevarmuutta takaisin helpottamalla tehtäviä  tulemalla pykälän taaksepäin.

Tuon espanjalaisen käynnin opettelun olen oikeasti huomannut auttavan Herttaa nostamaan sitä etuosaa! Musta tuntuu että se hahmottaa etuosaansa paremmin kun se treenaa "oikea/vasen etujalka"-tyyppisesti rauhassa käynnissä. Hertta nostaa helpommin oikean etujalan kuin vasemman, joten nyt olen huomannut että tuon vasemman etujalan nostaminenkin käy paljon helpommin kun tätä espanjalaista käyntiä on vähän leikkimielellä harjoitellut. Hertta tekee tämän tosissaan keskittyneellä ilmeellä. Se on vakavaa ;)

Sen kummemmin jaarittelematta tässä on nyt liuta sekalaisia kuvia. Ajattelin että olisi kiva nähdä välillä vähän muitakin kuin ratsastuskuvia. Tässä on nyt sitten kuvia eräältä tallipäivältä pari viikkoa sitten! :) Kaikki kuvat on taas Taru Arolan käsialaa, ei saa kopioida!

Hertta pääsee solariumin alle ennen ja jälkeen ratsastuksen. Tässä kuntoonlaittoa.

Viimeisenä suitset päähän.

Alkuverkkaa. Olen varsinainen peiliteini kun kyylään peilistä kokoajan... ;)

H niin tosissaan ojentaa! 

Kohta me marssitaan pitkin maneesia näin.

Piaffia

Lisättyä ravia

Lisää lisättyä

Kamala kuva, mutta jotenkin niin hassu... Lopuksi annan sen laukata maneesia ympäri jos on tilaa. Tyyli on vapaa, kunhan Hertalla on kivaa! Se on aina niin tyytyväinen sen jälkeen kun saa laukata lujaa!

Tallissa sitten jälleen solariumin alle ja hoitotoimenpiteet. Rankemman treenin jälkeen levitän linimenttiä Hertan selkään ja jalkoihin, sekä hieron sen läpi takaosastaan jos ollaan tehty kokoavia juttuja. Hertta rakastaa ylikaiken lautasten päältä rapsuttelua, varsinkin vasemmalta puolelta.

Välillä pitää ottaa harjan puupuoli käyttöön kun ei käsivoimat meinaa riittää kun H tahtoo lisää :D

Ylähyyli pitkällä. Hertan lempikohta tuo takaselkä vasemmalta puolelta! :D

Karkin toivossa

Jotenkin skitso ilme kun se näkee että tulen porkkana kädessä kohti.. :D

Pakko laittaa tähän loppuun vielä vertailun vuoksi kaksi kuvaa.
Kummassa kuvassa Hertta näyttää vanhemmalta? :D Eli kummassa kuvassa on noin 10 vuotias hevonen ja kummassa 18 vuotias hevonen. On se Hertta kerännyt ihan hirveästi massaa ihan viimeisen vuodenkin aikana. Vaatinut hirveästi työtä ja tietenkin lepoa samassa suhteessa, sekä paljon ruokaa!

Maaliskuu 2016

Joku kesäkuukausi 2011 tai 2012..?

Tässä nyt tällainen ehkä vähän turhanpäiväinen postaus! Ei se ehkä maailmaa kaada jos ei joka kerta ole mitään kummallista asiaa.

Hyvää pääsiäistä! :)

Ilmaista valmennusta netissä

Olen viettänyt paljon aikaa etäopiskellen ratsastusta netin välityksellä. Youtubesta löytyy hirveästi hyviä videoita ja muutamia halusinkin jakaa täällä.

Tähän väliin pieniä kuulumisia Hertalta.Hertan kanssa olen huomannut ajautuvani käyttämään nivelkuolaimia taas enemmän. Kanget on olleet päässä aina valmennuksissa joka maanantai, mutta muutoin olen oikeastaan ikäänkuin huomaamatta käyttänyt niveliä enemmän. En oikeastaan tiedä miksi. Hertta toimii kivasti molemmilla, normaalisti mulla on tapana mennä aikalailla 50/50 molemmmilla kuolaimilla, mutta nyt talven aikana olen käyttänyt niveliä enemmän. Eipä tuo kisakalenteri ole niin tiiviiltä nyt näyttänyt, joten ei kai sitä ole pakko niitä kankia päälle pukea!

Oon aivan satavarma että Hertan suvussa on jokin aasi tuomassa korville pituutta... :)

Tässä olen yrittänyt hirveästi keskittyä siihen perustyöskentelyyn (itseasiassa perustyöskentelyn hinkkaamisesta se ajatus lähti että alan etsimään opetusvideoita). Hirveästi olen hinkannut avo- ja sulkutaivutusta sekä vastataivutusta. Vastalaukka on kyllä nyt mulla ollut ihan tämän talven trendi oikeastaan kaikilla hevosille kenellä menen. Vastalaukassa pääsee niin hyvin jumppaamaan hevosta ja korjaamaan vinouksia! Siinä hevonen ikäänkuin suoristuu huomaamatta ja paljon pienemmällä työllä kuin jos yrittäisi myötälaukassa korjata vinoutta. Kaikilla hevosilla on jompikumpi vastalaukka vaikeampaa, mutta aika nopeasti kyllä huomaa vastalaukan hyödyn jos sitä jaksaa tehdä. Hertta, jolle vastalaukka on helppoa ja sillä on hyvä tasapaino, on jopa tehnyt harjoitusta pääty-ympyrällä jossa muuntelen vastalaukkaa keskilaukan ja piruettilaukan välillä. Hertta tosiaan kykenee kokoamaan vastalaukassa piruettiin melko pienelläkin ympyrällä. Tällaisia juttuja on kiva kokeilla. Sellaisia pieniä asioita testailla missä menee se hevosen tasapainon raja.

Toki jos hevonen ei hallitse vielä vastalaukkaa, on turha yrittää vastalaukassa ympyrällä siirtymisiä keskilaukan ja kootumman laukan välillä, mutta onhan niitä muitakin tehtäviä missä vastalaukkaa voi hyödyntää.

Sen sijaan että yrittäisin alkaa tässä väsäämään kaikkia juttuja ylös, ajattelin listata teille lukijoille muutamia loistavia ihan perus "dressage training" juttuja! Näissä videoissa on selostus ja näkee hyvin mitä ratsastaja tekee milläkin hetkellä. Asiat on selitetty selvästi. Tässä esimerkiksi vastalaukasta vinkkivideo:

Sitten ajatuksia siitä tärkeästä, eli verryttelystä ennen treeniä/kisoja. Verryttely on oikeastaan koko treenin tärkein asia. Periaatteessa koko treenikerta voi olla vain yksi hyvä lämmittely! Hevosta lämmitellään paitsi lihaksistoltaan myös mieleltään. Tykkään myös puhua hevosen "hermotuksesta" verryttelyssä, eli "viritän" sitä avuilleni. Kääntyy, hidastaa, nopeuttaa, taipuu. Hevonen reagoi apuihin nopeasti ja herkästi. Tätä tarkoitan "hermottamisella". ja se, mikä hoitaisi kaiken tämän, on mun suosikki, eli siirtymiset. Siirtymisissä tarvitaan puolipidätteitä. Tässäkin pätee sääntö, ettei heti voi olettaa että vaikka nuori hevonen ymmärtäisi heti puolipidätteen. Se pitää opettaa sille ja sen opettaminen onnistuu loistavasti siirtymisillä. Ravi- käynti siirtymät valmistelevat siihen, että pystyy jo tekemään ravin sisällä pelkän puolipidätteen joka saa aikaan hevosen valmistelun! Tätä voi jalostaa sitten siirtymisiin ravin sisällä. Noh, tässä videota, antaa tämän ammattilaisen selittää! :D

Tässä ajatuksia sitten yksittäisten laukanvaihtojen opetteluun ja harjoitteluun:

Tuossa nyt pari esimerkkivideota. Tykkään kyseisen henkilön tavasta selittää asiat, hänen englanti on erittäin selkeää ja helposti ymmärrettävää. Menkää ihmeessä Youtubeen ja kaivelkaa sieltä ratsastusvinkkejä! Koko paikka on niitä pullollaan. Itse tykkään eniten brittivideoista. Niissä on hyvä englanti ja olen tällähetkellä eniten "brittiläiseen" dressageen kallellaan. Saksalaisia opetusvideoita löytyy myös, mutta niissä pitäisi vähän osata saksaa. Itse olen saksaa lukenut, mutta jos sitä ei ymmärrä niin videoita voi olla vähän hankala katsoa. 

Suosittelen tällaista teoriapuolen opiskelua. Se on ilmaista ja oikeasti antaa ajatusta. Nämä ovat oikeasti ilmaisia vinkkejä joita voitte mennä sitten kokeilemaan oman hevosenne kanssa. Toisaalta, jos hevosta ei ole tai ei vaikka ratsasta ollenkaan, niin nämä kyllä opettavat harjoittamaan sitä silmää maasta käsin, jolloin saa paljon enemmän irti kun seuraa ratsastusta. :)

Se absoluuttinen turvan asento

En tiedä sohaisenko muurahaispesää jos kirjoitan tästä aiheesta. Olen muutenkin ollut hyvin varovainen mielipidepostausten kanssa. Ehkä vähän jopa kartan niitä. Mutta nyt oli niin mielenkiintoinen keskustelu tuttavani kanssa joka herätti paljon ajatuksia.

Jotenkin tuntuu että tällä hetkellä kuuminta hottia on puheen (juorujen) aiheena se, missä asennossa hevosen turpa on. 

Sä rullaat...

Se ei ole edes muodossa... 

Luotiviiva!!!

Turpa rutussa...

Nenä eteen... Eteen alas... Taakse alas... LDR... Niska korkealla, matalalla, rullalla... 

Ihan varmana olette kuulleet/keskustelleet asiasta?

Mehevimmät argumentit löytää tiedät-kai-mistä-foorumilta ja nimenomaan anonyymeiltä. Osassa on perää, osassa ei. Omasta mielestäni. Siitä voidaan taas ruveta vääntämään onko se "mun mielipide" oikea. Toisen mielestä on, toisen ei. 

Okei, tämä jatkuu loputtomiin jos tälle linjalle lähtee. Mutta kun tämä on mun blogi, niin kerron nyt oman näkemykseni! Jokaisella on omat mielipiteensä, enkä ala taistelemaan siitä mikä on oikein ja väärin.

Ne jotka seuraa blogiani  Facebookin kautta ovat varmaan jo törmänneet tähän kuvaan jonka siellä jaoin:

Toivon että moni katsoo tätä kuvaa tarkkaan.
Tämän tyhjentävämmin asiaa ei voi mielestäni selittää! Kuvassa on piirros hevosen pään ja niskan asennosta ja sama verrattuna ihmisen vastaavaan pään ja niskan asentoon. Plussana vielä miten kaulan ja pään asento vaikuttaa liikkeeseen koko kropassa. Teksti on tukena, mutta jos englanti tuottaa hankaluuksia niin vielä on kuvan oikealla laidalla merkitty värein mikä vaikuttaa mihinkin. 

Tämän kuvan sanoman ymmärtää siis kaikki kieleen katsomatta. Ei tarvitse osata edes lukea. 

Huomatkaa erityisesti vihreällä kirjoitettu osio:

"'On the bit'  does NOT refer to just how the head and neck are carried, but to how the entire horse's body functions".

Tämä. Juuri tämä. 

Hirveästi puhutaan siitä nenän asennosta ja kiinnitetään huomiota vain siihen. Nenän asento ja "kuolaimella" kulkeminen on kuitenkin koko kehon kantamiseen liittyvä asia. 

Katsotaan mieluummin kokonaisuutta. Täydellinen tilanne on mielestäni se, kun hevonen on kuolaimella, jolloin se kantaa itseään ja ratsastajaa koko kehon "läpi". Pohkeista lähtien, takajalkojen kautta, käsien kautta kuolaimeen, ja siitä aina takaisin pohkeeseen. Ajattelen sen itse tälläisenä "ympyränä". 

Mitä siihen kuuluisaan nenän ja niskan asentoon tulee, itse pidän hyvin tärkeänä, että hevosella on nenä edessä tai vähintään luotiviivalla ja niska on korkeimpana kohtana. Piste. 

Mutta... *nyt Norppa varovaisena*

Aina tähän täydelliseen tilanteeseen en pääse. Olen amatööri, en ammattilainen. Ei mun kuulukkaan osata kaikkea ja täydellisesti. 

Riippuu hyvin paljon hevosesta, sen luonteesta ja kapasiteetista ja rakenteesta, mikä on sille optimaalinen tila työskennellä. Sanoisin näin, että minulle tuo äskettäin kuvailema tilanne on se TULOS. Tähän minä pyrin.

Muotoa tulee pystyä vaihtelemaan. 

Jos kyseessä on nuori hevonen, en todellakaan voi vaatia tällaista heti! Minun mielestäni hevonen tulee opettaa ja rakentaa tähän. Niska korkeimpana kohtana, nenä edessä/luotiviivalla (joka muuten mahdollistaa selän ja takajalkojen käytön, joka on se kaiken A ja O, mistä liian vähän nyt puhutaan!) kulkeminen on minulle se työn tulos. Hevonen, jolla on kykyä ja kuntoa kulkea tässä vaativassa asennossa! 

Ei voi vaatia täydellistä ja korrektia asentoa tuosta noin vaan. Siihen täytyy treenata. Nuori hevonen ei jaksa tai välttämättä kykene kulkemaan näin. En siis todellakaan viillä ranteitani auki, jos hevonen ei ole sillä hetkellä juuri korrekti nenän asentonsa kanssa, jos se muutoin on:

a) rento

b) aktiivinen

c) tyytyväinen

d) kantaa itseään koko kropallaan 

e) takajalat

Kun hevosta kouluttaa ja jumppaa oikein, se tulee jaksamaan kantaa itsensä vaaditussa asennossa, ajatellaan nyt vaikka kohti sitä GP:tä. Voin siis hyvin työskennellä nuoren hevosen kanssa pitkäänkin matalassa muodossa. Kun se on riittävän vahva, lähdetään nostamaan myös sitä "muotoa". 

Jos nuori hevonen valuu kuolaimen taa? Tätä meinaan tapahtuu aika usein. 

En missään nimessä lähtisi ratsastamaan ajatuksella "turpa ylös äkkiä äkkiä äkkiä kauheaa!". Yrittäisin enemmänkin lähteä maanittelemaan sitä ylös ja eteen, kohti kuolainta. Kuolaimen takana kulkeva hevonen ei ole selästään täysin auki. Fakta kuitenkin on että en voi pakottaa hevosta rentoutumaan ja "avaamaan" selkäänsä "otappa tuosta kuolaintuntuma vastaan noooin!". Ei mulla ainakaan riitä siihen taidot. 

Ajan kanssa ja treenin myötä voin kuitenkin opettaa hevosen pois kuolaimen takana kulkemisesta.
Olisin aluksi tyytyväinen kunhan saisin sen rennoksi, oli turpa missä tahansa. Sitten kun se on rento, voin lähteä rakentamaan sitä "täydellistä pakettia". Korrektiutta.

Maltti on valttia. Kun hevonen vahvistuu ja oppii, sekä ennenkaikkea alkaa luottamaan kuolaimeen, kyllä tuloksena on kuolaimen vastaanottava hevonen. (Ja muistetaan nyt ylläolevan kuvan lause, "kuolaimella kulkeminen" ei tarkoittanut vain sitä "nenä edessä", vaan sitä koko kroppaa).

Hevonen voi hyvinkin olla "kuolaimen edessä", mutta selkä notkolla ja takajalat tallissa. Onko se yhtään sen parempi kuin kuolaimen takana ja takajalat tallissa? Ei oikeastaan, kumpikaan ei ole hyvä, mutta se onkin tila, josta pitää pyrkiä pois. 

Ja siihen auttaa treeni. 

Tässä toinen kuva vaikka sen oman ratsastusraamatun kanteen:

Eteenalas-ratsastus?

Mulla tavoitteena eteenalas verryttelyssä on saada se nenä eteen. Tunne kuolaimen kautta käsiini on ihan eri kun Hertta venyttää oikeasti eteenalas, eikä taaksealas! Vrt. yllä olevaa kuvaa. 

Kun nenä pääsee eteen, pääsee se tärkeä syvällä oleva kaulan lihas venymään, jota me tahdomme venyttää. Eli eteenalas venytys on oikeasti venyttävää kaulalle silloin kun se nenä on edessä.

Tässäkin kuitenkin tahdon malttia asian suhteen. Olen aluksi tyytyväinen jos hevonen edes laskee rentoutuessaan päätä alemmas ja venyttää alas. En heti viillä ranteita auki jos nenä ei ajattele eteen. Toivon että saan sen sieltä ajan kanssa. Kyseessä on mielestäni myös mentaalinen tila hevoselta. Kun se oikeasti luottaa ja "ottaa minut vastaan", se tukeutuu kuolaimeen ja nenä hakee eteen. Se on tosiaan se tunne. 

Tässä havainnollistava kuva eteenalas-venytyksestä ja milloin se niskalihas oikeasti venyy.

Miksi sitten niin helposti kuulee näitä argumentteja joita huudellaan koskien hevosen nenää ja niskaa? Kaikkihan lähtee hevosen takajaloista ja eikös tärkeää ole kulkea takaosa alla? 

- Koska takajalkojen toimivuutta on paljon vaikeampi hahmottaa kuin nenän tai niskan asentoa.

Lajin ulkopuolinen henkilökin voi nähdä niskan ja pään asennon, mutta harva näistä osaisi sanoa onko hevosella takaosa alla.

Entäs se rollkur?

Sitä on edes turha avata. Se on väärin. Kuitenkin jatkuvasti kuulee sanaa rollkur käytettävän väärässä yhteydessä. Tahattomasti lievästi kuolaimen taakse valuva hevonen ei ole rullattu. Todellista rullausta ei todellakaan tapahdu vahingossa/huomaamatta.

Kuva lainattu täältä

Haluan painottaa vielä sitä, jos joku nyt luulee ettei pään asennolla ole väliä, niin on sillä. Sitten kun se hevonen on "luotiviivalla tai sen edessä", olemme lähellä sitä täydellisyyttä mistä kouluratsastuksessa on kyse.  Toivon että jokainen tähtää siihen, vaikkei se vielä onnistuisi. Kunhan ollaan sillä matkalla kohti kouluratsastuksen ydintä, eli sitä "balanssia" liikkumisessa, mikä mahdollistaa oikeastaan kaiken.

Vaikeaahan tämä on! Jos se olisi helppoa, kaikki tekisi niin. 

Toivoisin että jokainen katsoisi sitä omaa ratsastusta ja miettisi asioita. Liikaa kuitenkin tuntuu että huomiota kiinnitetään siitä omasta tekemisestä liikaa naapurin touhuihin ja vielä etsitään sieltä virheitä. Kun näitä asioita ajattelee, ollaan jo puolessa välissä! Ajatusten käytäntöön laittaminen on sitten pidempi ja kivisempi tie, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Minäkin harjoittelen vielä tätä. 

Mielipiteitä saa jakaa! Tykkäisin avoimesta keskustelusta. Asiallisia perusteluja ja näkemyksiä. :)

Tervetuloa harjoituskisoihin Erkylän Kartanolle!

Jaan nyt täällä blogin puolella myös kisakutsun Ratsastusseura Equusin järjestämistä koulurataharjoituksista meidän kotitallilla Erkylän Kartanolla Hausjärvellä. :)
Mukaan mahtuu vain 30 ensimmäistä ilmoittautunutta, joten suosittelen ajoissa ilmoittautumista. Kisat lämmitetyssä ja ilmastoidussa täysmittaisessa maneesissa ja verryttely on ryhmissä.

Tervetuloa kilpailemaan kauniiseen miljööseen Erkylän Kartanolle!
Tervetulleita ovat myös katsojat sankoin joukoin!

Ohessa kutsu:

Tervetuloa Ratsastusseura Equusin järjestämään kouluratsastuksen kilpailuharjoitukseen lauantaina 2.4.2016 klo 10 alkaen Erkylän kartanon tallille.

Luokka 1: Helppo B:3 (2009)
Avoin kaikille

Luokka 2: Helppo A Kenttäkilpailuohjelma n:o 6 (2009)
Avoin kaikille

Luokka 3: Vapaavalintainen vaativa
Avoin kaikille

ERITYISMÄÄRÄYKSET:
1. Kilpailut ovat harjoituskilpailut ja niissä sovelletaan yleisiä SRL:n kilpailusääntöjä.
2. Ilmoittautuessa on ilmoitettava seuraavat tiedot; ratsastaja, hevonen, seura, luokat, yhteystiedot (sähköpostiosoite ja puhelinnumero), sekä hevoskuljetuskalusto, sillä parkkitila on rajallinen.
3. Kilpailuihin otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä 30 ratsukkoa. Ratsukko voi ilmoittautua kahteen luokkaan. Järjestäjä pidättää oikeuden rajata lähtijämäärää.
4. Ilmoittautumiset sunnuntaihin 27.3. klo 18.00 mennessä osoitteeseen mariarunonen@gmail.com.
5. Ilmoittautumismaksu on 10 e ja lähtömaksu Equusin jäsenille 10 e ja muiden seurojen jäsenille 15 e.
6. Lähtölistat nähtävillä seuran kotisivuilla http://equus.sporttisaitti.com/viimeistään kilpailuja edeltävänä päivänä. Poisjäänneistä tulee ilmoittaa viimeistään kilpailua edeltävänä torstaina klo 18.00 mennessä sähköpostilla mariarunonen@gmail.com tai tekstiviestillä 0505351001. Tämän jälkeen perimme ilmoittautumismaksun poisjäännistä.
7. Ilmoittautumis- ja lähtömaksut on maksettava viimeistään puoli tuntia ennen starttia. Kanslia avataan tunti ennen kilpailun alkua.
8. Hevonen/poni saa startata max. kahdessa luokassa.
9. Kukin luokka toteutuu, mikäli siinä on vähintään 3 ratsukkoa. Sijoittuneille ratsukoille ruusukepalkinnot.
10. Kilpailupaikkana toimii täysimittainen maneesi ja verryttely tapahtuu ryhmissä kilpailumaneesissa.
11. Kilpailunjohtajana toimii Anne Losoi ja tuomarina Jonna Aaltonen.
12. Tiedustelut Anne Losoilta anne.losoi@gmail.com / 0407153467 tai Maria Runoselta mariarunonen@gmail.com / 0505351001.
13. Kilpailupaikalla toimii buffetti.
14. Järjestäjä pidättää itsellään oikeuden muutoksiin.

Kuva Taru Arola

Hertan Kyvyt Esiin lausunto vuodelta 2000!

Tämä on pakko jakaa täällä myös teille lukijoille! Jaoin tämän Facebook seinälläni. Hertan omistaja laittoi viestiä ja naureskeli että löysi Hertan 2 vuotis Kyvyt Esiin tapahtuman paperit! Ihanaa että tälläistä "kivikauden" aikaista dokumenttia vielä löytyy, arkeologiaa suorastaan! :D 

En voinut muutakuin nauraa vedet silmissä! Tässä sen vain näkee, että ei oikeasti kannata sokeasti uskoa nuorten hevosten karkeloissa tapahtunutta. Siis tottakai mielestäni nuorille hevosille järjestetyt tapahtumat ovat ehdottoman hyviä, mutta tarkoitan sitä, että jos nuorikkoasi ei kehuta siellä kupliin, niin älä lannistu! Varmasti sanovat asiasta, mutta se arovstelu ei estä hevostasi kehittymästä hyväksi kisahevoseksi! 

Noh, pitemmittä puheitta. Tässä näin:

Askellajit:

Käynti 3/5 - Kiireinen, jännittyy

Ravi 2/5 - Etupainoinen, ehkä paranee kun kasvaa!

Laukka 3/5 - On niin takakorkea vielä.

Luonne 4/5 - Luonteeltaan tasapainoinen vaikkei rakenteeltaan (Tässä vaiheessa repesin! :D )

Esteet: Kiltti, käyttäytyy hyvin. Tekniikka puuttuu. Ei välttämättä estehevonen.

Voi että! Siis niin paikkaansa pitävää! Hertta tosiaan oli niiiiin keskenkasvuinen nuorena, en yhtään ihmettele että se oli suorastaan kamalaa katsottavaa. Eihän se raukka pystynyt liikkumaan kun oli niin takakorkea ja etuosa ei ollut kasvanut. Huvittaa kun kun Hertta oli lähinnä mukana seuraneitinä toiselle varsalle tuolla Kyvyt Esiin tapahtumassa (joka sitten lopuksi käsittääkseni voitti koko höskän), mutta niin vain tästä "kantturasta" tuli ihan pesun kestävä kisahevonen ja vieläpä kouluhevonen, vaikka se ei saanut yhtään hyviä pisteitä sen askellajeista! Hertta sai huonoimmat pisteet sen ravista, vaikka ravi on Hertan paras askellaji nykyään!  Mutta huomatkaa Luonne-pisteet... Nehän tämän pelin ratkaisi loppupeleissä :)

Vaikka Herttaa nuorena sanottiin "tyhmäksi ja rumaksi", niin joo, voin sanoa että ehkä se oli ruma, mutta ei ainakaan tyhmä! Ehkä vähän pönttö välillä, mutta kuka ei...

Hertta silloin 2 vuotiaana, saman ikäinen kun se osallistui Kyvyt Esiin kisoihin... :')

Hertta KV-kisoissa Finnderbyssä 17 vuotiaana.
Kuva Aada Lätti

Viime syksynä pellolla. Ravi ei enää ole 2/5... ;)

Peltokuvat Taru Arola

Väitän, että suurin avain hevosen menestymiseen on sen koulutus! Sillä voi olla eväitä menestymiseen itsellään enemmän tai vähemmän, mutta taito kouluttaa ne tasolta toiselle on avainasemassa monen hevosen elämässä kohti ratsastuksen saloja!
Liitokaviolla jonka luonne ei ole hyvä eikä se halua tehdä ratsastajan kanssa töitä, on ihan yhtä tyhjän kanssa kisahevosena.
Hevonen, jolla ei ole maailmanluokan liikkeet, mutta se haluaa tehdä töitä, on paljon pidemmällä tulevaisuudessa!

Nuorta ja keskeneräistä hevosta ei saa heti tuomita. 

Hevosen raamit

Tykkään käyttää sanaa raami tai raamit. Se jotenkin kiteyttää kaiken oleellisen siitä, miten tahdon hevosen kulkea ja sen miltä sen pitää tuntua.

Tällä hetkellä tosiaan kun käytössäni on kaksi hevosta, Hertta ja Kalevi, jotka molemmat vieläpä ovat aikalailla samalla koulutustasolla, pystyn hyvin vertailemaan näitä ”raameja”. Periaatteessa ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa raamia mikä sopisi maapallon jokaiselle hevoselle, mutta sanotaanko näin että aina kun olen minkä tahansa hevosen selässä, tunnen sen hevosen omat raamit. Tai sen raamin, jossa tahtoisin sen kulkea, vaikkei se heti siinä olisi. Tämä korostuu nuoremmilla hevosilla, ne kun tahtoo horjua vähän raamien ulkopuolelle.

Mielestäni on kätevämpää käyttää sanaa ”hevosen raamit” kuin vaikka sanaa ”kulkea muodossa”´. Muoto on niin laaja käsite eikä mielestäni kerro kuin pään ja kaulan asennon. Tämähän on jokaisen oma mieltymys, mutta mielestäni sana raami kuvaa kokonaisvaltaisemmin hevosen kulkemista ”muodossa”.

Jos pitäisi selittää mitä tämä raami minulle tarkoittaa, yrittäisin pukea sen sanoiksi niin että kaikki ratsastajat ymmärtäisivät sen tasosta riippumatta. Mietitäänpä vaikka taulua, jossa on kehykset. Kehykset antavat taululle raamit. Jos maalari maalaa huolimattomasti, saattaa väriä levittyä kehyksien ulkopuolelle. Lopputulos on suttuinen ja jälkiä joutuu siivoamaan. Taulu on levinnyt kehyksien ulkopuolelle.
Jos maalari on huolellinen ja kunnon taiteilija, ja hän osaa käyttää sivellintä taidokkaasti, maalaus pysyy kehyksien sisäpuolella. Raamien sisäpuolella. Se on hallittu kokonaisuus, eikä leviä holtittomasti ulkopuolelle.

Tätä samaa ajatusta tahdon hevosten kanssa. Kun hevonen kantaa itseään, on koottu vaatimallaan koulutustasolla, se tunne on kutakuinkin se, että olisin yhtä hevosen kanssa. Ei hevonen + ratsastaja, vaan ratsukko. Ikään kuin en enää istuisi hevosen päällä, vaan olen ”sulautunut” siihen yhdeksi kokonaisuudeksi. Hevonen kantaa itseään haluamassani raamissa, jolloin kokonaisuus on eheä. Hevonen ei heilu ja huoju tai valu mihinkään. Ei sivuille, ei pohkeen eteen tai taakse. Hevonen on siinä raamissa minkä minä sille asetan. Ei takaosa kilometrin pitkällä takana tai kaula kilometrin edessä ja painoa 500 kiloa ohjilla. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

Tätä raamissa liikkumista on hauska vertailla Hertan ja Kalevin kanssa. H ja K (Hehhe, HK… ) ovat niin erilaisia hevosia.  Niissä ei ole mitään muuta yhteistä kuin punainen väri ja sama syntymävuosi!
Hertta on tamma, johon ei saa koskea ja sille pitää antaa tilaa. Hertta tahtoo kulkea liikaa raamin sisäpuolella, toisin sanoen se jää helposti pohkeen taa, ja on lyhyt edestä. Se nostaa niskaansa ja vetää kaulaansa lyhyeksi. Sillä on ihanan kevyt suu, mutta kun se pitäisi saada ottamaan enemmän tukea kuolaimeen ja hyvällä tavalla ottamaan tuki vastaan ”lepäämällä” kuolaimella.
Hertan tahdon siis saada venytettyä siihen raamiin, jossa se ”täyttää koko raamin” ja kantaa itseään.

Kalevi taasen on simppeli ja rauhallinen ruuna, joka mielellään kulkee pitkänä kuin nälkävuosi pitkään kaulansa ja pitkän selkänsä kanssa! Kalevillakin on kiva suu, mutta siinä missä Hertta pakenee kuolainta, Kalevi osaa kyllä ottaa kaiken siitä kontaktista irti. Sillä vahvalla kaulallaan se voisi hyvin vetää mut irti satulasta! Hertta tulee päänsä kanssa mun syliin, Kalevi tähtää mahdollisimman kauas. Kun Kalevin saa siihen sopivaan raamiin, se ryhdistäytyy edestä ja kevenee. Se tulee mun luokse, kun Hertan tahdon vähän lähtevän mun luota pois.
Ymmärrättekö mitä haen?

Hertalle pitää antaa tilaa ja sitä pitää rauhoittaa. Kuumalla hevosella pitää olla pohkeet kiinni. Olen sen lähellä, ikään kuin syleilen sitä mun jaloilla, mutta annan sille edestä tilaa ja toivon että se ottaisi mut kannateltavakseen. Annan sille tilaa ja aikaa suorittaa vaaditut tehtävät.
Kalevilla pitää olla ohjat kädessä ja jalat valmiudessa, muttei saa tietenkään jäädä puristamaan. Kalevia pitää hieman virittää ja saada se sähköistymään. Kun Kalevin saa lämpiämään, se kevenee ja herkistyy. Se kerää pitkät raajansa ja hallitsee ne. Ei enää lompsimista pitkin maneesia, vaan aktiivista työtä.
Tällöin olenkin samassa lopputilanteessa kuin mitä tahdon Hertankin kanssa: Molemmat kantaa itse itsensä, se on ”tässä ja nyt”, siinä raamissa, minkä asetan.

Kaksi erilaista hevosta, mutta tahdon ne samaan raamiin. Siihen raamiin, missä hevoset kantavat itseään ja käyttävät koko kehoaan kauttaaltaan oikein. Eri lähtökohdat, mutta sama lopputulos. Keinot ovat erilaiset, mutta maalissa häämöttävä tavoite on sama. En puhu tietyistä senteistä ja mitoista missä kukin hevonen on oikeaoppisesti ”lyhyenä”, vaan puhun niistä taulun kehyksistä jotka pitävät maalauksen sisällään. Taulujakin on erikokoisia ja näköisiä erilaisin kehyksin, mutta aina ne kehykset reunustavat taulua, ja pitävät sen kaiken taulun sisältämän taiteen sisällään.

Kalevi piaffissa.
Omassa raamissaan. Kevyt edestä, takaosa alla. Se kantaa. Helpompaa Kaleville rakenteeltaan. Silläkin kuitenkin on pitkä runko, jota pitää lyhentää, mutta sillä on taipuisammat jalat. Se ei vedä mua mihinkään, pystyn istumaan.

Hertta piaffissa.
Omassa raamissaan, rakenteensa ja varhaisemman koulutustasonsa sallimissa rajoissa, kevyellä tuntumalla. Pystyn istumaan satulassa.
Näissä kuvissa sama asento, sama askellaji. Kaksi eri hevosta omassa raamissaan, jolloin pystyn suorittamaan niillä vaaditut tehtävät, tässä esimerkkinä se piaffi.
Kuva Taru Arola

Elossa

Noniin, tentti selätetty. Elämä voi alkaa! Tosin sellainen perstuntuma tässä on, että taidan joutua mennä kokeilemaan onneani uudelleen ensimmäiseen uusintaan. Mutta ei anneta sen häiritä, on ainakin hetki aikaa vain käydä normaalin ihmisen lailla töissä ja notkua illat rauhassa tallilla! Luku-urakka jatkukoon varuiksi kuitenkin toistaiseksi...

Jouduin ihan syystäkin vähän vähentää ratsastelua ja talleilua tentin takia, joten sillä rintamalla ei oikein ole mitään ihmeellistä mistä kirjoittaakkaan. Tarkoituksella myös kone oli ja pysyi kiinni etten vaan eksy tänne bloggaamaan vaan jos johonkin konetta tarvitsen niin se on molekyylikaavojen googlettamista ja esteri hydrolyysin selvittelyä happo/emäs liuoksissa. ;)

Uskoisin kuitenkin että juuri tähän väliin tälläinen ratsastustauko teki hyvää nimenomaan Hertalle. Kerroinkin siitä kuinka meille tuli jokin klikki sarjavaihtotreeneihein ja treeneihin ylipäätään. Hertta otti vähän turhan paljon kuumaa kun se yritti niin tosissaan ja sitten se hermostui tosi nopsaan kun ei mennytkään putkeen. Tentin takia kun kävin nämä pari viikkoa vain nopeasti tallilla ja liikutin vain "liikunnan ilosta", enkä tosiaan sen kummemmin mitään vaatinut. Tai siis tottakai vaadin perusasiat, mutta en oikeasti mitään tähtitieteellistä tehnyt, ja enkä jäänyt hinkkaamaan mitään. Sitä mieltä olen että kenellekkään hevoselle ei mikään turha löntystely tee hyvää, mutta ei sitä aina tarvitse koota ja väkertää. Rennon letkeesti vain pidin vaikka vaan laukkapäiviä jolloin Hertta sai laukkailla maneesissa niin pitkään kuin halusi, tai toisaalta, tein sellaisen "Helppo A" päivän, eli teen vain matalemmassa muodossa pohkeenväistöä ja vastalaukkoja yms. helppoja juttuja. Ne Hertta osaa vaikka silmät kiinni, joten silloin sille tulee itsevarma olo. 

Ilokseni voin todeta että tämä toimi! Eilen ja tänään Hertta oli niin super! Se oli ihan täysillä messissä kun tehtiin hommia, mutta kuitenkaan sähläämättä ja kuumumatta yhtään! Keksin myös tuossa ihan yhtäkkiä että Herttahan tahtoo tarjota aika helposti "espanjalaista käyntiä" kun hipaisen raipalla vähän etujalan yläpuolelle. Opeteltiin sitten sitäkin ihan leikkimielisesti, sillä siinä uuden opettelussa pääsen pienestäkin asiasta kehumaan Herttaa ja sehän hakee vaikka kuun taivaalta jos sitä vaan kehutaann (ja annetaan sokeria ;) ). Niin siinä vaan kävi, että Hertta oppi alle 5 minuutissa nostelemaan tassua "vasen/oikea" ajatuksella vuoron perään! Ei se vielä espanjalaista käyntiä ole, mutta ei tuo huonoa tee lapa-alueelle jumpata nostelemalla jalkoja. H meinaan osaa nostaa aika korkeallekkin niitä kinttujaan. Kokeilin eilen ja tänään vielä uudelleen hiffasiko Hertta oikeasti tuon espanjalaisen käynnin idean, niin kyllä. Nyt se jo osaa vähän kävelläkkin eteenpäin samalla kun vuoronperään nousee tassu! Toki välillä se vähän sekoaa jaloissaan ja sitten se nostaa molempia etusia yhtäaikaa ja hypähtää, mutta pikkuhiljaa. Kohta kun se oppii sen rytmin ja se oppii liikuttamaan paremmin takajalkoja mukana, niin eiköhän me kohta päästä menemään maneesia pitkin espanjalaisessa käynnissä. Tämä ainakin olisi pieni tavoite. Eikä haittaa vaikkei sitä koskaan päästä esittämään radoille, hyvää jumppaa se vähintään on ehdottomasti! ;)

Noh, leikki leikkinä!
Tässä pieni videon pätkä ensimmäisestä yrityksestä!

Totilas etujalat? ;) Hahha.

Hertan kanssa on niin hauska opettaa asioita sille ja "leikkiä" sen kanssa. Se on niin koiramainen luonteeltaan ja herkkä. Se reagoi todella pieniin asioihin ja eleisiin ja oikeasti oppii ihan salaman nopeasti. Se yrittää jatkuvasti lukea ihmistä ja se yrittää tarjota kaikkea kunhan se saisi palkkion. Jos vaan osaat palkita sen oikeaan aikaan oikeasta ensimmäisestä reaktiosta, niin se jo oppi sen ja tarjoaa uudelleen. Niin viisas hevonen! En voi uskoa että kun Hertan omistaja aikaan osti Hertan, niin kommentit olivat tyyliä: "En ole ikinä nähnyt noin tyhmää ja rumaa hevosta". Toki ymmärrän ettei pihatosta pöllitty varsa osannut edes riimussa kävellä, mutta ei kai, kun ei sille oltu sitä opetettu! Tekisi mieli näyttää nyt kaikille niille epäilijöille että katsokaas kun tämä "idiootti" tekee paremmin temppuja kuin sirkushevoset kohta! ;)

Noh, kisakausi lähenee. Ei tee pahitteeksi vähän leikitellä kaikennäköisillä asioilla välillä, mutta treenit jatkukoon pikkuhiljaa. :)

PS. Espanjalainen käynti on todella hyvä liike juurikin lavoille ja niiden liikkuvuudelle... ;)

Mitä tästä voi päätellä?? Hertta oppii nopeammin kaiken, kuin minä edes sen kemian! :D

Pientä taukoa havaittavissa

Hertta tosiaan on oikein mukava ollut ratsastaa, mutta viime valmennuksessa edelleen ongelmaksi muodostui sarjat. Hertta oli ravissa todella hyvä! Riittakin kehui että sillä oli niin oikeaoppisesti niska korkeimpana kohtana ja set eteni hyvää ravia eteenpäin. Teimme avotaivutusta ravissa ja pohkeenväistöä diagonaalilla ravissa. Myös sulkusiksak käytiin läpi ravissa ja vitsit Hertta näyttää makeelta kun katsoin peilistä! Se kun se oikein nostaa etuosaansa ja sen lyhyisiin töppöetujalkoihin tulee paljon ilmaa väliin... siis wau... pitää saada tätä videolle!

Mutta sitten. Sarjat taas. Kakkoset ensin. Ihan ok, pientä kireyttä. Tultiin uudestaan. Jarruttelua viidennen vaihdon jälkeen jolloin H heittäytyy ykkösvaihtoihin. Noh, saimme kuitenkin kakkoset läpi lopuksi. Tultiin lopuksi vielä ykkösiä. Sinne tuli muutama kerta niin että väliin tuli vaihteeksi niitä kakkosia! Lopuksi saatiin ykkösetkin läpi ja lopetettiin tähän.
Tulimme siihen tulokseen että H eteni vuodenvaihteen yli vähän turhan nopeasti. Voi olla että nyt H mieltää sarjat vähän vaikeaksi yhtäkkiä, sillä tottakai sillä on lisääntynyt vaihteet paljon ykkösten tulon myötä. Kun hevosen herkkyys kasvaa niin että sille tulee kakkosvaihtojen lisäksi ykkösvaihdot lisää vaihteistoon, virheiden riski kasvaa. Hertta tunnollisena täyden 10 oppilaana ottaa tästä stressiä. Se yrittää ihan liikaa ja ottaa itseensä kun tulee virhe. Se luulee tietävänsä tasan tarkkaan mitä tehdään ja se tulkitsee mun pienetkin avut, jolloin se yrittää tarjota vähän kaikkea sekasin ja yhtäaikaa.
Hyvä hevonen, huono ratsastaja!

Mun täytyy olla todella tarkka apujeni kanssa. Viime kaudella sarjat pystyi lasketella menemään vähän sinne päin sillä ne sujui helposti. Kolmosissa ja kakkosissa on oikeasti aikaa laskea ja laukata. Nyt kuitenkin ykköissä täytyy olla hevosen ja rarsastajan niin nopeana, että virheapuihin ei ole varaa ja hevosella ei ole varaa virhetulkintoihin. Olen siis huomamattani virittänyt mun punaista Ferraria lisäämällä siihen vaihteita ja vaihtamalla herkemmän kytkimen, mutta itse en osaa vielä niitä käyttää... ;)

Nyt olen Hertan kanssa tehnyt vain laukassa perustyötä. Lähinnä vain yksittäisiä vaihtoja ja sitten "pidentää-lyhentää"-harjoitusta. Pitkät sivut keskilaukkaa, lyhyet sivut kootummin. Ihan siis mahdollisimman yksinkertaista ja perustyötä. Sellaista että  H joutuu töihin, mutta sitä ei henkisesti kuormiteta. Hevosella täytyy olla tunne että se osaa ja on hyvä siinä mitä se tekee. Jos Herttakin alkaa tuntea itsensä epävarmaksi aina tullessaan töihin, se ottaa vähän liikaa paineita. Sillä on niin kauhea halu miellyttää ratsastajaansa että se oikeasti stressaa sitä että se tekee väärin vaikka sitä ei rankaista virheistään.

Tämä pieni treenitauko on ihan hyvä nyt tähän väliin. Mulla olisi enää yksi kurssi suoritettavana Yliopistolla! Viimeinen tentti olisi 8.3 tiistaina eli ensi viikolla. Koitan nyt rykästä sen heti läpi jotta saisin paperit ulos tuolta ja mun ei tarvitsisi enää miettiä sitä yhtään! Olkoot Hertta aivotyöstä lomalla sen aikaa kun minä yritän niitä mun herneaivoja kuormittaa. Toivottavasti pääsen sen tentin läpi niin voisin alkaa panostaa enemmän bloginkin puolella taas kunnon tarkkoihin treenipostauksiin mihin nyt tuntuu etten voi keskittyä tarpeeksi orgaanisen kemian kummitellessa mun takaraivossa...