Tasapaino maneesi- ja hankitreenin välillä

Talven saapuessa Etelä-Suomeen nyt kunnolla ollaan päästy oikeasti nauttimaan peltotreenistä! Olen käynyt n 2x viikossa hangessa (joko juoksuttaen tai selästä käsin) ja muutoin treenit maneesissa. Toi hankilaukka vaan tekee ihmeitä Hansulle. Sen on pakko liikkua siellä hitaasti. Se ei voi "sätkiä" takasillaan vaan sen on pakko laittaa tassua toisen eteen kunnon tahdissa. Ja pakko sanoa... Täysi kiitolaukka peltoa ympäri ylä ja alamäkineen tekee ihmeitä. Hansu on aina maaginen ratsastaa kun on käynyt vetämässä kunnon laukat pellolla! 

Oltiin perjantaina Hansun omistajan kanssa pellolla niin että kaverina oli Hansun "isoveli" Dakar. Dakar on jättikokoinen lusitanoruuna ja se asuu nyt Hansun kanssa Erkylässä myös. Lähdettiin perjantaina ennen mun työvuoroa peltolaukoille. Voi että oli kivaa!! Hansu tykkäsi vähän lähennellä Dakaria ja Dakar otti Hansusta turvaa :D 

Ensimmäisen kerran kun otettiin laukat ja iso-D pääsi tietty edelle niin siitäkös Hansu innostui ja lähti viemään sen perään. Tämä ahdisti D:tä ja se ampaisi kovempaa karkuun ja Hansu tietty perässä! :D 

Pelto on niin iso että ei ole väliä vaikka jarrut ei toimisikaan. Mentiin sitten vähän pidempi kierros laukkaa kuin oli tarkoitus. Viimeinen kierros päästettiin jo (hallittua) kiitolaukkaa peltoa ympäri ja ai että oli kivaa! Lusitanot harvemmin on pukittelevaa sorttia, joten ei kyllä pelota yhtään että hevonen lähtisi jotain jäätävää köyrypukkitulitusta. Vauhtia kyllä piisaa! 

Meidän pellolla on sellainen iso mäki. Mikä sen parempi treeni kuin laukata se mäki ylös ja myös sitten samaa vauhtia alas (jarrujen puuttuessa :'D)

Ehdottomasti ensi viikolla uudestaan jos kelit vielä antaa myöden! Talvi E-Suomessa voi tosiaan olla aika häilyvä...

Korvienväli tykkää hyvää hankilaukoista! Kroppa tykkää kiitolaukasta myös. Tekee hyvää lavoille kun hevonen saa kiitolaukata ilman jarruja. 

Kuvia ei reissusta ole, mutta laitan kuvituskuviksi vanhat peltokuvat jotka Taru otti!

Kuvituskuvina vanhat peltokuvat kuukauden takaa. Nämä eivät ole siis uusia kuvia perjantain hankilaukoilta, mulla oli nivelet vain päässä. 

Tällöin näissä peltokuvissa en ees mennyt Hansulla lujaa. Tämä oli sitä dressagepeltoilua ;D Perjantaina oli dressage kaukana, mutta sitä hauskempaahan se vain oli ;)

Maneesitreeneissä sitten jatketaan edelleen samaa vanhaa. Taivu sekä "sit and push" yhtäaikaa. Suurimmaksi osaksi pätkät tuntuvat todella hyvältä. Hansu liikkuu todella elastisesti ja hienosti kun se on rento ja ei yritä liikaa. Eräs ratsastuskerta tuli taas sellainen kultainen kokemus. Hansu oli aivan mahtava. Sain ravissa esitettyä isoa mutta rentoa ravia samassa tahdissa. Tein avotaivutusta myös uralla ja siinäkin sain säilytettyä sen "cadencen" että ravi pysyy isona ja etenevänä sekä samalla taipuu. Isoin ongelma vielä avoissa ja suluissa on että saa saman tahdin säilytettyä vaikka menet sivuttaisliikettä tai taivutusta. Kun "hermot" Hansulla on kohallaan niin tämä on lastenleikkiä. Kyran sanoin "Vähemmän hermoa, sen täytyy tehdä vähemmän". Kun tämä toteutuu niin meno tuntuu helpolta. 

Olen avon ja sulunkin kohdalla pitänyt sellaista ajatusta, että mieluummin loivempi taivutus, kunhan se kadenssi säilyy. Jos Hansu rupeaa kipittämään tai kiristymään, pyrin säilyttämään tahdin ennallaan ja vähän "höllään" taivutusta. Taivutuksen  astetta pystyy aina myöhemmin lisäämään, mutta tärkeintä on tahti (ei suotta Training Scalen ensimmäinen porras!) 

Jos ei ole tahtia, ei taivutuskaan ole kovin laadukas vaikka se menisi kaksin kerroin makkaralla.

Tällä hetkellä Hansun sulut ovat aika jees, sekä avot. Avo vasemmalle ja sulku vasemmalle ovat hankalempia, mutta tasapainoa oikean ja vasemman taivutuksen kanssa on tullut lisää. Mielestäni itselleni vaikeampia ovat sitten tavalliset voltit... Niissäkin pitäisi nimenomaan taipua, mutta tässä on mulla joku hallintaongelma ja se tuottaa vaikeuksia. On mun mielestä helpompaa mennä sulkua, ja Hansu esittää sitä paremmin kuin voltin. Väitän että tämä on mun vika.

Miksi voltti on meille vaikeampaa kuin sulku?

Mielestäni ratsatan enemmän ja paremmin sulkua. Hahmotan sen itse ja hallitsen Hansun kroppaa = autan sitä sulkutaivutuksessa.

Niinkin yksinkertainen asia kuin voltti ei ilmeisesti saa mua ratsastamaan ja tukemaan Hansua tarpeeksi. Mä päästään sen yleensä vähän tahtomattani valumaan ulkokyljestä ja hövelisti helpotan sitä. Mun täytyy alkaa enemmän skarppaamaan ja työskentelemään volttia. Samanlailla kun työstän sulkua!  

Ilokseni vielä pakko todeta loppuun että laukanvaihdot alkavat oikeasti jo olemaan hallittavissa! Muutamaan otteeseen olen jo saanut asiallisia (vähän jännittyneitä toki vielä) vaihtoja koko rata leikkaalla! Eli niinkuin ne yleensä Va B ohjelmissa tulee. Vaihto on jo puhdas suoralla uralla, mutta tietenkin näkee kuinka Hansu heittää kaiken "all in" ja on aika tohkeissaan vaihdossa. Se ei kuitenkaan enää kuumu niistä älyttömästi ja vaihdon jälkeen se ei lähde karkuun. Pystyn jopa jo valmistelemaan ja koskemaan Hansuun laukassa ennen vaihtoa ja esittämään hyvin asiallisen "minun avuista" tehdyn vaihdon! 

Helpointa on toki vielä tehdä vaihto vastalaukasta pääty-ympyrällä "heittämällä" takaosa vaihtoon edellä. Tästä kuitenkin on päästy jo jalostamaan vaihtoa ja siirtämään sitä uusille linjoille.

Kyllä se sieltä tulee arkipäiväksi sille! 

Kuten jo olen monesti todennut, kun Hansun saa "tylsistymään ja laiskistumaan", siitä tulee just hyvä. Kuulostaa tyhmältä ;)

Hansun ollessa tuollainen paljon verta omaava Duracell-pupu, pieni hitaus vain parantaa sitä. Kun Hansulle tulee laukanvaihdoista "tylsä juttu" se ei kerää itseään dynamiitiksi, vaan pääsen käsiksi siihen ihan eri tavalla. Uskon että kun nämä yksittäiset vaihdot tulevat "tylsäksi" hommaksi, ei olla kaukana sitten sarjoista. Tiedän että sitten sarjavaihdoista varmasti tulee alkuun taas todella energistä menoa (ainakin Hertalla kävi niin), mutta sitten kun siitä tulee kuin uusi askellaji selkäytimeen, sarjat voidaan esittää varmasti kuin kone vasemmalla kädellä! 

Tämä kuva kiteyttää kaiken:
Hansu peltorallin jälkeen tallin pihassa. Väsynyt mutta niin onnellinen! Jalat jo haritti toiseen suuntaan. :D

Vakautta ja tasapainoa

Meillä menee aikalailla valmennukset teemoittain ja sitten teen kotiläksyjä niiden tiimoilta aina seuraavan viikon seuraavaan valmennukseen mennessä. "Temppuja", kuten viimeisimpänä vaihdot, niitä en yleensä yksin työstä, ellei tule sitä maagista tunnetta että "nyt on palikat kohdallaan". En halua mennä tämän todella viisaan rodun kanssa metsään ekalla kerralla koska siitä pois opettaminen on vaikeaa. Haluan tehdä kerralla oikein mutta toki virheitä ei saa pelätä. Se että tulee vääriä reaktiota on ihan ok, mutta se miten ratsastaja niihin reagoi on tärkeää. Jos tulee väärä reaktio avusta, siihen ei saa reagoida. Jos tulee oikea reaktio, siitä pitää HETI kehua, ei askeleen päästä. Nykyään vaihdot ovat jo sen verran hyvässä vaiheessa että uskallan tehdä niitä itsenäisestikin. Hansulle ne ei enää ole "räjähdys" vaikka se vähän niissä kuumenee. Ne on puhtaat, se on pääasia. Nyt vain niistä pitää tehdä Hansulle niiiiiiin peruskauraa ettei sen tarvitse ressata niiden suorittamisesta. Kun tulee niihin vaihtoihinkin (ja kaikkeen) tasapainoa ja vakautta, liike menee ns. selkäytimeen ja kohta se onkin jo peruskauraa, piis of keik, ihan miten sen tahtoo sanoa. Sitten kun vaihdot alkavat olla Hansulle piis of keikkiä niin loppuu ne ylilyönnitkin (ja yliaktiiviset jäniksen takajalat muunmuassa ;) )

Kaikki postausten kuvat on ottanut Taru Arola

En kuitenkaan ajatellut kirjoitella vaihdoista, ne vaan tiivistävät hyvin sen mitä haluan sanoa. Kuitenkin se missä eniten tehdään töitä ja mihin valmennnuksissa kulutetaan aikaa on se perusliikkuminen. Hansun tulee liikkua isosti muttta se vaatii siltä vielä paljon voimaa ja "panostusta". Kohta kun sitä voimaa tulee kokoajan lisää ja lisää tulee siitäkin "piis of keikkiä" ja rentous ja isosti liikkumisen helppous lisääntyy. Tällä hetkellä Hansu joutuu käyttämään itseään paljon jotta se voi liikkua isosti. Mutta se kehittyy kokoajan, ajan myötä se jaksaa paremmin ja menosta tulee vakaampaa. 

Me otetaan valmennuksissa vähän vuoronperään/silloin tällöin temppuja perusduunin ohessa. Ideaalia olisi jos olisin valkussa 2 x viikossa, jolloin toinen olisi perusduunia ja toinen eri vaikeusasteisiin kuuluvien temppujen hiomista. Rahallisesti mulla vaan ei tähän ole mahdollista mitenkään joten vähän teemoittain joudutaan ottamaan. Onneksi en ole enää Hertan jäljiltä niin noviisi, minä olen niitä temppuja jo tehnyt, joten perstuntumaa on mulla jota voidaan hakea Hansulta. 

Perusduunia parin viimeviikon aikana on ollut avo, sulku ja vastataivutuksien kanssa. Lusitanoille tuntuu jopa helpompaa olevan temppujen opettaminen, nehän tekee mitä vaan keksit, mutta että perus taipuminen sillä lyhyellä rungolla ja vähän malttamattoman sielunmaailman kanssa on hankalampaa! Tai siis taivu JA kanna. Nämä tekee liikaa, pitäisi saada tekemään vähemmän. Toisaalta kyllä aivan ihana ominaisuus. Ei todellakaan tarvitse motivoida näitä. Kunnon työhevosia!

Nyt ollaan tehty ihan käynnissä ensin avoa väistäen ympyrällä. Ympyrällä "avoväistöä" tehden saadaan Hansu ottamaan eteen-alle-ristiin takajaloilla piiiiiidempiä ja rauhallisempia askelia. Sen täytyy venyttää kylkeään ja astua pitkään alle. Lievää tai jyrkempää avoväistöä ympyrällä tehdessä saan Hansun takajalan liikkeeseen venyvyyttä rungon alle ja käyntiin (sekä raviin ja laukkaan ) tulee rauhaa ja pituutta askeleen. 

Avoväistöstä siirrän Hansun usein sulkuun ja siitä myös vastataivutukseen. Välillä ympyrällä tehdään sulkua, josta sulussa jatkan ympyräkahdeksikolle, eli "uuteen suuntaan ympyrällä" jolloin edellisen ympyrän sulku muuttuukin vastataivutukseksi vaikket muuta mitään muuta kuin suuntaa. Tällainen aivopähkinä on Hansulle hyvää reeniä. Se helposti hermostuu myös liiasta "tekemisestä" mutta se johtuu lähinnä siitä tilanteesta jos Hansu kokee ettei se ymmärrä. Joten paljon kehuja ja myös taukoja suoristaen että poju on kokoajan varma tilanteesta, ettei se tee väärin. Tuntuu että Hansu pelkää tosi paljon tekevänsä virheitä. Siitä se hermostus tulee jos se ei ihan tajua mitä siltä halutaan ja sillä on niin kova tarve suorittaa. Sitten kun Hansu tietää mitä tehdä niin se on jopa turhan tietävinään. Esimerkiksi nyt kun on tehty vaihtoja niin vastalaukasta se aika helposti vaihtaa yksinään myötälaukkaan koska "kyllä mä tiiän ja osaan tän!". Positiivinen juttu vain ;) Silloin ne vaihdot on hyvin isoja ja rennon letkeitä ilman teatteria. Parhaita vaihtoja tällä hetkellä tulee siis silloin kun Hansu ne itsevarmasti päättää yksinään, enkä minä "häiritse" hänen lähellään koska hän kyllä osaa ;)

Tuntuu että näiden lyhytrunkoisten kuumakallejen taivutuksien kehittämiseen nämä sulku/vastataivutukset ja niiden välillä vaihtelu on juuri parasta saada ne kyljistään hyvin pehmeiksi. Ja etenkin aloittaa rauhallisesta käynnistä ja edetä siitä pikkuhiljaa juoksuaskeliin ja koittaa säilyttää se sama "makaronitunne" mikä käynnissä oli. 

Sitten kun lusitano on ylikypsä löysä spagetti se on parhaimillaan! Ei al dente kiitos! ;)
Hevonen pitää saada hengittämään, kyljet rennoiksi ja vapaiksi. Ei niin että hevonen vetää henkeä sisään muttei puhalla ulos. 

Taivutuksien lisäksi ollaan tehty siirtymiä. Vaikeinta on laukasta siirtyminen hitaampaan askellajiin, vähän päivästä riippuen onko se käyntiin vai raviin. Perusongelma on raviin siirryttäessä se että sen pitäisi tapahtua enemmän "rennosti tippuen raviin" koska kun yritän liikaa niin se joko kokoaa laukkaa vaan lisää tai käynninsekaisten askelien kautta raviin. 

Sitten jos koitat siirtyä käyntiin, niin se on helposti jännittynyt jos pyytää liikaa tai jos pyydät höllemmin niin mennään hipsuttavien raviaskelien kautta. 

Nämä ongelmathan poistuvat sen siliän tien kun hevonen on pohkeen edessä ja ajattelee eteenpäin. 

Yleensä ravi-laukka siirtymien kautta kuitenkin pääsen tähän "pohkeen ja ohjan väliin"-tilaan, ja siirtymät tasapainottuvat.

Kuvia varmaan yli puolentunnin käyntityöskentelystä. Avojen, sulkujen ja vastataivutuksien kanssa. 

Rauhallista ja rentoa laukkaa. 

Vastalaukasta tulossa siirtymään käyntiin

Vastalaukan kokoamista ennen kuin siirrytään käyntiin. Ja korvat lerpallaan :D 

Tavallista ravia loppuun 

 Tähän loppuun vielä.
Se mikä usein ratkaisee sen kuuluisan "flow tilan" Hansun kanssa, on toistaiseksi vielä sen verran herkässä, että päästään siihen parhaiten kun ollaan yksin maneesissa, tai maksimissaan toinen hevonen joka tekee tasaisesti töitä. Hansu on kuitenkin ori ja orin tulee vahtia ympäristöään. Vaikka se ei huutele ja hörise muille maneesissa, se silti haluaa vahtia niitä. Jos kokoajan maneesinovilta tulee ja menee ratsukoita, tai pahinta mitä voi olla, joku hevonen vain seisoo paikallaa nurkassa, menee keskittymiskyky helpoiten. Jos maneesissa on ruuhkaa, se ei haittaa Hansua, vaan se haittaa mua. Ja mun oma ärtymys "puikkelehtimiseen" taas siirtyy Hansuun. Itseasiassa Hansu keskittyy ruuhkassa paremmin kuin minä...
Toki keskittymiskyky vaihtelee päivittäin mutta mun täytyy ehdottomasti työstää sitä omaa mentaalipuolta. Mun valmentajalla on uskomaton kyky mentaalipuolelle myös. Vaikka kuinka hermostuisin valmennuksessa hän vaan osaa palauttaa mut takaisin töihin. Oikeastaan hyvin harvoin hermostusta tulee, koska hän on läsnä.
Saatan myöhemmin tulevaisuudessa saada vähän lisäapua tähän mentaalipuolen treenaamiseen... Palaan asiaan myöhemmin bloginkin puolella. Stay tuned. :)