Kootussa Ravissa

10. helmikuuta 2021

Taipuisuutta ja suoruutta lisää

 Olen tosiaan nyt siitä onnekkaassa asemassa että vaikka minulla ei omaa vakkarihevosta ole, olen päässyt ratsastamaan muiden hevosia paljon! Olen tästä todella iloinen ja on ollut ihana huomata itsekin kuinka aidosti iloinen ja kiinnostunut olen kun saan nimenomaan työstää niitä perusasioita! Tunne on todella ihana kun nimenomaan saat hevosen, jolla on vaikka vaikeuksia liikkua tai kantaa itseään, kulkemaan kevyesti ja itseään käyttäen, ihan vaan vaikka askellajit läpi tasapainossa! Ei sen kummempaa tarvita.
Perusasioiden hinkkaaminen on se juttu mikä ei koskaan lopu vaikka noustaisiin mille tasolle tahansa. Sitä joskus tässäkin blogissa sai kuraa niskaan siitä että "ei mennä kuin kanget päässä ja hinkataan vain temppuja" mikä ei voisi olla enempää väärässä. :D
Korkealle koulutetut hevoset ovat siksi niin ihania ratsastaa koska niillä on ne perusasiat hankassa niin hyvin, ei siksi että ne osaisi läjäpäin temppuja. Ne ei vedä, ne ei rojahda, ne ei nojaa, ei ryysää. Ne kantaa itsensä, on herkästi avuilla, reagoi pienistä avuista... Ja tämä kaikki perusasioiden ansiota. Eikä ne temputkaan sieltä muuten tule jos ne perusasiat ei oo hanskassa. Et voi suorittaa sarjavaihtoja jos hevonen ei reagoi kevyesti apuihin. 

Yhteistä oikeastaan kaikilla hevosilla on yleensä se jäykkyys. Enemmän ja vähemmän. Jäykkyys kyljistä ja kropastaan. Kaula voi olla taipuisa ja elastinen mutta se kylkien jäykkyys tulee esiin juurikin reaktioina pohkeelle ja yleensä aina jompaan kumpaan suuntaan tulee tunne "tää nojaa tätä pohjetta vasten". 

Hevonen joka on SUORA, ei nojaa kumpaakaan pohjetta vasten. Se on suora siksi, että se on omilla jaloillaan tasapuolisesti. Suorassa kulkeva hevonen ei tarkoita sitä että se kulkisi suoraan, vaan nimenomaan suoruudella tarkoitetaan sitä onko hevonen "kropastaan suoraan tasapainossa". Hevosen tulee kulkea SUORANA ympyrällä TAIPUNEENA. Kuulostaako tyhmältä? 
Taipunut hevonen on suora, eli suoruus seuraa myös volteilla. HEvonen siis taipuu symmtrisesti molempiin kierrokssiin ja molemmista kyljistään. Älä siis sekoita suoruutta  "suoraan uraan" vaan ajattele suoruus = symmetrinen. Olisi ehkä helpompi puhua suoruuden sijaan symmetrisyydestä. 

Miten saan hevoseeni lisää suoruutta?

Tuntuuko että kaarteissa ja volteilla hevosesi kaatuu sisäpohjetta vasten? Ehkä se jopa painaa toiseen ohjaan enemmän kuin toiseen? Taipuuko hevosesi paremmin suuntaan X kuin suuntaan Y?

Nämä kaikki on poikkeuksia siinä symmetrisyydessä. Ratsastajat usein osaavat kyllä nimetä, missä viak tuntuu: suussa, ohjassa, tämä ja tämä pohje... 
Vikahan ei koskaan ole siinä, että hevonen pitäisi saada "suusta irti" vaan tämmöiset roikkumisongelmat ohjalla johtuvat aina sieltä kropasta. Hevonen joka on raskas kädelle, ei kanna itseään vaan kannattelee itseään ratsastajan avulla. Hevonen joka on kevyt edestä, kantaa itsensä. Toisinpäin myös hevonen joka on tyhjä edestä eikä tule tuntumalle, se  ei kanna itseään. 
Liian tyhjä on ihan yhtä huono kuin liian painava ohjalle.

Tässä tarkastellaan kuitenkin enemmän nyt puolieroja. Miten saisin parannettua sitä huonopaa kierrosta tai puolta? 
Ajattele aina "pohkeesta pois päin". 
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: pohkeenväistö ei ikinä poistu muodista.

Pohkeenväistö on oikeasti niin hyvä työkalu. Vaikkakin sen kanssa olisi ongelmia, niin eikö juuri siksi sitä kannattaisi tehdä? Kouluratsastus pitisi olla juuriki sitä hevosen jumppaamista, ei nättinä liihottelua. Jos hevonen on vaikka oikeaan kierroksen sisäpohjetta päin nojaava, niin ajattele se "pois päin sisäpohkeesta" eli tee paljon oikean pohkeen väistättämistä vasemmalle. Väistä siis oikeasta pohkeesta pois päin. Monesti ajatellaan "no mutta pohkeenväistössä hevosen tulee olla suora, lievästi asettunut liikkeestä poispäin." Kyllä. Mutta tämä onkin siellä kouluradalla. Puhunkin nyt siitä kuinka saisin lisää taipuisuutta hevosen kylkiin ja pohkeenväistön ideaa voi jalostaa tähän tarkoitukseen aivan vapaasti! Puhumattakaan siitä supertyökalusta kuin avo... ja yhdistetään nämä avoväistöksi, niin kyllä saadaan varmana taivutusta! :) 

Kuva Taru Arola
Tässä on Tokio, yksi ratsastettavistani. Tokio aloittelee hommia täysin alusta, sillä se toipuu takaosan lihasvammasta. Tokio on loistava esimerkki juurikin tästä, sillä sen kanssa on juurikin agendalla kesittyä siihen että se kulkee SUORASSA, eli tasapainossa, eli symmetrisesti. Se ei saa  nojata mun kumpaakaan pohjetta vasten, vaikka vielä mieli tekisi sen oman vamman tuottaman heikkouden johdosta. Kuvastakin voi vähän huomata kuinka se tuossa kulmassa vähän nojaa mun vasenta pohjretta vasten ja joudun vähän "pitelemään sitä" ja samalla "työntämään pois".
Mutta äkkiä se Tokiokin vaan kehittyy! Kuukausi tehty töitä ja siitä saa jo irti ratsastuskertoja jolloin mulla on tunne "mun ei tarvitse kantaa tätä mistään kohti" vaan se kantaa itse itsensä, eikä nojaa kumpaakaan pohjetta vasten. Joudun vielä paljon auttamaan sitä ratsastaessa jolloin helposti se tuo omaan istuntaan jännitteitä kun ratsastaja joutuu toimimaan niinä apupyörinä johdattelemassa oikeaan suuntaan. Katsotaan puolen vuoden päästä mimmoisia kuvia Tokiosta sitten saa! Tämä kuva on otttu kun Tokiolla oli vasta kolmas ratsastuskerta takana. Pyysin tarkoituksella Tarun ottamaan lähtötilannekuvat jotta saisi myöhemmin hyvät ennen ja jälkeen kuvat prosessista! 


Myös avotaivutusta teen paljon ja välilla jopa yhdistelen väistöä ja avoa sekaisin. "Avoväistö" ei ole mikään virallinen kouluratsastusliike mutta tällä pääsen oikei korostamaan sitä, että esimerkki hevosen tapauksessa, joka nojaa oikealle sisäpohjetta vasten, teen avotaivutuksen omaisesti taivutusta oikealle (ympyrällä tai uralla) ja samalla oikein työnnän sisäpokhkeesta sitä pois päin. 
Eli asetus ja taivutus on vahvasti oikealle, mutta pohje sanoo "mene pois päin tästä oikeasta pohkeesta". Tulee tosi iso taivutus ja samalla myös hevonen väistää pois päin sisäpohkeesta. Tässä pääsen myös avuille "ulko-ohja ja sisäpohje", jotka ainakin itse miellän tosi tärkeiksi. 
Sisäpohje ikäänkuin lähtee työntämään hevosta kohti ulko-ohjaa, ja kappas, pääsen hallitsemaan ulko-ohjalla hevosta enemmän, jos se vaikka aiemmin oli sieltä vähän tyhjä juurikin siksi että se rojahti sisäpohkeen päälle jolloin ulko-ohja tuntui liian tyhjältä. 

Tehkää siis niitä pohkeenväistöjä! Saa käyttää mielikuvistusta! Ei ole mitään yhtä ja oikeaa harjoitetta ja pohkeenväistöä ei tarvitse aina tehdä niin kuin ne kouluradalla tulisi tehdä. Pohkeenväistöä voi tehdä melkei missä vain ja milloin vain millä tahansa kuviolla, ei sen aina tarvitse olle poliittisen korrekstisti "Pisteestä H lähde pohkeenväistöä suoralla hevosella pisteeseen X..." vaan voitte ihan hyvin änkeä pientäkin väistöä "mihin vain" ja unohtaa sen miten se kouluratsastusoppassa kuvaillaan. Lisäätkää taivutusta, vähentäkää taivutusta, tehkää suoremmalla uralla, tehkää ympyrän kaarella, sekoittakaa vähän avo/avoväistöä... You name it! 

Laitetaan Tokion viereen vertailukuvaksi Hertta laukassa. 
Vaikka laukan vaihe ei ole ihan sama kuin Tokiolla ylemmässä kuvassa, voitte varmasti nähdä, kuinka H on pyöreämpi ja "rennompi", se ikäänkuin lepää laukassa koska se kantaa itse itsensä ja mun ei tarvitse "tukea sitä" niin paljon jolloin voin itsekin "vain istua kyydissä". Hertta ei nojaa pohjetta vasten vaan taipuu en ympärille. 



Tärkeintä ei ole se, millaista oikeaoppista pohkeenväistöä teette, vaan se, että pureudutte siihen hevosen vinouteen ja pyritte korjaamaan sitä. 
Lupaan, että sekin hevonen joka nojaa oikean sisäpohkeen päälle, alkaa kulkemaan enemmän "itse pystyssä" nojaamatta sen sisäpohkeen päälle, jos otatte vaikka muutaman viikon "oiken pohkeen väistökuurin". Ette enää suvaitse sitä että puskette kaatuvaa hevosta vasten sisäpohkeen lihakset pullollaan, vaan sanotte hevoelle "ei käy, tähän et nojaa". 
Se hevonen ei välttämättä suoristu päivissä, mutta kun asiaa vaan jaksaa työstää niin aivan varmana suoristuu pikkuhiljaa (olettaen nyt että hevoselle ei ole mitään fyysisiä vammoja! Niissäkin tapauksissa menoa voi parantaa paljonkin, vaikkei ongelmaa kokonaa välttämättä voi poistaa).

Tavoite?
Saada hevonen seisomaan "suorassa, pystyssä", omilla jaloillaan. Se ei nojaa kumpaakaan pohjetta vasten vaan "ajelee ilman apupyöriä". 
Se siis väistää tasaisesti molemmista pohkeista pois päin = ei nojaa kumpaajaan pohjetta vasten.
Jos ratsastaja lisää painetta vasemmalla pohkeella = hevonen väistää siitä pois oikealle.
Jos ratsastaja lisää painetta oikealla pohkeella = hevonen väistää siitä pois vasemmalle.
Lopputuloksena on hevonen, joka kulkee näiden kahden pohkeen välissä itsenäisesti. 

Elastisella hevosella on kiva ratsastaa. Kaikki hevoset eivät ole ballerinoja tai yogamestareita vaan on niitä kankikaikkosiakin, mutta kaikkien hevosten eteen voi tehdä töitä ja parantaa niiden ominaisuuksia. 
Ei kannata ajatella "mun hevonen vaan on jäykkä" vaan voisi ajatella "tehdään siitä vähän vähemmän jäykkä". Saa se olla aina perusjäykkä, mutta "vähän vähemmän jäykkä" on aina parempi kuin "tosi jäykkä" :) 

Taipuisuutta pitäisi lisätä enemmän ja vähemmän melkein kaikilla hevosilla. Monen koulukisapapererissa lukee "saisi taipua enemmän". Onko tuttua? 
Ja pohkeenväistö on oikeasti hyvä tapa lisätä juurikin sitä taipuisuutta sinne kylkiin ja ajatuksella "pohkeesta pois päin". 

31. joulukuuta 2020

Valmennusvideo tekstitettynä

 Haikailin tässä vanhalla tietokoneellan yksi päivä ja selasin Hertan ja mun valmennusvideoita. Halusin itselleni leikkaamattoman (taino tiivistetyn) version joistakin tunneista muistoksi ja ajattelin että lataan ne Youtubeen jotta voin katsoa niitä laitteesta riippumatta, eikä aina tarvitse kaivaa niitä koneelta. Keksin sitten laittaa vähän selvennykseksi tekstiä eri huomioista mitä videolla tapahtuu. En tiedä, olisikohan tällainen kiva toteuttaa ääniraidallisena? Multa ainakin silloin tekstiä lähtisi, ei tarttisi niin tiivistää. :D Tähän videoon laitoin kuitenkin tekstit ja jätin äänet päälle, josko saisi itse selvää mitä valmentaja sanoo. Valistin videoksi Paulo Bastoksen valmennuksen kesältä 2016. Muistan tuon ikuisesti, sillä se oli yksi niistä kerroista jolloin vain kaikki loksahti kohdilleen ja sain taas uutta punaista lankaa ja tuntui että pääsin hevoseen niin käsiksi! Jotkut tunnit vaan oikein iskostuu selkäytimeen. Tämä oli yksi niistä. Vaikka me mokailtiin, tuli väärinymmäryksiä, niin silti tämä oli yksi parhaista. Se, että valmennus on yksi parhaista ja opettavaisimmista, ei aina tarkoita, että se olisi se "vähiten mokattu" tunti, vaan nimenomaan se voi olla täynnä virheitä ja mokia, mutta se tekee siitä niin uniikin, jos sait oikeasti jonkun lampun syttymään pään päälle. 


Tässä on video. Äänet ei ehkä ihan kuulu aina, tai Paulon kaikki sanat. Mutta jotain sieltä saa toivottavasti äänistä irti (siksi mietinkin että olisiko oma ääniraita tähän hyvä selostamaan mitä tapahtuu ja mitä Paulo sanoi?).

Tämä on todellakin ihan tällainen kokeiluversio! Mahdollisimman yksinkertainen ja lyhyillä kommenteilla mutta toivottavasti ehkä jollekin tästä irtoaa jotain, ja toivon että isoin ahaa- tapahtuu siinä että näkisi eron "ennen ja jälkeen" huomioin.


Se mikä itselleni tuli tätä videota katsellessa mieleen... Haikeus! 
"Olenko minä tuossa? Siis voi kun pääsisi joku päivä taas samaan, tuollaiseen "huomaamattomaan" ratsastukseen ja siihen että näyttää että ollaan _ratsukko_, ei hevonen ja ratsastaja!"
Aiemminhan en näitä kehdannut julkaista ilman sensuuria tyylillä... Jos jokin suoritus meni mönkään niin en julkaissut sitä. Sitä oli niin kriittinen... "Ahaa, Hertta ei istu tuossa piaffissa tarpeeksi, en siis julkaise sitä, onpas noloa". Nyt katson samaa videota ja totean että "WAU onpas hyvä piaffi, vähän ehkä vielä voisi istua mutta onpas tosi jees!" :D Näin sitä arvostelu muuttuu kun monen vuoden jälkeen katsoo omaa suoritustaan "ihan eri ihmisenä". 
Ihan liian kriittinen ei saa olla.. Kyllä sieltä pitää pystyä erottamaan ne hyvätkin kohdat ja kehdata sanoa suoraan että "mepäs mentiin aika hyvin". Samalla aikaa saa ja pitääkin sanoa "parannettavaa on tuossa ja tässä", mutta se ei estä sitä etteikö saisi olla tyytyväinen. 

Kultainen keskitie tähänkin. Ei saa olla liian tyytyväinen/ylpeä "kyllä me osataan tää niin hyvin ettei tässä enää paljoa tartte mitää tehdä", mutta samalla ei saa olla liian kriittinen "hitto kun ei näyttänyt nyt piaffi ihan Valegrolta"... :D 

Loppuun vielä Tarun kuvia kyseiseltä tunnilta muisteloksi :) 

(Ja kyllä, itkettää kun katson näitä Hertan videoita :'D)


Alkuverryttelyä

Kyllä, tässä oli piaffia :D Mokattiin, mutta so what! Hertta punki vasenta pohjetta päin ja piaffissa piti väistää vasenta pohjetta pois pohkeenväistöllä samaan aikaan (on videolla) ja se vähän ahdistui kun pyysin liikaa. Hevonen saa kysyä, me vastataan, ja sitten matka jatkuu taas 





Yksi kaikkien aikonen lempikuvista  <3 


Piruettikäännöstä


Tämäkin oli aiemmin listalla "älä julkaise". Miksi, siksi, että olin juuri napauttanut raipalla vasenta takasta ja Hertta nosti sitä liikaa jolloin tämä ei oikein ole enää hyvä piaffi. :D Takaosa liian korkealla, mutta hei, onpas taas vakavaa julkaista näin "kamalan virheen sisältävää kuvaa" :D