Vaikka en jouluihmisiä oikein ole, niin tämä hetken "pakkoloma" tähän väliin on kyllä kivaa! Tosin mahataudin olisin voinut jättää väliin ja olla senkin ajan mieluummin töissä, mutta onneksi se häipyi sopivasti jouluksi. Kerrankin jouluna on aikaa vihdoinkin tehdä rauhassa tallireissuja ja voin hetken edes lukea rauhassa. Tykkään lukea, mutta enää siihen ei ole ollut aikaa. Ja jos on aikaa niin pitää lukea kemian kirjoja.. Jes. Nyt olen kuitenkin saanut rauhassa lueskella paria kirjaa mitä tilasin itselleni jouluksi...
 |
| Joululomalla vihdoinkin on ollut aikaa lukea. Ostin itselleni Britanniasta joululahjan. Valegron elämänkertakirja ja Carl Hesterin elämänkerta. |
 |
| Ja itse Carl Hesterin nimikirjoitukset molemmissa kirjoissa! |
 |
| Jouluaattona Wanhan tallin edustalla. Hertta oli pörheänä! |
Hertta ei aio mitään joululomaa pidellä. Sillä on niin paljon virtaa ollut nyt että kun ekan kerran menin mahataudin jälkeen selkään jouluaattona meno oli aika vauhdikasta. Mikään muu ei kelpaa kuin laukkaaminen täysillä ympäri maneesia. Sama meno jatkui joulupäivänä. Tein vähän piaffia ja harjoiteltiin piaffista siirtymistä raviin. Halusin että H oikein ponnistaa eteenpäin, sillä se on se raskain osuus poistua piaffista. H teki ihan ok, mutta alkoi taas kuumenemaan. Sen jälkeen ei taas mistään tullut mitään. Ei se ala riehumaan, mutta sillä keittää niin yli että se tarjoaa kaikkea yhtäaikaa ja hermostuu kun ei osaakkaan. Ja tähänkin hänen mielestään ratkaisu olisi vain laukata taas täysiä ympäri maneesia.
Mulla alkoi mennä hermo, mutta totesin etten jää asiasta tappelemaan. Lopetin siihen ja tulin alas selästä ja suuntasin kentälle! Valoisaa oli vielä jonkun aikaa ja kenttä oli superhyvä. Tajusin että H on taas irrottelun tarpeessa! Kentälle se käveli kyllä rauhassa mutta kun irti päästin niin ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ensimmäisessä kaartessa se pukitteli ja potki niin vauhdilla että se irrotti takajalan suojansa lennossa metsään! :D
10 minuuttia H juoksi taas täysillä kenttää ympäri, jonka jälkeen se ravasi mun luokse puhisten "noniiin nyt voidaan lähteä". Hertta on taas palannut maan pinnalle.
Uskon että se on nyt taas todella letkeä ja rento ratsastaa kun se pääsi jälleen irrottelemaan. Täytyy päästää sitä kentälle vielä niin kauan kun kelejä on ja kenttä ei mene jäähän!
Hertta nyt on vain nuoresta asti tottunut siihen että se saa riehua. Ennen se oli päivittäistä riehua ympyrää tarhassa. Nykyään se on paljon rauhallisempi, mutta välillä tulee näitä hetkiä kun huomaa että nyt se tarvisee revittelyä. Mutta hyväähän se tekee. H saa avata paikkoja ja noin isolla kentällä se pääsee oikeasti kovaa ja suoraan, eikä tarvitse koko ajan kääntyä. Hertan pääkoppa kyllä kiittää eniten. Hertan kun saisi ymmärtämään että sen kroppa ei ehkä ole enää ihan samalla tasolla kuin sen korvien väli...
Nyt on Hertalla vuorossa treeneissä irrottelujakso. En siis treenaa sillä temppuja, vaan jumppailen pelkästään. Teen paljon irrottelevia tehtäviä, kuten väistöjä. Toki avo ja sulkutaivutusta jatkan edelleen, mutta keskityn todellakin irtonaisuuteen ja suoritan näitä siitä pienen pienessä poniravissa, jotta sen on helppo suorittaa niitä.
Toivon mukaan Hertta itse vain malttaa viettää tälläistä löysempää ja rennompaa liikutusta, se kun on aina vähän hankalaa tuollaiselle maantiekiitäjälle.
Ajattelin tässä vähän listailla meidän tulevia treenejä. Tai oikeastaan asioita mitä meillä on milläkin hetkellä tapetilla ja suunnitteilla.
Nyt tosiaan on syksy tehty kovasti töitä kokoamisasteen nostamisen kanssa ja Hertta onkin oppinut parissa kuukaudessa mm. ne laukanvaihdot jokaisella askeleella. Nyt on "temputettu" ihan tarpeeksi uusia asioita, joten aion jättää ne nyt tulevaksi pariksi viikoksi hautumaan.
Meillä on nyt valmennuksissa taukoa tammikuun alkuun asti. Emma Kanerva tulee jälleen valmentamaan Erkylään tammikuun puolessa välissä, joten silloin on taas tiedossa hommia. Tämän väliajan aikon kuitenkin nyt tehdä sitä notkeutta ja elastisuutta, en kokoamista ja voimaa. Ohjelmassa on mm. laukata Hertalla todella reipasta laukkaa maneesissa ajatuksella pitkät sivut eteen ja lyhyet sivut vähän kiinni, kuitenkin niin että laukka on selvästi reipasta. Ei siis ollenkaan piruettilaukkaa nyt tähän väliin.
Pyrin ravissa tekemään paljon väistöjä ja niitä avoja ja sulkuja. Pyrin pitämään Hertan notkeana ja rentona. Tahdon että se käyttää rennosti selkäänsä, sillä selkä sillä on ensimmäisenä aina jännittymässä kun tehdään vähän vaikeampia asioita.
Eli meillä ei ole varsinaista lepokautta nytten, mutta työt ovat todella yksinkertaisia ja ne eivät saa rasittaa hevosta. Sanotaanko nyt näin, että harrastamme Hertan kanssa joogaa ja pilatesta seuraavat pari viikkoa. :)
Ja Hertalle vinkkinä, jos kelit sallii, kenttärallit pidetään kyllä ohjelmistossa. Älä huoli. ;)
Sain muuten meidän hovikuvaaja Tarulta todella ihanan lahjan! Ifolorin kuvakirja meidän kisakaudesta 2015! Tämä kirja todistaa hyvin sen kuinka monessa paikkaa Taru on meidän perässä ajelenut kamera kourassa. Tässä muutamia otoksia malliksi kirjasta :)
No mites lukijat?
Tuliko teille paljon joululahjoja? ;)
Mulla alkoi mennä hermo, mutta totesin etten jää asiasta tappelemaan. Lopetin siihen ja tulin alas selästä ja suuntasin kentälle! Valoisaa oli vielä jonkun aikaa ja kenttä oli superhyvä. Tajusin että H on taas irrottelun tarpeessa! Kentälle se käveli kyllä rauhassa mutta kun irti päästin niin ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ensimmäisessä kaartessa se pukitteli ja potki niin vauhdilla että se irrotti takajalan suojansa lennossa metsään! :D
10 minuuttia H juoksi taas täysillä kenttää ympäri, jonka jälkeen se ravasi mun luokse puhisten "noniiin nyt voidaan lähteä". Hertta on taas palannut maan pinnalle.
Uskon että se on nyt taas todella letkeä ja rento ratsastaa kun se pääsi jälleen irrottelemaan. Täytyy päästää sitä kentälle vielä niin kauan kun kelejä on ja kenttä ei mene jäähän!
Hertta nyt on vain nuoresta asti tottunut siihen että se saa riehua. Ennen se oli päivittäistä riehua ympyrää tarhassa. Nykyään se on paljon rauhallisempi, mutta välillä tulee näitä hetkiä kun huomaa että nyt se tarvisee revittelyä. Mutta hyväähän se tekee. H saa avata paikkoja ja noin isolla kentällä se pääsee oikeasti kovaa ja suoraan, eikä tarvitse koko ajan kääntyä. Hertan pääkoppa kyllä kiittää eniten. Hertan kun saisi ymmärtämään että sen kroppa ei ehkä ole enää ihan samalla tasolla kuin sen korvien väli...
 |
| Siellä se nakki pinkoo. Olen edelleen sitä mieltä että siitä tulisi hyvä ravuri... ? |
Toivon mukaan Hertta itse vain malttaa viettää tälläistä löysempää ja rennompaa liikutusta, se kun on aina vähän hankalaa tuollaiselle maantiekiitäjälle.
Ajattelin tässä vähän listailla meidän tulevia treenejä. Tai oikeastaan asioita mitä meillä on milläkin hetkellä tapetilla ja suunnitteilla.
Nyt tosiaan on syksy tehty kovasti töitä kokoamisasteen nostamisen kanssa ja Hertta onkin oppinut parissa kuukaudessa mm. ne laukanvaihdot jokaisella askeleella. Nyt on "temputettu" ihan tarpeeksi uusia asioita, joten aion jättää ne nyt tulevaksi pariksi viikoksi hautumaan.
Meillä on nyt valmennuksissa taukoa tammikuun alkuun asti. Emma Kanerva tulee jälleen valmentamaan Erkylään tammikuun puolessa välissä, joten silloin on taas tiedossa hommia. Tämän väliajan aikon kuitenkin nyt tehdä sitä notkeutta ja elastisuutta, en kokoamista ja voimaa. Ohjelmassa on mm. laukata Hertalla todella reipasta laukkaa maneesissa ajatuksella pitkät sivut eteen ja lyhyet sivut vähän kiinni, kuitenkin niin että laukka on selvästi reipasta. Ei siis ollenkaan piruettilaukkaa nyt tähän väliin.
Pyrin ravissa tekemään paljon väistöjä ja niitä avoja ja sulkuja. Pyrin pitämään Hertan notkeana ja rentona. Tahdon että se käyttää rennosti selkäänsä, sillä selkä sillä on ensimmäisenä aina jännittymässä kun tehdään vähän vaikeampia asioita.
Eli meillä ei ole varsinaista lepokautta nytten, mutta työt ovat todella yksinkertaisia ja ne eivät saa rasittaa hevosta. Sanotaanko nyt näin, että harrastamme Hertan kanssa joogaa ja pilatesta seuraavat pari viikkoa. :)
Ja Hertalle vinkkinä, jos kelit sallii, kenttärallit pidetään kyllä ohjelmistossa. Älä huoli. ;)
Sain muuten meidän hovikuvaaja Tarulta todella ihanan lahjan! Ifolorin kuvakirja meidän kisakaudesta 2015! Tämä kirja todistaa hyvin sen kuinka monessa paikkaa Taru on meidän perässä ajelenut kamera kourassa. Tässä muutamia otoksia malliksi kirjasta :)
 |
| Todella tykkään tuosta vasemman puoleisesta kuvasta. Hertan takajalka melkein koskettaa etujalkaa! |
 |
| Kirjan viimeinen kuva tiivistää hyvin kisakauden lopetuksen ja Hertan pääsemisen vapauteen ;) |
Tuliko teille paljon joululahjoja? ;)
