Kootussa Ravissa

21. joulukuuta 2018

Ulkopohje... Oikeasti!

Oltiin eilen Hansun kanssa Riitan kotimaneesissa. Pitäisi melkein ottaa tavaksi että vaikka kerran kuussa raahaisi ponin toiselle maneesille. Hansu meinaan liikku aina vain paremmin kun ollaan muualla kuin kotona :D Vaikka sitä tietenkin vähän jännittää ja on varautuneempi, niin se ei näy ulospäin. Se yleensä laukkaa paremmin vieraissa paikoissa, jotenkin se on enemmän "rinta rottingilla" kun kotona sen huomio helpommin kiinnittyy muihin juttuihin. 
Hansu on vähän ujopoika, ei mylvi tms vieraissa paikoissa mutta itse tunnen selkään kun sen vähän tekisi mieli kulmien alta katsella muttei tee siitä numeroa. 

Jatkettiin tunnilla tätä "mummohölkkää" mitä viime tunnilla aloitettiin. Eli pientä ravia ja niska alas. Siitä sitten isompaa ravia ja niskan pitäisi pysyä edelleen alhaalla ja venyttää kohti tuntumaa. Hansu helposti tässä vaiheessa haluaisi nostaa niskan ylös mutta huomaa jo viikon treenin tuottaneen tulosta tämän asian kanssa. En ole koskaan saanut niin hyvää imua eteen kohti kuolainta matalalla niskalla mitä eilen saatiin. Ensin ajattelin maneesille ajaessa "toivottavasti ei tehdä sitä mummohölkkää sillä voi olla ettei onnistuta kun ollaan vieraassa paikassa", mutta pakko sanoa että hetken jälkeen me onnisuttiin siinä paremmin kuin koskaan :D 
Miten voikaan joku olla näin iloinen siitä että onnistuu mummohölkässä! 
Tätä treeniä nyt sitten jatkan pitkään. Tämä ei tarkoita etten nyt pariin kuukauteen muuta teekkään kuin mummohölkkää, mutta otan sen mukaan jokaiseen treeniin enemmän ja vähemmän. 

Myös iso muutos tapahtui ihan vaan sillä että oikeasti otin ulkopohkeen käyttöön, etenkin siinä oikean laukan vaikeammassa osassa. Tehtiin piruetteja sillä harjoitteella mistä viimeksi puhuinkin. Eli käyntipiruetista suoraan laukkapiruettiin ja takaisin. Kerroin Riitalle että tällä tekniikalla sain Hansun askeltamaan rauhassa kaikki piruettiaskeleet oikeassa laukassa, mikä on ollut sille helpompaa vain "pomppia takaosalla". Vasemmassa laukassa tulee hyvät ja pehmeät askeleet piruettiin ja siitä ulos mutta oikea on tosiaan ollut tapana Hansulla "fuskata" ja kiirehtiä. 
Aloitettiin ensin helpommassa eli vasemmassa tämä pireuttiharjoite ja Hansu suoritui siitä hyvin.
Sitten otettiin se oikea ja heti jo käyntipiruetin aikana Riitta jaksoi motkottaa mun vasemmasta pohkeesta, eli ulkopohkeesta että käytä sitä. No minähän "käytän koko ajan!". Joo, olevinaan käytän... Huomaamattani vien vasemman ulkopohkeen vain hyvinhyvin taakse! Melkein nälkäkuoppiin! Ja noin lyhyt hevonen mitä mullakin on, niin kohta se pohje on hännässä...
Eli mitä olen tässä piiiiiitkään tehnyt? Olen muka käyttävinäni ulkopohjetta (vasen) mutta todellisuudessa vien sen vain taaemmas ja silloin en oikeasti edes käytä sitä! 
Olen varmaan kehittänyt sen "pitääkseni" Hansua asettuneena kun se on ollut huojavmpi nuorempana ja saanut "sätkyt" kun yritän ulkopohkeella suoristaa sitä. Olen huomaamattani kehitellyt kompromissin välttääkseni Hansun kuumentumisen ulkopohkeen käytöstä: "Jos Hansu siedät että pidän sut banaanina ulkopohjetta viemällä taakse, niin siedätkö sitten ulkopohkeen käytön?"
Eli käytän ulkopohjetta, mutten kuitenkaan käytä. Mukamas käytän, huijaan. 

Nyt jo käyntipiruetin aikana Riitta käski käyttämään jalkaa edessä. Taino edessä ja edessä, NORMAALILLA paikalla eli satulavyön kohdalla. Voi jeesus mikä tunne kun jo käynnissä yhtäkkiä Hansun vasen lapa tulikin ylös ja tuntui että mulla ois isokin hevonen alla. Tästä sitten laukannosto suoraan laukkapiruettiin... Siis musta tuntui että Hansu "hyppää pystyyn" kun se nosti jo etuosaansa enemmän ja istui siellä piruetissa oikeassa laukassa! Ihan mieletön tunne!
Välilä toki Hansu sekosi jaloissaan mutta ihan sama. Ei muuta kuin uusi yritys ja taas sieltä irtoaa mielettömän pehmeitä ja askeltavia piruettiaskeleita niin että musta tuntuu kuin hevonen olisi menossa levadeen... vaikka se siis oli tyyni ja rauhallinen!
Mulla on luonnostaan aina ollut vasen jalka vähän taaempana kuin oikea, se on mun luonnollinen vinous. Tämä lähtee jo ihan mun lantiosta asti ja Hertan kanssa kun kävin Aira Toivolan ratsastuspilateksessa, niin nimenomaan mun vasenta jalkaa piti lähteä korjaamaan lantiosta asti "eteen ja auki", sekä ajatella varpaita enemmän ulos. Mun vasen jalka haluaa kääntää varpaita sisään, polvi menee liikaa kiinni satulaan ja pohje työntyy taakse. Tämä ei ole siis uusi juttu mutta Hansun kanssa se nyt korostuu!)

KAIKKI tämä ihan vain sillä että käytin ulkopohjetta SATULAVYÖN kohdalla ja "työnsin ulkolavasta" käännökseen, enkä väkisin vängännyt hevosta "banaanina" mitä olen pitkään tehnyt vain "varmistellakseni" että hevonen pysyy käsissä... Ihankuin se enää edes olisi mihinkään lähdössä...

Koristeena kohta vuoden vanha kuva, tammikuussa otettu. Kohta siis vertailukuvien paikka.. ;)
Kuva Taru Arola

Olen tottunut pirueteissa varsin tavalliseen poljentaan. Hertalla kyllä oli ihan hyvät piruetit, mutta sillä oli rakenteellisesti hyvin suorat takajalat ja se oli myös matalampi edestä kuin takaa jo luonnostaan. Vaikka se parhaansa mukaann osti etuosaansa ja istui takaa pirueteissa (myös tuomarit kommentoi piruetteihin jopa Hertalle "istuu hyvin takaa") niin pakko nyt sanoa että se tunne on täysin erilainen mitä nyt koen Hansun kanssa joka on vasta heikompi eikä edes jaksa kunnolla istua sinne... Miettikää millaiset piruetit Hansulle tulee kunhan se tuosta kasvaa ja voimistuu ja kehittyy?!
Jos nyt jo olen että herranjumala mehän kaadutaan taakse, niin mites sitten kun se vielä oppii nostamaan etuosaansa vielä enemmän ja jaksaa istua kauemmin? :o
Tässä kyllä huomaa kuinka barokkihevoset ovat rakentuneet takaosansa päälle. Sotahevosiksihan ne alunperin on tehty, aina valmiina jousiensa päällä hypähtämään ties mihin siitä. Tämä on näille niin luontaista. Hassua kun koko elämänsä on yrittänyt nopeuttaa ja kasata laukkaa jotta parin kk päästä voisi alkaa vähän kääntää piruettia, niin tämän kanssa se piruetti oikeastaan jo on siellä sisäsyntyisesti, pitää vain oppia hallitsemaan sitä. Hansulle on kyllä piruetin opiskelu ollut tähän mennessä näistä kaikista tehtävistä helpoin... 

Kun oltiin pirueteissa saatu tämä mun vammanen vasen jalka toimimaan ja Hansu suoraksi, niin ai että mikä vaikutus sillä oli Hansun laukkaan! Siitä tuli "normaali" ja minä pääsin laukassa istumaan ihan erilailla! Pääsin oikeasti istumaan, oltiin Hansun kanssa ratsukko, ei ratsastaja ja hevonen. 

Edelleen jaksan olla innostunut siitä kuinka paljon opettaa mennä näin erilaisilla hevosilla. Kyllä mä puoliverisistäkin edelleen tykkään, mutta huomaan kyllä että olen ihastunut lusitanoihinkin mitä enemmän niihin olen perehtynyt. Väitän että opin tästäkin niin paljon kun alla on näin erityyppinen hevonen!
(Ja muistan hevosella kuin hevosella käyttää sitä (vasenta) ulkopohjetta oikeasti, eikä vain viemällä taakse... ;) )


18. joulukuuta 2018

Pirueteista eteen-alas

Joulukuu on valmennuksien osalta ollut hieman kevyempää osittain minun aikataulujen ja osittain valmentajan. Tähän päälle isketään vielä joulun pyhät niin kevyempää on. Ajattelin kyllä treenata itsekseni ihan kunnolla joulun alla (kerrankin on aikaa kun en ole pyhiä töissä) vaikkei valmennuksia ole. Vielä ennen joulua tehdään Hansun kanssa treenimatka Hyyppärään ja käydään vähän taas muualla treenaamassa. Ollaan ehkä liian pitkään oltu vain kotona taas. ;)
Valmennuksissa on nyt ollut piruettien treenamiset myös tapetilla. Voin melkeinpä sanoa että Hansu oppi piruetit kerrasta. Taino, aina on ollut tunne että senkuin kokoat ja käännät mutta että oikean piruetin ratsastamien on kuitenkin tarkoitus...
Noin neljässä valmennuskerrassa ollaan päästy piruettilaukan kanssa siihen että jo viimeisellä kerralla ollaan päästy aika paljon jo kääntämään joko ympyrää pienentämällä kohti piruttia tai sitten neliö-uralla kääntämällä kulmat piruetteina. 
Vasemmassa laukassa Hansu esittää jo varsin mallikelpoisen piruetin! Se istuu kauniisti ja askeltaa hyvin rauhassa esittäen kaikki askeleet. Toki etuosan nostoa kaivataan lisää, mutta se tulee kyllä myöhemmin. Pala kerrallaan nääs!
Oikean laukan piruetti onkin selvästi vaikeampi. Siinä Hansu helposti ei taivu kunnolla mun sisäpohkeen ympäri ja se askeltaa askeleet hyvin hätäisesti. Siinä missä vasemmalle voin lukea sanomalehteä samalla kun kääntää niin oikealle Hansu helposti "pomppii tasajalkaa" takaa ja haluaa äkkiä kaatua oikealle ja heittää painon pois takaa. 
Vasemmalle voin esittää muutoinkin temponvaihteluita helpommin laukassa, oikealle Hansu helposti harppaa siirtymät. "Istuma-asennosta" loikalla keskilaukkaan vaikka tarkoitus olisi kasvattaa piruettilaukasta aina keskilaukkaan asti laukka tasaisesti. No mutta se on niin pentu vielä näissä asioissa ettei ihme! 

Keksin tänään keinon millä saan Hansun oikeassa piruettissa rauhallisemmin askeltamaan askeleet ja istumaan paremmin takajaloille. Kyra on aina puhunut käynti-laukka-käynti pirueteista... Teinpäs siis ensin käyntipiruettia oikelle, missä sain Hansun oikein banaaniksi oikean pohkeen ympäri. Tästä asennosta nostin suoraan laukan ja jäin suoraan käyntipiruetista laukkapiruettiin ja se toimi Hansulla! Hansu teki oikein hyviä askelia tähän vaikeaan suuntaan! Sille on paljon helpompi olla jo valmiiksi siinä "piruettiasennossa" käynnissä ja sitten vain en muuta mitään muutakuin askellajin ja varsin mallikas suoritus ollakseen se vaikeampi kierros! 
Hansu on niin hätäinen suorittamaan kaikkea, ja varsinkin jos se ei tajua... Tässä harjotteessa pääsin paremmin käynnissä käsiksi asentoon ja sitten vain vaihetaan askellaji välissä niin Hansu ei kerkeä sähläämään. Laukasta kun lähden pienentämään laukkaa kohti piruettia niin se helposti tosiaan jää pomppimaan liian nopeaan mutta tässäpä ei pääse! 
Taas huomasi kuinka piti ajatella "väärinpäin" mitä puoliverisillä olen tottunut :D 
Niillä kun saat tosissasi nopeuttaa takajalkoja ja pienentää laukkaa ennenkuin voi alkaa kääntää piruettia ja koota, niin näillä pitääkin ensin koota ne hitaaksi ja sitten saat askeleita... hhehhe. Aina oppii uutta!

Alkaneen talven kunniaksi koristekuvat viime talven lumitreeneistä! Kohta päästään varmaan treenaamaan niitä piruetteja sinne pellolle ;)
Kuvat on ottanut Taru Arola
Piruetit sikseen ja otsikon toiseen aiheeseen.
Viime valmennuskerralla otettiin oikein suurennuslasin alle pikkuravi ja rentous. Niska pitäisi olla alhaalla pitkällä (vaikeaa!) ja rahti rauhallinen. Pitkällä ohjalla kaula pidemmällä, tahti ravissa hyyyvin rauhallinen ja hidas. 
Helposti monet hevoset lähtee kiihyttään tai kaatumaan kun ohjaa pidentää. Sitä todennäköisesmpää mitä voimattomampi hevonen. Treenattu hevonen jaksaa ja kantaa paremmin mutta nää juniorit harvemmin tässä loistaa (taino, kaikki voi loistaa tässä jos siihen treenataan!)
Olen nyt sitten ottanut oikein tapetille näihin itsenäisiis treeneihin "mummoravin". Hansunkin pitäisi sisäistää että aina ei tartte mennä kuin showmies konsanaan vaan välillä pitää maneesissa mennä piipertaa kuin mikäkin vanha tuntiponi. Pää pitkällä ja matalalla (mutta tasapainossa ja "koottuna" ;) )
Ekalla tunnilla oli vähän hermoja kiristävää kun Hansu nyt tykkää vähän olla sellainen niska korkealla pälyilevä ja rotuunkin vähän kuuluu tuo tyypillinen ryhti... Riitta kuitenkin sanoi "sun täytyy lakata kohtelemasta sitä lusitanona. Sun pitää kohdella sitä hevosena". 
Täysin totta.
Rotuominaisuudet on tietenkin kaikilla mutta ei se ole tekosyy olla tekemättö jotain sen varjolla "kun ei nää pysty". Kaikki hevoset oppii kaikkea kun ne vaan siihen opettaa. Sitä en sano, etteikö toiset asiat ole helpompia toisille oppia kuin toiset, mutta KAIKKI oppii kaikkea kun treenaa.
Ja Hansun kanssa treenataan sitä omaa tasapainoa "edempänä" ilman että autan sitä. 

Nyt jo viikon treenin jälkeen huomaan Hansussa eroa. Se jo nopeammin joka kerta alkaa hakea matalemmalle kaulalle kerta kerralta nopeammin. Onhan se aina tunnin lopuksi halunnut venyttää ja olla vapaammassa muodossa mutta se on tunnin lopuksi... Nyt pyrin joka kerta edes hetken ohjaamaan sitä alemmas, toisina kertoina sitten koko treeni on  vain "matalatreeni" ilman mitään sen kummempaa. Toki aina pitää huomioida mikä on päivän fiilis. Jos on "pakkaspäivä" korvien välissä niin en voi pakottaa rennoksi hevosta, joten sinä päivänä sitten ehkä mennään kiertoreittiä, mutta hyvinä päivinä olen kyllä huomannut Hansun rentoilevan varsin nopeasti. 

Tänäänkin oli kiva huomata että tein käyntipiruetti-laukkapiruetti harjotetta, jonka jälkeen otin "mummoraviin" ja aloin taivuttelemaan volttikahdeksikolla Hansua pidemmälle ja matalemmalle kaulalle. Ja varsin mallikkaasti hyvin kokoavasta harjotteesta Hansu siirtyi "mummomoodiin" ja ravissa (sekä laukassa) päästiin tekemään heti sellaista "loppuhölkkäily" treeniä pidemmällä kaulalla ja Hansu haki sinne itse! Fiksu se on, malttamaton vielä mutta sieltä se tulee! :)