Kootussa Ravissa

31. tammikuuta 2018

Se kuuluisa connection

Hertan kanssa kyllä oppi sitä kuuluisaa hyvää tuntumaa. Jos paine suussa sen kanssa kasvoi liian isoksi, joko "pitkällä ja hitaalla" tai nopealla, se repäisi päänsä ylös. Hertalla oli lievää vetopaniikkia ja jos se koki jonkin ahdistavaksi, se lähti päänsä kanssa nopeasti ylös. Ei hypi pystyyn tai istu, repäisee vaan päänsä vauhdilla pois tuntumalta. Sen kanssa todellakin oppi "älä vedä". Hertalla oli siis ihan täydellinen suu. Sen kanssa sai ottaa sopivan ja hyvän tuntuman.
 Hertta oli siitä myös hyvä, että jos se jännittyi tai vaikka sinkoili, niin heitit vaan ohjaa pois niin se rentoutui. Eipä auttanut siis vetää suusta!

Hansun kanssa (ja hyvin yleisesti ottaen muutenkin iberialaisten kanssa) tuntuma usein on hyvinkin löyhä. Ne ovat todella kevyitä suustaan, ehkä jopa liian. Kerivät helposti kaulansa kyllä kaarelle ja vaikka ratsastaja lyhentää ohjaa loputtomiin kaula vain seuraa perässä! Nämä ovat aikamoisia käärmeitä. Vaikka kuinka lyhennät ohjaa, tuntuma suussa ei kovene, se suu seuraa tosiaan perässä ja on tuntuu että on kohta sun sylissä! Ihankuin siellä ei tulisi tuntumaa koskaan vastaan! Tämä ei ole mikään ideaalitilanne, siis liian kevyt tuntuma vaikka se ehkä kuulostaa ihanalta. Jos tuntuma on käytännössä miinus 100g, ei hevonen työnnä. Se ei ole "kontaktissa". Kun hevonen on hyvällä tuntumalla, tuntuma on kevyt mutta miellyttävän vakaa. Hevonen "imee" kuolaimeen ja tuntuu että se oikein työntää takajaloistaan svungaavan selän läpi energian päättyne kuolaimen kautta ratsastajan käteen. Tuntumalle. 
Isoin "ongelma" ehkä tässä tuntuukin olevan se, että miten saan iberialaisen tuntumalle? 

Siinä missä puoliverinen on helpompi, on ehdottomasti se voima mikä niillä on. Ne on vahvempia hevosia luonnostaan. Puoliveristä voit ratsastaa "takaa eteen" ja niillä on omaa voimaa jolla kannatella. Lusitanot on hyvin hyvin kevyitä ja loppujenlopuksi aika heikkoja selästään. Takajalat kyllä tekee kahden hevosen edestä töitä, mutta selkä valuu helposti notkolle ja liike-energia hyvistä takajaloista ei pääse eteenpäin, se tökkää selkään, jättäen etuosan "yksin" ja tuntumaa ei ole. On kuitenkin sanomatta selvää että sitten kun saat sen takajalan energian näillä lusitanoilla menemään selän läpi kohti ohjaa ja tuntumalle, se tunne on ihan mieletön. Silloin meno on kevyttä ja keinuvaa, eikä todellakaan ole kuin kahvikupin verran painoa kuolaimella, mutta silti tuntuu että sulla on hevosen koko kapasiteetti ja voima käytössä. Sairaan makeeta! Mutta miten sen saavuttaa kun et yhtäkkiä voikaan ajatella "härkkiväsi" takajalkoja ajatuksella "kyllä se kohta alkaa sieltä työntämään kohti kuolainta kun vähän työnnän sitä"... Ei muuten ala! Lusitano tikkaa kahta kauheammin ja hermostuu tästä painaen selän entistä alemmas. 
Voidaan puhua "ylikokoamisesta" näiden kanssa. Istuvat kyllä peruksilleen levadeen asti mutta hyvinkin tämä voi tapahtua etuosa matalana ja selkä alhaalla, ilman tuntumaa. Tässä vaiheessa taas puoliverinen harvemmin istuu, se rykäisee eteenpäin tai painaa kädelle. (korostan että edelleen yleistän)

Hansun kanssa laukka-ravi siirtymät saavat yleensä maailman parhaimman tuntuisen ravin ja rauhallisen laukan. Aluksi jos Hansu tikkaa, se voi olla ettei edes halua siirtyä laukasta raviin! Se tyypillisesti vain kokoaa laukkaa siihen asti että laukkaa paikallaan niin että istuu takaosallaan eikä etene! Se on niin lyhyt ja kahdessa osassa. Sitten kun siirtymät menevät hyvin ja pääsen siihen käsiksi, laukasta raviin se siirtyy kauniisti askeleessa ja ravi on HETI keinuvaa ja svungaavaa. Heti kun se rentoutuu ja alkaa TYÖNTÄMÄÄN takaa eteen, tulee sinne tuntumalle. Sitten mulla onkin koko hevonen käytössä. Laukka-ravi-laukka, no problemos!
Tätä voi tietenkin hevosesta riippuen tehdä ihan käynti-seis-käynti, tai käynti-ravi-käynti. Siirtymät kunniaan! Hansulla olen vain todennut tässä vaiheessa parhaaksi ravin kehittäjäksi ravi-laukka siirtymät. Siinä tulee enemmän liike-energiaa eteen. Käynti-seis voi olla joskus vähän turhan haasteellinen varsinkin jos on hermostusta ilmassa. Nuori hevonen yleensä tykkää edetä. 

Eli tämän ylikokoamisen voi aiheuttaa a) siirtymien huono laatu (vrt. laukassa paikalleen jääminen siirtymättä raviin) b)askeleen "laaduttomuus" (johtuen usein jännittyneisyydesstä, tikittäminen) ja viimeisenä c) korkeampien liikkeiden kohdalla rehellisen kontaktin puute (kyllä lusitanot ja pre:t piffaa vaikka maailman tappiin asti, mutta onko se vain karannut sinne tuntumaa ja kontaktia karkuun?).

Laitan alle neljä kuvaa, joss voi vertailla miten hevonen muuttuu heti ulkoisesti (jopa saman ratsastuskerran aikana) kun jos se kantaa tai ei.

Kuvat Taru Arola!


Vertailun vuoksi mitä helposti voi käydä jos työntö ei mene kropan läpi kuolaimeen asti.
Tuntuma löysällä, takajalat kyllä tekee töitä mutta hevonen on etuosastaan matala vaikka niska onkin ylempänä! Tässä lusitanot hämää, kyllä ryhtiä on mutta ryhdikäskin voi olla etupainossa! 

Sitten kun työntöä taas on, pääsee etuosa nousemaan takajalkojen tieltä pois ja tuntuma palaa! Heti eri näköinen meno kuvassa.

Kesältä elokuulta barokkipäiviltä, Hansu huomattavan kevyemmässä lihassa.  Vaikka kyseessä onkin He B tason rata, eikä siinä tarvitse esittää kokoamista, niin kuvasta helposti näkee että Hansu helposti karkaa kuolaimen taakse. Vaikkakin muutoin se on tässä ihan ok rento ja käyttää takaosaansa, se ei mene rehellisesti koko kropan läpi. Tämäkin on toki ajoittaista ja vaihteli radan aikana mutta pitää tunnistaa ne kohdat missä lähtee menemään vikaan. Tämäkin toki vaatii sitä voimaa ja nuori hevonen menee helposti veteläksi radalla jännityksestä.
Tämä ei tietenkään ole maailmanloppu, mutta ratsastajan tehtävä tunnistaa (ja myöntää) miten rata meni.
Kokenut hevonen pystyy säilyttämään "näkönsä ja kokonsa" radalla vaikka se jännittyisi.
Joulukuussa. Kun liike menee läpi kropan ja on pyöreä koko kropastaan, tuo kaulakin näyttää heti isommalle!
Näiden kahden kuvan välillä aikaa 4 kuukautta!


Monesti ratsastaja lähtee vetämään hevosta tuntumalle. Enkä nyt tarkoita että tämä on vain iberiaani ongelma. On hyvin ylikevyitä puoliverisiä ja täykkäreitäkin! 
Riitan kanssa oppi jo Hertan aikana, että jos Hertta ei ollut rehellisellä tuntumalla, niin ei saanut lähteä vetämään taakse vaan päinvastoin ohje oli:
"Mites se Charlotte pitää käsiä? Aika edessä eikö vaan..?"
Eli suoraan sanottuna kanna käsi ja vie kättä fyysisesti eteenpäin. Sään ohi. Varokkin viemästä käsiä reisille! Ota vaikka tukasta kiinni... :D 
(eri asia sitten eteenalas venytykset/verkat, tässä puhun nyt käden asennosta työskentelyn aikana)
Työntämällä kättä eteen treenat oikeasti sitä ettet vedä taakse. 
Kun hevosen kroppa on rento ja elastinen, se kyllä "saavuttaa" edessä olevan käden. Ja näin ollen toivon mukaan myös se kuuluisa "nenä eteen" toteutuu. 

Siirtymiset tosiaan oli hyvä treeni saada hevosta "to the bit and contact". Siirtymissä isompaan askellajiin pitää olla tarkka, että kun hevonen siirtyy isompaan askellajiin pohkeesta, jatkat jalan käyttämistä. Kehotat hevosta menemään eteen. Ei siis painostaen, vaan kehotat ja ikäänkuin rohkaiset sitä "mene vaan, hyvä hyvä". Jäät ratsastamaan laukkaan lisää laatua. Hevonen laukkaa parasta laukkaansa juuri nostossa ja pari askelta sen jälkeen. Hyödynnä tämä laukan laatu ja työstä sitä lisää!
Kun siirrät hevosen takaisin pienempään askellajiin, tapahtuu tämä ensisijassa istunalla mutta ohjastuntumalla. Hevosen tulee hyväksyä myös pidättävä apu. Huom, ei vetäen... 
Kun hevonen siirtyy takaisin pienempään askellajiin kevyesti vetämättä, aletaan olemaan jo asian ytimessä. Hevonen siirtyy kevyellä ohjastuntumalla helposti ja vaivatta alempaan askellajiin = paino alkaa olla takajaloilla. Kun paino alkaa olla takajaloilla, hevonen alkaa työntämään liikettä myös eteenpäin takajaloilla, eikä "vedä itseään etujaloilla eteenpäin". Ajattele hevosen olevan takavetoinen auto, ei etuveto. Toki neliveto on aina paras veto, autoissakin ;)

Sen minkä olen huomannut lusitanolla ratsastaessa, että näille on paljon helpompaa se "ylikokoaminen/valheellinen kokoaminen" kuin venyttäminen ja pitkänä meneminen. Sekin kuitenkin tärkeää ja varsinkin nuorelle hevoselle. Lusitanoille on niin helppoa mennä kaula kaarella kuolaimen takana, mutta selkä jäykkäsuorana. Tapa paeta. Puoliverinen helpommin taas voi vetää pitkäksi, eikä mielellään nostaisi ryhtiä. Tapa sekin. Kuitenkin rodusta riippumatta jokaisen hevosen tulisi osata venyttää ja avata muotoa. Toki raskaammilla alkuperäisroduilla en välttämättä hirveästi suosittele hyvin matalalle menemistä, riski etupainosta on turhan iso. Mutta avointa muotoa niilläkin tulee harjoitella. 
Tässä on Hansun kanssa vielä tekemistä. Hansu osaa kyllä hienosti venyttää eteenalas ja avata edestä, kun se on rauhallinen. En vielä saa sitä aina ja missä tilanteessa vain matalalla ja avoimelle kaulalle. Sinne kun ei voi pakottaa. Hansu on nuori ja vähän sellainen että se haluaa katsella ja patsastella. Mennä korkeassa muodossa paraatiravia ja näyttää kaikille ettei sitä ainakaan ole ruunattu vaan on vielä pramee ja komee!
 Yleensä lopputreeneistä tämä venyttäminen kyllä onnistuu, Hansu jopa haluaa sitä mutta toistaiseksi alkuravit eivät mene niin avonaisessa muodossa kuin haluaisin mutta I'm working on it. Tämä tuntuu enemmänkin henkiseltä kysymykseltä kuin fyysiseltä. Pari kierrosta kun Hansu on saanut härveltää niin jo se venyttää. 
Väittäisin että venyttäminen on "tärkeämpää" lusitanoilla ja prehevosille, sekä friiseille kuin puoliverisille! Iberiaani osaa olla hyvinkin pyöreä niskastaan muttei välttämättä selästään. Puoliverinen on tässä kohtaa rehellisempi, se joko on pyöreä kokonaan tai ei ollenkaan (yleistän). Tämä kaulan ylipyöreys ja taipuisuus voi antaa väärän tunteen ratsastajalle. Kun hevonen kulkee näin, askel ei ole keinuvaa, se tikkaa. Kun hevonen on oikeasti avoimessa muodossa ja oikeasti pyöreänä (selästäänkin) niin askel on keinuvaa ja rentoa. 

Yhteenvetona siis, oli sitten kyseessä puoliverinen tai lusitano:
Kun ratsastajalla ei ole kontaktia hevoseen, tuntuma on joko liian raskas tai liian kevyt. 
Tilanne on silti sama. Hevonen on "out of control". 


Pakko laittaa tähän loppuun vielä Youtubesta videota mun suosikki lusitanoratsukosta ja vähän mallia siitä että kyllä ne iberiaanit osaa myös liikkua, kunhan connection on kunnossa! Ratsukkohan treenaa (kenenkäs muunkaan) kuin Charlotte Dujardinin kanssa.
 Suosittelen seuraamaan instagramista tiliä kuin zimbrallusitano
Videolla olevan ratsastaja on tämän hienon lusitano-orin omistaja Emma Brooks, brittiläinen kouluratsastaja joka taisi olla ensimmäinen britti joka on edustanut GP tasolla Britanniaa lusitanolla!  Hevonen on tässä videolla vielä varsin nuori, vasta 9 vuotias.
Tuolla instagram tilillä voi seurata tämän taitavan ratsastajan uutta lusitanohevosta, joka on muuten samanikäinen kuin Hansu! ;) Tässä meille vähän tavoitetta! :D

22. tammikuuta 2018

Peltoponi

Vihdoinkin tänne E-Suomeen tuli lunta ja vieläpä niin että pohjat ovat jäässä, eivätkä mutalillua alta! Eli sehän meinaa sitä että treenit voidaan siirtää hyvällä omalla tunnolla pellolle, kuten ennen vanhaan! Tosin alla ei nyt ihan mikään kyntöruuna ole... :D

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Janna Pehkonen!

Olen jo pitkään haaveillut että pääsisin hankeen treenaamaan Hansun kanssa. Ravissa Hansu on jo oppinut nostamaan itseään ja liikkumaan isommin mutta laukassa se vielä välillä haluaa olla turhan nopea. Hangessa laukan treenaaminen on äärimmäisen helppoa ja siinä saa nimenomaan treenattua sitä voimaa ja kaivattua "hitautta" liikkeeseen. Hansu joutuu sekä nostamaan itseään että työntämään eteen. Ja varsinkin nostamaan etuosaansa. Kyllähän Hansun takaosa tekee välillä "liikaakin" töitä, mutta että saisi takajalat työntämään rungon alle ja samalla nostaen etuosan pois tieltä. Ai että teki hyvää!

Aluksi Hansu oli vähän "hukassa", se olisi halunnut mennä vaan kovaa ja sitten kun pidätin niin se meinasi yrittää vanhaa tuttua, eli painaa etuosaa alas ja nostella vain takasia, mutta äkkiä se huomasi ettei se vaan onnistu niin. Raukka hyytyi ihan käyntiin. Äkkiä se kuitenkin hiffasi että hangessa täytyy nousta ylös, kirjaimellisesti. Sitten tulikin taas sellaisia askelia että kyydissä oli ihana olla!
Onhan Hansulla ennenkin menty hankeen, viimeksi viime talvena, ehkä se kuitenkin odotti että "nyt mennään kovaa"... ;)
Aluksi meinaan kun mentiin pellolle sain vähän pidellä Hansua. Vähän kuitenkin piti hakea tuntumaa pohjaan, osassa kohtaa peltoa oli ikävästi traktorin renkaan painaumia ja tuo pelto ei ole ihan tasainen, vaan mäkinen. Piti ensin löytää sopiva rinki mitä mennä.
Mutta on tuon kanssa kyllä kiva lähteä... Se ei pyristele tai riehu! Haluaisi vain mennä ja vaikka se kuinka kävi "kuumana", niin ei se tee yhtään mitään ellei anneta lupaa! Tykkään niin näiden lusitanojen luonteesta. Ne on oikeesti aina töissä!

Pitkästä aikaa mulla oli Janna mukana kuvaamassa, Janna siis on kuvannut Herttaa ja mua joskus aikoja sitten kun kisattiin vielä Va B luokkia Hertan kanssa. Hänkin pääsi kaivamaan kameran pölyttymästä ja nappasikin varsin kivoja kuvia!
Pitemmittä puheitta laitetaan kuvatkin mukaan postaukseen näytille.

1.

2.

3.
Pitihän sitä vähän ravilisäyksiäkin treenata hangessa!
Jos ollaan jo nyt saatu ravilisäyksistä numeroa 8 kisoissa, niin haluan kyllä joskus tulevaisuudessa saada jopa 9.... Haaveillahan saa...? ;)

4.
Hanki tekee tehtävänsä. Hansu joutuu nostamaan etuosaansa eikä voi "lyödä" etuosaa maahan ja polkea vain takasilla

5.
Aika nasta kuva! Hyvin työntää ja nostaa etuosaakin lavoilta pois!

6.

7.
Pikkasen piti testata myös passagea lähteekö se hangessa, ja voi että, kyllä lähtee! :D
Vähän liikaakin! 

8.
Tämä kuva on ihana! <3
Hansu lähdössä laukalle ja samalla taputan sitä. Ja taas sitä kaivattua etuosannostoa!

9.
Välillä piti oikeasti pidellä. :D Siinä on tiettyä räjähtäväisyyttä mitä pitää oppia hallitsemaan ja kun sen saan käsiini niin sen saa koodattua oikeisiin kohtiin.

10.
... ja välillä se pidäte ei mennyt ihan läpi... :D

11.
Lopuksi alkoi pahimmat paineet jo laantua ja laukastakin tuli levollisempaa

12.
 Kertokaahan teidän suosikkikuvia? Mun ehdoton lemppari on kuva nro 8! Tosin myös kuva 5 on kivaa katseltavaa. :)

Olisi ideaalia päästä kerta viikossa tekemään hankilaukkaa ja treeniä hangessa. Saisin laukkaan voimaa ja levollisuutta sekä ihan puhdasta voimaa liikkumiseen. Liiallista hankitreeniä ei tietenkään voi tehdä, sillä vaikka sillä saisi aikaan kivan muskelimasan, niin alkaisi se elastisuus kadota. Tosin pahoin pelkään että nykyajan talvet täällä E-Suomessa ovat pelkkää jäätä ja loskaa, että saas nähdä onko sää enää meidän puolella, puhumattakaan että sitten kun olisi sää kunnossa, niin mitäs sanoo työvuorot...
Nythän onkin etelään luvattu sitten vesi ja räntäsateita loppuviikoksi, ja ilmeisesti sen jälkeen taas jäätyy, että se siitä talvesta... :)




18. tammikuuta 2018

Liitelijä

Taru oli kuvaamassa meitä tiistaina aamulla ennen mun töihinmenoa. Alunperin piti kuvata keskiviikon valmennuksen aikana mutta jos mennään aamulla niin pääsee helpommin kuvaajakin maneesin hiekalle kuvaamaan eikä tarvitse katsomosta kuvata.
Onneksi vaihdettiin kuvauspäivä tiistaille sillä Hansu oli aivan mahtava tiistaina!
Siis mua suorastaan hävettää että olen joskus ajatellut ettei ne iberiaanit osaa liikkua... Yksi täysi iso harhaluulo!

Tarullekin naureskelin että kun Hansu on tyytyväinen ja rento, kaikki tuntuu niin helpolta sille. Isompi liike, pienempi liike, kokoaminen... Kaikki. Se on niin kevyt ratsastaa ja liikkuu täysin itse. Tuntuu että vain istun kyydissä ja katselen peilistä. Varsinkin tällä hetkellä ollaan saatu laukkaan tosi iso uusi vaihde ja se on oppinut nostamaan etuosaansa enemmän. Laukan askel viipyy ilmassa enemmän. Kyllä taas "naurattaa" katsoa vanhoja (joopajoo, tosi vanhoja, puolivuotta sitten otettuja) kuvia, missä Hansu on niin sintti. Nyt se näyttää jopa siltä että se on kasvanut korkeutta, toki massaa on tullut oikeasti ja se tuo lisää "säkää". Eikä se edes ole kasvanut varmaan täysiin mittoihin vielä!

Jotenkin tuntuu että jos julkaisen tänne kerran kuukaudessa uusia treenikuvia, Hansu näyttää aina kasvaneen ja komistuneen? Se alkaa näyttää jo pikkuhiljaa orilta... :)

Lempikuva tiistailta <3
Aika makee kaula alkaa jo tulla ja tuo Hansun tapa liikkua pyöreänä tuo siihen vielä lisää ekstraa! 

Ostinpa Hansulle uuden väriteemaan mukaisesti ihan mätsäävät pintelit ja huovan! ;)



Ja taas ne Hansun lerppakorvat... :) Ne oikeasti hölskyy löysänä ravin tahdissa kun Hansu on parhaimmillaan!

Swiiiii teimme myös vähän keskilaukkoja! 

Edelleen meidän kotitreenit ovat aika perustyöskentelypainotteisia. Isoin fokus on siinä, että Hansu kantaisi itsensä ravissa ja laukassa rehellisesti. Kun Hansu ravaa tai laukkaa "huonosti" niin onhan sillä silti takajalat hyvin aktiiviset ja se nostaa niitä paljon ja käyttää niitä. Mutta, se ei tuo niitä välttämättä alle ja työnnä niillä eteen. Ei siitä ole hyötyä jos se "tamppaa" takasilla viimeistä päivää mutta se energia menee vain "ylös alas" eikä eteen.
Hansun laukka ja ravi muuttuu heti hienoksi kun se työntää. Lusitanoille ei se työntäminen ole helpoimmasta päästä. Kyllähän ne istuu vaikka persiilleen saakka, mutta siitä kun pitäisi työntää eteen, voi ollakin hankalaa. Vaikeaahan tästä tekee se ettei näitä todellakaan voi patistaa eteen. Siinä vaiheessa nämä ajattelevat helposti vain enemmän persuksilleen ja kohta ollaan kahdella jalalla tai jossai capriolessa... Puoliverisellä on niin paljon enemmän voimaa harpata eteenpäin kun ratsastaja käyttää jalkaa ja sanoo että "mene". Lusitano ei samanlailla ymmärrä luonnostaan "mennä". Hansulle olen tätä yrittänyt opettaa varsinkin ravissa että jos käytän pohjetta, se tarkoittaisi myös "harppaa eteen" ja tällöin se nostaisi etuosaansa mukaan ja tulisi "push & go" efekti. Nuoresta asti Hansu on kyllä kyykännyt takaa kun käytät jalkaa (opetettu heti nuorena), eli kun käytin jalkaa se suorastaan istui alas. Olen halunnut tuoda etuosalle myös reaktion että sekin nousisi ja "kasvaisi" kun käytän jalkaa. Kyrakin mulla sanoi että "Ratsasta tämän kanssa etujalkoja, sillä on hyvät takajalat jotka jo tekee liikaa, etuosa on tiellä." Sitten kun ratsastan etujalkoja "isommiksi" niin yhtäkkiä takaosalla on tilaa tulla alle.

Eihän lusitanot näytä olevan etupainoisia, mutta kyllä nekin osaa olla. Siinä missä tyypillisesti pv tai suomenhevonen ihan konkreettisesti voi vetää eteen etupainoon, niin lusitano on kyllä ryhdissä mutta koko etuosa ja etujalat oikein porautuu maahan ja liikkeestä tulee näin ollen helposti tikittävää. Ne ikäänkuin "lyövät" etujaloilla maahan ja lavan liike on lyhyttä. Takaosa voi olla jopa takakorkeana ja säkä matalana. Tällöin maneesin pohjasta lähtee oikeastaan aika kova töminä! :D
Sitten kun Hansukin kantaa ja liitelee suorastaan, ei maneesista lähde mitään ääntä...

Tuntuu että vihdoinkin me aletaan Hansun kanssa olemaan enemmän pari. Olen päässyt jo sen pään sisälle (ainakin suurimmaksi osaksi ;) ) ja selvästi sekin alkaa oppia mun ratsastusta, eikä enää panikoidu heti jos se ei ymmärrä. Tallillakin eräs tallilainen sanoi ratsastuksen päätteeksi että "onko Hansu kasvanut? Se ei näytä enää niin pieneltä!"
Ei se ehkä oikeasti ole kasvanut, mutta se sen liikkuminen tuo heti sille "ekstrakiloja ja korkeutta" kun se kantaa oikein ja liikkuu eteen ja ylös.
Vastaavasti sellaisena päivänä kun mikään ei oikein suju ja on jännitystä ilmassa, niin kappas kummaa kuinka se näyttääkin niin pieneltä taas... ;) Oikein kutistuu!
Hertta oli samanlainen aikanaan. Jos se oli läpi ja pyöreä, se näytti saaneen ison kaulan ja lihakset. Ne päivät kun meni vain vänkäämiseksi se näytti lähinnä kasvattaneen mahaa... ;)

Laitetaanpa tähän loppuun ensimmäiset Tarun kuvat heinäkuulta kun Hansu muutti mun luo Erkylään! Vitsit mikä pikkupoju! :D
Näissä kuvissa se näyttää joltain oikeasti nuorelta, ja sitten noissa ylemmissä kuvissa joltain 10 vuotiaalta... On alkanut ruoka maistumaan vähän eritavalla pojalle! ;)