Gallupin vastaukset.

Ensinnäkin kiitos kaikille jotka jaksoivat vastata kyselyyn tuossa blogini yhteydessä koskien blogini lukemista nimellä/nimettömänä. :)

Ihan mielenkiinnosta tein tuon kyselyn jotta hahmotan lukijoiden jakaumaa. Välillä seuraan liian tiiviisti rekisteröityneiden lukijoiden määrää, joita tällä hetkellä on 277 kappaletta. Sitten kuitenkin huomaan että kävijämäärät ovat välillä päivittäin sivullani 600-700 kävijän luokkaa, ja nämä luvuthan eivät vastaa toisiaan yhtään.

Tuloksista päätellen lukemat ovat aikalailla 50/50. Puolet lukevat anonyyminä ja puolet rekisteröityneinä. Ilmeisesti suurin syy anonyyminä lukemiseen on bloggerin tunnusten puuttuminen. 7% lukijoista ilmoitti, että lukee blogiani, muttei ole liittynyt lukijaksi. Eli oli tunnukset tai ei, eivät ole liittyneet lukijaksi, syystä tai toisesta. :)

Nää on mielenkiintoisia ja suuntaa antavia. :)

Myö Hertan kanssa kiitetään  kaikkia kyselyyn vastanneita! Ja kiitos muillekkin kun jaksatte lukea tätä blogia. Kirjoittaminen on aina paljon kivempaa, kun tietää, että joku jopa jaksaa lukea meidän treeneistä ja arjesta! :)

Mä niin jäädyn

Huh. Sormet ja varpaat särkevinä ja ahteri punasena kotiuduin tallilta justiinsa. Pitkästä aikaa tein kotikentällä jo vähän enemmän treenimäistä liikuttamista, enkä vain liikuttanut nopeasti läpi. Silti en meinannut millään lähteä lämpeemään vaikka kuinka yritin tehdä intensiivisesti hommia! Lopuksi kyllä sain sormet sulamaan kun tarpeeksi kauan pidin niitä paidan alla.
Mun on pakko hankkia tuo ratsastushame... Hertan omistajalla on sellainen ja olen sitä kerran lainannut ja todennut hyväksi. Ei muuten jäädy reidet eikä ahteri. Kuitenkaan se ei haittaa ratsastamista ja pääsee lähelle hevosta!
Toinen hankinta on nyt Back on Trackin pitkät kalsarit. Tilasin itselleni sellaiset Keravan Horse & Riderista ja huomenna taidan yrittää hakea ne heti töiden jälkeen illalla. Ovat kuulemma hyvät myös ratsihousujen alle, joten josko niilläkin pärjäisi normipakkasilla. Urheilukalsarit siis hankinnan alla!

Keravalla on muuten huomenna alen viimeinen loppurysäys. Puoti on myös auki poikkeuksellisesti klo 19 asti, joten kannattaa tulla ostoksille jos vaan ennättää. Nyt lähtee kamaa halvalla pois. :)

Tämä taitaa olla seuraavaksi hankintalistalla...

Kenttä alkaa olla jo ihan ok. Edelleen se on kova, mutta nyt siinä on joku 7 cm pakkaslunta, joka vähän helpottaa ja tasottaa pohjaa. Sitä ollaan nyt tallottu tiiviimmäksi pohjaksi sinne. Toivottavasti viikonlopun aikana sataisi lisää lunta SOPIVASTI, niin saataisin pehmikettä. Sen jälkeen voikin jo melkein täyspainoisesti mennä kentälläkin ilman mitään sen kummempia varomisia.

Hertta tuntui tosi pyöreältä ja kivalta kaulastaan ja selästään. Se on nyt oppinut tämän humputtelukauden aikana rentoutta tosi paljon. Ei olla treenattu veren maku suussa, ja olen koko ajan ajatellut että "mennään kevyellä" ja vain halunnut selkää ylös ja niskaa alas. Nyt tämä on alkanut tuottamaan tulosta selvästi. Hertta jo hakeutuu heti alemmas, josta se on huomattavan paljon helpompi nostaa ylös, kuin se, että se jännittyy heti killimään virkkuukoukku muotoon ylös, josta mä yritän saada sitä epätoivoisesti alas. Paljon vaikeampaa lähteä avaamaan ja venyttämään jännittynyttä selkää, kuin alkaa kokoamaan rennompaa hevosta!
Ensin rentous!!! Aina. 
Nyt mä olen sen tainnut oppia, ja saanut takaraivoon kytemään.

Huomasin kuitenkin tänään kun aloin jumppaamaan "rankemmin", kuinka vinoutunut Hertta oikeasti on. Taino ei nyt VINOVINO, vaan sellainen "lössähtäneen toispuoleinen". (?! :D Mikä sana...)

Aloin tekemään ravissa avoja, ja tässä huomasi kuinka "vaikeaa" se yhtäkkiä olikin. Hertta olisi mielellään kulkenut vinossa oikealle, mutta kun pyysinkin oikeassa kierroksessa etuosaa sisään ja takaosaa ulos, se olisi lähtenyt väistämään ulos mieluummin kuin ottanut painoa ulkotakajalalle. Sitkeästi vain tein avoja, niin kyllä se lopuksi taas muisti mitä on avotaivutus. Sulkuväistö onnistui erinomaisesti.

Tässä sen siis huomaa kuinka hyviä avot ja sulut on tehdä oikeasti säännöllisesti. Saadaan sitä jumppaa takaosaan ja sitä kautta tasapainoisempaa liikkumista. Ihan oma moka kun olen laiskotellut.
Huomenna Hertalla on kengitys, enkä taaskaan töitten takia ehdi tallille. Lauantaina sitten toivottavasti tulee lisää lunta kentälle, jolloin voin vääntää vielä mukavemmalla pohjalla! Sunnuntaille on suunnitteilla lähteä taas Raken maneesille, joten silloin ajattelin ratsastaa ihan kunnolla läpi. Josko vaikka ottaisi ihan kunnolla taas kokoamista mukaan taivutuksien lisäksi. Tarkoituksena saada Hertalle ihan hiki pintaan!

PS. Kansallinen lupa ensi kaudelle on nyt maksettu! Ihan innolla odotan taas kisoja!

Kürin suunnittelua

Hertta saikin tästä päivästä vapaapäivän kun minä juutuin töistä päästyäni koneelle, ja innostuin aloittamaan mun lopputyötä. Hertta tuskin laittaa pahakseen, kun ei mentykkään illalla pimeään ulkokentälle tuuleen ja lumisateeseen... Mun pitäisi palauttaa jonkunnäköinen raakaversio valmiista lopputyöstä maaliskuun alkuun mennessä, jotta saan tarvittavat korjausehdotukset ajoissa, jotta voin palauttaa 30.4 mennessä valmiin lopputyön arvioitavaksi. Hups, olen taas ajoissa ja silleen... Noh, ei anneta sen haitata! Äkkiä saan väsättyä tekstiä, jos vain sille päälle satun (Tosin tää bloggerin avaaminen ei auttanut asiaa.. :D )

En tiedä miksi, mutta yhtäkkiä tuli kesken antibioottiresistentistä kirjoittaessa  mieleeni kürin teko.

c Janna Mari Pehkonen
Tampere Dressage Festival 2013, Prix St Georges

Olen siis jo vähän suunnitellut meille küriä, jos ensi kesän kisoissa vaikka sitä tarvittaisiin. Taso olisi siis Intermediate I tässä kürissä. Olen tehnyt raakaversion jo ohjelmasta, eli mitä tehdään ja missä järjestyksessä ja miten ne temput esitän. Itse keskityn tosi paljon raviohjelmaan, sillä se on meidän vahvuus. Raviohjelmaan lisään haastetta, kun taas laukkaohjelman pyrin pitämään ainakin aluksi meille aika helppona. Toki jos kesken kauden tuntuukin liian helpolta, niin aina voi vaikeuttaa!
Sen tarkemmin en ajatellut vielä paljastaa meidän kürin juttuja, koska se on oikeasti vasta alkutekijöissään. Välillä jopa mietin, että ei meillä ole mitään asiaa mihinkään küriin ja annan asian olla. Joku back up plan kuitenkin olisi syytä olla. Ainakin varuiksi. Mistäs sitä tietää...?

c Riikka Vuorinen
Vihti Dressage Center 2013
FEI Va A

Musiikki tuottaa suurimman päänvaivan. Ohjelman suunnittelin alustavasti melko nopeasti, mutta miten ihmeessä mä keksin sopivan musiikin? Ja vielä isompi kysymys; Miten ihmeessä mä saan TEHTYÄ sen musiikin?! 
En todellakaan ole mikään tietokone  nörtti joka osaa käyttää tietokoneohjelmia hyvin. Sitten mun pitäisi yhtäkkiä osata muokata musiikkia ohjelmaan sopivaksi? Justjoo.

Ehkä ensin lähden liikkeelle siitä, että alan miettimään meille sopivaa musiikkia. Haluaisin että biisit ovat sellaisia, että ne tunnistaa. On paljon kivempi mun mielestä seurata küriä jossa voi havahtua kesken kaiken "Hei mä tiiän tän biisin!".
Oon aikalailla yksin tän asian kanssa, ei oikein ole ketään keneltä kysyä ja vaivata. Vähän olen kuitenkin jo saanut tutuilta vinkkejä, jotka ovat kürin tehneet aiemmin.

Ja eikun musiikkia kuuntelemaan ja miettimään missä biisissä olisikaan Hertan raviaskelille sopiva tahti...?

c Janna Mari Pehkonen
Mäntyharju 2013
Raviohjelmasta me napataan aina pisteet.

Treenimotivaatio

Hukassa on. Siis kyllähän tässä liikuttamassa hevosen käy, mutta jotenkin tylsää kun kentällä voi vain ravailla suht isoja linjoja, ja vähän nostella laukkoja. Laukka ei tunnu hyvältä, vaan vähän sellaiselta kovalta ja tökkivältä. Se ei pyöri normaalisti. Tottakai hevonen varoo alustaa, vaikkei se enää kovin muhkurainen ole. Kentän pohja on ihan ok, mutta todella kova. Liukas se ei ole. Eron kuitenkin huomasi kun tänään mentiin Rakelle maneesille käymään. Kyllä se vähän nostatti mielialaa kun huomasi että liikkuuhan se Hertta ihan hyvin kun pääsi hyvälle pohjalle. Laukka tuntui jopa tosi kivalta, paitsi vastalaukassa oikealle se ei oikein pyörinyt. Tämä onkin se huonompi laukka, eli vasen, joten en ihmettele kun sitä ei ole päässyt kunnolla pitkään aikaan työstämään, se huononee.

Syyskuu 2013 ja t-paita kelit <3

Maneesilla en tehnyt kamalan rankkaa treeniä, kun hepo on ollut kevyemmällä. Hyödynsin hyvän pohjan ja ajattelin paljon keskiaskellajeja ja muutenkin reippaasti eteen. Kotona voidaan hynyttää tylsän hitaasti ja varovaisesti kovalla kentällä, maneesilla antaa mennä! Tein koko pitkät sivut keskilaukkoja ja aina kiinni lyhyelle sivulle. Kokoaminen jalalla. Hertta on näissä jo tosi hyvä. En tarvitse ohjaa siirtymiseen koottuun laukkaan, vaan käytän paljon jalkaa, niin Hertta kokoaa. JES! Jotain hyvää sentäs on mennyt kaaliin!
Muutamat piaffit kokeilin kun herkistelin Herttaa jalalle, näytti peilistä katsottuna aika kivalle! Kyllä kyykkäsi takaa! :) Istuminen takaosalle-treeni on selkeästi tuottanut tulosta. Hertta ei heti piaffissa vain ruuvaa etuosallaan maatamyöten, vaan istahtaa jo!
Kerran kokeilin myös piruetit molempiin suuntiin ja ne yllätti, sillä säin tehtyä ne tosi pienellä käännöksellä jo, ja tosiaan kokonaiset 360 astetta. Valoa tunnelin päässä kesän kisojen suhteen, vaikkei treenattaan täysillä nyt. :)

Meidän joka talven jälkeinen ongelma on se, eli  keskilaukasta siirtyminen koottuunlaukkaan, jossa Hertta vaihtaa nopeasti takaa ristilaukalle kokoamisessa helpotaakseen itseään. Vasen laukka on se huonompi, joten kun pyydän keskilaukasta takaisi koottuun laukkaan, se helposti heittää takaa ristille helpottaakseen tehtävää, jottei tarvitse tuoda vasenta takajalkaa rungon alle. Sitten se nopeasti vaihtaa laukan takaisin myötälaukkaan takaa kun "pahimmat" kokoavat askeleet on otettu. Arvasin tämän, sillä en ole päässyt jumppaamaan Herttaa kunnolla. Se vinoutuu entisestään vasempaan kierrokseen kun sitä ei suoristele ja jumppaa säännöllisesti. Sitten nämä tämän tyyppiset virheet tulevat heti esiin.
 Aina tämä on ongelma ollut kevään kisoissa radoillakin. Keskilaukasta koottuun laukkaan vasemmassa laukassa ja Hertta vaihtaa. Talvella ei päästä kentällä menee keskilaukkasiirtymiä samanlailla, sillä a) on liukasta ja b) meillä on lyhyt kenttä. Kesään mennessä tämä onneksi korjaantuu kun pohjat tulevat tas hyviksi ja lumi sulaa. Sitten ongelma häviää kun päästään taas kunnolla treenaamaan. Noh, kevättä odotellessa!

Pikkuisen lunta lisää kentälle täytteeksi, niin päästään mekin jo hikoilemaan treeneissä, eikä vaan humputtelemaan. Pääsisi jumppaamaan ja notkistamaan vanhaa mammaa.
En oikein bloginkaan puolelle keksi kirjoiteltavaa kun ei ole tekemisiä! En viitsi aina tehdä postausta "tänään oli -20 pakkasta, oli tosi kylmä, menin 30 minuuttia kevyet ravit ja sitten talliin" . :D
Pitää väsää treenivinkki postauksia tai jotain muuta aiheesta poikkeavaa.

Laukanvaihto. Ikävä alkusyksyä.. Kuva Emmi Tommola

Pakkanen peruutti valmennuksen + uusi tuotetestaus

Perhana. Näitä valmennuksia kun on jo valmiiksi liian harvoin, ja kerrankin kun olisi ollut hieno tilaisuus päästä rauhassa ilman kiireitä maneesille vapaapäivänä, niin eikös pakkasta ollut ihan liikaa joten tunti peruuntui. Ajomatkaakin kertyy puolisen tuntia per suunta, ja kaiken kukkuraksi Hertta reagoi kuivaan ja kylmään ilmaan nyt yskimällä. Parempi hevosen kannalta jättää välistä, vaikka enköhän minä olisi tarjennut selässä jos vaan aktiivisesti hommia tekisi.

Ikävä näitä lokakuun kelejä... :(

Masentavaa! Taas talvi pilaa kaiken!
Menin sitten ihan pikaisen kevyen treenin kotikentällä, ja tuntui paljon kylmemmältä kuin eilen illalla myöhään ratsastaessa. En pystynyt kauaa menemään kun naama jäätyi ihan kunnolla. Ilmeisesti sen verran oli viimaa, että aurinko ei paljoa lämmittänyt kasvoja. Noh, Hertta varmasti tyytyväinen kun pääsi näin helpolla.

Nyt onkin sitten torstai ja perjantai Hertalla vapaana, sillä mulla on tyhmästi kaksi välivuoroa töissä, eli en ehi ennen, enkä jälkeen työvuoron tallille. Lauantainakin joudun töihin, mutta silloin pääsen jo klo 14, eli ehdin vielä hyvin ratsastamaan suoraan töistä valosalla. Sunnuntaina sitten varattiin naapuritallin maneesille taas aika, joten sunnuntaina päästään liikkumaan reippaammin! Onneksi viikonlopuksi on luvattu "vain" -10 pakkasta, joten eiköhän heppakin tykkää.

Siinä se akka änkee selkään. Näin liikutetaan hepo talvella. Lämmittää tollanen 400g toppaloimi mukavasti sekä hevosta että ratsastajaa.

Herttahan on tosiaan vähän sellainen astmaatikko. Ei tykkää yhtään kuivasta ja pölystä, joten kovat pakkaset ja kevään ensimmäiset kuivat kaudet ovat pahimmat sille. Sateinen sää, kostea kesähelle, tai pitkä ja märkä syksy (niinkuin nyt oli onneksi) ovat Hertalle parhaita. Silloin se on täysin normaali. Sain ihanalta Keravan Horse & Riderilta seuraavaksi testituotteeksi juurikin sopivan Hilton Herbsin yrttivalmisteen hengitysteille ja yskään, eli Freeway yrttisekoitteen. Nyt tämä tuote pääsee totiseen testiin! Katsotaan onko tästä apua, on kuulemma tosi kehuttu tuote. Tulokset julkaistaan sitten about kuukauden päästä! Pysykäähän kuulolla, jos kyseinen tuote kiinnostaa.

Piaffipiruetti tuosta noin!

Jeee! Juuri kotiuduin tallilta hirvee virne naamalla, sillä Hertta oli ihan SUPER!!!

Huurteinen ilta!

H on siis ollut viimeisen puolitoista viikkoa tosi kevyellä kentän takia. Eilen sillä oli vapaapäivä, joten tänään kurvasin suoraan töistä vielä viimehetken liikutukset ennen huomista valmennusta. Laitoin kanget päähän ja satulan ja viltin selkään, itselläni oli lenkkarit ja toppahousut. Ei raippaa, ei kannuksia... Ihan vain ajattelin mennä pikaisen liikutuksen tekemään tuonne -17 asteen pakkaseen, mutta Hertta oli niin hyvä, että oli pakko vähän tehdä syvemmin juttuja! Alkuverryttelyn tein niin, että juoksin itse maastakäsin Hertan vieressä ravissa, jotta itse lämpenen nopeasti. Tämä on muuten hyvä taktiikka! Varsinkin kun on niin huono kunto kuin minulla, niin tulee äkkiä lämmin kun hölkkää kenttää ympäri! Tyhmän näköistä, mutta eipä siellä ollut kukaan illan pimeydessä katsomassa keskellä peltoa meitä ;)

Takaisin tallissa. Hyvin huurtui...

Kokoajan keskityin siihen, että Hertta menee niska alhaalla ja selkä ylhäällä (tämä mantra toistuu jo kohta liian usein täällä blogissakin. Pahoittelen lukijoille jotka kyllästyy. :D ). H ei saa lyhentyä edestä, vaan pitäisi lyhentyä takaa. Aluksi vain ravailin ja laukkailin ajatuksena että se liikkuisi eteen letkeästi. Hertta liikkui aika kivasti heti alkuun sillä pohja alkaa jo vähän tukevoitua ja pahimmat kovettuneen kuopat alkaa tasoittua! Lisää lunta vaan vähän päälle niin olisi priima...
Pari kertaa H jotain säpsyili, mutta ei silti jännittynyt. Kun liike oli sen verran irtonaista ja letkeää, ja kunnes alkoi tuntua siltä että H oli lämmennyt, niin aloin vähän kokoamaan ensin laukassa ja sitten ravissa. En kuitenkaan nostanut Herttaa "kisamuotoon", vaan kokosin, mutta matallalla niskalla. Voi jessus se laukka tuntui pyöreältä vaikka vähän varovaiselta kovan pohjan takia! Ihme juttu.
Päätin lopuksi vähän piffata. Tein piaffi siirtymisiä käynnistä, ja piaffi ei ollut yhtään sitä perus "takajalat nousee, etuosa ruuvaa maata", vaan juuri niinkuin pitää. Etujalatkin nousi. Välillä H kuumui ja tarjosi istumista piruettilaukan tapaan, pari kertaa se jopa vähän hypähti enemmän pystyyn. Mun täytyy olla tosi tarkkana nyt kun ollaan treenattu tuota etuosan nostoa ja takaosan istumista... Se vähän teatraalisesti välillä nousee pystyyn, enkä tosiaan halua että siitä tulee tapa. Ei se siis kynttilänä pystyyn hyppää, vähän vain keulasee. Luotan kyllä Herttaan aika paljon, eikä ikinä ole tuntunut vaaralliselta. Lähinnä vain tuntuu että H luulee tekevänsä oikein ja tarjoaa lisää ja vähän liikaa.

Piaffi alkoi kuitenkin tuntua sen verran kivalle, että päätinpä kokeilla ekaa kertaa onnistuisiko piaffipiruetti ja vaihdetaan siinä samalla suuntaa. Eli takaosakäännös piaffissa. Ja voi elämä! Siitä se vaan tuli ja tuntui vielä aika hyvälle!! Tahti ei muuttunut, paitsi yksi haparoiva askel tuli, mutta sen jälkee tahti ja poljenta jatkui ja suunta vaihtui! Voi että. Hieno Hertta!

Valkoinen parta kasvoi 30 minuutissa...

Lopuksi ravasin eteenalas jotta ylälinja venyy. Tää on normaalisti aika hankalaa Hertalla mutta nyt ei tuottanut ongelmaa. Voi että mä hymyilin selässä niin paljon että pakkanen vihloi hampaita ja poskipäät oli tunnottomat! Mieltä kuitenkin lämmitti.
Koko tähän treeniin meni vähän yli puoli tuntia. Aika ihanteellinen. Nyt hyvin mielin huomiseen valmennukseen Hyyppärään! Toivottavasti menee hyvin pitkän joululomatauon jälkeen. :) Yritän väsätä jonkunmoisen treenipostauksen tunnista, jos saan lampun syttymään pääni päälle.

Hieno <3

PS. Ihmettelin Hertan häntää kun sitä harjasin. Huomasin harmikseni että sieltä tyvestä vasemmalta puolelta on lähtenyt jouhituppo! Ihan kuin olisi jotain ihottumaa. Sieltä kuitenkin kasvaa jo uutta jouhta, ja iho näyttää hyvälle. Ihme etten ole muka aiemmin huomannut sillä harjaan Hertan häntää tosi usein. Sen on täytynyt tippua aikalailla kerralla, mutta kuitenkin jonku aikaa sitten sillä uutta jouhta tulee. Mikään loimi ei hinkkaa, sillä niissä ei ole häntälenkkejä. Hertta ei hinkuta itseään missään. Miten ne voi pudota? Tuskin kukaan tarhakaverikaan loimien alta tarhassa Hertan häntää pureskelee...
Onko kellään käynyt vastaavaa?

Ihmettelin tuota lovea hännässä...

... ja alta paljastui jouheton läikkä!

Kaikenlaisia jälkiä Hertasta kuitenkin löytyy. Oikea rupikonna! Syksyiset tarhakaverin hampaan jäljet,

Monty Robertsin näytöshevonen

Hertta voisi hyvinkin olla! Eilen lauantaina menin Hertan kanssa kentälle ja päästin sen vapaaksi. Hertta on niin hyvä näissä "join up" jutuissa. Se seuraa kuin koira! Olisi hyvä oikein mallioppilaaksi johonkin Montyn näytökseen. ;) Tosin mielenkiintoisempiahan taitaa olla ne ongelmahevosten käsittelyt, mutta vitsi vitsinä. :D

Tarhasta hakemaan, Hertta jo tarkkana portilla

Moi!

Ei yltä!

Leikin sitten itse hevoskuiskaajaa ja hummailtiin kentällä. Meitsi juoksee minkä jaloistaan pääsee, mutta Hertta löntystää perässä sunnuntainhölkkää. Itselle tuli hiki, mutta kovakuntoiselle Hertalle tuskin :D
Anna-Riikka patisti mut vielä selkäänkin ,vaikka ensin olin vastahakonen. Harvemmin tosiaan olen ilman satulaa mennyt Hertalla, ikinä ilman suitsia.
Tässä pieni hyvän mielen video lauantailta.

Mitäs tykkäätte? :)

Leikkimisen jälkeen kävin laittaa oikeat ratsikamat päälle ja menin tekemään kevyttä työskentelyä. Kenttä on tosi kova ja Hertta ei ollut hyvä. Se arkoi selvästi pohjaa ja kulki koko ajan jarruttaen. En sitten pakottanut sitä liitelemään isolla liikkeellä vaan mentiin aika mummohölkällä. Laukatkin otin ja se siitä. Menin pitkästä aikaa hackamore suitsilla, mutta nyt taas muistan miksen niitä useammin käytä. Hertta ei niistä tykkää. Vaikka kuinka menet ohjat löysällä niin se kulkee virkkuukoukkuna ja pakenee liikaa, vaikka on kuolaimeton! Toki noissa tulee vipuvartta paljon, mutta ajattelin kun Montya leikkiessäni menin riimu päässä ja se oli hyvä, niin kokeillaanpa hackamoreja. Ei toimi ei Hertalla! Mieluummin menen sitten vain riimun kanssa jos ilman kuolaimia haluan mennä.

Tänään kentän pohja oli jotenkin ihmeellisesti parempi ja Herttakin liikkui letkeämmin! Käytin sitten tilaisuuden hyödyksi ja tein keskitasolla hommia. Laukkasin enemmän ja ravasin aika paljon. Ajatuksena oli että "eteenalas" ja se toimi! Eli niska alas, selkä ylös. Se onnistui tänään.
Hieman piffasin ja välillä pienissä pätkissä kokosin laukkaa mutta ideana vain että se säilyy rentona. Nyt jos tulisi vähän lisää lunta pehmikkeeksi niin voitaisiin mennä taas kunnon treenejä kotonakin, ja vähenisi maneesikäynnin tarve.

tuitui

"Kato tätä! Se on korvat hörössä!"

Suosikkisuitset

Treenien suhteen on niin kuollutta, enkä jaksa jokasita postausta omistaa sille kuinka peestä on tämä talvi ja jäätynyt kenttä jne jne, joten teenpä lukijan toiveesta postauksen suitsista.
Ajattelin että kerron lähinnä suitsista mistä itse pidän tai mitä itse käytän, sekä vähän eri suitsityypeistä pohdintaa. Huomatkaa jo tässä vaiheessa, etten ole mikään suitsi specialisti, kerron vain omia näkemyksiä, eikä ne ole absoluuttinen totuus. :)

Hertalla on eniten käytössä tietenkin kankisuitset. Ne ovat pakolliset vaativissa luokissa ja niistä ylöspäin. Itse tykkään kankisuitsista, varsinkin ulkonäöllisesti. Mielestäni kankisuitset on ns. "kouluhevosen merkki", mikä tietenkään ei ole kaukaa haettua, sillä kouluratsastussuitsethan ne periaatteessa on. Herttakin muuttuu "tavalliseksi" kun sillä on tavalliset suitset ja vaikka yleissatula selässä, niin heti poistuu "kouluhevosen leima".

BR kankisuitsien alkuperäinen turpahihna. 

Hertan kankisuitset ovat BR merkkiset. Otsapantaa vaihtelen jonkun verran, sillä tykkään tuunata suitsia. Tuo aina uutta ilmettä kun vaihtaa otsapannan vaikka suitset ovat samat vanhat. Nyt olen myös vaihtanut turparemmin kiiltonahkaiseen. Tuo kiiltoturpis ei ole siis alkuperäinen.

Kuten arvata saattaa, tykkään blingi otsapannoista ja leveistä turparemmeistä. Hertalla varsinkin on niin pitkä ja kapea puikulamainen pää, että ohut turparemmi korostaa pituutta vielä lisää. Kun laitan Hertalle paksun turparemmin, se on Hertan päähän sopivampi. Se jotenkin "lyhentää" Hertan päätä ja tuo siihen muotoja. Tämähän on vain optinen harha sitten. ;)

Hertan tämänhetkiset kankisuitset kiiltävällä turpahihnalla ja kaksiosaisella timanttiotsapannalla.

Nivelsuitsissa Hertalla on käytössä joko tavan englantilainen turparemmi tai sitten remonttiturpis. Alaturparemmiä en käytä Hertalla, mutta remonttiturpiksessa tulee sama idea. TÄllä hetkellä käytän remonttiturpista aika paljon. Hertta tuntuu olevan paljon elävämpi edestä kun sillä on remonttiturpis ja suu vaahtoaa enemmän. Sen leuat ovat rennomman tuntuiset, kun taas tavallisella turpahihnalla musta tuntuu että se lukittuu leuoistaan enemmän. Kankien kanssa en tätä huomaa, mutta nivelillä kyllä. Remonttiturpis jättää leuan vapaaksi enemmän.

Käytän kuolaimina aina Hertalla kolmipalaa. Hertta on välillä liiankin kevyt edestä, toisinsanoen, se ei tukeudu kunnolla kuolaimeen ja pakenee sitä vetämällä itseään nippuun edestä virkkuukoukkumuotoon. Nivelillä se tekee tätä paljon ja musta tuntuu että se ei tykkää "saksi efektistä" jota nivelet tekee. Kolmipalalla kielelle ei jää tilaa paljon, mutta se on tasaisempi kauttaaltaan, joten Hertta uskaltaa luottaa tähän enemmän. Kankien kanssa käytän bridongina myös kolmipalaa.

Väsynyt Hertta remonttiturpiksella. 

Vuonna 2009, ohjelmana He B. Noora 19 v ja Hertta 11 v. :D Ensimmäiset kisat varsomisen jälkeen, eli melkeinpä lähtöpisteessä oltiin!
Kuvassa siis englantilainen turparemmi.

Muilla tallin hepoilla on ollut paljon meksikolaisia turpahihnoja käytössä. Itse miellän meksikolaiset estesuitsiksi. Ne ovat ihan kivan ulkonäöltään, mutta itse en vain tykkää niitä käyttää. Niissä ei siis ole mitään vikaa, mutta jotenkin mun takaraivossa tuntuu etten saa niitä ikinä sopivasti istumaan hevosen päähän! :D (ei taida vaan tuuppari osata...)

Nyt olen nähnyt paljon yleistymässä olevia Miklem suitsia. En ole paljoa perehtynyt niihin, mutta ilmeisesti siinä on taka-ajatuksena että jotenkin tasataan painetta hevosen päähän ja että ne ovat muotoiltu niin, että ne ovat hevoselle jokseenkin mukavat. Mielestäni kuitenkin näyttää että tuo ylempi turparemmi puristaisi hevosta poskista/leuasta, mutta voin tosiaan olla väärässä? Aluksi ne näytti hassuilta, mutta nyt on alkanut silmä tottumaan. En ole niitä Hertale kokeillut, enkä varmaa kokeile, sillä H tuntuu olevan tyytyväinen kanget tai remonttiturpis päässä. Mielenkiintoista olisi kuulla jotain käyttökokemuksia näistä suitsista?

Kuva lainattu Hööksin sivuilta.

Ilman turparemmiä?

Miksei, varsinkin länkkäripuolella normaalia. Kyllä minäkin joskus menen ilman turparemmiä kun humputtelen. Varmasti mukavin vaihtoehto hevoselle! Siinähän näkee, aukooko hevonen suutaan paetakseen ratsastajan kovaa kättä, kun turparemmi ei ole sitä estämässä. Suosittelen kaikille kokeilemaan pysyykö hevosen suu kiinni ilman turparemmiä!

Janna-Mari Photoshoots ja pakollinen lepokausi

Janna löysi ja lähetti mulle pari "vanhempaa" kuvaa marraskuulta. Nää on vain tyystin unohtunu! Laitettiin kuvaussessiot silloin pystyyn, mutta tuntui ettei siitä tullut mitään. Minä irvistelin ja vääntelin naamaani tavalliseen tapaan ja Hertta oli silmät kiinni ja korvat lerpallaan muulina. Kelikin oli harmaa ja sateinen. Pettyneenä annettiin kuvien olla mutta nyt Janna löysikin ihan onnistuneita kuvia!
Yksi kuva sadasta onnistuu meidän kohdalla, mutta sehän riittää ;) Tässä muutama otos epätoivoisista poseerausyrityksistä.
Pitää heti tarkentaa, että en ratsasta ilman kypärää, poseerattiin tuolloin vain.

Tää taitaa olla paras molempien osalta. :D

Treenit on nyt jäädytettynä, kirjaimellisesti.
Viikonloppuna onneksi pääsin maneesille vetämään kunnon treenit, sillä arvasin että jäätymisen takia meidän kenttä on pilalla. Asiahan korjaantuisi jos lunta sataisi edes se 15 cm ja pääsisi sitä tallomaan tiiviiksi patjaksi kentälle. Hertta on nyt ollu vapaalla maanantain ja tiistain, mutta tänään laitoin sen vähän liinan päähän pakkohölkälle. Kenttä on onneksi jäätynyt tasaiseksi, joten käyntiä ja ihan vähän hölkkää siinä voi ottaa. 

Tämä on juuri se syy, miksi en varsinaisesti pidä Hertalla virallista lepokautta, vaikka niin pitäisi tehdä. Minä treenaan silloin kun pystyy täysillä. Kuitenkin aina tulee näitä kelejä ja olosuhteiden takia ei pääse tekemään käytännössä mitään, joten olkoot silloin kevyellä. Yleensä lepokausi ajoittuu siihen joulukuulle, mutta meillä se ajoittuu milloin mihinkin, se voi myös olla hajaannutettu sinne tänne pitkin talvea olosuhteiden mukaan.

Ei voi mitään. Näillä mennään! Odottelen sitä lunta lisää tai sitten saisi tulla taas kauan kaivatut kurakelit. Mä niin käyttäisin mieluummin tälläkin hetkellä kumppareita ja kurahaalareita kuin pilkkihaalareita ja eskimokenkiä...

Haaste hevosenomistajille!

Sain tämän haasteen Ellalta, kiitos siitä. Vaikken hevosenomistaja ole, niin voin mä tän varmaan tehdä. Olen sellainen "wannabe-omistaja" :D

Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

Haastan Anna-Riikan, Terhin ja Lauran , sekä kaikki ne jotka tän haluaa tehdä! :D

Kerro hevosestasi rotu, taso ja luonnetta.

Hertta on suomalainen puoliverinen eli FWB. Se on tällä hetkellä Prix St Georges tasoinen hevonen, tarkoitus nousta Intermediate I tasolle ensi vuonna. Hertta on luonteeltaan tosi kiltti, aina hörisee ja juttelee. Hoitaessa on kuin koira, voit jättää vaikka karsinan oven auki ja se ei sieltä tajua lähteä mihinkään. Usein se onkin mulla vapaana käytävällä, silloin se ei voi saada vetopaniikkeja ja ihan nätisti se siinä seisoo (ruokinta-aikaan voi Herttakin olla vähän herpaantunut... :D ). Karsinassa osaa kyllä irvistellä muille hevosille.
Ratsastaessa se on omalla tavallaan "helppo" sillä se on niin kuuliainen ja yrittää aina parhaansa. Se ei kuitenkaan ole automaatti ja jo rakenteensa puolesta tietynlainen liikkuminen ja temput voi olla vähän haastavampia.

Vanha kuva. Hertta vuonna 2011 vähän lihasköyhempänä. (onpa karmee.. :D )

Hevoset vai ponit? Miksi?

No hevoset. Varmaan siksi etten ole koskaan mennyt poneilla. Tai siis olen ratsastanut joillain poneilla satunnaisesti ratsastuskoulussa mutta varsinaisesti vakkarina mulla on aina ollut hevonen. Ihan ensimmäisen kerran kun olen hevosen selkään kiivennyt 7 vuotiaana talutustunnilla, sekin oli säkä 178 oleva puoliverinen. Ei vaan ole sattunut ponit kohdalle! Niissä ei kuitenkaan mitään vikaa. Tykkään poneista.

Ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Suomenhevostamma Karonkka eli Karo. Karo oli mun pitkäaikainen hoitohevonen ja sen kanssa aloittelin kisaamista. Periaatteessa on Karon ansiota että musta tuli kouluratsastaja. Ennen olin enemmän esteratsastaja, mutta kun Karolla ei voinut enää hypätä, oli pakko alkaa tuuppaamaan. Siitä se kiinnostus sitten lähti hevosen oikeinpäin liikkumiseen etc.  Karon jälkeen löysinkin jo Hertan.

Kumpi on parempi, kengällinen vai kengätön? Mikä on hevosesi kengän koko (jos se on kengässä?)

Kengät. Ainakin mun käytössä, joka on treenaamista, niin kengät kuuluu urheiluhevoselle siinä kulutuksessa. Herttakin on pelastettu kengityksellä. Karo oli kuitenkin sellainen että se ei arkonut kavioitaan ja sillä pystyi mennä ilman kenkiä siinä mielessä, mutta sen etujalat kului hassusti, joten oli pakko olla kengät silläkin tai sitä ei olisi voinut käyttää. Karo ikäänkuin ruopi kävellessään maata joten sillä kului kavion kärjet tosi rajusti. Ne oli ikäänkuin "viilattu" pyöreiksi. Kerran jopa RAUTAKENKÄ kului Karolla POIKKI EDESTÄ kun sen liikkumistyyli oli niin hassu etujaloistam, että kului. Olisi ollut tosi kipeä hevonen jos olisi ollut ilman kenkiä...
Mutta toisaalta, jos mulla on pullahevonen niin varmana laittaisin ilman kenkiä. Jos hevosta ei käytetä sen kummemmin kuin satunnaisesti kengättömyys on ok.
Hertan kengän kokoa en suoraan sanottuna tiedä.. :D Ei se mikään pieni ole... 2 tai 3?

Klippaus, puolesta vai vastaan?

Puolesta, jos hevonen on treenissä ja hikoilee.
Jos hevosta ei ratsasteta hikeen/kevyellä käytöllä, klippaus on turhaa.
Toisaalta myös oloneuvoshevoset, joilla on pitkästä karvasta johtuen jo iho-ongelmia, niin silloin klippaus voi olla jo "sairauden hoitoa" ja tällöin hyväksyttävää. ( Olen näihinkin tapauksiin törmännyt, missä hevosen iholla alkaa kasvaa sientä paksun talvikarvan takia...)
Eli voisi sanoa, klippauksen puolesta olen, jos siihen on selkeä syy ja osataan sitten loimittaa

Tarhaatko hevosesi yksin vai laumassa, miksi?

Hertta tarhaa laumassa, tällä hetkellä 4 hevosen laumassa. Siksi, että meidän tallilla nyt vain tarhajärjestelyt menee näin ja Hertta ei ole mun, eli asia ei koske mua. :D
Jos mulla ois oma hevonen niin riippuu oisko se tosi arvokas, niin sitten ehkä tarhaisin kyllä mieluummin yksin. En osaa sanoa kun ei tosiaan ole omalle kohdalle sattunut.
Mun mielestä en näe mitään väärää yksin tai laumassa tarhaamiselle. Tarvittaessa seurustelu onnistuu lankojenkin ylitse, mutta jos tulevat toimeen laumassa niin mikäs siinä. Jos tarhataan yksin niin kosketusetäisyys muihin hevosiin pitää olla aitojen yli. "Eristämisestä" en tykkää.

Ratkaiseeko hevosessasi enemmän luonne vai ulkonäkö?

No luonne herranen aika! Kiiltokuva hevosella ei tee mitään jos se on täysi kusipää. Hertta on hyvä esimerkki, sen luonne on täysi 10++, mutta ihan kauneimmasta päästä se ei ole, silti pärjätään kisoissa.

Millainen on hyvä hevosblogi?

Siisti ulkoasu, selkeä teksti, paljon kuvia. Itse luen sellaisia jossa kirjoittaja kilpailee. Hyvä hevosblogi voi siis olla vaikkei kisaisi, itse vain luen kuitenkin niitä joissa on joku "kisaaja". Muita "ei kisaajia" saatan kuitenkin vähän sivusta seurailla. Tykkään treenijutuista ja kisakuulumisista.  :)

Pahin tippumisesi?

Ainut tippuminen Hertalta tuli kun hypättiin ekaa kertaa. Siitä on kyllä jo aikaa, vuonna 2007?

Itseasiassa olen kyllä aika vähällä selvinnyt. Olenkohan tippunut elämäni aikana sellaiset 10 kertaa? Kerran tuli olkapäähän mustelma kun tipuin ratsastuskoulun ponilta. Ei sen kummempaa. Onneksi. Koputtaa puuta...
Hertalta olen tippunut kerran. Silloin ei sattunut kuin se, että kun kiipesin takaisin selkään ja jatkoin hyppäämistä, niin ridahousujen sisään meni hiekkaa ja pikkukiviä. Se ei ollut mukavaa :D

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Ööö. No mun ostamia loimia on Hertalla alle 10.
3 eri paksuista talliloimea, 2 ulkoloimea, sitten on ridaloimia, fleeceja, villaloimia etc...
Hertan omistaja omistaa sitten varmaan reippaat 30 loimea? :D

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Hertta liikkuu 5-6 kertaa viikossa. Talvella mennään vähän kelien ja kentän kunnon armoilla, silloin ehkä harvemmin. Kesällä eniten.

Oletko varovainen vai uhkarohkea ratsastaja?

No ehkä enemmän varovainen. En ole sellainen "sisäänratsastaja apina" joka kiipeä nuorten selkään ensimmäisenä. Voin kyllä mennä nuorilla, jos ne on jo sisäänajettu, eli kaikki askellajit on opetettu ja ne tietää, että selkään mennään ja siellä pysytään.
Voin kuitenkin mennä (riippuen tapauksesta) jonkun vähän vaikeammankin hevosen selkään, esim joku jukuroiva poni, jos se on entuudestaan tuttu. Ihan kenen tahansa selkään en mene. Olen muutaman tutun nuoren hevosen selässä käynyt, jos ne ovat kiukutelleet, mutta tällöin kiukuttelu on ollut pahimmillaan  vähän potkimista tai vastustelua. "Hullujen" hevosten selkään en mene. Oon ehkä vähän liian kömpelö ja hidas siihen hommaan?
Kuitenkin tuuppariksi tykkään hypätä. En todellakaan ole siis ainut, mutta joskus tuntuu että suurin osa kouluratsastajista ei yksinkertaisesti uskalla hypätä, mutta kyllä mä siitä hommasta tykkään. En kuitenkaan ihan ensimmäisenä vieraalla hevosella lähde hyppäämään niinkuin ennen.

Niin ne etujalat ottaa puomin mukaansa... :D

Viikonloppu maneesilla

Bloggaaja kulissien takana ;)

Olipa hyvä että sattui vapaa viikonloppu, joten pääsin molempina päivinä naapuritallin maneesille kiidättämään! Nyt sain hyvin to + pe liikutettua Hertan kotikentällä ennen jäätymistä, ja la + su kunnon koulutreeni maneesilla. Nyt voi sitten hyvillä mielin pitää vähän kevyemmän ensiviikon, kun kenttä meni jäähän. Huomenna ihan vapaa, muina päivinä käyntityöskentely taivuttelun ja väistöjen merkeissä. Toivottavasti lunta nyt sit sataisi oikeasti, jotta kentälle tulisi täytettä ja pääsisi kotonakin tekemään jotain muuta kuin kävelemään. Maneesilla ei ole mahdollista joka päivä juosta, enkä pidä vaihtoehtona jättää hevosta seisomaan viikoksi ja sitten viikonloppuna täysiä maneesissa. Mutta näillä mennään ja toivotaan joko oikeaa talvea tai sitten sulaisi kaikki taas kokonaan.

Nyt on vihdoinkin syytä käyttää mun pikkuveljeltä saamaani joululahjaa, hieno tallipipo ;) Nyt ei mun suuret aivot jäädy!

Eilen lauantaina Hertta oli maneesilla ihan kiva. Olin perjantaina juoksuttanut sen selänpidennysnarulla, joten ajattelin että se olisi aika piukea maneesissa kun oli kevyt edellinen päivä. Vielä mitä! Hertta ihan yllätti olemalla letkeä, rento ja täysin cool! Raken maneesi on Hertalle aina ollut vähän sellainen mörkömaneesi jossa se on tosi jännittynyt, mutta eilen se oli ihan kuin siellä aina asunut. Edes samaan aikaan maneesissa ollut villi nuori hevonen ei Hertta hetkauttanut vaikka se pelkää muita hevosia jotka vain kävelee! Tämä nuori hevonen veti sellaista pukkilaukkaa maneesissa ja pysähtyi hyppimään rajusti pystyyn ihan Hertan viereen. Hertta vain jäi katsomaan että mikäs tuota kaveria risoo. Siis mitä ihmettä mun villivanhukselle on käynyt?! :D
Noh, eihän se tietenkään haittaa jos siitä on yhtäkkiä tullut viisas vanhuuttaan? (Kyllä se mut vielä palauttaa maanpinnalle...)

Eli lauantaina Hertta oli vähän turhankin löysä, eikä mulla ollut edes kannuksia mukana. Ajattelin että se on niin piukee etten tarvitse, mutta kieltämättä olisi ollut kiva saada pieni terävöinti kannusten kanssa. Ei se siis löysä makkara olllut, mutta ehkä vähän sellainen hieman hidas reagoimaan. Kannuksen kanssa olisin saanut vähän terävämpiä reaktioita. Otin sitten kaksi raippaa mukaan, ja tämä auttoi. Sain vähän nopeammaksi Herttaa jalalle. Maneesissa oli vähän ruuhkaa joten aikalailla tein ympyröitä ja taivutteluja, avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa. Myös vähän sarjavaihtoja. Tein mm. kakkosia kaarevalla uralla ja ne onnistui ihan kivasti. Videotakin löytyy mutta tuo maneesi on niin pimeä että videolta ei näe mitään... Käytännössä vain äänestä kuulee koska laukanvaihdot tulee.. :P
Tässä pieni ja pimeä video laukanvaihdoista joka toisella... Eipä tuosta kyllä oikein mitään näy. Äänestä pikemminkin kuulee koska se vaihtaa. Harmi.

Tänään eli sunnuntaina Hertta oli parempi! Mulla oli kannukset nyt jalassa pitkästä aikaa, mutta eipä se niitä tuntunut tarvitsevan. Meillä oli Hertan varsa Siiri mukana myös maneesilla. Yleensä Hertta on kuin mikäkin ori sen perään vieraissa paikoissa (kotona ei kiinnosta) mutta tänään ei ollut mitään hirveän teatraalista orihirnuntaa... ;)
 Hertta oli edelleen rento ja tyyni, ei kyylännyt eikä mitään, mutta nyt se oli aktiivisempi. Tein vähän lyhyemmän ja ytimekkään treenin, jossa tein paljon siirtymisiä laukan sisällä koottuun ja lisättyyn laukkaan. Nyt oli maneesissa tilaa joten sain sellaiset kivat 80 metriä hanattaa täyttä lisättyälaukkaa ja päädyssä hyvä siirtyminen takaisin koottuun. Teki hyvää Hertallekkin päästä revittelee kunnolla suoraan eteen eikä koko ajan vain kääntää.
Kokeilin myös noita kakkosia pitkällä sivulla. Niitähän Inter I:ssä tulee 7 kappaletta per koko rata leikkaa. Sain koko pitkän sivun täyteen kakkosia, en tosin laskenut niitä monta kappaletta tuli. Mutta pääasia että kaikki tuli askeleessa! Välillä tuli jotain pieniä laskuvirheitä mutta aika hyvällä mallilla meijän vaihdot joka toisella askeleella on. Vähän ehkä on vaappuvaa ja "hajanaista" meno kakkosissa, mutta puhtaasti ne tulee. Nyt täytyy enää säilyttää kokoaminen tarpeeksi vaihdoissa, jotta pakka ei leviä niissä.
Kokeilin myös täysiä piruetteja ja tuntui tosi kivalle kun H lyhenee ja nousee etuosastaan. Oikealle tuli paljon paremmin kuin vasemmalle. Vasemmalle saan hyvää piruettilaukkaa suoralla, mutta kääntäminen on hankalampaa. Varmasti mun vika...

Kaamea kisakuume... Kesä 2012 Ypäjällä, "katrillilämmittelyä" by Team Noorat & Punaset tammat. Kuvassa Noora Kiiski ja  edesmennyt Weslana meidän kanssa. Selvennän vielä, Hertta takana, Wenla edessä. ;)

Kiva oli kuitenkin huomata että hyvällä mallilla on Inter jutut! Niitä pitää enää vain viilata paremmaksi, mutta jutut kyllä sujuu. Ekaa kertaa tuli sellainen tunne että kyllä me päästään kesällä Interiin, ja kyllä me siitä selvitään hengissä! Hallittua ja hillittyä ei koko rata vielä ole, mutta nyt tarvitsee enää vain treenata sitä. Hieno Hertta!

Löysin pienen videon tammikuun alusta Youtube sivuiltani. Pieni pätkä piaffin treenausta, ei ihan mennyt mallikkaasti siirtymiset... :P

Tulipa taas hirvee hehkutussepustus. Miksen mä vaan osaa kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi? :D

Kurin palautusta vailla

Siis minä! Hertta on hyvä ja kiva ja ihana jajajaja...
Huomaa vaan että kun ei tunneille pääse ja työt alkoi, kyseinen "ihana" vuoden aika, ei kisoja jne. niin meikäläinen on oikeesti tosi laiska ratsastaja. Ihan hävettää.

Kyllä mä olen nytkin kahtena viime iltana kuuden jälkeen töistä päästyäni änkenyt suoraan tallille, ottanut Hertan iltaruuilta ja lähtenyt pimeeseen ratsastamaan. Jotenkin silti tuntuu että mä vain "höntsäilen" siellä. Kyllä mulla siis on aina selkee tavoite jokaiselle treenikerralle, oli se sitten kokoaminen tai eteenalas tai mitälie, niin kyllä mä tunninkin saan vierähtämään hinkatessani näitä asioita. Ja yleensä olenkin hevoseen tyytyväinen, mutta tuntuu että mä itse lintsaan kaikesta.

Kesän valmennuksista. Laukanvaihto.

En istu harjoitusravissa, kevennän vain. Välillä menen ilman satulaa vähän hölköttelemään. Välillä vain "eteenalas" työskentely, takaa-ajatuksena varmaankin se, että itse voi päästä vähemmällä. :D

Onhan se hyvä pitää hevosellekkin joku lepokausi. En usko että Hertta pahakseen pistää jos joka päivä ei mennä hikeen asti. Tuntuu kuitenkin että tekisi terää jos pääsisi säännöllisesti valmennuksiin, niin pysyy se joku punanen lanka kohti kesän kisoja käsissä.
En jotenkin osaa ajatella treenaavani kisoihin, kun niitä ei nyt ole. Tosiasiassa kuitenkin nythän se pitäisi treenata kisoihin kunnolla, kesällä sitten kisataan. Ainahan se meidän kohdalla on mennyt niin, että maneesittomana talvi menee ikäänkuin kunnon ylläpitämisessä, kesäkausi menee sitten täysillä treenatessa ja kisaten. Kesät tosi rankkoja, talvet kevyitä. Noin suoraan sanottuna.

Noh, eiköhän tää tästä ala kääntyy totisemmaksi touhuksi kevään edetessä kun kisat alkaa polttelemaan.
Tässä sen kuitenkin huomaa. En osaa olla kisaamatta. Kisaaminen antaa sen päämäärän mulle, mitä tehdä ja miksi ja milloin. Ei tarvitse olla kyse kansallisesta tasosta, mutta vaikken joskus enää kisaisikaan niin totisesti, niin jotkut pikku harjoituskisatkin pitää mut ruodussa. On ikäänkuin lukujärjestys jonka mukaan mennä. Jos sitä ei ole, olen vähän neuvoton. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä, jotka eivät kisaa. En näe siinä yhtään mitään väärää olla kisaamatta.

Eipä mene edes kauaa, kun tämä olisi taas ajankohtaista!

Eiköhän tää tästä! Varsinkin kun saisi jonkun piiskaamaan mua kentän laidalle!
(Toi kuulosti kyllä nyt vähän epäilyttävältä..? :D )

4. Ratsastatko kulmat?

Enpäs pääsytkään tallille ratsastamaan sähkökatkoksen takia. Pimeässä ja sateessa ei oikein ole optimaalista mennä, joten kulutetaan tietokonepenkin istuinta ja pohditaan jälleen miten sitä teoriassa ratsastettaisiin!

4. Kulmien ratsastaminen

Radalla hyödynnä kulmat ja TAIVUTA! Kuvassa valmistelen kulmaan tulemista ja taivutan jo hiukan ennen kulmaa.

Kulmat. Se asia joka unohtuu meiltä kaikilta ratsastajilta. Käsi ylös kuinka moni myöntää joko a) menevänsä ovaalin muotoista uraa, tai b) ei tee tasan yhtään mitään erilaista kulmissa kuin suorallakaan?
Minä ainakin nostan käteni. Olen ovaalirataratsastaja joskus!

Kulmat on oikeasti tosi hyvä treenimahdollisuus, ja ne kannattaa hyödyntää kaikki neljä kappaletta kentällä. Helposti ne kuitenkin unohtuu. Miksi? Periaatteessa syytän ratsastajaa, sillä ratsastajan täytyy päättää joka ikinen askel mitä hevonen ottaa. Ratsastaja on se joka kääntää rattia. Väitän myös kuitenkin, että aika moni hevosista on yksinkertaisesti oppinut oikomaan kulmat (ja tämä ympyrä sulkeutuu taas ratsastajaan, mitäs opetimme hevosen tekemään niin?)
Periaatteessa hevosen täytyy kävellä päin aitoja, jos ratsastaja ei käske sitä kääntymään kulmassa. Hevosen täytyisi jatkaa suoraa kävelyä niin kauan, että sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysähtyä nenä kentän aitaan kiinni, jos ratsastaja ei käske sitä kääntymään. Tämä on taas se ideaalitilanne, mutta yleensä se toteutuu vain saduissa.

Saan tietyin väliajoin noottia valmennuksissa kun vain sujahdan kulman läpi. "Muista kulmat!" kaikuu maneesissa. No muistaako niitä kukaan aina ja tarpeeksi usein? No ei.
Kannattaisi muistaa.
Kulmat ovat nimittäin tosi hyvä kiintopiste esim. jo ihan kouluradalla. Kulmissa on varaa yleensä hienosäätää. Voit tarkistaa asetuksen ja taivutuksen. Voit taivuttaa vähän reilummin "huomaamatta" kulman läpi, jos hevonen tuntuu jäykältä. Radalla et voi pahemmin muualla taivutella "liikaa". Volteilla ja ympyröillä katsotaan tarkkaan TAIPUUKO hevonen, ja jos ei taivu, pisteet tippuu. Kulmia ei arvostella erikseen, joten siellä on varaa vähän säätää. Käyttäkää siis kulmat hyväksi ihan vain jo "pikasäätämisellä".

Kulman läpi ravissa, juuri sieltä poistumassa. Asetus ja taivutus!

Kulmissa joutuu kääntämään. Kääntäminen taas vaatii hevoselta kuuliaisuutta. Sen täytyy kuunnella pidättäviä apuja ja kokoavia apuja. Se ei voi vain juosta kulman läpi samalla tavalla kuin se juoksee pitkän sivun. Hevosen täytyy odottaa ratsastajan kääntävää apua.

Mitä tehdä jos hevonen juoksee naama ulos asettuneena, lapa punkien kulman läpi?
No mitä tarvittiin hyvään kääntämiseen. No se oli se, että hevonen odottaa.
Pysäytä hevonen ennen kulmaa. Käytät siis pidättäviä apuja. Hevonen joutuu odottamaan, se ei voi vain juosta. Tämän jälkeen käännä suoraan pysähdyksestä hevonen sisään, jonka jälkeen pysähdyt taas. Hevonen joutuu jälleen odottamaan. Kun hevonen seisoo rauhassa, jatka käynnissä eteenpäin suoralla uralla. Toista sama joka ikisessä kulmassa. Tehtävää on helpompi tehdä neliön muotoisella uralla, sillä joudut tekemään tiuhempaan tahtiin pysähdyksiä, ja hallitsemaan hevosta paremmin. Koko kentän ympäri tehtynä on riski, että "pakka hajoaa käsiin" pitkillä sivuilla.
Kun hevonen on oppinut jo tämän tehtävän, pysähtymisen voi jättää pois. Käännöksen tulee säilyä silti yhtä laadukkaana, eikä hevonen saa juosta alta yhtään sen enempää kuin mitä se ei tekisi pysähdyksien kanssa!
Tässä samalla tulee treenattua sitä käynnin laatua. Odottaako hevonen apuja vai juokseeko se käynnissä alta? Kaksi kärpästä hoituu yhdellä iskulla.
Hevonen oppii kääntäville avuilla. Sisäohja ja ulkopohje kääntävät hevosen, ulko-ohja säätelee taivutuksen astetta. Itse kuitenkin painotan enemmän ulkopohjetta kääntämiseen! Sisäohja pikemminkin asettaa ja taivuttaa, mutta ulkopohje KÄÄNTÄÄ, ikään kuin "työntää" hevosen kääntymään kulman suuntaan. Hevosta ei ikinä käännetä pelkästä sisäohjasta! Mihin karkaa ulkolapa tällöin kun ulkopohje ei käännä?
 Kulman ja käännöksen jälkeen suoristus tapahtuu sitten ulko-ohjalla ja sisäpohkeella, eli palataan takaisin mun lempiaiheeseen, eli ulko-ohjan tukeen. Se on rule number one.

Rento käynti. Hevonen kävelee rennosti läpi selän, myötää niskastaan.

Eli,
kulmassa; sisäohja--ulkopohje
kulman jälkeen suoristus; ulko-ohja--sisäpohje
(huom, ristikkäiset avut siis!)

Käännöksessä on siis ydinajatuksena se, että hevonen kääntää etuosansa sisälle, eikä takaosaa ulos kaarteessa!
Joskun kun pidän tunteja, ja näen "hutaistun" käännöksen, hevosen takaosa menee tällöin ikäänkuin "sladissa" (vertaa, ihankuin takavetoinen auto mutkassa liian kovassa vauhdissa, perä heittelee ulos kaarteesta).
 Eli muistakaa. Kun käännämme hevosta, käännämme sen etuosaa, takaosa seuraa perässä samaa uraa! (vertaa hallitun käännöksen tekevä auto! Etupyörät kääntyy ensin ja loppuosa autosta seuraa mukana.)

Yksinkertaisimmillaan voi laittaa vaikka kartiot joka kulmaan, jolloin on helppo itse hahmottaa "minkä ympäri pitää kääntää".

Kulman läpi laukassa. Takaosa seuraa etuosan uraa, eikä "heittele sladissa ulkokaarteeseen".

Tätä samaa harjotetta voi myös tehdä niin, että kulmissa tekee takaosakäännöksen avulla kulman kääntämisen. Tämä on jo hieman kokoavaa harjoittelua. Itseasiassa takaosakäännöksen opettaminen nuorelle/kokemattomalle hevoselle on hyvä tehdä vaikkapa juuri tällä harjotteella. Kulma "auttaa" opettamisessa.
Eli sama neliön muotoinen ura, mutta jokainen kulma käännetään takaosakäännöksen avulla. Tässä joudut kokoamaan hevosen käyntiä enemmän. Ja siis huom. KOKOAMAAN, ei hidastamaan. Takaosakäännös vaatii koottua käyntiä. On kuitenkin helpompaa tehdä kulman läpi takaosakäännös, jolloin takaosakäännös askelia tulee muutama pari. Kokematon hevonenkin kuitenkin pyrkii kääntymään kulmassa, joten tähän on helppoa yhdistää ajatus takaosakäännöksestä. Aluksi ei tietenkään tarvitse mennä täydellisiä polkevia askelia, riittää että hevonen alkaa ymmärtää, että etujalat liikkuvat takajalkojen ympäri käännöksen aikana. Paino on siis keskitettynä takajaloille.
Hertan ollessa jo kokeneempi hevonen, sen kanssa käytän nämä pikkutakaosakäänökset kulmissa hyödyksi kun haluan aktivoida takaosaa ja saada ulkotakajalalle enemmän painoa. Tahdon että ulkotakajalka polkee enemmän, joten käännöksen aikana aktivoin "liikaakin" ulkotakajalkaa ulkopohkeella. Sen pitää reagoida ja olla nopea takajaloistaan! Joskus myös raippa on ulkokädessä mukana naputtamassa ulkotakajalkaa aktiiviseksi ja polkemaan.
Takaosakäännöksessä ei keskitytä kuitenkaan niin itse kulman ratsastamiseen ja taivuttamiseen, vaan enemmän kokoamiseen. Mutta molemmat ovat hyviä harjotteita, hieman eri tarkoituksella vain.

Takaosakäänöksessä oikealle. Hevonen asettuu liikkeen suuntaan. Ulkotakajalka polkee paikallaan ja "kokoaa".

Näissä esimerkeissä tarkoitan että ne tehtäisiin käynnissä, mutta kokemuksen myötä, samat harjoitteet voi tehdä myös laukassa. Eli laukka-seis-käännös- seis- laukka. Tai takaosakäännös vaihtuukin piruettiin, eli laukka-kulmassa piruettikäännös-laukka... ;)

Soveltakaa! Kokeilkaa! Testatkaa!

Jokainen luokoon itselleen parhaiten soveltuvan tehtävän, mutta perusidea on yleensä kaikissa sama.
On jo iso asia, jos teette edes JOTAIN kulmassa. Älkää vain ohittako sitä, vaan käyttäkää niitä enemmänkin kiinnepisteinä, jossa testaat, taipuuko hevoseni?


PS.Vinkkinä vielä.
Ratsastakaa uran sisäpuolella!
Itse EN KOSKAAN RATSASTA URALLA (paitsi jos teen jotain tiettyä tehtävää, johon ura kuuluu)
Ratsastan aina noin 2 metriä uran sisäpuolella.
 Miksi?
Siksi, että tällöin MINUN ULKOAVUT ovat ne, mitä hevonen seuraa, ei aita tai seinä. 
 Hevonen ei voi tukeuta tällöin seinään ja minä joudun kokoajan ratsastamaan ulkovuilla. Muodostan omista ulkoavuistani sen seinän/aidan mitä hevonen sivuaa. Liian usein näen "uraa kiertäviä" ratsukoita. Tällöin hevoset vain kulkevat "raiteita pitkin" automaattisesti ilman että ratsastaja yrittäisi joka askeleella niihin vaikuttaa!
Ja huomio vielä, jos ratsastat 2 metriä uran sisäpuolella, joudut myös itse kääntää hevosesi kulmassa, sillä kulmahan saapuu tällöin aikaisemmin, ennen oikeaa seinää/aitaa. Hevonen ei voi ennakoida kääntämistä, jos itse käännät sen ensin omalla "sisäurallasi", etkä odota aidan kääntävän hevostasi. ;)

Teoriassa hevonen voisi mennä vaikka silmät ummessa, sillä ratsastajan pitäisi määrätä tahti, ura, suoruus jne... Hevonen vain seuraa ohjeita ja tekee! ;)

Mites lukijat?
Muistatteko aina ratsastaa kulmat? :)

Hyvä Loppiainen!

Viimeksi manailin kuinka Hertta oli piukeapetteri, mutta tänään se oli päinvastoin todella rento ja HELPPO!
Olin varautunut samaan piukeeseen menoon, joten ajattelin että tänään teen gramaanien kanssa rentoa eteenalas-tyyppistä työskentelyä, jotta H ei jännittyisi selästään ja niskastaan, mitä se tuppaa tekemään jos on kireällä päällä. Suureksi yllätykseksi se oli jo heti alkukäynneissä tosi letkeä! Tämän huomasin erittäin keinuttavasta käynnistä. Hertta voi joskus varsinkin aluksi vähän kipittää käynnissä, mutta nyt se käveli hyvin jo alussa.

Toissapäivänä ei olisi saanut tälläisiä väsyneitä kuvia :P

Kun otin alkuraveja ohjat puoli löysällä, oikein ihmettelin että se näytti selästä katsottuna niin rennolle niskastaan. Ei yhtään nostanut sitä liian korkealle killimaan ja pullottamaan alakaulaa! Mulla ei ollut gramanit edes kunnolla kädessä ja se oli tosi rentona. Enhän mä rentoutta gramaneilla hae, mutta ajattelin käyttää apuvälineenä sitä, jos H on kireä, niin ei sitten vahingossa työskentele väärinpäin.

Kun H kerta oli niin hyvä, ajattelin tehdä hommia kunnolla. Turhaan mä "keventelen sitä rennoksi" jos se on rento, vaan päätin hyödyntää tilanteen ja treenata taas kokoamisia, koska siihen me tarvitaan lisää rentoutta.
Tein laukassa taas laukkapohkeenväistöä, josta suoraan laukanvaihto. Näissä se ei ihan puhtaasti vaihtanut vaan tuntui jopa liian löysältä, joten vähän terävöin sitä. Vaihdot parani tämän myötä. Liian rento meininki ei saa olla, kyllä joku tekemisen meininki tarvitaan jotta hommat onnistuu. Tein myös avo ja sulkutaivutuksia ravissa kokoajan suuntaa vaihdellen, jotta tulee tasapuolisesti jumpattua. Ravisulku ei ollut niin hyvä, pitää alkaa sitäkin menemään taas.

Lopuksi otin ravi-laukka siirtymisiä tiheään tahtiin uralla harjoitusravissa. En ole pitkään aikaan harjoitusraviakaan tehnyt...  Hertta alkaa oikein odottamaan tässä laukannostoja ja on hereillä. Se myös nousee etuosastaan (huom, ei niskasta, vaan lavoista!) jolloin se alkaa liikkua enemmän ylämäkeen. Taka-ajatuksena näillä siirtymisillä oli, että saisin sen heräteltyä hienoon keskiraviin. Ja se toimi. Kun H oli niin kuulolla ja odotti kokoajan laukanostoa, ei mun tarvinnut kuin "antaa sen mennä" keskiraviin. Rentoutan istuntaa, "avaan lonkat" ja ikäänkuin päästän sen venyttämään keskiraviin. Voi että se tuntui hienolta! En edes muista koska olen viimeksi mennyt keskiraveja. Jotenkin on sellainen asenne, että "noh, ne on meidän bravuuri, ei niitä tarvii hinkata". Toisaalta olisi hyvä treenata myös niitä keskiraveja, sillä ne on niitä harvoja asioita mitä me osataan, niin olisi hevosellekkin kiva kun tulisi onnistumisen tunteita, kun ne menee melkeinpä aina nappiin. Pääsisin kehumaan hevosta usein. Alanpa siis liitelemään keskiravissa enemmän!

Hertta kaikkensa antaneena treenin jälkeen. Kaikkea muutakuin piukeena! Päästä se hikoaa aina paljon, mutta en kyllä tohdi sen päätä klipata.

Hertta tuntui muutenkin tosi ihanalta. Kevyt ja herkkä, taas menin kuitenkin ilman kannuksiakin. Se tuntui kantavan itseään nyt hyvin selän läpi ja niskalinja nousi, mutta pää ei. Sitähän Hertta tarjoaa, niska ylös ja selkä alas, jolloin se on niin väärinpäin kuin olla ja voi. Mun valmentaja suositteli nyt talven treeneihin kun on aikaa, niin kokeilemaan välillä jotain apuohjia, jolla saisi Hertan oppimaan ajattelemaan enemmän alas, eikä niin ylös. Saataisiin jännitystä pois. On kiva huomata että tämä on auttanut. H tarjoaa nykyään jo piruettilaukkaan enemmän "päätä alas", kuin ennen se tarjosi samantien kootessa "pään ylös ja selän alas notkolle". Hienoa että tästä päästään pikkuhiljaa eroon! Apuohjista voi tosiaan olla apua, kun niitä käyttää oikein. Ehkä tänään gramaanit olivat sittenkin turhat, koska Hertta oli rentona jo itsestään, mutta enpä jaksanut tulla niitä selästä pois ottamaan. Eipä niistä haittaakaan ollut vaikka killuivat vaan mukana.

Nyt mun täytyy kuitenkin itse terästäytyä ratsastuksen osalta! Olen melkein kuukauden ollut sellainen ratsastelija. Esimerkkinä heti se, etten ole istunut harjoitusravissa, vain heti keventelen ja kevennän siis omaa tekemistäni. Lintsaan siis selkeästi töistä! Miten voin vaatia hevoselta kokoamista ja kunnon treeniä jos itse vain keventelen? HYI MINUA! :D
Huomasin heti poltteen vatsalihaksissa kun istuin alas satulaan harjoitusraviin. Mulla on selkeästi kunto huonontunut tuon hammasoperaation jäljiltä! Vaikka en virallista sairaslomaa saanutkaan leikkauksen takia, niin pitkään olin tosi varovainen liikkumisen kanssa, koska kipuja oli. Vielä viime viikolla tuntui kunnon sykkiminen leukaluussa jos syke nousi urheillessa, joten ratsastin vähän puoliteholla. Nyt ei enää kuitenkaan leuka vaivaa mua mitenkään, joten mun pitää alkaa taas ottaa itseeni niskasta kiinni ja vaatia ITSENI TÖIHIN eikä vain hevosta ;) Nyt olenkin käynyt kävelylenkeillä aamuisin ja alan ratsastamaan kunnolla. Eiköhän se kunto sieltä kasva. Harmi vaan jos nyt tulee lunta ja pakkasta ja kenttä menee surkeaan kuntoon. Siinä sitten odotellaan taas kunnon ratsastuskelejä ja kunto huononee...

Musta on tullut samanlainen räsynukke kuin mun ragdollista. :P

Jos ne nyt kovasti uhkaa että talvi saapuisi perjantaina, niin mun täytyy vetää kunnon tehoilla niin kauan tää viikko kun kenttä on hyvänä. Sen jälkeen kun menee kenttä huonoon kuntoon, voikin antaa vähän kevyemmän viikon vastapainoksi. Tälläistä taiteilua tää nyt on ilman maneesia.

PS. Meitsi alkoi pikkuhiljaa väsäilemään meidän ensimmäistä Inter küriä... ;) Saas nähdä, näkeekö se ikinä päivän valoa...