Valmentajan tärkeys

Valmentajan kanssa kun ollaan näitä meidän kahta viimeisintä kevään Inter rataa käyty läpi, joista ehdottomasti huomionarvoinen asia on piruetit. Muutoin on hienoa huomata että kehitys on ollut räjähdysmäistä nyt kun treenattiin koko talvi valvovan silmän alla. PSG/Inter radat ovat paljon helpompia ja hevonen on saanut todella paljon voimaa. Enää ei kunto lopu kesken radan ja suorittaminen on kevyttä, toisinkuin vielä syksyllä hyydyttiin Interin lopuksi ja hyvä kun päästiin maaliin kun kunto loppui.
Takaisin niihin piruetteihin, joka nyt on noussut pääkohdaksi. Hertalla on oikeasti aika hyvät piruetit kun vaan saisin sen malttamaan ja odottamaan. Hertta tuppaa vähän hätäilemään niissä ja varsinkin oikeassa piruetissa heittäytyy mahdollisimman nopeasti sen läpi.
Meidän täytyy tosissaan alkaa työstämään niitä piruetteja. Ne kuitenkin ovat ohjelmassa kertoimella 2, joten menetän paljon turhia pisteitä kavereille huolimattomilla pirueteilla joista voitaisiin hyvin saada numeron 8.

Mietin että "mikä meni pieleen" piruettejen opettelussa, enkä voi muutakuin todeta että se mikä meni pieleen oli minä.
Enhän mä ole ikinä tehnyt piruetteja kellään hevosella. Minä opetin Hertalle piruetit päin persiitä. Hertalle piti sitten yhtäkkiä opettaa piruetti vaikken ikinä ollut edes saanut maistaa sitä kuuluisaa mansikkaa miltä sen pitäisi tuntua. Voin rehellisesti sanoa, että kun aloin piruetteja miettimään Hertan kanssa, tein sen niin väärin kuin voi tehdä. Toisaalta, mitä muuta voi olettaa kun selässä on kokematon tyttö ja hevonenkaan ei ole ikinä tehnyt piruetteja?

Käytännössä aloin opettamaan Hertalle piruetteja niin että hidastin laukkaa. Ja siis nimenomaan vain hidastin, mutta en koonnut. Sitten kun olin saanut tarpeeksi hitaan laukan joka ei etene, käänsin. Eli otin kaiken laukan pois ja samantien aloin kääntämään niin pientä ympyrää kuin vain pystyy. EI NÄIN!
Piruettia ei ikinä treenata kääntämällä. Nykyäänkään en kotona edes käännä Herttaa kun jo valmiimmalla hevosella teen piruettitreeniä. Pikemminkin kokoan suoralla ja isolla ympyrällä, enkä koskaan käännä.

Tästä syystä Hertta varmasti hätäilee sitä piruettia, kun aikoinaan opetin sen sille "tee nopea käännös laukassa niin se on hyvä". Eli nyt sitten korjailen omia jälkiäni! ;)
Mutta pakko sanoa!
On kyllä niin opettavaista oppia virheistään. Mulla ei ole ollut oppiomestaria, vaan mä olen lähtenyt vain testailemaan ominpäin "mitäköhän tapahtuu kun teen näin?"
Ei se hevonen hajoa, mutta sanotaan vaikka näin, että helpommallakin pääsisi.

Onneksi nykyään on valmennuspuoli kunnossa. Saan kerran viikossa ammattimaista apua ongelmiin ja ratkon niitä sitten kotiläksyjen kera viikolla. Nyt olen valvovan silmän alla, mutta silti liikutusvastuu on minulla kun käyn "niin harvoin" valmennuksissa, joten joudun omiakin aivoja käyttää enkä aina voi vain soittaa valmentajalle että mitäs nyt.
Mutta jos jotain tekisin toisin, niin sen, että silloin kun olin varsinainen keltanokka, niin näihin asioihin olisin ottanut sen osaavan valmentajan heti!
Mulla ei vaan ollut siihen aiemmin mahdollisuutta.

Tässä kolme kuvaa. Lähtötilanne kun muutettiin Erkylään viime kesäkuussa. Kuvat ovat ensimmäiseltä valmennuskerralta uudessa paikassa. Tästä siis lähdettiin kohti treenitalvea teemalla "ensi kesänä prosentit PSG/Inter radoilta ylös". Minusta Hertta oli hieno silloin näissä kuvissa. Nykyään mielestäni nämä kuvathan ovat aika huonoja meistä! Hertta pyrkii hivenen kuolaimen taa ja se on etupainoinen, puhumattakaan tuosta lihaskunnosta...
Ensimmäiset kerrat aloitettiin sillä, että lähdettiin ihan aakkosista liikkeelle. Aloitettiin alusta, vaikka olin jo 3 vuotta käynyt epäsäännöllisesti samalla valmentajalla. Ensin lähdettiin liikkeelle, että ohjat pois ja muoto auki. Nenä eteen vaikka mikä olisi. Pikkuhiljaa talven aikana aloimme taas keräämään ohjia käteen ja kokoamaan.

Pitkä kuin nälkävuosi ja etupainoisena. 

Painuu matalaksi ja kuolaimen taa. Papereissa lukikin usein että nenä eteen.

Tässä sitten uusimmat kuvat mitä minulla löytyy. Ne ovat kuvattu videokameralla Poni Haan kansallisista viikko sitten.
Muoto on parantunut huimasti ja lihaskunto. Ja enää ei papereissa lue että "nenä eteen!" ;) Istuntanikin on jo parempi.

Ravissa on työntöä ja istuntani on aika jämpti.

Ravissa varsinkin on voimaa ja tassutkin nousee jo eritavalla.

Ja mikä parasta! Nyt se vihdoinkin tapahtui! Meinaan sitä, että sain kehuja valmentajalta!!!
Olen nyt 4 vuotta käynyt saman valmentajan silmien alla, ja Ypäjän videot nähtyään hän viimeinkin sanoi taikasanat jota olen odottanut kauan:
"Hyvä Noora! Olen ihan ylpeä sinusta!" ;)

"The best investment you can make is a good trainer" -Carl Hester.

Pakko siis sanoa tähän loppuun että iso kiitos tästä kuuluu valmentajallemme Riitta Holopaiselle. En voisi meille parempaa valmentajaa kuvitella. Tiukka ja vaativa, kellon tarkkaa työtä. Luulot pois ja kehujahan ei kuulu jos niitä ei ansaitse! Sopii kuin nyrkki silmään meille!
Kiitän myös  istuntavalmentaja Aira Toivolaa, joka on saanut tässä puolen vuoden aikana muhun ryhtiä ja suoruutta. Enköhän vielä saa tuon mun tyhmän etukönötyksen pois.

PS. Hyvää vappua! ;)

Hertta jatkaa nousukiitoaan!

No nyt on Small Tourin eka osakilpailu takana ja Hertta vain parantaa kokoajan! Tänään saatiin 64,5% ja sijoituttiin sijalle 6/16, eli toka ei sijoittunut! Ei todellakaan hävitty huonoille! :) Tämä jos mikä saa mulle sitä lisäboostia itsetuntoon kun kisaa noinkin kovien nimien joukossa ja vielä pärjää ihan kivasti. Tarkoitus oli "no siel on niin kova taso, että käydään vain suorittaa rata ja pakataan hevonen autoon ja kotiin" . Jouduttiinkin jäämään hetkeksi venailemaan ja seurailemaan tuloksia kun roikuin sijoilla vielä aika pitkään. Kyllä me tiedettiin ettei sijoitusta tule, mutta kyllä se mieltä lämmittää kun hetken on kärkikahinoissa! :D
Mutta ihan hyvin voidaan kiertää noita PSG/Inter ratoja, oli taso mikä hyvänsä. Sinne vaan sekaan!

Kahden prosentin parannus viikon takaiseen Interiin, ja silti meillä oli edeleen rikkoja! Ja rikot oli jälleen samat, oikea piruetti ja kolmoset. Rikot olivat kuitenkin tosi pieniä ja harmillisia, joten ei muutakuin treeniä vaan lisää. Mutta mikä parhainta, tää tuntuu jo tosi helpolta ja sujuvalta! Ei enää sitä äheltämistä ja pusertamista koko rataa, vaan se soljuu jo itsekseen. Toki parannettavaa on vielä hurjasti, mutta nyt tosiaan tuntuu että ihan vaaditulla tasolal suoritetaan, rutiinia vaan vielä lisää niin varmana sujuu! :)

Sää ei todellakaan suosinut ja koko päivän satoi vettä. Pitkä ja kylmä päivä siis. Kastuttiin läpimäräksi verryttelyssä ulkona. Stewardikin sanoi, että näyttää että mulla olisi pinkit housut. Todella edustavaa kun valkoiset housut kastuu läpimäräski ja iho kuultaa "kauniisti" läpi ;)

Verryttelyssä H oli hermostunut ja pinkeä. Olin jo valmis perumaan startin ja kirosin mielessäni taas että no jo on jännää tää kisaaminen. Verryttely ulkona sujui paremmin kun ei ollut muita hevosia Herttaa jännäämässä. Sain Hertan kivasti läpi ja se alkoi kuuntelemaan ja rentoutumaan. Itse suoritus menikin sitten jo rennommalla hevosella ja se oli kuuliainen. Hertta se vaan ei oikein kestä vieraita hevosia, varsinkaan samassa tilassa.
suoritus oli tasainen ja varma, mutta monta pikkujuttua kyllä itselleni jo sieltä tiedän ja mihin fokusoitua. Kokoamisaste on meidän kestoaihe, mutta kauden aloitus on näköjään jo ollut näin vahva, niin en viitsi edes stressata loppukaudesta! :)

Pitemmittä puheitta laitan nyt kokonaisuudessaan ratavideon tähän. Kuvia koitan metsästää jostain, ainakin paljon tuntui olevan kuvaajia paikalla, toivottavasti löydän niitä jostain. En tarkempaa postausta vain yksinkertaisesti jaksa nyt väsätä, sillä päivä oli todella pitkä aikasine herätyksineen ja huomenna jo klo 6.00 töihin... Hyi.

No mutta videota löytyy tästä.

Hertan vapaapäivä

Poseerausyrityksiä lammella. Ei oikein ottanut onnistuakseen.

Näin me palautellaan rankoista kisoista! 

 https://www.youtube.com/watch?v=mzI2Rc2klUs&feature=youtu.be

Mummelilla oli hauskaa! Täydet 20 minuuttia täysiä ympäri kenttää, jonka jälkeen se saapuu luokse ja sanoo "kiitos, voidaan lähteä kotiin". :D 

Toinen bootsi pysyi jalassa huimat 5 sekuntia, jonka jälkeen näin vain komeassa kaaressa lentävän lampaankarvaisen esineen mettään! ;) 

Hertta harvemmin pukittelee ja loikkii. Se vain vetää täysiä rallia kenttää ympäri taukoamatta. Tyylinsä kullakin.
Tämä olikin kevään ensimmäinen kerta kun päästiin käymään kentällä, sillä nyt se oli kokonaan sulanut. Viimeksi käytiin hankitreenaamassa, mutta nyt ei onneksi sitä tarvinnut enää tehdä.

Ajattelin että olisi kiva päästää Rouva vähän irrottelemaan ja availemaan paikkoja rankan kisaviikonlopun jälkeen. Oletin että se olisi ollut väsynyt, mutta mitä vielä! Se oli niin intopiukeena! Ikä on vain tosiaan numeroita. Hertta on tottunut riehumaan, ja siitä se tykkää. Välillä vähän  hirvittää katsoa sen riehumisia, mutta *kop kop* aika hyvin se on ollut rikkomatta itseään. Tekee kyllä niin hyvää pääkopalle, varsinkin tuollaiselle kuumakallelle. :)

Koko tila vain Rouvan käyttöön

Toinen bootsi lensi hevonkuuseen jo 5 sekunnin jälkeen

Lenkin jälkeen takaisin talliin iltaheinille. 

Maanantaina olikin taas valmennus, josta koitan kertoa myöhemmin lisää. Tsekattiin juttuja kohti ensiviikon Small Touria. Pidän viikon suhteellisen kevyenä, sitten torstaina/perjantaina ratsastan vähän taas Inter juttuja ja teen kokoamisia. Hieron Hertan tässä välissä myös tällä viikolla. Lauantaina vain tsekkaan ratatreenin omaisesti missä mennään, ja sunnuntaina jälleen Intteröimään kisoihin Poni-Hakaan!

Voi Hertta The Turbomummeli!

Voi että en tiedä mistä aloittaisin! Luvassa sekavaa tekstiä, olen itsekin niin sekaisin!
Jos perjantailta sanoin, että "olihan se tasainen, mutta tarttisi enemmän näyttävyyttä" niin Hertta oli vastannut valitukseen ja totesi että "ai näyttävyyttä tahdot?! Tässä sulle näyttävyyttä!" ja paineli menemään niin että huh! :D
Omistan Hertalle Antti Tuiskun biisin "Aina kun mä flippaan peto on irti..." ;)

Interistä lopputulos oli 62,2%, VAIKKA radalle mahtui numeroita kakkosen ja kasin välillä! Siis se liikkui niin tosissaan ja paineli menemään varsinkin raviohjelmassa. Raviohjelma olikin pitkälti numeroina 7. Laukkaohjelmassa se alkoi kuumenemaan lisää ja en saanut ihan pideltyä sitä joka kohdassa, joten tuloksena mm. kolmosia ei esitetty ollenkaan ja toinen piruetti meni numerolle 2, sillä piruetin jälkeen Hertta karkasi paikalta ja sain sen kiinni kulmassa... :D Voi että mikä hönö <3
Ohjelmaan mahtui siis paljon rikkoja, mutta myös todella paljon hyvää. Keskiarvo jäi siis tuonne, mutta olen niin onnellinen, sillä viime kaudella saatiin 62% Interistä omana ennätyksenä silloin kun tehtiin rikkeetön ja tasainen rata. Nyt oli laatua mukana, mutta hallintaa ei ihan joka kohdassa.
Nyt kun saan Hertasta otteen vaikka se olisi vähän intopiukeena niin ihan varmana saadaan ne prosentit sinne 65 tässä Interissäkin! Mahtava Hertta! Se yllätti mut niin täysin kuinka hienosti se liikkui ja esitti!
Ensin kun kuulin tulokset, kuulin että saatiin 52%... Häpeissäni lähdin maneesista, mutta onneksi Riikka tuli korjaamaan tilanteen, että se oli 62%, jolloin olinkin yhtä hymyä! Annoin kaiken heti anteeksi Hertalle! :D

Hertta oli tänään paljon kootumpi kuin eilen. Eilinen rata oli tasainen ja rauhallinen, mutta jokaisessa paperissa luki tosiaan että enemmän takaosan päälle. Tänään ei yhdessäkään paperissa ollut että "saisi kantaa takaosallaan enemmän". Se on jo iso muutos eiliseen. Nyt vain häiritsi se ajoittainen jännittyneisyys, varsinkin laukassa. Mutta nyt vain rentoutta lisää! Tämä on vähän on ja off. Välillä se on liian rento, mutta ei niin koottu. Sitten kun saan sen aktiiviseksi ja kootuksi, rentous laukassa on vaikea säilyttää. No mutta treeniä treeniä ja sieltä se kultainen keskitie!
Kolmosista tosiaan tuli 4 ja 5 numeroksi, sillä ne tuli lähinnä esitettyä milloin joka toisella ja milloin joka neljännellä askeleella.. Mutta tsemppasin sitten kakkosiin ja niistä saatiinkin sitten 7 numeroksi!
Nyt täytyy vain löytää keino millä saan Hertan rentoutumaan kun se käy kuumana. Meno paranee paljon kun se olisi rennompi.

Hertta otti kuumaa jo kun odoteltiin pääsyä maneesiin. Se hyppi pystyyn ovella ja kun päästiin verkkaan niin aika kuumana kävi. Suorituksen jälkeen oli sama homma ja pihalla maneesista tultiin ulos aikamoisella rytinällä. Sille jäi vähän levy päälle... Jos jotain hyvää, niin tuli ainakin niin hienoa piaffia pihalla kun tepasteli menemään! Kehuin sitä paljon, ja sehän jäikin innoissaan piffaamaan kun odoteltiin papereita kansliasta... :) ikä on todellakin vain numeroita...

Tässä on pieni videokooste päivästä. Nyt oli pakko leikata pahimmat poukkoilut ja sekoilut pois. Ne jääköön vain minun omaan tietooni...

Kävin lopuksi vielä kentällä loppuverkkaamassa rentoa hölkkää niin H rupesi rauhoittumaan. Trailerin luona sillä alkoi jo silmät menemään umpeen. Kotona se olikin jo niin puhki, ettei edes jaksanut kunnolla höristä normaaliin tapaansa kun karsinan ovelle menee. Oli rankka viikonloppu, joten tänään käydään metsäkävelyllä ja päästän sen irti kentälle tekemään ihan mitä vain lystää. :)

Nämä kuvat C Taru Arola

Tykkään mun istunnasta tässä kuvassa

Rouva Teatraalinen <3

Hertta sanoo "NÄIN VAIHTUU LAUKKA TÄYSILLÄ!" :D

Olin ihan sata varma että perjantai menee jännityksen piikkiin ja lauantaina se on jo rauhallinen. No meni ihan päinvastoin! Perustamma, ikinä ei voi tietää mikä on tuulenvire milloinkin. Ihan kuin erihevonen joka eri päivä. Mutta niin mahtava!

En ois ikinä uskonut että tää kausi lähtee näin vahvasti käyntiin. Se liikkui niin keveästi koko Inter radan, että ei oikeasti tuottanut sille ongelmia! En todellakaan enää valita että ei meistä ole tälle tasolle ja ollaan vain parempien tiellä. Verkassakin katsoin Herttaa peilistä ja totesin vaan että "Däääm, on se hienon näköinen!" . Ei todellakaan kalvennut kavereiden vieressä!

Nyt innolla ensi sunnuntaihin ja Small Tourin ekaan osakilpailuun! Eikä edes pelota! :) Kaikki on vain enää musta kiinni. Jos minä saan tuon hienon hevosen esitettyä kunnolla, niin eiköhän se yli 60% sieltä taas napsahda! :)

On se vaan mahtava hevonen!! Ja niin pönttö <3 ;)

Tässä Riikan ottamia verkkakuvia

Laukanvaihto

Vähän hanateltiin jotta paikat aukeaa

Kotimatkalla käytiin ostamassa kevään ekat jäätelöt. Hyvä palkkio onnistuneelle viikonlopulle!

PS. Pakko sanoa, että olin hyvin iloinen että jätin silinterin hyllylle viikonloppuna ja otin kypärän päähän. Lauantaina oli monta vaarallista tilannetta kun tuo mun vanha luottoratsukin otti vähän kuumaa. Kyllä mä jatkossakin taidan jättää sen silinterin naulaan ja pitää kypärän visusti päässä. :)
Ja kaikenkukkuraksi, noi kypärät alkaa olla aika hienoja... Itse ainakin tykkään hirveästi tästä One K Suede Airista, josta kiitos kuuluu sponsorilleni Keravan Horse & Riderille!
Kannustan kaikkia käyttämään ehdottomasti kypärää!

#järkipäässä

Videokooste perjantain PSG radasta

No voi sun!

 Saitte mut ylipuhutta ja päätin kehdata julkaista videon nyt vielä tähän kaiken lisäksi! 

Oon niin fiiliksissä vieläkin, että katson tätä videota uudestaan ja uudestaan, vaikkei se niin täydellinen ole mutta ai että mulla oli kivaa! 

Jos video ei näy, klikkaa tästä.

Kauden ensimmäinen startti ja sijoitus!

VOI ETTÄ! Ihan uskomatonta!!

Hertsu hallitsee tän poseerauksen ;)

Vastoin KAIKKIA odotuksia Hertta suoritti elämänsä tasaisimman ja helpoimman Prix St Georges radan ja nappasi kolmannen sijan prosentein 63,7%!
Ruotsalainen päätuomari oli antanu 68% ja sijoittu jopa sijalle 2! Tuli palkintojenjaossa sanomaan "Very nice horse and nice riding". :) Papereihin hän oli kirjoittanut "Nice energy and elasticity, but uphill tendency could develop". Olen tästä täysin samaa mieltä!
Hertta liikkui tasaisesti, hyvällä tahdilla ja tasapainossa. Se venyi lisäyksiin hyvin ja tuli takaisin. Vaihdot olivat hyviä ja varmoja. Hertalle kaikista vaikein asia on kuitenkin rakenteensa puolesta se ylämäkeen liikkuminen, minkä kanssa teemme varmasti töitä sen kanssa hamaan hautaan saakka. Mutta erittäin selkeää ja tietää todellakin mitä pitää treenata.
Rata ei ollut mikään WautsiWau, mutta erittäin tasainen ja helppo.

Ainekset oli tosiaan pahempaan päivän alun alkaessa... Trailerista ulosottaessa H oli jo todella jännittynyt. Verryttelin ensin ulkona mutta eihän se suostunut edes kävelemään kunnolla. Yritti vain lähteä alta ja "pelkäsi" kaikkea, varsinkin muita hevosia kentän toisessa päässä... Kaveritkin hoki "Käydäänkö kotimatkalla Wurstin tehtaan kautta..?" ;)
Maneesiin siirryttäessä se oli vielä jännittynyt mutta pidin kiinni tästä mun taktiikasta jonka määräsin itselleni. Tein vain pikkupikkusiirtymisiä ja unohdin "ison verkanvalloittaja ravin". Tein temput vain pikkupätkissä, jonka jälkeen kehuin paljon, meni kuin hyvin tai huonosti. Kehuin sitä oikeastaan kaikesta, vaikkei sille olisi ollut aihetta. Se rentoutui pikkuhiljaa mutta olin vielä kovin skeptinen radalle menosta. Olin 100%varma että se jännittyy uudestaan kun menemme radalle.

Näytän siltä että olisin paksuna! :D

Mutta toisin kävi. Hertta kiersi rataa rennosti ja oli mun kanssa koko ajan. Välillä se vähän näki jotain pelottavaa ja jähmettyi mutta jatkoi heti kuuliaisesti matkaa kun tsemppasin. Rata meni helpon tuntuisesti ja ensimmäistä kertaa tosiaan pystyin keskittymään täysin hevosen esittämiseen, enkä siihen että pysyyköhän tää käsissä.

Mutta voi vitsit mä olen ylpeä tuosta mummelista! Se odotti mua, antoi mun ratsastaa ja koskea siihen, vaikka sitä jännitti välillä. Ei mitään sinkoiluja ja vastusteluja. Hertasta on kuitenkin ainekset katastrofiin jos sille päälle sattuu, mutta nyt se oli KERRANKIN niin mun kanssa radalla että olin ihan ihmeissään! Yleensä joudun aina miettimään radalla ollessa joka kohdassa "nyt jos se lähtee..." mutta nyt mä pystyin keskittymään täysin itse radan tekoon!
Ja mikä parasta, vaihtosarjat olivat yksi sujuvimmista asioista radalla! Vaikka niissä ne ongelmat ovat olleet kun se kuumenee. Erittäin asialliset ja suorat sarjat:)

Kyllä se kallis treenitalvi on vain kuulkaas tuottanut tulosta! Hertalle on tullut sen verran voimaa ja tasapainoa että se jaksaa suorittaa tasaisen varman PSG radan. Hiomista on tottakai vielä paljon mutta nyt tämä tuntuu jo helpolta, ja voin todeta että todellakin olemme PSG tasolla.

Perhana, mehän saadaan ne prosentit sinne 65%! :)

Kunniakierroksella tyyli on vapaa! :D

Siellä se pötkylä hienojen seassa! :)

Huomenna sitten Interin vuoro. Teen saman taktiikan kuin tänään. Hertta voi olla paljon rauhallisempi (yleensä tokana kisapäivänä se on jo paljon rennompi), joten aika yksinkertaisella verkalla mennään. Teen taas vain muutamia pätkiä ja juttuja radasta aika vaatimattomasti. Mun täytyy vain luottaa että radalla ne tulee kyllä.
Keskityn näihin:

• Puolipidätteet menee läpi. Se odottaa mua.
• Rauhallisuus, tahti ja rentous, mutta aktiivisuus
• Pirueteissa sen täytyy odottaa, eikä se saa heittäytyä sisäpohjetta vasten. 
• Rauha myös edelleen sarjoihin.
  
  Videoita laittelen vaikka myöhemmin jos kehtaan :)
  
  Huomiseen!

Valmisteluja viikonlopulle

Tänään olikin onneksi vapaapäivä, joten kävin Hertan ratsastamassa jo aamulla kevyesti läpi. Nyt olen Ma-Ke tehnyt ratatreeniä ja harjoitellut PSG/Inter juttuja radanomaisesti. Olen tehnyt paljon kokoamisia piruetteihin sekä sarjoja hinkannut, joissa H tuppaa kuumumaan liikaa. Nyt se selvästi jaksaa jo odottaa ja antaa mun vaikuttaa kun ollaan noita sarjoja hinkattu. Se ei ole niin "uusi" juttu kun tarpeeksi tekee.
Aamulla tein vain perustyöskentelyä, enkä  yhtään ohjelmaa läpi. Ihan vain tylsää työskentelyä, jotta H rentoutuu. Paljon siirtymiä käynti-ravi-käynti-laukka-seis-käynti-ravi... Oikein sellaista tylsää jossa Herttakin melkein nukahtaa, ja alkaisi rentoutua kun viime aikoina se on niin täpinöissään tekemässä töitä. En kokoa sitä, kunhan vain haen rentouden taivutuksilla ja siirtymisillä. That's it.
Hertta oli melko rauhallinen, mutta yhtään en saa ruveta itse hosumaan tai Hertta jo lähtee kiirehtimään.

Viikolla kun olen tehnyt ohjelmakohtia läpi, olen muutamia huomioita tehnyt itselleni.
Sarjoissa mun täytyy muistaa antaa Hertan olla rauhassa, mutta kuitenkin antaa selkeät avut, enkä saa varoa koskemasta siihen. Yksinkertaisesti vain annan tilaa ja sen edetä, mutta selvästi annan tyynen rauhalliset avut. Tällä se on toiminut. Maltti täytyy säilyttää sarjoissa!
Piruetteihin mun täytyy myös antaa sille aikaa ja rauhaa suorittaa, sillä niissäkin se tuppaa hätäillä. Se haluaa myös heittäytyä "pikapiruetin", joten tosiaan olen tehnyt sellaisia hitaita piruetteja ajatuksella että se joutuu odottaa mua. En saa hidastaa, mutta minun täytyy odotuttaa sitä, kuitenkin ratsastamalla eteen.. Ööh, mitenniin ratsastus on vaikea laji..? :D
Avot, sulut ja voltit täytyy huolehtia tahdin osalta. Niissäkään Hertta ei saa lähteä kiirehtimään ja tahdittamaan kun tahti häviää.
Kaikenkaikkiaan siis rauhallisuutta ja tyyneyttä radalle! Nyt kun Hertta on niin tosissaan huitelemassa pitkin kenttää, niin mun täytyy ottaa pikkasen rauhallisemmin niin se riittää.
Hertta on niin "ALL IN" meiningillä mukana ollut viimeaikoina, että se on osaltaan hyvä, mutta vaikeuttaa hieman. Se yrittää niin paljon ja liikaa ettei itsekään pysty siihen. Esimerkiksi lisätyissä se lähtee huitelemaan niin haipakkaa (varmaan huutelee mulle "Kato ku meitsi painelee menemään niinkun Totilas!!") jolloin se ylittää oman tasapainonsa ja tahtirikkoja syntyy. Mun täytyy rauhoitella Herttaa niihin lisäyksiinkin varsinkin ravissa, kertoa sille ettei sen tartte laittaa kaikkea itsestään likoon. Vähempikin riittää. Raukka yrittää leikkiä Totilasta, mutta ei ihan tasapaino ja voima siihen riitä, joten tyydytään vähempään ;)

Missään nimessä en siis lähde ratsastamaan taaksepäin, mutta annan Hertan olla rauhassa. En patista, mutta olen läsnä tyynesti. Puolipidätteitä saa ja pitää käyttää, mutta silti täytyy edetä. Katsotaan miten menee. Tälläinen kun se on ollut nyt ratsastaa kotona, voi se huomenna kisoissa ollakkin niin erilainen että mun täytyy kehittää Plan B muutamassa minuutissa. Se voi joko jännittyä niin että menee ties mitä sössöä, tai sitten se jähmettyy paikoilleen eikä liiku mihinkään. Sen näkee huomenna. ;)

Tässä kuvia eiliseltä (ke 15.5) kun tehtiin viimeinen rataharjoitus. Kiitos kuvista Lindalle :)
Vähän loppui kamerasta teho illan hämärässä, mutta on tuossa pari mistä vielä selvää saa.

Hertalle paras palkkio on antaa sen laukata sen määräämää vauhtia eteen 

Harmi kun tämä kuva heilahti. Kyllä se pötkylä Hertan piaffikin kehittyy! Hirveän vaikeaa se vielä on sille, mutta maybe someday... Vielä on paljon tekemistä, mutta kyse onkin voiman ja tekniikan kehittämisestä, joka ei tapahdu hetkessä, varsinkaan Hertalle rakenteensa kanssa (sekä minä amatöörinä selässä). Ei vielä täydellistä mutta treenataan.

Tänään illalla menen vielä laittamaan kaverini Riikan kanssa kamoja kasaan ja ajan trailerin valmiiksi tallille. Aamulla ei sitten tartte kuin nappaa heppa tallista ja iskeä traikkuun.

Meille tuli todella aikainen aamu. Luokka alkaa jo klo 8, mutta ONNEKSI starttaan luokan viimeisenä klo 10, joten joudutaan lähtemään tallilta ajelemaan "vasta" klo 6:00...
Mietin jo että pitäisikö ajaa to iltana Ypäjälle viemään hevonen, mutta ei Hertta tykkää olla vieraissa talleissa, niin en viitsi kiusata. Hertta on ok matkustaja, joten tässä on nyt vain kyse omasta jaksamisesta herätä. Lauantaina onkin sitten iltamyöhäinen startti, joten saa lauantaina sitten nukkua pidempään.

Suomi-Poju

Mikäs se tämä vieras suomalainen äijä oikein on? ;)

Kuvat ja video otettu keskiviikkona 15.4.2015. Kuvaajana Linda Hämäläinen, iso kiitos!

MORO

Herra tapailee jo piffiä. ;)

https://www.youtube.com/watch?v=lE4M5JZWu8Q&feature=youtu.be

Uusi tuttavuus Julle on 10.v suokkiherra.
Todella hauska ja laadukas tapaus. Mielestäni yksi hienoimpia suomenhevosia jolla olen koskaan ratsastanut! Tämä jätkä aina jaksaa yllättää mutkin selässä. Sillä on tosi hieno laukka ja kokoamiskykyä! Vastalaukat sun muut ei tuota mitään ongelmia.
 Tosi ihana sydäntenmurskaaja!