Minun keskiviikko

Ajattelin toteuttaa vähän tällaisen My Day tyyppisen postauksen, mutta ihan asiapitoisella tekstillä. Päiväksi valikoitui eilinen, eli keskiviikko. Kiireinen päivä oli, onneksi ihan joka päivä en ole näin paljon menossa. :) Tämän tyyppinen päivä on siis se "pahin". 

Herätys klo 5:45

Autoon klo 6:15

Töissä klo 7:00 (työpäivästä nyt on ihan turha sepitellä mitään, perus hanttihommia ;) )

Töistä lähtö klo 15:00

Kotona klo 15:50

Tuossa on mun joka päiväinen työpäivä oikeastaan. Eli töihin on varattuna Ma - Pe tuo aika. Sen jälkeen se elämä vasta alkaa, mistä olisi ehkä jotain kerrottavaakin. 

Klo 16:15 lähtö ratsastamaan ensin Hansia.

Klo 16:30 Hansin tallilla Rakella.

Hans oli oikein kiva ratsastaa. Ensilumi vaivaa meitä täällä Etelä- Suomessa ja Hansilla ei vielä ollut hokkeja jalassa. Matka maneesille oli mielenkiintoinen, Herra varmaan miettii että tahtoo takaisin Portugaliin. Kylmää, tuulta, lunta ja jäätä. Kuka ihme tahtoo täällä asua?! :D

Maneesiin päästiin ehjin nahoin ja siellä oli menossa estetunti. Hans on aluksi vähän pelännyt ja kytännyt esteitä, mutta nykyään hyppäämisen ansiosta se ei enää vierasta niitä niin paljoa. Saattaa jopa vähän pyrkiä esteelle joka häntä miellyttää! Olen itsekin sillä välillä puomeja mennyt, se hyvä puoli estetallilla että puomit ja esteet ovat aina valmiina maneesissa. Välillä voin ratsastuksen ohessa tehdä puomijumppaa Hansin kanssa jos koen sen tarpeelliseksi. Paremmin Hans osuu puomeille kuin Hertta! Hertta ei niin välitä, Hans on paljon tarkempi jaloistaan.

Tein Hansin kanssa paljon siirtymisiä. Sen kanssa on nyt talven aikana saatava lisää vaihteita sen menoon. Siirtymät ovat niin mun lemppari. Se toimii ainakin näille kuumakalleille niinkuin Hertta ja Hans. Niiden avulla saa kanavoitua liike-energiaa eteen ja ylös, sekä hevosen kuulolle.

Tein ensin käynti-käynti siirtymiä. Eli lisättyä käyntiä, josta kokoaminen koottuun käyntiin. Hansin kanssa kokeilin myös missä se raja menee mitä käyntiä se osaa kävellä. Aika koottuun hipsutuskäyntiin se jo osaa koota! Toki vähän se alkaa siinä huojumaan, eli se heittelee takaosaansa sivulle, silloin liike ei mene rehellisesti takaa eteen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä ettei se ihan vielä ymmärrä mitä siltä halutaan. Käytän kuitenkin kokoamiseen jalkaa, niin se vähän tarjoaa väistöä takaosallaan, kun samalla kokoan ja jarrutan istunnalla. Se kyllä kuuntelee herkästi istuntaa ja siirtymän saa pienellä painon siirrolla aikaan. Ihania nämä herkät lusitanot! Ne on niin höyhenen kevyitä ja nopeita... 

Käyntisiirtymien aikana kun kokosin paljon, alkoi Hans ottamaan vähän baby piaffi askelia kun se miettii mitä siltä halutaan. Ei muuta kuin kehuja ja siitä lisättyyn käyntiin! Aina jo hevonen tarjoaa kokoavia askelia vaikka vaan vahingossa niin jätte bra vaan ja kehut päälle.

Tämän jälkeen tein käynti-ravi siitymiä, eli ravista pari askelta käyntiä ja heti takaisin raviin. Käyntipätkä tosi lyhyenä. Pari askelta vaan, ne on parhaita askelia silloin. Heti kun ollaan koko ajan ajattelemassa myös eteen, niin hevonenkin työntää ihan eri tavalla takaa. Se tietää että kohta siirrytään raviin, joten se on jo valmiina "iskussa". Jos kävelee liian pitkään välissä, voi menettää pakettia levälleen. 

Sitten jo siirryinkin tekemään ravi-ravi siirtymiä, eli normaali harjoitusravi, josta hidastan niin kauan että Hans siirtyy melkein käyntiin. Yleensä ne melkein käyntiaskeleet ovat jo lähellä kokoavia ravi-askelia, eikä tästä mene välttämättä kauaa kun hevonen alkaa vahingossa tarjoamaan passagemaisia askelia! Näin saaadaan sitä kuuluisaa ilmaa ravin alle. Pari askelta pikkupikkuravia ja sittä taputus ja kädellä työnnän eteen antaen tilaa ja pohkeella vähän kehoitan harppaamaan eteenpäin. Se askel minkä hevonen tästä pikkuravista ottaa kohti normaalia ravia, on juurikin sitä passagemaisen ravin esiaste. Tälläinen ponnistelu jos mikä kehittää voimaa hevoselle! Mieluummin laadukkaita yksittäisiä askelia, kuin monta kierrosta turhia kilometrejä vain "jotain ravia".

Laukassa tein samalla idealla töitä. Pääty-ympyrällä pienensin ympyrää niin että mentiin kohti piruettimaista laukkaa. Kun Hans odottaa rauhassa ja laukkaa hidastettua laukkaa tasapainossa, alan suurentaa ympyrää ja siitä sitten keskilaukkaa pitkää sivua pitkin. Lyhyelle sivulle tultaessa kokoaminen pääty-ympyrälle pienentäen. Eli ei niin selkeistä "eteen ja kiinni" siirtymiä, vaan tällaisia pidempiä ja pehmeämpiä. Ympyrän aikana pienentäminen auttaa laukan kokoamista pehmeästi ja rauhassa. Hans helposti kokoaa kyllä laukkaa mutta se menee teatraaliseksi pupuloikaksi jolloin maneesinkin tanner tömisee. Kun kokoamisen toteuttaa näin pehmeästi ja rauhassa ajan kanssa, Hans malttaa paremmin ja se askeltaa pehmeästi, ja oikeasti kokoaa jännittymättä. 

Parin kootun askeleen jälkeen taputus ja pohkeella eteen ja sitten vielä enemmän eteen pitkällä sivulla taas. Näin ollen hevonen ei jää pohkeen taa! Ei saa jäädä liian kauaksi aikaa kokoamaan. 

Hans toteutti nämä todella hienosti ja viimeisen pienen kokoavan voltin jälkeen annoin sille reilusti ohjaa ja taputin. Pieni testi, miten se reagoi. Ja sehän reagoi laskemalla päätään tyytyväisenä alas, ja me jatkoimme rentoa mutta reipasta laukkaa koko maneesia ympäri oikein isossa laukassa eteenalas muodossa. Kevensin vähän istuntaa ja annoin Hansin oikein venyttää. Lusitanot ovat kyllä varsin näppäriä nostamaan itsensä korkeaan muotoon, mutta eteenalas voi olla vähän enemmän haastavaa, ehkä enemmän myös sen maltin vuoksi. Mutta Hans oli niin rento. Se oikein onnessaan venytti alas ja laukkasi puoli pitkällä ohjalla rentoa ja hyvää laukkaa. Tällaiseen tilanteeseen on kiva lopettaa, ei jää mitään hampaankoloon. Hevonen on tosissaan antanut periksi ja kantaa rehellisesti. Kyllähän mä tunsin että alkaa poikaa vähän väsyttää, mutta hyvin se jaksoi loppuverrytellä isossa laukassa.

Ei muuta kuin liukastelumatka takaisin talliin ja pikainen hoitaminen pois. Matka meinaan jatkuu kiireen vilkkaa Erkylään Hertan luokse!

Koita nyt kakarasta ottaa kuvia huonolaatuisella kameralla...

Klo 18:20 lähtö Rakelta kohti Erkylää

Klo 18:50 perillä Erkylässä.

Hertta onkin jo tässä vaiheessa tullut ulkoa juuri sisälle kun oli niin ikävä keli. Siellä se huutaa taas tuttuun tapaan karsinan ovella kun tulen tallin ovista sisään. Porkkanaa, porkkanaa, porkkanaa… Se niin päivystää joka ikisen ihmisen kohdalla, josko joku rapsuttais tai antaisi porkkanaa! Aika usein se saakin porkkanaa. Hyvin on tallin porukkaa jo koulutettu, tarpeeksi vain kun huutaa niin toimii, sanoo Hertta ;)

Klo 19:30 Aloitan työskentelyn Hertan kanssa.

Ajattelin Hertan kanssa tehdä töitä samalla ajatuksella kuin Hansin kanssa. Siirtymiset siis kunniaan! Toimii niin almost-GP hevosella kuin nuoremmalla kouluratsulla!

Hertan kanssa toki olen jyystänyt siirtymiä kauan. Sen kanssa aloitan jo alkuraveissa nämä ravi-käynti tai ravi-ravi siirtymät. Hertta on aika haka varsinkin näissä ravi-ravi siirtymissä. Teen Hertan kanssa niin, että kevennän ravia normaalisti, mutta istun alas kolmen tai viiden pompun ajaksi harjoitusraviin. Tiivistän vain istuntaani lähemmäs Herttaa, niin se jo siirtyy passagemaiseen raviin ja hidastaa. Sitten alan taas keventämään niin H lähtee eteen. Eli Hertan kanssa olen päässyt jo tähän ideaalitilanteeseen, missä se tulee takaisin ja lähtee eteenpäin ”kuin ajatuksella”. Se ei tarvitse mun tukea, vaan se säilyttää itse matalan alkuverkka muodon vaikka vaihtelen tahtia ja ravin tempoa.

Kun tullaan laukkaan H yleensä vähän alkaa kuumua. Silloin on vaikeaa säilyttää sama flow kun ravissa. Nytkin heti laukassa H jo oli aika intopiukeena joten aloitin sitten kunnon työskentelyn. Toki tässä on ensimmäinen viikko sairasloman jälkeen niin ei mitään älyttömän rankkaa kuitenkaan. H liikkuu hyvin mutta onhan sillä vähän liikaa energiaa ja loman jäljiltä aina pari ekaa ratsastuskertaa huomaa että säädöt ei ole ihan kohdillaan. ”Mutterit löystyy” sanoisin… :D

Laukassa työstin sulkuja. Toiseen suuntaan saan koota enemmän, eli pyytää Herttaa odottamaan vielä lisää. Toiseen suuntaan taas se vähän jarruttaa, ja menee liian jyrkästi. Otin hetken loivempaa sulkua reippaammassa laukassa, ja myöhemmin jyrkempää sulkua hitaammassa laukassa niin että H menee jo piruettilaukkamaiseen laukkaan. Ensin siis reippaampaa sulkua etenevämmässä laukassa, niin saan Hertan rehellisemmin pohkeen eteen kootumpaan sulkuun. H tarjoaa itse aina näitä ”joojoo mä osaan mennä vaikka paikoillani”, joten mun täytyy kieltäytyä niistä, ja tehdä ensin juuri päinvastoin kuin se haluaa.

Haluan että Hertta reagoi aina jalkaan herkästi ja nopeasti, ja kun Emma Kanerva kävi Hertan selässä syyskuussa, sanoi hän samaa. Sen täytyy olla nopeampi jalalle. Nyt olen ollut ihan natsi tämän asian kanssa. Varsinkin piaffissa ja passagessa H vielä osaa heittäytyä ”yksin tekemään” näitä, jolloin se voi jäädä kuuroksi jalalle. Tein nytkin babypiaffia, ja Paulo Bastoksen ohjein pyysin samalla pohkeenväistöä piaffissa. Ongelma paljastui tässä heti. Eipä H lähtenytkään piaffissa sivulle, eli se ei edes huomioinut mun väistättävää jalkaa. Hain raipan mukaan jotta voin selvemmin auttaa Herttaa. Raipan kanssa H pääsi enemmän ulos kuorestaan ja teki ihan ok väistöä piaffissa oikealle, mutta vasemmalle se oli selvästi hankalampaa. Tässä vaiheessa Hertalla meni vähän herne nenään ja se rupesi teatraaliseksi. Mullakin meinasi mennä hermo, mutta kyllä sieltä tuli kivoja askelia! Vasemmalle väistö onnistui kun annoin ensin Hertan väistää käynnissä vasemmalle, sen jälkeen se jo tajusi väistää myös piaffin aikana vasemmalle.

Ei tämä johdu siitä että H olisi ilkeyttään ”en tee”. Se ei vain ymmärrä ja se on vaikeampaa. Vasemman pohkeen kanssa se on herkempi.

Tämän jälkeen otin jälleen laukkaa ja avoa laukassa pitkää sivua pitkin. H oli vähän vielä teatraalisella päällä, mutta yritin vain olla itse tiukkana. Määrätietoisen vaativa, mutta reilu. En anna sen lähteä hillumaan, mutta yritin olla myös provosoimatta sitä.

Lopuksi sain sen kuitenkin takaisin rennoksi ja pääsin keventelemään matalalle kaulalle. En ihan saanut sitä niin rennoksi kuin olisin halunnut, mutta parempi tyytyä tänään vähempään, ja toivoa parempaa ensi kerralla. Ei se kuitenkaan kuole siihen, jos en jää hinkkaamaan puoleen yöhön asti… Joskus täytyy osata ”luovuttaa”. En mäkään nyt luovuttanut, mutta tingin vähän siitä mitä halusin ja tyydyin vähempään. Hertta kyllä käveli tosi isoa ja hyvää käyntiä sitten loppukäynteihin, eli kyllä se oli oikeinkin töitä tehnyt.
Tällä kertaa Hans veti siis pidemmän korren!

Klo 21:15 nopeiden hoitotoimenpiteiden jälkeen Hertta oli valmis yöpuulle ja minä pääsin lähtemään tallilta kotiin.

Klo 21:50 saavun vihdoinkin kotiin.

Klo 22:00 vihdoinkin jotain ruokaa, tosin mun kohdalla se jää yleensä maitorahkaan ja leipään kun en jaksa tehdä oikeaa ruokaa ja tällä kertaa ei ollut ruokaa valmiina, koska poikaystäväni oli itsekin treeneissä. Kissakin parkuu ruokaa, vaikka sillä on nappuloita aina saatavilla, mutta se on oppinut samaan kuin Hertta, eli jos tarpeeksi huutaa niin yleensä jotain herkkua saa ;)

Vielä ehdin pyykitkin ripustaa kuivumaan. Saisin kyllä pestä pyykkiä useammin. Yleensä havahdun vasta sitten pesemään kun ei löydykään puhtaita vaatteita...

Klo 23:00 nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä ennen 6:00 ylös!

Tällaista mun arki on. Ylös, ulos ja töihin. Töistä hevostelemaan. Aina ei onneksi ole muita hevosia kuin Hertta, ja olenkin jo oppinut säätelemään oman jaksamiseni kannalta aikatauluja. Välillä pidän ihan vain vapaapäivän, jolloin töiden jälkeen en mene ollenkaan tallille. Ei tämä rankalta tunnu niin kauan kun tykkää siitä mistä tekee!

Jos jostain saisin valita, niin haluaisin mun välimatkan lyhyemmiksi. Vietän autossa työ ja tallimatkan takia ruuhkista riippuen 2-2,5 ja ajan päivittäin 100 - 200 km. Sen ajan käyttäisin mieluusti muuhunkin. Vaikka siihen ruuan tekoon, niin söisin vähän paremmin kuin pelkkää maitorahkaa, hedelmiä ja leipää! :D

Ihan siis mielenkiinnosta kysyn lukijoilta, että kuinka paljon teillä menee aikaa tallimatkaan? Kuinka kaukana hevosenne asuu?