Treenit videolle Pixiolla

Pakko sanoa heti alkuun, että tämä EI OLE mainos! :D

Blogipoliisien ei tartte huolestua että olisin saanut ilmaiseksi kameran käyttöön...

Eli ostimme talliporukan kesken Pixio jalustan videoiden kuvaamiseen. Jos et ole kuullut Pixiosta niin Google auttaa. Pixio ei siis ole itsessään robottikamera, vaan jalusta, tai oikeastaan erillinen laitteisto johon voit kiinnittää minkä vain videokameran tai jopa kännykän. Jalusta pyörittää kameraa sinua seuraten ja hoitaa zoomauksetkin.

Meillä on siis tavallinen jalusta, johon ostettiin Sonyn käsikamera. Ratsastajalla on ranneke ranteessaan niin robotti tietää seurata just sua. Ratsastuskentän jokaiseen kolmeen muuhun nurkkaan (pois lukien siis nurkka jossa kamera on) on sijoitettu pienet "majakat" jotka luovat kameralle sen alueen minkä sisällä kamera ratsastajaa kuvaa. Näppärää!

Hinta?

En tiedä siis mikä tämä meidän malli on, mutta se on aika perus. Ei esim voi mitään etäyhteyttä valmentajan kanssa pitää tms. Meitä oli 11 henkeä jotka sen keskenään osti ja hintaa tuli n. 100e per naama. Ostimme tosin myös sen kameran yhteiseksi niin ei tartte kenenkään alkaa kiinnittää aina erikseen omaa kameraa, vaan kamera on aina kytkettynä maneesissa. Siitä tuli tietty lisähintaa, eli itse Pixion hinta jäi n .1000 euroon, ellei jopa vähän alle.

Me ollaan viritetty Pixio kiinteesti maneesiin. Eli majakat ja robottijalusta on ruuvattu seinään kiinni. Ne ovat myös aina päällä/sähköissä jotta kohdennukset ja asetukset eivät nollaudu. Näinollen kamera on aina valmiina kuvaamaan. Senkun napsautat päälle.

Jos nämä ei olisi kiinteesti kiinni maneesissa niin joka kerta pitäisi mennä sijoittamaan majakat ja säätää robotti etc... Se olisi työläämpää.

Meillä on lämmitetty maneesi, joten menee kesät talvet hyvin. En tiedä miten pärjäisi pakkasessa tuo järjestelmä? Ei varmaan tykkäisi hyvää.

Ennen selkään nousua pitäisi tsekata kohdennukset ja säädöt, että ratsukko olisi keskellä kameraa ja zoomi pelaa.
Menin selkään katsomatta kameraa, joten siinä oli zoomi vähän jossain... Kun oltiin tässä kohtaa maneesia, mahduttiin kameraan mutta joka kohdassa ei ihan oltu keskellä kameraa, ja Hansulla jäi monesti kaviot pois kuvasta. Joskus on jäänyt pois ratsastajan pää toisessa päädyssä maneesia, eli silloinkin oli säädöt pielessä. Tämä pitäisi muistaa tsekata aina ennen selkään menoa siis

En kaiva nenää jos sitä mietitte :D
Menin kameran eteen ja katson näymmekö kamerassa. Toki en ihan niin kauas nähnyt että olisin nähnyt kameran, mutta olin näkevinäni meidät keskellä. Aika keskellähän ollaankin, mutta tässä jo näkyy että Hansun jalat on vähän turhan alareunassa.

No mutta mitä tykkään?

Tykkään!

Kameran laatu riippuu täysin kamerasta, ja meillä on aika perus Sonyn joku handycam. Meillä on aika hämyisä maneesi joten videoiden laatu iltaisin on aika suttua, mutta itselleni riittää että näen oman istuntani ja erotan selvästi ratsukon ja kyllä siitä erottaa. Päivisin paremmassa valossa saa tietty parempaa kuvaa.

Tässä on tämän päivän reeneistä lyhyt videokooste. Tässä on pakko  sanoa että jostain syystä astetukset on vähän pielessä, eli välillä jää hevosen kaviot pois niin ettei ne mahdu kuvaan. Tämä on sitten taas "säätäjän" vika, ei kameran... :) En säätänyt kameraa ennen kuin menin selkään joten vähän oma moka... Kamera myös välillä menetti meidät eli tarkennus hapuili. Mun olsii pitänyt tehdä kohdennukset ja säädöt uusiksi ennen selkään nousua mutta kyllä tästäkin nyt ihan kivasti näkee meidän menoa. :)

Videolla voitte huomata vihreän valon mun vasemmassa ranteessa. Se on se ranneke ja aina kun kuvaus on päällä, valo palaa kokoajan vihreänä. Kun kuvaus on tauolla, niin valo vilkkuu.

Ratsastaja voi siis itse kytkeä kuvauksen päälle ja pois aina halutessaan. Rannekkeessa on vain yksi nappi, "kuvaus päälle" ja "kuvaus pois"

Näppärä vehje. En ikinä aiemmin oikeen saanut videota kun ei mulla ole mukana koskaan ketään kuvaamassa, niin nyt kameramies odottaa mua aina maneesissa yöt päivät! :)

Se siitä kameramiehestä, siirrytäänkö tohon pieneen hevosmieheen?

Se liikkui tänään todella hyvin!

Laukassakin tuli tosi kivaa ja rentoa laukkaa, pari laukanvaihtoa ehkä vähän oli turhan paljon "pois avuilta" mutta vaihdot itsessään oli puhtaita joten menkööt. :D

Hansun ravi sen sijaan tuntuu olevan aina hyvää nykyään. Toki jännitys sitten verottaa pisteitä, mutta "ihanaa" huomata että vaikka se olisi jännittyneempi, niin se kykenee silti säilyttämään ravissa tahdin ja liitovaiheen. Jos se jännittyy niin takapuoli tulee vähän turhan "ylös", voisi sanoa että kulkee ristiselkä pystyssä, ja se ei tietenkään ole se mitä haluan, mutta pointtini tässä on, että se on ainut mitä tapahtuu ainakin näin kotioloissa. Kisoissa en sitten tiedä miten mennään sinne säätämään jos Hansu jostain järkyttyy.. ;)

No mutta turhaa maalailla piruja seinille kun ainakin tänään se meni hyvin!

Se on saanut niin paljon voimaa ja jaksaa yhtäaikaa työntää ja istua. Vuosi takaperin niin en voinut pitkiä aikoja istua harjoitusravissa koska sen selkä väsyi ja ei siellä voinut enää istua. Ravi katosi ja muuttui tökkiväksi joten oli pakko keventää jotta Hansu psytyisi ravaamaan paremmin selän läpi.

Tämä on muuten se mitä allekirjoitan edelleen, ettei nuorella hevosella istuttaisi harjoitusraviin alas turhan aikaisin. Eri asia on treenata sitä, mutta että järjestään ei pidettäisi persusta penkissä. Vasta sitten istuttaisiin alas kun selkä on tarpeeksi vahva ja hevonen jaksaa kantaa ratsastajan harjoitusravissa. Jos hevonen menettää ravinsa kun istuu harjoitusraviin, se ei ole tarpeeksi vahva vielä eikä yhteys takajaloista kuolaimeen säily. Hevosen ravin laadun kannalta on siis parempi keventää niin kauan kun se ravi alkaa muodostua sieltä. Sitten kun hevonen on vahva ja rakennettu ratsasin, ei alas istuminen ole ihmeellistä.

Hansun ravi on todella miellyttävä istua silloin kun se "svengaa" näin, mutta jos se jännittyy ja iskee selän lukkoon niin voin sanoa että pompin aika korkealle sieltä... :D Koitan kuitenkin vain liimata itseni penkkiin ja koittaa jatkaa ja hymyillä kuin mitään ei olisi tapahtunut! Heh.

Kesällä vielä haaveilin Hansun raviin enemmän työntöä. Siinä alkoi olla aika kiva tahti ja kanto, mutta se vähän jarrutti. Se olisi mielellään vähän jäänyt hitaampaan raviin / passageen, ja siinä vaiheessa ei auta eteenpäin patistaminen. Se ei johdu siitä ettei se menisi eteenpäin, vaan siitä ettei se kanna. Hansulla oli oma ravi missä se jakso kantaa, sen yli kun mentiin niin se ei enää jaksanut kantaa ja tuli tunne ettei se enää mene eteen. Nyt kyllä nykyään tuntuu että se menee eteenpäin, oikeastaan jopa imee eteen! Mutta siinäkin edelleen täytyy olla varovainen ettei mene liikaa, jos se lähtee liikaa "viemään" mua eteenpäin ikäänkuin lisäykseen lähtemässä, se helposti "kaatuu nenilleen" ja alkaa nyökkimään. Siinä on vielä sen raja missä se ei jaksa. Tämä täytyy ratsastajan kuunnella herkästi ja päästää hevosta lisäykseen/eteenpäin ravissa vain sen verran missä se hevonen pysyy tasapainossa ja kantaa. On hienoa, että hevonen haluaa edetä, mutta sille voisi sanoa että ei makeaa mahan täydeltä. Eli vain sen verran mitä nyt pystytään, ei enempää ;)

Miten sitten lusitanon saa ravaamaan isosti eteen, kun ne tykkää mennä pienesti ja paikallaan?

Ei ainakaan potkimalla eteen, siinä vain sekoaa tahti ja lopulta se kuuma sähläävä hevonen!

Mä olen jankanut Hansun kanssa niitä siirtymiä loputtomiin. Toki käytän jalkaa, ja sanon että molemmat pohkeet tarkoittaa eteen, mutten ala "ajamaan sitä".

Teen paljon eteen - kiinni- tyyppisiä harjotteita ja haluan tehdä Hansulle selväksi että "go go on kiva asia". Ne ponnistusvaiheet eteenpäin kiinniottavan avun jälkeen on niitä parhaita askelia selkäänkin (esim. passagesta ulos raviin tai kootusta ravisa keskiraviin ja takaisin) ja pääsen kehumaan. Hansu alkaa tarjoamaan ja oikeastaan odottamaan koska saisi taas "vähän mennä". Sitten huomaankin että hei, mähän saankin enemmänkin pidellä tätä ja odotuttaa kuin "ajaa eteen".

Toinen missä Hansu oppi että eteenpäin lätkiminen on kivaa ja toivottavaa, oli keskiravit. Pari kertaa kun sitä vähän hoputti keskiraviin aina samalla uralla, eli diagonaalilla, se alkoi odottaa sitä että kohta lähdetään. Ajan myötä se oppi paremmin lisätä/pidentää ja koitin aina sitten metri metriltä jatkaa sitä pidennystä diagonaalin jälkeenkin. Yksi kehitysvaihe oli, että Hansu kyllä lähti keskiraviin diagonaalilla mutta kulmaan tultaessa tuli vähän jarru. Tätä jarrutusmatkaa aloin siirtämään. Kertomaan sille että se lisäys mikä lähtee kulmasta, ei aina päätykään kulmaan. Vaikeinta on mennä keskiravissa kulman läpi, mutta mä vähän helpotin oikaisemalla. Äkkiä Hansu alkoi pysymään pystyssä myös sen kulman läpi ja eipä aikaakaan kun se tajusi että "eteen" voi mennä aina ja missä vaan.

Ja nyt se ravaa jo mielellään harjoitusravissa ympäri maneesia molempiin kierroksiin :)

Yksi asia myös mitä tykkään tältä videolta katsoa, on Hansun olemus.

Se ei huiski häntää ja sillä on iloinen ilme. Se on jotenkin niin tosissaan näissä! Sitten kun tulee vähän hankalaa (passagen harjoittelu videolla) niin se vähän pistää korvia mua päin ja keskittyy täysillä, mutta ei tule sellaista "tyytymätöntä" fiilistä. Näin alkuvaiheessa passagenopettelua, se vaatii vähän vielä Hansulta paljon, mutta uskon että tulevaisuudessa passagesta ja piaffesta tulee sille yhtä iloinen asia kuin ravista.

Peltotreenit

Pakko myöntää että minä, ikuinen talven vihaaja, olen jopa löytänyt talvesta hyviä puolia. Nykyään arvostan suuresti että on oikea talvi täällä E-Suomessakin että talvisia puitteita pääsee hyödyntämään treeneissä. Hertan aikana sen 7 vuotta treenasin sillä ulkokentällä ja silloin se on kyllä hidaste (huom, ei kuitenkaan este ;) ) kehittymiselle kun olet niin kelien armoilla. Nyt kuitenkin maneesitallilla pystyy suunnittelemaan treenit kelistä riippumatta ja vieläpä kun hankea on vaikka muille jakaa, on se oikeasti älyttömän hyvä treeni lihasvoiman kasvattamiseen helpolla tavalla.

Kaikille hevosille siitä kyllä on hyötyä, mutta lusitanoilla tuntuu että se korostuu vielä enemmän niiden heikkouden ja voimattomuuden takia. Hanki "pakottaa" ne bodaamaan ja nimenomaan laukkaan siitä saa apua. Lusitanoilla on usein aika nopea laukka, vähän kertoo siitä ettei etuosa helposti kanna. Hangessa tämä korjaantuu samantien ja saadaan esiin heti voimakas ja pehmeä laukka. Toki täytyy muistaa että hangessa meno on rankkaa, joten siihenkin täytyy totutella.

Hansussa huomaa kuinka hangessa laukan treenaaminen on auttanut sitä hahmottamaan laukkaansa. Aina kun edellisenä päivänä on käyty hangessa, seuraavana päivänä Hansu laukkaa heti ensi askeleista lähtien "hidastettua" laukkaa. Hyvällä tavalla. Saa jopa sanoa sille, että mennään vähän reippaammin, mikä on aika harvinaista että Hansulle saa sanoa niin... :D
Jotenkin laukka on paljon tasapainoisempaa ja keinuvampaa sen jälkeen kun kuvioihin on ottanut hankilaukan. Puhumattakaan siitä että piruettilaukan treenaaminen on aloitettu, niin aika paljon on saatu piruettilaukkaan lisää näyttävyyttä kun hangessa treenaat hidasta laukkaa. Kummasti tulee viivettä askeleeseen ihan automaattisesti, eikä tarvitse hevosta "opettaa" siihen.

Nyt tosin on alkanut tulemaan lunta jo aika reippaasti ja esim. kaksi viikkoa sitten otettujen peltokuvien jälkeen on lumitaso pellolla jo reippaasti yli Hansun etupolvien. Käyn noin kerta viikkoon pellolla ja se on ihan riittävä.
Se mitä hankitreenissä täytyy muistaa, että kyllä, se tuo voimaa ja on tosi tehokasta liikuntaa, mutta se mikä siinä kärsii on elastisuus. Ei ne bodaritkaan lihasmassaltaan hirveästi taivu, ja kouluhevosen tulisi keholtaan olla enemmänkin balettitanssija, kuin kehonrakentaja...
Kohtuus kaikessa siis!

Kun mennään pellolla, voi se olla muutakin kuin täysiä laukkaamista! Toki sitä täysiä laukkaamista unohtamatta, sehän on just kivaa ;)



Pyrin tekemään pellolla ihan samoja asioita kuin maneesissa. Pohkeenväistö ravissa ja laukassa hangessa on muuten astetta haastavampaa, mutta ainakin Hansulla toimii. Saan sen väistöharjotuksilla kyljistään pehmeämmäksi. Se vähän tykkää "kovettaa" itseään kun innostuu ja puhkuu menemään hangessa, mutta kun pyydän menemään loivasti myös sivulle niin eron huomaa jo ravin askelluksessa. Suoralla askellus voi helposti mennä "nykiväksi", varsinkin jos on menohaluja. Jos vien ravissakin vaikka tosi loivaan väistöön niin kroppa tulee paremmin käyttöön.

Hansun kohdalla olen myös alkanut treenaamaan niitä vaihtoja myös hangessa. On niin ihanaa että tuon taskuraketin liikkeet ja reaktiot saa hitaaksi! :D Voin pellolla tehdä aika hyvin jo sarjassa vaihtoja niin että Hansu ei ehdi räpiköimään joka suuntaan kun se ylisuorittaa mun apuja. Hangessa se joutuu keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja näin pääsen vähän huijaamaan sitä. Näin pääsen naamioimaan ne "hiostavat" asiat leikiksi. "hupsista keikkaa, tehdäänpäs vaihto. Ja toinen. Ja kolmas..."

Ja vielä varmasti jokaiselle hepalle hyödyllistä: hangesta saa mukavasti apua keski/lisättyyn raviin :)

Hangessa kun lisää niin sehän onkin tosi helppoa sitten tasaisessa tylsässä maneesissa sen jälkeen ;)

Välillä hyödynnän hankea Hansun kanssa myös piaffin opetteluun. Siellä saa helposti vahinkoaskelia piaffiin ilman kuumumista! Ja melkeinpä aina ponnistus piaffiaskeleista ulos onnistuu hyvin. Toki istuminen piaffiin hangessa on vielä rankempaa, mutta kuten sanoin, leikin varjolla. 

Valmentajan tärkeys

Oikeastaan voisin olla kirjoittamatta tätä postausta ja jättää vain tuon ylläolevan kuvan tähän ja se kertoisi kaiken olennaisen... :D Pohdintaa kuitenkin valmentajan tärkeydestä ei kuitenkaan voi tarpeeksi korostaa.
Esimerkkinä voisi käyttää klassista tilannetta. Junioriratsastajalle ostetaan sadantonnin kilpahevonen junioriluokkiin. Siinä vaiheessa unohtuu sen GP-hevosen hintalappu jos valmennukseen ei satsasta samalla intensiteetillä. Ei ole olemassakaan niin lahjakasta ratsastajaa joka nuorella iällä ilman valmentajaa pärjäisi edes sen valmiin koulutetun hevosen kanssa. Siinä käy niin että eilisen GP-hevonen on huomisen He B- hevonen. 

Jokainen ratsastaja joutuu treenaamaan itsensä yhtä hyväksi kuin hevosensa, ja siihen tarvitaan apua. Menestyneimmät ratsastajat ovat ne, kellä on paras valmennuskuvio, ei välttämättä paras hevonen. 

Ehkä isoin "virhe" monen ratsastajan uralla on liian vähäinen valmennus. Toki Suomessa pakko sanoa että se on älyttömän kallista. Ammattivalmentajat maksaa, mutta laadustahan täytyykin maksaa. Maksaa se muuten ulkomaillakin käyttää jotain olympiatasonratsastajaa valmentajana. En itse kuitenkaan ensisijaisesti säästäisi valmennuskuluissa. Säästin sitten muussa. Laskeskelin polttoaineenkulutusta tallimatkoilla, mietin tarkkaan tarviiko hevoselle ostaa uutta tingelitangelia...

Paljonko mulla meni esim Hertan kanssa rahaa valmennuksiin kuukaudessa?

Summa vaihteli. Jos oli ollut oikein hyvä valmennuskuukausi, eli vähintään kerran viikossa, siihen kylkeen ehkä joku "extra" vierailevan valmentajan silmien alla, summa oli helposti sen 300-400 euroa ainakin. 

Pakko kuitenkin sanoa että se ei ole hukkaan heitettyä rahaa. Etelä Suomessa on se hyvä puoli että täällä päin on valmentajia aika reippaasti, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään niin ymmärrän kyllä että alkaa vaihtoehdotkin käydä harvemmaksi. Kuitenkin joskus siihen että oppii jotain ja pääsee eteenpäin voi joskus jonkin aikaa auttaa edes joku!

Tuttavani oli Hollannissa töissä 2 vuotta eräällä tallilla. Hassuinta mitä pisti merkille oli se, että siellä naapurikarsinan hevosen ratsastaja saattoi sanoa jotain hänen ratsastuksensa aikana ja antaa neuvoja. Ilmaiseksi. Siinä ohimennen. Ja tämä oli täysin fine. Vastaavasti tallityöntekijä saattoi kentän laidalta tauoltaan huudahtaa pari kommenttia, miten laukanvaihto onnistui, kannattaisko vähän mennä enemmän eteen vai ottaa kiinni, vähän enemmän jalkaa, asetus saisi olla parempi... Tulee mieleen että Suomessa saisi kuulla mutinaa että "mitä tuo puuttuu mun tekemiseen" mutta tuolla se oli täysin normaalia ja huikattiin vain "kiitos" :D 

Eihän tämä mitään valmennusta ollut, mutta pointti oli se ettei koskaan tarvinnut ratsastaa yksin. Useimmille siitä on suuri apu jos joku vähän sanoisi "enemmän eteen / älä nojaa eteen / vähän enemmän vasenta jalkaa". 

Isoin ongelma mielestäni on että moni jää vain ratsastelemaan. Kevennellään ympäri kenttää, vähän vaihdetaan suuntaa. Mennään oikeastaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, ja jos et muuta itsessäsi jotain, et voi muuttaa hevosessakaan mitään. 

Ratsukolla voi olla joku tietty ongelma. Jokin liike ei ehkä onnistu. Helposti kuulee "kun tää ei sitä, ja kun tää ei tätä". Joo, se voi olla ettei hevonen sitä ja hevonen tota, mutta jos olisi se valmentaja, joka kykenee sanomaan suoraan, voisi ehkä mainita "no ei kai onnistu, koska itse et osaa pyytää". Eli valmentaja joka spottaa sen syyn miksi joku ei onnistu, ja mikä parasta, osaa vieläpä sanoa sen suoraan olematta kuitenkaan loukkaava. Harvoin olen törmännyt loukkaaviin kommentteihin, vaikka välillä sellaista legendaa kuuleekin. Toki vaatii ratsastajalta kanttia kestää ottaa vastaan negatiiviset kommentit ja olla realisti omista taidoistaan. Se että valmentaja sanoo että vika on sinussa, ei ole negatiivista kommentointia. Se voi olla, ikävä kyllä, faktaa. Se vain on kestettävä tai et ikinä kehity.

Pahinta mitä voi olla on selittely. Valmennuksen kesken jokaiseen valmentajan sanomaan väitetään vastaan. Aina muka löytyy joku selitys miksi teen näin, miksi teen noin, itseasiassa juuri siksi ja täksi kieltäydyn kokeilemasta kokonaan antamaasi neuvoa. Tällaisissa tapauksissa omasta mielestäni valmentaja voisi sanoa suoraan, että lopetetaanko kokonaan, sinä tuhlaat rahasi ja valmentaja tuhlaa aikaansa. 

En väitä etteikö valmentajan kanssa saisi olla erimieltä. Saa ja pitääkin kyseenalaistaa jos joku epäilyttää, mutta pyydä valmentajaa perustelemaan ja selittämään sen sijaan että selittää itse! Ammattivalmentajalta saat varmasti niin tyhjentävän vastauksen kysymykseesi ettei mitään epäselvyyttä kohta enää olekaan. 

Valmentaja jolla on hyvä virhesilmä osaa kyllä kertoa mistä epäonnistunut suoritus johtuu. Ei välttämättä siitä ettetkö osaisi ratsastaa kyseistä tehtävää, vaan ehkä jostain taustaongelmasta. Mitä jos vaikka huomaamattasi istut suorittamaasi liikettä vastaan? 

 Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola 

Kaikista isoin apu on ollut meidän kotivalmentajasta Riitasta. Oikeastaan jos en hänen tunneilleen aikanaan olisi päätynyt, en koskaan olisi päässyt edes sinne PSG luokkiin. Jo Va B luokat takkusi ennekuin tajusin siirtyä hänen oppiinsa. Pois en vaihtaisi.

Toinen ehdottoman iso hyöty on ollut Janne Berghin treeneillä TDF aikana. Jos Hansun kanssa pääsen sopivaan pisteeseen, tahtoisin myös kotivalmennuksen lisäksi ottaa Jannen meitä auttamaan säännöllisesti. Päästäisiinpä ainakin isolle kirkolle!
:D Harmittaa että TDF:n "amatöörisarja" lopetettiin. Oli niin hienoa saada huippuvalmennusta ja seurata miten niitä GP hevosia tehdään, vaikka itse et ollut pääsemässä maajoukkueeseen. 

Sitten ne "vierailevat" valmentajat. Paulo Bastos on ihan muutamalla kerralla saanut tosi isoja muutoksia ja ajatuksia sekä Hertalla on että Hansun kanssa. Edelleen muistan tämän Paulon tunnin Hertalla. Ikinä en ole niin hienoa passagea ulos Hertasta saanut kuin silloin. 

Ammattitaitoinen valmentaja osaa pilkkoa harjoitteet osiin. Menet uuden valmentajan luo ja hän kysyy onko jotain mitä haluaa tietää/oppia. Mainitset jonkun tietyn liikkeen tai tehtävän joka ei ole onnistunut/tarvitset siihen apua. Harvoin valmentaja alkaa paukuttaa tuota tehtävää suoriltaan ja selittää kuinka se ratsastetaan. Usein saat suorittaa kaikke muuta ennenkuin kyseiseen ongelmaan päästään, jos päästään. Kyseessä on tehtävän osiin pilkkominen. Hyvin valmisteltu, on puoliksi tehty. Valmistelet pienissä osissa liikettä ja pian huomaatkin koko tämän liikesarjan onnistuvan, tai ainakin helpottuvan. Harvoin oikeastaan missään tehtävässä kyse olisi siitä, etteikö sitä osaisi ratsastaa. Yleensä ongelma on siinä ettei hevosta ole siihen valmsteltu joko pidemmältä ajalta, tai yksittäinen sen hetken juttu. Vertaa vaikka piruetin opettaminen (vaati aikaa ja valmisteluja pidemmältä ajalta jotta sen voisi jossain vaiheessa suorittaa) tai ihan vaan perus He A tason ratsukon kohdalla laukannoston laadun parantaminen, johon voi saada jo ison eron yhden tunnin aikana kun sen pilkkoo osiin ja pääsee valmistelemaan sitä.

Varmasti kaikki jotka ovat ahaa-elämyksiä saaneet valmennuksista, tietävät mistä puhun. "Miksi en ole aiemmin tehnyt näin?" 

Aina ei mene kuten elokuvissa.

Se mikä itseäni ainakin ihmetyttää, jos saa kuulla että valmentaja menee vaihtoon, koska "ei sujunut". Itseasiassa jos olen rehellinen, niin ne huonoimmat ja parhaimmat ratsastuskerrat eläissäni on tapahtunut valmennuksissa. Parhaimmat silloin kun oikeasti olen saanut hevosen niin hyvin läpi että halleluja! Huonoimmat myös siksi, että valmennuksissa ei välttämättä edes kuulu mennä hyvin! Kyllä Hansu on mun kanssa "kotioloissa" rennompi ja helpompi kuin sitten valmentajan tullessa. Miksi? Siksi että ei se valmentaja päästä helpolla kun OIKEASTI pitää jotain korjata. Se että vähän annan siimaa ja huomaamattani "vähän päästän hepan helpolla" johtaa ehkä "miellyttävämpään ratsastuskertaan", niin ehkä myös virheelliseen ratsastukseen. Sitten kun jotain tärkeätä oikeasti taas korjataan niin ettei Norppa saa armoa, niin ei se hevonen aina sitäkään välttämättä heti sulata. Vaikkapa se suoruus! Kotona on mukava antaa hepan mennä siinä missä on mukavaa, mutta kun valmentaja tulee niin se vaan laittaa sut ratsastamaan niin että sen hevosen täytyy olla suora! Se on karhunpalvelus itselleen ja hevoselle kun kotona "pitää hauskaa" ja sitten kun valmentajan kanssa "on niin vaikeaa että lopetan, koska ei tule hyvä mieli" niin loppuu se kehitys siihen. Tai ainakin hidastuu rajusti. Antaakko hevosen kulkea vinona ja kipeyttää itsensä, vai ottaako ohjeet ja treenit vastaan niin että molemmat kehittyy ja hevonen rakentuu symmetrisesti ja etenee?

Silloin kun aloitin Hertan kanssa Riitan opissa, oli alku aika kamalaa. Sain kuunnella korvat punaisena siitä kuinka teen mitäkin väärin ja mitä jätän tekemättä ja mitä pitäisi tehdä. Olin niin jumissa aina valmennusten jälkeen sillä kuntokaan ei riittänyt niihin. 

Moni olisi varmasti lopettanut koska ekan puolivuotta sain sellaista huutia että hävetti. No en todellakaan harkinnut lopettamista, päinvastoin. Mulla oli aina valmennusten jälkeen tunne "mä vielä näytän sille että mä kyllä osaan ratsastaa!" :D Aloin jopa uhoamaan ja jahtaamaan sitä YHTÄ ensimmäistä kehua. Ja PUOLIVUOTTA siihen meni kun meillä oli Hertan kanssa ensimmäinen valmennus missä sain kuulla ekan kehun! 

Jälkeenpäin olen jopa kuullut: "Enpä olisi uskonut susta silloin alkuun". HAH! Mähän sanoin että mä vielä näytän! 

Älä siis luovuta vaikkei valmennuksissa tulisi tunnetta että olet menossa seuraaviin olympialaisiin. 

Ole nöyrä ja ota vastaan se kaikki tietotaito ja fakta mitä sulle koko rahan edestä annetaan. Vaikka seuraavana päivänä vatsalihakset huutaa hoosiannaa ja töissä/koulussa haluaisin välttää istumista.

Kiitos siis kaikille valmentajille! Teette tärkeää työtä.

Hansun kanssa ekaa kertaa Paulon silmien alla. Ei mennyt kauhean hyvin eka kerta, varmaan vähän turhan iso "tason pudotus" Hertasta Hansu 6 veen kanssa esiintymään, tai oikeastaan sähläämään... :'D En jotenkin päässyt yhtään tuona valmennuskertana Hansuun käsiksi, mutta arvatkaapas vaan mikä mielentila siitä tuli? No juurkin se "mähän näytän sille että osaan ratsastaa tätäkin" ja seuraava kerta olikin jälleen niitä huippukertoja ja sain taas tosi paljon irti Hansusta! Ei saa luovuttaa vaikka valmennus menisi päin seiniä niin että mietit ettet enää ikinä kehtaa näyttää naamaasi maestrolle uudelleen.


Alla sitten uusintaotos yli vuoden jälkeen!

Kehitys kuvina

Nyt olisi hyvä aika tarkastella taas Hansun kehitystä ja muutoksia kuvien muodossa. Mulla on niin hyvä tilanne että meidän hovikuvaaja Taru on ollut alusta alkaen mukana kuvailemassa, joten häneltä löytyy todistusaineistoa nätisti lajiteltuna aikajärjestyksessä! Oma silmä tottuu niin äkkiä omaan hevoseen vaikka kyllä mäkin huomaan että "oho onpas Hansu saanut massaa" tai että "oho, onpas täällä selässä nykyään ihan erilaista istua kun ympärille on tullut massaa, eikä tartte keikkua ohuen riu'un päällä".

Välillä kuulee maneesissa kommentteja kanssaratsastajilta että "onpas Hansu kasvanu, sä istut jaloistakin ihan erilailla siellä" ja pakko myöntää että se oli eka asia minkä huomasin! Kun aloin Hansulla menemään, se oli niiiiiiin kapea ja edestä pieni että tuntui ensinnäkin että sivusuunnassa en pysy siellä ja toisekseen kun etuosa on niin matala eikä se oikeen kanna, tulee tunne että "tipahtaa reisilleen" kun ratsasti. Satulan alla piti käyttää edestä kohottavaa geeliä ettei ihan tuntunut siltä että kaikki oli lavoilla.

Nykyään kun istun Hansun selkään niin tuntuu että istun keskellä, eikä ole tarvetta "valua eteen". Ei siis satulatkaan valu ja huovat pysyy presiis siinä kohtaa mihin ne kiinnitin, vaikken edes kiinnitä huopia vyöhön kiinni! Sitä mulle kyllä varoiteltiin että nämä kehittyy niin hitaasti, ja se missä puoliverinen tuntuu aikuiselta 6 vuotiaana, niin lusitano tuntuu 8 tai 9 vuotiaana vasta aikuiselta :D Enkä puhu luonteesta, vaan siitä kropasta nimenomaan. Olen nyt oppinut kantapään kautta kuinka heikkoja lusitanot ovat ja se voima ja ylipäätänsä kehittyminen kestää paljon kauemmin mitä puoliverisillä. Tarvii pv:tkin voimaa että jaksavat kantaa mutta se voimattomuus niillä tulee erilailla esiin. Vaikka pv olisi voimaton, se ei silti tikitä, vaan pystyy isolla tahdilla lompsimaan isoa ravia. Lusitano rupeaa kipittämään eikä millään jaksa venyttää ja harventaa tahtia.

Hevonen kuin hevonen, vuosia niiden rakentaminen vaatii!

Idea tähän blogipostaukseen lähti tästä instagramiin laittamastani kuvasta. Tässä ero on niin järkky että oikein silmät aukee :D 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Just keep going with good work and healthy nutrition 🤩 Lusitano stallion Gladiador do Penedo. Breeder @coudelaria_resina_antunes Owner @kaisa_em The difference between 5yo and 7 yo. Photo @tarua_photo Upper pic in june 2016, lower pic in june 2018 #transformation #hartogrehut #hartog #horseriderfi #teamhorserider #dressage #dressagehorse #dressur #lusitano #lusitanostallion #lusitanohorse #stallion #equestrian #dressagetraining

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Tammi 14, 2019 kello 5.18 PST

Laitanpa tähän sepityksineen kuvakollaasit vuosilta!
Kuvat ovat siis aikajärjestyksessä. Ensin vuosittain tietty, mutta myös jaoteltuna kevät/syksy. Siinäkin ajassa jo huomaa eroa.

Vuosi 2016 / Hansu 5 v.

Hansu kesäkuussa 2016. Ensimmäinen kerta kun Taru tuli Hansua kuvaamaan. Voi että mikä riepu! :D Ei Hansu Portugalissa ollessaan ollut näin kuiva, mutta näköjään verotti tosi paljon pitkä kuljetus Suomeen sillä sillä meni tosi kauan ennekuin alkoi "täyttymään" taas. Se vähän söi huonosti tuolloin (nykyään se on aikamoinen possu!) ja lihaa tarttui hitaasti. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi "suomettumaan" ja alkoi suomalainen heinä ja ruoka maittamaan :D 

Tämäkin vielä kesää 2016. Pätkittäin pystyi harjoittelemaan istumaan alas harjotusraviin mutta sellainenkin asia kuin harjoitusravi oli pitkään sellainen että sitä pystyi tekemään hyvin pienissä osissa. Ei Hansu vaan jaksanut kantaa ja selänkäytön takia oli parempi keventää!

Elokuussa käytiin ensimmäisissä "oikeissa" kisoissa Barokkipäivillä Ypäjällä! He C luokasta voitto ja He B luokasta en muista... :D Ei ihan taidettu yltää sijoille mutta huomasi tuolloin jo kuinka kahden luokan ratsastaminen oli aika rankkaa. Ihan nätisti kuitenkin sipsutti radat läpi! Tässä  vaiheessa alkoi jo näkyä että pääsin itsekin Hansuun enemmän käsiksi ja keksin miten pääsen sinne istumaan paremmin ja auttamaan sitä.

Tämä on loka/marraskuun aikaan 2016. Ekaa kertaa kokeilin Hansulle kankia ja muistan kuinka tämä kuva oli mun mielestä todella hieno ja makee ja kuinka Hansu on kehittynyt sikana! :D onhan se, mutta eipä ole hääppöinen verrattuna nykykuviin... :D

Vuonna 2016 ratsastin siis Hansua vain 1 kerran viikossa. Hansun omistaja treenasi sille itse mutta minä olin kisakuski lähinnä ja autoin liikutuksessa. Mullahan oli vielä Hertta 2016 täydessä kisatreenissä joten aika meni enemmän Hertan kanssa. Siihen nähden pääsin kuitenkin kivasti vähän kiinni siitä miten Hansua pitää ratsastaa ja muutenkin aloin vähän perehtymään lusitanoihin. 

Vuosi 2017 / Hansu 6 v

Tämä kuva on jotain maaliskuun aikaa? Hansu on saanut jo vähän massaa ja voimaa ja alkanut kantamaan itseään ja ratsastajaa paremmin. 

Toukokuussa -17 Hansu muutti Keravalle Norra Nybackaan ja siinä vaiheessa se alkoi pyöristymään paljon. Heinää se sai niin paljon kun jaksoi syödä ja jotenkin taisi viihtyä siellä paremmin kuin Rakella, sillä näin iso muutos jo massassa kertoo jostain!
Tähän aikaan Hertta kuoli, joten mulla oli yhtäkkiä enemmän aikaa ratsastaa Hansua. 

No sitten koitti ihan puskista se että Hansu muutti Hertan tyhjään karsinaan Erkylään. Eli eletään kesäkuuta -17. Tämä on eka kuvaussessio Erkylässä ja huomaa että sitten Hansu kuivui vähän eli otti massankeruussa takapakkia. Se siirtyi heinäruokinnalta pelkälle laidunheinälle muttei jotenkin alkuun ekan viikon aikana malttanut syödä ja se näkyy heti. Hansu on kyllä hevonen joka voi viikossa kuihtua paljon jos ruokailussa tapahtuu jotain huonoa!
Tässä huomaa mun istunnasta kuinka Hansu edelleen oli niin kapea että jopa minä persjalkainen olin "pitkäjalkainen" sinne, ja jalat karkasi kapea olemattoman mahan kohdalta kohti nälkäkuoppia kun yritti käyttää pohkeita. Piti pohkeella aina etsiä se kylki että pääsi koskemaan! tosi hankalaa.

Heinä/elokuuta -17. Äkkiä Hansu kuitenkin alkoi kerätä massaa takaisin kun se kotiutui muuton jälkeen

Sitten taas Barokkipäiville elokuussa. Iso ero jo verrattuna vuoden takaiseen Barokkipäivään! Mentiin meidän elämän eka He A ja oltiin toisia heti! He B meni täysin verkkaluokkana, oli vähän ehkä orimaisempi Hansu kuin vuosi sitten ja ekana menty He B rata ei mennyt ihan keskittyen, vaikkei se siis mitään tuhmuuksia tehnyt :D

Sitten syyskuu 2017 ja ikimuistoinen Kyran klinikka! Kiitos Kyran, sain ison ajatuksen Hansun ratsastamisesta ja se potki meitä ison harppauksen eteenpäin. Miten saada pois sitä "lusitanoravia" ja mennä isoa hienoa ravia ja miten säädellä sitä.

Ehkä ekaa kertaa sain itsekin tuntea selkään että "wau mikä liike" kun sain Hansun selän yli ja kantamaan. Liikkumaan ETEEN niin että se kantaa.
Yhtäkkiä se näyttääkin ihan hevoselta kun kulkee selän yli ja lihakset käytössä?

Marraskuu -17. Kyran antama kaulanaru jäi meille käyttöön pitkäksi aikaa ja sillä sain sitä tunnetta haettua että "pois lavoilta" ja "kanna edestä". Kyran jälkeen sain Hansua paremmin pyöreämmäksi ja selän yli.

 Se isoin oppiminen tänä vuonna tapahtui juuri sillä, että miten saada luonnostaan kipittävä ja kiireinen liike isommaksi ja selän yli. Kyra sanoi niin osuvasti että "susta tuntuu että se ei mene eteen, mutta se ei ole sitä vaan se johtuu siitä ettei se kanna itseään". Olen tottunut puoliverisillä että jos tulee tunne ettei ne mene eteen niin RATSASTA SITÄ ETEEN, mutta lusitanolla kun yrität samaa niin saat kahta kauheamman tuhatjalkaisravin joka vaan juoksee alta hirveetä tahtia, kuin ompelukone tikittäen! Ei se kysymys ollut siinä etteikö se hevonen menisi eteenpäin, vain kyse oli siitä kantaako se vai ei. Jos hevonen kantaa niin kyllä se menee eteen vaikka lisättyä/paikallaan piaffia hyvällä tahdilla, mutta jos se ei kanna, niin voi silloinkin juosta eteen/nysvää paikallaan mutta liike on huonoa ja kyllä sen vaan näkee.

Opettavaista on kyllä että olen päässyt eri rotuisten selkään ja lusitanoilla on paljon annettavaa kaikille ratsastajille. Ne on loppujenlopuksi aika "vaikeita" ratsastaa. Pienikin jännitys ja voit kadottaa liikkeet kokonaan hamsterin askeleiksi, mutta kun saat palaset kohdilleen niin sieltä irtoo vaikka mitä. Tuntuu pahalta sanoa näin mutta ehkä puoliveristen kanssa olen vähän päässyt fuskaamaan, ne ovat kuljettaneet mua kiltisti eivätkä sekoita tahtia tai menetä muotoa vaikka vähän roikkuisin ohjassa ja heiluttaisin pohjetta tahattomasti/tahallisesti. Lusitanolla kun roikut ohjassa, kokeilet "quick fixejä" ja laitat vähän pohjettapohjettapohjetta jotta se menee eteeneteeneteen, niin  huomaatkin että alla on ihmeellistä ripaska-askellajia säntäävä virkkuukoukkuinen, notkoselkäinen paniikinomainen hiirulainen, josta kukaan ei usko että se kykenisi saamaan kouluradalla edes 50%... Ja tämä kaikki ihan vaan sillä että ratsastaa sen tahtomattaan itse sellaiseksi.

Oikeasti! Vaikeita, mutta opettavaisia ratsastaa!

Vuosi 2018 / Hansu 7 v

Huhtikuu 2018 ja käytiin vähän valmentajan kotitallilla harkkakisoissa. Hansu oli kuin pellosta revitty ori joka vain huusi pihalla, joten huomasi kyllä että oltiin liian pitkään vietetty pitkä talvi vain kotona... :D Eihän Hansu tehnyt mitään mutta oli kuin mikäkin paraatiori. Itse radalla maneesissa kun verkattiin tuntiratsujen seassa, se oli tosi kiltti. Mitä ahtaampi verkka sen ujompi Hansu on, mutta tuolloin yksin ulkona kentällä se oli olevinaan Euroopan omistaja. :D No mutta, liikkui ainakin näyttävästi! :D 

Sitten koitti helletoukokuu ja hikinen-Hansu alkoi kulkea valkuissa isoin harppauksin eteen, varsinkin ravissa oli uutta potkua.

Eniten ehkä Hansulla talven jälkeen kehittyi lisäykset ravissa. Se alkoi oppimaan etujalan nostamista, takajalat on sillä aina olleet jopa yliaktiiviset (voisiko sanoa että kaipaisi takajalan koukkua jopa paljon vähemmän) mutta nyt viimein sai etujalat vähän enemmän ilmaa eikä se aina ollut kaatumassa lavoilleen kun lähti lisäämään.

Edelleen mun suosikkikuva! Tasapainoa oli tullut niin paljon että tätikin pystyi jo istumaan suorassa ja antaa ravin vain viedä. Etu ja takajalat olivat löytäneet toisensa, eikä enää niin että takajalat oli korvissa ja etusilla kaivettiin maata.

Hansu tykästyi lisäyksiin ihan sikana ja se oikeen aina pyysi että voidaanko lisätä. JES! Viimein hevonen, joka ei mielellään mene eteen, alkoi "viedä" niin että piti jopa toppuutella että eieieiei noin paljoa. Lisäyksistä tuli Hansun bravuuri mutta tarkkana sai olla ettei päästä Hansua lisäämään ihan niin paljon mitä se itse haluaa, koska ei ihan kuitenkaan tasapaino rehellisesti riittänyt. Mutta ihana tilanne kuitenkin! 

kesäkuussa kävimme isolla kirkolla! Janne Berghin valmennuksessa hakemassa vähän niksejä ongelmiin. Meidän kotivalmentaja Riittakin ajoi itse paikalle kuuntelemaan ja palaveeraamaan Jannen kanssa mitä ois kotiläksynä. Haaveena olisi että jos vaan mahdollista niin kesällä pääsisi useammin Jannen luona käymään kuin vain kerran... ;)
Hansulle rusan kenttä oli aika vaikea ympäristö. Siellä suhaa jos jonkinlaista kulkijaa, on heppaa tarhassa ja tiellä, on pyöräilijää, kakaroita, autoja, skoottereita... Landehepalla meni iso aika tölläämiseen mutta töitäkin päästiin tekemään. 

Elokuussa mentiin paikkaamaan ratsukkopaikkaa Rodrigo Matoksen treeneihin Porvooseen. Hansu oli kunnon mallioppilas molempina päivinä!
Päästiin ekaa kertaa piruettia treenaamaan (hauska huomata että vaikket sitä olisi ikinä tehnyt, niin sellaiseen pääset käsiksi yhden tunnin aikana kun Hansu tajusi jujun :D) sekä saatiin apua piaffi/passage linjaan. Rodrigolla oli älyttömän hyvä kikkoja myös perusravin parantamiseen ja siihen kuinka saada lusitano pohkeen eteen. Tehtäviä oli mm. passagea kevyessä ravissa josta istut suoraan harjoitusraviin ja siirryt lisättyyn raviin. Näin saat tehtyä kokoavaa liikettä (passagea) ilman että se jää liikaa paikalleen vahingossakaan kun kevennät etkä istu alas, ja sitten kun lähdet passagesta lisäykseen niin istutkin alas ja saat paremman tasapainon lisäykseen. Quite yksinkertaista!

Ja taas Hansu liikkui mainiosti! Mulla naama kiiltää, sillä tuo toukokuussa alkanut helle jatkui vielä elokuussa ja ihan yhtä hikistä oli :D Ei siinä, ihana kesä!

Viime vuosi 2018 oli ensimmäinen "ehjä" vuosi meillä, eli alusta loppuun pääsin treenaamaan. Tässä ajassa huomaa kuinka aloin saada Hansua enemmän "mun nappuiloille" tutuksi ja kyllä se vaan niin on että jokainen ratsastaja joutuu aina aluksi muokkaamaan mistä tahansa hevosesta itselleen sopivaa. Tarkoitan että menee noin puoli vuotta - vuosi että keksit hevosen nappulat ja hevonen keksii sun nappulat. Sanoisin että kaikilla on ensimmäinen vuosi aina tutustumisajoa.

Nyt alkaa mulla Hansun kanssa "toinen vuosi" ja aletaan olla aika tuttuja keskenämme  ja uskon että 2019 saan aika monenmonta kivaa kuvaa Hansusta ja aina vaan hienommassa kunnossa! :)

Tässä lopuksi vielä vuoden 2019 ensimmäiset kuvat, jotka jo viime postauksessa olikin esillä laajemmin :)

Hansu almost 8 vuotta / 2019 ja to be continued...

Piaffi alkaa tarttua matkaan pikkuhiljaa, vaikkei se vielä ole ihan "avuilla" mutta leikitään leikitään!

Totilasravit pellolla :D

Alkaa olla jo miehekäs!

Ja näistä peltokuvista voin sen sanoa, että olin aika äimänä kun ekaa kertaa tosiaan tänä talvena pellole menin, eli viimeksi olin Hansun kanssa siellä ollut 9 kk sitten... Ja se ero miten se jaksoi harppoa tuolla kertoi jo heti selkään että juuh, kyllä on tullut voimaa lisää! Vielä viime kevään hangilla Hansu oli aika rätti hangessa. Pinkoi kyllä mutta aika heiveröinen. Nyt se jopa "vei" mua ja oikein puhkui voimaa! Eikä alkanut kintut painaa heti :)

Voi apua tästä tuli älyttömän pitkä postaus! No mutta toisaalta ainakin itse olen kaivannut niitä aikoja kun asiaa oli niin paljon että piti oikein rajoittaa ;)

Pitkä joulutauko ja hankilaukat

Pitkä on myös taas kirjoitustauko mikä itseäni harmittaa kovin. Mihin on kadonnut se kaikki aika mitä ennen vietin blogin parissa? Huomaa että olin opiskelija blogin aktiiviaikoina, oli paljon enemmän luppoaikaa ja tenttaaminen vaihtui ratsastustreeneiksi ja bloggaamiseksi! :D Tylsää tämä työelämä...

No enivei!
Hansu ja minä ollaan oltu molemmat pidemällä treenitauolla. Vakava treeni on ollut syrjässä ja liikunta on ollut lähinnä hankilaukkailua ja juoksutusta, ollaan pyritty pysymään maneesista pois. Hansussa ei ole mitään vikaa, mutta mussa on ollut. Ennen joulua annoin Hansulle vapaata tarkoituksella pyhien yli. Joulun jälkeen ennen uutta vuotta kolautin kaatuessa rappusiin häntäluun oikeen mojovasti ja se toi yli viikon ratsastustauon. Hansu tosin ei ollut moksiskaan, se on viihtynyt liinan päässä ja tarhassa oikein hyvin. Viimeisin juttu tällä viikolla oli sellainen vuosisadan oksennustauti mulla ettei tosikaan! Oksensin KOKO yön viime su-ma välillä puolen tunnin välein... Koko maanantai meni sitten nukkuessa ja oksentamista ma iltana jatkaessa, joten tämä vei kyllä kaikki mehut niin että pääsin hepan selkään vasta torstaina seuraavan kerran. Sellainen laihdutuskuuri uuteen vuoteen!

Mutta vaikka Hansu on ollut käytännössä lomalla mun takia, osui 5.1 lauantaina mulle ja kuvaaja Tarulle vapaapäivä... En ollut häntäluun takia ratsastanut tosiaan hetkeen mutta kyllä nyt Hansun kanssa uskaltaa pellolle mennä vaikka se on ollut lomalla melkein viikon ;)
Läksittiin sitten hankilaukkailemaan tälle vuodelle ekaa kertaa! Istuin aika paljon kevyessä istunassa ja yllättävän hyvin pystyin lopuksi myös olemaan perusistunnassa. Vähän ehkä illalla tuntui mutta ei niin ettäkö se olisi menoa haitannut.

Olen huomannut tämän joulutauon tehneen Hansulle vain hyvää! Se on saanut tosi kivasti massaa! Pyöristynyt mukavasti, vaikka edelleen se saisi mun mielestä pyöristyä lisää, mutta huomaa että se kokoajan aikuistuu enemmän ja saa lihasta.
 Lähdettiin tosiaan Tarun kanssa kuvailemaan pellolle ja alkuverkka jäi vähän lyhyeksi kun siinä huomasi kuinka innoissaan Hansu on ja halusi vaan laukata joten annettiin sitten mennä Hansun määräämää tahtia! Lujaahan se meni ja jarrut toimi hieman viiveellä mutta hauskaa oli!
Nyt tästä taas hyvä hankitreeni tasaisesti koko talven niin saadaan sitä ruista lisää ranteeseen!

Tässä hienot otokset! :)

Ei tarvinnut paljoa vinkata että mennääks... :DLähti ihan itse ryysäämään aina ylämäkeen!

Aina kun tuli ylämäki niin Hansu lähti oikeen viemään sinne! Taitaa olla lempparihommaa ylämäkeen ryntääminen :D 

Yritin ottaa sitä tasaisella kiinni mutta ei ollut mitään vaikutusta.... :D

... Joten antaa mennä sitten! Mitäs tässä pidättelemään :D 

Kokeilin aikamoista treeniä, piruetin kääntämistä hangessa! Aikamoisia askelia saatiin irti.

Lopuksi kokeilin istahtaa harjoitusraviin ja Hansun ravi oli niin pehmeän keinuvaa että oli oikeastaan aika mukava istua

Ja oli myös pakko testaa vähän saanko siirrettyä passagesta Hansua piaffiin hangessa, ja muutamia hyviä piaffiaskelia kyllä tuli! :) Arvatkaa vaan kuin hieno piaffi tällä on!

Hansu ravaa lisäyksissä kuin pieni valkoinen Totilas! :)

Mulle lusitanoihmiset on sanonut että lusitanot alkaa näyttää hevoselta vasta 8 tai 9 vuotiaana, ja nyt kun Hansu on kääntynyt 8 vuotiaaksi niin pakko sanoa että nyt alkaa näyttämään hyvältä... :)

Hienosti jaksaa lisätä! H saanut lisäyksiinkin lisää voimaa verrattuna viime vuoden hankilisäyksiin! 

Aikamoinen taskuraketti se kyllä on!
Samalla niin hentoinen ja kevyt mutta nyt myös alkaa olla voimakas. Vielä viime vuonna Hansua oli helppo pidellä pellolla. Oikeastaan se tarvitsi paljon tukea ratsastajalta että jaksoi liikkua hangessa. Nyt se jopa "vei" mua sillai hyvällä tavalla, sille on tullut niin paljon lisää voimaa että tunnen sen jo selkään ihan erilailla. Saan oikeasti jopa pidellä sitä! Ei viime vuonna se jaksanut mua kiikuttaa hangessa, nyt sain jo sanoa että "odotas vähän" . :D

Nyt toivotaan hyvää hankitalvea loppukaudeksi!