Hyvän hengen talliympäristö

Blogitallin viikkohaasteena on tällä kertaa aiheena kirjoittaa hyvästä tallihengestä ja siitä kuinka meistä jokainen voisi sitä parhaansa mukaan toteuttaa.

Itse pyrin olemaan liittymättä tallilla mihinkään "kuppikuntiin". Tahdon tulla toimeen kaikkien kanssa, enkä tahdo kuulua mihinkään porukkaan. Kaikki eivät pidä kaikista, eikä ole pakko, mutta tahdon tulla toimeen jokaisen kanssa edes sen verran että tallilla viihtyvät kaikki. Jokainen saa omasta puolestani harrastaa miten haluaa, enkä tahdo puuttua toisten tekemisiin. Vaikka minun mielestä hevosta pitää liikuttaa niin ja näin, niin ei minua haittaa, jos jonkun mielestä hevosharrastus on vain harjailua ja hoitamista.
Jokainen siis harrastakoot tavallaan, ja vaikka olisi "eri lajin edustaja", niin toimeen voi silti tulla saman katon alla.

Mielestäni on myös tärkeää, että tallilla moikataan niin tutuille kuin tuntemattomille. 

 Toinen seikka on siisteys. Itselläni on aina ollut pakkomielle olla mahdollisimman vähän häiritsevä ja pyrin olemaan huomaamaton. Tämä ehkä juontaa juuriaan tähän mun alemmuuskopleksiin, sillä olen aina tottunut kisaverkassakin väistelemään muita, ja niin teen kotitallillakin. Olen vähän sellainen "anteeksi kun olen täällä". Olen myös tarkka siitä, että jätän tavarat niin kuin ne olikin "jottei käymistäni tallilla huomata". Jos tallin ovi oli kiinni, laitan sen myös perässäni kiinni niinkuin se oli. Jos se oli raollaan, jätän sen samanlailla raolleen. Nämä ovat pieniä asioita mulle, mutta suuria kuitenkin koko tallille ja muille. Jos lainaan luutaa, se palautuu siihen mistä sen otinkin.
Voin minäkin joskus unohtaa vaikka riimunnarun pesupaikalle, enkä Hertan karsinan oveen, mutta eihän tämä maailmaa kaada, kun kuitenkin yleisesti ottaen tallissa on niin siistiä, ettei se yksi riimunnaru häviä vaikka ei heti olisikaan siinä omalla paikallaan. Kun tallissa on siistiä, pienetkin epäkohdat huomaa!

Osallistukaa itse haasteeseen TÄSTÄ
Palkintoina hienot Sevanonin hevoslasit!

Millainen talli-ilmapiiri teillä lukijoilla on? Miten itse parannatte sitä?

Hertta lomailee

Vähän on nyt ollut hiljaista.
Mulla on ihan älytön kiire ollut nyt töitten ja koulun puolesta, joten en oikein ole ehtinyt koneen ääreen. Oikeastaan en ole ehtinyt koneen ääreen ollenkaan! Kaikki nettielämä on hoitunut puhelimella, ja sillä en ala bloggaamaan. Toisaalta, ei ole oikein ollut mitään blogattavaa. Tai on, mutta haluan panostaa niihin, enkä väsää väkisin paljoa asiaa puhelimen pikkunäppiksillä.

Hertta on nyt viettänyt lomaa rankan kisaputken jälkeen. Vielä viime torstaina kävimme Vihdissä treenaamassa meidän kürin kuntoon, mutta sen jälkeen Hertta heti rokotettiin, joten syystäkin on saanut lomailla. Tänään alkoi myös vihdoin laidunkausi, Hertta tykkää! Olemme käyneet metsäkävelyillä ja kentällä riehumassa, sekä vihreetä syömässä.

Mikäs sen parempaa kuin pyöriä ruuan päällä!

Laitumen Queeni olevinaan!

Hertta ja naapurin boyfriend.
Aidan viereen mennään korvat hörössä keikistelemään, mutta kun ruuna tulee korvat hörössä katselemaan niin häntä vispaa ja ruuna näkee kavion... :D NAISET!

Ajattelin väsätä meidän kürin tekemisestä ihan oman postauksensa. Siitä miten lähdin sen kanssa liikkeelle jne. Musiikit teimme itse, taino oikeastaan Ansku ne teki. Ohjelman tekemiseen sain onneksi ammattilaisen apua. Itse tykkään mun küristä paljon. Siinä tapahtuu hyvällä tahdilla koko ajan, ja siinä on oikeasti aika paljon vaikeusastetta! Ei turhaa haahuilua ympäri kenttää, vaan napakka 4 ja puoliminuuttinen on tiedossa. Musiikki sopii mielestäni tosi hyvin ohjelmaan. En vielä paljasta kaikkea, mutta sanoisinko, että meillä on teemana sellainen iloisuus ja reippaus. Ei mahtipontista ja eeppistä, vaan kevyttä ja etenevän letkeää. Heh, ihankuin arvostelisin viiniä..?

Kuulumisiin myös sen verran, että nyt näyttää siltä että olemme Hertan kanssa debytoimassa hyvin pian meidän ensimmäisissä kansainvälisissä kisoissa! Tästäkin väsään sitten ihan oman postauksensa! :)

Laitan tähän loppuun kuvia viikontakaiselta iltakävelyltä!

Lammella

Käytiin kentällä riehumassa. Mamma odottaa lähtövalmiina

Heh, siellä se vanha mamma Hertta on ilmassa hyppäämässä mielikuvitusesteitä :D
Jos joku ihmettelee noita sieniä kuvassa, niin Riikan puhelimessa oli asetukset kamerassa kohdassa "efektit"... Sieltä sitten pamahti kuvaan sienimetsä.. :D  

Tallin pihalla.

Hertta, a.k.a Tuhkimo

http://horsemail.fi/wordpress/2015/05/21/cassiopeija-ks-tuusulan-tuhkimo/

Heh, nyt on Herttakin päässyt lehteen. :)
Käykääs lukemassa!

Nivelravinteista

*Postaus toteutettu yhteistyössä 1hevosvoiman ja Blogitallin kanssa*

Nyt on hyvä aika kertoa teillekkin vähän siitä, miten huollan Hertan jalkoja. Hertassa kun yhdistyvät iän mukana tuomat kilometrit ja kilpahevosen rasitus, ei ole mitenkään "yks hailee" miten niitä jalkoja hoitaa.
Vaikka Hertan jaloissa ei varsinaisesti mitään vikaa olekkaan, olen nykyään hyvin tarkka jalkojen hoidosta. Hertan jalkoja ei ole koskaan piikitetty *kopkop*, paitsi viime maaliskuussa takapolveen tehtiin jodipliistraus, mutta se ei liity mitenkään varsinaiseen nivelten piikitykseen.
Normaalien hoitotoimenpiteiden lisäksi (alku ja loppuverryttelyt, kylmäys, linimenttaus, lämpöpintelit etc.) olen päätynyt lisäravinteiden käyttöön Hertan ruokinnassa.
Hertan jalat kylmätään rankan liikutuksen jälkeen. Kevyitä hölkkäpäiviä ei lasketa. Välillä käytän sillä W-Healing tallisuojia, mutta muutoin Hertta menee varsin normaalilla huollolla. Näiden perustoimenpiteiden lisäksi olen huomannut nivelten toimintaa tukevien lisäravinteiden hyödyn ja tässä postauksessa kerronkin siitä enemmän.

Saimme Hertan kanssa 1Hevosvoimalta yhden purkin Suppleaze Goldia testaukseen. Tätä tuotetta on kehuttu sen hintalaatusuhteen takia. Siinä on markkinoiden yksi parhaimpia pitoisuuksia vaikuttavia aineita. Kallistahan se toki on, mutta tässä on vertailussa eniten sitä ehtaa tavaraa pienessä syöttämäärässä. Syöttömäärät todellakin ovat pieniä, aloitusannos Hertan kokoiselle eläimelle oli 2 pientä mittaa päivässä, mutta nykyään ylläpitoannos on vain 1/2 mittaa päivässä! Eli loppujenlopuksi tuote on edullinen. Tuttuni ovat syöttäneet Suppleaze Goldia monta vuotta. Isompi Suppleaze purkki on kestänyt vuoden ylläpitoannostuksella!
Näitä laadukkaita nivelaineita pystyy myös vaihtelemaan suoraan purkista toiseen. Kun on vaikka kerran aloittanut jollain muulla laadukkaalla nivelaineella, voi siirtyä suoraan Suppleaze Goldiin ylläpitoannoksella, ja toisinpäin.

Hertan curverista Greenlinea, pellavaa, yksi omena ja vain puolikas mitta Suppleaze Goldia, siinä sen iltapuuro!

Suppleaze Goldissa on myös hyvä puoli se, että siinä ei ole mitään täyteaineita. Pulveri on siis 100% pelkkää vaikuttavia aineita. Et siis maksa "sokerista ja jauhoista".
Tämän muuten huomaa siitä, että pulveri sekoittuu huonosti veteen. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei tämä haittaa mitään. Sekoittuminen olisi parempaa jos pulverissa oli täyteaineita koostumuksen parantamiseksi, mutta eiköhän tärkeintä ole aineiden hyvä pitoisuus kuin se, että jääkö Hertan aamupuuroon yksi kynnen kokoinen valkoinen klöntti?

Aiemmin olin sillä kannalla että mitäs sitä terveen hevosen jalkoja hoitelemaan, mutta nyt kyllä olen tullut siihen tulokseen että nämä nivelravinteet pysyvät Hertan ruokavaliossa sen aktiivikäytön ajan. Hertta on ollut mielestäni vetreämpi ratsastaa, eikä sen jaloissa ole ainakaan ulkoisesti moitittavaa. Rasitus on melko kovaa Hertallakin, joten teen kyllä kaikkeni että sitä myös huolletaan sen vaatimalla tavalla. Varsinkin takajalat ovat kovassa rasituksessa kouluhevosilla kokoavien liikkeiden ansioista. Hertalla mm. takajalkojen jännetupet ovat täyttyneemmät, kun taas etujaloissa ei ole nestettä lainkaan.

Mieluummin ennaltaehkäisen kuin hoidan jo tapahtunutta!

Sain myös paketin mukana ekstratuotteet, nimittäin Cowboy Magicin showshinea ja hännän selvitysainetta! Tulee todellakin tarpeeseen, varsinkin kisakaudella showshinea kuluu kiitettävästi.
Tuotteet eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Mielenkiintoista testata täysin ilman mitään ennakko-odotuksia.

Pieni purkki, eli Detangler & Shine, on hyvää varsinkin hevosen häntään. Sanon sitä "takkuaineeksi", sillä sen kanssa on todella helppoa selvittää jouhet ojoon. Hertalla on kuitenkin niin ohut harja ja häntä, ettei sille oikeastaan takkuja tule koskaan. En ikinä joudu selvittämään sen harjaa ennen letitystä, koska ei sillä oikein ole tukkaa mikä mennä takkuun. Häntäkin on sellainen ohut piiska, jonka selvitän nopeasti pölyharjalla.
Tiedän kuitenkin monia hevosia joilla on painavat ja muhkeat hännät. Niiden selvittäminen ei onnistu ihan vaan pelkästään sillä pölyharjalla, joten apuun tarvitaan hoitotuotteita. Cowboy Magicin jouhienselvitysaine on erittäin riittoisaa. Pieni pullo riittää kauan aikaa, sillä tuotetta tarvitsee laittaa vain 1-2 tippaa. Testasinkin tätä oikein kunnon muhkuhäntään. Tekee kyllä tehtävänsä!

 Isompi pullo on Super Bodyshinea.Pullosta tuleva suihku on mielestäni tasainen, eikä jää sellaisia "showshine raitoja". Hertan karva on luonnostaan kovin kiiltävä, mutta tykkään silti käyttää showshinea kisoihin. Tällä voi luoda sen viimeisen silauksen koko kehoon. Tuote ei kerää pölyä, mitä jotkut showshinet tekevät. Se ei myöskään tahmaa, vaan lopputulos on tosiaan silkkinen.
Ja tuoksu. Se on aivan ihana näissä! Hevosista en  tiedä kuinka paljon ne arvostavat sitä... ;)
Ihmiset tuskin pahakseen laittavat!

Nämä tuotteet muistuttavat hyvin paljon ihmisille tarkoitettuja hiustenhoitotuotteita. Itse käytän hiusöljyä joka muistuttaa tuota jouhien selvitysainetta paljon. Itselläni on tosi pitkä ja paksu tukka, enkä voi olla laittamatta siihen mitään aineita, tai muuten tyylini muistuttaa pikaisesti rölliä. Hevosille joilla on paksu harja ja häntä, nämä tuotteet kyllä auttavat pitämään jouhet ojennuksessa ja hyvässä kunnossa.

Käytättekö te lukijat hevosillanne jotain nivelvalmisteita? Jos niin mitä?
Olisin kiinnostunut kuulemaan. Millainen hevonen, millaisella käytöllä ja onko ollut apua vaivoihin?

Vuosipäivä...

Hertta ja Norppa, since 17.5.2007!

Siitä on nyt tasan 8 vuotta kun Hertan tapasin ensimmäisen kerran! Okei, postaus tulee päivän myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä.

Olin ratsastanut vain ratsastuskoulussa sen kymmenisen vuotta. En varsinaisesti etsinyt muualta hevosta itselleni, mutta tutullani oli "ylimääräinen hevonen kotipihassa seisomassa, se on kaikenlisäks ihan kiva". No miksei, tuumi Norppa. Ei siinä mitään menetäkkään. Äitikin suostui maksamaan kertamaksun omaisesti ratsastuksista vuokraa Hertan omistajalle. "Rahoitus" oli siis kunnossa! Meitsi oli siis tuolloin 17 vuotias skootterilla ajeleva teini, joka notkui illat ja päivät ratsastuskoulussa hoitaen heppoja ja autellen tuntilaisia. Hoitohevonenkin oli, mutta sen kanssa ei enää saanut hypätä, joten vähän harmitti (kyllä, ennen olin "esteratsastaja"). Kun tämä hoitohevonen ei enää esteitä saanut ylittää, siirryin väkipakolla kouluratsastajaksi, koska hoitohepalla halusin edelleen ratsastaa. Niin se suuntaumus sitten vaihtui tuuppailun pariin. Eikä kaduta!
Hoitoheppa oli kuitenkin lähtenyt varsoja tekemään, joten olin ilman "hoitoheppaa", ja tosiaan tutulla oli tiedossa tämä ylimääräinen pihankoriste naapuritallilla.
Kun kerroin silloiselle opettajalleni:
- "olen menossa koeratsastamaan yhtä hevosta"
- "jaa, minkäs niminen?"
- "Joku Cassiopeia, Hertaks kutsutaan"
- "AI HERTTA?! OIKEESTI?!"
- "??? joo...??"
- "Se on kuule hieno ja osaava hevonen!! Mutta mä varotan, kun näet sen ekan kerran niin se ei todellakaan ole mikään kedon kaunein kukkanen siinä tallin käytävällä, mutta anna sille mahdollisuus"

Sovin sitten Hertan omistajan kanssa koeratsastuspäiväksi 17.5. Muistan että oli tosi lämmin, oikeen kunnon t-paita keli (toisinkuin nyt 8 vuotta myöhemmin). Äiti oli mukana, eipähän tarvinnut skootterilla ajella paikan päälle. Tosin äitiä ei hepat paljoa kiinnosta, jäi istumaan autoon ja odottelemaan että joskus maltan tulla takaisin. Muistan Hertan omistajan ensimmäiset sanat:
" Moi, sä oot Noora? Ooksä enemmän este vai kouluratsastaja?"
- Koulu nykyään
" Hyvä, meinaan toi ei tosiaan osaa hypätä"

 ( :D )

Siinä se Hertta möllötti tarhassa lv-ruunan kaverina. Siinä tarhassa se oli seissyt melkein puolivuotta kevyellä liikutuksella, sillä se oli "kuntoutumassa" mahahaavasta. Suoraan sanottuna puskaponin näköinen! Ei tosiaan mikään komea ja hieno, mutta helkkarin söpö pitkäpäinen ja korvainen!

Tallissa heppa kuntoon ja muutamia taustoja ja käyttäohjeita kuuntelin samalla.
Selkään nousin kentällä. Se oli tosi rauhallinen. Olihan sillä kuntokin aika huono kun oli vaan möllöttänyt puolisen vuotta.

Omistaja antoi hyviä neuvoja ja käyttöohjeita. Piti vähänniinkuin tuntia, mikä oli hyvä, sillä enhän mä osannut itse päättää mitään kun olin tottunut vain ratsastuskoulussa ohjattuun opetukseen.
Harjoitusravista kyselin että onko se kamalaa. Omistaja vastasi "Mun hevosista Hertalla kamalin ravi istua". JA NIIN MUUTEN OLI! Se oli järkyttävää tuntareiden jälkeen!

Ja tältä se meno sitten näyttikin...



Siinä vaiheessa kun laukan nostin, niin rakastuin! Ensinnäkin siksi, että se laukka nousi tuosta vain ajatuksen voimalla. Se oli taas niin iso WOW-efekti ratsastuskoulun jälkeen. Toisekseen se oli niin ihanan isoa ja keinuvaa...
Tunne selässä oli uskomaton. Ihankuin olisin ollut maailman paras ratsastaja.

Karu totuus oli kuitenkin ilkeä. Meno näytti jälleen tältä...

Mutta ei se haitannut! Kukaan ei pystynyt pilaamaan sitä tunnetta kuinka hienolla hevosella menin. Siinä vaiheessa jo päätin että tästä tulee mulle se ensimmäinen vuokrahevonen!

No mitäs sitten?
Kyselin että saako Hertalla kisata.
Vastaus oli:
- "Noo, jos nyt jotain naapuritallin pikkukisoja niin ei oo niin pitkä matka. Mä voin kyllä kuskaa"
(Yeah, niinhän siinä sitten kävikin... ;) )

Olin nyt sitten Hertan vuokraaja. Kävin sillä aluksi 2-3 kertaa viikossa ratsastamassa, sillä jatkoin vielä pitkään myös ratsastuskoululla. Omistajakin tahtoi mennä itse Hertalla jotta säilyy tuntuma.
Vaikka aluksi meidän meno olikin tuon näköistä, niin nopeasti pääsin kehittymään kun aloin käymään myös Hertalla tunneilla.

Jo parin kuukauden jälkeen meno oli tällaista:



Ei siis vieläkään täydellistä, mutta selvästi jo parempi suunta. Tatsi alkoi löytymään.

Mun suurin haave on ollut kisata aluetasolla He A luokissa... Ne saavutin Hertalla.

Sitten omistaja sanoi minulle, että "nyt kun menestyt He A, sun pitää jo mennä koht Va B".
Tähän sanoin;
- "No ei helkkarissa! Ei sinne voi mennä kun se on jo vaativa! Ei siihen pysty kuin parhaat"

Enhän mä ollut ikinä kuullutkaan sanaa Vaativa B. Mun ratsastusmaailma loppui Helppoon Aahan, ei sen jälkeen ollut enää mitään.

Noh, mentiin Va B. Ei sujunut.
Hommattiin Holopainen meidän valmentajaksi.
Alkoi sujumaan Va B.
Tässä vaiheessa sanoin, että tämän pidemmälle emme ikinä tule pääsemään.
Kisattiin Va B kausilla 2011-2012. Perustin tämän blogin 2011. Mainittakoon vielä, että blogin perustaminenkin oli kaverien idea ja he minut tähän kannustivat. Siinäkin asiassa marmatin "no ketä kiinnostaa lukea mun tarinoita?".
Va B alkoi käydä tylsäksi. Aloin googlaamaan mitä tulee Va A tasolla. "Aa, piruettia.. Hmm.. Mitenköhän ne ratsastetaan. Sarjavaihtoja?? No kait se vaihtaa sarjassa kun yksittäisetkin tulee?"
(Great... Hyvät lähtökohdat.. :D )

Tässä kuvassa olemme tasolla Va B, vuosi jotain 2011

Huomion arvoinen asia, sillä tämä kuva oli joskus mun unelma kuva. Mun mielestä Hertta näytti niin hienolta ja minä professionaalilta.
Nyt mua häiritsee takakorkeus, mun könötys, lepattava pohje, ja Hertan kehittymätön ylälinja.
Niin se vaan muuttuu! Ei ole enää lempikuva!

Treenit jatkui, ja pääsimme sinne Va A radoille.
Prosentit pyörivät jossain 60% paikkeilla, ihan kivasti meni, mutta sanoin aina, että "Va A radoilla emme voi koskaan menestyä, mutta kisataan sitä nyt omaksi iloksi, pääpainon on Va B radoilla, sitten jo Hertta onkin jo eläkkeellä".

No ei mennyt taaskaan niinkään, vaikka sanoin...

PSG tuli kuvioihin, sijoituttiin heti PSG debyytissä... Hmm... Tulokset parani, mutta pysyivät siellä 62% tuntumassa.

Vuonna 2014 muutettiin maneesitallille, koska oli sanomattakin selvää että tavoitteet oli koventuneet sitä tahtia, että jotain täytyi tehdä menestystä ja kehittymistä jahdatessa. Hertasta tuli mulle melkein oma, vai pitäisikö sanoa leikisti oma, sillä se tuli mulle kokonaan ylläpitoon kesäkuussa 2014. 7 vuotta vuokrasin sitä kertahintaa maksaen, nyt sain kaikki hevosen kulut niskaani. Se oli karua se!

Siellä maneesitallilla alkoi kutkuttaa ajatus Interistä... Pystytäänkö?
No hyvin pystyttiin.
Inter I debyytti voitolla ja prosentein 62,1%. Ei huimat prosentit nykyään, mutta debyytiksi ihan jees!

Inter debyytin kunniakierroksella 2014.
Lihakseton se oli edelleen, mutta tekninen osaaminen oli jo aika korrektia.

Tuli eka treenitalvi maneesilla.
Treenattiin lujaa.
Tuli kisakausi 2015.

Ja tulokset oli aika mahtavat.
Hertta on nykyään lihaksikas ja hieno. Se on saanut todella paljon voimaa, niin että PSG ja Inter I asiat tuntuvat suhteellisen helpoilta suorittaa. Hiomista kyllä riittää.
Hertta on tähän mennessä tällä kaudella ollut 6 kisoissa, ja niistä 4 kisat ovat tuoneet rusukkeen kotiin. PSG voitto, Inter I toinen sija, PSG neljäs, PSG kolmas... Ja vasta mennään toukokuuta!

Nyt mulla on kansallisen tason kouluhevonen. Ja mäkin olen oppinut ratsastamaan.
Mä olen nostanut Hertan tasolta He A, tasolle Inter I.
Hertta on nostanut mut tasolta He B, tasolle Inter I.
Kyllä mä saan olla ylpeä!

Ikinä ei ollut tavoitteena kisata avoimia kansallisia Inter ja PSG ratoja...

Tämä kuva on otettu 16.5.2015,
melkein siis tasan 8 vuotta sitten kuin postauksen ensimmäinen kuva.

Enkä olisi ikinä uskonut starttaavani Small Tourissa...

Small Tour 1.

Small Tour 2.

Kieltämättä. Välillä olen miettinyt että mitähän me vielä saavutetaan...? Olen sanonut: "Enää Inter I jälkeen me ei edetä. Siihen ei enää pystytä". Mielestäni tämä on fakta.
Tuo hevonen on jo antanut mulle niiiiiiiin paljon, ettei se ole enää velvollinen viemään mua yhtään pidemmälle. Se on jo ylittänyt kaikki odotukset, joten en oikeastaan voi ottaa stressiä mistään. Mennään sillain miltä tuntuu.

Toisaalta, muutamat muutkin mun tavoitteet ja ajatukset on osoitettu vääriksi ja kumottu tässä 8 vuoden aikana...
Hertta tekee GP liikkeitä, mutta en kyllä ota niistä paineita. Tehdään niitä omaksi iloksi!
Olen kuitenkin realisti siinä mielessä, että meiltä taitaa loppua aika. Hertta on jo 17, ja kisaaminen aloitettiin käytännössä 10 vuotiaana, ja minä olin tosiaan tasoa He B.

Hertasta olisi varmasti tullut GP hevonen osaavan ratsastajan alla, jonka luokse se olisi päässyt heti nuorena. Elämä ei kuitenkaan aina mene kuin oppikirjoissa, mutta sehän tässä on mun onni!

Jos Hertta ei olisi ollut "ylimääräinen puskapetteri", en minä olisi ikinä kisannut sitä alue He A:ta kummempaa.

No mutta, tässä oli tarinointia kerrakseen...

Hyvää vuosipäivää minä ja Hertta! =)

Osaamme tarvittaessa edustaa...

... mutta minkäs sitä koira karvoilleen voi... ;)
Jotain yhteistä?

Kotiseuran kisoissa PSG voitto!

Hertta-Mummeli pötki päivän PSG luokan voittoon prosentein 63,9!!! HIENO MUMMELI!!

Voittoloimi oli vähän lyhyt meidän pitkäselkäiselle mummelille, vaikka se on 165cm kokoinen! 

Kisa oli todella tiukka ja pisteitä ei hevin irronnut. Emme vieläkään saavuttaneet 65% rajapyykkiä, ja hassua on että Inter radat ovat menneet meillä paljon  paremmin kuin tämä helpompi PSG. :D
Rataan tuli rikkoja jälleen. Esimerkiksi kolmosiin tuli laskuvirhe, jolloin pisteet tippuu rajusti. Toinen piruetti oli hyvä, toinen tosi huono. Koottukäynti oli hyvä, lisätty ei. Avot olivat jostain syystä tosi nihkeitä tänään. Lisättyravi on meidän bravuuri, mutta tänään ei ollut potkua samanlailla ja jouduin patistaa sitä ulos jolloin se ei ole niin hyvää. Saatiin siitä kuitenkin 7, vaikka ainekset normaalisti ovat numeroon 8.
Radassa oli kuitenkin paljon hyvää, esim alku ja lopputervehdykset olivat todella passelit ja tosiaan se piruetti vasemmalle oli ok, mutta valmistelut siihen vaikeita. Laukanvaihdot olivat itsessään hyviä.

Sain kuvia aamulla Whatsupissa tallikaveriltani Lauralta. He yllättivät Hertan vielä aamu-unilta!
Hertta ei näköjään mikään aamuvirkku ole ja hän valmistautui hyvin rauhallisesti tulevaan päivään ;) 

Miksei me osata poseerata?! Nyt tuli taas uusi lempinimi meille: Team Muuli ja Apina :D

Hertta oli verryttelyssä oikein mukava. Vähän se aluksi oli taas "älä vaikuta muhun" mutta mulla oli valmentaja vihdoinkin kisoissa mukana ja saatiin hänen ohjeillaan tammaa yhteistyöhön. Mun ei pidä varoa koskemasta, vaan ottaa asenne "Moi Hertta, mä istun nyt täällä ja mehän tehään tällä tavoin näin yhdessä, eiks je?".

Jälleen jaksan hämmästellä tätä Hertan mielentilan vaihtelua. Torstaina se oli todella energinen, jopa liian, ja tosi reaktiivinen lohikäärme. Se liikkui radalla itse ja ei tarvinnut kuin näyttää suuntaa ja olla häiritsemättä...
Tänään se oli sitten vastaavasti jähmeä ja hieman jarruttava! Siis aivan erilainen hevonen jälleen! Tykkään kun Hertta on itse energisempi. Nyt kun se tänään oli tahmea, mulla menee ihan hirveästi energiaa kun yritän patistella sitä eteenpäin. Nyt ei kuitenkaan ollut niin laiska kuin Laaksolla... Sanotaanko näin että se oli jäykempi, mutta aktiivisuus jäi johonkin Laakson ja Vihdin kisojen välimaastoon. Siis niin monta moodia tolla hevosella!

Radan jälkeen olin vähän pettynyt. En saavuttanut omia tavotteita ja jäi harmittamaan rikkeet. Miten tämä PSG ei voi sujua yhtä hyvin kuin Inter?
Papereita läpi käydessä valmentajan kanssa kuitenkin mieli koheni ja totesin ettei se nyt niin paha ollutkaan. Mulla vain on niin hirveät kriteerit itselläni. Vähän voisi höllätä sitä hattua, mutta toisaalta, kehitys loppuu tyytyväisyyteen, joten ei auta kuin jatkaa armotonta treeniä.
Totesin myös että rata näytti paremmalta miltä se tuntui selkään.
Tällä kertaa tämä oli vähän sellainen, että olin iloinen voitosta, mutten täysin tyytyväinen rataan. Ruusuke lämmittää tottakai mieltä ja jaksaa taas jatkaa, mutta aina mulle jää vähän hampaankoloon kun haluan vielä parantaa. ;)

Kommentit olivat täyttä asiaa ja allekirjoitan ne täysin:

Tuomari H: "Sujuva siisti suoritus. Vielä lisää tasaisuutta ja ylämäkeen"
Tuomari C: "Käynti ei aivan tasaista. Erit. laukassa vielä paremmin takaosalle. Ravissa tasaisemmin eteen"
Tuomari B: "Tänään melko vahva. Ratsastaja auttoi hevostaan hyvin muutamista virheistä huolimatta. Saisi kantaa itsensä paremmin"

Tälläisinä päivinä kun meno on löysää niin nuo kommentit toistuvat. Viimeksi energisellä radalla tuli taas kommenttia "kiva energisyys ja työntö".
Kun H on energinen, saan sen paremmin ylämäkeen ja aktiiviseksi.
Kun H on flegmaattinen, on todella vaikeaa saada sitä kunnolla takaosalleen, mutta niinhän se menee, siihen tarvitaan energiaa paljon! Mulle on helpompaa kun Hertta on energisellä päällä, mutta mun täytyy vain nyt opetella ratsastamaan sitä paremmin silloin kun se on vähän vahva ja hidas. :)

Taru Arola

Keskiravia. Tässä näkee hyvin kuinka H ei ole yhtä aktiivinen takaa kuin Vihdissä. Vihdin postauksessa on ihan samasta kohtaa kuva keskiravista ja se on paljon parempi, takajalka on siinä ihan erilainen! Mutta tänään meitä rankaistiinkin tästä, emmekä saaneet keskiravista yhtä hyviä pisteitä kuin esim siellä Vihdissä. Erittäin reilua ja niinhän se pitääkin mennä. :)

Huonosti mennyt oikea piruetti. Siitä tuli pikainen käännös ja H lähti kaatumaan oikealle sisäpohjetta vasten joten tuli vähän kiire ratsastaa ulos.

Lisättyyn laukkaan H sitten ampaisi ja vähän karkasi avuilta. Nyt riittää hiomista kotiläksyiksi!

Onnellisesti kuitenkin maaliin hyvällä lopputervehdyksellä!

Tulosten odottelua trailerissa heinän äärellä. 

Kuvistakin näkee ettei Hertta ole niin näyttävä ja voimakas kun vertaa vaikka Vihdin kuviin. Työntö takaa hiipuu kun se ei ole terävänä, tämähän ei ole yllätys. Noh, tänään oli tälläinen päivä! Vihdissä sillä oli parempi  takaosan aktiivisuus, ja sehän näkyi heti pisteissä. Vielä mä jatkan sitä 65% metsästystä, tosin nythän me teimme jälleen uuden PSG ennätyksen meille, eli MELKEIN 64%. :) Täytyy olla tyytyväinen sillä parannettavaa jäi paljon!

On se vaan uskomaton hevonen! Se on nyt tullut ensimmäinen maneesissa vietetyn treenitalven jäljiltä niin rytinällä näihin geimeihin mukaan että ei voi muuta kuin tunkea paljon porkkanaa sille naamaan ja rapsutella oikein olan takaa! Se on kehittynyt ihan silmissä. Meillä on noin paljon noussut prosentit. Nykyään hätyytellään sitä 65% rikkonaisilla radoilla, ennen me saatiin ehjällä ja hyvällä radalla hikiset 62%!!!

Hertta saa nyt kevyemmän jakson. Se rokotetaan tässä todenäköisesti piakkoin ja kohta se pääsee myös laitumelle! Ensi viikolle on suunnitelmissa lähteä vielä Vihtiin treenaamaan Hertalle nyt se Inter Kür kuntoon ammattilaisen avustuksella, sen jälkeen H nauttii tosiaan laitumesta, hieronnasta ja manikyyristä. ;)

Oli muuten todella ihanaa kisata vihdoin oman seuran kotikisoissa! Hertta on nuorena asunut pari kuukautta Hyyppärän talleissa edellisen vuokraajansa kanssa. Minun kanssa Hertta on taas samaisella kentällä käynyt 3 vuotta valmennuksissa, mutta muutto maneesitallille lähelle siirsi tosiaan valmennukset sinne. Hertta olikin selvästi tutussa ympäristössä, sillä se oli vähän turhankin löysä. ;)
Sain myös stewardeilta palautetta, että olen kuulemma yksi positiivisimmista kisaajista näissä karkeloissa kevään aikana ollut! Kuulemma Vihdissäkin tästä oli puhuttu stewardien kesken, sekä täällä Hyvinkäällä. Kyllä tälläinen palaute vaan tuntuu niin hyvältä, että olen tuntemattomien ihmisten mieleen jättänyt positiivisen vaikutuksen!

Hertta-Queen jyrää!!
Ah, hyvä päivä, hyvä kisakauden aloitus, hyvä mieli!

Ilmeestä voimme havaita, ettei Hertta tiedä ollenkaan mitä se on juuri saavuttanut jälleen! :D On se oikeasti fiksu, vaikkei siltä aina näytä ;)
Tässä odotamme pääsyä palkintojenjakoon.

Ja palkintojenjaon jälkeen

Palkinto oli ihan mieletön!
Hertta voitti nyt mulle ja mun poikaystävälle hotelliyön valitsemastani hotellista! :) Ihanaa!! Mulla ole ikinä varaa lähteä mihinkään niin nyt on sitten ilmainen hotelliyö tiedossa!
Tästä johtuen potkin mun poikaystävän useammin tallille syöttämään porkkanaa hänelle lahjoja ansaitsevalle kilpurille! ;)