Postasin Instagramiin ajatuksia yhden treenihepan kohdalla harjoitusravista ja siitä pitääkö sitä mennä ja milloin ja miksi tai miksi ei. Tämä stooreissa ollut postaus herätti tosi kivaa keskustelua joten ajattelin miksen siitä saisi hyvän aiheen tänne kuolemanhiljaiseen blogiinkin? En muista, olenko aiemmin tätä aihetta käsitellytkään. Ehkä olen maininnut sivulauseessa, mutten varsinaista postauta ole tehnyt. Aivan varmana olen maininnut Hansun kohdalla kuinka en alkuun istunut paljoa harjoitusravissa ja treeneissäkin aina kevensin alkuun kun se oli nuori. Siitä sitten pikkuhiljaa istuin alas kun sen selkä oli vahvistunut sen verran että se jaksoi työntää ja kantaa ravissa muuttumattomana vaikka istuisin alas. Tällaista ajatusta muistan noudattaneeni (sitä mieltä siis olen vieläkin ettei harjoitusraviin kuulu istua ennenkuin hevonen on siihen valmis) mutta itse postausta tästä ei ole. No nyt sitten on! :D
Onko siis tuttua?
Hevonen alkaa jarruttaa harjoitusravissa? Se ei oikein halua ravata eteen harjoitusravissa? Se nousee posi peränannosta? Hyytyy? Tuntuu mahdottomalta istua alas, niin vaikeaa ravia se on?
Ja taas tällainen virallinen kuulutusosuus! ;)
Tämä on siis minun mielipide ja ajatusmalli. En sano, että juuri SINÄ teet väärin jos teet päinvastoin mitä täällä pohdin. Puhun omista kokemuksiksta ja puhun yleisellä tasolla ja on syytä muistaa että meitä ratsastajia ja hevosia on yhtä monta kuin mielipiteitä, joten toivon ettei kukaan hernettä saa väärään paikkaan. Mielelläni myös keskustelen omista kokemuksistanne, myös siis niistä päinvastaisista!
Miksi en suosi automaattisesti harjoitusravia?
Charlotte Dujardinin mielipiteen tästäkin asiasta olen lukenut (ylläri :D):
"Charlotte prefers rising trot on the youngsters until their backs become strong enough in later years."
Kyseessä on pitkälti vahvuus/voima asia jaksaako hevonen kantaa ratsastajaansa vielä niin, että ravi ei häiriinny vaikka istuisi alas. Voisin vielä "korjata" tätä lausetta sen verran, että kyseessä ei tarvitse olla nuori hevonen. "Heikko hevonen" olisi ehkä yleispätevämpi? Toki lähtökohtaisesti nuoret hevoset ovat heikkoja selästään koska ne ei ole treenattuja. Mutta tietenkin meillä voi olla se yli 10 vuotiaskin hevonen joka ei ole treenattu, eli selän kunto on sama kuin nuorella. Eli heikko.
Kommentteja stooriin tuli eniten juuri tästä aiheesta, eli "mistä johtuu kun hevonen ravaa heti huonommin kun istun alas? keventäessä on ok". Vika HARVOIN on siinä että ratsastaja ei osaisi istua harjoitusravissa! Tottakai hyvä kehonhallinta auttaa ja yleensä ne taitavimmat ratsastajat istuvatkin hyvin harjoitusravissa raaemmallakin hevosella, mutta yleensä pointti on siinä, että ne hyvät ratsasjat osaa "kääntää hevosen oikein päin" jolloin harjoitusravikin sujuu. Ei niin, että se ratsastaja vaan olisi niin taitava istumaan (näin yleensä ajatellaan). Se ratsastaja kykenee muokkaamaan hevosensa niin että harjoitusravikin onnaa, eli hän saa hevosen kantaman itseään jota kautta hevonen kantaa ratsastajaa.
Tästä on turha kokea syyllisyyttä! Vaikka harkkaravi ei onnistuisi, sanoisin että kaikilla se tulee onnistumaan sitten kun hevonen jaksaa sinua kantaa! Ja sehän tapahtuu treenillä. Eli kun hevonen alkaa kulkemaan kokoajan paremmin ja paremmin oikein päin, se voimistuu selästään koko ajan, jolloin pikkuhiljaa se on valmis "kannattelemaan sinun painoa myös harjoitusravissa".
Eli lyhyesti: harjoitusravia sitten kun siltä tuntuu!
Ei niin, että "kyllä se tässä oppii kun vain jyskytän menemään tätä harjoitusravia väkisin". Ei. Mieluummin niin päin, että vaikka askelkerrallaan siirtymien tai kevennyksen lomassa jäädään istumaan alas ja istutaan sen verran alas, mitä tasapaino antaa säilyä. Jos hevonen lähtee 3 hyvän askeleen jälkeen jännittymään tai ravi alkaa hiipua tai tai tai mitä ikinä käykään, niin nouse takaisin kevyeen raviin ja kokeile myöhemmin sopivalla hetkellä uudelleen!
Itse kokeilen yleensä siinä vaiheessa harjoitusravia kun nostan ravin käynnistä. Eli ne ekat askeleet kokeilen jäädä alas. Yleensä ne parit ekat askeleet ovat parhaimpia ravissa noston jälkeen (hevonen pyrkii eteen, onhan se siirtymässä hitaammasta askellajista nopeampaan joten "nappaan" tämän liike-enegian ja eteenpäin pyrkimisen) joten ne on yleensä helppo hetki istua alas. Jos ne hyvät askeleet alkaa kadota niin nostan äkkiä kevyen ravin tasapainottaakseni ja auttaakseni hevosta.
Tästä pikkuhiljaa sitten askelten määrää kasvatan. Ensin vaikka lyhyensivun verran, sitten siitä pidemmälle, kohta meneekin jo minuutti pari putkeen ilman tahdin häiriintymistä... Ja kappas, some day se on ihan "se ja sama" istutko alas vai kevennätkö, hevosen ravi ei siitä muutu.
Se hevonen alkaa siinä vaiheesa tökkimään kun sen selkä "katkeaa" tai oikeastaan sen selän kantokyky katkeaa. Siitä johtuu vastustelu ja se että ravi ei vaan oikein kulje enää. Ratsastaja "häiritsee" ravia liikaa. Siksi on onneksi aina mahdollisuus kevennykselle.
Ravi ensin keventäen kuntoon ja siitä pikkuhiljaa voimaa harjoitusraviinkin!
Kevyt ravi on hevoselle helpotus
Kevyt ravi on nimenomaan "nuorten hevosten juttu" ja se nimenomaan on kehitettyy siksi että sillä autetaan hevosta ravaamaan, ei niin että sillä autetaan ratsastajaa istumaan (mitä se kyllä yleensä tekee myös). Siksi myös sanotaan että kevennys pitää mennä ulkoetujalan mukaan, koska tämäkin on katsottu nimenomaan auttaan hevosen tasapainoa rytmittämällä satulasta nousu ulkoetujalan kanssa samaan aikaan.
Mitä jos harjoitusravi on helppoa hevosellani, ollut itse asiassa aina?
Good for you! Hevosissa on eroja, ja joillain hevosilla on luonnostaan paljon vahvempi selkä kuin toisilla. Yleistäen voisi sanoa, että mitä vahvempi selkä, sitä helpompi siellä harjoitusravissa on istua ja sitä vaikeampi hevosta on "häiritä" istumalla alas. Esimerkkinä nämä lusitanot. Lusitanot ja PRE: hevoset ovat lähtökohtaisesti todella heikkoja selästään. Siitä myös osittain johtuu se tikittävä askellus, ne ei kanna. Kun niidenkin selkä vahvistuu niin yleensä sieltä tulee esiin aika isokin ravi! Ne oppii yhtäaikaa sekä TYÖNTÄMÄÄN ravia takaa eteen, että KANTAMAAN. Silloin ravissa on helppo istua!
Sitten vertailun vuoksi vaikka samanikäinen ja koulutustasoltaan samassa pisteessä oleva puoliverinen, tuntuu että siinähän vaan istut alas jo nuoresta asti ja se mennä posottaa hyvällä draivilla. Sillä voikin olla luonnostaan vahvempi selkä ja se jaksaa kantaa paremmin. Iloinen uutinen on kuitenkin se, että kaikilla hevosilla tätä voi treenata, sitä selän kantokykyä nimenomaan, jolloin päästäänkin loppujenopuksi kummallakin ihan samaan lopputulokseen = eli kumpikin ravaa hienosti ja voimakkaasti harjoitusravissa.
Tässä en nyt parempaakaan videota löytänyt, mutta tässä on kivasti ensin alkuverryttelyn keventelyä (ekat 20 sek, matalemmassa muodossa vain) ja sitten sen jälkeen myöhemmin on myös harjoitusravissa istumista, vaikkakin vaihdellaan koottuaravia ja passage yms välissä. Ideana vain se, että yritän sanoa että ravin tulee olla yhtä helposti etenevää ja joustavaa istuit tai kevensit! Voit kelata suoraan ekan 20 sekunnin jälkeen kohtaan 1,42 jos haluat nähdä vertailuna kevytravi, sitten alas istuva ravi, ja miten se vaan ravaa silti samalla lennokkuudella eteen.
Videolla pakko sanoa sen verran että vähän armoa :D
Nyt kun katson tuota meidän "lasten GP" ohjelman debyyttiä, niin näkee kuinka hätänen olen. Hertta on tosi jees mutta mä hätäilen enkä esitä asioita ihan loppuun asti. Toki tämä on tosi hyvä debyytti mutta hauskakatsoa näin 5 vuoden jälkeen itseään ja todeta että reppana on niiiin hädissään vaikka hevonen menee todella luottavaisesti! :D Mutta pointti harjoitusravissa istumisesta ehkä tulee selväksi tuon alun verryttelyn osalta.
Eli ei paineita harjoitusravista! Pikkuhiljaa treenatkaa sitä! :)