Kootussa Ravissa

27. helmikuuta 2014

Maksulliset hoitajat?

Nyt on pakko tehdä pikainen päivitys blogiin, vaikka tämä vapaapäivä onkin pyhitetty lopputyölle... Lueskelin sattumalta hevostalli.netissä ja hevosnetti.comissa työnhaku ilmoituksia. Järkytyksekseni huomasin kuinka suurin osa ilmoituksista oli 10-14 vuotiaiden tyttöjen tekemiä hoitoponin etsintä ilmoituksia. Ei siinä mitään, ajattelin ensin. Kyllä minäkin etsisin netistä hoitoponia jos nykyaikana sen ikäinen olisin.
Silmäni meinasi tippua ensin päästä kun luin kohdan "palkkapyyntö"... Hintapyynnöt olivat rohkeasti aina 5 eurosta per kerta aina 20 euroon asti!

Siis mitä ihmettä?! Silloin kun minä olin nuori ja pyöräilin tallille vinkumaan hoitohevosia, ei käynyt mielessäkään että siitä olisi jotain pitänyt maksaa!
Eikös kaikki se hevosmiestaito hankita juuri työnteolla? Ja ikävä kyllä, ilmaisella sellaisella. "Rakkaudesta lajiin" periaatteella, täytsin ilman palkkaa?

Muistan itsekin kun haaveilin hoitoponista, enkä sitä saanut heti, niin kerran silloinen tallikaveri pyysi Helsinki International Horse Show:n perjantain näytöksen ajaksi hoitamaan kyseisenä päivänä hänen hoitoponinsa, koska itse viettää koko päivän Helsingissä. Olin niin onnellinen kun sain YHDEN KOKONAISEN PÄIVÄN luvan kanssa lääppiä ja hoitaa, vieläpä lempiponia, jolla oli hoitopäivät täynnä.
Merkkasin kyseisen päivän oikein kalenteriin ja varasin jo aamulla kouluun mennessä vaihtovaatteet ja eväät reppuun, jotta koulupäivän jälkeen pyöräilen heti tallille. Eihän sen päivän hoitoponin voinut antaa vain olla, täytyihän sne hyvinvoinnista huolehtia... ;) (voi noita aikoja..)
Tallilla sitten vietin tämän ensimmäisen päivänä "hoitajana" koulupäivän jälkeen iltaan asti.
Kyseessä kun oli tuntiponi, eihän mulla muuta mahdollisuutta hoitamiseen ollut kuin kysyä ratsastajilta saanko laittaa kuntoon ja hoitaa tunnin jälkeen. Kun poni oli tunnilla, menin koko tunniksi seurailemaan tuntia.
Oli niin ihanaa kun sai itse hoitaa ponia ja joku oli uskonut sen mulle.

Minä ja hoitohevoseni Karo vuonna 2002 tai 2003. Tämän kanssa aloittelin kisaamisenkin. Ja kukaan ei mulle siitä maksanut! Päinvastoin, jouduin jopa maksamaan siitä, että pääsin ratsasmaan ja sitäkautta hoitamaan. ;)
Siitä eteenpäin kärkyin tallilla kaikenlaisia hommia. Olin kuitenkin tosi ujo, niin en uskaltanut kysyä suoraan hoitoponia, mutta kerran eräs silloinen kaverini marssi hoitajavastaavalle "Toi Noora on niin tyhmä ettei uskalla tulla itse kysymään, mutta saisko se alkaa hoitamaan Belleä?". Vastaus oli: "Joo, valitkoot mitkä vapaat päivät ikinä haluaakaan". That's it. Mulla oli hoitoheppa, ja siitä se sitten lähti! Sitten maleksittiin tallilla kaikki teinivuodetkin hevosia hoitaen, jossain vaiheessa se laajeni myös iltatallin tekoon, siinä vaiheessa sain palkkaa iltatallin tekemisestä, mutta en tietenkään edelleenkään hoitamisesta.

En ymmärrä. Onko oikeasti nykyään niin, että mitään ei voida tehdä ilmaiseksi? Mun mielestä on sanomattakin selvää, että jos haluaa hoitohevosen, ei siitä makseta palkkaa. Työtä on jokaisen tehtävä, jos haluaa kehittyä. Miten tämä tulee näkymään tulevaisuudessa? Vieraantuuko ihmiset enemmän ja enemmän maalta, jos ei hoitohevosia tipu maksuvaatimuksen takia, sitten ei hoideta?

Kyllä munkin vanhemmat aina ihmetteli "Miten sä viitsit hoitaa toisten hevosia ilmaiseksi, ois täällä kotonakin hommia". Eihän Ei-Hevosihmiset tollasta tajua. :D Se vaan on pelin henki. Pitää olla sitä "orjuuttamista" ja sitkeyttä. Jos jaksat tehdä paljon hommia ilmaiseksi jo lapsena, niin kyllä mä väitän että se tulee jossain vaiheessa moninkertaisena sulle takaisin.

Kaikki nuoremmat lukijatkin, tallille vain kyselemään rohkeasti hoitohevosta, mutta palkkaa siitä ei kyllä yleensä tule saamaan. Se mitä siellä opitte, on jotain, mitä ette mistään muualta saa!

26. helmikuuta 2014

Hertan vesileikit

Heh, viime lauantaina ratsastuksen jälkeen tapani mukaan tarjoilin Hertalle melassi/lese vettä. Suurimman osan se oli jo siitä juonut, mutta ilmeisesti ei enää janottanut, mutta ei voinut antaa tarhakaverien päästä kipolle, niin jäi sitten leikkimään veden kanssa. :D

Harmi kun en saanut videon pätkää parhaista paloista. Hertta heiluttelee ensin kupissa päätä josta se sitten nosti pään ylös ja huulet löysänä "lässytteli" kaikki vedet pitkin ja poikin.  Nauroin ihan kunnolla, siis se ääni mikä lähtee lotisevista huulista! :D

Tässä pikku videon pätkä. Oikea järjen jättiläinen.



Huvittavaa kun videon taustalla näkyy tarhan takana laitumet jotka oli vielä lumen peitossa lauantaina. Nyt ei enää täällä Etelä Suomessa ole yhtään lunta. Kenttäkin on jo suurin piirtein hiekalla, mutta ihan läpi jäässä ja kova. Kyllä siellä nyt ravailla voi, koska ei ole liukas. Maneesireissua taas suunnitteilla... :)

24. helmikuuta 2014

Demoratsu!

Eilen siis oltiin Ratsastuskoulu Pikkupihlajassa demoilemassa kouluratsastuskiemuroita Hertan kanssa mallina. Meitä oli siellä 2 ratsukkoa, mun ja Hertan lisäksi poniratsukko. He menivät He C, minä ja Hertta mentiin sekä K.N. Special ja Va B:2. Ohjaajana toimi Petri Lopakka, joka oli pitämässä valmennusviikonloppua kyseisellä tallilla.
Kuvia ja videota piti ottaa mutta käytännössä mikään vehje millä nämä piti suorittaa ei toiminut! :D
Ei tainnut olla tallennustilaa videokasetilla ja valokuvakamerasta loppui akku ja ja ja... :D
Noh, ilmeisesti jotain videota tuli kuitenkin kännykällä kuvattua (siitähän ei tiedä näkyykö siinä mitään) mutta näitä videoita mulla ei ikävä kyllä ole tähän hätään laittaa. Ehkä lisään ne myöhemmin kun ne saan.
Muutaman kuvan ennen kameran hyytymistä ehdittiin ottaa, mutta laitetaanpa nyt ne edes vähän koristamaan ankeaa tekstiä!
On se vaan kaunis! <3 c Essi Ojala
Ideana oli siis se, että kohta kohdalta käytiin nämä ohjelmat läpi, ja jokaisen liikeradan jälkeen yleisön kanssa oli keskustelua ja kyselyitä ja arvosteluja. Jos tultiin huonosti, niin kerrottiin mitä pitäisi korjata ja sen jälkeen sai tulla uudestaan. Sitten taas pohdintaa.

Tälläiset on tosi opettavaisia. Oli mullekkin tosi kiva huomata, että kuinka monta pistettä voi menettää/napata radalta, jos vain ratsastaa KUNNOLLA ja AJATUKSELLA. Niinkin helppo ohjelma meille kuin K.N Special, niin siinä oleva loivakiemuraura oli meillekkin "vaikea". Jouduttiin se tulemaan uudestaan kerran ja oli kiva huomata, kuinka sitä itsekkin keskittyy paremmin, niin pisteet paranisivat vähintään kahdella numerolla... Eli ei auta jos radalla sössii jonkun kohdan! Sitä et uudestaan saa tulla, vaikka tällöin ko. kohta menee yleensä paremmin. Tässä sen huomasi. Oli eroa kuin yöllä ja päivällä yritys nro: 1 ja yritys nro:2 välillä.
Jokainen kohta täytyy muistaa ratsastaa!!! Tehkää verryttelyssä ohjelmakohtia. Näin hevonenkin "huomaa" että näitä temppua tehdään nyt, niin radalla hevonen osaa jo vähän aavistaa ja yleensä radasta tulee sujuvampaa.
c Essi Ojala
Loppuohjelma KN:stä meni aika mallikkaasti. Onhan se meille vähän helppo, mutta kyllä mekin joudutaan keskittymään täysillä nappaamaan jokainen irtoava piste kotiin.
Ei He B tason ohjelmaa tosta vaan huitaista läpi. Sielläkin täytyy kaivaa kaikki parhaat puolet esiin ja olla tosi täsmällinen.

Sitten mentiin Va B:2. Tässä jouduttiin tulemaan uudestaan takaosakäännökset, avotaivutukset oikealle, kolmikaarinen kiemuraura vaihtoineen ja vasemmassa laukassa puolirataleikkaa, jonka jälkeen vastalaukassa. Nämä olivat ne kohdat, joissa löytyi parannettavaa. Ja TAAS: heti kun tultiin uudestaan ja keskityin RATSASTAMAAN niin toinen yritys oli kuin toiselta planeetalta edelliseen verrattuna... Ihan tosi. Olen tyhmä suoraan sanottuna. Miksi hemmetissä ei voi ratsastaa täysillä joka ikistä liikettä? Mä vähän huitelen. Sietäis saada piiskaa! :D
Tärähtäneet. c Essi Ojala
Yksi huomion arvoinen pointti on myös se, että jos meinaa tulla virhe, niin mieluummin menetä pari pistettä sen takia, että joudut vähän paikkailemaan tilannetta, jotta ISOA virhettä ei syntyisi. Esimerkiksi meidän kohdalla ensin kävi niin, että puolirataleikkaan jälkeen jatketaan vastalaukassa, jolloin Hertta tarjosi laukanvaihtoa, niin minä jouduin asettamaan ulos ja poikittamaan tosi paljon. Tämähän näkyi selvästi, ja se ei siis ollut niin hyvin suoritettu. Siinä menettää pisteitä, mutta paljon vähemmän kuin siinä, että Hertta olisi vaihtanut sen laukan.
Jos se kuitenkin olisi vaihtanut laukan, niin pisteitä voi vielä kalastaa tekemällä hyvän korjauksen.

Tuo kolmikaarinen kiemuraura laukanvaihdoilla oli ensin SURKEA. Ensimmäinen kaarre oli liian pieni, jolloin vaihto tuli myöhässä, ja jonka seurauksena toinen kaari oli aivan liian iso ja taas tuli vaihto myöhässä... Ei siis sujuvaa ollenkaan, paitsi että vaihdot ovat onneksi nykyään melkein aina puhtaita vaikka huolimattomasti ne tekisikin. Jossain ollaan siis kehitytty.
Kun asiaa purettiin ja tulin uudestaan saman kohdan, siitä olisi saanut VÄHINTÄÄN 3 numeroa paremmat pisteet! Se oli sujuvaa, vaihdot olivat puhtaita ja keskilinjaa ylittäessä, kaaret olivat symmetriset...
Taas herää kysymys: Miksi ei ratsasta heti ensimmäisellä kerralla niin tarkasti? Nappaisin kaikki pisteet kotiin. Kisoissa tuollainenkin moka olisi voinut maksaa sijoituksen. Toista mahdollisuutta ei kisoissa tule. Tässä sen oppii niin hyvin!


En ymmärrä miten blogger heittää juuri tämän kuvan tälläiseksi, vaikka se mun koneella näyttää ihan hyvältä? HJÄLP, jos joku tietää mistä johtuu! c Essi Ojala.

Muistilistaa ja huomioita ihan jokaiselle:

  • Käy rata mielessäsi tarkasti kohta kohdalta läpi jo paljon ennen kisoja! 
  • Jos pystyt, niin ratsasta rata jo kotona, jotta tiedät, mitkä kohdat ovat helppoja ja missä kohdissa täytyy olla erityisen tarkkana. Näin ne eivät tule yllätyksenä radalla! 
  • Käytä ihmeessä verryttely hyödyksi ja ratsasta pätkissä ohjelman kohtia läpi. Esim laukanvaihdot niinkuin ne ohjelmassa tulee, samoiten vastalaukat. Käy siis KAIKKI temput ja kohdat läpi osissa, näin ollen ne jää hepallekkin tuoreena mieleen ja esim vastalaukka tai diagonaalilla keskiravin sijasta tuleva kolmen askeleen käynti pätkä eivät tule yllätyksenä. 
  • Käytä ne kulmat hyödyksi! Taivuta, aseta, valmistele niiden avulla!
  • Jos meinaa tulla virhe, yritä paikata tilanne. Mieluummin "vähän sinnepäin suoritettu" kohta, kuin oikea rike tai virhe.
  • Jos virhe tapahtuu, korjaa tilanne tyynesti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Älä heitä hanskoja tiskiin.
  • RATSASTA!
  • Kalasta KAIKKI pisteet kotiin mitä vain irtoaa! Jos ei muuten, niin muista vaikka hymyillä lopputervehdyksessä, meni rata miten meni.

Kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin vaikka koko edellinen viikko meni käytännössä Hertan lomaillessa jääkentän takia. Petekin sanoi, että näkee että on lihaskunto sekä taso, mutta pientä hiomista löytyy. Todettiin että treenaamattomuus näkyy, mutta toisaalta, äkkiäkös päästään takaisin ruotuun kun vain pääsisi treeniin. Ei sentään olla takapakkia menty, ja se on hyvä.
Pete kehui myös Herttaa paljon. Sanoi että on tosi komea tamma ja kivat liikkeet. Myös tallilaisilta kuuli kehuja, jotka olivat Hertan nähneet viimeksi vuosi sitten. Sanoivat että on saanu hirveästi lihasta ja erityisesti rintakehää, mikä on meidän kohdalla oikeasti iso asia. Vihdoinkin näyttää asialliselta meidän meno ja suunta on oikea, vaikka tää meidän "treenaaminen" on tällä hetkellä ihan naurettavaa. Nyt kuitenkin täällä Etelässä on ollut koko ajan +2 ja +6 välillä, joten nyt lumi ja jää sulaa kohisten... Jatkuisi nyt pitkään niin saisi tuon peilijään kentältä pois niin pääsisin tekemään jo paljon asioita sinne! Nyt myös kun sulaa niin pystyn äitin autolla vetämään Hertan vaikka maneesille useammin kun ei tarvitse tallinpitäjän autoa ruinata joka käänteessä...
Talvi saa mennä jo, antaa kevään tulla niin elämä hymyilee!

PS. Yritän taas pitkästä aikaa väsätä jonkun treenivinkki postauksen! Aiheita mutustelen mielessäni. ;)

21. helmikuuta 2014

Pääkallokelit...

On meinaan niin liukasta nyt että meinaa olla jo pikkasen vaarallista hepoillekkin! Toki meitin hokilliset hevoset pärjää aika hyvin, mutta tallilla on kengättömiä varsoja ja nuoria, niin eilen sattui jo haaveri...

Olin ottamassa heppoja sisälle illalla. Talliin on tosiaan tarhasta matkaa huimat 10 metriä ja tässä matkalla kaatui melkeen mun päälle nuori 2 vuotias Hertan lapsen lapsi. Olin juuri taluttamassa J:tä portista läpi kun siltä kirjaimellisesti lipesi kaikki jalat ja se kaatui sen siliän tien. Kellahti mua päin ja mä jäin tarhan portin ja J:n väliin tarhan lankaportti kädessäni. Onneksi J kaatui niin nopeasti, että "jäi mun jalkoihin" kun oli maassa, niin itse en kaatunut. Pääsin aidan ja hevosen välistä pois ja päästin hevosen narusta irti, jotta saan äkkiä portin kiinni ettei loput hepat karkaa.
Hertta talvella 2011. Ensilumi, jota tuossa kuvassa on enemmän kuin nyt koko talvena ollut... :D
Kuvassa Hertta juuri ottaa sinkaisua paikaltaan, kun selän takana olevasta ladosta lähti lapset juoksemaan... 
J ei hetkeen uskaltanut nousta edes ylös, kun oli niin liukasta. Se yritti mutta ei vaan saanut etujaloille tukea niin että olisi jalka pitänyt. Sitten kun se pääsi ylös hitaasti, se jäi onneksi seisomaan paikalleen eikä lähtenyt hillumaan. Tosin eipä se pitkälle olisi päässyt kun olisi todennäköisesti kaatunut uudestaan liukkauden takia. Hetkeen se vain seisoi ja tärisi paikallaan eikä uskaltanut ottaa askeltakaan eteen. Alkoi se pikkuhiljaa kävelemään varovasti talliin ja sain sen karsinaan. Hetkeen ei suostunut edes syömään iltaruokia, varmaan järkyttyi niin paljon :D
Tarhan portti oli ihan peilijäässä, ja päälle oli tietenkin satanut milli hötölunta, niin ettei sitä edes huomannut. Kaikista pahin on tuo jää pienen puuterilumen alla.


Sama talvi 2011. Kunpa olisi tuollainen sopiva lumikerros kentällä...
Jätin sitten suosiolla Hertankin vapaalle (taas) sillä ei tee mieli mennä meidän kentälle joka on luistinrata, sinne liukastelemaan. Toki hokit pitää suht hyvin, mutta kyllä Herttakin kävelee jotenkin jäykästi. Jos menisi taas plussan puolelle niin purisi hokitkin paremmin jäähän ja voisi ihan hyvin ravailla ja ehkä vähän laukkaillakkin varovasti kentällä.

Säälle ei mitään voi, joten H on ollut käytännössä lomalla tän viikon. Huomenna menen sitten väkisin vaikka jumppaamaan käynnissä, koska sunnuntaina mennään tosiaan lähitallin ratsastuskouluun demoratsukoksi. Eihän se mitään rankkaa ole, ja pääseepähän hyödyntämään yhden maneesikerran! :D

Kyllä taas olen niin "iloinen" näistä keleistä. En viitsi edes sanoa enempää.... Seuraavan kerran sunnuntaina sitten raporttia tästä demoratsastuksesta ja katsotaan jos saisin vaikka kuvia ja videota pitkästä aikaa!
c Janna Pehkonen
Talvi 2011 Helmikuun lopussa, tällöin lunta oli taas aivan liikaa... Koskaan ei ole hyvä! :D

19. helmikuuta 2014

Pohdintoja omasta istunnasta

Tässä jotenkin on huomio kiinnittynyt talven aikana mun istuntaan. Kun ei oikein muuta voi kotikentällä tehdä kuin hölkötellä, niin olen käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja keskittynyt tosi paljon omaan istuntaan. Kevyt käsi, nojaa taakse, nopea jalka ja niin päin pois.

Katselin sitten kuvia aikojen saatosta ja ajattelin ihan analysoida sitten tänne blogin puolellekkin! Kukaan ei ikinä jaksa mun kanssa jutella kun puhun vaan analysoiden heppailusta, joten hyvä kun on tämä blogi niin voin huoletta papattaa tänne kaikkea hölynpölyä, eikä kenenkään ole pakko lukea, jos ärsyttää :D

Suhteellisen jämäkkä istuna.
Ensinnäkin oon periaatteessa ihan tyytyväinen mun istuntaan. Pyrin istumaan itse, enkä vetämään itseäni tuen omaisesti hevosen suusta. Pyrin pitämään jalan irti, olla puristamatta polvella. Yritän nojata taakse.
Näistä kuitenkin mun heikkoudet on se, että helposti jään puristamaan jalalla, varsinkin jos Hertta ei ole läpi ja kanna mua oikein. Silloin sen ravissa on niin hirveetä istua, että puristan itseni polvella sinne väkisin kiinni kun muuten hölskyn. Silloin kun saan Hertan läpi, tämäkään ei ole ongelma. Silloin mun heiluva alapohjekin rauhoittuu.
Toinen kompastuskivi mulle (vanhana "esteratsastajana" tai pikemminkin "estepainotteisena" ratsastajana :D ) että nojaan helposti eteen ja tykkään ajoittain könöttää. Varsinkin tämä tulee esiin laukassa. Helposti ylävartalo lähtee lievään etukenoon ja ajoittain valmennuksissakin kuulen tästä "nojaa taakse". Tämä on kuitenkin vain laukan ongelma, ei ravin.

Tässä piruetissa nojaan aivan liikaa eteen ja olen lukinnut käteni. Eli suoraan sanottuna liikaa otan ohjalla ja nojaan eteen. Lukitsen Hertan kaulan ja estän sitä nousemasta etuosastaan.
Mun pitäisi pirueteissa istua ITSE persiilläni, jotta hevonen voi istua ITSE persiilleen polkemaan piruettiin... :)
Eli ravissa jos on vaikeaa istua, puristan jalalla, erityisesti polvella satulaan jolloin alapohje lähtee heilumaan.
Laukassa lähden helposti heijaamaan ylävartalolla eteen, varsinkin jos yhtään keskityn johonkin tehtävään. Sitten kun keskityn laukkaan, niin istun kuin tatti.

Tässäkin aika syvä istunta, keskiravissa yleensä on vaikeampi istua. Istun kuitenkin itse, enkä vedä suusta itseäni "pystyyn"

Tässä on aika ideaalinen istunta! Kannan itse kädet, istun suorana, alapohje vakaana ja polvi irti.


Nämä on kyllä suhteellisen pieniä juttuja onneksi, mutta niihin täytyy kiinnittää huomiota. Heti jos on vaikeaa, eli tehdään jotain uutta ja vaikeempaa, mun istunta herpaantuu ensin. Saatan vahingossa jäädä suusta kiinni, saatan vahingossa jännityksen lomassa alkaa könöttämään. Saatan vahingossa puristaa polvilla ja alapohje alkaa hillumaan.

Tässä kuvassa nojaan aivan liikaa eteen, ja ala pohje on taas irti ja siellä se lepattaa kyljissä. Heppa on kyllä hieno tässä kuvassa!!
Isoin asia kuitenkin tässä on, että on hyvä kun tiedostan virheeni ja ensinnäkin myönnän ne. Kukaan ei ole täydellinen. Ensimmäinen askel asian parantamiseen, on asian tunnistaminen. 

Tiedän ratsastajia, jotka heti puolustavat itseään, kun heidän virheistään huomauttaa. En tarkoita, että kaikkea (mm. nettikirjoittelua) pitää ottaa itseensä, mutta mun mielestä jokaisen palautteen mitä saa, voi ensin "suodattaa" ja miettiä, onko siinä jopa joku järjen hiven, vai onko se silkkaa potaskaa.
Itseäni ei hetkauta jos saan asiatonta palautetta/haukkuja tms, sillä sen verran löytyy itsekuria, että ainakin luulen tietäväni missä menen oman tasoni kanssa, enkä ota itseeni tuntemattomien ihmisten kommentteja. Niistä voi kyllä oppia, ja niitä voi joskus jopa miettiä tarkemmin, että onko niissä perää. Mutta mä kuitenkin pidän mun valmentajaa sellaisena Guruna, että kyllä mä nää asiat ratkon sitten hänen kanssaan!

Tähän verrattuna istuntaani voin olla vain tyytyväinen!!! Tämä kuva on siis ensimmäisiä ratsastuskertoja Hertalla koskaan! Minä olin tuolloin 17 vuotias, Hertta 9 :D
Totuus on se, että mitä enemmän kehittyy, sitä enemmän olen huomannut kuinka surkea oikeastaan olen. Mieli on jo "siellä", mutta käytännössä kroppa ei vaan toteuta sitä mihin haluan! Mielessäni jo vetelen lisättyä ravia kuin Gal Totilaksella konsanaan, mutta totuus onkin toinen, ja sekos sitten aina harmittaa! Ihailen Galin eleetöntä istuntaa. Pappa istuu kuin tatti selässä, eikä täydellisistä siirtymisistä edes näe että hän tekisi selässä mitään! Sitten kun itse menen selkään niin johan keskivartalo Zumbaa omia aikojaan, jalat hilluu ties missä ja kädet voisi aina olla kevyemmät,kevyemmät,kevyemmät...

Mutta toisaalta! Jos kerta mulla jo mielessä siintää mun "unelmien istunta" niin ei tässä enää tarvitse kuin "vain" saavuttaa se. ;)
Täytyy tietää mitä haluaa, jotta sen voi myös joskus saada.


Näinhän se menee... What I think I do ei aina ole todellisuutta ;)
Olen kyllä aikeissa mennä ratsastuspilatekseen, kunhan nyt edes kotikenttä olisi ratsastuskunnossa... Noh, viimeistään keväällä sitten kun sulaa hiekalle! Otan sitten erikseen istuntavalmennuksia normi valmennusten kanssa mukaan. :) MÄ HALUAN KEHITTYÄ!!!!

Mites lukijat?
Mitkä on teidän istuntavirheenne, jotka tiedostatte? Mitä teette niiden parantamiseksi?

15. helmikuuta 2014

Jumppaajumppaa...

Tällä viikolla käytiin siis maneesilla keskiviikkona ja eilen perjantaina oli valmennus.
Keskiviikkona käytiin taas Raken tallilla naapurissa maneesilla pikaratsastamassa samalla kun Hertan varsa Siiri oli ratsutuksessa. Pitää hyödyntää toinen paikka traikussa ja änkeä mukaan, varsinkin kun sattui työvuorot sopivasti ;)

Aloitin heti taas pitkillä sivuilla eteen, ja lyhyillä sivuilla kiinni periaatteella hetken verryteltyäni Herttaa. Hertta kuitenkin oli ihmeen hidas pohkeelle. Kokoamiset hitaampaan tempoon sujui hyvin, jopa "liian hyvin" eli H selkeästi jarrutti omasta takaa paljon. Kuitenkin keskiravit ja keskilaukat pitkillä sivuilla eivät missään vaiheessa "räjähtäneet" eteenpäin vaikka kuinka pyysin. Kyllähän se lähti keskiaskellajeihin, mutta se ei työntänyt tarpeeksi takaa ja ollut nopea pohkeelle.
Hommiin lähdössä tänään.
Päätin sitten ottaa pääty-ympyrällä käynnissä voimakkaasti pohkeenväistöä. Oikein tein pohkeella hommia että sen täytyy reagoida jalkaan. Varsinkin kuin tein tätä käynnissä, niin pystyin keskittymään samalla tosi höllään ohjaan, etten vain jarruta sitä. Eli keskityin vain jalkaan ja niistä tapahtuviin reaktioihin!
Tämä sai Herttaa hereille ja herkistymään ja lopuksi se reagoi jo vähän paremmin.
Lopuksi ajattelin tehdä laukkasulkuväistöä, josta suoraan puolipiruettiin ja suunnanvaihto. Tämä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa kovin fiksua, sillä H ei ollut edelleen tarpeeksi pohkeen edessä, joten piruetit oli vähän liian jarruttavia, ei kuitenkaan nyt siis huonoja. Vaikeuksia oli saada aina piruetista siis ulos, kun se jää killimään vaan pohkeen taa. Sulkuväistöt tuli kyllä hyvin.

Noh, samantien keskiviikon maneesireissun jälkeen Hertalla oli raspaus, joten se jäi sitten viettämään päiväkännejä lepposasti kun minä lähdin töihin. Hertalta hiottiin etuhampaita, sillä ne oli tosi pitkät, kuin rusakolla. Oikealla puolella oli 1 piikki, ja vähän vinossa, vasenta puolta oli siis käyttänyt enemmän. Eli aika vähän mitään ihmeellistä. Olen kyllä katsonut että Hertta syö mössöt päävinossa, eli valuttaa mössöt ikäänkuin tonne vasemmalle poskelle, ja säästää oikeaa. Ratsastaessa en ole huomannut mitään "hammasvikoja".



Perjantaina eli eilen oltiin sitten taas parin kuukauden tauon jälkeen Hyyppärässä tunnilla. Ihanaa. Ensinnäkin myöhästyttiin aika reippaasti mutta onneksi pystyttiin joustamaan sillä mun jälkeen ei ollut enää tuntia. Eli tunti oli 19.30-20.30 sitten eli myöhään meni mutta ihan sama. Kunhan päästään tunnille.
Ei tehty mitään jäätävää pumppia koska ei ole pitkään aikaan taas nähty. Tämä oli ihan hyvä. Keskityttiin rentouteen ja taivuteltiin tosi paljon. Eli irroteltiin!

Aloitettiin tunti johtavilla ohjasotteilla. Ideana siis että ihan reilusti ja kunnolla levitin käsiä ja tehtiin johtavaa ohjasotetta. Tarkoituksena saada niskaa alemmas, hevosta myötäämään ja ennen kaikkea taipumaan. Mutta huom, ei kaulasta, vaan kropasta! Hertta kyllä taipuu kaulastaa vaikka solmuun, mutta kroppa on eriasia. Eli kun levitin vaikka oikeassa kierroksessa oikealla kädellä reilusti kättä sisään päin, Hertta seuraa ja taipuu perässä. Ensin se tekee sen vain kaulastaan, mutta tässä vaiheessa käytän tosi paljon sisäjalkaa eli oikeaa jalkaa tässä tapauksessa. Tällöin "taivutan kaulasta sisälle ja oikealla jalalla oikeaa kylkeä", lopputuloksena se, että saadaan koko ulkokylki venymään, eli tässä tapauksessa vasen kylki.
Ideana on siis "työntää ja venyttää" Hertan ulkokylkeä ja ikäänkuin työntää lavat ulos. En oikein osaa selittää, mutta siis ohjasotteilla pidän kaulan taipuneena, sisäjalalla taivutan kroppaa ja "työnnän" etuosaa, eli lapoja, ulos päin, tuloksena koko ulkokyljen ja kaulan venytys.
Varmasti sama kuin ihmisellä kylkien venytys. Seiso suorassa ja nosta toinen käsi suoraan ylös, esim vasen käsi. Sitten kallistut oikealle, ja venytät tätä ylös nostamaasi kättä oikealle koko kropan yli, niin että koko yläkroppasi kallistuu oikealle, eli vasen kylki venyy kauttaaltaan.


Tänään, eli lauantaina mentiin kotikentällä samaa jumppaa kuin eilen tunnilla. Hertta taisi ymmärtää tehtävän idean, tai oli saanut paikat tunnilla hyvin auki, sillä se oli tosi notkean tuntuinen! Kentän pohja on kuitenkin jäinen, joten tyydyttiin vain käynti ja ravityöskentelyyn. :)

Tätä tehtiin molempiin suuntiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassakin. Joka askellajissa otettiin myös sitten suoristusta aina välillä mukaan. Eli ensin tämä johtavaohjasote taivutus, sitten ulkojalalla pieni suoristus ja ajatus eteen, jotta ulkokylki kantaisi. Hertta kyllä joutui koville, vaikka näinkin jumppaavaa vaan tehtiin. Se hikosi tosi paljon, mutta oikeista kohdista. ;)

Lopuksi tehtiin vielä muutamat yksittäiset laukanvaihdot suoralla linjalla, ei siis seinällä, vaan ilman mitään tukea aidoista. Ensin pitää laukata tismalleen suoraan, sitten SUORA vaihto, ja sen jälkeen suoraan. Mulla on se ongelma, että saan kyllä aluksi korjattua hepan suoraksi, ja vaihtokin on hyvä, mutta heti vaihdon jälkeen ikäänkuin huokaisen helpotuksesta "huh, se on ohi ja selvisin" ja lopetan ratsastamisen, eli Hertta valahtaa uuteen suuntaan heti vinoksi. Mun pitäisi siis muistaa jälleen ratsastaa loppuun, eikä vaan lopettaa vaihdon jälkeen tyytyväisenä.

Oli taas tosi hyvä päästä Hyyppärään... Missäköhän vaiheessa me oltaisiin jos päästäisiin sinne useammin...?



Kysymys lukijoille, miten te jumppaatte ja notkistatte teidän hevosia? :)

11. helmikuuta 2014

Demoratsukkona

Nyt on vähän reilu kuukauden sisään buukattuna kaksi tapahtumaa, johon ollaan menossa Hertan kanssa demoratsukoksi kouluratsastukseen. :)

Ensin mennään 23.2 naapuritallille Ratsastuskoulu Pikkupihlajaan demoratsukoksi yleisötilaisuuteen, jossa käydään läpi eri kouluratsastusohjelmia. Me siis Hertan kanssa ilmeisesti demoillaan muiden ratsukoiden mukana, miten ratsastaa tiettyjä juttuja/ratoja. Tarkoituksena varmasti saada eri tasoisia ohjelmia ja ratsukoita demonstroitua.

Toinen demoilu on sitten tasan kuukauden päästä edellisestä, eli 23.3 Hyyppärässä. Tämä on vanhatuttu koulutuomareiden skaalantarkastus kurssi, jossa siis ollaan demoratsukkona monelle koulutuomarille yhtäaikaa, ja he sitten harjoittelevat ja pohtivat skaalankäyttöä ja käytännössä moneen kertaan arvostelevat meidän menoa. Tähän on yleensä kuulunut tiettyjen ohjelmakohtien läpiratsastamista, esim viimevuonna tehtiin Hertan kanssa keskiraveja malliksi. Lopuksi mennään myös joku He A tason ohjelma, joka videoidaan ja arvostellaan yhtäaikaa noin 20 tuomarin voimin. Myöhemmin kokoustiloissa on sitten videon läpikäynti ja jokainen arvostelukohta katsotaan nauhalta uudestaan ja verrataa annettuja numeroita. Niitä sitten korjataan/keskustellaan mikä olisi ollut oikea numero ko. kohdasta. Tää on tosi opettavainen juttu, ja ilomielin aina tähän kauden alkuun osallistun. Siinä oppii itsekin tosi paljon.
 Viime kerroilta on tullut mm todettua, että tuomaritkin on vain ihmisiä ja tekevät virheitä. Aina ei siis tarvitse ottaa itseensä jos omasta mielestäsi hyvästä kohdasta onkin ala-arvoinen numero. Näissä koulutustilaisuuksissa on meinaan monesti käynyt ilmi, että tuomari on ihan suoraan sanottuna ollut silmät kiinni, eikä ole huomannut miten kyseinen liike suoritettiin, ja siksi on antanut huonon numeron. Videolta jälkikäteen katsottuna tuomaritkin ovat huomanneet "oho, se olikin ihan hyvä. Annoin 5, mutta nyt kun katson videolta, niin antaisin kyllä 7".


Edellis vuoden keikka löytyy TÄÄLTÄ, jos haluat käydä lukemassa kokemuksista. Siellä löytyy myös videoita. :)
Jos teillä vaan joskus on mahdollisuus osallistua tuomareiden skaalantarkastuskursille omalla alueellanne, niin menkää oikeasti ihmeessä! Siellä oppii tosi paljon mitä ne tuomarit keskenään "juoruaa" ja haluaa ratsukoiden suorituksilta nähdä. :)
Mitä tuomari tästä kohdasta näkee ja arvostelee?
Skaalantarkastuksessa se selviää... ;)

10. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä tarjoukset Keravalla!

Nyt tulevana perjantaina eli Ystävänpäivänä 14.2 Keravan Horse & Riderissa  on taas hyviä tarjouksia!


Liike on siis auki poikkeuksellisesti 10-19, niin ennättää vähän myöhemminkin paikalle. :)

Jos Sinulla on nyt tarvetta päivittää vaikkapa kisahuopaa ensi kaudelle, niin kannattaa tuunata samalla alennuksilla huopaan sopiva korvahuppu tai vaikka kisatakki! Miksei tietenkin kisaloimi voisi olla värimaailmaan sopivat? Tilaus on helppoa ja mahdollisia värivaihtoehtoja on helppo mallata liikkessä ensi perjantaina. Päästäkää sisäiset muotisuunnittelijat valloilleen! ;)

Mulle ja Hertalle on jo tulossa Equilinen hieno kouluhuopa kisoihin, ja värimaailma on nyt sitten suunniteltu sävysävyyn mun kisakypärään yms! Innolla odotan omaa huopaa, sillä Equilinen laatu tuntien, ei hetkeen tarvitse miettiä uutta huopaa.


9. helmikuuta 2014

... ja nyt on sitten kevät?!

Hertta tänään käytävällä kuntoon laitossa. Se jähmettyi ja alkoi tuijottelemaan ulko-ovelle, kun siellä ropisi vesipisaroita räystäältä... On se jännää :P
On tää kyllä niin mystistä! Viime viikolla kärvistelen Michelin-ukkona -20 asteen pakkasissa ja kiroan kun kenttä on jäässä. Tällä viikolla satoi lunta ja kenttä alkoi juuri olemaan loppuviikosta hyvä kun lunta tallasi kentälle. No mitä seuraavaksi? No plussa kelit ja kohta taas peilijäinen kenttä?!!! Se on jo kolmas kerta tähän talveen kun kenttä jäätyy jäätiköksi!

Mä voin suoraan sanottuna unohtaa nää Inter jutut ens kaudelle. Kun treenit on tälläisiä, niin turha haaveilla tason nostosta kun tiukkaa tekee pitää vanhaa tasoa yllä luistinradalla. Jos loppukaudesta pääsisi sitten Inter radoille, alkukausi taitaa mennä takaisin Va B juttuihin, ehkä PSG/Va A jos tuuri käy.

Tänään kenttä siis oli vielä melko hyvä. Se oli kyllä sohjoinen, mutta ei Hertta tainnut lipsua ollenkaan. Tuota tahtia jos sulaminen jatkuu niin seuraavaksi se on sitten peilijäässä. Katsotaan kuinka käy ja mihin suuntaan sää etenee ja muokkaa meidän kenttää. Kyllä mä vaan sanon. Sitten JOS tai KUN mulla on oma hevonen, niin kyllä mä maneesitallille menen. Mä en enää jaksa tätä! Siis kyllä perusliikutuksen tässä hoitaa, mutta mitä korkeammalle yrittää tähtää ja treenata niin kyllä sen huomaa ketkä treenaa talvella täysillä ja ketkä yrittää epätoivoisesti olosuhteiden armoilla pitää hevosta edes liikkeessä. :D Surkuhupaisaa. Ei voi mitään, näillä mennään! Mähän treenaan sen minkä pystyn! Tulokset on sitten mitä on siihen suhteutettuna.

Jotain helpotusta on kuitenkin luvassa. Sattui hyvin sopimaan työvuorot Hertan omistajan kanssa, että keskiviikko aamuna pääsen jo heti aamuksi klo 10 maneesille, koska menenn iltavuoroon ja omistaja on vapaalla. Sen jälkeen Hertta saakin sopivasti hammashuollon, eli maneesilta kun tullaan niin raspaus odottaa. Perjantaina sitten koittaa "uusilla hampailla" kauan kaivattu valmennus Hyyppärässä! Ollaan niin rääkin tarpeessa. Eli ensi viikolle on tiedossa ainakin kaksi maneesireissua. :)
Koitan väsätä vähän enemmän treenipostauksia taas ens viikolla maneesireissuilta, varsinkin perjantain valmennuksesta. Mulla on tällä hetkellä myös koulun takia lopputyön kirjoittamista, joten vähän taitaa blogin kirjoittaminen jäädä vähemmälle hetkeksi.
Olin pitämässä tuntia naapuritallilla ja ilmeisesti joku olisi halunnut lähteä kyydillä... ;)
Onhan se fakta, että käyn aivan liian harvoin valmennuksissa/tunneilla. Mun kehitys on superhidasta ja ei mua edes voi kunnon kilpailijaksi sanoa, koska treeni puoli ontuu. Mutta taas, minkäs sille voi. Näillä eväillä mennään mitkä on annettu. Parhaani yritän silti. "Oikeasti" valmennuksissa pitäisi käydä muutaman kerran viikossa, jos haluaa oikeasti olla aktiivinen ja treenata. Harvemmin tämä kuitenkaan onnistuu, ja ei mulla ainakaan ole suoraan sanottuna rahaakaan käydä monta kertaa viikossa tunneilla. Mutta mulle sopiva olisi sellainen 1 kerta viikossa valmennus. Se olisi ideaali. Todellisuudessa käyn valmennuksissa 1-2 kertaa kuukaudessa, tosin asiaa helpottaisi jos saisi jonkun tulemaan tänne kotitallille. Hevosen kanssa on aina oma ongelmansa lähteä reissuun, varsinkin kun en omista edes vetoautoa saatikka traikkua. Kortti sentään löytyy.

Noh, tälläistä tänään. Heppaset liikkuu sen minkä pystyy ja maneesille ängetään aina kun mahdollisuus. Ei kyllä uskoisi että on Helmikuun alkupuoli! Tänäänkin kun ratsasti niin keli oli kuin maaliskuun loppupuolella!

 Ja tosiaan, mulla on lopputyön tekemistä aika tiiviisti koko tää helmikuu, sillä aikalailla "valmiiksi" se pitäisi saada väliarvioita varten. Lopullisesti se palautetaan vasta 30.4, mutta väliarvio tarvitaan, jotta tiedän saanko siitä edes hyväksytyn, ja tiedän mitä sieltä pitää vielä korjata. Eli aikalailla joudun näpyttelemään antibioottiresistenssistä, joten ei tarvitse ihmetellä jos blogin puolella on seuraavan kuukauden ajan vähän hiljaisempaa/tylsempää. :)

7. helmikuuta 2014

Älkää ikinä ostako halpaa.

Minä tein niin suojien kohdalla ja  näin kävi..

Suojat rikki. Kuvassa näkyy vähän karvojen alta tuota haavaa. Kun putsasin sitä niin olihan se sitten isompi... Etujalkojen suojat ehjät


Eli olin ratsastamassa eilen illalla myöhään. Hirvee sumu nousi ja hyvä etä kentällä näki eteensä! Pakkanen ilmeisesti kiristyi niin kosteus tiivistyi maata myöten. Ainoastaan mun pää tuntui olevan sumukerroksen yläpuolella, mutta hevonen jäi sen alle. Noh, ei siinä mitään. Kentän pohja alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi kulutuksen ansiosta, lumi tallautuu hyvin. Tosin vielä se "pettää" kavion alta, eli hevonen ei saa hyvin ponnistusvoimaa kun maa jalkojen alla ei ole tukeva. Suht hyvin siellä kuitenkin jo liikkuu. Hertan laukasta huomaa että se laukkaa matalana, ikäänkuin hiipien, ei ilmavasti, sillä ponnistusvoimaa ei tosiaan saa.

Noh, Hertta oli myös hieman kireä. Mistä lie johtuu, en tiedä. Teki paljon lehmän potkuja ja minähän sitten vähän hermostuin ja ajattelin että varmana käytän jalkaa, joten aloin tekemään pohkeenväistöjä ympyrällä niin että Hertta väistää reilusti takaosaa ulos ja joutuu astumaan ristiin. Tää oli tosi vaikeeta ja Hertta välillä potkii. No ei ihme. Kun tulin selästä alas huomasin että se on repinyt hokeilla takajalan suojat auki. Vasentakajalka (niinkuin kuvasta näkyy) on mennyt ihoon asti rikki. Hokki on raapaissut koko suojat läpi ja haavahan sinne jalkaan on tullut. Eipä ollut onneksi kovin syvä. Laitoin kuitenkin Betadine hauteen yöksi. 

Hertta ei oo oikeestaan koskaan reagoinut haavoihin mitenkään. Välillä saattaa olla haavan ympärys hieman lämmin, mutta impparia ei ole tullut. Tietenkin koputtaa puuta...
Nyt on Hertalla sitten laastari jalassa. Eipä tämä niin mua haittaa, mutta ärsyttää noi suojat. Ihan rihkamaa. OIKEASTI! Panostakaa hevosen varusteisiin! Mä oon nyt niin kantapään kautta tässä pikkuhiljaa joka varusteen kohdalla oppinut että jos kerralla maksaa kunnolla laatutuotteesta niin siitä on oikeasti iloa ja hyötyä paljon enemmän kuin näistä kopiotuotteista "Made in China".

Toisaalta, Hertan jalkaan olisi voinut tulla isompi naarmu, jos suojaa ei olisi ollut jalassa... 


Laastari jalassa nukkumaan

4. helmikuuta 2014

Teho viikonloppu.

Huhheijjaa. Nyt vasta ehdin kirjoitella viikonlopun treenailuista. Maanantai meni Hertalla vapaalla mun tyhmän välivuoro-työajan takia, eli 11-19 on kaikista huonoin aika olla töissä, sillä enpä oikeastaan ehdi ennen enkä jälkeen tallille, mutta kyllä H antsaitsi vapaan kuitenkin. :)

Lauantaina oli tosiaan vähän jo hangessa tarpomista sillä nyt sitä lunta sitten tuli (JEE kentän pehmittämisen kannalta, BUU ylipäätänsä talvelle... :D ). Lauantaina siis tein jo suht kunnolla hommia, ajatuksena jumpata sunnuntain maneesireissua varten, jotta pääsen maneesissa menemään ihan huoletta täysillä. Menin kanget päässä kentällä, en kuitenkaan hirveän jyrkkiä käännöksiä uskaltanut tehdä kun ei pohja tosiaan ole tasottunut vielä. Ratsastin edelleen suht matalassa muodossa, ideana että H joutuu hangessa nostelee jalkojaan, mutta pysyisi ylälinjastaa matalana ja rentona. Muutamat laukanvaihdot tein kokorataleikkaalla suuntaa vaihtaen.
Lauantaina kentälle mentäessä. Nyt sitä lunta sit on. Eikun tallaamaan!
Sunnuntaina sitten aamulla pääsin käväsemään ekaa kertaa elämässäni aidon pienen ja pippurisen espanjalaisen selässä! :D En ole ikinä ratsastanut andalusialaisella, joten oli oikeesti kiva kokeilla. Ulkokentällä mentiin täälläkin, ja paikoitellen lumen alla oli jäätä, joten minä ehkä vähän ujostelin kun ei uskalla paljoa haipatella menemään näillä talvipohjilla. Mutta kiva oli valkoinen espanjalainen! Kiitos Caisalle lainasta. :)

Espanjalaisen jälkeen suuntasinkin tutun Suomalaisen selkään ja läksettiin maneesille. Aloitin tekemällä tosi paljon ETEEN juttuja taas. Pitkä maneesi, joten käytännössä aloitin kevyessä ravissa aina pitkät sivut melkein keskiravia ja sitten laukassa ihan oikeasti LISÄTTYÄ LAUKKAA pitkät sivut ja aina päätyyn siirtyminen koottuun laukkaan. Aluksi H teki taas sitä itsensä helpotustehtävää, eli vaihtoi vasemmassa laukassa aina takajalat vastalaukassa helpottaakseen itseään siirtymisessä koottuun laukkaan. Tähän kun puuttui kunnon ratsastamisella ja oikeasti suoristi ja käytti pohjetta, niin kyllä se sitten jäi pois, ja siirtymiset onnistui normaalisti. Tää on mun mielestä hyvä tehtävä just takajalkojen ratsastamiseen, eli siirtymiset askellajin sisällä. Kootusta laukasta keski/lisättyyn laukkaan ja takaisin koottuun laukkaan. Se vaatii hirveästi jalkaa ratsastajalta ja sitä kautta hevoselta myös. Jumppaa takaosalle!

Tein myös muutamat laukkasulkuväistöt vaihdoilla. Yritin myös tilan puitteissa tehdä myös laukka siksak-sulkuja vaihdoilla. Ne tuli ihan kivasti, mutta vaihto on helposti vino. Tässä sen huomaa kun ei joka päivä pääse suoristamaan ja jumppaamaan kunnolla, sekä työstämään sitä runkoa. Onneksi H kuitenkin reagoi aika hyvin kun kerralla jumppaa läpi, niin loppuakohden suoristuu jo paljon enemmän mitä alussa.

Kokeilin myös lopuksi laukkasulkuväistöä, josta suoraan siirtyminen piruettiin ja vaihdetaan suunta takaisin tulosuuntaan, ja jatketaan laukkasulkuväistöllä uudestaan kohti uutta piruettia jne.. Vaikea selittää, mutta siis asetus ja taivutus pysyy käytännössä koko ajan samana, mutta ensin sulkuväistössä ja sitten piruetissa, eli laukan kokoaminen muuttuu, mutta asetus ja taivutus ei.
Hertta oli jo vähän väsynyt tähän tehtävään, joten piruetit jäi hieman liian paikalleen. Iloista kuitenkin huomata että se kykenee jo istumaan tosi hyvin, eli voimaa on saanut takaosaan. Piruetitkin on kehittynyt paljon. Enää vaan tarvitaan enemmän pyörivyyttä niihin ja sujuvuutta. Sitä harjoittelen sitten työskentelypirueteilla, eli vähän suuremmalla ympyrällä, enkä käännä niin jyrkästi paikallaan.
Tallikissa katon rajassa kyylää. :D

Lopuksi annoin loppuraveissa oikein venyttää ylälinjaa ja hain sen vain "mitä alemmas, sen parempi" idealla rennoksi eteenalas. Tosi kiva tunne että sellainenkin ylälinjan jännittäjä kuin Hertta antoi koko kropastaan myöden ja venytti kohti maata. Ilman kuitenkaan että tahti kiihtyy tai se valuu etupainoiseksi. Lopuksi mulla oli jo ihan löysä ohja ja H käyttää kivasti koko kroppaa ja on oikeasti läpi ja rento. Hyvä treeni!

Hertta oli ihan litimärkä hiestä, sillä jopa vaahtosi pää... Vaikka on kokonaan klipattu niin hiki tulee silti rankassa treenissä. Onneksi kuivaa nopsaan kun karvat on veke. Tässä vaiheessa sen aina tajuaa miksi ihmeessä sitä klippaakaan hevosen! Hyvä mieli jäi treenin jälkeen. Nyt vain pitää ahkerasti talloa kenttää jotta lumi saadaan hyväksi pohjaksi meillekkin niin voin alkaa jyystää rankasti myös kotona! :)

Kun saavuttiin kotitallille niin päästin hikisen Hertan hetkeksi ilman loimea tarhaan piehtaroimaan. Poni tykkäsi!Putsaantuu kivasti kaikki mömmö mitä loimien alle kertyy.




Fresh!