Kootussa Ravissa

29. marraskuuta 2018

Lisää sarjoja

Kun menin valmentajalle kovasti kehumaan että sain ihan asiallisesti Hansusta ulos kolmoset, niin kuten arvata saattaa, seuraava valkku menikin sarjavaihtojen merkeissä :D Pitikin mennnä lesoomaan.


Koska kolmoset on oikeesti helpommat (kaikki osaa laskea kolmella ja laukkakin on kolmetahtinen) niin teimme nelosia. Ja ajatuksena ei tietenkään ollut nyt saada tismalleen kellontarkkoja nelosia, vaan ideana että joudun ehkä itse enemmän laskemaan. 
Aluksi Hansu vähän kuumeni. Mentiin ensin kokorataleikkaalle ja siinä se arvaa helposti että NYT TAPAHTUU JOTAIN SPESIAALIA! 
Minä teen sen jo ennenkuin tiedät itsekään mitä pyytää! T. Hansu


Kuvat ottanut Taru Arola!

Ehdotin että vaihdetaan suoralle uralle pitkille sivuille. Se oli hyvä veto, sillä siinä Hansu ei ole niin kärppänä. Suora ura pitkällä sivulla on "tavallisempi" paikka, joten Hansu kuuntelee enemmän mua. 
Pari ekaa kertaa meni pipariksi. Hansu kyllä vaihtoi laukkaa mutta ei todellakaan pystytty laskemaan neljään vaan siinä tuli taas sitä älytöntä "sutimista" eli jalat käy kiivasta tahtia, mutta oikeastaan ei mennä sen lujempaa eteen, eikä ylöskään päin, jalat vaan tekee hirveesti töitä mutta mitään ei tapahdu. Ihmettelin miten Hansu nyt kuumui niin paljon, mutta se taisi olla mun raippa... Mulla oli raippa mukana (harvemmin on) ja hipaisin sillä varmasti vahingossa ja sekös Hansulla riittää sählinkiin. Se oli vielä mun vasemmassa kädessä ja olen huonompi vasemmasta kädestäni. Hansu on myös niin lyhyt että oikeesti jos mulla on ees ponikouluraippa niin se on liian pitkä... :D 
Heitin raipan sitten menemään ja se kyllä auttoi. 
(Kyllä Hansu siis raippaa sietää, mutta liiallisessa "tuoksinnassa" se ylireagoi siihen. Aiemmin viikolla harjoittelin menestyksekkäästi vähän piaffia raipan avulla selästä käsin ja ei se kuumentunut yhtään. Riippuu niin paljon vielä missä tilanteessa se ehtii sisäistämään apuja. Huhheijjaa kun tässä joutuu ratsastaja tosissaan opettelemaan ja miettimään apujen käyttöä kun on niin herkkä ja nopea hevonen joka reagoi oman kehon virheliikkeisiin! :D)

Meinasi vaihdot mennä vähän sähläämiseksi enkä päässyt ollenkaan laskemaan. Sain kyllä vaihdettua laukkaa muttei mitään tolkkua siinä että missä välissä. Laukan tahti meni nopeaksi, silloin on vaikeaa oikeastaan "iskeä kiinni" mihinkään väliin. Mietin siinä mielessäni että nyt täytyy palata apujeni kanssan samaan mitä tein silloin kun Hansun kanssa opeteltiin yksittäisi vaihtoja. Eli mitä silloin tein?
Käytännössä "kannoin" Hansun vaihtoon. 
Oikein suuri asetus ja taivutus vastalaukkaan ja sen suuntaan, josta sitten "iso" heilautus myötälaukan puolelle niin että se "kaatuu" uuteen laukkaan ja vaihtaa. 
Siirsin tämän ajatuksen tähän suorille urille sarjoihin:

  • Luovuin ensin suorasta urasta: olin vähän uran sisäpuolella ja ajattelin "sulkutaivutusta" laukassa.
  • Ajattelin vaihdon "taivutuksesta uuteen taivutukseen". Urasta tuli kiemuraisempi, mutta "sulusta sulkuun" vaihto tekee selvemmäksi sen mitä tehdään.
  • En häpeillyt käyttää isompia apuja, niitä "apupyörä-apuja" mitä nuorella hevosella joutuu aina aluksi käyttämään kun näytät sille uutta. Yritin aluksi vaihtaa liian hienovaraisilla avuilla, jotka toimii jo yksittäisissä vaihdoissa muttei vielä tässä. 
Siitä se sitten suttaantui! Ihan vaan sillä että taivutin Hansua enemmän ja menin uralla vähän "mutkitellen" sulusta sulkuun ja käytin selviä, isoja apuja sekä annoin paljon tukea. Nämä asiat kun muutin niin äkkiä niitä nelosia tuli molempiin suuntiin monta kertaa peräkkäin! Eli ei todellakaan Hansulla ole ne sarjat ongelma, lähinnä vaan aina ongelma on se ymmärtääkö se. Jos se ei ymmärrä se menee niin häsellykseen ettei sitten tule mistään mitään. Se ei vastustele, mutta se raukka ei itekkään tiedä enää mitä tekisi ja lamaantuu. Onni on se, että kun keksit sen sille sanoa, niin se loppuu siihen ja se on hyvinkin mallikas. Kykenee rentoutumaan siitä vielä. 
Mun täytyy muistaa että sarjat on niin lapsen kengissä sillä, että surutta autan sitä niissä vielä. 

Toinen asia mitä tehtiin tunnilla (ennen sarjoja) oli ekaa kertaa jo ikäänkuin oikea laukkapiruetti. Tai oikeastaan osa siitä. Eli tehtiin neliö uralle, ja jokaisessa kulmassa 90 asteen käännös piruettilaukassa. Eli siinä tulee piruettilaukkaa 2-3 askelta ja sitten ulos. 
Ja hahha. Eka kerta tällainen kuvio Hansulle ja helppoa kuin heinän teko! :D 
Vasemmassa laukassa päästiin tekemään jo sen näköisiä käännöksiä mitä moni hevonen joutuu treenaamaan monta kuukautta! Tässä huomaa kuinka helppoa kokoaminen on lusitanoille. Oikeassa laukassa oli vähän haastavampaa (se on se vaikeampi suunta muutenkin), mutta siihenkin tuli käännökset oikein mallikkaasti, mutta Hansu ei ole niin näyttävä siinä suunnassa käännökseen. Se ei jaksa oikeassa laukassa jäädä samanlailla takasilleen ja nostaa etuosaa, vaan se pyöräyttää askeleen vähän nopeammin alta pois. Tämä on Hansun "vasen käsi", eli se vaatii enemmän voimaa. Vasemmassa laukassa "tehdään oikealla kädellä"  ja se on helpompaa. 


Ollaan kyllä aika hyvässä vaiheessa. Jos kaikki menee optimistisesti, niin ensi kesänä toivoisin että Hansulla on kaikki GP liikkeet "aihioina" takataskussa. Sitten se on sitä loputonta voiman lisäämistä. Meillä ei ole kiire. Hansu kääntyy 8 vuotiaaksi ja vasta sitten uskon että Hansukin alkaa näyttämään aikuselta hevoselta, tähän asti kun se on ollut niin lapsonen. Nyt huomaan kyllä 7 vuotiskauden lopussa aikuistumista ja isoa harppausta. Voimaa kuitenkin tarvitaan lisää ja sitä tehdään. 
Koska Hansu on mun silmään niin sellainen keskenkasvuinen, olen tehnyt sillä treeniä vain 2-3 kertaa viikossa! Huom VAAN! Valmennus on 1x viikossa, välillä sekin jätetty välistä.
Muut päivät käydään maastossa/juoksutus/joku höntsäpäivä/puomit/vapaa. Eli aika kevyellä Hansu menee, mutta mä en jotenkin tahdo rasittaa sitä. Tuntuu että se kasvaa vielä, pikku varsa :D 
No joku voi miettiä että miksi sitten sillä jo puhutaan GP liikkeistä, niin kyllä 5 vuotiaskin voi GP liikkeet oppia, mutta se on eriasia miten laadukkaasti ja hyvin se ne jaksaa tehdä. Asioilla voi leikkiä ja jos hevonen on älykäs niin ei se ole ongelma opettaa "temppuja" mutta se on aina pitkä prosessi saada voima ja lihas. Moni hevonen maailmalla osaa GP liikkeet jo 7 vuotiaana, mutta se hetki kun ne alkaa tekemään huipputuloksia kisoissa on kyllä lähempänä 10 vuotta, ellei jopa sen jälkeen... 
Olen kuitenkin vain leikkinyt näillä tempuilla, ensi kaudella sitten enemmänkin muokataan. Muutoin tämä on tähän asti ollut piiiiiiiitkääääään perusratsastusta.
Radoille mulla ei ole näiden kanssa vielä asiaa, ensi kaudella olisi kiva sitä Va B mennä, ehkä Va A jos onnistuu mutta se on lähinnä kiinni siitä henkisestä puolesta, miten Hansu kestää ja malttaa kun on valkoiset aidat ympärillä... :D Se on asia erikseen johon pitää treenaa. 

Hansulla oli alkuviikko puomeja ja maastoja, sitten nämä rankat dressagetreenit. Loppuviikon se on vapaalla/maastossa kun minä lähden RUOTSIIN!
Multa jäi Helsinki Horse Show välistä, joten pakkaan lentolaukkuni ja lähden Tukholmaan katsomaan maailman Top 10 ratsastajien esittämää kouluratsastusta! 
Noin alkajaisiksi lähden siis katomaan Edward Galia, Sönke Rothenbergeriä, ja mitä noita nyt oli... ;)





22. marraskuuta 2018

Kolmoset!

Nyt on se päivä että piti ihan tulla blogiinkin kirjoittamaan sillä tämä on merkkipaalu! :´D
Hansun kanssa tänään TOISTETTUNA sarjavaihdot joka kolmannella askeleella, ja kun tämä tapahtui tosiaan kaksi kertaa, se ei ollut vahinko! Haha :D

Arvasin että siinä käy näin, että kun vaihdot alkaa olla rento asia niin äkkiä se alkaa vaihtaa sarjassa. Vaikka musta on tuntunut että vaihdot on Hansulle ollut niin tulinen aihe, se ennakoi niin paljon ja kuumenee vaihdossa niin että alkaa säheltämään. Kesällä alkoi vaihdot olla puhtaat mutta hyvinhyvin kireitä ja sellaisia että sain rauhotella ja "pitää" sitä aika paljon että pysyy housuissaan. Nyt se on syksyn mittaan rentoutunut vaihdoissa niin paljon että yksittäiset vaihdot ovat aika piis of keikki, ja voin jo "hutaisten" vaihtaa laukkaa vaikka vähän rennomasta alkuverkkalaukasta ilman että siitä seuraa sutimista ja kiihdytystä.

Tässä vertailuna video alla kesällä tapahtuneista vaihdoista...
(Huom, tässä on kolme eri videota, paina videossa oikealla olevasta nuolesta seuraavaan videoon -->)


Ja tässä sitten nyt viikon takaa vaihto rennosta höntsäilylaukasta joka ei edes ole koottuna: 




Vaikka kesän videoilla vaihdot on aika jees, mutta niissä näkyy kuinka Hansu tuskin hengittää kun se odottaa koska se vaihto tulee. Eli mun täytyy ikäänkuin vaihtoa kohti tullessa "estää" sitä vaihtamasta laukkaa ja sitten kun "lopetan pidättämisen" niin se ottaa nopeen vaihdon. Nykyään voin tosissaan keskittyä ratsastamaan ja sitten PYYTÄÄ sen vaihdon ilman mitään ennakointia ja sähellystä. :D 
Niin ne vaan kehittyy! 

Vaikka tosiaan "epäilin" että päästäänkö koskaan sarjavaihtoihin koska jo yhden vaihdon ratsastaminen tuottaa niin paljon lisää painetta että kestääkö Hansu sen paineen ja "hiplailun" mitä sarjavaihtojen ratsastaminen vaatii, niin kyllä se vaan niin on että niin ne aikuistuu ja rauhottuu. Hansu ei ole mikään villi, mutta se on niin sata lasissa yrittämässä ja tekemässä että tuntuu pidättävän hengitystään kun suorittaa tosissaan. Mitä enemmän Hansu on asenteella "who cares" niin sen parempi ja helpompi se on ratsastaa koska saan itse tehdä selässä enemmän ilman että Hansu pingottuu.

Taas muistuu Kyran sanat Hansusta mieleen:
"Näillä on niin paljon hermoa, että oikeastaan ne täytyy saada tekemään VÄHEMMÄN asioita, kun taas muilla hevosilla joudut aina pyytää tekemään enemmän"
Tämä on ehkä ollut se isoin muutos puoliverisiin mitä olen huomannut, näissä lusoissa on todellakin sitä sähkövirtaa koko kroppa täynnä, ja tuntuu että ratsastajan jokainen liike aiheuttaa jonkin vasteen hevosessa.Vaikeaa mutta äärimmäisen kiva ominaisuus mitä vaikeampia asioita ja kokoavampia juttuja haluaa tehdä. 

On myös kiva huomata kuinka paljon helpompaa nyt on opettaa nuorta hevosta kun ensin kävi Hertan kanssa sen opetuspolun läpi. Hertan kanssa kesti pidempään, mutta Hansun kanssa edetään paljon nopeammin (vaikkei huonoina hetkinä siltä tunnu). En varmaan koskaan Hansun tyyppiselle hevoselle olisi voinut opettaa mitään siinä tapauksessa missä olin Hertan kanssa aluksi :D Hertta kyllä oli oiva oppimestari koska se antoi mun tunaroida. Hansu olisi oppinut jo kaikki tuhmuukset kun mun tunarointi virheliikkeisiin se olisi yrittänyt vastata ja kun ei vastausta olisi tiennyt niin se olisi hermostunut.

Kun hevoselle alkaa sarjoja opettamaan, niin ensin toki pitää yksittäiset vaihdot olla aikalailla takataskussa. Molempiin suuntiin. Aluksi ei ikinä pidä laskea askelia. Olen pari kertaa tehnyt kokorataleikkaalla tai pitkää sivua pitkin Hansun kanssa pari kolme vaihtoa niin etten laske askelia, vaihdan vain laukkaa edes takaisin jos tuntuu ok:lta. Nyt kuitenkin Hansu oli tänään niin kiva, että oli tunne että voin oikeesti laskea jopa vähän ja Hansu reagoi apuihin. Siitä mä sitten vain kokeilin laskemalla askelia diagonaalilla ja ihan naurahdin sarjan päätteeksi että "ei juma se onnistui!" :D
Kokeilin uudestaan eri diagonaalilla, se meni pipariksi. Otin sitten saman diagonaalin kuin ekalla kerralla ja se onnistui jälleen! Ilmeisesti Hansulle helpompi aloittaa vasemmasta laukasta vaihtosarja kuin oikeasta... Mutta tämä on iso rasti taas seinään! Vaihdot alkaa olla MUN tekemiä, eikä Hansun tekemiä. ;)

Eli aluksi tehdään sarjoja "sattumanvaraisesti" ilman askelia laskematta. Sitten pikkuhiljaa kun vaihdot alkaa sarjassa tulee avuista vaikkei laske, niin sitten laskukaava mukaan. Se kantsii ratsastajan miettiä mikä on itselleen helpompi aloittaa. Mulle helpoin on AINA ollut kolmoset. En jotenkin osaa laskea nelosia, joten siksi varmasti luontaisesti lähdin heti yrittämään kolmosia enkä nelosia. Sillä ei oikeastaan ole välilä millä askelmäärällä aloittaa, toki voi olla että vaikeampaa on mitä tiheämmin vaihtaa, mutta tämä on niin ratsukkokohtaista.
Nyt vain sitten pikkuhiljaa testaamaan kakkosia, ja ajattelin jos vuoden sisään meillä olisi jo ykkösiä muutama kappale MUN ratsastamana, ei Hansun ;)

Huomionarvoinen seikka vielä...
Kun hevonen oppii vaihdot, se ei hetkeen muuta teekkään. Sama pätee sarjoissa, varsinkin ykkösissä.
Hertan kanssa kävi näin (silloin kun se oppi ykköset niin se saattoi mennä koko pitkän sivun itsekseen ykkösiä kun oli niin tietävinään mitä siltä halutaan ja esitti ylpeänä taitojaan... :D ) ja Hansun kanssa kävi yksittäisten vaihtojen kanssa lyhyesti se, että se meinasi aina vastalaukan jossain kohtaa vaihtaa, tai ainakin se pyrki siihen. Oikein odotti "kyllä minä tiedän että tässä nyt VAIHDETAAN!". Sitten kun Hansu oppii sarjat, niin osaan jo varautua että siinä saattaa mennä jonkun aikaa kun herra painelee sitten sarjoja itsekseen vaikken tahtoisi, niin vikkelä se kun on. Mutta tämä on hyvin yleistä, eikä ole maailmanloppu. Kyllä ne kaikki aina siitä suttaantuu :)

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TARU AROLA!

Tässä Hansun totinen laukanvaihto :D 


Hansun laukassa on jo tietynlaista voimaa, kauaa se ei jaksa mutta pätkittäin kyllä :)






Ihan kivasti jo Hansu väläyttää passagea ja nimenomaan niin että se laskee takaosaa sekä lähtee ylös ja eteen passagesta ulos kuten tässä. Vielä tietty rentoutta mukaan mutta sitä tulee lisää kun nämä tehtävät käy sille helpommiksi. Hieno siitä tulee!

PS. Arvatkaa vaan oliko mulla Pixio robottikamera päällä kun tämä ihme tapahtui ja saimme sarjat onnistumaan ekaa kertaa...