Kootussa Ravissa

30. elokuuta 2018

POWERMIND.fi - mentaalivalmennus (+arvonta)

*Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Powermind :in kanssa*
Kannattaa tsekkaa myös suoraan instagramista tili : riikkaturunen1

Onko sinulle mentaalivalmennus tuttua juttua?
Aihe on noussut pinnalle myös ratsastuksen parissa, mitä se tuskin kymmenisen vuotta takaperin oli. Mentaalivalmennus on ollut kuitenkin pitkään monissa muissa urheilulajeissa tärkeä osa urheilijan elämää ja treenejä, onneksi se on viimein rantautunut ratsastukseenkin!
Ratsastus on kuitenkin äärimmäisen vaikea laji ja ennenkaikkea mentaalinen laji. Ratsastus ei ole niin fyysinen urheilulaji mitä yleisesti ottaen urheilulajeista tulee mieleen, ja väitänkin että mitaleita voitetaan mentaalipuolella, ei fysiikalla tässä lajissa. Voittaakseen mitalin ei tarvitse olla fyysisesti kaikkein voimakkain tai nopein, tarvitsee olla taitavin ja omattava se tietty "tatsi" tähän lajiin ja sitä kautta siihen asiaan mikä tekee tästä meidän lajista niin uniikin; hevoseen.

Kuva Taru Arola

Miksei kuitenkaan moni ratsastaja valmentaudu mentaalipuolella? En itse ole paras esimerkki, mutta olen aina ollut pohtiva ratsastaja ja olen jo aiemminkin sanonut että tää blogi on mulle sitä psykologista treenaamista. Täällä mä pohdin hyvin ja huonosti menneitä juttuja, jopa puran joskus suuttumusta tai onnistumisen tunnetta kisojen jälkeen, tai ainakin silloin kun oli vielä aktiivisesti kisattavaa. Tehokkainta mielen treeniä on kuitenkin tehdä sitä ammattilaisen kanssa. Sellainen ihminen joka pohtii niitä SUN asioita yhdessä SUN kanssa, ja on siinä tilanteessa ihan vain sua varten. Ammattilaisella on aina annettavana ne työkalut. Vaikka olisitkin pohtiva ratsastaja, monelta puuttuu oikeat työkalut asioiden työstämiseen. 

Mentaalivalmennusta hyödyntää maailman huiputkin. Jotkut kokevat oman psyykkaamisen riittävän ja sekin on täysin okei, mutta jos tuntuu että olet "yksin" sen asian kanssa, kannattaa pyytää apua. Osa hallitsee luonnostaan oman mielensä paremmin kuin toiset, mutta jokainen voi oppia siitä lisää treenaamalla.
Ne urheilijat jotka tekevät mentaalitreeniä ovat usein todenneet että se on yhtä tehokasta ja tärkeää kuin fyysinen valmentautuminien!
Ratsastajien kohdalla iso ongelma on ihan jo pelkkä radan ratsastaminen. Et voi treenata hevosellasi kisaamaasi ohjelmaa/tasoa kuin vain rajoitetun määrän (itseasiassa liian vähän verrattuna mitä muiden lajien kisaajat treenaavat omaa ohjelmaansa/lajia), mutta mielessäsi voit ratsastaa sitä vaikka kuinka paljon. Voit teoriassa ratsastaa vaikka GP ohjelman VAIN 2 kertaa päivässä (sekin on jo liian rasittavaa hevoselle muine treeneineen), mutta mielessäsi voit käydä voikka koko päivän tätä ohjelmaa läpi kohta kohdalta. Aivan varmana hyödyttää itse suoritusta, eikö?

Mentaalivalmennuksen suurin hyöty on, että ratsastaja pystyy tilanteessa kuin tilanteessa, niin kotona kuin kisoissakin, sulkemaan itsensä ja hevosensa täysin ulkomaailmasta pois ja keskittyä täysillä omaan suoritukseensa. Ratsastaja oppii hallitsemaan tunteitaan ja hyödyntämään niitä suoritukseensa. Pelko lamauttaa, mutta jos hallitsee omaan pelkoaan, hallitsee myös itsensä.
Mitä pidemmälle treenataan psyykettä, pystyy ratsastaja jo pelkällä psyykellään vaikuttamaan oman kehonsa fyysisiin toimintoihin! Muissa urheilulajeissa ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että ennen suoritusta kovaa takova sydän saadaan mentaaliharjotteiden kautta tasaantumaan. Tämä tietenkin vaatii treeniä, mutta aivoja voi edelleen treenata kuten treenaat lihaksiasi!
Tiedostamaton mieli ohjailee meitä täysin meidän tiedostamatta ja tällöin lopputulokseen voi olla jopa mahdotonta vaikuttaa. Kun opimme hallitsemaan ja ohjailemaan tiedostamatonta mieltä, voimme oikeasti löytää täysin uuden vaihteen suorituksiimme.


Mitä mentaalivalmennus on?

Mentaalivalmennus valmentaa mieltä. Ihan samanlailla kun urheilija treenaa lihaksiaan ja kehoaan kohti parempia suorituksia, aivoja voi treenata samanlailla. Tavoitteena on rakentaa mieli, jota me hallitsemme. Jos hallitsemme omaa mieltämme, voimme hallita omia tuntemuksia, kuten pelkoa. Pelkoa ei pidä tukahduttaa, muta sitä pitäisi voida hallita. Jos pelko hallitsee ratsastajaa, tiedämme tasan tarkkaan kuinka paljon se vaikeuttaa ratsastamista tai kisasuoritusta. Se voi jopa johtaa starttaamatta jättämiseen tai miksei jättäisi nousematta kokonaan hevosen selkään?
Mentaalivalmennusta voi hyödyntää vaikkei varsinaisia pelkoja olisi. Mentaalivalmennuksen avulla voi päästä parempiin suorituksiin ja siitä voi olla apua mm. kadonneen motivaation etsimiseen.
Valmennuksessa voit oppia muuttamaan jo


Mitä mentaalivalmennuksessa tehdään?

Valmennuksessa hahmotetaan jokaisen ratsastajan omia uskomuksia, pelkoja ja tapoja toimia, sekä pohditaan yhdessä tavotteita ja rakennetaan toimintatapoja jotka mahdollistavat tavoitteisiin pääsyn.

Jokainen saa konkreettisia harjotteita joista katsotaan jokaiselle se oma, tilanteeseen parhaiten sopiva harjoite. Harjotteita on klassisista mielikuvaharjotteista aina eri rentoutumisharjotteisiin hengitystekniikoineen, sekä myös erilaisia "ota kynä ja paperi"- tyyppisiä tehtäviä.
Opitaan tunnistamaan oma sisäinen puhe, se on ehkäpä se isoin asia jonka avulla pääsee tuloksiin.

On hyvä kuitenkin muistaa, ettei mentaalivalmentautuminen ole sitä, että "koutsi" tulee kisoihin mukaan ja "rauhoittelee" sinua jännityksen iskiessä. Mentaalivalmennus on osa kokonaisvaltaista treeniä ja sitä pitä harjoittaa, jo kauan aikaa ennen kuin itse H-hetki koittaa. Oli se H-hetki sitten jokin tietty kisa, tai ihan vain selkään nouseminen.
Kuten muussakin valmentautumisessa, tässäkin treenataan tavoitteena parantaa sitä omaa suoritusta. Valmentaja auttaa yhteisillä treenikerroilla ja antaa työkalut joiden avulla valmennettava voi treenata myös itsenäisesti. Valmennuksen tulokset näkyvät kuten muussakin treenissä, itse kisatilanteessa tai  omassa ratsastuksessa. 

Valmentaja

Valmentajana toimii Riikka Turunen. Riikka on itse kilparatsastaja ja kilpailee hevosensa kanssa tällä hetkellä Intermediate I tasolla. Vaikka Riikka on erikoistunut ratsastajiin, valmentaa hän mentaalipuolella muitakin urheilijoita. Riikalla on kokemusta myös kouluratsastusvalmennuksesta, joten valmentajana hän osaa auttaa ratsukkoa mentaalipuolen lisäksi myös ratsastuksellisissa asioissa. 
Voin lämpimästi suositella ottaa yhteyttä Riikkaan jos tarvitset apua mentaalivalmennukseen tai vaikka kouluratsastukseen! Riikka on helposti lähestyttävä ja ainakin itselleni on ollut suuri apu puhua Riikalle näistä asioista, sillä aina olen saanut itseni "sinuiksi" mielen mörköjen kanssa. Riikka on nimenomaan tarjonnut mulle niitä työkaluja mentaalitreenaamiseen, vaikka pohtiva ratsastaja aina olen ollutkin. On tärkeää löytää se sisäinen puhe ja saada sen hallitsemiseen työkalut.


Riikan voi perinteisen mentaalivalmennuksen ohella pyytää myös luennoimaan aiheesta. Esimerkiksi jokin ratsastusseura voi halutessaan ottaa Riikkaan yhteyttä jos kiinnostusta on järjestää luento oman seuran/tallin jäsenille. 

Myöhemmin Riikalle on tulossa myös verkkokursseja, kannattaa seurata nettisivuja www.powermind.fi


Kuva Taru Arola
Riikka kisoissa FWB-hevosellaan Gilroi Goza
www.powermind.fi
Instagram: riikkaturunen1


Mitä itse hyödyn mentaalivalmennuksesta?

Vaikka itse en tällä hetkellä kovinkaan kilpaile ja tänä kesänä kisaaminen jäi myös astutushommien takia myöhemmäksi, on se kuitenkin kokoajan kytemässä takaraivossa. Haluan takaisin kisoihin, mutta silloin kun sain Hansun ratsastettavakseni sain niin paljon negatiivista kommenttia ihmisiltä nimenomaan hevoseen liittyen. Olen aina ollut huono puolustelemaan valintojani mutta toisaalta miksi edes pitäisi... Toisaalta sain myös palautetta etten olisi tarpeeksi hyvä ratsastaja noin hyvälle hevoselle! Koita tässä nyt sitten miellyttää kaikkia!
Nyt olen huomannut tämän asian tuovan mulle paineita. Ei se, ettenkö "kehtaisi" mennä radoille muun rotuisella kuin puoliverisellä, vaan se, että pelkään tekeväni hallaa rodun maineelle. Ahdistaa ajatus mennä radalle ja jos vaikka mokaan (hevonen jännittyy, rikkoo tms) niin ihmiset päivittelevät jälleen "kuinka kamala rotu/hevonen", vaikka se ei hevosen vika todellakaan ole. Tässä hevosessa on niin paljon hyvääkin ja se on valehtelematta laadukkaimpia hevosia jolla olen koskaan mennyt. Haluan tuoda sen hyvyyden esiin radoilla, mutta pelkään että vahingossa saan sen negatiivisessa valossa esille. 

Tätä "probleemaa" olen Riikan kanssa vähän työstänyt. En vielä paljoa, mutta Riikalle olen siitä sanonut suoraan, että omalla tavallaan tuleva kisaaminen vähän jännittää, vaikken oikeasti jännitä kisaamista. Voisi jopa sanoa että jännitän enemmän yleisön reaktioita kuin itse kisaamista?
Huvittavaa kuitenkin keskustella Riikan kanssa tästä. Ei mun tarvitse kuin pohtia näitä ja keskustelun jälkeen olenkin huomaamattani saanut käännettyä "mutku/sitku/mitäjos" -asenteen "me näytetään niille" puheeksi! :D

Loppujenlopuksi keskustelujen jälkeen on alkanut tuntua siltä, että olen huomaamattani muodostanut nämä ajatukset todellakin vain itse, ja se onkin vain mun oma sisäinen ääni joka puhuu ja on alkanut puhumaan negatiivisesti. Tarpeeksi kun mietit ja pohdit jotain asiaa, vaikkei se edes olisi totta tai jo tapahtunut, se muodostuu "todeksi" omassa päässä!
Sisäinen puhe voi muodostua ulkoisen puheen kautta, kuten mun tapauksessa on käynyt. En ole enää aikoihin kuullut kenenkään mollaavan Hansua, mutta edelleen mun sisäinen ääni tekee sitä vaikken itse edes ole samaa mieltä "sen" kanssa. Järkyttävää miten tämä voin näin paljon vaikuttaa!
Riikka on auttanut saamaan kiinni siitä sisäisestä puheesta ja yritän saada sen hallintaani.

Yksi konkreettinen asia mikä mun ahdistusta helpottaa, on vain se kun katson tuota mun hevosta. Olen jo mahdottoman ylpeä siitä mitä olen sen kanssa tehnyt. Kun Hansu lähtee lisättyyn raviin hyvässä tasapainossa ja täysin mun kanssa, en voi todeta kuin "wow" selässä. Ei moni hevonen ole mulle tätä tunnetta antanut! 
Olen aina ollut sitä mieltä että ne starat tehdään kouluttamalla. Ei kukaan hevonen yksinään esille pääse.

... mutta toisaalta, arvostelulaji joten "kestä se Norppa" ;)

Tässä! Ihan itse tein ja säästin... ;)
Vaikka kuva ehkä onkin yksi iso vitsi, niin on siinä perääkin. Tämä on yksi tapa "treenata ratsastusta": kuvittelen itseni Valegroon, Totilaksen tai jonkin muun lähes täydellisen  hevosen selkään ja koitan fiilistellä miltä oikein suoritettu piaffi tai laukanvaihtosarja tuntuu. Kuvittelen itse ratsastavani kuten Charlotte ja näin muodostaa mieleeni sitä fiilistä ja tunnetta.

Tämän voisi ajatella myös käänteisesti: Jos ajattelen ratsastavani rataa ja mietin vain miltä tuntuu kun ne sarjavaihdot menee rikki, miltä tuntuu kun hevonen riehaantuu tai kyttää tuomaripäätyä, miltä tuntuu kun joudut keskeyttää... Aika huonot lähtökohdat radalle mentäessä jos näitä asioita miettii?
Mielellä on järkyttävän iso vaikutus! Joten keskityn mielikuvaharjotteissani vain siihen kuinka ratsastan Valegrolla sen 90 prosentin GP suorituksen... ;)


Jos kiinnostus heräsi niin suosittelen myös ottamaan instagramista seurantaan Riikan nimimerkin riikkaturunen1 takaa. Instasta on helppo seurata tulevia juttuja ja se on myös helppo paikka ottaa yhteyttä suoraan Riikkaan :)

ARVONTA!!

Kiinnostaako mentaalivalmennus tai vaikka luento aiheesta omalle talliporukalle?


Kaikilla blogini lukijoilla SEKÄ instagram-tilini seuraajilla on mahdollisuus osallistua arvontaan!
Palkintona on LAHJAKORTTI jonka voi käyttää itse haluamallasi tavalla. Lahjakortin voi käyttää mentaalivalmennukseen, verkkokurssiin (tulossa) tai myös oman seuran hyväksi luennon muodossa. Saat ihan itse valita! 

Ohjeet arvontaan:

Kommentoi blogin TAI instagramin kommenttikenttään:

- oma sähköposti ja nimi/nimimerkki (ig:ssä ei tarvitse sähköpostia)
- Sen kummemmin ei tarvitse perustella, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia mentaalivalmennuksesta (jos niitä jo on) tai miksei niitä juttuja mihin haluaisit saada apua? 

Arvonta toteutetaan arpakoneella, joten ei ole pakko perustella jos ei tahdo. :)
Voittaja ilmoitetaan täällä JA instagramissa ja ilmoitan sähköpostilla/instagramin directillä vielä erikseen voittajalle henkilökohtaisesti. 

Eikä tässä vielä kaikki, kuten mainos-TV:ssä konsasaan sanottiin!
Vaikka arpaonni ei suosisi, niin Powermind tarjoaa KAIKILLE blogini/instagram tilini seuraajille -15% valitsemastaan mistä tahansa mentaalivalmennuksesta.

Kun tilaat itsellesi valmennusta, mainitse blogini nimi (Kootussa ravissa) tilauksen yhteydessä niin saat alennuksen. :)





27. elokuuta 2018

Rodrigo Matoksen treenit Porvoossa

Jälleen tiedossa kattava postaus kuvineen ja videoineen treeneistä! :) Kiva päästä julkaisemaan näitä taas kun on niin paljon materiaalia ja tapahtunutta mistä kertoa. 
Kuvat on otettu ensimmäiseltä treenipäivältä eli torstailta. Video on sitten kuvattu perjantaina tokana päivänä.
Lyhyesti sanottuna torstaina treenattiin perusliikkumista ja sitä että saan Hansun läpi. Perjantaina sitten leikittiin vähän uuden opettamisella ja käytiin läpi piaffia, passagea ja piruetteja.

Saimme Hansun kanssa ex-tempore tilaisuuden mennä ulkomaalaisen valmentajan luo treenaamaan kun menimme paikkaamaan Hansun omistajan varaamaa valmennuspaikkaa hänelle esteen sattuessa. Pakko sanoa että Hansu käyttäytyy tosi asiallisesti kun tästä kulkemisesta ja treenaamisesta muissa paikoissa tulee näin rutiinia että käy 3 kertaa viikossa muualla! :D
Noh, riittää varmasti vähempikin, mutta tarkoitan sitä että äkkiä ne nuoret rutinoituu kun vain jaksaa tehdä niitä toistoja. Ei Hansu koskaan ole käyttäytynyt huonosti kun ollaan ulkopuolisiin menty, mutta rentoutta on paljon enemmän ratsastaessa kun tätä ratsastamista muilla alueilla tapahtuu.
Ja sanottakoon että oikeastaan aina olen matkassa yksin. Kertoo jotain tämän lusopojan luonteesta. Lastaan ja puran yksin, satuloin sen auton vieressä yksin ja herra seistä nököttää paikoillaan kun käsketään eikä hyöri ja hääri! Kuljen kokoon taitettava jakkara ja liina mukanani ja sillä pärjään 7 v orin kanssa...

Valmennukset menivät oikein mallikkaasti mutta tällä kertaa huomasin kuinka tuo pitkä ajomatka verottaa Hansun voimia. Se on edelleen varsin heikko ja väsyy nopeasti. Ekana päivänä se jaksoi tehdä tosi hyvin hommia. Aluksi hieman jännittynyt mutta ei kyttäillyt. Tokana päivänä se ei edes jaksanut enää jännittää! Mutta sitten huomaa itse työskentelyssä ettei paukkuja oikein riitä ja helposti jää tarjoamaan asioita liian paikalleen. Kokoajan kuitenkin työstetään Hansua että se jaksaisi tasaisemmin työntää liikkeissään myös eteen, tokana päivänä se ei enää vaan yksinkertaisesti jaksanut ja siinä huomaa sen voiman puutteen. Ekana päivänä se liikkui laadukkaammin, tokana päivänä sitten lyhennettiin vähän treenisessiota ihan vain hevosen takia, ja keskityttiin enemmän "leikkimään" temppujen kanssa kun kerrankin oli mahdollisuus itse portugalilaisen gurun oppeihin. Hän jos joku osasi tuosta vain napsauttaa piaffia ja passagea, sekä piruettia Hansulle! Kertoi todellakin että mitä pitää tehdä ja leikittiin näillä liikkeillä ja lopetettiin aikaisemmin vaikka treenisessiota olisi kellon mukaan ollut jäljellä.
Hyvä kuitenkin jättää vähän näitä asioita Hansulle takaraivoon "muhimaan".

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TARU AROLA 

Aluksi kun kevensin ja alkuverkkasin Hansu oli vähän turhan piukeena. Ekana päivänä tosiaan se oli aluksi hieman kireä (aika nopeaa rentoutui) mutta tokana päivänä se ei jaksanut edes alkuraveissa patsastella, vaan halusi vaan mahdollisimman matalalle... :D Kiva jos se oppii että matalana on kiva mennä!
Äkkiä Hansu rentoutui ja aloitettiin työstäminen käynnissä niska jo huomattavasti rennompana ja alempana.
Tykkään harmoniasta ja tunnelmasta tässä kuvassa. Treenattiin tosi paljon käynnissä torstaina. R sanoikin että treenaa käynnissä paljon, säästää askelia ja tuo parempaan tasapainoon

Käynnin työstämistä, minä kovin hikinen ja vakava... :'D Hansu onneksi kaunis ja rento :D 

Ja korvat hölskyy miten sattuu <3

Tämän enempää ei Hansu hirveästi reagoinut avoinna olevaan maneesin oveen. Pahintahan orille on juurikin tuo "vahtiminen". Maneesin ovesta näkee ulos ja ulkona oli heppoja laitumella. Mutta ei tällä kertaa tämän enempää Hansu reagoinut! Näköjään aktiivinen treenimatkailu mitä lomani ajan olen tehnyt on tehnyt hyvää. :)

Torstaina eli ekana päivänä tehtiin paljon siirtymisiä ravissa keskiravista aina passageen. Rodrigon tyyliin kuuluu että kokoajan tehdään jotain tehtävää, eikä missään vaiheessa jäädä pyörimään esim ympyrälle työstämään vaan työstäminen tapahtuu avojen, sulkujen ja siirtymisien kautta eri linjoja vaihdellen.

Esimerkiksi näin:
- diagonaalille sulussa, jatka avoa suoraan, ja jatka loppuun taas sulkua (eli mennään portaittain)
- kolmasosalinjalle avoa, siitä sulkuun linjalla ja takaisin avoon
- keskilinjalle passagea keventäen, X:ssä istu alas ja lisää keskiraviin (sama myös diagonaalille)
- keskilinjalle avoa, X:ssä siirtyminen sulkuun uralle
- 20 metrin voltti (kyllä, tämä aina sanottiin erikseen, muutoin menet suoraa uraa jos ei ohjeita tule)
- Keskilinjalle sulkusiksakkia 3 askeleen verran vuoronperään
Huomaa hyvin erilaisen työskentelytavan mihin ollaan pohjoismaissa totuttu. Hän ei hölötä ylimääräisiä, vaan jokainen linja annetaan erikseen ohjeistaen ja sitten sama peilikuvana toiseen suuntaan. Aina eri tehtävä ja pikkuhiljaa hevoset muokkautuu paremmiksi. 
Ehkä suurin hyöty Rodrigon opeista on kun hevonen on vähän edempänä. Sain jo nyt näinkin vihreälle hevoselle paljon apua piaffin ja piruetin opettamiseen joten tästä on hyvä jatkaa. Ne ei ole Hansulle todellakaan sinäällään ajankohtaisia, mutta niillä voi todellakin jo leikkiä. Haluan aloittaa siinä mielessä "ajoissa" niiden opettamisen jotta niissä ei ole kiirettä. Jos alan opettamaan niitä sitten kun pitäisi joku GP ohjelma vetäistä, voin vahingossa paineistaa liikaa. Nyt kun Hansun ei ole pakko osata vielä piaffia, sen kanssa on hyvää aikaa leikkiä ilman mitään paineita. Nyt hyödynsin tilaisuuden ja tokana päivänä pyysin että voisiko hän auttaa piaffin kanssa sekä vähän piruettia kohden. Kerroin kyllä etten ole niitä sillä tehnyt, joten ei saa vaatia liikaa mutta kyllähän nämä gurut sen huomaa ja osaavat kyllä vaatia oikean määrän.

Treenattiin siirtymisiä keskiraviin ja takaisin erilaisilla twisteillä, istuen alas, keventäen etc... sulkuväistöstä suoraan lisäykseen, tai passagesta suoraan lisäykseen.. Tehokasta! Kehittää Hansun "imua" enemmän eteenpäin tehtävien lomassa.

Yksi tehtävä: diagonaalille passagessa ja X:stä eteenpäin siirtyminen lisäykseen. Tässä passagea.

Shoulder fore kolmasosalinjalla, josta siirtyminen half-passiin tai traversiin (eli sulkuväistöön tai sulkutaivutukseen). Kuvassa mehnossa shoulder-fore, sille ei oikein ole suommenosta? Tykkään tästä kun tehtäviä vaihdellaan. pitäisi itsekin yksinään aktivoitua enemmän tällaisiin koukeroihin.
Voi Hansu mikä komistus! <3
Mä todellakin aion saada joskus radalta lisäyksistä 9! :D Hansu on oppinut lisäämään tosi hienosti. Se on vasta 7 v ja musta tuntuu että sillä ei ole vielä todellakaan kaikki annettu lisäyksiin... Kun vielä tulee voimaa ja tasapainoa niin aikamoinen!
Harjoiteltiin vähän harjoituspiruettia perjantaita varten. Hansulle oli vaikeampaa koota laukkaa oikealle. Vasen laukka tuntui jo siltä että olisin voinut kääntää enemmänkin piruettiin. 
Vähän jo päästiin kääntämään isommalla ympyrällä oikeallekin. Saa vain olla tarkka ettei Hansu rupea pompottamaan takaosallaan kun se ei jaksa kantaa.
Vasemmalle harjoituspiruetin työstö oli helpompaa, Hansu on rennompi ja samalla voimakkaampi siinä. Vasemmalle ei esiinny takaosan pompottamista ylös eli Hansu jaksaa polkea paremmin eikä heitä pomppuvaihteelle.

Ja pakko hehkuttaa kuinka fiksu Hansu on! Mä arvasin että ei sille varsinaisesti tarvitse mitään piaffia tai piruettia opettaa... Jos sen vaan saa pysymään rentona ja keskusteluyhteyden auki, se melkeinpä jo vastaa sun apuihin vaikket ole sitä sille opettanut... Onhan näille kokoavat liikkeet todella helppoja MUTTA niitä on myös helppo tehdä näillä väärin. Tarkoitan --> Vedä edestä, istu takaa ja käännä se piruetti... Kyllä aivan varmana saat "piruetin" näin tehtyä mutta se ei piruettia ole nähtytkään. Tai piaffin kohdalla --> vedä vedä ja patista patista niin kyllä ne hermostuksissaan steppaa paikallaan heti... Ja sehän ei taas ole piaffi... ;)

Monesti iberialaisilla näkee hermostunutta piaffia ja se on se mitä en halua Hansulle. Haluan että piaffi on Hansulle rentoa ja kivaa, sellainen missä se voisi jopa rentoutua.
Kyra sanoi viime syksynä että Hansulla oli jo silloin nähtävissä 10 arvoinen passage ja piaffikin varmasti tulee olemaan todella laadukas, ja oikeassa hän kyllä on! Miksei olisi...?
Yllätyin kuitenkin kuinka "helposti" Hansu on tähän nyt suhtautunut kun sillä on leikkinyt. Nyt kun sain apua maasta käsin Rodrigolta, tuntui että ekaa kertaa Hansu jo ymmärsi tämän tehtävän. Aiemmin olen toki askeleen parin "vahingossa" sen kanssa leikkinyt, mutta se on voinut olla niin ettei Hansu oikein edes ole tiennyt piffaavansa paria askelta. Nyt kuitenkin ihan pyynnöstä pääsimme tekemään babypiaffia! Aivan mahtavaa.
Hansu myös pysyi rentona ja luottavaisena. Pari kertaa se vähän teki liian kiivasta tahtia ja jännittyi mutta sitten vain heti eteen ja rennompi meno taas käyntiin. Hansu ei kuitenkaan jäänyt jännittyneeksi. Liian paikalleen jos Hansu jää piaffissa niin siinä on riski jännitykselle, joten sitä en toistaiseksi vielä tee. Antaa vähän edetä jotta piaffi tuntuu sille helpolta ja voiman tullen se jää enemmän ja enemmän paikalleen.
Kuitenkin jos oikeaoppisesti radalla piaffia pitää esittää, niin piaffi ei saa missään nimessä mennä eteenpäin! Intermediate A ohjelmassa SAA edetä 2 m piaffissa (tämä lukee ohjelmassa, mutta siinä esitetäänkin "half steps" eli juurikin näitä piaffin puolikkaita mitä nyt tehdään) mutta tavoite kohti GP;tä on että piaffi on paikallaan. Jos joskus tulen radalla esittämään Hansulla piaffia, niin sitten se saa luvan olla paikoillaan.

Tässä vielä kooste perjantain "pihvi ja pahvi" treeneistä! Nuo kuvat olivat torstailta. Torstaina menin kangilla, perjantain pihvittelypahvittelyt nivelillä. :)




Rodrigon kommentit olivat mieltä lämmittäviä. Hän kertoi että on nähnyt Hansun viimeksi 2 vuotta sitten (eli 5 vuotiaana kun se tuli Suomeen, osa lukijoista varmaan myös muistaa millainen varsa Hansu silloin oli!) ja hän mainitsi heti että Hansu on muuttunut todella paljon. Laatua siinä hevosessa on aina ollut, mutta se oli jotenkin sellainen onneton pitkien jalkojensa kanssa ja se mennä kiemurteli "like a snake". Sillä ei ollut oikein voimia edes mennä suoraan vaan se oli niin heiveröinen että hoiperteli mennessään. Rodrigo myös sanoi näin: Ei se riitä että on vain laadukas hevonen, siihen tarvitaan mukaan laadukas ratsastaja ja ratsastat tätä hevosta oikein hyvin ja olet vienyt sitä eteenpäin paljon and that is very good". 
Todella paljon lämmitti mieltä tämä kommentti! Mulla kuitenkin on vähän painetta "pv-ihmisien" suunnalta todistaa että Hansu on oikein kiva hevonen ja sitten taas ehkä lusitanopiireissä painetta todistaa että kyllä pystyn ja osaan ratsastaa Hansua, eikä se mene mun kanssa "hukkaan". Toki eihän tämän pidä mennä niin että "ratsastan muille", enkä ratsastakaan, mutta olen vain yllättynyt miten paljon kommentointia tämä Hansun ja mun yhteinen taival sai aikaan vuosi sitten... :D 
Tosin kuittailua ei koskaan ole tullut Hansun omistajalta sekä keneltäkään valmentajalta kenen luona ollaan käyty. Se on tärkein. Jos Kyra, Janne, Riitta ja nämä portugalin gurut Rodrigo ja Paulo ovat sitä mieltä että hevonen on hyvä niin sitten se on! :D 

Paulokin kommentoi viimeksi että "Great couple". Keskityn vain nyt näihin kommentteihin sitten toistaiseksi! Hehe :P
Hansu on mun ensimmäinen lusitano, muttei ensimmäinen hevonen jota kohti GPtä yritän koulia. Tulen tekemään asioita sen kanssa myös väärin, mutta KUKAAN ei ole kouluttanut hevostaan ilman virheitä.
Kyra sanoi myös että moni väittää ettei iberialaisella saa samoja pisteitä kuin pvllä, mutta tätä hän ei allekirjoita. Hän sanoi että hyvästä suorituksesta saa hyvät pisteet ja hyvä suoritus tulee jos hevonen esittää asiat niinkuin ne kuuluu ja on koulutettu tehtäviinsä. Oli se sitten pv tai p.r.e/psl, mutta jos se ei ole tehtäviensä tasalla, ei pisteitä tule. Silloin rodulla ei ole mitään merkitystä.

Kuitenkin tässä hehkuttamisen ohella haluan korostaa, etten todellakaan seitsemän vuotiaalla hinkkaa vain näitä temppuja. Kuten sanoin, tämä oli eka kerta kun varsinaisesti treenasin piaffia ja sekin oli valvovan silmän alla. Piruetin kanssa sama juttu. Ehkä 1-2 kertaa olemme Riitan kanssa kotona tehneet vähän sinne päin laukkapiruetin tapaista/askelia muttei todellakaan sitä treenattu. Passagea olen opettanut Hansulle, mutta sekin tuli jo selväksi viime syksynä Kyralta kotiläksynä että jos haluan että se oppii ravaamaan, joudun opettamaan ensin passagen, josta sitten päästään eteenpäin. Ja tämä on toiminut.
Olen toteuttanut Hansua täysin valvovan silmän alla koko ajan, enkä sooloillut ominpäin joten toivon ettei tule mitään negatiivista kommentointia kun ei asiasta kuitenkaan tiedä totuutta. :)

Työskentelyni Hansun kanssa 90 prosenttisesti koostuu siitä kuinka kehitän askellajeja enemmän eteenpäin vieväksi. Hitaasti mutta varmasti. Kun se eteenpäin meneminen ei ole näille kaikista päällimäisenä mielessä, sitä pitää rauhassa työstää (huom, ei TYÖNTÄÄ niitä eteen, vaan työstää eteen... :P). Hansulle on jo ravissa kehittynyt varsin kiva draivi kun se jaksaa. Silloin se työntää jo kivasti eteen ja istuminen selässä on helppoa. Nyt on myös sama saatu pikkuhiljaa laukkaan, varsinkin Riitan valmennuksissa ollaan saaatu laukkaan uusi vaihde, jolloin mm. laukanvaihdot ovat kehittyneet paljon, vaikka ne kesällä olivat vielä vähän kiikkeriä ja heiluvia ja laukka jännittyi. Katsotaanpa taas ensi keväänä niin väitän että kykenen kotona ainakin ratsastamaan PSG radan osia jo sujuvasti läpi... :) Näinollen Hansu on koulutuksellisesti ihan aikataulussa. Siinä 7-8 vuotiaana pitäisi hevosen mennä jo Va A-PSG tason juttuja. 9 vuotias voi jo mennä GPtä mutta onhan se auttamatta todella nuori ikä sille tasolle. Parhaimmillaan GP hevoset ovat sitten vasta n. 12-13 vuotiaina yleensä, joten se kestää todella kauan saada se vaadittava voima jotta kokonainen GP ohjelma olisi helppoa kuin heinän teko.

HUH kuinka pitkä postaus tästäkin tuli ja teksti taas lähti rönsyilemään. Minkäs teet, vauhtiin kun pääsen mun on tosi vaikee lopettaa...Hölösuu. :D Koettakaas kestää.

19. elokuuta 2018

Ulkokentällä vol 2

Torstaina suuntasin jälleen Hyyppärän kentälle valmennukseen ja samalla treenaamaan sitä isolla kentällä oloa. Meillä tosiaan Erkylässä on kyllä kenttä, mutta se on niin syrjässä keskellä metsää että ei siellä ole mitään nähtävää. Hansu on siellä oikein kuuliainen ja keskittyvä, joten tarvitsee hakea muualta sitä treeniä, missä pääsee ratsastamaan kentälle ja ympärillä on muitakin hevosia tarhassa tai laitumella. Hansuhan menee ruuhkaverkassa kuin kala vedessä, se ei häntä hetkauta, mutta pahiten keskittymistä häiritsee jos kentän ulkopuolella on tarhoja tai laitumia ja siellä möllöttää hevosia. :D


Hieno poju!
KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TAAS TARU AROLA! 
Viimeksi Hansu oli vähän 50/50 keskittymisen kanssa, mutta tosiaan nyt se keskittyi todella hyvin ja oli jopa näennäisesti ainakin rento jo aluksi! Toki itse tunnen selkään ettei se ole ihan täysin rento, mutta se ei yhtään kytännyt muita hevosia ja keskittyi töihin. Rentous tulee kyllä rutiinilla myöhemmin, mutta tämä oli jo tosi ihanaa huomata että riippuen toki päivästä ja mielentilasta, kyllä Hansu voi keskittyä tuollaisella "katselukentällä" tosi hyvin.
Hansu ei kertaakaan saanut "tuijotuskohtausta" vaan teki oikein hyvin töitä. Se missä tunnen selkään ettei se kuitenkaan ole ihan täysin rento, tulee selän ja kaulan käytössä näkyviin. Se käpertyy vähän kasaan ja vaikka se laskeekin jo niskaa kiitettävästi ja voin ravailla ja laukkailla matalassa muodossa (tämäkin on jo iso asia Hansulle!) niin se kuitenkin jää kaulastaan turhan lukkiutuneeksi eikä venytä nenää eteen. Se ei ole hirveästi kuolaimen takana, mutta reaktio pohkeesta + ohjan päästöstä eteen ei tuotakaan tulosta nenän viemisellä eteen, vaan oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaula pysyy samassa asennossa, vaikka onneksi matalempana nykyään jo on.

Tuo kuolaimen alle pakeneminen ei ole toivottavaa, mutta se ei kaada maailmaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan. Kyseessä on jännitys yhdistettynä voimattomuuteen ja Hansu helposti nuupahtaa välillä ihan askeleen aikana turhan syvälle ja sitten sen saa taas siitä ylös. Se ei vain ole tarpeeksi voimakas jaksaakseen kantaa itseään tasaisesti kokoajan, mutta kyllä se siitä. Kotonahan tämä on huomattavasti helpompaa. Siellä jos teemme näitä "nenä eteen" harjotteita niin sen pystyy helpommin toteuttamaan. Tuolla vieraissa huomaan että se jännitys vie Hansun "notkeutta" ja kun se muuttuu kilpikonnaksi joka käpertyy kuoreensa, ei "nenän kaivaminen ulos kuoresta" tapahdukkaan vain "anna pohjetta ja käsi eteen"- keinolla mitä se kotona tekee. Riittakin on tästä aika tarkka ja hän kyllä huomauttaa vaikka kesken ravi sulun, että "korjaa nenää eteen, tuossa hyvä", eikä vain jatketa puuttumatta asiaan. Tämä on se työskentel mistä juurikin pidän, hienosäädetään loputtomiin. Ihan jo Hertankin kanssa joku yksittäinen laukanvaihtosarja piti tehdä uudelleen ja muutettiin sitä vaikka vain nenän asentoa parantamalla.
Mutta tämä käpertyminen on nyt tämä tilanne ja mua ei huoleta se yhtään. Lusitanot ovat muutenkin niin paljon heiveröisempiä kuin pv:t että tuntuu että nämä tulevat voiman kanssa niin paljon hitaammin perässä. Puoliverinen jännittyessään voi/ehkä pystyykin säilyttämään ison liikkeen ja "coren" kasassa, lusitano jännittyessään käpertyy taas sinne kilpikonnan kuoreen nanosekunnissa ja ei vaan pysty liihottelemaan samanlailla lihaksiaan käyttäen. Onpahan mitä työstää! Ja pääasia että tähän puuttuu jo nyt ja treenaa sitä. Mitä enemmän sitä "nenää kaivaa ulos" kotona, sitä enemmän sitä saa myös ulos muualla ja jonain päivänä kuolaimen taakse tippuminen voikin olla vain muisto.
Aina kuitenkin tähtään siihen että Hansu olisi pyöreä ja rento selästään. Tähän kun saan sen nenän vielä mukaan niin silloin oikein tuntee kuinka koko hevonen on mulla käytössä. Mutta aina ei saa kaikkea ja se mitä vähintään täytyy olla, on se että Hansu olisi pyöreä eikä jännitä selkäänsä.

Treenattiin tätä oikeastaan koko tunti. En istunut melkein ollenkaan harjoitusraviinkaan jotta vain saatiin työstettyä selkää ja kaulaa etten vahingossakaan ota sitä liian taakse. Pyrittiin helpottamaan liikkumista koko ajan, mutta kuitenkin vaadittiin myös eteenpäin liikettä. Varsinkin laukassa tämä tuotti tulosta. Sain käyttää jalkaa aika paljon ilman että Hansu edes hätiköi siitä. Se reagoi kuitenkin oikein pohkeeesta, eli nakautin pohkeella, Hansu harppasi ETEEN. Tämäkin on iso asia, sillä helposti Hansu pohkeesta kipristää vain takasia vatsan alle mutta nyt se reagoi aina niin että harppasi eteen. Nämä ovat näitä rotujen välisiä eroja taas! Olen ikäni tottunut "keräämään" niitä takajalkoja sinne vatsan alle ja vähentää harppomista, ja nyt jalat kyllä kipristää mutta pitäisi saada ne työntämään ja kipristämään vähemmän! :D
Laukkaan tuli tosi hyvä draivi! Riittakin sanoi "no nyt se laukkaa kuin puoliverinen"! Hansu lähti nostamaan etuosaa ja ottamaan isompia laukka-askelia kiivaamman tahdin sijaan (mikä on vähän ominaista näille). Se ei yhtään rummuttanut jaloilla vaan laukkasi rennosti mutta isosti eteen. Sain käyttää pohkeita kunnolla ja pystyin suoristamaan pohkeilla Hansun kivasti pohkeitten väliin. Ja kun laukka tuli suoraksi, alettiin tekemään laukanvaihtoja. Ja pakko sanoa että tuntuipas ne ekaa kertaa ISOILTA vaihdoilta, eikä niin nopeilta ja hätäsiltä. Sain myös muokkaa ja koskea ennen vaihtoa mielinmäärin Hansun laukkaa eikä se alkanut sekoilemaan vaihdon kanssa. Helposti Hansu hätäilee jos siihen koskee.

Riittakin sanoi ettei enää ole pitkä matka siihen kun voin alkaa vaihtamaan sarjassa jo askeleita laskien. Nyt tehtiin parit "sarjat" niin että kokorataleikkaalle vaihdoin 3 kertaa laukan laskematta askelia. Ja yllättävän kivuttomasti se taas meni ilman räpiköimistä!
Jos oikein kaikki menee suunnitellusti niin Hansun pitäisi ensi vuonna olla jo Va A /PSG tasoinen (ainakin kotiradoilla hehhe). Jos se vaan malttaa ja rentoutuu lisää niin ei ole vaikeaa. :)

Tässä vielä alkuverkkaa ravissa. Pientä kireyttä kaulassa vaikka muutoin Hansu ei ollut jännittyneen oloinen.

Katsokaapa! Vieressä tarhaavia hevosia, sekä maassa makaava koira. Ja Hansua ei kiinnosta ollenkaan vaan korvat lerpattaa sivuilla rentoina!
HUOM TAAS KORVAT! Ja vielä ulkokentällä! :D 



Kun käytin pohjetta, reaktion tuli olla harppaus eteen. Ei paikoilleen jääminen ja takasten kipristely passageen. Hansu toteutti tätä hyvin!

Alkoi raviinkin tulla työntöä sen jälkeen kun laukassa saatiin Hansu eteen ja pohkeiden väliin.

Hansu rennossa ravissa lopputunnista. 

Laukassa pääsin käyttämään reilusti laukkaa Hansun ottaen avut vastaan tyytyväisenä ilman mitään ylireagointia. Laukkaan tulee heti ilmaa lisää ja mullekin tuli tunne selässä että voin vain istua ja matkustaa. :)


Kankiohjaa pidettiin tarkoituksella hyvin löysänä ja sitä pitäisi käyttää vain tarvittaessa. 

Liehuletit suorastaan... :D 

Vielä vähän jännitystä, mutta TÄSSÄ on ensimmäinen kuva laukanvaihdosta koskaan! :D Ja puhtaasti tuli vaihdot ja jo vähän yrittäen ylämäkeen. "probleema" on liian pienet ja ripeät vaihdot, joten niitä tuunataan suuremmiksi voiman myötä. Tässä jo kuitenkin ihan selvää isompaa laukanvaihtoa Hansulle, vaikka se vielä vaatii siltä aika paljon keskittymistä. Mutta tästä se lähtee!
Ja tämä kuva on vielä siitä "sarjasta" ja silti tuli asiallisia vaihtoja ilman kuumumista vaikka tehtiin niitä jo vähän putkeen. :)

Ensi viikolla suuntaamme jälleen Hyyppärään! Täytyy hyödyntää mun toinen loma niin ehtiipä kuskata heppaa naapuritallille! Käymme myös loppuviikosta Porvoossa uusien silmien alla, Rodrigo Matos pitää valmennuksia Porvoossa ensi viikolla ja minä lähden ex-temporee tuuraamaan Hansun omistajaa sillä hänelle tuli äkillinen este. Todellinen tehotreeniloma mulla! 

Tehotreeneistä puheenollen... Olen aloittanut nyt lenkkeilyn uudelleen pitkän tauon jälkeen. Yllättävän nopeasti juoksukunto kehittyy ja huomaan siitä saavan jo heti ratsastukseen jaksamista ja vakautta. Tai sitten se on tämä loma joka sekoittaa pään niin että juoksujalkaakin vipattaa... ;)

14. elokuuta 2018

Paulon treeneissä 5.8.18 VIDEO

Käytiin Paulo Bastoksen silmien alla pitkästä aikaa. Paulo on nähnyt Hansun joskus yli vuosi sitten omistajansa kanssa vielä ennen kuin se tuli mulle ratsastettavaksi kokonaan. Ihan kiva että näkee pitkän tauon jälkeen ja varmaan huomaa selvästi mahdollisen edistymisen (tai taaksepäin menemisen haha :D )

Hansu oli kuin kotonaan tuolla Nykullan maneesissa. Se meni siellä mielellään ja saatiin olla onneksi kokonaan yksin niin päästiin keskittymään täysillä.
Treeni oli hyvin yksinkertaista mutta nimenomaan ne yksinkertaiset asiat pidetään ehkä vähän itsestäänselvyytenä. Loppujenlopuksi juuri noita perusjuttuja pitää hinkata ja saada hevonen oikeasti tosi läpi jotta voi työstää yhtään mitään. Hansukin on sellainen hevonen että sittenkun se on läpi ja hyväksyy ratsastajan se antaa itsestään ihan kaiken ja sieltä irtoo tosi hyvää liikettä, mutta myös kokoamista. Nyt kuitenkin Hansun kanssa keskityttiin juuri siihen rentouteen ja siihen että se liikkuu enemmän eteen vaikka heittäisinkin ohjaa pois ja jätän sen enemmän "yksin"



Hansu helposti koskettaessa reagoi kokoavasti mutta kokoajan sen kanssa tehdään töitä että se myös ajattelee enmmän tarjoavansa eteenpäin eikä aina vain ylös. Hyvin tyypillistä näille, ei siinä, mutta sitä pitää treenata. En missään nimessä halua että se vähentäisi haluaan koota, eiei, sitähän tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän kohti vaikeampia asioita! Haluan kuitenkin että kokoaminen lähtee minusta, eikä siitä että Hansu pakenee kokoamiseen välttääkseen jotain. Hansu kyllä tykkää mennä myös eteenpäin, rakastaahan se lisäämistäkin, mutta sen on vaikeampi kantaa ja hallita itseään siinä.

Tehtiin heti ravissa työskentelyä harjoitusravi - lyhyt ohja, josta kevyt ravi - pidempi ohja. Tai sitten sekoitettiin että välillä kevyt ravi - lyhyt ohja, ja harjoitusravi - pitkä ohja. Ei sillä niin väliä onko kevennys vai ei, mutta ideana juurikin se, että oli ohja pitkä tai lyhyt, kevensin minä  tai en, Hansun täytyy seurata ohjaa. Lyhentää itseään kuitenkaan lyhentämättä askelta kun lyhennän ohjaa, ja pidentää itseään kuitenkaan menettämättä tasapainoaan.
Treeniä siis kaulan asennon muutoksille!
Välillä tietenkin pidemmällä kaulalla Hansu vähän menettää tahtia, mutta Paulokin sanoi että se on täysin normaalia ja omalla tavallaan sen täytyykin vähän menettää sitä koska se ei vielä ole valmis. Kyllä se tulee oppimaan tämän paremmin, mutta ei saa pelätä sitä että ravi menisi pieneksi lusitanoraviksi jos päästän ohjasta. Sen täytyy oppia rehellisemmin menemään sitä isoa ravia, eikä niin että minä aina tuen sitä. Self-carriagea metsästetään siis!
Aika kivasti Hansu kuitenkin handlasi tämän ja oikein tyytyväisenä laski niskaansa. Kun lyhennän taas ohjaa se ei saa jännittyä vaan rentouden kuuluu säilyä samana mikä oli venytyksessä.
Tosi hyvä tehtävä, mutta vaatii kyllä sitä "fengsui" tilaa :D Mutta tämän tavan kun opettelee ja hevonen sen oppii niin vaikka tulisi jännittynyt tilanne ja vaikea tilanne, voin saada hevosen keskittymään ja rentoutumaan. Hyödyllistä kisatilanteisiin!

Hansu helposti alkaa "hakkaamaan" takajaloilla vaan ylös alas jos se jännittyy. Sen kuitenkin täytyy TYÖNTÄÄ takajaloilla enemmän rungon alle. Se vähän lintsaa tässä kohdin jos siltä vaatii. Helpostio jos korjaat jotain ja vaadit niin se "muka tekee sikana töitä" ja alkaakin vain hipsimään takajaloilla korkealle mahan alle. Eiei, sen täytyy tuoda ne oikeasti alle. Onhan ne takajalat hienot mutta aika kamalaa on istua selässä kun se lyö kuin rumpuja niillä. Sittenkun se nostaa niitä ja työntää niin istuminen onkin varsin mukavaa selässä.

Laukassa tehtiin vastalaukka-myötälaukka kuviota kokorataleikkaalla ja siinäkin tarkoitus että Hansu laukkaa eteen, eikä korosta takajalkoja nostelemalla niitä. Hansu huomaamattaan rentoutuu kun se alkaa laukkaamaan eteen eikä vain kerää itseään hakkaamaan takajaloilla. Toki helposti se vielä kuumuu jos jotain pitää työstää, mutta peruslaukassa sen ei tarvitse kuumua. Voin onneksi jo säätää sitä peruslaukassa kivasti ja siinä se ei korosta takajalkojaan, mutta tämä sama tietenkin vielä mukaan esimerkiksi vaihtoihin niin hyvä tulee.

Tein "lyhyen" koostevideon treeneistä! Siinä näkyy selvästi mitä tehtiin ravissa keventäen ja istuen alas pitkällä/lyhyellä kaulalla ja sitten laukkatyötä.
Kyllä toi Hansu osaa liikkua aika makeesti kunhan saa koko kropan käyttöön, eikä vain jalkoja ;)
Tein myös täyspitkän videon missä Paulon äänikin kuuluu, mutta se on joku 12 min pitkä enkä aatellut sitä tähän laittaa ettei nyt kukaan vallan tylsisty... :D

11. elokuuta 2018

Paljon taas mennyt eteenpäin

Voisin aloittaa taas kirjoituksen sanomalla "anteeksi blogihiljaisuus" mutta päätin että en. Mä olen ollut LOMALLA ja kelit ovat olleet niin hienot etten todellakaan ole edes avannut tietokoneetta! :D Olen kyllä treenannut Hansun kanssa normaalisti, mutta muutoin olen möllöttänyt järvessä tai piitsillä, ja vähän kotimaan matkailuakin harjoittanut, joten tienpäällä tuli vietettyä aikaa. Käväisin myös lyhyen pätkän töissä ja nyt mulla alkoi loma part 2. Tosin tämä loma menee vain kotona enkä matkaile missään, sillä mun mies on töissä joten eipä mulla ole muuta tekemistä kuin kuluttaa aika tallilla ja vaikka blogin parissa... ;)
Mutta nyt on kyllä ollut niin ihana kesä säiden osalta että en edes koe huonoa omaatuntoa kun en ole koneelle istunut. Laskutkin maksan puhelimella joten tietokone on ollut varsin turha kapistus.

No mutta on mulla jotain ihan asiaakin. Hansun kanssa ollaan treenattu kuitenkin hikihatussa. Nää mun lomareissut olen onnistunut tekemään niin, että olen välissä palannut kotiin ja käynyt treenaamassa ja valmentautumassa Hansulla ja sitten taas lähtenyt reisssuun. Hansun omistaja mm, on liikuttanut maastoillen tai juoksuttaen Hansua silloin kun olen ollut pois, joten aika ideaali liikutus on ollut. Hansulle on myös tullut morsianehdokkaita, joten pari kertaa Hansu on päässyt häämatkalle Saaren klinikalle... :) Ensi kesäksi pikkuhansuja odotellessa!

Kotivalmennuksissa ollaan tosi paljon tehty vaihtojen kanssa töitä. Oikeastaan joka kerta. Hansu alkaa jo sietämään kuumenematta tosi hyvin vaihtoja vaihtojen perään. Välillä tulee epäpuhdas vaihto mutta se ei haittaa. Ollaan kuitenkin edetty vaihdoissa siihen pisteeseen että niitä voi alkaa tekemään enemmän tiheämpään tahtiin ja vähän jo "sarjassa". Eli vaihdan laukkaa useamman kerran putkeen jollain linjalla askeleita laskematta.
Isoin ahaa elämys (tai oikeastaan potkin itseäni perseelle...) tuli viime keskiviikkona valmennuksessa kun taas tehtiin vaihtoja paljon ja ties millä uralla. Hansun vaihdot tulivat heti asiallisiksi kun minä USKALSIN vaikuttaa siihen kunnolla ennen vaihtoa. Tiedän vähän olleeni liian kiltti, mutta olen tehnyt väärin siinä että "muka" olen hellä sille ja en melkein koske siihen ennen vaihtoa... Sitten tulee vaihtoavut ja voitte kuvitella kumpi on hevoselle parempi? Se että tuet ja korjaat sitä ennen vaihtoa vai se että et muka koske siihen yhtään ja sitten yhtäkkiä yllättäen pyydät vaihtoa avuilla? Sehän yllättää hevosen kuin hevosen!
Kun rehdisti linjalla ennen vaihtoapuja siirsin lapoja suoraksi ja aivan varmana koskin siihen niin paljon kuin halusin ja tarve vaati suoristamiseen, tuli normaaleja ja rentoja vaihtoja... Tietenkin. Hevonen täytyy saada lavoistaan suoraksi niin koko kroppa seuraa perässä. Kun hevonen on suora, on vaihtokin helppo. Miksi mä edes olen yrittänyt olla "hellä" ja antanut mennä vinossa vaihtoon. Se yllättää Hansun liikaa. Nyt kun sitkeästi suoristan (vaikka Hansu luulisi että alan jo vaihtaa) niin sitten kun vaihdon aika tulee, on itse vaihto täysin helppo juttu. Se on se suoristus ja valmistelutyö mikä ratkaisee, ei oikeat vaihtoavut. Kun olen "kokoajan Hansun kimpussa" ja työstän sitä, ei vaihtoapujen antaminen tule yllätyksenä.
Hevoset ei tykkää yllätyksistä. Tämänkin olen jo aikoja sitten sanonut...
Kuinka ihminen on niin tyhmä, että tietää miten pitäisi tehdä, mutta ei vaan kuitenkaan tee ihan niin täysillä...
Olevinaan niin kiltti ratsastaja, sanoisin enemminkin että laiska!

Hansu näki hevosen tarhassa... :D

KAIKKI KUVAT c TARU AROLA!

2 viikkoa sitten kävimme myös Hyyppärän kentällä treenaamassa kentällä oloa. Hansu on kotona nykyään tosi jees, keskittyy varsin hyvin. Meillä vaan on tosiaaan tuttu maneesi ja maneesissa orit yleensä keskittyy paremmin kun eivät näe maisemia ja muita hevosia maisemissa. Meidän kotikenttä ei taas meitä auta treenaamisessa koska se on keskellä metsää ja siellä ei ole KETÄÄN, joten Hansu on siellä aivan fantastinen koska se on kokonaan yksin... Kotona kun treenit on mennyt niin hyvin niin hyvä lähteä sitten treenaamaan sitä vaikeampaa olosuhdetta eli ulkokenttää. :)
Hansu oli todella nätisti ja Hyyppärän kentällä se oli rento verrattuna vaikka Rusan kenttään. Toki välillä Hansun huomion vei jossain kaukana laitumella oleva hevonen, mutta sekin vähän harmitti kun itse kentällä ei ollut muita. Se taas vähän helpottaa kun siinä jossain pyörii myös lähempänä hevonen, eikä vain kaukana.
Mennään kuitenkin uudelleen varmaan ensi viikolla taas Hyyppärän kentälle valmentautumaan koska mulla on tosiaan toinen loma niin on aikaa. :)

Hyyppärässä tehtiin sitä samaa mitä aina, eli avoja ja sulkuja, sekä sitten pidettiin lyhyet rataharkat, eli menin Va B tason ohjelman ulkomuistista. Sen verran tuunattiin että käyntiosuutta pidennettiin kävelemällä koko kierros kenttää ympäri jotta saatiin rentoutta käyntiin. Sen jälkeen jatkoin ohjelman normaalisti läpi. Hansulla on hieno käynti mutta vielä sen nuoruuden takia joudutaan treenaamaan sitä että se tuollaisessa vaikeammassakin ympäristössä olisi heti muusta askelajista siirryttäessä heti rento ja kävelisi. Nyt se ei aina ihan malta kun on niin menossa. Kotona on jo tosi hyvä käynti tehtävien välissä.

Käytiin myös Paulo Bastoksen valmennuksessa Sipoossa viime viikolla ja sieltä mulla onkin paaaaljon videota! Teen siitä erikseen postauksen videon kera! :)

 Loppuun vielä pari Tarun kuvaa Hyyppärän treeneistä kentällä.


Hansun passage tulee olemaan kyllä ihan 10... 

Hehe, ei Hansu mitään törttöillyt, mutta tässä nostan laukkaa käynnistä ja se vähän innostui kun tuossa ihan 10 m päässä kävelytettiin hevosta. :D