Olen kohta barokkihevosten ratsastaja...

 Mä olen niin myyty näille barokkihevosille. Pääsin myös ratsastamaan nuorella 5 vuotiaalla friisiläisorilla pari viikkoa sitten ja sekin oli niin mieletön... 

Olin aivan myyty! En ole ikinä friiseillä ratsastanut, mutta tämä oli todella, todella hieno! Kaikki kolme askellajia olivat isoja ja näyttäviä, ja niissä oli mieletön askellus ja ilmaa välissä. Laukka oli mieletön, ravi etenevää (ei siis ylöspäin vain) ja käynti oli niin keinuvaa hienolla yliastunnalla... Ja luonne vakuutti mut heti. Se rauhallinen ja viisas käytös vieraassa maneesissa. Ai että. Jos mulla olisi yhtään ylimääräistä rahaa olisin ostanut tämän friisiläisorin samantien pois! :D Se taisi olla myynnissäkin... Näin sitä veistä käännetään haavoissa! 

Kaikki kuvat on ottanut  Taru Arola. Ylläri ;)

Mikä kaunokki! 

Noh, takaisin asiaan, eli Hansiin. Tähän hienoon lusitano-oripoikaan!

Tuo lusitanopoju oppii niin nopeaan. Ihan kerrasta! Vaikka nyt se on ollut vähän pörheämpi talvella niin tuntuu että se silti keskittyy ja tekee paremmin kaiken kuin kesällä. Kehitystä on huomattavissa.

Toki välillä on vähän vaikeampia päiviä ja turhaa energiaa. Kyseessä on kuitenkin nuori hevonen joten en nyt kirvestä heitä kaivoon jos joku päivä mennään vähän lujempaa maneesissa. Joku laukkarata hangessa voisi olla aika hauskaa! ;) Yleensä kuitenkin aina lopuksi saan kaikki asiat läpi mitä haluankin kun herra malttaa. Kuumahan se on joskus ratsastaa mutta kuuliainen!

G:llä on nyt testissä uusi Sprengerin "suora" kuolain, tai siis se on periaatteessa nivel/kolmipala, mutta keskiosa on kumia. Eli se on tosi hellä ja hidas kuolain, vähänkuin kumikuolain muttei ihan niin suora! G:n tulisi tukeutua vielä paremmin kuolaimeen, se on kauhean kevyt- ja herkkäsuinen, ainakin tällä kuolaimella se tuntui olevan tosi cool.

Myös uusi satula on etsinnässä, tällä hetkellä testissä Prestigen D1:n. Kerran olen nyt kokeillut sekä satulaa ja kuolaimia ja eron huomaa ainakin kuolaimien kanssa. Tässä nyt kuitenkin testaillaan vielä! G:n selkä on muuttunut nyt niin paljon, sillä se on levinnyt aikalailla. Satulaa saa kokoajan nyt seurata. Jännä muuten, Hans on melkein leveyttä W, kun Hertta on leveyttä MW. Vaikka Hertta on varmaan 300kg painavempi kuin G, mutta Hertallahan on todella iso ja jäätävän pitkä säkä vaikkakin selkä on tynnyri. Tämä säkä "kaventaa" sitä sen verran, ettei Hertalle voisi W leveyttä laittaa. Hans taas on melkein säätön vielä ja sellainen hyvin pyöreä rungoltaan, niin satulat ovat hällä paljon leveämpiä. 

Isoin asia nyt mihin olen kiinnittänyt huomiota ratsastuksesssa on etuosan käyttö. G:llä on hyvä ja nopea takaosa, mutta sen pitäisi vielä enemmän oppia työntämään takaa eteen ja nostaa etuosa ja lavat pois edestä. Tämän kanssa on ihan turha lähteä paukuttamaan "eteen eteen" sillä se vaan kiihdyttää tahtia ja menee kuin tuhatjalkainen tahdin hävitessä! Olen huomannut G:n kanssa toimivan käynnin ja ravin rajamailla leikkimisen. Lusitanot ovat ihan ässiä kokoamaan, se ei ole ongelma. Takaosan päälle on helppo istua kuin nappia painamalla, mutta että ETUosa nousisi, se on oikeasti tarkkaa!

Hansun kanssa on toiminut se, että menen käyntiä ensin. Sitten alan vähän "kutittelemaan" pohkeilla ja ratsastamaan takajalkoja. Kuitenkin istun syvälle satulaan ja en päästä sitä ravaamaan. Se joutuu vähän miettimään, että "pitäisi mennä eteenpäin, mutta en pääse. Mihis sitten?". Aika nopsaa se alkaa miettimään vaihtoehtoja. Ja aika nopsaan se alkaa astahtelemaan takajaloillaan syvemmälle rungon alle. Sellaisin pikkupikku askelin. Tässä vaiheessa annan vähän edestä tilaa ja päästän sen eteenpäin, kun halutut askeleet on saatu. Yleensä päästän raville. Sitten otan taas käyntiin ja aloitan alusta. Pian G esittää vielä paremmin takajalkojen keräämistä alle ja äkkiä se jo hiffaa, että "mitä enemmän tuon takajalkoja mahan alle, sitä enemmän täytyy nostaa etuosaa pois tieltä että mahtuu". Välillä G esittää jopa piaffimaisia askelia!

Aina täytyy muistaa nopsaan kehua ja siirtää raviin kun saan niitä pikkupikku askelia takajaloilla hiipimään rungon alle, jotta G voi ponnistaa sitten siitä isolla askeleella raviin. Juuri nämä "ponnistukset" kehittävät sitä ja antavat sille voimaa. Siirtymät kehittää sitä ravia, ei pelkästään se ravin rummuttaminen. Tätä tehtävää sitten voi kehittää, ja tehdä tosiaan ravin sisällä siirtymiä. Parin vuoden päästä sehän on jo sitten piaffi-passage-siirtymiä, ihan samalla idealla! Näillä voi hyvin jo leikkiä,  vaikkei varsinaista pi-pa-linjaa esitäkkään. Eli käynti-ravi siirtymät, ja ravi-ravi siirtymät kunniaan!

Alkuverryttelyä

Heti näyttää isommalta hevoselta kun se kantaa itseään.

En ole pitkään aikaan tehnyt Hansilla keskiravia, mutta ihan hyvin se on sillä jo selkäytimessä.

 

Hans on kyllä jo oppinut paikotellen kantamaan todella hienosti itseään. Toki tämä vaihtelee, mutta kyllä se väläyttelee hienoja pätkiä! Saas nähdä saanko ikinä radalle samaa rentoutta ja ratsastettavuutta vai alkaako poikaa ujostuttaa liikaa ;D

Ravi muuttui viime viikollakin ihan silmissä kun vertasi alkua ja loppua keskenään, kun välissä on tehnyt tätä "takajalkojen aktivointia mahan alle". Yhtäkkiä ravissa on isompi ja rennompi askellus ja parempi tahti. Ei niin kiivas. Tämän kanssa pitää päästä sellaiseen syvään rauhaan tekemisessä. Täytyy vaatia ja työstää, mutta tosiaan ajatuksella. Ei voi vain "jahdata" ja odottaa "kyllä se kohta periksi antaa". Joka aivosolu pitää olla ratsastajalta käytössä.

G rentoutuu ihan silmissä kun sitä työstää tuollain hiljaa hissukseen mutta vaatii kuitenkin kunnon aivojumppaa. Se on töissä ja loppuu myös maneesin nurkkien kyttäily! Se tulee niin kuuliaiseksi että ratsastaminen tuntuu taas ajatuksen voimalla tapahtuvaksi.  Tämä on just se miksi tykkään herkistä ja kuumista hevosista. Niiden kanssa ratsastus voi oikeasti olla niin kevyttä ettei tosikaan. En oikein edes jaksa ratsastaa kovin raskasta hevosta! Huono kunto? ;)

Mä olen kyllä niin ällistynyt näistä lusitanoista. Ensinnäkin tykkään tästä mielettömästä keveydestä mikä niillä on. Hertan kanssa on vuosia tehty työtä että se istahtaisi enemmän takajalkojen päälle, Hans istahtelee melkein levadeen vahingossa... Nämä ovat myös niin nopeita oppimaan. Ei oikeasti tarvitse kuin kerran näyttää niin että Hans hiffaa asian, ja se on jo melkein opetettu. Valmentajanikin aina jaksaa muistuttaa, että lusitanojen kanssa täytyy olla tarkkana, sillä ne on todella viisaita. Ne oppii myös virheistä, eli jos niille jotain opettaa, se on hyvä opettaa kerralla oikein tai saat korjata väärin opittua asiaa.

En nyt väitä etteikö Hertta olisi fiksu, vaikka perus puoliverinen onkin. Herttakin tekee tämän kaiken "aivoillansa" koska kroppa ei ole todellakaan kouluratsastuksen puolella. 

Täytyy myöntää, että aiemmin olen ollut vähän sellainen uuno barokkihevosten suhteen. En ole nähnyt lusitanoja, pre hevosia, tai friisejä oikeastaan missään muualla kuin "pihankoristeena" tai vaunujen edessä, ja olen aina ajatellut että ne ovat "vaunuhevosia". Nyt täytyy kyllä perua sanojani. Onhan kaikissa hevosissa rodun sisällä hirveästi eroja, on halvempia ja on kalliimpia yksilöitä, ja nyt kun on päässyt kokeilemaan todella laadukkaita yksilöitä niin onhan nämä ihan mielettömiä! 

Pitäisikö lähteä Portugaliin...? ;)

Rataharjoitus Ypäjällä

Huh! Nyt vasta ehdin koneen äärelle päivittämään. Vielä olisi etätehtäviä tehtävänä töitä varten, joten koitan äkkiä kirjoittaa tämän päivityksen Ypäjältä, jotta ehdin vähän tehdä tehtäviäkin :) Sunnuntain H sai olla vain liinan päässä, koska itse olin sitten töissä. Tänään mulla oli vapaa, mutta aamulla Hertalla oli kiropraktikko, joten lähdin aamulla 8 aikaan tallille, ja tulin nyt vasta ennen klo 19 kotiin, kun vähän kävin kiertämässä kotimatkalla muilla talleilla ja Keravalla Horse & Riderissa. Ei vapaapäivinä ehdi olla kotona ;)

Ypäjällä tosiaan huomasi ettei H ole taas hetkeen ollut kisoissa, sillä se oli aika pörheänä kun otettiin se traikusta ulos. Ei se vaan koskaan rauhotu! :D

Verkassa Janne katsoi vähän mun perään ja tehtiin aika täsmä verkka. Noin 40 minuuttia ja sitten radalle. Ehti hyvin kävellä välikäyntejä välissä, ja kävimme jokaisen liikkeen pari kertaa läpi. Hertta on vähän sellainen, että sen kanssa täytyy käydä jokainen radalla tuleva liike kerran läpi. Sitten se tekee ne aika pienistä avuista ja herkästi radalla. Sille pitää ikäänkuin "laittaa tilaukseen" sen päivän liikkeet.

"Tänään piaffi, passage, ykköset, piruetit, sarjat ja sulut. Onnistuuko?"

" Juu, hoituu, kiva kun kerroit"

Jos vain verkkaan Hertan tekemättä esim yhtään piaffia, ja sitten radalla pyydän sitä, niin H ei välttämättä heti tajua esittää sitä. Sille tosiaan pitää "ohjelmoida" sen päivän jutut päähän, niin sitten ne tulee nätisti radalla.

Sarjat on sellaiset, ettei niitä saa jäädä hinkkaamaan. Ne on aina olleet Hertalla sellaiset että se kuumuu niistä. Joten ne on paree käydä kerran läpi, max. kaksi, jos tulee rike. Mutta sitten ne saa jäädä. Niitä ei saa jäädä hinkkaamaan, vaan mun täytyy luottaa että radalla H tekee ne. Ja yleensä on kyllä tehnytkin helposti!

Muita liikkeitä voin tehdä vähän enemmän alle, mutta pääpaino on silti, että saisin Hertan rennoksi.

Lauantaina se oli vähän kireä. Ei ollut kuuma, ja muutoin oikein kevyt ja hyvässä muodossa ja tuntumalla. Ei mitään sätkyilyjä. Mutta se oli pikkaisen takakireä, eikä ihan antanut koko bodyansa mulle käyttöön. Tunnen jotenkin sen vain selkäytimeen, jos H on vähän lukossa, vaikkei se suuremmin näy perusliikkeissä.

Radalla H meni vähän enemmän itseensä, mutta oli kuitenkin kevyt ja vaivaton ratsastaa. Se oli kuitenkin vähän epävarma, ja teimme tyhmiä rikkeitä.

Esimerkiksi:

1. Alkutervehdystä ennen H vaihtaa laukan. Yritin suoristaa sitä. Noh, meidän vahvuus, eli alku ja/tai lopputervehdys, meni siitä sitten heti numerolle 4! Tyhmä moka. 
2. Passage oli ihan ok, mutta ei tarpeeksi tasaista. Siirtymä passageen meni melkein pysähdyksen kautta, sillä H tarjosi seis, kun pyysin passagea. Sitten jouduin tietty nopeasti korjaamaan eteen, jolloin siirtymä oli töksähtelevä. En tietenkään tämän jälkeen saanut tarpeeksi tasaista passagea esitettyä, kun siirtymäkään ei ollut tasainen. Silloin meno on sellaista "Mennäänkö? Ei mennä? Mennäänkö?"
3. Piaffi ei ollut niin hyvää kuin verkassa. En taas saanut sitä "viimeistä silausta" ja ihan koko Hertan kroppaa käyttöön, mutta tuli esitettyä kuitenkin. Saatiin kuitenkin numeroksi kaikilta tuomareilta siitä 6,5, yhdeltä tuomarilta 6. 
4. Sarjat itsessään olivat puhtaat, mutta ykköset aika pienet ja jännittyneet. Mutta... Ehjän kakkos sarjan päätteeksi ehdin vain mielessäni huutaa "JEEE PUHDAS!", ja sillä sekunnilla H heitti 2 kpl ykkösiä perään, joten saatiin sitten 4 siitäkin! :D Ei ikinä pidä tuulettaa kesken kaiken! Mutta ihanaa että sarjat kuitenkin radalla tulevat aika luotettavasti meiltä, vaikka kotona ne tällä hetkellä ovat villejä.
5. Loppulinja meni aivan persiilleen... Meillä on oikeasti ongelma loppulinjan kanssa koska H tietää että "Hahaaa tää loppuu, kohta pysähdytään"! Ja Herttahan ei ajatellut MITÄÄN muuta loppulinjan aikana kuin pysähdystä! :D Kun siirrän sen laukasta raviin, se meinasi pysähtyä. Taas epätasaista menoa siis. Sitten siirrän sitä passageen. No ei se siirry kun se yrittää pysähtyä! Mulla oli raippakin mukana mutta kun H oli päättänyt että pysähdytään niin ainut mitä sain esitettyä loppulinjalla oli epätasaista ravia, jonka jokaisen askeleen jouduin sanoa "ET PYSÄHDY"! Yhdessä vaiheessa Hertalle meni jopa vähän hermo kun joudun patistamaan sitä.
   Lopputervehdyksen jälkeen nostin uudelleen ravin, ravasin takaisin toiseen päätyyn ja tulin loppulinjan uudelleen. EI MITÄÄN ONGELMAA! On se vanha kehäkettu. Se vaistoaa ja tietää että pysähdytään ja se kiirehtii siihen! Mutta heti kun ei tultu enää rataa, niin "Aaa, passagea haluat? Selvä!" Voi että se on fiksu Mummo... 

Nämä pikku rikkeet kuitenkin maksoivat paljon pisteitä. Numeroita oli koko ohjelman aikana käytetty 3 ja 7,5 välillä! Ei pelkästään se, että huono numero vetää pisteitä alas kyseisen liikkeen kohdalla, se vetää kuuliaisuus pisteet alakerrassa alas. Tässä tapauksessa saatiin sieltä numeroa 6... 

Mietin radan jälkeen että verkkasinko liikaa, vai miksi H oli niin pinkeä takaa ja kireän oloinen ettei oikein pyöristänyt takaosaansa tarpeeksi alle. Noh, vitsailin että onkohan sillä taas pissahätä... 

Vastaushan löytyi sitten taas trailerista kun päästiin kotiin... Meni siivoushommiksi, mutta onneksi tällä kertaa purua oli trailerissa enemmän, niin ei koko lattia lainehtinut... Josko tuo kusi toimisi maantiellä hyvänä sulatusaineena suolan seassa kun valutetaan sitä pitkin maanteitä trailerista? ;)

Tämä on aina vähän meidän pitkän matkan ongelma. Hertta käy karsinassa pissalla aamulla 9-11 aikoihin, ja illalla 19-20 aikoihin. Oikeasti. Melkein aina. Sitten kun lähdetään kisoihin, niin "pissakalenteri" menee sekaisin. Ja Herttahan ei voi kuin äärimmäisessä hädässä pissata muualle kuin karsinaan nykyään. Voi että. Hänen ylhäisyyttään varten pitäisi pyytää kisajärjestäjiltä parempia lähtöaikoja... ;)

Tässä kierrän rataa ennen vihellystä. Ja katson tietty peilistä miltä passage näyttää ;)

Lisäykset on kyllä aina ollut Hertalle se helppous. Toki senkin laatu kärsii jos H on jännittynyt. Silloin selkä menee helposti lukkoon ja takajalat ovat "velliä".

Koottu käynti onnistui paikoitellen, ja siitä tuli numeroksi jopa 7! Tämä on iso kehitys, sillä joskus Hertalla on ollut passikäyntiä radalla.

Ja peiliteini se taas siellä... ;)

Pysähdyksetkin on meillä oikeastaan aina tasan. Siinä H on hyvä. Jos itse pysähdykseen emme tule tasajaloin, H kyllä asettelee jalkansa tasan! Toki tällöin kun on vähän kireyttä ilmassa, H jättää takajalat taakse, niinkuin tässä... ;) Näkee hyvin kuinka takakorkea se muuten silloin on!

Harmittaa kun en päässyt esittämään passagea oikeuksiinsa. Hertalla on oikeasti hyvä passage kun saan sen onnistumaan, mutta ehkä munkin ratakokemattomuus tällä tasolla vähän pilaa sitä. En oikein itsekään tiedä mitä haen. Mutta hyviä askelia, kuten tässä, myös tulee!

Piruetit onnistui ihan ok! Saimme niistä 6,5-7, vähän riippuen tuomarista. Mutta niissä on ollut ongelmia, että H tarjoaa liian nopeaa ja pientä käännöstä. Kääntyy liian pienellä akselilla. Mun täytyy olla sisäpohkeella tarkkana ja "heittää" sitä ulos, pois pieneltä käännökseltä. Oikeastaan piruetit parani heti, kun Janne sanoi, että ratsasta ne isompina. Silloin ne näyttää sopivan pieniltä, eikä niin pieniltä mitä H tarjoaisi ;)
Vasemmassa piruetissa muoto säilyy paremmin kropan yli, oikeassa piruetissa muoto saisi vielä olla pyöreämpi.

Tässä oikeaa piruettia lähdössä kääntämään. Tarkkana saa olla ettei H tule mun sisäpohjetta päin.

Tässä passagea loppulinjalla, kun tulin sen uudelleen radan jälkeen. Se olikin hyvää passagea! Mutta eihän sitä voi esittää radan aikana, koska kohta kuitenkin pysähdytään... ;) Mä en oikeen tiedä miten tätä lähtisi korjaamaan, koska eihän kotona ole tätä ennakoimisongelmaa, vain ja ainoastaan kisoissa, itse tositoimissa!

Passagea itsenäisesti radan jälkeen.

 Tuomareita oli 3 arvostelemassa, plus tietty katsomo täynnä tuomareita jotka olivat koulutuksessa. Itse sain siis kolmen kouluttaja (?) tuomarin paperit ja pisteet.

Brittiläinen, 4 tähden FEI tuomari Joanne Graham antoi meille 63%, toinen suomalainen 64% ja kolmas 59%. Kaikki meni kuitenkin suhteessa toisiinsa samaa skaalaa, vaikka skaalan käyttö ei ollut sama. Kommentitkin olivat samoja, osa vain rankaisee enemmän toisesta, kuin toinen jostain muusta. Brittituomari antoi sitten aina suullisen palautteen radan jälkeen. Hän oli tosi mukava, ja sanoi minulle, että radassa oli paljon hyvää, mutta näkee että "you look a little bit green", eli olemme tosiaan vihreitä tällä tasolla. Hän sanoi myös, että pääsi antamaan hyviä numeroita, mutta sitten joutui vetämään osan numeroita alas, koska sinne tulikin rike. Ylipäätänsä hän olisi tahtonut nähdä Hertan enemmän "more closed behind". Tänään H oli jotenkin "lukossa" ja silloin se leviää takaa, en saa niin hyvin pidettyä sitä koossa. Sen näkee sitten esim lisäyksissä ja passagessa, ettei potkua ole rungon alle, vaan "taakse". Tähänkin hän kuitenkin sanoi, että varmasti asia tulee korjautumaan kun jännitys lakkaa ja voima kasvaa vielä lisää. On eri asia tehdä kotona kuin radalla näitä, ja siihen tarvitaan rutiinia.  Loppulinjan passagesta hän sanoi että hän ei edes nähnyt passagea. Sanoinkin että ei sitä ollutkaan, vaikka kuinka yritin... :'D

Kuitenkin meidän vahvuuksia on ehdottoomasti se vaivattomuus radalla! Ei ole väkisin vänkäämistä ja punkemista vaikka onkin vielä vähän haastava ohjelma meille! Kuulemma apujeni käyttö on eleetöntä ja kevyttä. Mutta tässähän onkin kiitos Hertan. Ei sitä voi ratsastaa vahvasti! Senhän näkee jo tuossa loppulinjan tyrityssä passagessa. Otin liian kovaa suusta ja heti H nyppäsi päänsä ylös. Tällaisten hevosten kanssa sitä tosissaan joutuu opettelemaan tasaisuutta ja "hellyyttä"!

Mutta kuitenkin, kauhean tsemppaava ote tuomareilla. Kamalasti on tekemistä mutta kuitenkin perusrunko on aika kiva. Nyt vain rutiinia ja voimaa, ja ehkä mulle vähän rohkeuttakin ratsastaa ohjelmaa enemmän. Olisi ollut kiva kuulla, mitä tuomarit kävivät sitten videolta läpi vielä ratojen jälkeen (radat siis videoitiin, ja niitä käydään uudelleen läpi). 

Yhteisprosentit olivat 62,5%, mihin olen aika tyytyväinen noinkin isoilla rikkeillä. Jos ehjällä radalla olen saanut jopa 67% tästä radasta, niin kyllä mä tiedän että se on ihan varmana rikottavissa vielä!

Nyt Hertta saa tämän viikon huilia. Viime viikko oli sen verran rankka. Tosiaan sunnuntaina se hölkkäili liinassa ja tänään maanantaina aamulla kiropraktikko Portugalista asti oli käsittelemässä Herttaa. Hertta sai myös akupunktiota, ja olihan se aika jäykkä, kun aamulla otin sen liinan päähän näytille hoitoa varten. Nyt hoidon jälkeen Hertta juoksee maksimissaan liinassa tiistain ja keskiviikon. Torstaina pääsisi kuulemma selkään, mutta silloin mä olen koko päivän töissä aamu 8 alkaen, ja pääsen kotiin joskus 21 jälkeen illalla... Silloin pyydän jotain muuta hoitamaan Hertan. Perjantaina sitten menen itse selkään, ja viikonlopunkin yli pääsen ratsastamaan, mutta emme tee yhtään dressagea Hertan kanssa. Se saa tämän viikon levätä niin kropaltaan kuin mieleltään. :) Voisi vaikka laittaa taas pikkuesteitä viikonloppuna!

Tässä vielä vähän erinäköistä meininkiä sitten sunnuntai-iltana. On se sama hepo siinä hölkkäilemässä ;)

Easy sunday #lunging after competitions 😊 #lazyhorse

Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi 29. 01ta 2017 klo 22.44 PST

Pink Lady!

Mutta ei huolta!!
Nyt on vasta tammikuu. Meillä on hyvää aikaa treenailla tässä vielä ennen kisakautta. Tämä olikin vain rataharjoitus ;)

Vuoden ensimmäiset TDF-treenit

Voi että mä aina ihan turhaan pelkään että mennään huonosti TDF treeneissä! Siis kotona olen tosiaan ollut Hertan kanssa vähän siinä tilanteessa että se on niin herkkänä ja kauhean menossa kokoajan että esim sarjat ovat olleet hankalia kun ei millään malta. TDFtreeneissä Jannen silmien alla H menee kuin vettä vaan ja Janne aina ihmettelee kun ensin selitän kuinka "lohikäärme" H on ollut ja on sitä ja tätä ongelmaa, sitten mennäänkin "helposti" koko Inter A:n ohjelma ja ihmetellään että "noh, mikäs tässä nyt oli niin vaikeaa?" :D

Siis aloitimme sillä että ratsastin heti tuosta noin vaan koko Inter A ohjelman Jannelle läpi. Ja eipä siinä ollut mitään sen suurempaa probleemaa! Sarjat meni molemmat tosi helposti ja lungisti ilman kiihtymistä, piruetit oli ihan ok, ja passage/piaffi ihan ok. Sulut ravissa jopa välillä aikas hienoja! Vasemmalle toki on vähän vaikeampaa.

Kävimme radan jälkeen kuitenkin pari kohtaa vielä läpi ja viilattiin asioita lauantain rataa ajatellen. Ensin tulin sulkuja uudelleen, niin että se oikeasti TAIPUU vielä enemmän. Mä vähän ujostelen pyytää Hertalta lisää, mutta ihan turhaan. Se pystyy niin paljon parempaan kun oikeasti pyytäisin ja vaatisin  vielä lisää. Nytkin reilulla asetuksella liikkeen suuntaan saatiin oikein taipuisaa ja jyrkkää sulkua, ja ravin sulku sik-sak näytti tosi jees! Mun täytyy myös tuon sulkusiksakin aikana olla tosi tarkka, että PISTEESTÄ PISTEESEEN, ja missä ne pisteet on. Janne näytti mulle kännykällä FEI:n appia, jossa on kaikki FEI:n ohjelmat näytetty animoituna "ylhäältä katsottuna" miten esim sulku siksak menee pisteestä pisteeseen. Täytyy ehdottomasti ladata tuo appi mun puhelimeen. Ei tosiaan tartte arpoa että mihin asti mikäkin sulkuaskel tulee. Koko rata käydään "paperilla läpi" tuossa ohjelmassa.

Kävimme myös vähän passagea ja piaffea läpi. Radan aikana esitin ne vähän hätäiseen ja näyttää etten hengittäisi ollenkaan, ja se tarttuu Herttaan ;)
Ensin piaffi vähän töksähti radalla kun valmistelin huonosti ja H yllättyi. Korjattiin tätä ja siirtymiä pehmeämmiksi ja ero oli valtava. Itseasiassa piaffiin H siirtyy vaivatta, piaffi on hyvää ja siitä se ponnistaa ja aika hienosti ulos! Puoli vuotta sitten H vähän hyppäsi piaffista ulos, nyt se jo "menee rinta rottingilla" ulos siitä .Tämä täytyisi ehdottomasti saada radalla onnistumaan...
Passagen suhteen mun täytyy pitää pari asiaa mielessä:

• Tasaiset ja symmetriset askeleet
  Hertta helposti vähän lähtee esittää liikaa passagea mitä pystyy. Minä en hallitse silloin askelia ja sitten niistä tulee sellaisia "yksi iso askel, yksi pieni ja sitten taas iso". Eli epätasaisuutta. Pyydän siis mieluummin pienempää passagea, mutta kunhan se on tasaista.
• Esitä siirtymät KUNNOLLA
  Hertan vahvuus on hienot siirtymät passageen ja pois, jos vaan pyytäisin ne siltä... Mä vähän ujostelen kun aloitan passagen. "Onkohan tämä hyvä? Enemmän, eiku vähemmän, eiku"? Mun täytyy mennä reipasta koottua ravia eteen, sitten SIIRTYÄ askeleessa passageen, ja sen jälkeen SIIRTYÄ reippaasti passagesta ulos. Ne täytyy olla selkeät! Usko nyt jo Norppa... Päätä menetkö passagea vai ravia vai et!

Lopuksi kävimme piruetit läpi. Herttahan on niissä hirveän ennakoiva. Kun tulen piruettia kohti ja alan kokoamaan niin Herttta ajattelee kutakuinkin näin:
"Jaaaa vai että piruettia! No kuule minäpä teen sen katsos näin vaan ja sitten taas mennään! Missä sokeri?"
(Aikaa tähän menee nanosekunti, ja kun minä olin ratsastamassa yhtä piruettiaskelta, Hertta on mennyt jo koko 360 astetta ympäri).

Eli oikeasti MINÄ ratsastan ja päätän ne piruettiaskeleet, ei Hertta.
Treenasimme tätä että jäin pyörimään piruettiin mutta välillä käänsin ja välillä ratsastin isommalle ympyrälle. Eli Hertan täytyi pysyä piruettilaukassa, mutta minä päätin käännänkö vai mennäänkö piruettilaukassa suoraan. Ensin H oli ihan WTF kun en antanutkaan sen kääntyä vaan muistutin aika napakalla sisäpohkeella että "pois täältä pohkeen päältä"! Pari kierrosta näin ja H rupesi odottamaan ja mä itse pääsin kääntämään niin suurta/isoa piruettia kuin halusin! Helppoja, ja suht pieniä korjauksia kun vaan tekisi ne asiat läpi...

Sarjoihin ei koskettu ollenkaan, koska niitä on nyt ihan turha ruplata sen enempää ettei H kuumu. Se esitti ne puhtaasti ja rennosti ekalla yrittämällä, joten that's it. Ykkösissä mun täytyy vähän ratsastaa ja odottaa vielä keskemmälle diagonaalia, koska ne ei ole niin isoja vaihtoja meillä. Tykkään vähän aloittaa ne liian aikaisin, mun täytyy oikeasti odottaa... Niitä tulee Inter A:ssa kuitenkin vain 7 kpl, joten ne on parin metrin aikana jo esitetty. 

Tässä kuvia valmennuksesta (Kiitos Taru taas!) ja yritän vähän sepustaa kuvateksteissä mitä juuri tehtiin ja miksi hyvineen ja huonoineen puolineen.

Inter A;ssa on jo aika jyrkkää sulkua ravissa ja vieläpä sik-sakkina. Mutta H väläyttelee jo aika hienoa sulkua hienossa ryhdissä ja isolla ristiaskeleella! Pitää vain olla tarkkana, ettei mene passagemaiseen raviin sulun aikana. 

Tässä passagea. Aika muhkea jo tuo Hertan takamus, siinä on voimaa! 

Passagea kaarevalla uralla, radan aikana se tulee näin.
Hertalla on kyllä jo tullu kivasti voimaa ja kantokykyä. Niin kiva ja pehmeä suustansa ja se kantaa itse itsensä. Toki jos se jännittyy niin sitten tämä kaikki kaikkoaa heti. Mutta tuntuu että Hertan on helppo liikkua nykyään!

Uuups! Tässä tarkoitan sitä kun H ottaa välillä epätasaisen askeleen kun kadotetaan passagen rytmi. Se ponkaisee "liikaa" takaa, etuosa ei tule samassa tahdissa. Tahti häviää. Tässä saan olla erittäin tarkkana ettei tätä käy.

Ravilisäystä. Tuli tosi hienot lisäykset Jannen ohjeilla! Ensin vähän pidätin Herttaa, sitten Janne sanoi vaan "Nenä eteen!!" ja ei mun tarvinnut kun vain päästää edestä, niin H lähti nostamaan etuosaansa vielä isommaksi ja etuosan liike muuttui heti kun se pääsi eteen enkä pidellyt varuiksi mitään. 

Tässä tämä huono piruetti.
 H heittäytyy sisäpohjetta vasten ja jää pohkeen taa. Liike tökkää jolloin minäkin töksähdän eteen kun "vauhti lakkaa". Tuntuu mahdottomatla päästä istumaan taakse kun meno tökkää samalla lailla kuin moposta laittaisit äkkiä jarrut pohjaan.
En pääse mitenkään tuossa tilanteessa hallitsemaan askelia! Se on melkein tasan takajaloilla. Ei näin!
Hertan ilmekin on vähän tuollainen pöllämystynyt, hirveä kiire kääntää ympäri ja huomiokin oli oven suunnalla kun joku avasi sen. Ei ole korvat yhtään muhun päin. :D 

Lopuksi piruettiin pystyin ratsastamaan itse ja H pysyi rentona ja odotti kun käänsin! Ihan eri ilmekin!

Tässä työstämme passagesiirtymisiä esitetyn radan jälkeen.

Sillä on iso askellus sulkuun!

Huh! Treenin jälkeen.

Nyt ei muutakuin jännittämään lauantaita. Katsoinkin lähtölistoja ja starttaan heti Stella Hagelstamin ja New Hill Julitrean jälkeen... Ei sitten hävetä yhtään, ei. Ei ollenkaan... :D Ei luo yhtään paineita startata sellaisen ratsukon jälkeen joka on itselleen melkein esikuva ja ihan eri planeetalta!

Kiireinen viikko

Enpä ole edes ehtinyt uhraamaan ajatustakaan koneella olemisesta saatika blogin parissa työskentelemisestä! Vaihdoin tosiaan työpaikkaa vuoden vaihteessa ja olen tehnyt nyt ahkeraan töitä ja pikkuhiljaa tuntuu että alan päästä jyvälle, eikä kaikkea aivokapasiteettia tartte kuluttaa yhden työtehtävän tekemiseen. Töiden ja Hertan lisäksi olen nyt paljon käynyt katsomassa muitakin hevosia, joten kellon ympäri olen juossut. Pakko vähän rauhoittaa menoa jälleen kun kisakausikin pukkaa päälle, mutta onneksi uusi työ mahdollistaa vuorotöinä arkivapaita, ja välillä ehkä kevyempiä viikkoja.
Ensi viikkokin on suhteellisen kiireinen, mutta onneksi Hertan parissa!
Meillä on pitkästä aikaa TDF-treenit Keisarinmäessä keskiviikkona ja heti perään lauantaina rataharjoituskilpailut Ypäjällä! Päätimme kotivalmentajan kanssa, etten vielä yritä GP;tä ratsastaa näissä harkkakisoissa. Ihan turhaan hätäillään, vaikka H on esittänyt GP pätkiä tosi kivasti ajoittain, mutta meno ei ole tarpeeksi varmaa vielä. Ei se esteilläkään merkkaa mitään, menetkö yksittäisenä 160cm esteen puhtaasti, mutta sitten että 160cm ratana...?
Esitämme tuomariharjoittelijoille siis Intermediate A ohjelman, eli "semi GP:n". Olemme tämän ohjelman menneet Hertan kanssa pari kertaa viime kesänä hyvin prosentein, 67% ja 63% tienoilla olleet prosentit lupaavat hyvää. Uskon että jotain samaa luokkaa on mahdollista saada nytkin jos vain tulee ehjä rata :)

Siihen ehjään rataan viitaten, se voi olla haaste. Hertta on kyllä nyt ollut niin intopiukeana taas, että se ehkä muodostaa jo ongelmaa. Se niin yrittää nyt tehdä näitä GP juttuja ja välillä jopa yhtäaikaa... Se on niin herkkä nyt, että toisaalta se on todella magical ratsastaa, todella kevyt, mutta sitten taas virheitä sattuu tosi paljon, jos yhtään itse esim heilahdan selässä!
Sinäällään onni noin herkkä hevonen. Eilenkin tein piaffi passage siirtymiä, ja sitten passagesta suoraan laukannostoja niinkuin ne GP:ssä tulee ja nämä jopa välillä tuntuvat yllättävän helpoilta! Mutta sitten taas esim sarhavaihdot ovat tosi herkässä nyt. Nyt on oltava tarkkana että tuleeko kakkosia, vai ykkösiä. Eikun ykkösiä silloin kuin kakkosia. Eikun mitä? ;) Tältä se vähän tuntuu nyt välillä.

Olen nyt päättänyt että tällä viikolla en edes yritä yksin MITÄÄN näitä juttuja. Teen vaan perushommia, korkeintaan pohkeenväistöä... Yritän nyt vähän "tyynnyttää" Herttaa, ettei se olisi noin "ylivireessä". Keskiviikkona Janne saa auttaa meitä ja sitten lauantaina rataharkassa todennäköisesti Janne tulee mulle kuulokkeen päähän radan ajaksi (tämähän on sallittua kun on harjoitus). Maajoukkuevalmentaja Emile Fauriekin on paikalla, mutta en todellakaan uskalla ottaa häntä kuulokkeen päähän neuvomaan. Tulee ihan liian kovat paineet, ja ehkä pieni häpeäkin, joten suosiolla jätän hänen apunsa oikeille maajoukkueratsastajille! :'D

Hehe, kuva vuosi sitten. Hertta tykkää poseeraa.

Nyt mun pitää vain alkaa keräämään aivojani kasaan viikonloppua varten. Onneksi ei ole oikeat kisat, mutta ihan kisakamat tulee olla päällä jne. Joten hyvää treeniä, ja ilman mitään menestyksen jahtaamista koska nämä ovat oikeasti treeniä! Hyvä aloittaa vähän jo taas "harjoittelemaan" kisakautta varten näin ajoissa, koska meiltähän viime kisakausi loppui aiemmin kun oli tarkoitus tapaturman takia. Ei tauko venähdä älyttömän pitkäksi. :)

Piruettien treenaamista

Eilen valmennuksessa oli sovitusti tapetilla piruetit. En niitä ole hetkeen tehnyt, koska olen halunnut jonkun maastakäsin auttamaan ja katsomaan. Hertta osaa olla niissä vähän turhan teatraalinen, se on vähän joko tai. Joko jäädään liian paikalleen ja mennään melkein levadetyyppisesti, tosin tässähän se istuu ja nostaa itseään tosi hyvin, mutta on liikaa pohkeen takana. Toinen vaihtoehto on, että tehdään pienen pientä askelta "vähän sutien", eli ei ihan rehellisesti istuta takaosalle, vaan "potkitaan vauhtia".

Tein tiistaina vähän yksin alle piruettiaskelia. Otin pitkästä aikaa raipan mukaan, ja sen kanssa saan Hertan pysymään paremmin pohkeen edessä ja samalla muistuttamaan lavalle etuosan nostoa, jos tämä meinaa unohtua. Olen kuitenkin mennyt nyt oikeastaan koko ajan ilman raippaa, koska tahdon tehdä korjaukset ensisijaisesti jalalla, ja raipan kanssa helposti sortuu siihen, että kun pitäisi jotain tehdä jalalla, se tehdäänkin raipan kanssa. Vaikka vain pieni huomautus että "terästäydy kiitos", johon riittäisi kevyt kosketus molemmilla pohkeilla, niin kuka myöntää että ehkä helppommin se onkin se raippa jolla hipaistaan pohkeen taa? Kyllähän heppa siihen reagoi kivasti, mutta kun radalla ei ole sitä raippaa mukana. Hevonen tulee opettaa jalkaan, ei raippaan. Raippa on todella hyvä apuväline nimenomaan sellaisiin pieniin huomioihin, esim. "Hertta hei, muistappas tää vasen takanen täällä". Raipan kanssa pystyy "osoittamaan" hevosella sitä paikkaa mihin halutaan lisää jotain. Mutta ei me Hertan kanssa olla enää siinä vaiheessa, että pitäisi kädestä pitäen näyttää. Tahdon enemmän jalalle fokusta ja se on ihan vain mun jalkojen laiskuutta jos en niitä käytä!

Valmennukseen kuitenkin jätin taas raipan pois. Tarvittaessa mulla on sitten valmentaja maastakäsin auttamassa.

Tehtiin ensin hyvää piruettiharjotetta (vink vink), eli neliön muotoinen ura, ja jokainen kulma käännetään piruettiaskelin. Eli tässä tulee max 2-3 piruettiaskelta kääntäen. Tarpeeksi hyvien piruettiaskelien tekemiseen, mutta tarpeeksi vähän että hevonen ei kerkeä mennä liian syvälle piruettiin ja kivuta sieltä vaikeasti ulos. Kun tekee vain nuo pari askelta piruettilaukkaa, pääsee vielä helpommin ulos niistä. Ponnistus uloshan se rankkaa on! Eli tulee treenattua piruettiin tuloa, ja pari askelta, ja siitä piruetista pois lähtöä.

Hertta on niin nopea kettu etten saa tuudittautua mihinkään. Aluksi se oli  vähän tönkkö saapumaan piruettiin, mutta kun noin 2 kulmaa olin kääntänyt piruettia, niin sitten se jo "tiesi täsmälleen mitä tehdään, anna meitsi hoitaa!" ja se jäi liikaa paikalleen. Taas taattua Herttaa: "Ai piruetteja! No hei käännetään saman tien kokonaan ympäri niin saat vähän ekstraa!" ;)

Se  on niin innokas ja olevinaan tietää mitä tehdään. Senpä takia sain olla lopuksi tosi tarkkana että VAIN se 2 askelta piruettia ja sitten jo ulos. Hertta mielellään olisi tehnyt koko piruetteja, mutta säästetään ne myöhempään.

Taru Arola kuvasi jälleen! 

Tässä kulmapiruetteja, eli vain pari askelta kääntäen ja sitten jo ulos. H pysyi näissä ihan kivasti hyppysissä. Toki tuli huonompiakin yrityksiä ja sitten taas parempia. Eli vähän epätasaista välillä.
Aika hyvin tässä kuvassa näkee että Hertan takajalat tulee melkein etujalkojen tasalle piruettiin ponnistavassa askeleessa ja kuinka lantio taipuu! Se on hyvä että se tosissaan tekee tällaisia tosi punnertavia askelia, mutta siinä täytyy varoa ettei papu lopu kesken ja jaksaa vielä ponnistaa siitä ulos eikä jää pohkeen taa!
On se kyllä jotenki söpö pötkylä!

Kulmakäännöksiä

 Tämän jälkeen valmentaja tuli keskelle ja jäin pyörittämään piruettilaukkaa kääntäen, mutta en paikallaan. Valmentaja oli siinä vähän taka-alalla, riittääpä ainakin vain hänen läsnäolonsa niin "paine" pysyy  takana ja ajatus paremmin eteen. Hertta teki hyviä askelia, mutta se  on vähän ahistuneen oloinen kun takana seistään, eihän se oikein kestä muita hevosiakaan ihan hännässä kiinni ratsastaessa (paitsi tarhanaapuria maastossa!) joten se pikkuisen jännittyi, mutta tuli kyllä hyviä askelia. Huomasi kyllä ettemme ole tehneet tällaista kyykkäystreeniä pitkään aikaan! Hyviä askelia tuli, mutta tosiaan piti tosi pienissä pätkissä tehdä. Ihan turha myöskään jatkaa loputtomiin ja "jahdata" niitä superaskelia. Piruetit on niin rankkoja punnertaa hevoselle, että jos ne paukut loppuu takaosasta, niin sitten ne loppuu ja myöhemmin seuraavina päivinä uudelleen yritys. Silloin jo tulee yleensä parempia askelia. Se on ihan sama kuin olisit salilla ja olet jo nostanut 50 kg jalkaprässiä, mutta haluaisit nostaa sen 100kg, mutta et vain enää pysty kun nostot pienemmillä painoilla jo painaa jaloissa. Ehkä ensi kerralla sitten. ;)

Meille jäi vähän aikaa ylimääräistä tästä 30 minuutin valmennuksesta ja päätettiin ottaa vielä vähän ykkösiä ja kakkosia loppuun! Niissä ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tehtiin sellaista tehtävää että Hertan täytyy tosiaan jokainen vaihto tehdä mun avuista.

Tehtiin esim niin, että tulin pitkää sivua pitkin, tai kokorataleikkaata. Ratsastin ensin 6 kpl kakkosia. Sen jälkeen eteen. Sitten vielä yksi tai kaksi vaihtoa. Myös niin, että tehtiin vaikka 4 kpl ykkösiä, sitten laukkaa eteen, jonka jälkeen vielä yksi edes takas vaihto jokaisella. Juuri tällaista tarkkuutta, että Hertan täytyy tosiaan olla valmis ja niin kuulolla, että se tekee sen 4 vaihtoa, tai vaikka 12, jos vain pyydän. Tämähän on ultimaattinen tehtävä sitten jos tekee vaikka ensin 5 kakkosta ja vaihtaa siitä suoraan 6 kpl ykkösiin ja takaisin 3 kpl kakkosia... ;) Eli todellinen kuuliaisuus- ja tarkkuustehtävä! Tosin ehkei olla ihan vielä siinä asti, vähän ruosteita ensin rapsutellaan pois ;)

Lisää vain treeniä taas ja saadaan tasapainoisempia askelia. Pikkuhiljaa. Sanoisinko että kuukausikin eteenpäin niin uskon että nämä on jo taas peruskauraa! Mun täytyy nyt ruveta nostamaan vielä lisää rasistusta ja olla vähän vaativampi yksinäänkin, eikä vain "hölkkäillä".

Jos H jäi liikaa paikalleen kulmapirueteissa, mun piti käyttää "parkkipirkkopohkeita" (juu u, mielikuvia taas... ;) Eli parkkipirkko, joka ei heti iske sakkoa tuulilasiin, mutta kyttää heti jos parkkiaika ylittyy minuutillakin. Toisinsanoen pohkeeni ovat kytikellä napauttamassa heti jos eteenpäinpyrkimys sammuu "minuutinkin yli"). Samalla annan edestä tilaa, ikäänkuin osoittaen suuntaa "meneppäs tuonne". Tässä kuvassa kuitenkin ihan hyvää se, että paino kokonaan tuolla vasemmalla takajalalla, hyvin ponnistaa siitä eteen!

Tässä piruettilaukkaa pienellä voltilla valmentajan ympärillä jossa Hertta vähän ehkä hassussta laukka-askeleessa, eli ei ihan vielä ponnistusvaiheessa. Hyvin vaikuttaa muuten pelkkä ihmisen läsnäolo Hertan takaviistossa, se on heti korva sinne päin ja lukee mitä hännän takana tapahtuu.
Itse yritän vain istua mahdollisimman suorassa ja vatsalihaksilla "punnertaa itsekin piruettia" ja olla käden kanssa tosi kevyt. Mulla on tuhma tapa vähän "varmistella" ohjalla ja mukamas antaa Hertalle tukea piruetin aikana. Pitäisi oikeasti luopua tästä omasta "kauhukahvasta". Ei Hertta sitä tukea tarvitse, minä varmaankin enemmän mutta hyvähän se on "syyttää hevosta" ;) vitsivitsi.

Tänään ajattelin tallilla töiden jälkeen vähän hölkkäillä jos Hertta olisi väsynyt rankan valmennuksen jälkeen, mutta mitähän mä taas aliarvioin tuota "vanhusta"... Se oli niin energinen että päätin mennä juoksuttamaan jotta se saisi pitää vähän hauskaa liinan päässä, sillä maneesi oli tyhjänä. Ei se paljoa riehunut mutta "vinkui" sitäkin enemmän ja pari pientä kuoppaa piti sitten tasoittaa maneesin pohjasta... ;) Ei väsyttänyt sitten yhtään ja vetreästi liikkui!
Huomenna onkin kengitys, joten tulee kevyempi viikonloppu!

Nyt on teille lukijoille käynyt tuuri, sillä nyt on jokaisesta valmennuksesta kolmen viikon ajalta ollut ihan uunituoreet kuvat Tarun kuvaamana ja jokaisesta tein postauksenkin! Olette nyt päässeet oikein seuraamaan jokaisen valmennuksen kulkua näin blogin välityksellä. Aina ei ehdi kirjoittaa valmennuksista ja vielä harvemmin saan oikeasti valmennusta koskevaa kuvamateriaalia, vaan joudun koristamaan postauksia vanhoilla kuvilla. Tosin en itse koe tätä haittaavaksi jos kuvat jotenkin tukevat tekstiä. 

Vähän on ollut kiirettä ja aikaa ei ihan blogin kirjoittamiselle ole jäänyt, mutta yllättävän hyvin olen saanut kirjoiteltua. Mulla tosiaan vaihtui työpaikka tuossa vuoden vaihteessa ja tuntuu että mun aivot on ihan jäässä kaikesta uudesta informaatiosta! :D Ehkä tästä pari kuukautta eteenpäin niin rutinoidun uuteen työhön ja aivot vapautuvat taas muuhunkin ;)

Kiitos muuten paljon kivoista ja ajatuksia herättävistä kommenteista edelliseen postaukseen! Tykkään lukea ja vastailla teidän kommentteihin kyllä. Syvällinen pohdinta aina parasta!

Ratsasta askellajeja, älä temppuja

Ensinnäkin onnittelut Hertalle! Se kääntyi nyt vuodenvaihteesta virallisesti 19- vuotiaaksi! Miettikää. Hertta 19 wee ja se vaan jaksaa painaa täysillä. Ja harjoittelee vielä tuon ikäisenä kohti GP:tä siinä missä normaalisti hevoset ovat jo eläköityneet! Tottakai tässä mennään kokoajan tunnustellen että tuleeko se ikä jo vastaan mutta rehellisesti voi sanoa, että Hertta tuntuu ihan yhtä vetreältä kuin silloin 9 vuotiaana kun aloin sillä ratsastamaan. Hertan ja mun yhteistä taivalta tulee siis tänä vuonna toukokuussa 10 vuotta täyteen. :)

Rupipää! <3

No mutta sitten takaisin otsikon aiheeseen...

Se nyt on meidän teema ollutkin tässä jo pitkään. Valmennukset ovat vieläkin 30 minuutin mittaisia, ja teemana on juurikin askellajien ratsastus. Hyvä käynti, hyvä ravi, hyvä laukka. Toki väliin voi aina tehdä jonkun tehtävän, mutta pääpaino on että ratsastaa ja kehittää sitä askellajia, oli temppu/tehtävä mikä vaan. Eli ei keskitytä tehtävän oikein saattamiseen, vaan askellajin laadukkaaseen säilymiseen "no matter what" se tehtävä onkaan!

Jälleen kerran Taru Arolan kuvia luvassa tästä valmennuksesta ;)

Tässä näkyy mun kokemattomuus tällä tasolla. Osaan ratsastaa vaihtoja jokaisella askeleella. Osaan ratsastaa askellajeja. Mutta kun yhdistän nämä kaksi, huomaan että olen vähän tasoani ylemmällä miettimässä. Vielä en vain kykene laskemaan askelia ykkösissä ja samalla korjaamaan vaikka vinoa lapaa. Pystyn keskittymään joko laskemaan tarkasti askeleita ja käyttämään apujani niin ettei Hertta rikkoisi sarjaa. Mutta että samalla kun teen tätä, niin käyttäisin apujani esim. suoristamiseen. Ei se ole rakettitiedettä, mutta en vain oikein ole siellä vielä! Sanoinkin valmentajalleni, että mä vielä vähän turvaudun siihen vanhaan, eli keskityn ratsastamaan sarjat jokaisella askeleella puhtaasti, ja "pelkään" puuttua vaikka siihen vinoon lapaan! Vaikka muutoinhan mä kaikenaikaa kaikessa ratsastuksessani keskityn suoruuteen ja perusjuttuihin! Mutta vielä olen sen verran "ameeba-aivo" näiden GP juttujen kanssa, etten vain kykene yhtäaikaa tekemään kaikkea. Tähän valmentajanikin sanoi, että siinä on vielä se ero miksi et olekaan ammattilainen ja se on tottakai selvää koska Hertta on mun ensimmäinen "GP-projekti". Lohdutti kuitenkin että jokainen ratsastaja joutuu tämän käymään läpi, ja olen jo pidemmällä koska yritän, verrattuna niihin, jotka ei yritä.

Tämä valmennus oli siis viime viikolla kun oli kovat pakkaset... Vaikka meillä on lämmitetty maneesi, niin kyllä vilttiä ja kunnon toppatakkia tarvitsi meidänkin maneesissa alkuverkan ajan! Ja silti könötän selässä kuin orava p... noh, pakkasilla... ? :D

Heh, tässä kuvassa meille kävi pieni stiplu kun yritimme saada Hertalle isompaa etuosaa ja ilmaa laukkaan. Sitten kerran se oikein nosti etuosaansa ja ponkaisi näin eteen "huitaisten" etujalallaan "AI NÄINKÖ?! EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ?"  :D Hiukan teatraalinen tamma, vaikka kauhean hyvin se yrittikin :)

Käyntiäkin kävimme läpi. Vaikka valmentajan sanoin Hertalla ei olekaan mikään maailman paras käynti, niin siinä on kuitenkin todella hyvä tahti silloin kun se on rento. Se on sen näköistä ettei mikään maailmassa voisi sekoittaas en tahtia. Levollista ja tahdikasta. Sitten kun se jännittyy, se voikin olla passia! Toki tätä ei enää onneksi niin käy, nuorempana saatoimme saada 4 käynnistä passimaisuuden vuoksi, mutta se on rentouden takia onneksi hävinnyt.

Olemme kuitenkin tätä "askellajiteemaa" jatkaneen nyt kuukauden. Emme ole tehneet mitään muuta kuin perusjuttuja ja olleet ihan natseja siinä että Hertta on suora ja kantaa, ja tämähän vähän hämmentää Herttaa kun "se vanha ei enää riitäkään". Hertta nytkin tekee ykkösiä vaikka 20 kappaletta putkeen "vanhalla tyylillä", eli sillä, mikä on sille helppoa. Annan sen mennä vähän vinossa, siinä mukavuudessa missä se haluaa. Nyt kun sanonkin että "Hei! Oikea lapa samalle linjalle muun kropan kanssa kiitos, ja huom, teeppä samalla 20 kappaletta ykkösiä...", Hertta hämmentyy. Se tekee rikkoja. Tietenkin. Kun korjaan vinoa lapaa, se sekoittaa Herttaa. Antaa sille uutta impulssia vanhan tilalle. Se hämmentyy. Mutta tämä vähän kuuluu uuden opetteluun. Ei se hermostu, mutta se tarjoaa kaikkea muuta! Ajan kanssa ja onnistumisien kautta tämänkin asia suttaantuu ja uskoisin että parin kuukauden päästä tämänkin on jo itsestään selvyys. Nyt kun jaksan suoristaa sitä oikeasti kuin "Natsi-Mutsi" konsanaan, ei mun tarvitse enää tehdä sitä parin kuukauden päästä, koska se on "selkäytimessä" ja itsestäänselvyys. Ihan sama mikä se "uusi" asia on, niin aina se vaatii aluksi toistoja ja muistuttelua, mutta parin kuukauden päästä siitä ei edes tarvitse keskutella!

Nyt olemme pitkän tauon jälkeen käyneet jo valmennuksissa läpi avot, sulut ja sarjat. Tai siis sen perusliikkumisen ohella. Nostamme siis Hertan perusliikkumista uudelle levellille ja otamme kerta kerralta aina mukaan jonkun "tehtävän", joka siis tietenkin kuuluu suorittaa "uudella levelillä". Ensi viikolla otamme piruetteja taas tapetille. Olen jo vähän tehnyt piruettilaukka-askelia, vaikken ole varsinaisia piruetteja hinkannutkaan. En usko että valmennuksessa tämä tulee olemaan hirveä ongelma (KOP KOP), sillä H on tuntunut todella uskomattoman hyvältä laukan kokoavissa askelissa. Odotan innolla!

Lopuksi jäin itsenäisesti loppuverkkailemaan ravissa, kun valmennuksessa teimme oikeastaan vaan laukkatyötä sarjoineen

Top Dressage Finland järjestää tammikuun lopulla rataharjoitukset jäsenille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, joka siis lyötiin lukkoon kesällä kun pääsin TDF:ään Janne Berghin valmennuksiin, oli se että starttaisin näissä rataharjoituksissa Grand Prix luokan. Tuo Hertan tahaton sairasloma kuitenkin sekoitti pakkaa. En ole ihan varma ollaanko GP valmiita vielä tammikuun lopulle, vaikkakin kyseessä on rataharjoitus. Jätän sen vielä auki. Toki haluan rataharjoituksiin osallistua, mutta ehkä menen sen "helpomman GP ohjelman", eli Intermediate II, koska se on jo pariin kertaan esitetty.

En tiedä! Katsotaan. Kaikki riippuu Hertasta. On sanomattakin selvää että kokonaisen GP-ohjelman ratsastaminen tulee olla kotona "helppoa", jotta sitä voi lähteä edes esittämään vieraalle maalle. Tämän kanssa ei saa hätäillä. Ehkä siis katsomme keväämmällä.

Siis uskomatonta... Täällä mä vaan puhun Grand Prix ohjelman ratsastamisesta, vaikka 2 vuotta sitten vielä sanoin ettei Hertasta ja musta ole GP-tasolle, ettei me ehditä sinne! Jotenkin utopistista pistää edes samaan lauseeseen: Noora + Hertta + Grand Prix (= Yksi iso vitsi? :D )

Hrr... Ei oo todellista. Minä, Norppa, jonka toiveissa oli joskus startata He A tasolla! Ja tämä ei ole edes mun idea, vaan tsemppiä on tullut ammattilaisilta ja he ovat valaneet muhun ja mun tekemiseen uskoa! Paljon on vielä tekemistä meidän menossa, ja ihan oikein hävettää välillä edes puhua näistä kun tuntuu ettei mulla ole oikeutta siihen. "Olen vain amatööri". Toki miksei sitä saisi vaikka kotikentällä kuvitella olevansa olympialaisissa, ei se ole keneltäkään pois. Tahdon nyt nähdä pääsenkö edes starttikuntoon tälle tasolle, sillä nyt mulla on siihen mahdollisuus. On sanomattakin selvää että Hertta menee mun oppirahojen maksajana, ja varmasti voin vanhemmalla iällä sanoa ääneen kuinka tein sen kanssa paljon asioita väärin. Mutta jonkun hevosen on ne oppirahat tosiaan maksettava, jotta ratsastajana pääsee kehittymään. Onpahan aikamoinen työkalupakki mulle jätetty Hertan ansiosta seuraavalle hevoselle!

Edelleen tahdon korostaa, että vaikka täällä blogissa höpöttelen kaikennäköistä, niin en ole ammattilainen, enkä sellaisena itseäni pidä. Mä vaan olen aina ollut sellainen ääneenpohtija, että siinä yksi syy miksi kaverit sanoikin "mikset ala kirjoittaa blogia, ei tarttisi aina vaan jutella sun kanssa kouluratsastuksesta". Mielipiteitä on monia ja varmasti mullekin naureskellaan "mitä se oikein kuvittelee", mutta sen verran olen jo kasvanut, etten aio niiden vaikuttaa. Eihän sitä ennen kehdannut edes tietyissä vaatteissa kulkea kadulla, nykyään kehtaan jo vaikka yöpaitasillani käydä kaupassa jos niikseen tulee! :D
Olen aina ollut sellainen nöyristelijä varustettuna alemmuuskopleksilla, mutta aika hyvin tässä jo alan oppia siitä pois, vaikka se välillä nostaakin päätään.

Nyt en vaan saa ajatella näitä ja lannistua siitä mitä muut ajattelevat siitä kuinka ei me siihen pystytä (kyllä, olen jo saanut osakseni kommentteja, kuinka tyhmä suorastaan olen kun edes tällaisena WC-ankka ratsastajana kehtaan mennä). Pitää oikeasti olla hiljaa ja tehdä töitä sen eteen, välittämättä mitä muut sanoo. Mulla on kuitenkin erittäin, ellei jopa parhaimpia Suomen ammattitaitoisimpia valmentajia taustalla mua auttamassa, ja maailman ihanin hevonen siinä myös! Voisin jo siis tässäkin vaiheessa sanoa ison kiitoksen Hertalle, Riitta Holopaiselle, Janne Berghille ja Emma Kanervalle, jotka eniten mua ovat auttaneet. Toivotaan että se olisi tämä vuosi, mun ja Hertan 10-vuotis juhlavuosi suorastaan, jolloin "unelmista tulee totta" ja meidät nähdään GP-radoilla kesällä! :)

No joo, siinä vähän hölmöä lätinää tähän loppuun... :)

Laitan nyt tähän vielä kuvakollaasin ihan näin 10 vuoden kunniaksi.
Ylempänä siis minun ja Hertan ensimmäinen yhteinen valmennus vuonna 2007
Alla Hertan ja minun yhteinen valmennus vol miljoona vuonna 2016.

Valegro 5-vuotiaana

Nyt löytyi helmi! Youtubesta (huonolaatuinen) video Valegrosta 5 vuotiaana esiintymässä Carl Hesterin "nuorten hevosten" klinikalla!

Jos englanti ei taitu niin hyvin, voin tiivistää suurimpia ajatuksia tähän alle. Carl puhuu kuitenkin todella selvää ja hyvää englantia, joten toivon että maltatte kuunnella koko videon! :) Sen lisäksi että pääsee näkemään Valegron viisivuotiaana tulevaisuudentoivona, pääsee kuulemaan myös erittäin monta hyvää vinkkiä ja ajatusta.

Se mitä itse huomasin heti videolta on Valegron vahva liikkuminen jo tuon ikäisenä. Itseasiassa jos vertaa liikkumista nykypäivään, niin ei se hirveästi ole edes erilaista! Valegro liikkui siis jo tuon ikäisenä erittäin vahvasti ja omalla moottorilla, toki se on ratsastettu ammattimaisesti.



Videolta:
- Suku ei edes ole kovin erikoinen ja Valegro oli halpa varsa. Se on myös pieni. Ei siis mitenkään kovin suosittu koulupuolella. Mutta eipä se koko mitään kerro. Eikä se sukutaulu ole mikään tae olympialaisten voittajasta. Aluksi Valegro ei edes ollut kovin hieno, mutta step by step se kehittyi ja sen hyvyys tuli esiin. Sen luonne on avainasemassa.
Myös koulutus tekee voittajahevosen.

- Valegro on "uphill" luonnostaan. Toisekseen sen takajalat ovat koko ajan "flexing and bending", eli sen paino on helposti takajaloilla. Ja jälleen, luonnostaan. Sen takajalat joustaa ja kantaa. Se on voimakas takaa.

- Valegro oli "professori" jo nuorena. Sen luonne on todella hyvä. Se on kuuma hevonen ratsastaa, mutta ei spooky. Carlin sanoin, moni muu saman ikäinen hevonen liikkuu paljon hienommin ja paremmin kuin Valegro, mutta ne ovat heikkohermoisia. Eivät mene areenalle, spookailevat ties mitä ja ovat jännittyneitä. Valegro keskittyy työhön ja on rohkea. Samaan aikaan "cool" mutta kuuma, innostunut. "Valegro on kuin 20 vuotias 5 vuotiaan kehossa. Hän tekee työnsä".

Nykyajan kouluhevoset joutuvat sietämään paljon ulkoisia ärsykkeitä. Jos hevosesta tulisi kansainvälinen tähti, se joutuu esiintymään moni kymmentuhatpäisen yleisön edessä, ja se on taattu, ettei yli 10 000 ihmisen keskuudessa ole kuolemanhiljaista. Hevose täytyy olla "hot enough" jotta se voi selvitä GP tason ohjelman läpi, mutta sen täytyy olla "relaxed enough" jotta se voi keskittyä työhönsä. Ei auta olla kuuma hevonen joka tekee kevyesti koko GP-ohjelman läpi jos sen hermot eivät kestä, mutta ei auta myöskään olla rento hevonen, joka sietää kauheaa hälinää ympärillään, mutta se on "liian rento" suorittaakseen työnsä GP-radalla.

- Laukka on huippu. Täysi 10. 5 vuotiaana jo piruettilaukka tulee luonnostaan. Voimakkaat takajalat jotka ovat automaattisesti alla.

- Hevosen muodon venyttäminen, "eteen alas" ratsastus, ei välttämättä toimi heti alkuun kaikilla hevosilla, esim Valegrolla. Valegro on niin "goining" joten on hankalaa aluksi antaa sen venyttää. Ei hevonen saa alkaa ryntäämään ja kiihdyttämään jos venytetään. Joten tällaisten kuumien ja menevien hevosten kohdalla on ehkä parempi tehdä venytyksiä sitten lopuksi, kun hevonen on rennompi ja enemmän avuilla. Hevosen tulee oppia että venytys on mukava paikka olla. Sen opettamisen voi aloittaa pienistä pätkistä, ja pikkuhiljaa hevonen oppii  venytyksen maltilla ja venytetyssä muodossa voi ratsastaa pidempiä aikoja.

Videon lopuksi Valegrokin malttaa jo vähän venyttää ilman että lähtee vauhtiin.

- Carlin hevoset noudattaa "2+1" metodia treeneissä. 2 päivää ratsastusta, kolmas päivä maastoon- tyylillä. Ensimmäisenä päivänä voi ratsastaa vaikka vain askellajit läpi rennossa muodossa ja toisena päivänä käydään läpi vähän avoja, sulkuja yms, lopuksi venytys. Kolmantena päivänä maastoon. Carlin mukaan hänen hevosensa ovat oppineet tällä tavoin nopeiten. Hevosilla on hyviä ja huonoja päiviä, ja aina välipäivät "miettimistaukoineen" ovat auttaneet oppimisprosessissa.

- Kouluratsastuksessa et ikinä ole tarpeeksi hyvä, ja se on vain hyväksyttävä. Joudut oppimaan aina lisää.

- Carl Valegrosta tuohon aikaan: He ovat varmoja että se pääsee GP tasolle, koska se (hevonen) haluaa tehdä sitä. Se on sitten eriasia tuleeko siitä huippuhevosta. (Hehheh! ;) )

- Valegrollakin on omat vaikeutensa! Esim tuossa 5 vuotiaana sen oli vaikeaa malttaa kävellä. Hyvä hieno käynti, mutta malttia. Enemmän eteen, ei vain ylöspäin. Pitää päästä koskemaan hevoseen ilman että se nousee ylöspäin ja jännittyy. Hyväksi havaittu tapa on maastoilu, jossa hevosen on pakko myös edetä ja venyttää käyntiä vaikeammalla pohjalla.

- Laiskalla hevosella ratsastetaan jalat irti, kuumalla hevosella jalat kiinni. (Tätä olen sanonut jo pitkään ja Hertan kanssa sen opin kantapään kautta! ) Hevosta joka juoksee alta, ei ikinä saa ratsastaa jalat irti. Mene vaikka avotaivutusta -> pääset jaloilla kiinni kroppaan, eikä hevosen tarvitse lähteä viipottamaan kovempaa.

Tuossa nyt muutama pointti, mutta suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan videon!

Hartog

 * tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Hartogin kanssa *

Hartogin esite

Kaikessa Hertan ruokinnassa pyrin mahdollisimman vähään ja yksinkertaiseen. En kuitenkaan koe olevani "ituhippi" ja syötän myös teollista rehua, mutta tahdon painottaa että se suurin pääpaino on sillä heinällä! Syötän sitä mikä toimii ja on laadukasta.

On turhaa enää hokea, että kaikki ruokinta perustuu aina heinään, kyllähän se pitäisi tietää. Heinästä tulisi olla saatavilla analyysi ja tämän analyysin päälle rakennetaan kaikki muu. Heinä on se pyramidin pohja, joka kannattelee sen päälle kasattavia loppuja kerroksia. 

Vaikka Hertta pitkälti menee heinällä, syötän sille myös kerran päivässä ratsastuksen jälkeen puuron, johon saan tungettua kaikki lisäravinteet, mitä koen että Hertta tarvitsee. Lyhykäisyydessään puuroon sekoitan elektrolyyttiä/suolaa, nivelten tueksi Cortaflex-jauheen, yrtit tarpeen mukaan, sekä luonnollisen E-vitamiinin talvikaudella ja öljyä lirauksen. 

Itse tämä puuro koostuu kahdesta asiasta: pellavarouheesta ja Hartogin Lucerne Pelletistä. Sinimailaspelletit ovat hyviä valkuaisen ja kuitujen täydentämiseen. Sinimailanen sisältää runsaasti valkuaista, kalsiumia, fosforia, magnesiumia - sen hivenainepitoisuudet ovat hyvät. Sinimailanen toimii myös emäksisenä rehuna mahahaavan ennaltaehkäisyssä ja tukihoitona neutraloidessaan lisää vatsan happamuutta. Se on myös heinän rinnalle ok energialisä. Mulla on tapana antaa osa puurosta Hertalle ennen ratsastusta, jos sen heinän syönnistä on kulunut jo yli pari tuntia. Hartogin sinimailaspelletti sisältää käytännössä pelkästään kuivattua sinimailasta ja sen pellettimuoto on todella jämäkkä ja tiivis. Se kestää turvota vähän kauemmin kuin Greenline. 

Hertta on syönyt aina alfalfa pellettejä elämänsä aikana tarpeen mukaan jo ennen kun otin sen ylläpitoon. Itse olen myös syöttänyt eri valmistajien merkkejä, mutta pakko sanoa, että Hartog on ollut meille kaikista sopivin ja maittavin. Olen tehnyt ihan laskelman verrokkituotteeseen, ja Hartog tuli edullisimmaksi ja riittoisimmaksi vaihtoehdoksi.

Pelletit ovat tasalaatuisia ja "tiiviitä", joten ne eivät pölise.

Esimerkkinä:

Toukokuussa, helatorstaina, sain ensimmäisen Hartog Lucerne pellettisäkin käyttöön. 

Toisen säkin hain ennen edellisen loputtua, eli ennen heinäkuun puoltaväliä. Nyt toinen säkki loppui tuossa syyskuun lopussa. 

Aikaa kului siis yhden 25 kg säkin kanssa reilut 2 kuukautta!

Vuodessa säkkejä kuluu siis meidän syöttömäärällä n. 6 kappaletta, kun taas kilpailijan isompaa säkkitavaraa kului paljon enemmän. Lopulta edullisemmaksi meille muodostuu syöttää tätä Hartogin Lucerne pellettiä. 

Syöttömäärä on pienempi kuin esim. Greenlinella sillä tässä on valkuaista enemmän. Meillä on onneksi oikein hyvälaatuista heinää (ja nyt esim syksyn toinen sato on niin vahvaa, että joudun vähentämään entuudestaan Lucerne Pelletin määrää, koska heinässä on niin paljon valkuaista ettei lisää tarvita paljoa) joten olen syöttänyt kuivapainona sellaisen 0,2-0,3 l näitä pellettejä. Aiemmin syötin toisen merkkistä pellettiä puolesta litrasta melkein litraan (riippuen aina tietty heinän valkuaisesta). On siis sanomattakin selvää, että Greenline säkki kului nopeammin loppuun (tähän siis tietenkin vaikuttaa aina heinäsatokin!)

Ehdottomasti plussaa on myös se, että tässä on vähemmän sokeria. Paremmat ominaisuudet ovat siis korkeampi valkuaispitoisuus ja sokerin vähyys. Toki, tämä voi olla hevoselle vähän vierasta sillä puuro ei olekaan niin makeaa yhtäkkiä. Hertalle tosin tämä upposi kuin häkä, se ei ole nirsoillut yhtään kun aikanaan vaihdoin merkkiä. Seassa on max 3% melassileikettä. Herttaa tämä ei häirinnyt ollenkaan vaikka puuro ei ollutkaan "makeaa". Tosin Herttahan syö innoissaan esim. psylliymia ihan ilman mitään mausteita... ;) Ahne...

Käytännön kokemuksista vielä sen verran, että Lucerne pelletti ei pölise. Meillä on tallilla sellaiset Ikean kurverit jossa säilytetään kaikki rehut, eli meillä ei saa säilyttää säkeissä mitään. Joudun siis tietenkin aina siirtämään säkistä kurveriin rehut ja voin vain sanoa, että greenlinen siirtäminen pienessä rehuhuoneessa kurveriin oli jotain niin kamalaa. Jouduin käyttämään hengityssuojainta, sillä se vihreä pöly mikä valtasi rehuhuoneen oli aika hieno! :D 

Tuntui keuhkoissa asti greenlinen maku, vaikka yritin siirtää ne todella hienosti pöllyttämättä. Hartogin kanssa vain avaan säkin ja kaadan pelletit kurveriin, eikä pölyä tule. Nämä ovat sen verran tiiviimpiä pellettejä, että vaikka turpoaminen kestää hitusen kauemmin, niin ei niistä myöskään irtoa sitä pölyä samanlailla.

Toki tämä pölyäminen tuskin siirtyy vaivaamaan hevosta, sillä aina sinimailaspelletit tulee turvottaa, jolloin pölyämistä ei enää ämpärissä tapahdu. 

Lucerne pelletit ovat valmistettu hygienisesti ja laadukkaasti.

Olen ollut todella tyytyväinen tähän Hartogin rehuun. Hertta syö tallivuokraan kuuluvaa Speedex sarjan kauratonta täysrehua, mutta olen sen verran tykästynyt tähän Hartogiin, että olen harkinnut ja miettinyt myös täysrehun vaihtamista Hartogiin. Toisaalta Hertalle maittaa tuo täysrehu hyvin ja sekin on ollut ihan hyvää, niin en ehkä "turhaan" viitsisi enää vanhan hevosen ruokintaa muutella. Toki jos tarvetta tulee niin sitten, mutta toistaiseksi menemme laadukkaalla heinällä ja Hartogin puurolla, sekä täysrehulla. 

Hartogin rehuja voi ostaa tällä hetkellä Helsingin Tuomarinkylästä Kavaletista (Kartanon pehtoorin talo), Tuusulasta Hippodomesta, Nummisten Hevospalvelusta Nummisista ja tällä hetkellä isoimman varaston ja täyden valikoiman omistaa Hanna Tardiveau Järvenpäästä Ratsastuskeskus Ainosta.
Saatavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan pitkin Suomea.

Onnistunut ruokinta näkyy hevosessa. Hertta kääntyi jo 19 vuotiaaksi, ja se on todella hienossa kunnossa. Sen karva on kiiltävää, se kasvattaa helposti lihasta iästään huolimatta. Sen ongelmamaha ei ole vaivannut enää vuosiin ja se on niin pirteä ja energinen, että sitä on ilo katsoa! Showshinea ei tarvita kun karva on luonnostaan kiiltävä ja hyvässä kunnossa. :)

Kuva Taru Arola

Kuva Taru Arola

Jos kiinnostuit Hartogin rehuista, suosittelen lukemaan esitteen tuosta blogini sivupalkista. Hartogin logoa klikkaamalla pääset PDF- muotoisen esitteen pariin. :)
Esitteessä on muutkin Hartogin tuotteet ja vaihtoehtoja on paljon.