Vuoden viimeisiä treenejä

Takakorkea ja pitkärunkoinenkin hevonen voi liikkua "oikeinpäinkin".

Viimeksi vuonna 2011 joulukuussa oli myös tosi lauhaa niinkuin nyt ja lumi tuli vasta tammikuun puolella 2012, taitaa käydä tänäkin vuonna niin. Ja sitähän mä toivon. :)

Olen nyt innostunut noista esteistä/puomeista, sillä kun katselin videota viime hyppelöistä, niin oli niin mahtavaa huomata kuinka hyvin siinä saa Hertan takaosalle hyvää jumppaa ja niitä jalkoja koukistelemaan. Kaverini Essi tuli sitten eilen tallille ja laittoi meille ensin 4 ravipuomia ja sen jälkeen 4 laukkapuomia. Ravipuomit meni paljon paremmin, laukkapuomit mentiin lähinnä niin, että astuttiin jokaisen puomin päälle, kuin oltaisiin astuttu niiden väliin... :D
Hertta on aika huono puomeilla, sillä se jotenkin ajattelee että "ei se haittaa jos astuu päälle, ne on niin pieniä". Se ei kyllä yhtään skarppaa että selviäisi koskematta niihin! Esteillä kun alkaa olla vähän jo korkeutta enemmän kuin se 10 centtimetriä, niin se terästäytyy ja yrittää jo tehdä asian eteen jotain. Minä puolestani puomeilla odotan että kyllä se H jalkansa selvittää.. No ei selvitä! Esteillä kummatkin skarpataan ja tehään hommia, mutta puomeilla molemmat ajatellaan että toinen pelastaa tilanteen.

Laama. Vähän erinäköinen alkuverryttelyssä...?

... ...verrattuna loppuun ajasta!

Oli silti hyötyä taas puomeista. H joutuu nostelee jalkojaan ja saadaan joustoa.
Lopuksi kokeilin vähän piruettilaukkaa ja yritin tahalleen nostaa Herttaa enemmän ylös piruetissa. Hertta kyllä istuu takaa, mutta se saisi nousta edestä enemmän. Tätä sitten treenattiin. Välillä askeleet muistutti pystyynhyppäämistä, mutta H ei kyllä ole sen tyyppinen hevonen että hyppisi pystyyn. Tätä kautta saatiin kuitenkin H tajuamaan että etuosa saa nousta maasta. Kehuttiin sitä paljon aina kun se otti hypähtävää askellusta.
Lopuksi yritettiin saada samaa efektiä myös piaffiin. Siinäkin H tekee sen vähän väärinpäin. Takaosa kyllä polkee mutta nousee liikaa ja etuosa ruuvautuu maahan, silloin se ei ole piaffia nähnytkään. Hertta siis pitäisi siinäkin saada enemmän istumaan, sama poljenta saa säilyä kuin nytkin, mutta lisäksi etuosa vielä ylös. Essi tuli juoksutusraipan kanssa avuksi maastakäsin. Aluksi H ei tajunnut vaan nosteli kahtakauheemmin takajalkoja ylemmäs... Sitten Essi kutitteli raipalla hännän korkeudelta, ei jalkojen korkeudelta, sitten H tajusi! Tuntui tosi hienolta sellainen hetkellinen istuminen takaa. Etuosa nousee ja takaosa laskee. Mahtavaa. Monien kehujen jälkeen H alkoi jo vähän tarjoamaan tätä! Lopuksi se kyllä taas vähän liioitteli, ja otti pikemminkin piaffista suoraan siirtymisiä piruettilaukka-askelluksiin nostaen sitä etuosaa, muttei säilyttänyt siis samaa piaffissa. Päätettiin kuitenkin kehua sitä aina kun se nosti etuosaansa, oli se sitten piruettiaskel tai piaffiaskel. Näin se oppii, että istuminen takaa on hyvä asia. Pikkuhiljaa sitten jalostetaan tätä sen pieneen päähän, jotta se oppisi tämän oikean tavan tehdä piaffia ja piruetteja, sekä muutenkin oppisi liikkumaan enemmän ylämäkeen. :)

Tässä vähän piruettilaukan säästämistä etuosasta nousevammaksi. Välillä se vähän liioittelee. :P Mutta on ainakin paino takaosalla!

Tänään sitten laitoin Hertan liinan päähän selänpidennysnarun kanssa. Tarkoituksena eteenalas jumpata sitä eilisen jäljiltä. Päätin kuitenkin kokeilla juoksutusraipan avulla tuleeko oikeat reaktiot mitä eilen hinkattiin. Tulihan ne! Otin siis tosi pienelle ympyrälle ravissa ja välillä hipaisin raipalla takaosasta, niin reaktio oli salaman nopea koukkaus takaa ravissa! Lopuksi tein samaa laukassa, eli lyhensin pienelle ympyrälle itseni ympärille, jotta se joutuu polkemaan. Välillä sitten hipaisin raipalla ja sehän otti häntää koipien väliin kuin mikäkin pupu! Lopuksi annoin sen laukata ilman piuhoja ihan vapaata laukkaa liinan päässä ja lopuksi taas eteenalas letkeesti. Toivotaan että se nyt alkaa yhdistämään tämän "istumis"treenin kokoamisiin. Helpottaisi kummasti.

Herttahan on tosi takakorkea ja pitkärunkoinen, eli aivan "huonorakenteinen" kouluratsastukseen. Ihmeen hyvin se kuitenkin pystyy kokoamaan, ja nimenomaan koukkaamaan takaalta, mutta etuosa ei oikein tahdo nousta ylemmäs. Tämähän on loogista. Hertta luonnostaan liikkuu alamäkeen, joten on sille tuplasti vaikeampaa liikkua ylämäkeen kuin parempien lajitovereidensa. Mutta tämä on treenikysymys, ja ihan hyvin tuo takakorkea otus on pystynyt kisaamaan PSG tasolla.
Välillä kyllä tulee sellainen epätoivo treenien suhteen, varsinkin silloin kun ei suju millään tuo "oikeinpäin" liikkuminen... Välillä kun katsoo jotain kuvia, niin ihan masentaa ja tuntuu ettei me voida ees startata Intteriä, kun tuntuu ettei meillä ole asiaa sinne. Varsinkaan tälläiseltä landepaukulta ja kyntötammalta! Kkun katsoo epäonnistuineita kuvia, ja näkee kuinka kamalan näköistä meno voi välillä olla, tekee mieli lopettaa homma kokonaan. Mutta pakko se on yrittää! Vaikka H ei ole kedon kaunein kukkanen, ja minä en ole se kaikkein näppärin, niin mehän reenataan!!!

Hertan rakenne ei ole este, se on vain hidaste! ;)

Kokoamista, kokoamista!

Ratsastamalla Hertan saa kutakuinkin näyttämään tasapainoisemmalta, eikä niin takakorkealta ja pitkärunkoiselta!

Loppuun vielä laitan vähän oikealla kameralla otettuja kuvia alkuverkkailusta ja parit ravipuomikuvat. :)
Alkuverryttelyssä annan Hertan aina mennä puolipitkällä ohjalla. En lyhennä sitä heti, vaan haluan että lihakset vähän lämpenee ennen hommia. 

Hölköttelyä

Löysin ohjin laukkailua.

Ravipuomit

Jumppaa. :)

Raipan valinnan vaikeus? :D

3. Kuuma, herkkä tai hermostunut hevonen?

Toiveita on tullut muutama koskien ennakoivien tai kuumien hevosten ratsastastamiseen. Hertta itse osaa joskus olla aikamoinen "yliherkkis" ja silloin tarjoaa kaikkea mahdollista ja vaikka kaikki samalla kertaa. Tässä muutamia vinkkejä malttamattoman, kuuman, herkän, häsläävän, tai vaikkapa keskittymättömän hevosen ratsastamiseen. Nämä ovat Hertalla toimineet. Tapoja on kuitenkin monia ja jokainen muodostaa omalle ratsulleen parhaan mahdollisen tavan. Laitan muutamia esimerkki tapauksia elävästä elämästä.

3. Kuuman/herkän/hermostuvan/malttamattoman hevosen ratsastus

Tällä ratsastskerralla muistan kuinka H kävi vähän kuumana, eikä aluksi olisi tahtonut antaa mun koskea siihen ollenkaan millään avulla. Loppujenlopuksi monien siirtymien ja avojen,sulkujen ja väistöjen kautta se vihdoinkin hyväksyi avut ja liikkui kivasti!

Ihan ensimmäiseksi painottaisin, että usein ratsastajat joilla on alla kuuma tai herkkä hevonen, pyrkivät vaikuttamaan hevoseen mahdollisimman vähän. Ikäänkuin matkustamaan vain kyydissä, ajatuksena etteivät kuumenna tai häiritse hevosta enempää. Periaatteessa näin ei kuitenkaan saisi olla. En tarkoita, että hevosta pitäisi ratsastaa niin paljon että se turtuu apuihin. Tarkoitan tällä sitä, että ratsastajan täytyy voida vaikuttaa hevoseen, oli se sitten millainen tahansa! Yleensä hevonen joka on herkkä tai kuuma on omalla tavallaan opettanut ratsastajan siihen "koskekkin niin lähden!"- periaatteeseen. Hevosen ylireagoinnit ovat saaneet ratsastajan ajattelemaan "en tee mitään, jotta hevonen ei tee mitään".

Muistan kuinka itse aikoinani sanoin Hertasta seuraavaa: "Hertta on niin herkkä ja kuuma ettei sillä voi paljoa käyttää jalkaa. Jos sitä potkaisisi niin sehän lähtee etkä kiinni saa!". Todellisuus oli toinen ja nykyinen valmentaja sai mun silmät aukeamaan. Olin vuosikausia ratsastanut Herttaa ilman jalkoja, lopputuloksena se, että Hertta ei oikeastaan tehnyt töitä lainkaan. Se on "herkkä" ja sillä on oma moottori, joten helposti tulee tunne, että täällä voi vain istua kyydistä, kyllä se liikkuu itse. Mutta todellisuudessa se ei tee tippaakaan töitä.
Pian huomasinkin, että vaikka kuinka käytin pohjetta ja halusin Hertasta reaktiota, niin eipä sitä tullut! Olin niin kauan ratsastanut sitä ilman jalkaa, että kun sitten käytin jalkaa jotta halusin kunnon terävän reaktion, sitä ei ikinä tullut! Pikemminkin Hertta vain pelästyi "mikä ihme mun kylkiin koski? Ei siellä ennen ole mitään ollut!"

Usein herkät hevoset eivät oikeasti edes loppujenlopuksi ole kovin herkkiä. Ne ovat vain olevinaan herkkiä.
Varsinkin kohti vaativia luokkia mentäessä, ratsastajan vaikutuksen täsmällisyys ja hevosen kuuliaisuus lisääntyy. Jos hevonen on tottunut ettei sen kylkiin kosketa, millä ajattelit sen oppia vaikka vaihdot, kokoamiset, sarjat, piruetit..? Ei ne suusta vetämällä tapahdu, vaan jalalla ja istunnalla. Jalalla ratsastetaan hevosen jalat aktiiviseksi.
Ratsastajan täytyy saada vaikuttaa hevoseen! Se on ratsastusta.

Rule number one, uskalla vaikuttaa. Jos hevonen on häseltäjähössöttäjä, tee mahdollisimman paljon kaikkea! Anna sille tekemistä. Paljon taivutuksia: avoja, sulkuja. Paljon väistöjä, paljon voltteja ja ympyröitä. Mutta ennen kaikkea, paljon siirtymisiä. 
Jos hevonen käy niin kierroksilla, että jos hipaisetkaan jalalla, se esim haluaa nostaa laukan, käytä tällöin kahta kauhemmammin jalkaa vaativia tehtäviä.
Ratsastajan täytyy vasta sitten lopettaa avun antaminen, kun hevonen reagoi halutulla tavalla.
Ja tämä ei ole laukannosto pohkeenväistöavusta tai toisinpäin. Älä ikinä irrota pohjetta, jos hevonen reagoi siihen väärin.

Hertta on herkkä ja reipas hevonen, mutta sitä saa kyllä ratsastaa! Joskus se sietää suurempia apuja, ja joskus ei.

Esimerkki 1: Kuuma hevonen, ei anna käyttää pohkeita-> nostaa laukan tai ravin, ei malta, häslää
Aloita samantien pohkeilla ratsastaminen.Ikinä ei saa lähteä koventamaan kättä. Muutoin ratsastus menee vain käsijarru päällä ratsastamiseksi! Ajatus ei saa olla niin ,että mitä vähemmän vedät suusta, sitä kovempaa hevonen menee, ja mitä enemmän vedät, sitä enemmän se hidastaa.
 Parasta tähän on avot ja sulut sekä väistöt. Hevosen täytyy malttaa. Se ei saa kävellä alta. Avoja ja sulkuja ratsastaessasi sinun on pakko käyttää pohkeita, mutta silloin asetuksien ja taivutuksien myötä annat hevoselle muuta tekemistä kuin siirtymisen isompaan askelajiin. Pidä hevosen huomio itsessäsi. Paljon avoja, siirtymisiä suoraan sulkuun, siirtymisiä suoraan sulusta avoon tai pohkeenväistöön. Kokeile suoristaa välillä. Malttaako hevonen suoristuksen jälkeen jatkaa alkuperäisessä askellajissa?
Ota vaikka rata pituussuuntaan leikkaa käynnissä. Ala ratsastamaan hevosen takaosaa puolelta toiselle, ikään kuin "heittelet" takaosaa vasemmalta oikealle. Joudut käyttämään pohkeita tässä PALJON, jolloin hevosen on pakko kuunnella jalkaa, eikä jalalla vaadita vauhtia lisää. Joudut myös pidättämään hevosta istunnalla ja ohjalla, mutta samalla käytät paljon jalkaa. Hevonen joutuu polkemaan takaosallaan ja aktivoimaan sitä, ja mikä tärkeintä, pääset käyttämään jalkaa ilman että hevonen ampaisee vain eteenpäin kovempaa. Pohje on paljon muutakin kuin pelkkä eteenpäin vievä apu

Sulkutaivutukset ovat hyvä keino päästä käyttämään jalkaa muhuunkin kuin eteenpäin vievänä apuna.

Esimerkki 2: Hevonen haluaisi juosta alta, ehkä hieman painaa jopa kädelle. Tuntuu ampaisevan pienestäkin avusta. Etupainoinen.
Jos tuntuu että hevonen painaa kädelle, sitä pitäisi korjata pohkeella, ei koventamalla kättä. Vetämiseen tarvitaan aina kaksi. Kuitenkin jos käytät pohjetta, vauhti vain kasvaa.
Tämä johtuu siitä, että hevosella ei ole paino takaosalla. Se roikkuu edestä ratsastajan kannateltavana. Vauhti kasvaa herkästi, eikä pidätteet mene läpi. Tilanne yleensä kärjistyy vetokilpailuksi ja monesti ratsastajat tässä vaiheessa ratsastavat vain enemmän kädellä, sillä tuntuu että jos lisää pohjetta, hevonen vain kaahaa kahtakauheammin.
Kuitenkin vetämään ei saisi lähteä mukaan. Pahimmillaan olen nähnyt, että kun ratsastaja yhtäkkiä päästääkin edestä kädelle painavan hevosen tuntuman, hevonen kompastuu/kaatuu, koska se tuli yllätyksenä että "nojapuu" katosi! Hevosen täytyy itse kantaa itsensä, ratsastajalla ei ole siihen voimia.
Tällöin hevosen takajalkoja pitää aktivoida. Paras tapa aktivointiin on siirtymiset.
Siirtymiset aktivoivat takaosaa. Jotta tulisi hyvä siirtyminen mihin tahansa askellajiin, hevosen täytyy käyttää takaosaansa. Paras tapa on ravi-laukka-siirtymiset. Näitä voi oikeastaan joutua tekemään miljoonia! Toistoja, toistoja, toistoja. Joudut näissäkin ratsastamaan pohkeella huomaamattasi. Myös käynti-laukka-siirtymät ovat tehokkaita, mutta niihin tarvitaan aina enemmän painoa takaosalle, joten aluksi kannattaa aloittaa ravin kautta siirtymillä.
Myös pohkeenväistöt ovat hyviä. Tämä on irrottava liike. Kannattaa siten yhdistää siirtymiset ja väistöt!
Esim. Teet aina pitkän sivun alkuun ravipohkeenväistöä kohti keskilinjaa. Keskilinjalla nostat laukan ja laukkaat keskilinjan loppuun päätyyn asti (muista suoruus!). Ennen seinää siirryt raviin. Ja samaa uudestaan.
Tällöin käytät paljon jalkaa sekä eteen että sivulle vievänä, käytät pidätteitä, käytät kaikkia apujasi oikeastaan huomaamatta.

Hevonen, jolla on paino takaosalla, kevenee edestä. Piaffissa paino laskeutuu eniten takajaloille, ja kokeneemman hevosen kanssa siirtymiä on hyvä treenata vaikka piaffista passageen, se vaatii jo paljon töitä takaosalle!
 Aktivoi takajalkoja!

Esimerkki 3. Hevonen käy niin kuumana ettei kuuntele käytännössä mitään.
Sitten paras tapa on nollata tilanne. En yleensä kannata "höyryjen päästelyä" hullulla laukkailulla, sillä useimmiten se kuumentaa lisää ja kierrokset kasvaa. Joillekkin se voi kuitenkin toimia.
Jos hevonen tuntuu niin yliherkältä, että pienikin liike ratsastajalta tulkitaan vain "laukka laukka laukka", niin sitten on ihan hyvä jo ottaa SEIS.
Kaikki hevoset haluavat paineesta pois, herkät ja kuumat hevoset eniten. Ketään ei kuitenkaan voi ratsastaa avuitta. Täytyy pyrkiä siihen, että ratsastaja voi lopettaa ne avut ja palkita hevosen.
Kun hevonen pysäytetään, ja KUN SE SEISOO PAIKALLAAN, ollaan täysin hiljaa, eikä vaikuteta hevoseen. Opetetaa hevonen, että paikallaan seistessään se pääsee rauhaan. Korkeintaan taputetaan ekstrapalkkioksi. Jos hevonen ottaa askeleen, se korjataan takaisin. Jos hevonen peruuttaa, korjataan eteen. Ja seistään paikallaan. Seistään niin kauan kun hevonen rauhottuu. Sen jälkeen pieni pohje ja annetaan kävellä eteen. Kun hevonen siirtyy kävelemään, pohje irti, jolloin annetaan hevoselle taas vapaus avuista palkkioksi. Uudestaan taas seis jne.
Välillä voi hyvinkin pysähtyä ja peruuttaa. Peruutus saa takaosaa alle, ja yleensä vie pidättäviä apuja tehokkaasti läpi.
Joskus voi joutua seistä pidempäänkin. Pahimmillaan muistan seisseeni hevosen kanssa 10 minuuttia, ennenkuin se tosiaan seisoi paikallaan ja "huokaisi" ettei voi asialle enää mitään ja rauhottui.
En halua, että hevosta seisotetaan väkisin, ettei tilanne kärjisty esim pystyyn hyppäämiseen. Kuitenkin jokaisen hevosen kohdalla pitäisi pyrkiä paikallaan seisomiseen, ihan jo sen takia, että on hyvä tapa seistä paikallaan kun noustaan/laskeudutaan selästä.

Jotkut hevoset tarvitsevat "höyryjen päästöä", jotta malttavat tehdä töitä. Useimmiten kuitenkin kannattaa nollata tilanne ihan vaikka vain seisomalla paikallaan ja malttamalla.

Esimerkki 4. Ennakoiva, miellyttämishaluinen hevonen, jonka vuoksi tulee paljon rikkoja/virheitä.
Ensinnäkin, jos hevonen ennakoi, se on omallatavallaan hyvä. Se haluaa miellyttää sinua. Mutta eihän niin voi mennä radalle että tuurilla hevosen esittämät temput on ne oikeat mitä vaaditaan... Hevosta ei IKINÄ saa rankaista sen yrittäessä miellyttää sinua, joka ilmenee ennakoimisena!!! Tällöin hevonen lakkaa tuota pikaa yrittämästä. Et myöskään saa kehua hevosta, jos se tekee esim laukanvaihdon aina diagonaalilla. Et saa reagoida mitenkään hevosen ennakointiin/sitäkautta tulevaan virheeseen. Sinun täytyy malttaa vain sanoa "HUOH" ja korjata tyynesti asia, mitä olitkaan tekemässä.
Mitä tapahtuu, kun olet 10 kertaa peräkkäin treenannut laukanvaihtoa koko rata leikkaalla ja se on sujunut hyvin. Hevosesi on innoissaan. Päätät sen 11:sta kerran tulla ilman vaihtoa ja jatkaa vastalaukassa uuteen kierrokseen, mutta hevosesi vaihtaa keskellä diagonaalia laukkaa, koska se ennakoi "tässä me ollaan koko ajan tehty vaihto! voi vitsit mä olin hyvä!". Sitten rankaiset hevosta "voi ***** en antanut vaihtoapuja!". Tämä on todella väärin hevosta kohtaan. Rankaisit hevosta kun se yritti olla mieliksi.
Tähän ongelmaan pätee pitkälti yksi ja sama sääntö: vaihtelevuus.
Pidä tehtävät vaihtelevina, äläkä jankkaa samaa harjoitetta pitkään samalla tavoin, samassa kohtaa. Jos esim treenaatte laukasta pysähdyksiä, alkutervehdys kouluradalla mielessä, älä joka kerta tee pysähdystä samassa kohtaa. Tee pysähdys jokaisella kerralla eri kohdassa. Jos pysähdys tulee keskilinjalla, pysähdy missä tahansa kohtaa keskilinjaa. Ratsasta välillä jopa keskilinja ilman pysähdystä. Esim joka toinen kerta keskilinjalla tulee jossain kohdassa pysähdys, joka toinen kerta laukataan vain keskilinjan läpi.
Käytä omia aivojasi nopeammin, mitä hevonen omiaan. Ole hevostasi fiksumpi ja aina askeleen edellä.

Näissä kisoissa muistan kuinka H kävi niin kuumana, että radalle tuli paljon rikkeitä. Tein pahimman virheen mitä voin tehdä: Yritin "rauhoittaa" sitä ja lopetin ratsastamisen! H siis sai tehdä radalla mitä huvittaa...

Esimerkki 5. Kuuma, herkkä hevonen, säikkyy kaikkea, vaikea keskittyä.
Tähänkin pätee sama: anna hevoselle niin paljon tekemistä, ettei sillä yksinkertaisesti ole aikaa keskittyä muuhun.
Jos hevonen kuuntelee ratsastajaansa, se ei oikeasti keskity ympäristöönsä niin paljon. Jos hevonen esim kyylää ja ryntää aina jossain tietyssä kohtaa maneesia, isoin virhe on antaa hevosen tehdä niin! Hevosta ei pidä rankaista, mutta ole fiksumpi kuin se, ja keksi sille jotain tekemistä, ettei se edes ehdi ajatella sitä. Kun lähestyt mörkökulmaa, niin alakkin tekemään vaikka pohkeenväistöä! Ihan mitä vaan!
Jos lopetat ratsastamisen ja pahimmillaan pysähdyt katsomaan mörkökulmaa, se on palkkio hevoselle. Se saa tehdä sen mitä se halusi, ei sitä mitä sinä halusit. Toki jos joku yksittäinen selkeä syy pelottaa maneesin nurkassa, voi ensimmäisellä kerralla ITSE RATSASTAA kulmaan, pysäyttää ITSE ja jäädä katsomaan. Rauhota hevonen. Sitten poistutte rauhallisesti paikalta, kun hevonen seisoo nätisti ja rentoutuu. Mutta SINÄ PÄÄTÄT myös sen koska kulmasta poistutaan.
Myöhemmin kuitenkin pyri ennaltaehkäisemään tälläinen tilanne. Jos tiedät että se katsoo/asettuu aina ulos ko. kohdassa, tee aina päinvastoin, eli tässä tapauksessa mene vaikka avotaivutuksessa sen mörkökulman lävitse, eli tällöin asetat hevosen  sisälle. Samalla se on sinun ulkoavuillasi kun taitutat sitä avossa, ja sinulla itselläsi on kontrolli.
Sama pätee maastossa. Jos hevonen pelkää jotain, ratsasta jollain tehtävällä "turvaan" pelottavan asian ohi.
Tärkeintä siis on saada huomio sinuun, ei ympäristöön!

Kisoissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, häiriötekijöitä on paljon. Siellä vaaditaankin paljon enemmän hevoselta keskittymistä kuin kotona! Ratsastajalta myös.

Ylipäätänsä voisi siis tiivistetysti sanoa:

• Olkaa itse aktiivisia, jotta hevoselle ei jää aikaa olla hyperaktiivinen!
• Yleensä herkkä hevonen, ei loppujen lopuksi edes ole kovin herkkä. Se on vain oppinut väärät reaktiot, sillä pohkeen paineen lopettaminen on aina palkkio. Palkkio pitää seurata oikeaa reaktiota, eikä "vain jotain reaktiota" hevoselta!
• Antakaa hevoselle tekemistä, niin aivojumppaa kuin keholle. 
• Älkää ratsastako vähemmän "koska hevonen sitä haluaa", vaan uskaltakaa vaikuttaa ja laittakaa hepo hommiin nokkelasti omia aivoja käyttämällä.
• Jos te ette anna hevoselle virikkeitä ratsastuksessa, se keksii ne kyllä itse.
• Muistakaa, te määrätte ratsastuksessa kaikesta, ei hevonen.
• Periaatteessa herkkää ja kuumaa hevosta pitää ratsastaa enemmän, kuin laiskaa ja hidasta.
• Ratsastaja on hevosen valmentaja.

Hertta verryttelyssä Riihimäellä vuonna 2011. Rento ja kuuliainen hevonen, joka antaa ratsastajan käyttää apuja, kuitenkaan niihin ylireagoimatta.

Elämä alkaa voittaa.

Nyt tuntuu että alan olemaan hammassäryn saralla jo voiton puolella. Aattona sain jonkun järkyttävän särkykohtauksen joka kesti seuraavaan aamu kuuten asti. Ei siinä sitten paljo nukuttu! Pystyin kyllä vähän syömään, mutta kipu oli ihan jäätävä. Koko oikean puolen leuka oli kuin sähköiskun jäljiltä. Nyt kuitenkin on jo aika hyvä fiilis ja uskaltauduin tänään takaisin selkään. Joskin aina kun syke nousee, alkaa jomottaa leukaa, mutta se ei sentään menoa haittaa kun ei satu. 

En vaan ymmärrä miksi kaikki sanoo Herttaa rumaksi!

Nyt päätän kunnostautua mun blogini kuvien suhteen! Tykkään että aina olisi hyviä kuvia laittaa tänne, vähintään edes kännykällä otettuja. Mulla kuitenkin on aina ollut Canonin EOS 400D kamera, ja tässä aloin miettimään miksi ihmeessä kuvaan kännykällä kun mulla on oikea järkkärikin. Aion siis raahata kameraa enemmän mukanani ja toivotaan että saisin napattua joskus edes hyviä kuvia. Katsotaan alkaako kuvien laatu paranemaan kun opin kuvaamaan... :D
Toki ratsastuskuvia en voi itsestäni ottaa, mutta toivotaan että saan vinguttua useammin kavereita tallille mukaan kameran toiseen päähän. Laitoin muutamia tämän päivän otoksia. Tästä se lähtee.

Kävin ensin aamulla pitämässä hieman estetuntia kaverilleni Anna-Riikalle. Vaikka pidänkin pääpiirteittäin vain koulutunteja, niin Anna-Riikka tahtoi hypätä. Teetin sitten sellaisia tehtäviä, jossa on pakko hyödyntää kouluratsastusta. Tänään siis kahdeksikolla esteitä ja hirveästi kääntämistä, hallintaa ja kontrollia. Treenattiin myös laukanvaihtoja esteiden välissä, jotta ne helpottuisivat radalla. En niinkään painota itse esteitä, vaan kaikkea mitä siellä välissä tehdään. Hyvin hyppäsi Ansku ja Brego!

Ansku ja Brego.  www.kuningasbrego.blogspot.fi
Harmittaa kun oli näin synkkä päivä. Kuvien laatu kärsii aikalailla, enkä vielä osaa oikein säädellä asetuksia.

Tämän jälkeen painelin sitten Herttaa moikkaamaan. Mokoma oli taas portilla tyrkyllä ja häätämässä kavereita pois. "MINÄMINÄMINÄ" se sanoo ja hörisee taas niin että naapuripitäjä kuulee. Yritin mennä tarhaan kuvailemaan, mutta eihän siitä tule yhtään mitään kun Hertta on nenä kiinni naamassa kokoajan! Läheisriippuvainen? :D

Naapuritallin suomenhevosratsukko, joka käy meidän tallin kentällä treenaamassa, kertoi mulle yks päivä Hertan käyttäytymisestä tarhassa kun se näkee mun auton saapuvan tietä pitkin. Se kuulemma aloitti hirveän hörinän ja juoksi portille vaikka olin vielä ajamassa tallitiellä. Kaverit se komensi pois portilta ja valtasi alueen. Silmä kovana se kuulemma tuijotti tallia kohden ja höhötti välillä "miksei se jo tuu?". Sitten kun tulen tallin ovista niin hirveä hörinä alkaa.Voi että kuinka söpö otus! Raukka luulee saavansa herkkuja, mutta joutuukin aina töihin... Hertta on optimisti! Hyvin olen sen lahjonut leivällä ja porkkanoilla.

Portinvartija

"Tuu jo hakee!"

Hertan lapsenlapsi. Kaikki Hertan sukulaiset hyökkää kimppuun kun kameran kanssa menee tarhaan. Ei onnistu muutakuin lähikuvat turpakarvoista... :P

Tänään laitoin gramaanit taas pitkästä aikaa. Valmentaja vinkkasi että nyt olisi hyvä treenata Hertan niskaa alemmas ja selkää rennommaksi ja ylös. Apuna voisi käyttää esim. gramaneja. Ihan vain perusjumppaa mutta keskityn että niska pysyy alhaalla. Hertta tosiaan tuppaa tarjoamaan niskaa aivan liian korkealle. Tarkoituksena on kuitenkin vahvistaa selkää ja ylälinjaa, jolloin kaivataan hieman matalempaa muotoa. Kisamuodossa ei koskaan saa ratsastaa koko ajan!

Aluksi H oli taas ihmeissään kun ei saanut jäkittää niska linkussa vaan houkuttelin sitä alemmas. Treenin edetessä se kuitenkin alkoi hiffaamaan idean ja alkoi antaa periksi selästään ja niskastaan. Loppujenlopuksi sai gramaanin päästää täysin löysäksi ja H pysyi mielellään alempana, vaikka tehtiin hieman kokoaviakin juttuja, esim. piruettilaukkaa. Näissä kokoavissa H helposti jännittyy ja nostaa niskaa ylös, jolloin muoto on varsinainen virkkuukoukku, mutta nyt sain sitä lyhentymään takaa, ja pysymään edestä matalana. Jes!
Tein myös paljon avoja ravissa ja laukassa, sekä myös sulkuja. Nämä tuli oikein kivasti. Muutamia vaihtoja tein yksittäisena diagonaalilla sekä sarjoissa pitkillä sivuilla joka kolmannella. Vaihdot tuntui tosi kivoilta! Isoja ja pyöreitä. 2 vaihtoa meni jostain kumman syystä ristilaukalle? En kyllä osaa yhtään sanoa miksi, mutta saatiin ne kuitenkin korjattua.

Sinne hävisi saavillinen lesevettä! Mulla on aina tapana juottaa Herttaa ennen tai jälkeen ratsastuksen. En halua että se saa jonkun ummetusähkyn. 

Pelastetaan viimeiset leseet huulilta. :)

Hertan dromedaarikyttyrä-säkä. En paljoa tykkää mennä ilman satulaa... :D

Mä oon niin onneni kukkuloilla, kun kelit on niin ihania nyt! Vähän jos sataisi vähemmän vettä, niin olisi just priima. Meillä kenttä on tosi hyvä, pystyy menee aivan täyspainotteisesti. :) Toivottavasti nää kelit jatkuu vielä pitkään, ja jos se lumi meinaa tulla, niin tulee sitten kerralla ja sopivasti. Sitten on hyvä.

Ensi postaukseen koitan saada uunituoreita ridakuvia! Kanget päässä pitäisi taas vetää treenit tässä jokukerta, sillä pitkään oon mennyt taas nivelillä vaan.

Kertokaahan lukijat!
Mitä mieltä olette kuvista blogissa? Pitäisikö niitä olla enemmän/vähemmän? Riittääkö kännykkäkuvat vai pitäisikö olla "oikeita" kuvia? Kiinnostaako vain ratsastuskuvat, vai saako olla myös ns. tallikuvia/muuta?
Sana on vapaa!
 Haluan jatkossa panostaa enemmän blogin laatuun, ja siinä mielestäni iso osa on teidän mielipiteillänne. Kuvat ovat ainakin omasta mielestäni olennainen osa laatua.
 Vaikuttakaa!

Joulun estetreenit!

Ja missä jouluisessa säässä? No vesisateessa tietenkin ja täysin sulalla kentällä! <3

Tässä todistusaineistoa taidonnäytteestä! 

Noora ja ratsastuksen taito, osa 1.  Huomatkaa järkkymätön tuupparin istunta ja myötäys, sekä kouluhevosen aktiiviset ja koukistuvat takajalat!

No ei vaineskaan! Tuo oli meidän ainut epäonnistunut hyppy! Mutta tyylillä ainakin mentiin! Myöhempänä sitten ihan videolla todistusianeistoa. ;)

Olen ehkä jotenkin sairas, mutta mä oikeasti NAUTIN näistä ilmoista E-Suomessa! Musta on ihanaa että on koko ajan plussan puolella, on lämmin, sormet ei jäädy (okei jäätyy vaikka on talviridahanskat) ja kentällä voi tehdä mitä vaan! Ja vaikka tänään satoi ihan kaatamalla kun hypättiin, niin taisin todeta kesken hyppyjen "mun mielestä tää vesisade on vain jollain sairaalla tavalla ihanaa!". Että minä en ainakaan valita mustaa joulua, päinvastoin. Who cares, kunhan pääsee ratsastamaan!

Noh, sitten asiaan. Eli tosiaan tänään sitten pidettiin pitkästä aikaa hyppytreenit Hertalla ja voi vitsi meillä oli kivaa! Hertta oli ihan liekeissä!
Meillä oli yksi pysty pitkällä sivulla, joka aloituksena oli noin 50cm ja lopuksi 100cm. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen esteen innari.

Tässä onnistuneita hyppyjä! Hyvä ponnu takaa, niin voi hevonenkin roikottaa etujalkojaan. ;D Tyylillä vaan ei taidolla!

Kaverini Anna-Riikka, jolle käyn pitämässä tunteja, laittoi ihanasti meille esteet ja myös vähän ärjyi kentän laidalla ohjeita ja vinkkejä menoon vastaavasti meille tänään. Hyvä vaan että joku on mua komentamassa! Jos Ansku ei olisi ollut karjumassa, olisin hypännyt pientä 50cm ristikkoa koko ajan ja vaan hynyttänyt koulutreenien omaisesti hissuttelua. Tarkoituksena oli myös ottaa mun järkkärillä kuvia, mutta kun satoi niin kovaa, niin en halunnut että se kastuu. Otettiin sitten vain kännykällä videoo mutta nyt on sitten hauskaa videomateriaalia! Oikein viihdettä kun tuuppari hyppii! :D

Olen aina sanonut että Iso-H on vähän pönttö hypätä. Se ei oikein innostu siitä ja hyppää aika selättömästi pikkuhyppyjä puomit kolisten. Ei se oikein viitsi jalkojaan nostaa ja yrittää viimeiseen asti vain laukata yli, eikä ponnistaa hyvään hyppyyn. Ja vielä mitä! Se oli ihan LIEKEISSÄ! 

Aluksi tultiin ravissa tätä 50cm pystyä. Parit ekat loikat oli aika isoja ja en ollut näihin varautunut. Hienosti aina ulisin selässä. Hertta oli heti asenteella "nyt prkl hypätään sitten kunnolla!". 

Se ei kertaakaan hypännyt selättömästi ja laiskasti, vaan mua ihan ihmetytti miten se hevonen nousi selästään hypyn aikana. En  tosiaan ole tottunut Hertan kanssa tälläiseen, siis ihan oikeasti hyviin hyppyihin.

Pystyn jälkeen tultiin innaria. Aluksi sekin meni tosi hyvin kun Hertta oikein skarppasi. Kaksi ensimmäistä estettä meni niinkuin innarin kuuluukin mutta sitten se otti taas oikein ison hypyn viimeiselle, oikein varmistaen että "Minähän hyppään!!". Toisen kerran se tuli myös samanlailla, eli isolla loikalla vikan innariesteen yli. Sitten se jo vähän rauhoittui ja alkoi hypätä esteiden korkeuden mukaan. Söpö tamma!

Ettei vain kolahda puomi!

Lopuksi tultiin innariesteet niin että ne oli noin 50-60cm kohdilla, josta suoraan jatkettiin pystylle, joka lopuksi nousi sitten metriin! Ja hienosti hyppäsi Hertta! 

Itse harjoittelin vähän sitä myötäämistä, että oikeasti menen hyppyyn mukaan ja työnnän niitä käsiä korviin. Olen vähän sellainen himmailija-tuuppari, että myötäyksessä käsi lukittuu säkään, eikä lähde kohti korvia. Näin olen kyllä huomannut monen muunkin kouluratsastajan estekuvia katsellessa... ;) Tyyppivika!

Yhden kerran sössittiin innarit ja yhden kerran sössittiin 90 cm pysty. Mutta nämä ovat vähän verrattuna normimeininkiin!
Innarit meni mönkään siksi, että pidätin liikaa lähestymisessä. Hertta vähän kuumeni ja yritin pidättää sitä ettei se rynni sekaan. Se alkoi viskomaan päätä, jolloin se sekosi jaloistaan ja askelistaan ja otettiin puomit mukaan. Hyi minua! Mun pitäisi vaan antaa sen mennä innarille ja toivoa parasta! Taas pitäisi antaa sen hevosen tehdä päätöksiä ja unohtaa se tuuppaaminen ja hallittuhillitty kouluratsastus.

Pysty meni pipariksi kerran yksinkertaisesti siksi, että askel ei sopinut. Herttahan ei ikinä kiellä, joten se kyllä hyppää, vaikka joskus olisi turvallisempaa kieltää.... Se hyppäsi käytännössä paikaltaan esteen suoraan ylöspäin ja lässähti takas alas. Yritti raukkaparka vielä pelastaa koukistamalla takajalat nippuun mutta ei se tuon kokoisilla esteillä enää onnistu. Tästä tuo ensimmäinen hieno still-kuva videolta... ;)
Mutta ennen meidän loikat melkein aina näytti tuolta, joten edistystä on tapahtunut kun nyt kävi noin vain kerran!

Viimeinen hyppy oli sitten tosiaan joku metrin pysty ja sen jälkeen Hertta kuumeni vielä lisää. Ajattelin sen antaa laukata vapaammin kun lopetettiin. No Herttahan sitten laukkasi! Vitsit sillä oli kivaa! Noh, videon lopussa sitten vähän irrottelua. ;)

Koitettiin kuvata myös sitten hetkeä ennenkuin tulen alas selästä, jos oltaisiin saatu talteen Hertan "höristään kun pysähdytään"-temppua. Jotain hörinää videolla kuuluu mutta sierainten värinästä näkee että kyllä se juttelee jälleen kun hommat loppuu. Sen verran tuuli ja satoi että ei ihan äänentoisto kännykässä riittänyt.
Tässä nyt sitten koostevideo tän päiväisestä! Ei jätetty oikeestaan mitään hyppyjä pois, joten kaikki todisteet tallella. Propsit Anna-Riikalle kun jaksoi tämän tehdä! Videolla sitten Anna-Riikka on itse vastuussa kommenttiraidoista! ;)

Voi että tää oli hauskaa. Herttakin tykkäs tosi paljon! Täytyy tehdä useammin, varsinkin kun kelit nyt sallii. Ei se Hertta ole mikään surkea hyppääjä, enkä mäkään nyt ihan turaajalta tuolla näyttänyt!  Ei vain ehkä ole ihan sen tekniikkalaji. Sen emä on kuitenkin hypännyt aikoinaan Suomessa 150cm GP radoilla, että kyllä nyt jotain luulisi tuollekin periytyneen! Eihän se voi osata, jos sillä ei ikinä ole pahemmin sitä treenattu, vaan heti ura urkeni valkoisten aitojen sisälle. :) Niin ihana hevonen, vaikkei ole ihan ässä niin yrittää ihan kympillä <3

Ps. Ei muuten yhtään särkenyt leukaluita enää ja pystyin paljon paremmin ratsastamaan kuin eilen. Alkaa olla viisaudenhampaat jo voitettu. Ilmeisesti kuitenkin hypätessä jotenkin puren leukoja tiukasti yhteen, sillä käyntien aikana kun avasin leuat, alkoi hirveä jyske ja "suonenveto" leukaluuhun. :D Ehkä ei ihan tervettä vielä jumpata..

No lukijat! Miltäs meno näyttää? Toivottavasti ei tule murska arviota. :D
Jotain kivoja estetreeni vinkkejä kouluhevoselle?

Villiponi vai tätiratsu?

No VILLIPONI!
Siis herranenaika! Hertta on ollut perjantain ja lauantain vapaalla, koska multa leikattiin ja revittiin oikealta puolelta viisaudenhampaat ylhäältä ja alhaalta, joten luonnollisesti ei hevosen selkään ole ollut asiaa. Ainakin tuo leikatun hampaan haava vuotaa melkein koko ajan. Yksi tikki suussa ja leuka turvonneena kuin Kippari Kallella ei houkuttele menemään selkään kun kävelykin sattuu.
Tänään kuitenkin oli vika päivä liikuntakieltoa, joten ajattelin että menen vähän höntsäilemään ja harrastamaan terapiaratsastusta Hertan kanssa, sillä turvotus leuassakin laski aika paljon. Kenttäkin oli täysin sula (JEEEEEEEEEE <3) joten pystyi menemään ihan normaalisti eikä pohjaa tarvinnut varoa.

Noh, aluksi Hertta oli ihan jees. Menin kevyttä ravia ja vähän avoja samalla. Jokainen askel ja tömähdys kuitenkin kolottaa oikealla puolella leukaa joten päätin ottaa vähän laukkaa koska se on tasaisempaa. Vielä tähänkin mennessä H oli rento ja letkeä, kuitenkin reipas ja kevyt. Menin aika matalassa muodossa jotta selkä pysyy ylhäällä.

Sitten otin vähän laukkaa pitkällä sivulla eteenpäin jonka jälkeen halusin laukkaa vähän takaisin. Kokosin, mutta tässä vaiheessa Hertta tekee klassiset, eli vaihtaa laukan takaa ristille helpottaakseen tehtävää. Helpompaa vaihdella laukkoja kuin istua takaosalle. No minä sitten korjasin kevyesti raipalla että takaosa alle eikä minne sattuu. No se perhanan mamma pukkas niin isosti että rojahdin kaulalle koska en osannut yhtään varautua! Sitten se läks! :D
Sain sen kuitenkin pysähtymään aitaa päin vaikka oma tasapaino oli jossain. Isot mutsin talvisaappaat jalassa, joten mun jalat karkas jalustimista vaikka kenkä jäi siihen vielä. :D

Söpö ja kiltti ulkonäkö pettää

Siis toi hevonen ei IKINÄ oikeastaan pukittele! Oon sillä menny 6 vuotta ja se on kerran aiemmin pukittanut, ja nyt sitten juuri tänään, kun minä olen köntyksenä selässä ja vingun muutenkin joka askeleella "au au au". No Hertalla ainakin oli kivaa...
Sen jälkeen se kuumenikin sitten sen verran että ei kevyestä hyvän mielen keventelystä tullut mitään. Sitten otinkin laukkaa ja aloin tekemään kokoamisia ja vaihtoja ja väistöjä... Kaikkea maan ja taivaan väliltä mutta niin että H joutuu hommiin. Vähän väliä takajalat viuhui sivulle lehmänpotkuina. Tosi kipakka tamma oli tänään! Naapurin suomenhevosenkin ratsastaja sanoi että H yritti aidan takaa potkia suokkia kun se kentällä meni ohi edellisenä päivänä. Perhana se on päässyt liikaa vapaan makuun!

Hertta the Hulk. Verisuonet aina reenin jälkee pinnassa.

On siinäkin eläkeläisterapiahevonen... Yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa. Hertan pitäisi kohta olla jo raihinainen ikäloppu mutta ei! Kaikki aina ihmettelee Hertan ikää kun kuulevat että se täytttää 16 seuraavaksi. "Mä luulin että se on alle 10!". Juu ei! Pahin on, kun sitä viime kesänä luultiin 5 vuotiaaksi pelkkien alkukäyntien perusteella. "Nokun se kävelee tollai pirteenä ja tuijottaa joka suuntaan". :D

Hertta ei taida vanheta ikinä, ainakaan korvien välistään...
Noh, hyvä juttu on että tikit ei auennu rytäkässä. Mentiin kuitenkin kirjaimellisesti veren maku suussa!

2. Avo-, sulku-, ja vastataivutus

Yksi lukijoiden toive oli tehdä treenivinkkipostaus avotaivutuksesta. Päätin kuitenkin että teen "kaikista" kokoavista sivuttaisliikkeistä postauksen yhdessä! Tämä helpottaa niiden vinkkien kertomista, mitä itse harjoittelen, sillä käytän oikeastaan noita kaikkia sekaisin ja yleensä samalla ratsastuskerralla. Nämä liikkeet muistuttavat toisiaan paljon.

Avotaivutus

Nimensä mukaisesti avotaivutuksessa on kyse hevosen taivuttamisesta. Tämä liike on kuitenkin kokoava liike ja se on hyvää voimistamista hevosen takaosalle. Avotaivutuksella saadaan myös lapoihin irtonaisuutta ja etuosaan keveyttä.
Liian usein näkee avotaivutuksia tehdessä, että ratsastajat ajattelevat vain hevosen etuosaa, eli toisinsanoen, taivuttavat pelkästään kaulaa ja "vetävät" hevosen etuosan sisälle, jolloin takaosa pullahtaa ulos. Tällä ei ole mitään tekemistä avotaivutuksen kanssa, sillä se ei tuo takajaloille yhtään sen enempää painoa, eikä lavat voi olla irtonaisia jos kiskotaan ohjista ja vedetään kaula linkkuun (kuten viime treenivinkki postauksessa painotin, että sisäohjasta ei saa vetää ja linkuttaa hevosen kaulaa lukkoon!).

Eli avotaivutuksessa hevonen taivutetaan tasaisesti rungostaan ja kaulastaan liikkeen suunnasta pois päin. Vasemassa kierroksessa taivutetaan vasemmalle ja oikealla oikelle. Hevonen liikkuu etuosa uran sisäpuolella ja takaosa uralla. Tätä voi siis tehdä myös "ei-uralla", mutta tarkoitan, että takaosa on "alkuperäisellä uralla tai linjalla" ja etuosaa ratsastetaan uran sisäpuolelle EIKÄ niin, että työnnetään takaosa ulos, jolloin etuosa on "uralla". Tässä liikkeessä ratsastetaan hevosen etuosaa ja vaihdellaan sen paikkaa!
Hevonen siis liikkuu kolmella uralla: Ulkotakajalka uralla, sisätakajalka ja ulkoetujalka samalla uralla, ja vielä kolmannella uralla sisäetujalka.
Itseäni helpotti aluksi tosi paljon se muistisääntö, että avotaivutus on kuin lähtisi ratsastamaan voltille, mutta jatkaakin suoraan. Sulkutaivutus taas sitä, että palaa voltilta uralle, mutta jatkaakin voltin asetuksella ja taivutuksella suoraan.

Avotaivutus suoralla uralla ravissa.

Ratsastajan avut on siis samat kuin lähtisi kääntämään volttia! Eli sisäohja kääntää ja johtaa hevosen etuosaa uran sisäpuolelle. Eli asetus ja taivutus! Ulko-ohja puolestaan säätelee sitä asetusta ja hevosen täytyy olla ulko-ohjan tuella. Sisäpohje pitää hevosen uralla, ettei se lähde kääntymään vaikka annatkin kääntäviä apuja ohjista. Itse laitan ulkopohjetta hieman taaksepäin, jotta "turvaan" hevosen takaosan. Näin ollen se takaosa ei lähde punkemaan ja valumaan ulos, vaan pidän sen ulkopohkeella kontrollissa. Ulkopohkeella siis pidän takaosaa vastaan. Jos takaosa valuu ulos, myös paino takajaloilta katoaa.

Sitten itse avotaivutuksen harjoitteluun.
Helpointa on siis tehdä avotaivutusta uralla. Varsinkin jos aloittelee joko itselleen tai hevoselle avotaivutusta, kannattaa mennä ihan pitkälle sivulla ja ratsastaa oikeasti uralla. Näin ollen saat apua seinästä tai aidasta, jotta hevosen takaosa ei pääse valumaan ulos, niin että paino takajaloilta katoaa. Pääset myös harjoittelemaan avoa "turvallisemmin", sillä voit aluksi keskittyä enemmän oikeaan asetukseen ja taivutukseen, kun takaosa ei lähde valumaan seinän ansiosta. Myöhemmin toki kannattaa siirtyä aidalta pois ja opetella myös takaosan hallinta ulkopohkeella.

Avotaivutus suoralla hevosella, asetus saisi olla enemmän liikkeestä poispäin, eli hieman hevosen etuosaa sisälle enemmän ja nenää sisälle!

1. Helpointa on lyhyen sivun jälkeen lähteä ratsastamaan avoa käynnissä. Eli ensin asetat ja taivutat kulman läpi hyvin, käytä kulmaa apuna taivutukseen. Voit myös tehdä kulmaan vaikka voltin, jos taivutuksen kanssa on hankalaa. Kun saavut pitkän sivun alkuun kulman jälkeen, jatkat samalla asetuksella ja taivutuksella kulman jäljiltä koko pitkää sivua pitkin, kuin olisit kääntämässä voltille. Älä suorista hevosta kulman taivutuksen jälkeen! Muista ulkopohje ja ulko-ohjan tuki. Hevonen taipuu rungostaan, ei pelkästä kaulasta. Hevonen kulkee kolmella uralla.

2. Kun avotaivutus uralla onnistuu, voidaan tehdä vaikka pituushalkaisijalla ihan samalla idealla avoa. Tällöin vain joudut itse olemaan ulkopohkeen kanssa tarkka, sillä seinä ei auta sinua tukemaan hevosen takaosaa, vaan sinun täytyy itse tehdä se. Samalla lailla muista ratsastaa ja taivuttaa hyvin kulman läpi kun käännät pituushalkaisijalle. Sen jälkeen ei suoristusta, vaan jatkat samalla asetuksella ja taivutuksella avoa. Muista huolehtia takaosasta, ettei se valu ulos.

3. Kun suoralla uralla avon ratsastaminen onnistuu, voidaan avoa tehdä myös ympyrällä. Tällöin on vain oltava todella tarkka, että ympyrän ura säilyy. On vaikeampaa hahmottaa avossa ympyrällä mitä uraa ratsastetaan kuin suoralla.

Myöhemmin treenin myötä, avoa voi ratsastaa näillä kaikilla kolmella tavalla myös ravissa ja laukassa!

HOX! On tosi tärkeää ymmärtää, että avossa ratsatetaan etuosaa uran sisäpuolelle, eikä takaosaa ulos!
Itselläni ainakin aluksi oli muistisääntö että "avossa takaosa ulos" ja työnsin sen sisäpohkeella uralle. EI EI EI! Tällöin juuri menetetään paino takaosalta ja etuosan hallinta. Silloin kyseessä on enemmänkin pohkeenväistö, ja sehän on irrottava liike, ei kokoava.

Sulkutaivutus

Sulku on myös kokoava liike ja sillä treenataan samoja asioita kuin avossa.Avossa mennään liikkeestä pois päin, sulussa asetetaan ja taivutetaan liikkeen suuntaan.

Sulkutaivutuksessa etuosa liikkuu uralla ja takaosa uran sisäpuolella. Hevonen liikkuu neljällä uralla, toisinkuin avossa mennään kolmella uralla.
Itse käytän sulkutaivutusta puhuttaessa, kun kyseessä on taivutus suoraa uraa pitkin, ja sulkuväistöä käytän, kun puhun sulkutaivutuksesta, jossa liikutaan lävistäjää pitkin ja "väistetään" samalla.
Englanniksi näille on paremmat nimet. Suoralla uralla sulku on travers, lävistäjällä half-pass.

Ratsastajalta vaaditaan taas sisäohjasta asettamista ja taivuttamista liikkeen suuntaan, ulko-ohjan tuki, jotta voit säädellä asetusta ja taivutusta. Tässäkin laitan hieman ulkopohjetta taaksepäin, jotta varmistan että takaosa liikkuu sivulle ja väistää sisälle. Sisäpohje pitää myös vastaan, jottei hevonen lähde kaatumaan sisäpohjetta päin. Ratsasta takajalkoja alle ja aktiivikseksi.

Sulkuväistö, eli half-pass, eli sulkutaivutus lävistäjällä liikkeen suuntaan.
Sisäohja asettaa ja taivuttaa, ulkopohje on vähän takana, jolla varmistan että takaosa seuraa mukana ja väistää.  Liian taakse ulkopohjetta ei saa laittaa.

1. Myös sulkutaivutus on hyvä aloittaa uralla pitkällä sivulla. Hevosen nenä osoittaa suoraan menosuuntaan päin, etuosa uralla, takajalat uran sisäpuolella. Ulkopohje siirtää takaosaa uran sisäpuolelle, sisäohja asettaa ja taivuttaa, ulko-ohja tukee ja säätelee taivutuksen asteita. Tässäkin on syytä muistaa, ettei sisäohjalla saa taivuttaa liikaa kaulaa! Silloin hevonen ei pysty tuomaan takaosaansa uran sisäpuolelle koska mitä tekee sisään taivutettu kaula? (pssst. niinkuin laukannosto postauksessa, se lukitsee sisälavan! )
Muista taas ratsastaa kulma hyvin, tai tee vaikka taas voltti kulmaan. Kun teet voltin, muista asetus ja taivutus jo voltilla. Kun palaat voltilta uralle, jää pitämään "voltin asetukset" suoralla! Saat voltin jäljiltä ikäänkuin raamit sulkutaivutukseen jo valmiiksi.

2. Kun pitkällä sivulla onnistuu sulku, siirrytään myös tekemään sitä vapaalla uralla, esim pituushalkaisijalla, niinkuin avossa. Tällöin seinä ei tue etuosaa, joten joudut taas itse keskittymään siihen.

4. Myös avon ja sulun vaihteleminen suoralla uralla on hyvää treeniä. Vahvistaa takaosaa ja opit hallitsemaan hevosen etuosaa. Eli tulet pituushalkaisijalle esimerkiksi vasemmassa kierroksessa. Käännät heti alkuun voltille, ja voltin jälkeen jatkat pitkin pituushalkaisijaa avotaivutuksessa. Noin puolessa välissä suoristat ja käännät uudestaan voltin vasemmalle, mutta kun palaat voltilta takaisin pituushalkaisijalle, jatkatkin suoralla uralla sulkutaivutuksessa.
Eli ensin voltti, jonka jälkeen suoraan avossa (etuosa uran sisäpuolella, takaosa uralla, kolmella uralla). Suoristus välissä.
Sen jälkeen uudestaan voltti, jonka jälkeen jatkat sulkutaivutuksessa (etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella, neljä uraa).
Ja myös tämä onnistuu käynnissä, ravissa ja laukassa.

Sulkuväistö, eli half-pass, eli sulkutaivutus lävistäjällä mutta laukassa. Hertta saisi asettua rehellisemmin oikealle. Vaikka asetus on oikealle, Hertan nenä osoittaa enemmänkin vasemmalle! Eli mun pitäisi uskaltaa päästää enemmän ulko-ohjasta ja antaa hevosen asettua liikkeen suuntaan.

Vastataivutus

Melkein sama kuin sulkutaivutus, mutta päinvastoin. Takajalat ovat uralla ja etuosa uran sisäpuolella. 

Harjoituksena yksi suosikkini on ympyrällä asetuksen vaihtaminen sulkutaivutuksesta vastataivutukseen ja takaisin. Eli pääty-ympyrä, ja aloitan sulkutaivutukella vasemmassa kierroksessa. Takaosa on uran sisäpuolella ja etuosa uralla, asetus vasemmalle. Hevosen pää osoittaa liikkeen suuntaan. Sitten vaihdan lennosta taivutuksen vastataivutukseen, eli pää osoittaa edelleen suoraan, mutta nyt etuosa on uralla ja takaosa "uran ulkopuolella". Eli käytännössä vaihtelen asetusta ja taivutusta vasemmalta oikealle ja takaisin. Toisin sanoen, vastataivutus on sulkutaivutusta eri suuntaan. Voin siis tehdä ympyrällä sulkutaivutuksia sekä vasemmalle että oikealle, vaikken vaihda suuntaa. 

Takaosa sisään, takaosa ulos, takaosa sisään, takaosa ulos... Pää pysyy suorana, runko taipuu vasen, oikea, vasen, oikea...

Näitä on välillä tosi vaikea selittää ilman kuvia tai videota. Piirsin nyt kuitenkin kauniisti vapaalla kädellä karkean piirroksen sulku ja vastataivutuksen eroista! :D

Taiteilijan näkemys sulku- ja vastataivutuksesta! :D 

Huhhuh. Stoorista tuli aika pitkä, ja tuntuu että vielä olisi kaikenlaisia juttuja sanottavana, mutta yritetään pitää mielenkiintoa yllä ja pitää "mahdollisimman lyhyenä". Olen välillä tosi huono selittämään, varsinkin jos innostun jostain asiasta. Saa sanoa ihan suoraan jos ei ymmärrä niin yritän korjailla.

  Lisää ehdotuksia saa laittaa! 

Uusi maailmanennätys!

Jo nyt on kumma! Ei se Totilaksen maailmanennätys ehtinyt kauaa olla kun (ylläri ylläri) Dujardin ja Valegro sen rikkoi!
http://www.eurodressage.com/equestrian/2013/12/18/dujardin-and-valegro-smash-freestyle-world-record-win-2013-cdi-w-london

Muistan kuinka jäätävä kohina oli silloin kun Totilas rikkoi ennätyksen. Eihän kukaan ollut ikinä ylittänyt maagista 90% rajaa. Nykyään taas tuntuu että tuo 90% tuntumassa ratsastaminen huipulla on ihan "normaalia" jo. :D

Itseäni ei sinäällään yllättänyt että Valegro rikkoi tämän ennätyksen. Vaikka henkilökohtaisesti Valegro ei itseäni niin kohauta, niin pakko myöntää että oli kyllä niin harmoonisen ja helpon näköistä tuo rata! Tästä kouluratsastuksessa on kyse. Se näyttää helpolta, hevonen tyytyväinen ja elastinen. Häntäkään ei huiskinut kertaakaan! Pieni ja söpö lihapulla!

Valegro piaffissa.

Tykkään kauheasti Damon Hillistä, ja jään innolla odottamaan, josko siitä tulisi seuraava ylivoimainen tähti. Mun mielestä sen liikkeet ja temput on täydellisiä, piaffista piruetteihin. Se venyy, se lyhenee, se kokoaa. Ja kaikki myös ilman hännän huiskimista. Liikkuminen on kevyttä. Damon Hill on niin täydellinen! Rautiaskin vielä ;)

Edward Gal ja Undercover on kyllä tehnyt ihan järkyttävän tason nousun vuodessa... Pari vuotta eteenpäin niin taitaa olla sekin kohta aika lyömätön pari! Kateeksi käy Galin taitoa... Monta hevosta ratsastanut maailman huipulle ja lisää tulee.

Niiiin hieno Damon Hill! 8)

Nyt pitää Dujardinin kypärä päässä miettiä itsekin miten sitä ratsastetaan ja pyrkiä samaan! ;) (hahha, unissani...)

Noh, sillä välin kun Lontoossa tehdään superhevosilla maailmanennätyksiä, niin me Hertan kanssa mentiin jäätyneellä kentällä vähän puomeja. Kiiltopeilijää on nyt onneksi hävinnyt ja hiekka näkyy. Se vaan on ihan jäätynyt kivikovaksi, mutta kyllä siinä ravata uskalsi pikkupätkiä. Naapuritallin suomenhevosen kanssa sitten mentiin lahjakkaasti puomikasojen yli. Joutui Herttakin käyttää päätään jotta tietää mihin jalkansa laittaa. :)

Valmennuksessa

Ei mennyt ihan niin kivasti kuin viime kerralla. Hertta ei kyllä huono ollut, mutta vähän se yritti makaa kädellä ja vetää mua mukaansa eteen. Oli paljon vaikeampi harjoitella tätä kevyttä kättä kun hevonen olisi halunnut makaa kädellä. Tällöin menee helposti vetokilpailuksi, vaikkei se takaisin vetäminen auta mitään. Päin vastoin, vetämiseen tarvitaan aina kaksi.

Yksi syy voi olla se, etten tosiaan ole viikkoon päässyt edes laukkaamaan olosuhteiden takia. Ensin rokotus ja sen jälkeen jääkausi. Silti siihen nähden H olisi voinut olla kamalampikin ratsastaa. Laukka sillä oli tänään erityisen hyvä, parempi kuin normaalisti heti ensimmäisillä askeleilla. Tätä opettajakin ihmetteli että mites se laukka on heti suht hyvää. En sitten tiedä auttoiko kun eilen hieroin Herttaa oikein linimentin kera selästä ja takaosasta?

Tämän liikkumattomuuden takia otetiin vähän rauhallisemmin. Ensin käynnissä ympyrällä vastataivutuksia. Hertan täytyisi saada aina ulkokylki kantamaan, eikä se saa kaatua sisälle. "Apupyörät polkupyöristä pois" eli hevonen menee itse "kahdella pyörällä suoraan" eikä nojaa/tukeudu apupyöriin.
Harmittaa kun Herttaa en saanut tänään niin hyvin kantamaan ja etuosaa ylös. Vähän oli sellainen riittämättömyyden tunne, kun viimeksi sai niin paljon ahaa-elämyksiä.

Tosi hyvä harjoitus oli laukkapohkeenväistö, josta suoristus ja laukanvaihto. Olen ollut tosi tyhmä kun en tätä ole aiemmin harrastanut vaikka ensimmäisessä treenivinkki postauksessa kehun maasta taivaisiin laukannoston apuna tehtyä pohkeenväistöä! Jos kerta pohkeenväistö ravissa saa aikaan hyvän laukannoston, niin totta hemmetissä pohkeenväistö laukassa saa hyvän laukanvaihdon aikaan! Laukanvaihtohan on laukannosto laukasta! ;) Eli nostetaan uusi laukka suuntaa vaihtaessa lennosta.
Ei saa siis tehdä niinkuin minä teen, vaan niinkuin sanon! :D
Eli ensin pitkän sivun alusta lähdetään pohkeenväistöä laukassa kohti keskilinjaa. Keskilinjalla suoristus ja vaihto! 1. Valmistele 2. Avut 3. Vaihto. Eli suoristukseen kolme laukka askelta joista kolmannella vaihto!

Videomateriaalia tästä harjoitteesta löytyy, eikä mitään kännykkälaatua vaan ihan videokameralla! En vain saa sitä tällä hetkellä ulos kamerasta, joten lupaan tehdä pienen koosteen tästä tunnista myöhemmin ja lisään  sen tänne. Varsinkin tuo laukkapohkeenväistö-laukanvaihto harjoite on hyvä nähdä videolta, niin selkeyttää asioita. :)

Tässä nyt pikainen päivitys tän päiväisestä tunnista, ilman kuvia valitettavasti... Ens kerralla sitten taas terästäydyn ja teen kunnon postauksen :P

Kirottu jääkausi..

Tää on niin ahterista! :(

Viimeksi olen päässyt kunnolla ratsastamaan Hertalla viime keskiviikkona! Silloin oli vielä lumi maassa, tosin silloinkin mentiin aika hienoilla kiikkuvilla tilsoilla takajaloissa kompastellen, mutta sentään pohja oli suht hyvä kentällä. Sitten torstaina olikin jo rokotus ja se järkyttävä myrskypäivä jolloin en myöskään päässyt ratsastamaan. Pe + la oli kokonaan vapaa ja sunnuntaina yritin mennä ilman satulaa ratsastamaan, mutta siinä vaiheessa kun alkoi olla isot tilsat taas takajaloissa ja pito peilijäällä (1 cm lumikerroksen alla) ei enää pitänyt, niin annoin olla. Kävelin ehkä 15 min silloin.

Tänään ajattelin että olisiko peilijää meidän kentältä sulanut pois mutta turha toivo. Paikoitellen saattoi olla hiekkaläikkiä, jotka nekin ovat kivikovat. Päätin kuitenkin että varmana menen ratsastamaan ja liikuttamaan Herttaa, sillä huomenna mennään taas Hyyppärään valmennukseen, eikä ole oikein hevosta kohtaan olla viikkoa vapaalla ja sitten lähteä painamaan täysillä maneesille. Hepat eivät oikein tarhassakaan pääse nyt rennosti liikkumaan, koska tarhatkin ovat ihan peilijäässä. Toki ne kellä on hokit liikkuvat enemmän, mutta meidän kengättömiä hevosia käy sääliksi kun liukuvat käytännössä tallista tarhaan ja takaisin. Enemmän askelia tulee varmasti karsinassa kuin tarhan nurkassa seistessä.

Kenttä tällähetkellä. Hienosti kiiltää!

Menin juoksuttamaan Herttaa tallin taakse olevalle pienelle virheälle tarhan/laidun pätkälle. Se oli ainoita kohtia jossa ei ollut peilijäätä, mutta liukas ja kova sekin oli. Muhkurainen kaiken päälle vielä. Hertta meni häntä tötteröllä passagemaista ravia, sillä se pelkää "mennä piha-alueelta pois" ja oli tosi jännittynyt. Sen verran fiksu eläin ettei kuitenkaan lähtenyt huonolla pohjalla rykimään. Sain siis raviosuuden hoidettua juoksuttamalla tällä pienellä 10 m voltilla. Juoksi kyllä niin väärinpäin etteä. Selkä notkolla, pää taivaissa ja takajalat tallissa! Näin sen hevosen selän saa kipeäksi kun se ei voi liikkua hyvällä pohjalla rennosti, vaan jännittyy selästään. Jännittyi Hertta toki koko tilanteen takia, eikä vain pohjan.

Menin sen jälkeen kentälle selästä käsin. Kävelin ja tein piaffia oikeastaan vaan ja paljon taivutteluja käynnissä. Myös niitä temponvaihteluita. Tajusin että kenttä oli reunoilta aikalailla kokonaan sula, joten siellä kävelin hiekalla.

Tallinpihalla yksi jos toinenkin voi vetää autolta talliin vaikka mahallaan liukuen! :D

On tää kyllä taas niin laadukasta treenaamista että! Väkisinkin tästä joulukuusta näköjään tulee Hertalle sitten lepokausi. Ellei sitä lunta nyt kohta tule ja kunnolla, niin aika toimettomana ollaan. Pahinta on tuo peilijää. Jos maa olisi vain jäässä voitaisiin suolata kenttä, niinkuin tehtiinkin tänä syksynä. Metsäänkään ei päästä kävelemään kun sielläkin on polut peilijäässä.  Mutta kun ei niin ei... Masentavaa!

Tänään mulla alkoi joululoma. Jotain kivaa sentäs! Sekin tietty masentaa kun olisi lomalla aikaa ratsastaa niin ei sitten kun ei puitteet anna myöden. Noh, jos tämä tosi kauan jatkuu niin pitää miettiä yrittäisikö käydä naapuritallin maneesilla, josko vaikka kaverini lähtisi Hertan varsan kanssa mukaan, niin mentäisiin yhdessä.

Onneksi huomenna pääsen tunnille! Hevonenkin pääsee juoksemaan hyvällä pohjalla. :)

Vuoden 2014 kisakalenteri ja kisakuvia

Lohja, palkintojenjako. C Taru Arola

Ei ole montaa päivää jäljellä tätä vuotta! Ajankulukseni katselin Kipasta ensi vuoden kisakalenteria, ja tein vähän jo esisuunnittelua kisojen suhteen ensi vuodelle. :)
En toki voi varmuudella sanoa mihin kisoihin päästään esim. töiden takia, enkä tosiaan voi tietää mitä luokkia edes on tarjolla ko. kisoissa! Sen näkee sitten, joten tämä lista todennäköisesti tulee muuttumaan jonkin verran. Pääpiirteittän varmasti päästään kuitenkin aikalailla suunnitelmien mukaan (ellei hevonen katko kinttujaan etc. *koputtaa puuta*)

Listaan ensin mahdolliset kansalliset kisat. Yllätyin että niitä tulisi tänä vuonna noinkin paljon! Alleviivasin sellaiset "must" kisat. Loput on sitten "ehkä".

23.3. Mikkeli, Va A, tosi iso EHKÄ, koska yleensä tässä vaiheessa maneesittomuus haittaa treenejä...
11.-13.4Ypäjä, jos Va A luokkia avoimena tarjolla
26-27.4. Vantaa, joko Small Tour osakilpailu? (katsotaan onko sinne edes asiaa..) tai avoin Va A?
11.5 Tampere, Small Tour osakilpailu? (hyvin iso EHKÄ)
17-18.5 Jyväskylä , riippuu onko sopivia luokkia ja pystyykö lähtemään niin pitkälle.
24-25.5 Laakso, Pikkukierros? Avoimia? ---> TAI 24-25.5 Vesilahti, avoin Va B/Va A
29.5 Vihti, Prix St Georges
7-8.6 Korpilahti, jos avoimia Va A, viimeksi en oikein kisapaikkana tästä tykännyt.
15.6 Ypäjä, kisaviikko, Senioriderby?
13-15.6 Tampere, avoimia PSG/va A?
17-20.7 Lappeenranta, avoimia Va A/PSG, ehkä Small Tour.
2.8 Helsinki, avoin Va A
17.8 Porvoo, avoin Va A/PSG/Inter?
22-24.8 Ypäjä, avoin PSG/Inter?
29-30.8 Harju, Joukkue SM?
12.10 Mikkeli, Va A?
31.10-2.11 Ypäjä, Hallimestaruuksissa avoimia PSG/Inter?

Vihti Dressage Center, verryttely piaffia

Aluekisoja en viitsi vielä laittaa, koska niistä ei ole todellakaan mitään varmuutta vielä tähän aikaan vuodesta. Ne yleensä julkaistaan paljon myöhemmin. Suunnitelmissa on kuitenkin käydä muutamat aluekisat, jos siellä on Va A/PSG luokkia. Tai sitten alkukaudesta jos Hertta tuntuu hullulta, niin aloitellaan vaikka muutamilla Va B luokilla kisakauden aluksi. Toivottavasti Järvenpäässä ainakin olisi aluekisoja tänä vuonna.

Ihmettelin tosiaan suuresti että kansallisia kisoja olisi ensi vuodelle noinkin runsaasti! Yleensä meille ei ole kansallisiin ollut a) sopivia luokkia b) tarpeeksi lähellä c) ei avoimia. Yleensä olen käynyt vain muutamat kansalliset kisat, mutta ensi vuosi näyttäisi olevan sitten enemmän sillä tasolla. Ajattelin että tämä muutos saattaa johtua siitä, että nyt ollaan kehitytty siihen pisteeseen että meille alkaa olla avoimia luokkia tuolla vaikeammalla tasolla. Ennen oltiin ns. väliinputoajia, joko liian helppoja tai sitten liian vaikeita luokkia tarjolla. Nyt näyttää kyllä todella hyvältä ensi vuoden kisakalenteri!

Vihti DC

Voin kyllä jo heti luvata, etten jokaiseen listan kisaan ole lähdössä, koska meillä on resusrssit rajalliset, mutta yritetään mahdollisimman moni kisa kiertää kun vielä siihen on mahdollisuus! :)
Kun näitä kuvia katselee niin hirvee hinku tulee päästä taas kisoihin... Saisi kesä jo tulla!!!
Nyt vain alan sitten miettimään niitä Interjuttuja ja haaveilen Small Tour osakilpailusta.. JÄIKS! Aina saa haaveilla. ;)

Laaksolla molemmat kuuntelee huoltojoukkojen huutelua! ;)

Laaksolla, verryttelypiaffia.

Vihti Dressage Center, verryttelyä

Lahti, keskiravia radalla C Janna Pehkonen

Laaksolla, verryttelyssä kevyttä ravia

....?.... :D

Laakso, verryttely

Kangasala, radalta C Janna Pehkonen

Tampere, verryttely. C Hanna Heinonen

Ypäjän kisaviikko, Senioriderbyn radalta C Janna Pehkonen

Tänään Hertta saikin rokotuksen, joten nyt viikonlopun yli se saa olla tosi kevyellä. Toivonmukaan päästään kuitenkin valmennukseen ensiviikolla, sillä se on viimeinen mahdollisuus ennen lomia ja mun viisaudenhammasleikkausta... Sitten valmennukset siirtyy ensivuoden puolelle! Tammikuussa mulla alkaa pakollinen apteekkiharjoittelu, joten se osittain kyllä jarruttaa heppailua ja valmennuksissa käymistä. Toivonmukaan pääsen kuitenkin edes kerran kuussa Hyyppärään!