Kootussa Ravissa

31. maaliskuuta 2014

Irtokenkää ja muuta sälää

Heti kun pahimmat kiimahöyryt ovat väistymässä ja työskentely alkoi olla jokseenkin entisellään, tippui H:lta eilen oikean etujalan kenkä 10 metriä ennen tallin ovea maastokävelyn päätteeksi... Jepjep. Tänään kun menin katsomaan onko reagoinut nakuun jalkaan mitenkään, huomasin että oikeassa takajalassa oli jalan ulkopuolella pitkä katkonainen haava. Jalka on hieman lämmin ja turvottuu haavojen kohdalta, mutta Hertta ei ole oikeastaan koskaan moneen vuoteen reagoinut pahoihinkaan haavoihin mitenkään. Mutta silti. Jes...



Olen tosiaan pari viimeistä päivää käyttänyt Hertan kiima-lehmä-moodin hyväkseni ja tehnyt sen kanssa maastossa hommia, sekä kentällä niiden ravipuomien kanssa. En edes yritä lähteä tappelemaan "nopeat takajalat!" linjalle, vaan annan puomien/maastossa olevien mäkien hoitaa takajalkojen aktivoinnit. Tosi outoa mennä Hertalla meidän takametsään kävelylle ja kiipeilemään kun se ei jännity! :D
Nyt kun Hertta haaveilee miehistä ja varsoista, niin se on niin rennon letkeä että hyvin voidaan mennä metsässäkin ilman huolen häivää. Normaalisti Hertta jännittyy maastoon selästään että siellä mennään selkänotkolla ja takajalat tallissa, mutta nyt on asia toisin. Mikäs siinä! Käy mulle. H tosin liikkuu ylämäissä kuin täi tervassa. Meinaa poni hyytyä. ´Hyvää reeniä siis!
Yksi hyvä kontsi takaosan alle tuomiseen ja takajalkojen aktivointiin on peruuttaa hevosta ylämäkeen. Suosittelen.

Noh, juuri kun pitkin ohjin hölkötellen kävellään takaisin tallin takametsistä, tarhojen kohdalla, 10 metriä tallin edessä, H jättää oikean etukenkänsä matkan varrelle. En edes huomannut tätä ensin, mutta kun pesin jalkoja tallissa huomasin puuttuvan kengän. Tuli pieni aavistus, että kolahtikohan joku tuossa tarhojen edustalla ja päätin lähteä kiertämään takaperin meidän kulkemaa reittiä. Noh, eihän mun kauaa tarvinnut kävellä kun löysin kengän siististi irrotettuna maassa. Kengitys tosin pitäisi olla tällä viikolla, joten aika hyvin ajoitettu. En vain itse tiedä milloin kengitys on.
Kyllä omistaja osaa lyödä irtokengän kiinni, mutta jos kerta kengittäjä on jokatapauksessa tulossa lähipäivinä, ei turhaan viitsi ruveta herkkäkavioista hevosta ominpäin naulailemaan.

Tänään sitten löysin tuon takajalan haavankin. Ei mitään hajua mihin se on sen iskenyt. Tätä haavaa en nyt jaksa miettiä edes, sillä jos johonkin H reagoi niin irtokenkään, eikä haavoihin. Tästä viikosta taisi siis tulla kevyt viikko? Mä kun haaveilin perjantaina lähteväni Hyyppärään valmennukseen. Saas nyt nähä, ei viitsi varailla tuntia jos ei itsekään tiedä onko hevonen käytössä sillon.

28. maaliskuuta 2014

Keravalla Warm Up-partyt!







Wuhuu! Sekä nettikaupassa että myymälässä on nyt kaikki -15%!

Vinkkinä vaan, että jos olet itsellesi hankkimassa uusia saappaita, niin nyt tänään perjantaina on taas Königs edustajat paikalla Keravalla klo 15-19, eli omia saappaita pääsee ihan mittailaustyönä tekemään tarjoushinnoin jos hyllystä ei tahdo löytyä täydellisesti istuvia. Itsehän käytin hyödyksi viime syksyn Königs päivän ja tilasin itselleni mittatilaussaappaat alennuksilla. Tilasin itse Comtesse mallin saappaat, jotka ovat kouluratsastukseen tehdyt. Mahdollisuus kun oli, niin kustomoin saappaitakin oman maun mukaan. Laitoin Swarowski-kristallit tuohon varren reunaan ja kiiltonahkaa. Myös tuo varren yläreunan korkeus oli mietitty ja muutettu mieleiseksi.

Pakko sanoa nyt 2 kertaa saappaita testanneena, että kyllä huomaa kun ovat omaan jalkaan tehdyt! Vanhat Königsit tuntui olevan vasta ensimmäisen 2 vuoden jälkeen suurin piirtein mukavat jalassa, mutta ikinä ne ei ole tuntunut istuvan täydellisesti, vaikka ovat jalkoihin muokkautuneet. On välillä päivistä kiinni, onko saappaat tukalat jalassa vai ei. Eivät kestä yhtään jalkojen turpoamista! :D
Nämä saappaathan vaan paranevat käytön myötä, joten vaikka alkujäykkyyttä on havaittavissa, niin eiköhän nämä tule olemaan päivä päivältä paremmat jalassa!

27. maaliskuuta 2014

No niin tietty, kevätkiima...




Voi jipii. Niinkuin hehkutin eilen kevättä, niin tosiaan sitä kevättä sitten on rinnassa ihan hepoillakin. Hertta meinaan on varmaan kevään ekassa ökykiimassa lämpimien säiden ansiosta... Viikonloppuna skaalantarkistuksessa jo vähän epäiltiin että olisikohan kiima alkamassa kun H on niin tyyni ja vetelä, mutta silloin se oli vain vähän hidas ratsastaessa jalalle, mutta ai että tänään sitten!
Hertta on aina kiimassa tosi rento ja tyyni kaveri, joka on kivaa hoitaessa. Normaalisti se vähän häslää. Mutta ratsastaessa se on hirveä. Se ei kiukuttele tms, mutta se on niiiiin hidas! Varsinkin takaosa menee tosi hitaaksi. Se ei vain reagoi jalkaan ollenkaan silloin. Koko hevonen vaan makaisi tarhassa haarat levällään silmät ummessa.

Eilen tosiaan juoksuttaessa mietin että H näyttää tosi jäykälle takaa. Se ei myöskään reagoinut paineluihin normaalisti, eli selkä tosiaan oli jäykkä. Suorin takajaloin liinan päässä pinkoi menemään. Mutta toisaalta, oli kuitenkin mieleltään TOSI rento ja leppoisa. Laittelin eilen illalla linimenttiä selkään ja hieroin, sekä jumppasin painelemalla ristiselkään vähän liikettä.

Ajattelin että H olisi tänään sitten vetreä, mutta ei. Mulla kävi mielessä ennenkuin menin ratsastamaan että jos se on oikeasti jumissa ristiselästä, niin laittaisin ravipuomeja jossa se saa itsekseen verryteltyä itseään auki nostelemalla jalkoja. En kuitenkaan "jaksanut" kun kaverini oli tulossa myös Hertalla ridailemaan ja kuvailtiin toisiamme vuorotellen. Olisi kuitenkin pitänyt heti ensimmäiseksi laittaa ne puomit!
H oli nimittäin niiiiiiiin hidas jalalle ettei tosikaan! Se ei myöskään ragoinut yhtään takaosallaan. Se vain meni takakorkeana ja takajalat tosi hitaana perässä. Periaatteessa tuntui muuten ihan kivalle, oli rennolla mielellä, mutta vaikka kuinka yritin raipankin kanssa auttaa takajalkoja nopeaksi ja alle, niin Hertta ei vain yksinkertaisesti pystynyt! Sitten se hermostui kun vaan pyytää ja pyytää mutta se ei pysty. Laukka oli tosi matalaa ja jopa nelitahtista, ilman mitään liitovaihetta. Ravi nyt oli jotenkin ok, mutta kuvistakin näkee välillä kuinka pientä liikettä takajalat tekevät.
Tälläistä menoa tänään. Normaalisti kun hipaisen raipalla, niin H kyykkää takaa. Nyt se kuitenkin vain "laittoi hännän koipien väliin", takajalat suorana ja meni virkkuukoukkuun edestä. Tosi jäykkä! Tässäkin kuvassa yritän antaa tilaa edestä samalla kun hipsutan raipalla, mutta ei auttanut tällä kertaa
Mä aikani siinä yritin avoilla ja suluilla ja laukanvaihdoilla jumpata Herttaa ristiaskeleiden kautta. Vähän se vetristyi mutta ei se kyllä hyvä ollut. Heitin hanskat tiskiin siedettävien avotaivutuksien jälkeen ja vaihdettiin kaverini Riikan kanssa osia. Minä kameran päähän ja Riikka selkään. Riikka on viimeksi ratsastanut Hertalla vuosi sitten, ja hyvässä lykyssä hän on käynyt hevosen selässä vuoden aikana 3 kertaa. Aiemmin hän on kyllä ratsastanut aktiivisesti ja omistanut jopa oman hevosen. Hyvin kuitenkin huomaa, että vaikka hevosen selässä olosta on pitkä aika, niin ei se lihasmuistista mihinkään häviä! Koville se kuitenkin otti, sillä ei ole "ratsastuslihakset" kondiksessa niin pitkän tauon jälkeen, mutta taito kuitenkin. :)
Takakorkea, suorin takajaloin laukkaava hevonen.

Ravi oli ihan ok, mutta takajalkojen liike laahaava ja vaisu, niinkuin tässä.
Tässä kuvassa olin juuri yrittänyt vähän piffata Herttaa, jotta se aktivoisi takajalkoja. Tässä ollaan ratsastamassa piaffista ulos, hirveiden kehujen saattelemana... :D
Tässä alkaa jo sujua paremmin, vielä kaipaisin vain poweria taakse.
Sulkuväistössä takajaloille ristiaskelia. Tässä näkee hyvin ristiaskeleet. Näyttää että H:lla on kolme jalkaa.. :D
Avotaivutuksilla taivuttelua ja takajaloille aktiivisuutta.
Lopuksi H alkoi ravissa jo vähän edetä ja takajalat heräsivät vähän mukaan. En silti ollut kovin tyytyväinen ja luovutin hevosen Riikalle. 
Hertta oli aluksi Riikallakin vähän jännittynyt. Se on kiltti ja aina yrittää parhaansa uusienkin kanssa, mutta itse näin kerrankin maastakäsin kuinka suorin ja tönkkö takajaloin Hertta liikkui. Riikkakin huomasi nopeasti mikä Hertasta tekee vaikean:
"Se on liian kevyt kädelle, jopa pakenee sitä nostaen itsensä virkkuukoukkumuotoon heti. Lavat painuu alas ja selkä notkolle, takajalat on tosi hitaat. Välillä tulee hyviä pätkiä, mutta kun kaulaa ja lapaa saa ylös, pienikin virhe ratsastajalta, niin se vetää takaisin linkkuun itsensä. "

Päätin sitten laittaa Riikalle ne ravipuomit mitä itse en tajunnut heti laittaa. Ja taas tässä sen huomaa kuin hyvin tunnen jo tuon hevosen. Muutaman kerran kun Riikka tuli ravipuomeja ja muutaman kerran kun Hertta oli jäykkäjalkaisena ne välit sössinyt, jotain tapahtui, ja H kasvoi ihan silmissä! Se kompuroi aika kunnolla kerran ravipuomeille vasemmassa kierroksessa, jolloin sanoin Riikalle, että yrittää vähän auttaa Herttaa aktivoimalla ravia ja vähän kokoamalla sitä. Jos se sitten tajuaisi että jalkoja pitää oikeasti nostella eikä voi vain harppoa puomien yli ja vähän puomien päälle siinä samalla. Hertta kokosi, ja joutui jumppaamaan puomeilla, ja muutaman jumppakerran (ja lyhyiden puomi välien) jälkeen hevonen oli kuin ihan eri. Riikkakin huomasi tämän heti. Hertan kaula tuli esiin, takaosa laskee ja pyöristyy. Ravin liikkeestä tuli elastinen ja H jopa tarjosi puhdasta passagea, eikä sitä killimistä "passagessa". Muutaman kerran tultiin vielä puomeja, eikä H enää edes kolistellut niiden kanssa kun keräsi itsensä.

Takajalat vaisuina, takakorkea. on se vaikee homma!
Riikka selässä. Tässä myös alun ongelmia.
Aluksi myös puomeilla H halusi mennä suorinjaloin harppoen. Huomasi nopeasti ettei kannata.
Sitten alkoi notkistuminen ja kova yritys!
Ei ne takajalat yhtäkkiä olekaan niin suorat!
Lopuksi rento hevonen, joka työntää takaa, ja liikkuu oikeinpäin.

Näin ongelma ratkesi. Ravipuomeilla. Se sai jotain auki Hertan selässä ja takajalkoihin aktiivisuutta. Olisi pitänyt heti ne laittaa kun oikeastaan sen tunsin alussa, että H ei ole hyvä. Antaa niiden ravipuomien hoitaa hommat, eikä niin että minä tappelen ja vänkään kun mikään ei onnistu. Aion huomenna aamulla laittaa myös ne kolme ravipuomia ja jumpata niiden kanssa. Väistöjä ja ravipuomeja huomenna ohjelmassa siis! Tai miksei koko kiiman ajan...
Kylläpä ne kavalettiharjoitukset ja ravipuomit on hyvä keksintö! Mun täytyis oikeesti ottaa säännölliseen jumppaohjelmaan ne.

Millaisia änkyräkiimoja teidän lukijoiden tammoilla on...? Kevät on ihanaa ;D

Siinä ne uudet saappaat nyt on! :D
Hyvä poni!

26. maaliskuuta 2014

Ah, kevät

On se vaan jotain niin siistiä. Mun talvivihaa voisi luokitella jonkin asteen kaamosmasennukseen varmaan! Yhtäkkiä kun lumet on pois (= kentälle pääsee ratsastaa kunnolla) ja valoisa-aika on tosi pitkä, niin mua ei vaivaa oikeastaan mikään! Ei kouluhommat, ei työt. Jännä vaikutus tolla auringolla...
Varma kevään merkki. Hertalta on lähtenyt loimen takia jouhet sään edestä. Yli talven puolen välin jouhet pysyivät, mutta sillä sekunnilla kun H alkaa vaihtamaan kesäkarvaan, tippui nuo kerralla pois.
Koko pitkän talven oli oikeasti suuri saavutus jos vapaapäivänä pääsin sängystä ylös klo 11 mennessä. Siis mä pystyin kevyesti nukkumaan kellon ympäri, eikä tehnyt tiukkaa edes. Nyt vaikka menen nukkumaan 11-12 aikoihin yöllä, niin olen hyvinkin jo hereillä klo 7 ja klo 8 välillä. Ilman herätyskelloa!
Nojoo, tuo nyt ei liittynyt mihinkään. :D

Taino sinäällään siihen, että työpäivän jälkeenkään ei tarvitse enää juosta kiireen vilkkaa tallille että ehdin tekemään edes jotain vielä kun jotain näkee. Tänäänkin pääsin jo neljältä töistä, mutta tallille raahauduin vasta klo 18 ja silti ehdin hyvin rauhassa puuhailemaan Hertan kanssa. Tänään kuitenkin vain juoksutin sen, sillä sitäkään en ole pitkään aikaan tehnyt. Juoksutin Hertan selänpidennysnarulla, sillä tuntuu että nyt on tehty aika paljon taas "kisamuoto"hommia. Tuon selkänarun kanssa saa oikein liioitellusti ääripäihin. Niska alas, selkä ylös. Tää metodi pääsee tämän narun kanssa oikeuksiinsa. Mun paino ja virheet ei vahingossakaan paina sitä Hertan notkoselkää alas, vaan naru huolehtii että se nousee ylös.

Siinä juoksuttaessa kiinnitin huomiota Hertan takakorkeuteen. Jessus sillä on oikeasti etu ja takaosa ihan eri paria! Tässä kuva...
Ensin on todella korkea säkä, sitten notkoselkä, joka lopuksi huipentuu korkeiden takajalkojen ansiosta ylös. :D
Huvittavaa kun vertaa etu ja takaosaa keskenään. Yllättävän hyvin Hertta kuitenkin tuon megalomaanisen ahterinsa kerää alle ratsastaessa!

Nyt kun saisi kouluhommat pois alta, voisin keskittyä vain ja ainoastaan töissä käymiseen ja harrastamiseen. Kiitos hyvän Kemia-pääni, rästissä olevat kemian kurssit ajaaa mut takaisin syksyllä koulun penkille niitä suorittamaan. Noh, se on vasta ensi syksyn murhe ;)

Yhtäkkiä tuntuu että koko hevosharrastukseenkin hurahtaa uudestaan kevään tultua! Tuttu tunne? 

23. maaliskuuta 2014

Tuomareiden skaalantarkistuskurssi

Luvassa huonolaatuisia kuvia ja huonolaatuista videota. ;)

 Nyt se on tältäkin vuodelta ohi! Meille tämä oli jo muistaakseni kolmas kerta kun ollaan oltu malliratsukkona tuomareille. Aina tämä on yhtä antoistaa. Paras anti tosiaan on, että rata videoidaan ja suorituksen jälkeen pääsee kuulemaan kaikkien tuomareiden ja kouluttajien "juorut" omasta radasta perusteluineen. Risut ja ruusut, mitä saisi olla lisää, mikä oli hienoa. Sama tietenkin kanssa ratsastajilla. Nähdään jokaisen radat ja analyysit. Se jos mikä on opettavasita! Kuullaan itse tuomareita. Ja tietenkin saadaan esittää kysymyksiä tuomareille ja keskutella itse myös Suomen parhaimpien kouluttajatuomareiden kanssa. Tuntuu että on itsekin taas fiksumpi kesän radoille.

Hertta oli jo kotitallilla jotenkin tosi lunki. Traikusta ulos tuli silmät ummessa oleva tamma. Valmiiksi jo kirosin että onko tässä taas kevään ensimmäiset tahmakiimat... Yleensä se tietää ongelmia jos Hertta on selvästi "liian rennosti" kisapaikalla. Silloin se yleensä on TOSI hidas jalalle ja raskas ratsastaa.

Noh, enpä arvannut väärin.

Verryttelyssä huomasin että tosiaan se ei reagoi jalkaan ollenkaan. Periaatteessa liikkuu ihan nätisti, mutta mitään ei tapahdu. Perusliike on jo sen verran hyvä että onneksi tämä ei välttämättä näy niin pahasti että siitä sakotetaan, mutta valmentaja ja me omaiset kyllä huomataan että näyttääpä meno laiskalle.
Sillä aikaa kun muut ratsukot suorittivat näyttöjänsä niin minä painelin maneesista ulos Hyyppärän jättimäiselle kentälle verryttelemään. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jättimäisellä kentällä pääsin oikeasti ratsastamaan ETEEN! Otin pienoisen "perkele"-asenteen ja otin heti vastalaukassa reipasta keski/lisättyä laukkaa. H oli niin tahmea! Se ei millään meinannut reagoida jalkaan kun sanoin jaloilla "Eteen!". Peruslaukassa kaikki meni pikkusievästi mutta sitten kun vaadin eteen reippaasti niin se vaihteli laukkoja ja tiesmitä vääriä reaktioita. Mitään muuta en pyytänyt kuin eteen ja reaktiot olivat kaikkea muuta temppuja, kunhan ei vaan tarvitsisi olla takaa aktiivinen. Huoh.
Vastalaukkaa kulmaan.
Keskilaukkaa
Siinä aikani oikeasti haipatin valehtelematta kenttää ympäri. Tein Hertalle selväksi että täällähän liikutaan eikä madella.
Kun H alkoi vähän reagoimaan ja edes yrittämään, niin otin ohjelmaan kuuluvia käynnin kautta laukanvaihtoja. Näissä H vähän myös terästäytyi, mutta tosi lötköjä siirtymiä tuli aluksi. Tamma ei olisi yhtään viitsinyt tehdä töitä.

Sitten jo päästiinkin maneesin pikkupäätyyn odottamaan edellisen radan ajan valmistautuvana ratsukkona. Tässä yritin käynnissä tehdä ohjelmaan kuuluvia takaosakäännöksiä jossa kokoan Herttaa. Valmentajakin oli paikan päällä ja tuli avuksi takaosakäännöksiin. "Yksi kokoava askel sivulle, sitten eteen askel." Tätä jatkettiin koko odotteluaika ja sitten radalle.

Vähän saatiin siis prässättyä Herttaa hereille, sillä radalla se meni ihan ok. Perusliike säilyi, mutta ei se helppoa ollut selkään. Joka askelta sain ratsastaa eikä hetkeksikään voinut jättää tekemättä mitään. Periaatteessa mitäänhuonoa ei tapahtunut. Saatiin tasaisesti koko ohjelmasta 7 ja 8 numeroiksi jopa, mm. alkutervehdys oli heti kättelyyn 8. Laukka on siis suoristunut paljon! Lähinnä sulkutaivutuksissa näkyy jos H ei ajattele itse yhtään eteen. On tosi vaikeaa ratsastaa liikettä esiin ja samalla tehdä taivutusta kun hevonen koittaa hyytyä. Niistä tuli 6 tai joiltain tuomarikokelailta 5,5. Vastalaukoissa sama homma ja H jäkittää. On myös vaikeaa saada vastalaukkaa kun hevonen meinaa koko ajan tippua raville. Tästä syystä kun koko ajan patistat eteen, niin vähän jännittyneeksi toinen vastalaukka meni. Toisesta saatiin 7 ja huonomasta 6, eli ei nyt ihan karseeta toki ollut.
Siirtymisista saatiin aikalailla 7 ja 8! Tosi hyvä. Eli laukasta käynnin kautta laukanvaihdot meni nappiin. On siis siirtymisten treenaus tuottanut tulosta.
Keskiravia.

Viimeinen liike radalla on vasemmassa kierroksessa lisättyä laukkaa pitkää sivua pitkin. Kaikki alkoi hyvin mutta pitihän Hertan sitten kokea herääminen radan viime metreillä ja se näki jonkun mörön maassa. "Hyppäsi" sen yli ja jäi hillumaan! Tämän jälkeen sain sen kyllä aisoihin ja se jatkoi tyytyväisenä lopputervehdykseen "ehdinpäs näyttää omia liikkeitä!". Siis voi elämä toi on mielenkiintonen eläin! :D Yhtä nopeasti kuin se ehtii aloittaa varottamatta tollasen, niin salamana se sen myös lopettaa ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tässäpä kuvakooste...
"OMG! Tossa on jotain...
"... parasta hypätä sen yli..."
"... päästä mut siltä karkuun!!" T. Hertta
"Nyt loppuu!!!" T. Noora
"Okei, ei sit mitään. Jatketaan vain loppuun". T. Hertta
 Videolta kun katson rataa niin mun täytyy tehdä jotain nyt todenteolla tolle mun könötykselle laukassa!!! Valmentajakin huusi kesken verkan "ja Noora nojaa taakse!!!" . Taidanpa pyytää jotain kaveria avuksi ja laitan itseni ihan liinan päähän, jossa keskityn vain ja ainoastaan taakse nojaamiseen laukassa!

Ja meitsi könöttää...

Itse laskin toisen kouluttajatuomarin tekemät paperit, ja prosenteiksi tuli 67%. Viime vuonna saatiin 71% joten vähän näkyi tämä tahmaisuus. Taino ei se tahmaiselta näyttänyt, mutta yleinen laatu kärsii ja liike ei ole niin hienoa. Kouluttajatuomarikin totesi radasta "Se suorittaa tasaisesti ja kuuliaisesti ja on todella nöyränä. Siitä ei kuitenkaan pidä rankaista alakerran pisteisiin, jos YHDESSÄ kohdassa 29:stä kohdasta se tekee pienen hillumisen. Se vain osoittaa olevansa vielä elossa" :DD
Aika osuvasti sanottu.

Hertta on just tollanen! Jos se on hidas ja tahmea, jolloin alan toki ratsastamaan enemmän, se vähän menee yli. Ei omalla tavallaan kestäkkään sitä patistamisen määrää jolloin se kuumenee yli. Hertta on parempi kisoissa, jos se käy omasta takaa kuumempana, jolloin mun ei tarvitse patistaa sitä, vaan se liikkuu itse. Voin keskittyä enemmän kaikkeen muuhun ja valmistella paremmin. Nyt kaikki energia menee jokaisen askeleen ratsastamiseen ja Hertta ei siedä tätä. Tammat!

Tässä vielä video koko radasta. Kuvan laatu on tosi huono. Ipadilla tämä kuvattiin ja siinä näyttää ihan laadukkaalta videolta, mutta taisin lataa tämän Youtubeen "huonompana" laatuna. Noh, katsokoon ken jaksaa. Lopussa ihme kekkuloinnit... :D



Nyt alankin pesemään valkosia kamoja, koska kisakausi on taas lähempänä kuin aiemmin. 11.4 perjantaina jatketaan "oikeiden" kisojen kanssa Prix St. Georges luokalla Ypäjän kansallisissa! Lumet on veks kentältä, joten nyt se treeni vasta alkaakin, kohtuudella talven jäljiltä toki ;)

22. maaliskuuta 2014

Arvonnan voittajat!

Kiitos kaikille kommenteista ja vastauksista pieneen "galluppiin" jonka yhteydessä osallistuitte Hevoset- messujen lippujen arvontaan (2 kappaletta 2 hengen lippuja). On kiva vähän kartoittaa kerralla teidän mielipiteitä.

Arpaonni suosi nimimerkillä:

Anna-Liisa Huuskonen ja Kiiu!

Onnittelut! Seuratkaa sähköpostianne... :)




21. maaliskuuta 2014

5.Keskiravia vai lisättyä laukkaa?

Pitkästä aikaa treenivinkkipostaus!
Tänään olin siis Hyyppärässä valmennuksessa ja sain inspistä kirjoittaa keski ja lisätyistä askellajeista ja niiden ratsastamisesta. Keski ja lisätyllä askellajilla on eroa, monesti vain näkee radoilla että keskiravi ja lisättyravi ratsastetaan samalla tavoin. Valitettavasti tähän ei aina tuomareiden toimesta puututakkaan, mutta nyt avaan päätäni siitä, miten se pitäisi ratsastaa ja miten itse ratsastan ne. Mulla tosiaan on ongelmia oman käden kanssa ja siitä ohjasta päästämisessä, ja se näkyy keskiaskellajeissa. Voin siis itsekin palata nyt lukemaan tätä tekstiä ja koittaa ottaa oppia... :D "Älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin sanon".

Muistutan nyt taas, että nämä "vinkit" ei ole mitään absoluuttisia totuuksia, vain mun omia päähänpistoja ja mitä olen toimivaksi todennut niillä hevosilla mitä olen ratsastanut/pitänyt tunteja. En todellakaan osaa ja tiedä kaikkea muita hyviä vaihtoehtoja maailmassa, mutta näin minä olen tehnyt. :P Jokainen tekee omat tapansa ja se on vain hyvä. Kaikki ei toimi samoilla ohjeilla!

5. Miten keski- ja lisätytaskellajit eroavat toisistaan? Entä miten keskiaskellaji opetetaan?
Lisättyravi Ypäjän kansallisissa.
Keskiravi on meidän bravuuri Hertan kanssa kouluradoilla. Harvoin saadaan siitä alle 7 numeroa, parhaimmillaan 8,5. Ideaalikeskiravia on niin monta kuin on keskiravin ratsastajaakin, mutta peruspilarit on samat. Keskikäynti sen sijaan on haastavaa, sillä siinä näkee Hertan jännittymisen helpoiten. Jos Hertta on rentona, ollaan saatu jopa 7 keskikäynnistä, mutta jos se jännittää, numero on 5. Keskilaukka on yleensä 6 luokkaa.

Mietitään ensin, mitä näissä askellajeissa haetaan karkeasti.

Keskikäynti ja lisätty käynti: Periaatteessa keskikäynti on sitä käyntiä, jota mennään "aina". Kootussa käynnissä hevonen kootaan, lisätyssä käynnissä esitetään kaikista matkaavoittavinta käyntiä pidemmällä kaulalla radalla. Lisätyssä käynnissä annetaan pidempi ohjakin radalla. Keskikäynti on siis periaatteessa "normaali" käynti, joten sen tulee olla mahdollisimman hyvää. Kuitenkin keskikäynnissä on perusideana myös askeleen pidentyminen. Hevonen kantaa itseään, on koottu, mutta kävelee matkaavoittavin askelin eteen läpi selästään, koko rungostaan. Korvien takaa niskastaan aina hännän tyveen asti. Ero lisättyyn käyntiin on se, että lisätyssä käynnissä annetaan hevosen pidentää kaulaansa ja pidennetään askelta vielä enemmän. Arkikielessä voisi sanoa, että keskikäynti on "semi-lisättykäynti". Jos on vaikeaa erottaa keski ja lisättyä käyntiä, mieti vaikka, että keskikäyntiä mennään lyhyemmällä rungolla ja kaulalla, ja lisättyä käyntiä pitemmällä kaulalla ja rungolla.
Askelpituus on ratkaiseva, sekä rungon läpi käveleminen!

Keskiravi ja lisätty ravi:  Keskiravissa hevonen venyttää myös askeltaan, mutta periaatteessa tahti pysyy samana. Keskiravi on myös koottua, mutta pidemmällä askeleella. Lisätyssä ravissa askel venyy äärimmilleen, mutta siinäkin tahdin tulisi olla suunnilleen sama kuin perus harjoitus tai kootussaravissa. Lisätyssä ravissa pitäisi myös antaa kaulan venyä, jotta saadaan lavoille lisää liikkuvuutta. Harvemmin kuitenkaan tätä näkee, ihan GP radoillakin välillä mun mielestä ei näe kaulan venytystä, vaikka muuten hienot lisäykset onkin.
Keskilaukka ja lisätty laukka: Sama kuin edellisessä. Tahti on melkein sama, mutta askeleen matkaavoittavuus kasvaa ja venyy. Lisätyssä laukassa annetaan myös hevosen kropan venyä, jotta saadaan askellus venymään äärimmilleen.

Meillä siis Hertan kanssa keskiravi on hyvää, sillä siinä askel venyy ja se etenee. Hertta ei oikeastaan edes osaa tehdä sitä hienoa "etujalan vispausta" mitä tuomarit haluaa, mutta se annetaan anteeksi kun keskiravi muutoin on hyvä. Lisätyssä ravissa se meidän ongelma onkin. Ei olla koskaan saatu huonoa numeroa lisätystä ravistakaan, mutta siellä se numero on yleensä "vain 7". Tämä riippuu vähän tuomaristakin, mutta periaatteessa lisättyyn raviin tarvittaisiin Hertan etujalkoihin lisää liikettä. Sen pitäisi liikkua enemmän lapojen yli, ehkä jopoa vähän leiskauttaa etujaloillaan. Takaa se työntää ja etenee hyvin, mutta se ultimate venyvyys jää. Miksi? Suurin syy taitaa olla ihan vaan minä. Mä pidän liian tiukkaa Herttaa edestä kiinni. Mun pitäisi antaa sille tilaa edestä jotta se voisi käyttää etuosaansa ja lapoja. Toki tähänkin täytyy treenata. Jos tästä lähin yhtäkkiä lisätyssäravissa vain annan ohjaa niin varmana Hertta valuu vain pitkäksi makkaraks. Mun täytyy lähteä korjaamaan tätä kotona ja pikkuhiljaa luomaan enemmän eroa keski- ja lisätynravin välille ja ennenkaikkea, kertoa se hevoselle.
No mutta, mites sitten konkreettisesti ratsastan keskiravia?
Useasti olen nähnyt monien ratsastajien ajattelevan niin, että he ratsastavat normaalia ravia, ja sitten kun kääntävät diagonaalille, he lähtevät paukuttamaan hirveää kyytiä, jotta hevonen lähtisi keskiraviin. Itse näen asian päinvastoin.
Tällälailla ratsastettuna hevonen vain lähtee kipittämään kovempaa ja tahti kiihtyy. Temponlisäyksessä tämä ehkä johonkin asti toimii, mutta temponlisäyksessä onkin kyse vain nimensä mukaisesti "tempon kiihdyttäimsestä", kun taas keskiravissa on kyse askeleen venyttämisestä samalla temmolla.

Ajattelen asian niin, että hevosen täytyy työntää takaa eteen niin voimakkaasti, että "normaalissa ravissa" jopa vähän "pidätän" sitä (en tarkoita siis oikeasti pidättämistä, mutta en keksi parempaakaan sanaa). Kun sitten haluan keskiraviin, mun tarvitseekin vain päästää hevonen venyttämään itsensä ja askeleensa keskiraviin. Hevonen ravaa tahdikkaasti ja pyrkii koko ajan eteen, minä istun tiiviisti ja kokoan sitä istunnallani. Kun haluan sitten tästä normiravista keskiraviin, "avaan vain lonkat ja lähetän hevosen keskiraviin". Hevonen lähtee venyttämään ja jatkaa tätä samaa työntöä kuin normaalissa ravissa. Kun täytyy ottaa kiinni ja siirtyä takaisin koottuun raviin, "suljen taas lonkat ja istuntani, ja kokoan hevosta jalalla takaaosaa alle".
Eli periaatteessa, käytän vähemmän pohjetta keskiraviin siirtyessä ja enemmän pohjetta siirtymisessä takaisin koottuun raviin! 
Kokoamiseen tarvitaan hitokseen pohjetta.

Eli kohta kohdalta teen osimoilleen näin:
  1. Ratsastan hyvä tempoista, etenevää koottua ravia. Hevonen työntää takaa eteen. Istun itse "kooten" hevosta, aktiivisella pohkeella.
  2. Käännän diagonaalille, kulmassa vähän jo höllään ja "kerron" hevoselle, että kohta lähtee.
  3. Kun suora on auki, "avaan lonkat ja istunnan" ja päästän hevosen venyttämään keskiraviin.
  4. Kun kulma lähestyy ja on aika siirtyä takaisin koottuun raviin, tiivistän istuntaani ja alan kokoamaan pohkeella, eli ts. käytän enemmän pohjetta siirtymiseen takaisin koottuun raviin. Ohjasta vetämällä tätä ei saa tehdä, se vain painaa hevosen lavat alas ja etupainoiseksi! (tähän mun pitää itse kiinnittää huomiota)
Kun hevonen on siirtynyt takaisin koottuun raviin "takaa eteen", jatkan koottua ravia taas "tiiviimmällä istunnalla" ja aktiivisella jalalla.

Jos nyt ihan kärjistetysti tätä siis ajattelee, niin jos en "kasaa hevosta", niin se menisi aina keskiravia. Haluan että hevonen oikeasti ajattelee niin paljon eteen, että siitä voi ottaa jopa vähän pois. Jos joutuu joka askeleella naputtaa hevosta eteen ja heti kun tämä apu lakkaa, hevonen hyytyy kuin Lada, se kertoo siitä että hevonen ei ole koottuna, eikä edes pohkeen edessä.

No mitkäs sitten olisi niitä harjoitteita, jotta tähän päästäisiin?
Voin sanoa suoraan, että ei ainakaan haipattamalla päättömänä kenttää ympäri ja toivoen että "kohta se ajattelee takaa eteen ja lähtee pidentää!" .
Mun ratkaisu näihinkin on sama melkein kuin kaikkeen: siirtymiset


Tässä kuvassa 5 vuotiaaksi kääntyvä Roxy-tamma menee ensimmäistä kertaa eläissään keskiravia. Roxy aluksi ei osannut venyttää, mutta miljoonien siirtymien (ja kuvassa näkyvien taputusten) ansiosta se jopa nykyään tarjoaa keskiravia! Kuvassa olen juuri kehumassa Roxya, ja tässä onkin ideaali tilanne. Hepo kantaa itse itsensä ja jatkaa keskiravia, vaikka käytännössä päästän ohjat pois ja taputan. Se siis silti jaktaa työntä.
Ja huomatkaa, mulla on pohje irti, eikä puristamassa lisää vauhtia ;)
Ennen kuin voi alkaa edes opettamaan keskiravia, täytyy pystyä tekemään variaatioita ravista ja askelluksesta askellajin sisällä. Paljon siis siirtymiä askellajin sisällä. Hidasta ravia, reippaampaa ravia ja takaisin. Ideana että halutaan hevosen lähteä venyttämään ja "iloitsemaan" siitä että se pääsee leiskauttelemaan!

Kun olen ollut pitämässä tunteja, joskus jopa tunnin lopuksi hevonen, jolla on melko pieni ja tikittävä ravi, on siirtymien tuottaman "kuumenemisen" tuotoksena lähtenyt leiskauttelemaan hienoa keskiravia innoissaan! Yksinkertaisesti tehtiin vain tehtävää, jossa pääty-ympyrällä hidastetaan ravia jopa "mummoraviin" takajalat kuitenkin mukana, ja sitten "päästetään" avaamalla lonkat ja istunta ravaamaan reippaammin eteenpäin. Aluksi ei hevonen tätä välttämättä tajua, mutta kyllä ne sen hiffaa joskus kun vain osaa pyytää. Tarpeeksi monta kertaa kun tätä siirtymistä hitaan ravin ja reippaan ravin välillä tekee, se aktivoi hevosta takaa, jolloin se lähtee työntämään. Työntäminen takaa on se avain asia.
Loppujen lopuksi tunnillakin nähdyt hevoset ovat kehujen saattelemana alkaneet odottamaan sitä "koska saan lähteä leiskauttelemaan?". Tämän jälkeen ei tosiaan ole tarvinnut kuin vain päästää se keskiraviin ja itse nauttia maisemien vaihtuessa.
Lisättyä ravia. Hieman etujalkakin nousee ja H on hieman pidempi kaulastaan.
Yksinkertaisimmillaan siirtymiä tosiaan voi tehdä ihan vain vaikka pääty-ympyrällä. Kunhan niitä sitten myös tekee tarpeeksi monta ja intensiivisesti. Näitä tehtäviähän voi kehittää mutkikkaammiksi jos ympyrällä pyöriminen ei kiinnosta.

Sitten kun keskiravi on jo hallinnassa ja hevonen tämän "tempun" osaa, voikin alkaa keskiravia jalostaa lisätyksi raviksi. Tällä hetkellä me ollaan siinä pisteessä Hertan kanssa, että lisättyjä askellajeja pitäisi muokata. Tähän en muuta ole vielä keksinyt kuin sen, että alkajaisiksi mun täytyy antaa Hertan venyttää edestä, enkä saa vahingossakaan lukita sitä kädellä. Helposti tuntuu että H painuu etupainoiseksi, niin ehkä olen vain oppinut "kantaa sitä kädellä" lisättyynraviin, jolloin oikeastaan vain estän sen lavan irtonaisen liikkeen. Eihän se niin pitäisi tehdä, mutta minkäs teet kun ei ole pro! :D

Mun pitää nyt alkaa kentän sulaessa kehittelemään jotain kikka kolmosta millä lähen lisättyä askellajia kehittämään, sitä en vielä tiedä. Aloitan ensinnäkin ihan vain kaulan venyttämisestä, mutta jotain lisävinkkiä täytyy alkaa testailemaan. Katsotaan mitä tulee. :P
Keskilaukkaa. Aivan liikaa pidätän Herttaa ja itse nojaamalla eteen "painan" sen etuosaa maahan. Ei näin!
Vaikka puhun tekstissä melkein kokoajan vain keski tai lisätystä ravista, niin nuo samat asiat pätee ihan jokaiseen askellajiin. Kun mennään keskilaukkoja, niin samanlailla kootussa laukassa "kasaan" ja keskilaukkaan "päästän".
Valmennuksissa yhdellä tunnilla kehitettiin Hertan koottulaukka- keskilaukka- koottulaukka- siirtymisiä huimasti kun opin tämän ajattelutavan. Kyseisessä harjoitteessa lyhyet sivut koottiin melkein piruettilaukkaan paljon jalkaa käyttäen. "Kokoa takajalat alle!". Sitten kun lähdettiin pitkälle sivulle, mä vaan "päästin" Hertan laukkaamaan keskilaukkaan. Kun halusin kulmaan tullessa taas koota, laitoin jalat kiinni ja kokosin takaa eteen takaisin piruettilaukkaan.

Oliskohan tässä jo tarpeeksi taas liibalaabaa mun suusta yhdelle postaukselle? :D

Aktiivinen kootturavi, joka etenee. Kootturavi ei missään nimessä saa olla hidasta.

Aktiivinen ja ihan hyvä lisätty laukka, mutta kattokaas kuinka säälittävästi suorastaan vedän ohjasta, ja mun pahin ongelma, nojaan eteen. HEPPA HYVÄ, ratsastaja ei!
c Janna Pehkonen
Tässäkin kiva keskiravi, jossa aktiivinen takaosa.
Huono kuva, mutta tässä on aika kiva keskiravi. Hertta työntää aktiivisesti takaa ja takaosa jopa laskee alemmas ja etuosa nousee ylös.

EDIT!

Laitanpa loppuun nähtäville meidän keskiraveja videolla. Molemmat videot on aikalailla tasan vuosi sitten kuvattu, ja miten musta tuntuu että niissä on kauheesti vikaa, vaikka vuosi sitten ne näytti mun mielestä hyviltä? :D Voisi vertailun vuoksi yrittää kuvaa nyt tulevana sunnuntaina taas samasta skaalantarkastustapahtumasta keskiraveja videolle, niinkuin ekassa videossa. Voisi vertailla tasan vuoden välillä :)



19. maaliskuuta 2014

Hertta ojassa

Siis ihan kirjaimellisesti.

Eilen oli koko Hertan tarhan nelihenkinen tammalauma karannut tarhasta. Kukaan ei ole nähnyt mitään, muutakuin vasta vapaana olevat hevoset pihalla ja naapurin pellolla...
Jäljistä ei oikein voi edes päätellä mitään, miten ja miksi tälläinen on tapahtunut. Tallin omistaja vain sattui olemaan sisällä talossa ja yhtäkkiä näki punaloimisen hevosen liikkuvan pihalla. Ensimmäisenä tuli mieleen että naapurin hevoset ovat karanneet, koska kellään meidän tallin hevosista ei ole punaista ulkoloimea. Tarkemmin katsonnu kuitenkin tallin omistaja huomasi, että sehän on Hertta, SISÄLOIMESSA? Herää kysymys, että miksei sillä ole ulkoloimea päällä?

Noh, kun hepat oli saatu kiinni (aika helposti tämä siis onnistui), niin alkoi jälkien selvittäminen. Hertan loimi löytyi tarhan viereisestä ojasta nurinpäin käännettynä, soljet kiinni ja mytyssä ojan pohjalla. Mystistä.
Rimpuilun jälkiä oli paljon. Miten ihmeessä Hertta on päätynyt ojan pohjalle ja miten ihmeessä se on riisutuinut loimestaan ilman solkia avaamatta? Toinen mahalenkki oli auennut, mutta mitään ei mennyt rikki. Hieman helmasta on revennyt, mutta sen voi korjata aika helposti. Ulkoloimen kangas on jo sen verran vanhaa että repeää herkästi. Loimen selkäosassa on vanhat tarhakaverin puremisjäljet, mutta ne nyt ei liity tähän.
Nää Hertan riehumiset ei oo mistään pienimmästä päästä.

Hertta kuitenkin päällisin puolin näyttää ihan ehjältä. Mitään haavoja ei löytynyt (IHME, vieläpä hokkiaikaan.) eikä tunnusteltaessa tuntunut mitään missään. Juoksutin tänään aamulla liinassa jotta näen ontuuko se. No ei onnu. Päinvastoin liikkuu aika rennosti, pääalhaalla, vaikka yleenä menee kamelina liinan päässä ilman apuohjia. Rennosti siis "eteenalas" tyyppisesti löntysti.

Mitä ihmettä on siis tapahtunut? Tarhan portti oli rikki, joten siitä on tultu läpi. Mutta mitään kummempia "liukujälkiä" kaatumisesta tms ei ole näkynyt. Ainoastaan Hertan rimpuilujäljet ojan pohjalla. On tää varsinaista rikospaikkatutkintaa! :D
Huvittavaa tietenkin se, että kaikista karanneista hevosista juuri Hertta on se joka on päätynyt ojan pohjalle kaatuneena. Ainut hevonen joka on treenissä ja joka itseasiassa on aika arvokas ihan rahallisestikkin. :D Noh, ehkä tällä kertaa ei käynyt kuitenkaan mitään.

Viime talvenahan H oli ilmeisesti kaatunut tarhan aidan päälle, jolloin se sai pistohaavan oikeaan kainaloon. Siitä turposi appelsiinin kokoinen paukama, joten saikkua siitä seurasi. Siitä voit lukea lisää TÄÄLTÄ
Tässä kuva edellisesta karkumatkasta tosiaan mikä sattui kun pistohaavan sai aidasta.
Pistohaava aidasta. Tätä sitten letkutettiin ja pidettiin auki jotta mätää pääsi ulos.
On se kivaa kun hepat keksii itselleen tekemistä tarhaan! Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Nyt mua vaan jännittää että vaikka nyt H näyttää ok:lta, niin jälkikäteen ilmaantuu jotain. Esim ihan rankaan kohdistunut isku tms. Kerran meidän tallin ruuna karkasi ja ilmeisesti jäljistä päätellen oli kaatunut syvässä hangessa. 3 päivää onnettomuuden jälkeen vasta tuli oireet kun ruuna piti päätä alhaalla, eikä saanut sitä nostettua ylös. Klinikalla sitten selvisi että kaularankaan oli tullut hiusmurtuma. Se oli pitkä saikku! Ruuna ei tosin ollut kisakäytössä, joten "ei suurta haittaa" ollut. Mutta mitäs jos tässä on nyt käynyt jotain samanlaista ja koko ensi kesä ja kisat on pilalla? :P
Toistaiseksi kaikki on kyllä ok, mutta jännityksellä elellään. :P
Prkleen hepat...

18. maaliskuuta 2014

Hertan ystäväkirja

Löysin tälläisen hauskan Ystäväkirja postauksen Emman blogista (www.sateenkaarisitruuna.blogspot.fi ) ja ajattelin tehdä itsekin samanlaisen!
Toimin Hertan tulkkina ja kirjurina! ;)

Nimi
Aatelisnimenä toimii Cassiopeia KS, mutta Hertaksi haukkuvat! Kuulemma lempinimi juontaa juurensa siitä, että olen niin herttainen. Olen kuullut puhuttavan myös Herbamaaresta ja Heltasta Nooran kavereiden johdosta...

Ikä
Ei naiselta saa kysyä ikää! Noh, lupasin itselleni että 10 vuotissynttäreiden jälkeen täytän aina vain uudestaan 10 v... Jos oikein laskin niin olen täyttänyt 10 vuotta kuusi kertaa.. (16) Keski-iän kriisiä pukkaa!
Suomalainen (vanha) nainen! Eikä ikä paina! c Janna Pehkonen
Kansalaisuus
Olen somelainen muija! FWB virallisesti.

Isä, äiti, sisarukset
Isukki on Chablis, kuulemma pystyyn kuollut ja laiska tapaus, mutta kouluratsun ammattia teki ilmeisesti. Äiti oli taas esteratsun uraa kansallisella ja KV tasolla tekevä Gimosa, Graziaksi myös kutsuttiin. Kuulemma näytän ihan äitimuorilta, mutta hyppylahjoja ei mulle suotu ollenkaan.
Sisaruksia multa löytyykin ja paljon! Isän puolelta en edes jaksa laskea, mutta äitin puolelta mulla on pelkkiä veljiä Suomessa. Nimeltä voisi mainita Königs Kinder KS, Kronerber KS ja Königsgrezer KS. Ja semmonen ori kuin Königs Sohn KS on puoliveljieni isänä...


Isi.

Äiteeltä on tullut se ulkonäkö.
Jouhien väri
Punaruskeet. Mun mielestä pähee väri. Punapäät on pop! Ehkä vähän tuppaa jo valkoista jouhta puskemaan...

Mistä pidän
Tykkään hirveesti syömisestä! Ja olen ihan taivaassa kun mua hoidetaan. Manikyyri ja pedikyyri on ihanaa. Tarhassa on kauheen kivaa hillua ja vetää Zumbaa. Väittävät että olen etupainoinen, mutta kyllä mä takajaloille painoa saan perhana!
Vai että etupainoinen!? In your dreams!
Mistä en pidä
No inhottavaa kun letitetään... Tietää aina lähtöä työmatkalle! Huoh, mieluummin jäisin kotiin. Valkosipulia tyrkkivät ruokaankin joskus ja se on maailman kamalinta.

Lempiruoka
Lakritsikarkit on hyviä! Omenoitakin voisin syödä loputtomiin.. JA LEIPÄÄ! Mut siinä on hiilareita...

Lempiväri
Tyylikkäästi anilliininpunainen sopii mulle tosi hyvin, ja ihan perus punainen. Ruskea ja beige on myös in

Harrastukset
Naapurin pojille kiukuttelu karsinassa, vaikka kuinka hakkaan seinää niin ne vaan tuijottaa silti... Tarhassa on myös jumppatuokiot! Välillä pitäisi noita koulukiemuroitankin treenata.
Hyppääminen on hankalaa, muttta kyllä sekin hoituu jos on pakko

Lempikouluaine
Jaa niin mikä? Kyllä mä liikuntatunneista tykkään. Oon hyvä erilaisissa tempuissa.

Isona musta tulee
Hieno kouluheppa, ehkä niitä lapsiakin ehtii vielä tekemään?
Mutta mulle ei mikä tahansa mies kelpaa... Täytyy olla kokoa ja näköä ja atleettisuutta!
Toisaalta sen täytyy olla selväjärkinen, vastakohdat täydentää toisiaan.. ;) (Nooran lisäämä kommentti...)

Parhaat kaverit
Paha kysymys. Tykkään oikeastaan kaikista, mutta välillä on oikeestaan kivaa vähän pomottaa nuorempia ja leikkiä kovista. Oon kuitenkin vähän ujo. Vieraat hepat on inhottavia. Mistä niistä tietää millaisia pahiksia ne on?!
Toi pikkujäbä, Roope, oli tosi kiva. Sen kanssa pidettiin yhdessä kivaa tarhassa. Roope on jo muuttanut maailmalle.
Mottoni
Work hard, play hard!
Rankat duunit vaatii rankat huvit.




16. maaliskuuta 2014

Kauden avaus Va B voitolla!!!

Viime kausi lopetettiin PSG voittoon ja tämä kausi avattiin Va B voitolla! JES!!!
Prosentteja 65,161%
Vanha kuva. Palkintojenjako aluejoukkuemestaruuksissa 2013. C Taru Arola
Oon enemmän kuin tyytyväinen. Oikeasti lähin hakemaan edes 60% tulosta jollain rikkeillä, sillä tää treenaamattomuus mitä koko talvi ollaan tehty on oikeesti mun mielestä jättänyt jälkensä, ennen kaikkea mun istuntaan. Hertta menee yllättävän hyvin piruetit sun muut vaikka vain pari kertaa ollaan päästy hyville pohjille treenaamaan. Mun istunsta ja oma ratsastus on jotenkin "levällään" kun on ollut lomailua liikaa. Mutta silti saatiin hyvät pojot nyt Va B!

On hienoa huomata, että Va B alkaa olla meille jo aika rutiinia. Sen siis voi saada hyvillä prosenteilla läpi vaikkei ole oikeastaan yhtään harjoitellut (mutta sen voi myös saada ihan penkin alle helposti ;) ). Esimerkiksi eilen ajattelin ennen kisoja ratsastaa ohjelmakohtia läpi, niin treeni kisoja varten olikin sitten lumihangessa kävelyä kun tilsoja tuli vauvan pään kokoisina, että Hertallakin teki vaikeeta pysyä pystyssä! :D Että siinä taas hyvät valmistelut kisojen varalle...
Mutta hyvin näköjään riitti edellisenä päivänä vain kävely kentällä. Hertta liikkui kivasti, mutta oli vähän jännittynyt verkassa. Ei kuitenkaan sellainen kyyläilijä-jännittynyt, vaan enemmänkin itseensä käpertyjä. Se ei oikein reagoinut pohkeeseen, mutta meni tasaisesti. En kuitenkaan saanut mitään "wow" juttuja ulos.
Tässä meidän treenit ennen kisoja. Käveltiin nuoskalumessa ja yritettiin pysyä pystyssä: D
Sitten kun päästiin maneesin päätyyn odottelemaan meidän vuoroa valmistautuvana ratsukkona, niin otin pientä painetta ja prässiä Hertalle. Tein taas niitä mitä kotona, eli käynti siirtymiä kootun ja keskikäynnin välillä. Siitä sitten välillä laukannostoa ja takas käyntiin ja peruutusta. Sitten myös koottukäynti-piaffi-siirtymiä. Provosoin sitä myös vähän passageen. Tein siis miljoonaa asiaa pienessä tilassa lyhyessä ajassa. Halusin saada Hertan reaktiivisemmaksi. Tämä toimi! Hertta vähän kuumeni, eli meni vähän nyt ääripäästä toiseen, mutta parempi niin että hevonen liikkuu ja on herkkä, kuin että se myyrystää hitaasti rataa läpi ja pahimmassa tapauksessa jarruttaa niin paljon eikä reagoi jalkaan, että temput jää rikkonaisiksi.

Radalla ei tullut rikkeitä, paitsi vasempaan avotaivutukseen H nosti jostain syyst laukan ja tarjosi piruettia avon alkuun! :D Noh, sain sen siitä suht nopee takasin raviin ja jatkettiin avo nätisti loppuun. Laukanvaihdot oli tosi hyvät! Isot ja ilmavat ja pisteessä! Onneksi, sillä niissä kerroin oli 2.. ;) Eli siitä saatiin paljon pisteitä. Keskiravi näytti peilistä mun silmään hyvälle, mutta minä hyllyin selässä (mitä puhuinkaan mun istunnan leviämisestä).

 Yksi asia mikä häiritsi koko radan, oli mun oikea jalka...
Olin syönyt ennen kisoja tosi suolasta lihapullakastiketta ja makaronia ja se ilmeisesti sai mut turpoomaan kauttaaltaan ja ai että mä en meinannut saada mun saappaita jalkaan!!! pelästyin jo, että olenko oikeasti lihonnut viikossa niin paljon että saappaat ei mahdu jalkaan. Viime viikolla ne vielä meni! Mun piti välillä ottaa jalat pois jalustimista ja laskee jalka alas pyöritellen nilkkoja, sillä varsinkin oikea jalka alkoi jo puutumaan verenkierron puutteen vuoksi... Muurahaisia tuntui olevan saappaat täynnä, joten ei ihme jos oli vähän vaikean oloista selässä. :D Ensi kerralla syön vain ananasta kun menen ratsastamaan...

Numerot oli kuitenkin koko ohjelman tasasta 7. Yksi vitonen toisesta sulusta (ei taivu) ja yksi 4 (tämä avotaivutus-juupas-eipäs-laukka-episodi).
Oli jotenkin hellyyttävää kun muutamat ihmisten tulivat ihan sanomaan Hertasta että "Onpas se kaunis!". Yleensä olen saanut kuulla kuinka "ruma" Hertta on, mutta kyllä mä aina olen tykännyt sen päästä. Ehkä rakenne ei ole kukkanen, mutta toi pää ja ilme on ihanat.

Palkinnoksi MH ihana villapipo! Sopivasti kun tulikin takatalvi... ;)
Hyvä päivä, hyvät kisat, hyvä Hertta! Kehut vielä kisajärjestäjille, sillä Enjalan tallilla oli tosi hienot puitteet ja aivan mahtava meininki kisoissa! Porukkaa oli katsomossa vaikka sunnuntai ilta oli jo pitkällä. Yleisö oikeasti TAPUTTI ja kannusti. Kuuluttaja oli aivan mahtava. Tosi kiva meininki! Siis paljon enemmän kisafiilistä kuin monissa kansallisissa konsanaan, vaikka kyseessä oli seurakisat! Pisteet Enjalan tallin porukalle! =) Suosittelen! Tullaan varmasti toistekkin jos luokkia löytyy.