Hovikuvaaja Tarun kanssa koitettiin ottaa Hansusta poseerauskuvia "orijulistetta" varten, mutta emme olisi vaikeampaa päivää voineet valita! Törkeä kuumuus ja miljoona paarmaa sai niinkin kokeneen poseeraajan kuin Hansupetterin olemaan levoton ja aina joku korva vinossa ja silmät kiinni/mahaa potkien. Mutta sanonpa vaan että nyt on munkin jalat hyvin syöty ja Erkylän paarmalauma on kylläinen! Ei tuulenvirettäkään joka olisi pitänyt ötökät poissa... Noh, jotain saatiin kuitenkin aikaseksi!
"Salakuvat" on niitä parhaimpia kuvia. Tässä ylitettiin siltaa ja jäätiin siihen hetkeksi seisoskelemaan :D
Lopuksi mentiin kentälle päästämään Hansu palkkioksi irti. Ja näin riehakkaasti se lähtee kun otat riimun pois... :D Sille pitää aina antaa käsky että mene tai se vaan jää möllöttää ja seuraamaan ihmistä :D
Lähtölaukaus annettu joten lupa kiihdyttää :D
Tällä kertaa Hansu ei esitellyt ninjaliikkeitään vaan tyytyi vain laukkaamaan ja ravaamaan ympäri ämpäri kenttää. Olikohan liian kuuma ninjapotkuihin? ;)
Nyt on sellaiset helteet Suomessakin että Hansulla taitaa olla kotoisat oltavat. Se on vaan parempi mitä enemmän asteita mittari näyttää! :D
Mullakin alkoi toinen pätkä kesälomaa sopivasti. Trailerinkin sain katsastettua joten olisi kiva lähteä tontin ulkopuolelle huvikseen treenaamaan jotta tulee sekin tutummaksi tolle pikkuorille.
Kotona ollaan tehty perusjuttuja. Edelleen hinkkaan volttikahdeksikkoa/ympyröitä taivutusten takia. Pakko sanoa että Hansu kyllä alkaa hyväksymään taivutuksen kokoajan paremmin. Kotona tämä on tietty helpompaa koska ei ole niin paljon ulkopuolisia häiriötekijöitä keskittymisen kanssa ja taivutuksen vaihtelut ovat aika helppoja jo. Vasen on se vaikeampi mutta kehittyy kokoajan. Olen jatkanut Riitan neuvoa jalostaa volttiharjoitusta eteenpäin eli kehitän itse kaikenmaailman tehtäviä volttikahdeksikon ympärille etten vain mene samaa kahdeksikkoa. Esim laukassa voin vaihtaa välissä laukkaa tai olla vaihtamatta niin että toinen volteista on vastalaukka. Tässä Hansun täytyy hyväksyä että tulen kokoajan vaikuttamaan siihen ja koskemaan, mutta automaattisesti se ei aina tarkoita laukanvaihtoa. Hansun hermot ovat kyllä kehittyneet ja se kuumene tästä enää samalla mitalla mitä nuorempana. Ongelma tosiaan on ennakointi. Hansu on sata varma että kohta vaihdetaan ja aloittaa jo vihdon vahtaamisen voltilla. Sitten kun teenkin vastalaukkaa/kiemuraa ilman vaihtoa se on vähän hölmistynyt mutta "unohtaa" hetken päästä vaihdon ja taas pääsen koskemaan siihen ilman että se vaihtaa.
Itse laukanvaihdot kehittyvät myös. Aikalailla alkaa jo esiintymään tavallisia vaihtoja eikä niitä teatterivaihtoja! Toki aina pari ekaa vaihtoa menee parhaiten, ja sitten Hansu taas äkkää että nyt vaihdetaan ja silloin helposti tulee jännitystä mutta vaihdankin sitten taas tehtävää. :)
Tämän hevosen kanssa täytyy olla todella älykäs ja ainan taskussa plan B!
Passagea olen myös reenaillut tai oikeastaan ujuttanut aina johonkin väliin pari askelta. Kyllä se vaan on uskottava että kun näillä treenaa passagea kuosiin saat kaupan päälle todella hienoa koottua ravia ja tahtia paremmaksi! Jotenkin puoliveri-ihmisenä on tottunut ajatukseen että "ei piffia/paffia ennekuin hevonen on sillä tasolla" mutta tämän rodun kanssa se menee päinvastoin. En tietenkään nuorella hevosella varsinaisesti treenaa passagea mutta siis opetellaan sitä ja leikitään sen kanssa. Kun Hansu ottaa pari askelta rentoa passagea ja siitä päästän sen ponnistamaan eteenpäin raviin, on ravi todella pehmeää ja oikein työntää kohti kuolainta! Janne ja itse Kyra sitä on jo mulle sanonut joten kai se on uskallettava treenata niitä :D
En kamalasti sitä kuitenkaan treenaa. Teen sen pari kertaa muun treenin ohessa ja that's it. En vietä sen harjoitteen kanssa aikaa vaan "ujutan" sen jonnekin väliin ravin parannus mielessä.
Eilen lopuksi jopa vähän leikin piaffin ajatuksella. Ravasin loppuraveja ja Hansu oli rento. Otin vielä vähän ohjia takaisin käteen ja vein Hansua kohti passagea. Isojen passageaskelien sijaan aloinkin vähän jarruttamaan ja halusin pienempiä askelia. Maiskutin piaffin tahtia (eli ajattelin pieniä askelia vähän ripeämmällä tahtilla, ei passagen tahtia) ja samalla kuitenkin "pyysin käyntiin/hidastamaan" ja jäin odottamaan miten Hansu ratkaisee asian. Ensin se yritti vain nostaa entistä enemmän passageaskelia. Korjasin ratsastamalla sitä "melkein käyntiin", eli pyysi käyntiä mutta sitten pyysinkin vähän eteenpäin ettei se siirry käyntiin. Tälllöin sain sen askeleen pienemmäksi ja kun käynti melkein oli käsillä pyysinkin tosiaan ravia mutta edelleen "pidätin sitä käyntiin". Tässä Hansu hiffasi tosi hyvin ja jäi "sipsuttamaan". Kehuin heti ja siirsin normaalin raviin eteenpäin (AINA piaffsta ulos raviin ainakin tälläisten enemmän paikalleen pyrkivien hevosten kanssa! Ettei ne vaan opi jarruttamaan piaffiin/karkaamaan piaffiin, vaan että ne oppisi pyrkimään piaffissa eteen).
Toistin tämän uudestaan eli aloin pyytämään melkeen käyntiin ja nyt Hansu ei siirtynytkään enää käyntiä kohden vaan hiffasi jo pienentää askelia enemmän paikalleen. Hiuksen hieno raja siinä ettei se jännity ja ala steppaamaan paikallaan jännittyneenä, joten ihan vain pari askelta niin kauan kuin selkä vielä on rento ja askel on pehmeää, sitten taputus ja taas ulos. Eli ei saa jäädä liikaa hinkkaamaan ajatuksella "no vähän vielä". Se menee jo yli ja ei ole mikään ongelma saada näitä steppaamaan jännittyneenä paikallaan... Mutta se ei ole piaffia!
Toistin kolmannen kerran tämän ja taas Hansu onnistui parin kolmen askeleen verran ja sitten taas ulos. Hertan kanssa (ja monen muun ) olen todennut piaffin olevan helpompaa opettamaan suoraan käynnistä. Eli nopeutat käyntiä niin että hevonen ottaa käynnissä piaffiaskeleita kohti. Hansun kanssa en tee ollenkaan niin. Näille piaffi on helppoa. Ei näitä tarvitse lyhentää ja nopeuttaa... Äkkiä siinä käy niin että kun yritän koota käyntiä ja tehdä käynnissä jotain harjotetta, tällainen hevonen heittää karkuun piaffiin suoraan käynnistä! Milläs sitten saan sen pois? Mieluummin yhdistän Hansulle piaffin raviin. Eli ravissa on vaihteita piaffista lisättyyn, eikä niin että Hansu mieltää piaffin käyntiin. Helposti jos tulee yhtään jännitystä niin saattaa hevonen heittää piaffille ja sitä en halua. On eriasia tehdä käynnistä suoraan piaffia sitten kun hevonen sen osaa oikeasti. Mutta tässä kohtaa se ei koske meitä :)
Salaa jo haaveilen että pääsisin esittämään miten hieno piaffi ja passage Hansulta löytyykään vähän suuremmalle yleisölle, eikä aina vain yksin maneesissa niin ettei kukaan usko! :D
Hansu viime marraskuussa tapailemassa passageaskelia Kuva Taru Arola
Uusin "temppu" Hansun kanssa tuli suoritettua viime keskiviikkona valmennuksessa, nimittäin sulku siksak ravissa! Enpä ole Hansulla ennen tehnytkään sitä, mutta pakko sanoa että yllättävän helpolta tuntui ja se jopa auttoi meitä parantamaan sulun laatua!
Olen ennenkin yllättynyt Hansun kanssa. On joku asia tai ohjelmaan kuuluva temppu mitä en ole uskaltanut kokeilla. Treenannut kyllä asioita sen eteen mutten uskaltanut kokeilla miten se "radalla" tulisi. Sitten tulee Riitta ja tekee meille jonkun kuvion/tehtävän ja se onnistuu ihan säntillisesti.. :D Ehkäpä hieman liian turhaan tavoittelen sitä täydellisyyttä kun asioita voisi jo vähän testata eteenkin päin/vaikeammalla tasolla. Ei siihen yritykseen kuole!
Kuva Taru Arola
Sulku siksakki meni tosiaan yllättävän kivuttomasti. Hansu tekee hienoa sulkua ravissa varsinkin vasemmalle, mutta oikealle vaatii enemmän ponnisteluja multakin että säilytetään se kuuluisa tahti, ja sitten se taivutus ja vieläpä tähän kolmanneksi lisättynä se näyttävyys. Vasemmalle voin vain antaa Hansun mennä, ei mun siinä tarvitse paljoa sitä auttaa. Mutta oikealle joudun kyllä auttamaan. Luonnollista tämäkin tietty.
Nyt kuitenkin lähdettiin tekemään sulku siksakki ensin niin että helpompi suunta ensin, sitten vaihto vaikeampaan. Sulku siksak on asia joka tulee Inter I... Ja voi pojat siitä tulee meidän bravuuri joskus sanonpa vaan! :D
Tehtiin kuvio siis niin, että kulmasta lähdetään diagonaalin suuntaan vasemmalle sulkua, keskilinjaa ylittäessä ihan hetki suoraan, ja siitä sitten uudella asetuksella kohti oikeaa sulku takaisin uraa kohti.
Kaikista isoin oivallus oli, että suunnan muutos sujuu paljon helpommon kun keskilinjan suoristuksessa jätän takaosan vasemmalle. Kun tosiaan tulen sulkua vasemmalle (asetus + taivutus vasemmalle) en suoristakaan kuin etuosan. Käännän lavat ja asetuksen uuteen suuntaan oikealle, jätän/jään pitämään takaosaa vasemmalle, ja tästä lähdetään uuteen sulkuun.
Saan paljon paremmin hallittua lavat ja lapojen hallinta on tärkeää, kyllä se takaosa tulee perässä.
Jos jäin ratsastamaan takaosaa "uuteen suuntaan" eli heitin sitä oikealle, Hansu olikin jo liian mutkalla oikealle jolloin ulkolapa (vasen lapa) on jo valmiiksi jäänyt kelkasta (ulos, pois linjasta) jolloin Hansu lähtee tulevaan sulkuun liian banaanina lapa ulkona. Sitten kun tätä alan korjaamaan niin tahti menee etc.
Sama pätee myös ensimmäiseen sulkuun lähtiessä kulmasta. Jätä takaosa, siirrä etuosa sulkuun. Jos kulmassa vien takaosaa sulkuun, se on taas liian banaanina ja ulkolapa jäi taas matkasta.
Kohta kohdalta:
Kulmassa asetus taivutus läpi, vasemmalle. Huolehdi ulkoavut ja ratsasta lapa-alue edellä tulevaan sulkuun.
Sulku lähtee. Pidä asetus taivutus. Huolehdi että takaosa seuraa kuitenkin mukana eikä hevonen suoristu.
Keskilinjalle suoristus, LAPOJEN siirto uuteen suuntaan (asetus taivutus seuraa), jätä takaosa kuitenkin vanhaan suuntaan, äläkä työnnä sitä tulevaan suuntaan
Lähde uuteen sulkuun etuosa (lavat) edellä. Huolehdi vain että takaosa tulee mukana. Älä ratsasta banaania!
Tämä oli kyllä sellainen ahaa elämys. Vaikka olen miljoonia kertoja mennyt Hertan kanssa radallakin sulku siksakkia, ja vieläpä ihan hyvin numeroin, niin tämä kyllä antoi sellainen tunteen että tuntui että minä ratsastan sen tien ja täysin jokaisen askeleen. Todella smoothia ja sulavaa!
Nyt on jopa pieni video tunnin lopusta! Tässä videolla viimeiset 5 minuuttia treeneistä mutta onpahan jotain. :D
Tunnilla tehtiin toki muutakin. Jannen treeneistä päällimäisenä on mielessä edelleen a) korvat ja b) taivu. Tehtiin silloin Jannen kanssa volttikahdeksikkoa joten nyt kotona jalostettiin sitä laukkaan niin että tehtiin pääty-ympyrä vastalaukassa, josta vaihdettiin myötälaukka voltille, ja takaisin vastalaukka pääty-ympyrälle. Eli vastalaukka ympyrä on iso, myötälaukka voltti pieni. Kuvio on kuitenkin kahdeksikko. Tämä teki terää Hansulle joka on nyt olevinaan niin laukanvaihtomestari että se alkaa keräämään itseään heti kun laukassa tehdään suunnanvaihtoa. Mulla oli täysi työ pitää Hansu kontrollissa kun se odotti jokaisesta signaalista sitä vaihtoapua. Tässä kohtaa näkee kun se kuumuu ja jää vähän "lyömään" jaloillaan laukantahtia, mutta kyllä se siitä kun tulee sitä hallintalaitteistoa ja kosketuspintaa taas lisää. Tässä pienellä videolla näkyy kuinka se on niin tomerana laukassa kielikeskellä suuta ja mun on vaan pakko vaatia siltä että voin tehdä laukassa kaikkea mutta se ei tarkoita että aina pitäisi vaihtaa. Laukan laatu on toistaiseksi paljon parempi kun Hansu ei suorita jotain tehtävää. Se vielä niin kuumuu tehtävän aikana. Silloin kun vain ratsastana laukkaa, on laukka aika jees jo! Siihen saa ilmaa enemmän alle. Pikkuhiljaa sitä ilmaa laukkaan (ja rentoutta) myös tehtävään. Laukka on huomattavasti parempaa kun hengittää samalla ;)
Lopuksi myös ravissa tehtiin sitä että vaihtelen suuntaa kiemurrellen ja kaarrellen ja Hansun täytyy pysyä puolelta toiselle pehmeänä ja antaa mun koskea uuteen suuntaan tullessa. Välillä se vähän menettää tahtia ja ottaa puolikkaita askelia varsinkin jos kosken jalalla mutta nämä virheaskeleet tulee jäämään kyllä ajan kanssa pois.
Uusi valmennus onkin sitten jo huomenna poikkeuksellisesti! Hansu lähtee "jalostusreissulle" Saaren klinikalle Mäntsälään tiistaina ja on siellä yötäkin joten valmennus on siirretty sitten maanantaille ettei jää välistä. :)
Käytiin viime viikon tiistaina näyttämässä Hansua Jannelle. Jannehan valmensi mua ja Herttaa TDF aikana ja koin silloin tosi hyväksi Riitta + Janne yhdistelmän. Janne ja Riitta kuitenkin tekivät yhteistyötä ja valmennuskuvio oli yhtenäinen. En siis käynyt valmennuksissa "erillään" toisista, vaan Riitta oli jopa joskus mukana katsomassa ja seuraamassa mitä Rusalla teimme, niin tiedetään myös mitä tehdään sitten kotona. Tällaista hyvän valmennuskuvion mun mielestä pitäisikin olla!
Nyt oli sitten sama kuvio. Ajoin Hansun Helsinkiin ja Riitta tuli perässä seuraamaan valmennusta ja keskustelemaan näkemyksiään Jannen kanssa mitä meidän kanssa kannattaisi tehdä. Toivottavasti ei ihan toivoton tapaus olla.. :D
Hansu oli vähän turhankin pörheenä kun mentiin Rusan kentälle. Ihan liikaa vahtimista sille, mutta onneksi se ei tee mitään mutta on vain niin ärsyttävää kun se vaan katsoo maisemia. Avainsana tässäkin on että sen täytyy keskittyä muhun eikä mitä ympärillä jossain pusikoissa tapahtuu. Kerran se pelästyi puskasta suhahtavaa pyöräilijää, mutta Hansu ei pahemmin säiky joten tämäkin jäi vain säphähdykseksi. Mutta se maisemien katselu on se mikä mun pitää lopettaa heti.
Isoin asia mitä Jannekin sanoi oli että "Korvat täytyy olla suhun päin (taakse) eikä yhtään ojossa eteenpäin!". Jos Hansun korvat kääntyy jonnekin kaukaisuudessa olevan hevosen suuntaan, ei mulla ole mitään jakoa. Hansu jännittyy kaulastaan ja kropastaan korvien myötä. Heti kun korvat kääntyy muhun päin, niin koko hevonen rentoutuu ja oikein "valahtaa" makaroniksi ja voin koskea siihen. Sitten taas kun korvat pamahtaa ylös niin onkin suolapatsas koko hevonen. So simple.
Eli ihan sama meininkin kuin palveluskoirilla. Hansun täytyy olla se saksanpaimenkoira joka tuijottaa omistajaansa herkeämättä odottaen käskyä vaikka ympärillä tapahtuu mitä. Ei se toinen kouluttamaton koira joka juoksee ympäri tiluksia ja vaikka kuinka omistaja huutaa niin ei ne korvaansa edes käännä omistajaa päin vaan jatkavat juuri sinne suuntaan mihin itse haluavat.
Onhan Rusan kenttä myös yleisesti ottaen haastava paikka. Siellä liikkuu niin paljon kaikenlaista ulkopuolista. Lapsia, työmiehiä, hevosia, pyöräilijöitä, autoja... Kotona meidän kenttä on keskellä metsää missä Hansulla ei ole mitään ihmeteltävää. Hyvää reeniä ;)
Kaikki kuvat on loihtinut taas Taru Arola!
Tässä havainnollistava kuva. Jos Hansu saa katsella jotain kaukaisuudessa niin laukannosto näyttää tältä... :D Zorron hevonen, sanoi mun poikaystäväkin! Haha, ihan hieno kuva, eisiinä :D
Sitten kun korvat taas lompsivat löysänä, muuttuu koko hevosen yleisilme heti ja kappas kummaa päästään tekemään taas asioita mitä pitää!
Kun Hansu alkoi olla läpi, muuttuu hallintakin paremmaksi. Saan asetukset läpi ja vaikka se vähän tahtoisi katsoa "kulmansa alta" jotain, niin se ei muuta menoa.
Emme tehneet mitään ihmeellisyyksiä mutta treenasimme kokoajan sitä "korvat korvat korvat" asiaa tehtävän lomassa. Volttikahdeksikko oli se mitä hinkattiin oikein urakalla. Oikeelta vasemmalle, vasemmalta oikeelle. Kokoajan Hansun täytyi pitää korvat muhun päin, ja volttikahdeksikolla saa tasaisesti työstettyä molemmat suunnat vuoron perään. Asetus, taivutus ja tahti. Ne piti säilyttää. Vaikeampaa oli vasen kierron (yleensä näin onkin) ja oikea oli paljon helpompi. Vasemmassa Hansu tahtoo olla joko tai; joko se menee suorana hyvää tahtia, tai sitten taipuu liikaa menettäen tahdin. Eli vaikka hevosen pitää taipua, tulee sen ravin pysyä muuttumattomana. Hansun tapauksessa mun täytyy pitää hidasta tahtia, se on luonnostaan niin nopea.
Janne sanoikin että mun täytyy vaan tämän kanssa ajatella sitä passagemaista ravia. Ei mennä passagea, vaan passagemaista ravia. Se tuo elastisuutta ja tahtia tälle rodulle. Tässä mun täytyy vaan rohkeasti mennä ja ajatella sitä passagea. Tämä on vähän rotukysymys. Näin pv- ratsastajana jotenkin on ajatellut aina että ei mitään passagea ennenkuin se ravaa kunnolla, mutta pakko myöntää ettei ne opit ihan näihin iberialaisiin päde. Lopputulos on sama sekä näillä että pv:llä mihin halutaan, mutta sinne mennään eri teitä. Lusitanot oppii ravaamaan kun ne oppii passagen. Niinhän jo Kyra mulle syksyllä sanoi... Rohkeammin vain mun täytyy sitä passagemaista ravia hakea.
Sehän ei tarkoita että nuorella hevoslla sitten menen passagea 50 minuuttia maneesia ympäri...
Korvat korvat korvat hoettiin mun korvanappiin kokoajan.
Passagemaisen ravin kanssa saa olla varuillaan ettei Hansu mene oikeasti passageen. Se on siihen turhan heikko vielä. Siellä saa käydä mutta ei pitkiä aikoja.
Vasemmalle saa tehdä enemmän työtä taivutuksen kanssa ja samalla niin että työntö eteenpäin jatkuu. Tässä juuri käytän pohjetta samaan asetukseen ja ei tuota hevosta voi kyllä niiaamisen puutteesta takaa moittia!
Olen kyllä aiemminkin täällä blogissa kuvistakin naureskellut että Hansun korvat oikein hölskyy rentona sivuilla kun se on hyvä! Ja se nyt tuli todettua tänään jälleen kerran :D
Lopuksi keventelyä ja Hansu rentona. Ja ne KORVAT! ;)
Sori videon laatu, pakko kuvata videokameran näytöltä jotta saa instagramiin, ei aina ole aikaa latailla youtubeen näitä. :P
Huomaa heti jos Hansu käpertyy "taakse", se menettää tahdin ja ottaa takasilla sellaisia "ilmapotkuja" mahan alle. Tässä vaiheessa hevonen siis heittäytyy askeleessa tyhjäksi. Mun täytyy tässä vaiheessa käyttää jalkaa ja "tuupata" se taas eteenpäin. Välillä hankalaa koska Hansu saattaa vaan askeltaa kahta kauheammin paikalleen jos jalkaa käyttää, mutta tämäkin on oppimiskysymys. Nopeammin ja nopeammin se alkaa jo tajuamaan että jos tyrkkään jalalla niin hoplaaa --> harppaus eteenpäin --> kiitos.
Janne myös sanoi että mun täytyy hyväksyä se ettei näillä oikein ole sitä tavallista ravia. Tai siis kun sanoin että tahtoisin löytyää sellaisen tavallisen ravin sen maailmanluokan ravin ja ergonomiaravin väliltä. Sitä ei vain oikein helpolla näillä ole. Täytyy mennä sillä mitä on, ja se ei ole mikään heikkous vaan ergonomia (eli pieni) ravi on hyväksi sillä se ei kuluta niin paljon niveliä ja jänteitä. Mutta se on tietenkin tärkeää oppia hallitsemaan nämä 100 erilaista ravia mitä näillä on. Pienestä isompaan. Ja sitten täytyy myös mennä sitä ravia mitä minä haluan, ei sitä mitä hevonen milloinkin tarjoaa. Eli hallintaa ja tasapainoa!
Tietenkin teen Hansulla isoa ravia ja sitten esim lopuksi verkkaan rennommassa ja matalemmassa ravissa, mutten saisi huolestua vaikkei se liitelisi siinä rennossa ravissa kuin pv. Antaa sen mennä pienempää ravia loppuraveissa, ei se sitä huononna. Tiedän kuitenkin miten isokin ravi sieltä sitten tulee kun taas pyytää. Moni onkin sanonut että näiden kanssa täytyy ensin oppia se hidas ravi, josta sitten aikanaan pääsee pyytämään eteen menettämättä tahtia. Näitä ei voi vain työntää eteen tai ne alkaa kipittää sellaista shettisravia että... Osaahan Hansu lisätä hienosti, mutta siinäkin pitää olla tarkkana että lisäys lähtee tasapainossa ja hallitusti ja on rauhallinen. Mutta tämä kaikki tulee kunhan saadaan sitä tasapainoa vielä lisää. Katsotaanpa taas vuoden päästä!
Janne kyllä kehui Hansua! Sanoi että se no hieno ja sillä on nyt jo 10 arvoinen passage, mutta tietenkin kaikki mitä tehdään pitäisi tehdä rentona. Sitten se on sitä kymppiä. Jännitys pilaa kaikesta kaiken kaikilla. Eli ei muutakuin passagetreenejä taivutuksineen korvat muhun päin, voisi kiteyttää ;)
Hansu on niin älyttömän terhakkaana aina tekemässä kaiken hetipoisaltanytäkkiä. Hansu on parhaimmillaan kun se laiskituu! Kuulostaa hassulta mutta niin se vain on.
Ajattelin kyllä jatkossakin käydä Rusalla treenaamassa... Talvella voi olla vähän kysymysmerkkinä miten maneesivuorot siellä oikein menee, onko edes mahdollista ängetä sinne? Mutta ainakin näin kesällä VÄHINTÄÄN kerran kuussa kun pääsisi tuonne niin saisi treeniin lisää potkua. Kerran viikossa on kotona valmennukset.
Tässä lopuksi vielä kotona yksi pätkä sulkutaivutusta, Alkaa löytymään jo tahdin säilytys siinä ja taivutus! Tulevaisuudessa vielä lisää ristiaskelta ja taivutusta, mutta siihen tietty kokoamisastetta tarvitaa vielä lisää. :)
Koitan nyt aktivoitua videoiden kanssa! Niitä niin moni aina pyytää. Ongelmana on vain kuvaajien saaminen.
