Kootussa Ravissa

28. helmikuuta 2016

Pöllöpallon kanssa kentällä

On tainnut Hertalta unohtua millaista se on tarpoa hangessa. Ennenvanhaan meidän treenit oli vain ja ainoastaan hangessa, mutta nyt se on Hertan mielestä vain tavattoman hauskaa ja hullua, joten pitelemistä oli! 


Kävin yrittämässä treeniä kentällä, mutta mummelihan oli niin piukeena että kovin varovasti tyydyttiin menemään, eikä varsinaisia hankitreenejä sen kummemmin päässytkään tekemään. Kentän pohja olikin aika liukas (jää sulanut alle ja lunta tullut päälle) joten mentiin todella varovasti, tosin Hertta ei olisi tahtonut. Pari kertaa kuitenkin jalat lipsui sen verran että yhtään jännevammaa en tähän väliin halua, joten sori Hertta, maybe next time sitten kovempaa ;) No mutta yksi syy oli lähteä kentälle juurikin talvikuvien toivossa, sitä kun on pitkään suunniteltu meidän kuvaajan kanssa että olisi hienoa ottaa talvimaisema kuvia ratsastaen.



Nykyään kun Hertalla on niin paljon enemmän voimaa ja lihasta niin se osaa olla yllättävän vahva kun se tahtoo mennä! Ennen se oli sellainen rukkanen. Ei se vienyt mihinkään mua, eikä se oikein innostunut mistään. Nykyään ei tartte kuin näyttää suunta ja päästää niin se jo lähti. Se osaa nykyään kerätä itsensä ja "uhota". Vetää itsensä täyteen ilmaa ja saapuu paikalle kuin mikäkin maailmanvaltias! Tästä syystä tulikin pari aika kivaa kuvaa kun H tarpoo hangessa. Tosin suht nopeaan alkoi väsy painamaan ja huomasin kuinka raskaaksi liikkuminen tuli. Oltiin juuri lähdössä pois kentältä kun Hertta näki metsän toisella puolella puiden lomasta ravurin... Siitähän se riemu repesi... Sanotaanko näin että kotiin päin tehdyt loppukäynnit olivat rennoista kaukana! :D

No mutta, Hertta selvisi jälleen hengissä pahan ravurin ja sen kärryjen kynsistä!

Kaikki kuvat on ottanut jälleen Taru Arola!
Pakko kyllä kehua sen verran itseäni että olen pystynyt pitämään lupaukseni siitä että jatkossa lukijoiden toiveiden perusteella yritän saada enemmän kuvia tänne! Nyt on kyllä ollut niin paljon materiaalia käytettävänä, sillä Taru on ollut ahkerasti mun mukana tallilla kuvailemassa meitä! 



Tämä oli yksi suosikkikuvistani! 



Häntä pystyssä ja korvat tötteröllä! Välillä H yritti painua kuolaimen taakse, jotta se saa "yliotteen" ja pääsee sitä kautta salakavalasti juoksemaan. Tästä kyllä yleensä pääsee nopeaan eroon kun antaa tilaa edestä ja napauttaa pohkeella. Ainakin Hertta reagoi kivasti kun antaa ohjasta tilaa ja tosiaan vähän muistuttaa sieltä kyljistä että "nuppi ylös". 
Suorilla vähän uskalsin antaa sen mennä, mutta tosi varovasti sai kulmaa kohti hidastaa tai muuten lähti jalat alta. Hertta olisi tahtonut mennä kovempaa, ilmeestäkin päätellen ;)


Sitten se näki sen... RAVURIN!! 
Jonka jälkeen meno olikin tälläistä. Se jännittyi niin kovin ravurista että menohaluja alkoi olla liikaa. Voi Hertta parka kun kärpäsestä tuleekin härkänen :D Hyvät noi korostetut takajalat... Tuli hännän alla.

Turvassa! Takaisin tallissa lamppujen alla pahan ravurin kynsistä. ;)

Mietin josko oltaisiin seuraavaksi menty sänkipellolle vähän laukkailemaan, mutta kuulemma pohja on sielläkin melko petollinen. Tämä talvi on ollut kyllä hankala ulkonaratsastuksen kannalta. Täällä E-Suomessa suli melkein kaikki lumet helmikuun alussa, joihinkin kohtiin jäi jäätä jonka päälle satoi uudestaan lunta. Tämähän on aika paha yhdistelmä. Onneksi maneesissa on hyvä pohja, ja pystyn siellä vähän päästelemään Hertan kanssa reippaammin eteenpäin. Tänäänkin otin ratsastuksen lopuksi niin reipasta laukkaa eteen kuin Hertta haluaa molempiin kierroksiin. Valmentajan vinkkinä tosiaan että vähän sitä kuntoa kasvatellaan siltäkin suunnilta, että se saa oikeasti mennä reippaasti eteen. Olen nyt tehnytkin joka liikutuksen jällkeen molemmat kierroksen läpi ja annan sen mennä niin lujaa kuin se haluaa jos maneesissa ei ole muita. Menee meinaan aika lujaa...  Sitten kun H itse tahtoo hidastaa ja siirtyä käyntiin, niin sitten näin tapahtukoon. Toimii!


27. helmikuuta 2016

Toinen punainen, Kalevi


Niin on kaunis!
Jotkut jotka mua Instagramissa seuraavat, ovatkin varmaan jo nähneet parit kuvat Kalevista :)

Ajattelin vähän tänne bloginkin puolelle valoittaa asiaa. Kalevi on siis Hertan kanssa samaan ikään ehtinyt, eli tällänien senioriheppa. Näyttäisi siltä etten pääse väkisinkään eroon rautiaista hevosista, mutta onneksi Kalevi on sentään ruuna! Kalevi on punainen venäläinen, Hertan ollessa punainen suomalainen ;)
Kalevi on kisannut Suomessa Inter II ja GP luokkia. Se on todella osaava ja mahdottoman ihana. Kalevi osaa vaikka takaperin kaikki GP liikkeet, joten saan kultaakin kalliimpaa opetusta tältä hevoselta! 
Vuokraan siis Kalevia ihan pienen hetken tässä kevään aikana. Kun tälläinen huipputilaisuus tuli vastaan niin enhän mä voinut kieltäytyä! Kalevi asuu Hertan kanssa samalla tallilla, joten ajan puitteissa tämä oli mahdollista kun ei tarvitse juosta eri paikassa. Valitettavasti kisakauden alkaessa en pysty vuokrailemaan sen pidemmän aikaa koska Herttakin täytyy elättää, mutta kyllä arvostan tätä lyhyttä aikaa minkä ehdin Kalevilla mennä. Se on niin kiva hevonen! Täysin erilainen kuin Hertta! Siinä missä Hertta on sählä ja kuuma ja sätkyilijä, niin Kalevi on viisas ja rauhallinen. Ei mikään laiskajaakko, mutta todella cool. Ei hötkyile ylimääräisiä. Tälläisiä hevosten pitäisi olla! :D 
Hertta on ratsastaessa sellainen pikajuoksija joka sanoo "älä koske muhun". Kalevi on rauhallinen ja sellainen "noniin Kalevi, ohjat käteen ja hommiin". Kalevi sanoo "okei" ja hommat alkaa. Ei mitään tammajuttuja, ihanaa!
Kalevilla pääsen fiilistelemään miltä ne GP liikkeet tuntuu. Ne on Kaleville helppoja. Myös Kalevin rakenne on ihan erilainen kuin Hertan, joten nyt tiedän miltä oikeasti tuntuu kun hevosella on etuosa korkeammalla kuin takaosa. Tässä myös huomaan kuinka tästä syystä Kaleville nämä jutut ovat niin helppoja, toisin kuin Hertalle.

Tässä pari kuvaa Kalevista. Meidän hovikuvaaja kerkesi jo heti tulla kuvailemaan. Olen mennyt Kalevilla vasta muutaman kerran, joten vielä on paljon opeteltavaa. Se on niin erilainen kuitenkin ratsastaa kuin Hertta, mutta kokoajan tässä tutustun siihen enemmän ja enemmän.




Kalevilla on tosi hyvä piaffi.




23. helmikuuta 2016

Ei tänään...

...sanoi Hertta.

Pilvilinnoista voi pudota lujaa takaisin maanpinnalle, tai jopa sen alle! ;)

Noh, ehkä vähän raflaava otsikko. Ei se nyt niin kamalaa ollut!

 

Hertta on tosiaan nyt vuoden vaihteesta asti ollut niin nousujohteinen parempaan suuntaan. Se sisäisti GP-liikkeet todella nopeaan ja kerran kun se ne oppi, se on esittänyt niitä jopa pelottavan helposti ja vaivattomasti näin nopealla aikavälillä. Se jopa esitti ne jo valkoisten aitojen sisällä mallikkaasti jännityksestä huolimatta, joten ei voi muuta olettaakaan kuin leijumista pilvilinnoissa tämän asian suhteen!

 

Kuitenkin eilen valmennuksessa pitkästä aikaa tapahtui jälleen se ”stoppi”. Pakka meni sekaisin. Ei sen kummempaa.

Hertta oli miltei koko tunnin alusta asti todella miellyttävä. Aloitimme ravissa ja ravin sisällä tehtävillä siirtymisillä. Ideana oli vaihdella ravin kokoamisastetta.

Matala niskaisesta ja pienestä harjoitusravista koottuun raviin ja takaisin. Kootusta ravista passageen ja aina piaffeen asti. Ja sitten takaisin harjoitusraviin… Ja passageen… Ja piaffiin… Ja koottuun raviin… Ymmärsitte varmaan idean! Eli tässä on tulikoe. Onko se oikeasti rento vai suorittaako se jännittyneenä kootut tehtävät? Jos hevonen on rento, se voi siirtyä kootusta ravista tai passagesta rentoon harjoitusraviin/mummo hölkkään ilman ongelmia. Tämä oli välillä vähän haastavaa, mutta kyllä se yllättävän hyvin onnistui!

Tehtiin samaa laukassa. Harjoituslaukasta aina piruetteihin asti ja sieltä taas ulos. Taivutus ei saa hävitä missään vaiheessa. Jos päästän ulko-ohjasta ja mahdollista taipumisen, se ei saa lähteä kiihdyttämään. Jos se lähtee, se on merkki ettei se missään avuilla ollutkaan.

Oikein mukava harjoitus!

Tässäkin taas kiinnitettiin huomiota siihen miten se taivutus tapahtuu.

Sisäohja on vain asettava apu. Sisäpohkeen ympärille taivutaan. Ulko-ohja on tässä se maaginen kuningas taas. Hertan tulee taipua kun vain päästän sen ulko-ohjasta taipumaan. Sitten kun taas tiivistän ulko-ohjaa, lievenee taivutus. Sitten kun taas päästän Hertan taipumaan päästämällä ulko-ohjaa eteen, täytyy Hertan asettua syvemmälle taivutukseen.

Eli ajatuksena että Hertta seuraa ulko-ohjaa.

Taivutuksen ja asetuksen syvyys ei määräydy sisäohjasta vetämisen ansiosta, vaan ulko-ohjan määrittelemällä pituudella!  Mä ikään kuin päästän sen taipumaan syvemmälle kun päästän ulko-ohjasta. En tarkoita että heitän ulko-ohjan pois, sillä tuntuman täytyy olla molemmilla ohjilla sama! Tarkoitan vain että ikään kuin ”siirrän ulko-ohjaa eteenpäin ja hevosen tulee seurata sitä”. Paine on kuitenkin koko ajan sama. Yhtä kevyt. Tässä vaiheessa Hertan suu on niin ihana jälleen. Se on niin herkkä suustaan että nämä harjoituksen ovat todella opettavaisia, kun koko ajan on vain maksimissaan kahvikupin paino ohjilla.

En tiedä osasinko havainnollistaa tätä, toivottavasti ymmärsitte mitä ajoin takaa.

 

Noh, se siitä. Palataan taas takaisin siihen pilvilinnoista putoamiseen…

Eli kaikki onnistui oikein kivasti tunnin alusta melkein loppuun. Tosiaan piffi-paffi siirtymiset onnistui yllättävän kivasti, vähän vaikeampaa vasemmassa kierroksessa kuin oikeassa (vielä tähän väliin mainittakoon, että avain onneen tässäkin oli valmentajan vinkki pienentää passagea vähän vaatimattomammaksi ennen piaffia, sitten piaffin jälkeen lähteä taas pienessä passagessa ulos, ja sitten vasta suurentaa taas näyttävämpään passageen). Sitten kävimme läpi laukkaa aina piruetteihin asti ja kaikki tähän mennessä ok. Hertta ei hermostunut ja oli täysillä töissä.

Sitten…

Tarkoituksena oli että käymme sarjat (kakkoset ja ykköset) läpi, jonka jälkeen ratsastan vielä sen Inter II radan ja käydään sitä läpi. No mutta! Emme päässeet kakkosia pidemmälle kun Hertalla keitti kattila yli! :D

Siis aluksi kakkoset oli ihan ok, mutta heti alkuun H vähän sekosi jaloissaan ja tarjosi väliin ykkösiä. Ei me tästä hermostuttu, tullaan uudelleen vaan, me ajatateltiin… No siitä se lumipallo sitten lähti vyörymään. H vain kuumeni ja kuumeni ja emme saaneet yhen yhtä vaihtosarjaa puhtaasti vaan loppujen lopuksi H kuumeni niin paljon että se jo ryki, hyppi ja pomppi.

 

Ratkaistiin tilanne sillä että lopetetaan tähän. Ihan turhaan jäämme hinkuttamaan niitä. Ei H kuumentunut mitenkään vihaisen oloisesti. Se aloitti sellaisella yli-innokkuudella, sillä vaihtosarjat tuntuvat olevan sille nykyään hauskanpitoa. Sitten kun tulikin virheitä niin H kuumeni vähän lisää ja jossain vaiheessa sillä keittää yli tässä tilanteessa.

Ei meillä ole mitään hätää. Kyllä se on niin mallikkaasti tehnyt noita sarjavaihtoja ilman virheitä ja todella helposti, että ihan turhaa jäädä niitä hinkkaamaan sellaisena päivänä kun hevonen vain toteaa että ”Ei tänään.”

 

Ehkä huomenna?

 

Joskus on ihan ok vain todeta että tänään ei onnistu, joten katsotaan myöhemmim. Aivan turhaa jäädä hinkuttamaan asiaa, jonka hevonen periaatteessa jo tiedetään osaavan. Herttakin voi kuumetessaan aloittaa pystyynhyppimisen sinkoilun lomassa, joten turhaa kaivaa verta nenästään. No harm done. Kokeillaan joskus toiste!

 

Pienet rypyt rakkauteen kuuluu tähän lajiin. On tässä jo sellaista nousukiitoa vietetty että välillä on aika palata takaisin alas. ;)

 

Mites lukijat?

Millaisia ”Ei tänään”-tilanteita teillä on käynyt hevosten kanssa? Miten ratkaisitte asian? Veittekö asian loppuun vai luovutitteko? Auttoiko?

 

Onneksi Hertan voi aina lahjoa sokerilla, sillä se leppyy ;)

21. helmikuuta 2016

Inter II rata järjellä ajateltuna

Noniin. Hengitys on tasaantunut ja olen kovin ilmeisesti taas palannut maan pinnalle ja järjissäni, joten kutakuinkin olisi aika vähän miettiä tarkemmalta pohjalta tätä meidän ensimmäistä Inter II rataa. ;)

Ensinnäkin laskin matka-ajan Keisarinmäkeen väärin ja ehdittiin juuri ja juuri paikalle. Maneesin olisin päässyt klo 18.15, ja kurvattiin juuri tähän aikaan vasta pihalle! En ollut koskaan ollut kyseisellä tallilla, ja ajomatkan laskin noin 15 minuuttia liian vähän. Loppupätkä tallille olikin mutkaista pikkutietä, tällöinhän yhdistelmällä ajaminen on paljon hitaampaa kuin suoralla tiellä. Noh, se siitä, tiedänpähän nyt että nimenomaan Keisarinmäkeen kestää pidempään kuin mitä itse lasken! ;)

Hertta tuli ihan rauhassa trailerista ulos, mutta sitten se näki sen... Hertan pahin painajainen... Nimittäin KÄVELYKONE! Ja se oli vielä päällä! Siitähän se riemu sitten repesi. Se jähmettyi ja alkoi tärisemään sekä puhisemaan (samanlailla kuin siinä kuuluisassa laitumellelasku videossa). Äkkiä vaan suojat jalkaan ja satula selkään ja hevonen (=leijuva ilmapallo) maneesiin, mutta Herttahan jatkoi siellä töräilyään. "Joo tässä tää 18 vuotias eläkeläinen tuli just..." Yleisöstä kuului naureskelua kun Hertta pörisi ja pärisi. Ei tainnut olla uskottava tuo ikä.
Ei muuta kuin selkään ja ohjat käteen ja pikkuhiljaa hommiin. Hertta pelkäsi siis ihan kaikkea. Se tärisi joten se oli oikeasti ihan kauhusta kankeana. Se on aina pelännyt kävelykoneita! Ypäjällä on toinen paha kävelykone ja on aina mielenkiintoista mennä niiden ohi varsinkin jos ne on päällä. Joku siinä kävelykoneen äänessä on mikä Herttaa pelottaa.
Hertta on hevonen, että jos se jostain kiihtyy niin sitten se reagoi kaikkeen. Se pelkäsi maneesissa kulmia, ihmisiä, ovea, tuomari pöytää, ja jokainen ihmisen äännähdyskin sai sen säpsymään. Onneksi mulla oli kuulokkeen päässä valmentaja koko ajan. Se jotenkin rauhotti mua niin en itse lähtenyt tuohon Hertan sähläilyyn mukaan.

Aloitettiin ensin siirtymillä. Niska mahdollisimman matalana. Taivutteluja. Käynti-seis-käynti. Ravi-käynti-ravi. Voltti-käynti-ravi... Mahdollisimman tylsää ja yksinkertaista hitaassa temmossa! Jos Hertta kyyläsi jotain, niin asetin toiseen suuntaan ja menin pohkeenväistömäisesti pelottavia asioita kohti. Tuomarin pöydän eteen pysäyttelin ja taputtelin. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa! Hertta totesi että ehkä hän selviää tästä hengissä. Niinkuin se nyt ikinä olisi kuollut mihinkään... Olin oikeasti jo luovuttamassa ja meinasin jo sanoa tuomarille että en voi ratsastaa rataa koska hevonen on niin pahasti nyt pois tolaltaan ettei tästä tule mitään. Ikinä ei saa luovuttaa, sillä kyllä se H siitä alkoi tokeentua kun vain teki töitä!
Oikeastaan heti kun alettiin ottaa verkkaan mukaan avot/sulut ja laukanvaihdot, Hertta alkoi keskittymään muhun. Tässä se sen työmyyrä luonne on kultaa. Vaikka kuinka pelottaa, niin jos ratsastaja alkaa teettämään tehtäviä, sen on pakko ne omasta mielestään suorittaa eikä keskittyä muuhun! Lopuksi mentiin sitten piruetit läpi, sekä sarjat ja oikeastaan jo aloitettiin rata. Hertta alkoi jo hengittämään, mutta ei se itsestään pystynyt antamaan kaikkea. Se oli jäykkä ja velliä jaloistaan. Jos se tuon pitkän selkänsä jännittää ja nostaa niskaansa ylös, se "silta" takajalkoihin katkeaa, jolloin se ei työnnä takajaloilla kunnolla.

Niinkuin jo edellisessä postauksessa vähän sanoin, niin itse rata olikin sitten rikkeetön ja sujuva! Hertta ei tehnyt varsinaisia virheitä ollenkaan, minä vain esitin ylimääräisiä kakkosia koska olin opetellut radan siinä osin väärin. Toki meni ei voinutkaan olla kaikista laadukkainta jännityksen vuoksi, mutta silti aikamoinen suoritus Hertalta vaikka sitä oikeasti pelotti! Sen liikkeistä katoaa se jousto ja elastisuus jännittyksessä. Jotkut hevoset näyttävät vielä varsin upeilta vaikka olisivat jännittyineitä, mutta Hertta on tosiaan niitä hevosia, jotka jännittyessään menettävät heti sen hienon ylälinjan ja painuvat matalaksi selästään. Kaikki "hienous" kaikkoaa heti tälläisestä hevosesta jos se jännittyy! Eli eipä voi peittää jännittymisen taakse mitään Hertan kohdalla. Sen on pakko olla rento jos meinaa saada yhtään näyttävyyttä mukaan.

Valmentajan sanoin, koko rata oli ihan sujuva, mutta kotona se suorittaa kaikki ne radan tehtävät paremmin rentouden takia. Eli käytännössä, jos saan sen "kotikunnon" radalle, niin prossia tulee jo 3-4 pykälää lisää ihan vain sillä!
Eniten tästä jännityksestä kärsi passage. Siitä saimme vain 5. Se ei ollut riittävää eikä tahdissa. Hertalla ei ollut ponnistusvoimaa, se vain pyrki nostamaan niskaansa. Piaffi sen sijaan oli parempaa, siinä se pyöristyi.
Sulkuihin jännittyneet kyljet myös vaikuttivat, eikä ne olleet kovin näyttävät, mutta ihan passelit, siitä numeroksi 6.
Piruetit kärsivät myös jännityksestä ja H hidastui niissä liikaa. Kokeilkaapa itse suorittaa voimisteluliikkeitä jos polvet tutisee jännityksestä! ;)
Sen sijaan sarjat sujuivat oikein mallikkaasti, eikä niissä ollut vaikeuksia. Ykkösissä otin vähän enemmän aluksi vauhtia, koska tiesin että H niissä vähän jarruttaa loppua kohden. Näinkin kävi tällä kertaa, mutta sujuvasti ne tuli silti. Lisää vain voimaa niin sarjat jatkuisivat etenevämmin pidemmälle diagonaalia!
Koottu käynti oli ihan ok, siitä 7. Alakertaan sain onneksi istunnasta 7!
Alku ja lopputervehdykset sujuivat (7) ja lopputervehdyksen passage oli myös helpompi esittää. Hertalla on aina vähän menohaluja lopputervehdystä kohti (se tietää että mitä nopeammin tuonne juoksen niin sitä nopeammin tämä loppuu ;) ) joten sain siihen sopivammin puhtia radan aiempaan passageen verrattuna.
Tuomarin kommentit oli tosiaan suullisesti, että piaffi on hyvää jo nyt, passage tänään vähän heikkoa ja jännittynyttä. "Ei mulla oikein mitään lisättävää tähän sen enempää. Voimaa lisää ja kokoaminen tasaisemmaksi niin sillä pääsee jo pitkälle". Kävimme lopuksi sitten vähän passagea läpi 
Tässä Hertan ilmeestä voi päätellä kaiken, se oli vähän huolissaan pälyilemässä ympärilleen. ;) Minä tosin pidin vain silmät kiinni ja pidin itseni tyynenä... ;)
Sulkutaivutus oikealle oli ihan sujuvaa, vasemmalle se oli vähän hankalaa ja H jännittyi niskastaan. 

Ei siis mitään suurempia high lighteja, muttei mitään suuria pettymyksiäkään. Rata oli tasainen ja eteni helpon näköisesti, mutta tosiaan se viimeinen silaus jäi tekemättä, ja tuli vähän ujo ja varovainen vaikutelma. Tämä on erittäin hyvä pohja tulevalle. Eihän mulla ole huolen häivääkään tämän tason ohjelmasta ja sen tempuista! Ne onnistuu ihan hyvin. Tarvitaan vain sitä kuuluisaa voimaa ja varmuutta lisää. Se on kuitenkin lohduttavaa, että sillä "normaalilla" Hertalla mä tiedän pystyväni paljon näyttävämpään ja hienompaan rataan!

Kyllä tää todella hyvältä nyt näyttää. Esimerkiksi eilen vähän piffailin Hertalla ihan muutoin vain. Mehän emme oikein ole piffi-paffi siirtymisiä kunnolla vielä treenannut (mitä nyt äkkiä rataa varten vähän leikiteltiin idealla), mutta tässä taas huomattiin Hertan älykkyys ja nopeaoppisuus. Ravailin kevyttä ravia ympäri maneesia ja ajattelin että siirrän Hertan käyntiin. No mitä tekee Hertta? Siirtyy ihan ITSE piaffiin! Ja vielä hyvässä tasapainossa ja rauhassa eikä se menettänyt tahtia! Sitten se jää siihen piffaamaan rennosti, siis suoraan kevyestä ravista!! Tässä taas oli hyvä koulutustilanne. Hertta teki suoraan sanottuna virheen, sillä se siirtyi piaffiin kun minä pyysin käyntiin. Olkoot kuitenkin virhe, niin kehuin niiiiiin paljon! Eipä tarvinnut kuin kerran kehua, Hertta siirtyi tämän jälkeen ravista suoraan piaffiin monta kertaa vielä tämän jälkeen ilman mitään ongelmia! Näin nopeasti se oppii kun vain reagoi oikein ja nopeasti tilanteissa joissa se vahingossa tarjoaa jotain tälläistä.
Eiköhän me saada ne piaffi-passage siirtymätkin nyt kuntoon kun Hertta näin nopeasti oppii. Loput onkin vain enää kunnosta ja voimasta kiinni. Hertan rakenne kuitenkin ajaa sitä koko ajan siihen väärään asentoon, joten jos jotain ikinä tuleekaan meitä häiritsemään, niin se kokoamisaste "valuu sormien läpi" ja H painuu sinne omaan luonnolliseen asentoonsa.

Ei nää itse temput kyllä Hertalle ole edes vaikeita enää. Jos se vain on rento, niin se tuntuu tekevän nää jo silmät kiinni. Hieno hieno Hertta!

PS. Hakemus lähetetty... :D jäiks.

19. helmikuuta 2016

Intermediate II yli 61% tuloksella!!

Pikainen tilannepäivistys töistä ruokatauolta!

Nyt se on ohi ja tutkitusti todistettu että me kyllä voidaan mennä näitä Inter II ratoja!
Kävimme eilen salaa Keisarinmäessä NIKA-Teamin järjestämissä rataharjoituksissa rykäisemässä Inter II radan ”soitellen sotaan-ajatusmallilla” ja vanha Mummeli repi siitä yli 61% tuloksen!!!! Uskomatona!! Kirkkaasti läpi ja vielä ensimmäinen kerta!!

2 viikkoa sitten valmentajani laittoi yllättäen viestiä aamulla ennen valmennusta, että pystyisinkö opettelemaan Inter II radan illan treeneihin. Tottakai pystyin. Mutta miksi?
Noh, kuhan kokeiltiin sitten kisaverryttelyn omaisesti ensin verkka ja sitten rata, ja jotenkuten se sujui vaikken koskaan ollutkaan edes kokeillut kunnolla mm.  piaffi-passage-siirtymisiä Hertalla.
Tämän treenikerran jälkeen valmentaja sanoi että: ”Hyvä. Ilmoita se Keisarinmäkeen 18.2 ja menet tämän ohjelman”. Ai että mitä? Meidän piti mennä tämä kausi Inter I?

No eihän siinä auttanut vastaan väittää. Ilmoittautuduin ja mulla oli nyt kaksi viikkoa aikaa harjoitella tätä rataa, tosin emme ottaneet yhtään paineita. Vähän yritin tehdä Hertalle tutuksi piaffi-passage siirtymisiä ja siirsin ykköset kokonaan pois uralta diagonaalille. Tein sillä mielin töitä että yritin käyttää Hertan ennakoivaa luonnetta hyväksi, ja tein nämä linjat sille tutuksi.

Sitten ei muuta kuin eilen poni traikkuun ja Nuuksioon, sekä lennosta radalle ja niinhän se vain meni että koko rata oli rikkeetön (paitsi minä esitin ylimääräisiä kakkosia, kun luulin että niitä esitetään 9 kappaletta 7 sijasta, eikä tullut edes lisäpisteitä vaikka esitettiin GP radan kakkoset! ;) )
Rata ei edes tuntunut vaikealta vaan se sujui ihan hyvin ilman tökkimisiä. Hertta oli pahasti jännittynyt mutta tsemppasi hirveän hyvin. En saanut sitä tarpeeksi pyöreäksi jännityksen takia.

Oon niin sekasin!! En nyt pysty kirjoittamaan mitään järkevää joten kirjoitan myöhemmin oikean postauksen aiheesta. Nyt oli kuitenkin pakko tulla hehkuttaan tänne pikauutiset bloginkin puolelle!
En uskaltanut kertoa tästä meijän Inter II suunnitelmasta enkä kehdannut kertoa siitä etukäteen ettei tarvitse jälkikäteen hävetä jos se menee huonosti, mutta nyt kun se meni tällä tavalla niin voin ylpeänä todeta että hitto me kisataan tällä kaudella Inter II ratoja ainakin!
En enää epäile hetkeäkään etteikö me oikeasti voitaisi sittenkin päästä sinne Grand Prix radoille edes testaamaan some day! Vielä syksyllä minä ja valmentaja oltiin sitä mieltä että turha edes yrittää tälle kautta Small Touria kummempaa mutta näin ne suunnitelmat muuttuu!!

Kääääk. Apua. Koittakaa saada tekstistä selvää. Mä kirjoitan paremmalla ajalla paremman tekstin ja sellaisen missä olen jo järjissäni, enkä tällaisen hulluuskohtauksen partaalla. Yöllä en saanut nukuttua kun palasin klo 23 aikaan kotiin vaan sukat pyöri jalassa ja kännykkä kävi kuumana kun katsoin kuvia ja videoita sekä luin papereita!

Kaikenlisäksi sain vielä illalla tiedon että oltaisiin sopiva ratsukko Top Dressage Finlandin katsastukseen!!!  Ihan mieletöntä!! Sinnekkään en ikinä ole kehdannut edes laittaa hakemusta kun olen ollut sitä mieltä ettei me olla sopivia!!!
Mitä mä teen?! Sekoan! :D

Palaana asiaan myöhemmin kun saan taas henkeä! Kuvia tiedossa! 

11. helmikuuta 2016

Mistä on pieni Hertta tehty?

Lyhyesti sanottuna: Chabliksesta ja Garciasta. 

Kokeilin Hertalle olympioita vuonna nakki..... ;) Viiitsi vitsi!
Hertta 6 vuoden päästä?
`Kukas se tämä on? 
Ai Hertan isä?
Ei näytä kyllä yhtään?

Selailin eräänä päivänä Sukupostia ja huvikseni katselin Hertan isän ja äidin kuvia. Ei paljoa tarvitse arvata kummalta Hertta näyttää?

Hertan suku on todella, TODELLA vanhaa. Hertan emä oli vuonna 77 syntynyt ja sai siis Hertan 21 vuotiaana! Ei tarvitse edes kovin kauas katsoa Hertan sukupuuta niin siellä toisen maailmansodan aikaisia hevosia.. Heh! En valehtele kun sanon että Hertta on vanhanaikainen hevonen malliltaan!

En ole tavannut ikinä Hertan isää tai emää, mutta Hertan omistaja kyllä tiesi Hertan emän, olihan se hänen tallissaan hetken aikaa hoidossakin!
Hertan emä, Gimosa eli tutummin Garcia, oli Suomessakin GP tasolla esteitä kilpaillut tamma. Täysin estehevonen siis. Mitään hyppylahjoja ei Herttaan oikein tullut, mutta Hertan varsahan on Norjassa kv-esteradoilla! Estelahjat hyppäsivät siis yhden sukupolven yli Hertan kohdalla, ja jostain Hertta sai kouluhevosen geenit. Isältään Chablikselta kenties?
Chablis taisi olla enemmän kouluhevonen. Hertta siis on vähän tälläinen "yleishevonen" suvultaan.

Hertan emä oli kuulemma aika samanlainen kuin Hertta, siis luonteeltaan myös. Kuvista jo voi katsoa miltä Hertta tulee näyttämään vanhana. Aivan kopio emästään on Hertta!
Garciakin oli kuulemma kova hörisemään. Jos estetunnilla joku toinen hevonen kolautti puomin/esteen alas, alkoi Garcia hörisemään. Herttahan hörisee kun pysäytän ja taputan sitä, tai se hörisee myös kun tulen kouluradalla lopputervehdykseen... Tai kun piaffin jälkeen taputan...
Hertan omistaja myös kertoi, että hän yritti mennä istenäisyyspäivänä maastoon Garcialla. Garcia oli tuolloin noin 23-25 vuotias ja tiineenä, eli lihava kuin mikä. Niin vain kuitenkin tuo "hulluus" on jostain peräisin Hertallekin. Maastolenkin lopputulema oli että Garcia piti taluttaa takaisin kun se sekosi itsenäisyyspäivän lipuista. Siis GP-tason estehevonen ei ikinä ole eläissään nähnyt lippuja liehumassa... ;) Vanha ja jäykkä paksu tamma vei 6-0!
On siis sanomattakin selvää että Hertta on perinyt melkein kaiken emältään ulkonäköä ja luonnetta myöten.

Mutta se kouluhevosen ominaisuus taitaa tulla kuitenkin isältä?

Chabliksella on valmentajani ratsastanut myös aikanaan, eikä hän ikinä oikein voi uskoa sitä että Chablis on Hertan isä. Hertta kun on kuuma, sählä ja herkkä, niin Chablis oli kuulemma niin patalaiska ja hidas että oli tuskaa ratsastaa sillä! Komeahan tuo ori on kuin mikä, mutta ei ilmeisesti tullut edes sitä komeaa ulkonäköä ja rauhallisuutta isältä... Tulikohan ne liikkeet isältä?
En ole ikinä nähnyt Chablista, olisi kiva jos näkisi jotain videota siitä.
Hertan kasvattaja, eli Tössä, sanoi kesällä kun hän oli katsomassa Hertan kisoja, että Hertta näyttää kyllä niin äidiltään, mutta sitten kun kerään ohjat käteen ja alan ratsastamaan niin se on kuin isänsä! Kouluhevonen siis. Onneksi jotain tuli isänkin puolelta!

Hauska katsella ja kuulla juttuja Hertan vanhemmista! Se etu näissä Suomessa kasvatetuissa hevosissa on, että niistä oikeastaan pystyy kaivamaan kaiken tiedon esiin.

Heitänkin kysymyksen ilmaan blogini vanhemmille lukijoille. Sattuisiko joillain teistä olemaan mitään muistikuvia jommasta kummasta hevosesta; Chabliksesta tai Garciasta? Olisi hauska kuulla! Molemmat kuitenkin olivat Suomessa kisahevosina silloin 80-90 luvulla?


PS. Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen tsemppiviestejä laittaneille!
Järkyttävän paljon oli tullut kommentteja, en olisi ikinä uskonut!
Oli todella ihana huomata kuinka meillä on kannustusjoukkoja lukijakunnasta, ja valoitte kyllä oikeasti todella paljon uskoa muhun ja mun tekemiseen! Ihan nyt innolla olen alkanut miettimään näitä Inter II/GP juttuja. Ihan turhaan mä täällä häpeilen ja jarruttelen. Antaa mennä vaan! :)

PPS. EDIT!!!
Sain Hertan kasvattajalta kunnon kuvan Garciasta nuorempana! Olisikohan tämä kuva otettu joskus vuoden 1985-1990 tienoilla kun Garcia näyttää noin nuorelta?

Mutta ei voi muuta sanoa kuin että ihan Hertan Hertan näköinen ohutta häntää ja takakorkeutta myöden!
Mutta niin  kaunis jotenkin mun mielestä! ;)

7. helmikuuta 2016

Hyvä ME!

Männä viikon maanantaina valmennuksessa tuli puheeksi valmentajan kanssa tämän hetkinen tilanne. Olen tosiaan ehkä vähän liian kriittinen itselleni ja samalla Hertalle. Sen pitäisi olla pyöreämpi, parempi, nopeampi, hitaampi, elastisempi, kootumpi plaaplaaplaaplaa. Fakta kuitenkin on, että jos nyt katsotaan tämän hetken tilannetta niin onhan Hertta ihan hemmetin hyvässä kunnossa ja tekee itseasiassa aika mallikkaasti jo GP asiat! Ja nämä GP asiat on otettu täytäntöön vasta syksyllä kisakauden jälkeen, eli alle puolivuotta sitten!

"Sulla on hevonen joka tekee GP liikkeet. Sä olet kouluttanut sen jo oikein mallikkaalle tasolle. Se, että se nousi viime kaudella jo Prix St Georges tasolle, on jo iso juttu, johon puolet ratsukoista ei Suomessa kykene. Nyt Hertta menee jo GP asioita puolen vuoden ajan jakson jälkeen, ja se jos joku on jo sellainen asia, mitä vielä harvempi hevonen tässä maassa tulee tekemään! Saat olla ylpeä itsestäsi. Tässä on meillä ihan hyvä tilanne nyt, joten ei tarvitse huolehtia."

"... kun sulla on tuollainen hyvin koulutettu hevonen, joka on opetettu kevyille ja pienille avuille... Aivan oikein! Olet kouluttanut sen hyvin! Saat tuulettaa!" :D 

Nämä otteet siis maanantain valmennuksesta. 
Enpä voi muuta todeta että mun valmentaja on taas niin oikeassa. Mitä hittoa mä kitisen kuinka "ei meistä riitä eväät siihen ja siihen" ja "tarvitaan vielä lisää tota ja tätä". Nyt jos tarkemmin katsoo niin ihan hemmetin hyvin se Hertta nyt kulkee, joten voisin vain oikeastaan antaa sen kulkea pitkin maneesia ja hymyillä selässä!

Tästä maanantain valmennuksesta kuvia otti jälleen Taru Arola!
Piruettilaukkaa vasemmalle valmentajan silmien alla. Kevyt tuntuma, H kantaa itse itsensä. 

Horse & Rider ja AT Ratsastuspilates

Vähän turhan vakavaa... ;)

Lupaan oikeasti lopettaa tämän täydellisyyden tavoittelun ja olla tyytyväinen siihen mitä meillä tässä nyt on.

Sen kunniaksi julkaisen nyt tämän videon täällä blogin puolella myös. Olin tämänkin videon pätkän suhteen todella kriittinen ja julkaisin sen ensin Youtubeen vain niin että minä näin sen. Mietin pitkään että kehtaanko julkaista tätä, koska näen vaan ison kasan ongelmia. Mutta mitä ihmettä... Videolla tehtiin uusi ennätys ykkösissä: 18 kappaletta! Ja se vielä tuntui helpolta! Grand Prix ohjelmissa vaaditaan 15 kappaletta. 
Videolla kokeilin ekaa kertaa tehdä ykkösiä koko rata leikkaalla. Ajattelin tehdä 5 kappaletta. Tehtiin sitten 11 kappaletta, kun tuntui niin helpolta. Inter II tason ohjelmassa tulee 11 kpl ykkösvaihtoja.
Videolla pieni pätkä piffiä ja paffia, joka on meille tällä hetkellä se vaikein, ja se vaatii kieli keskellä menemistä vielä, mutta ihan hyvällä mallilla se jo on?

Julkaisin tämän sitten blogini facebook sivuilla ja sain tsemppaavia kommentteja, kiitos siitä! Myöhemmin julkaisin tämän omalla facebook sivulla, ja tsemppaavia kommentteja tuli myös ihan niiltä paremmilta kouluratsastajilta! Mikä siinä on etten vaan usko itseeni ja Herttaan? :D

"Tosi hieno passage siinä videossa! Ihan tuli vedet silmiin kun meni niin hienosti!"
"GPseen nyt vaan! Tai voihan sitä aloittaa Inter A:sta tai kakkosesta. Superhienon näköstä Noora!!"

"On se UPEA!"
"WAU!"
"Upea Hertta!"
"Siis mikset voisi mennä radalle? Hienosti!"


Tässä arkailemani video. Ihan hyvin se menee. Olen tyytyväinen!
"Helkkari olisit kerrankin ylpeä!"


Vaikka meno on kaukana siitä ihanasta Valegrosta, niin pakko todeta että eipä sen siltä tarvitse näyttääkään! Me vasta opetellaan ja ihan hyvin tässä opetellaan näköjään!
Mitäs jos kehuisin nyt kerrankin meidän menoa?
Mielestäni hyvää tuossa on varsinkin sarjavaihdoissa mun pienet avut. Ei mun tarvitse heitellä jalkoja pitkin nälkäkuoppia että H vaihtaa. Se vaihtaa käytännössä istunnalla.
Kevyt tuntuma.
Suhteellisen helpon näköistä, vaikka vielä täytyy keskittyä täysillä että onnistuu.
Ja hei! Onpa muuten suorat vaihtosarjat!
Itseasiassa aika jees, että piaffin jälkeen voin heittää ohjat pois ja sieltä tulee heti hyvä ja rento iso käynti. Eli rentouttakin on!

Hyvä Hertta! Hyvä me!

PS. Vuonna 2007 kun kävin koeratsastamassa Herttaa, sanoin näin Hertan omistajalle:
"Jos pääsisin kisaamaan alue Helppoa A:ta, niin se olisi kiva. Siinä mun tavoitteet"

No on pikkasen mennyt tavoitteet jo yli niin että heilahtaa, joten oikeastaan voin jo vaan nauttia tilanteesta ilman paineita!