Eikä vieläkään satulaa

Mulla taitaa nyt olla neljäs testisatula, viides jonossa. Vielä ei ole sellaista täysin priimaa löytynyt mikä tuntuisi Hansulle sopivan. Ja jos oikein tarkkoja ollaan mun mielestä Hansu muuttuu nyt kauheesti lihavuuskunnossa, että se mikä oli viime viikolla "ok", on nyt "ei ok". Hansu kuivui aika paljon muuton ja tammavierailun aikana, mutta nyt se on asunut Erkylässä reilu 3 viikkoa, ja mielestäni se on pyöristynyt taas aika kovaa vauhtia! Vielä ei ole ihan siinä yhtä hyvässä lihavuuskunnossa mitä se oli keväällä parhaimmillaan, mutta tuolla ruokahalulla uskon että kohta se saadaan taas parempaan kuosiin. Iso muutos on jo kuitenkin tässä parissa viikossa tapahtunut ja se on jo pyöristynyt, mitähän tapahtuu kun aikaa kuluu vielä lisää?

Hain ison satsin Hartogin lusernipellettiä ja sen määrääkin olen nostanut. Kaikki uppoaa! Vaikka tuo Hartogin "greenline" sisältää vähemmän sokeria kuin Greenline, se uppoaa Hansulle kuin häkä! Vähän pelkäsin että mitä tuo nirppanokka suostuu syömään, mutta se ihan imuroi kaikki Speedexin nappulat ja pellava-lusernipuuron! :D So far so good...

Tänään tosiaan testasin Prestigen satulaa. Taru oli nyt toista kertaa kuvaamassa meitä Erkylän päädyssä, ja jo kuvistakin huomaa eroa lihavuuskunnossa! Aikavälillä 2 viikkoa... :)

Tämän päivän satulassa tykkäsin itse kyllä istua, mutta en ihan tiedä tykkäsikö Hansu siitä. Se kyllä näytti sopivan selkään ihan hyvin, mutta jotenkin hevonen tuntui vähän kiemurtelevalta alla. Kauhean hankalaa kun hevonen ei ole niin tuttu kuitenkaan, että voisi verrata johtuuko päivän vaihtelut nyt uudesta satulasta vai jostain muusta. Päivät nyt voi kuitenkin vaihdella aika paljon näiden nuorten kanssa. Hansu kyllä liikkui oikein hyviä pätkiä! Sen ravia ei edes voi sanoa samaksi mitä se vuosi sitten oli. Sillä on aika kiva tahti siinä jo, ja paikoitellen sillä saa jo isoa ravia. Se ei kuitenkaan jaksa ravata tässä isommassa ravissa pitkiä aikoja, joten menee varmaan 2 vuotta ennenkuin saadaan tuollainen ravi radalle, ja siis niin että se sama ravi säilyy koko radan ajan. Voimakysymys kuitenkin, uskon että siitä tulee ravinsa kanssa hyvä peli ratojakin ajatellen!

Kaikki kuvat Taru Arola!

Alkuun vain rentoa ravia. Hansun harjoitusravissa on nykyään tosi mukava istua, varsinkin kun ravin on löytyny tahtia ja työntöä. 

Näiden kanssa onkin ollu opettelemista siinä että osaan pyytää työntöä ravissa eteen! Ei voi vain paukuttaa pohkeilla "eteen eteen eteen", vaan oikeastaan pitää ensin hakea nämä vähän hitaammaksi ja "cooliksi" alle, sitten lähteä siitä auttamaan isompaan ja matakavoittavampaan askeleeseen.

  

Joka ratsastuskerralla tahdon että niska ei killi jännittyneenä ylhäällä. Muotoa saa toki nostaa JOS Hansu on alakaulastaan rento ja kantaa oikein selän läpi. Silloin korkeampikin muoto on ihan ok, ja toki muodon korkeutta pitää vaihdella. Niin kauan mennään matalammassa muodossa kunnes tuntuu että rentous säilyy ja voin sitä jopa varovasti paikoitellen nostaa. On "turvallisempaa" mennä matalassa muodossa vielä. 

Kun Taru oli tulossa kuvaamaan, niin olikin hyvä aika tehdä vähän enemmän hommia ja laitoin myös kanget päähän. Hansu on oppinut niihin tosi kivasti, oikeastaan tuntui ettei niihin tarvinnut "totutella" vaan oli oikein vastaanottavainen niihin heti ensi metreiltä asti. Niihinkin kuitenkin pitää opetella.

Ravi on tosiaan kokenut sen isoimman muutoksen vuoden aikana kuten kuvista näkyy. Laukassa on vähän enemmän tekemistä tällä hetkellä. Kyllä laukassakin on jo vaihteita, mutta hallinta laukassa on vähän haastavampaa kuin ravissa. Sitten kun Hansu kuumenee, se on aika dramaqueen. Se tekee ja tarjoaa kaikkea yhtäaikaa ja siinä viimeistään menee jalat sekaisin. Hansulla on aika pitkät koivet, ja kun se laukassa istahtaa vähän liikaa paikalleen, niin siinähän se huomaakin olevansa vähän pulassa. Olen nyt tehnyt vastalaukassa siirtymiä laukan sisällä. Kokoan laukkaa ja siitä eteen. Haluan että se reagoi kokoavaan pohkeeseen rauhassa, eikä alkaisi pompottamaan takajalkojaan paikallaan kuin pupu... Sitten haluan että se lähtee eteen, eikä siinäkään vaan pompottaisi jalkoja kiivasta tahtia, vaan oikeasti "harppaa" eteen. Vastalaukassa saan sen laukassa suoremmaksi ja Hertalla tämä toimi aikanaan tosi hyvin laukan suoristamisessa ja kokoamisessa. Oikea laukka on tällä hetkellä vaikeampaa, mutta kun menen oikeaa laukkaa vastalaukassa, saan vähän pientä yliotetta hevoseen. Hansun oikeassa laukassa pitäisi hidastaa vasemman takajalan liikettä. Se on turhan nopea sen vasemman takajalan kanssa. Kun menen vastalaukkaa oikeassa laukassa, niin vasen takajalka onkin sisätakajalkana, saan tällöin siihen enemmän painoa ja kontrollia. Välillä Hansu tipahtaa raviin kun hidastan laukkaa pitkällä puolipidätteellä vasemmalta ohjalta ja pyydän hidastamaan sitä vasenta takajalkaa, mutta kerta kerralta se jaksaa mennä aina pidemmälle hidastaen sitä vasenta takajalkaa. Ei ole maailmanloppu vaikka se tipahtaa tässä raville. Vasemman laukan vastalaukassa kun teen tätä samaa, eli hidastan vastaavasti oikeaa takajalkaa, Hansu polkee paljon paremmin ja pidemmälle, oikeastaan jo melkein piruettilaukkaan ja jaksaa siitä vielä työntää eteen. Hetkihän siihen menee kun saadaan nämä puolierot tasoittumaan!

Ihan vain vertailun vuoksi vanha kuva tasan vuoden takaa!
On se kyllä muuttunut paljon! Ihan jo kropastaan ja tuo ravin laatu!  

Niin voimaton vielä! Taustalla toki iso muutos kun muuttaa toiselta puolelta Eurooppaa tänne ja kaikki kuviot muuttuu! Mutta paljon saa vuodessa aikaan, kun vertaa suoraan vaikka tähän alempaan tuoreeseen kuvaan

Ravissa kokoamista, siinä alkaa olla kivoja askelia! Vielä vuosi sitten Hansun etuosa oli aina "tiellä". Takajalat kyllä on ollut hyvät aina mutta raukka ei oikein etujalkojaan saanut alta pois. Nyt on jo erimeininki ja etujalkojen liike on ihan erilaista!
 Mutta ai kamala... Sanonpa vaan, että kuvissa oli tosi monta Hansun kohdalta tosi hyvää kuvaa, mutta mä en niitä kehtaa julkasta koska mun istunta on niin tuskaisen näköinen välillä... :D 
Hansu kyllä liikkuu varsin mallikkaasti, mutta mun täytyy tuota kevennystä alkaa treenaamaan taas ja alkaa istumaan satulaan heti kun tuo iskiaspersus sen kestää :'D

Oikeastaan Hansun kanssa kaikki on hyvinhyvin helppoa, niin kauan kunhan se on rauhallinen ja rento. Mutta sitten jos se kuumenee tai tulistuu, niin siinä onkin sitten miettimistä kuinka päästään asiasta eteenpäin. Kärpäsestä tulee härkänen. ;)

Isoin probleema tuntuu olevan yleensä korvien välissä. Vähän kaikkien kanssa! Varmasti monelle on tuttu se tilanne, kun opeteltava asia on periaatteessa helppoa / se on sujunut aikaisemminkin, mutta jos sillä hetkellä "mää en vaan tajuuuuu", niin kuppi kun menee nurin, ei onnistu sitten mikään.

Valmennuskuviot alkavat muuten elokuun puolella! Valmentaja on lomalla, mutta katsotaan sitten kun paluu arkeen koittaa että miten ne kunnon treenit sitten lähtee käyntiin. Aika paljon näissä perusasioissa pärjää itsekseenkin, mutta kyllä se tuo sellaista punaista lankaa kun pääsee valmennuksiin. Ja pitää kyllä se oikea satulakin löytää valmennuksiin mennessä, että pääsee keskittymään kunnolla töihin. Mulla itselläni oli puolestaan viime viikolla ja sitä edeltävällä aika karsee iskiaskipu oikealla puolella alaselkää ja siitä jalkaan. Katsos vanhuus ei tule yksin... Mulla on aina ollut keventäessä muutenkin paha tapa nojata vähän eteen niin nyt tää vaan pahentaa sitä.

Nyt alkaa jo jalka olemaan suht normaali, mutta huomasin että mun istunta kärsi tästä aika paljon. ihan jo töissäkin seistessä oli pakko seistä selkä kumarassa, eikä suorassa. Ehkä mä tästä vielä tokenen! Toivottavasti valmennuksiin mennessä tai on aika tuskaa. 

PS. Jos joku ei vielä tiennyt, niin mun instagram tilillä voi seurata vähän enemmän reaaliajassa kuvia ja päivityksiä. Nick on noorapel :)

Malttia metsästämässä

Hansun kanssa on pikkuhiljaa lähtenyt treenit käyntiin. Vielä en ole vamennuksiin mennyt, odottelen pääsyä niihin, se vaatii vähän sumplimista jotta halukkaat pääsevät ja mulla ei tietenkään ole työvuoroihin ehditty laittaa toiveita niille päiville kun valmennusmahis on. Enköhän ihan kohta kuitenkin pääse. Nyt on myös ahkeraan uuden satulan etsintä käynnissä. Hansun omistaja todennäköisesti tarvitsee satulan itselleen takaisin jossain vaiheessa, joten olen nyt hakenut erilaisia satuloita testiin. Se ehkä vähän myös sotkee nyt kuvoita kun mallailen niitä, mutta eiköhän me kohta päästä tosissaan treenaamaan.

Vaikka hevonen on suht tuttu niin olen lähtenyt sen kanssa siinä mielessä alusta, että nyt mun täytyy kehitellä sopivaa viikko-ohjelmaa ja opetella se rytmi mikä on hevoselle paras. Hansu on onneksi siinä mielessä kiva nuori, ettei se kerää suoraan energiaa vaikka olisi vapaapäivä/kevyempää. Herttakin oli sellainen, että se saattoi jopa olla kuumenevampi jos oli liian rankkaa pitkään putkeen. Sitten kun antoi pari päivää lepoa, niin mielikin oli seesteisempi. Hansu tuntuu olevan samanlainen, tai ei se ainakaan vapaiden jälkeen ole mikään höyryjuna. Hansu kuumenee muista asioista kuin vapaasta... :D

Tuohon kuumumiseen viitaten, se onkin se isoin ongelma. Kauhean kilttihän Hansu on, mutta niin totaalisen väsymätön... Jos se jotain spottaa tai keskittyminen menee niin se oikeasti jaksaa höyrytä vaikka kuinka kauan! Ja sitten kun se kuumenee, se tahtoo mennä lujaa. Herne menee nenään jos ei saakkaan mennä lujaa ;)
Huomaan kauheasti vaihtelevuutta Hansun mielentiloissa. Se on kuin tamma! Ikinä et tiedä millainen päivä tänään on! Se joka sanoi että orit ovat tasaisia, valehtelee ;)
Viime viikolla esimerkkinä, Hansu oli tiistaina todella hyvä. Siis todella hyvä! Oikein rento ja keskittyväinen hommiinsa. Keskiviikkona aluksi sama meno jatkui, mutta sitten jostain syystä se kuitenkin lähti kuumenemaan (hevoset vaihtui maneesin ovella ulos ja sisään) niin sitten ei taas työnteosta tullut mitään kun herra olisi halunnut vahtia ovesta kulkevia hevosia mutta tyhmä ratsastaja-akka pyysi töitä. Näissä asioissa huomaan vertaavani nuorta hevosta Herttaan. "No kyllä Hertta-muori osasi tehdä töitä vaikka ympärillä sattui mitä!". Ehkä vähän pitäisi antaa armoa näille junioireille. Ei se keskittyminen aina helppoa ole ;)

Loppuverryttelyä matalemmassa muodossa

Olen nyt työskennellessä ollut todella natsi rentouden suhteen. Niskan täytyy olla matalalla ja alakaula irtonainen, sekä näin ollen koko selkä rentona. Tuntuu että nämä lusitanot ovat niin mestareita siinä, että niska nousee todella korkealle ja selkä painuu alas jäykäksi mutta samalla kuitenkin "pyöreä" kaula hämää. Ne kokoavat helposti, mutta Hansun kohdalla ainakin se istuu liikaa persuksilleen mutta todellisuudessa sillä ei ole voimaa siihen. Koko keho jännittyy kun se huomaakin olevansa aika pulassa siellä liian syvällä istumassa.
Kun koko hevonen on ensin saatu pyöreäksi ja rennoksi matalalle niskalle, voin huoletta lähteä vähän paikoitellen nostamaankin muotoa, kunhan selkä säilyy mukana. Tällöin ravi ja laukka ovat tosi kivan tuntuisia mutta sillä sekunnilla jos jännitys iskee, häviää liikekin. Liike muuttuu tikittäväksi ja lyhyeksi. Niska nousee ja selkä jännittyy, jalat suoristuu.
Sen kerran kun olin Hansun kanssa Paulon kurssilla, tehtiin paljon voltteja jos Hansu lähti nostamaan niskaa ylös. Nytkin olen huoletta aina kääntänyt samantien voltille jos jännitys alkaa iskeä ja niska lähtee nousemaan ylös. Tosi nopea keino saada meno takaisin hallintaan. Jos vaikka teen pohkeenväistöä tai avoa, mitä vaan, ja niska alkaa nousta, käännän samantien isomman tai pienemmän voltin. Kun Hansu jälleen rentouttaa niskaansa ja selkäänsä, jatkan samaa tehtävää kuin aiemmin.
Kyllä se mun valmentajakin Hertan kanssa jaksoi aina hokea "Niska alas, selkä ylös". Pätee myös tänäänkin!
Olen ehkä ollut Hansun kanssa vähän turhan kiltti, mutta olen nyt huomannut oikeasti sen matalan niskan hyödyn kaikkeen Hansun kanssa. Kun vaan tarkasti olen joka kerta vaatinut samaa matalaa muotoa, on Hansu kerta kerralta helpompi. En saa katsoa läpi sormien sitä ylikorkeaa niskaa, mitä se helposti tarjoaa!
Itseasiassa se alkaa olla varsin tyytyväinen siinä nykyään ja hakeutuu jo itse matalemmalle niskalle. :)
Kuitenkin täytyy muistaa ettei hevosta voi pakottaa rennoksi...