Hertan kadonnut varsa tavoitettu!

Tai oikeastaan sen omistaja! Nyt vihdoinkin sain kiinni ja vastauksen Hertan varsan Minean nykyiseltä omistajalta ja kisaajalta! Mahtavaa!!! Lisäsin hänet Facebook kaveriksi.

Niille jotka eivät tiedä mistä puhutaan, niin tässä on linkki heinäkuiseen postaukseen jossa kerron kuinka saatiin Minean olinpaikka yhtäkkiä selville. :) -->  KADONNUT VARSA LÖYTYI!
Kiitoksia tosiaan lukijalleni nimimerkillä "jossu", kun löysit tuon Minean ratsastajan internetin syövereistä!

Nyt olen saanut nähdä paljon kuvia tästä Mineasta! On niissä paljon samaa näköä Hertan kanssa, mutta ei niitä välttämättä äidiksi ja tyttäreksi heti tunnistaisi. :)

Minea on tosiaan täysin koulusukuinen, mutta se hyppää nykyään 130-140 luokkia Norjassa kansainvälisellä tasolla! Yhdessä omistajansa kanssa he ovat kilpailleet myös Ruotsin puolella kv-kisoja. Minea on startannut mm. Oslo Horse Showssa, Nordic Tourissa ja Artic Equestrian Gameseissä.

Minea on ollut kolme vuotta omistajallaan nyt, eivätkä he aio siitä luopua. Kolme vuotta sitten omistaja osti Minean ratsastuskoulusta jossa se oli tuntihevosena! Hän näki yhden kerran kun Minea hyppäsi irtona ja siitä hän tiesi että siitä tulee hyvä estehevonen ja he päättivät ostaa sen. Aikamoinen tuhkimotarina. Tuntihevosesta kv-estehevoseksi. :)

Omistaja sanoo, ettei siitä koskaan tule GP hevosta, mutta sillä on niin hyvä tahto ja asenne hypätä, että se tekee siitä parhaan hevosen joka hänellä on koskaan ollut. Kuulemma parempi kuin hänen entinen GP hevosensa joka hyppäsi 150 cm.

Hieman kyömy pää, mutta yhtä pitkä kuin H:lla! :D Ja tuo Hertan löysä ja iso alahuuli ;)

Tää on niin siistiä löytää oikeasti monta vuotta kadonnut hevonen! Ja vieläpä niin että se on menestynyt. Matka Suomesta Tanskan kautta Norjaan, väliin mahtuu niin ratsastuskoulun tuntihevosena oloa, kuin kv-hyppääjänäkin olemista!
Minea asuu nykyään pohjois Norjassa perheen omalla isolla tallilla.

Mielenkiintoista että Minea osaa hypätä noin hyvin, sillä Herttahan ei oikein sitä hommaa hallitse ja Minean isäkin on kouluori. Hertankin isä on periaatteessa kouluori. Ainoastaan Hertan emä, Gimosa, oli 150cm hyppääjä estehevonen. Näköjään hyppäsi yhden sukupolven yli estelahjakkuus ja jätti Hertan välistä. Tosin ei mua haittaa, se on niin kiva kouluhevosena. ;)

Tässä vielä muutama kuva lisää Mineasta ja hänen omistajastaan.

Jäätävän kokoisia esteitä

Hieno on hevonen!

Kisakausi 2013

Ajattelin taas väsätä koosteen menneestä kisakaudesta, niinkuin tein edellisestäkin 2012 vuoden kisoista. Äkkiseltään voin sanoa, että tämä kausi meni paljon paremmin kuin edellinen! Tavoitteena oli saada Va B ratojen prosentit nousemaan ja sijoja enemmän hakemaan siinä, sekä nouseminen Va A/PSG radoille. Ensin ajateltiin, että kunhan yli 55% prosenttia PSG:stä saa, eli läpi pääsisi, niin riittäisi aluksi. Kuitenkin prosentit alkoivat heti olla siellä 60% tuntumassa, joten tuli vähän rohkeutta menoon ja uskallettiin yrittää korkeammalle. Loppujen lopuksi loppukaudesta tuli 62-63% tuloksia, ja tähän en uskonut yltäväni! Joku tietenkin ajattelee, ettei tuo ole paljoa prosentteina, niin eihän se olekkaan, mutta meille on. Minä, sekä hevonen ei olla ikinä startattu tuolla tasolla, joten ihan keltanokkia ollaan.

Toki kaikenkaikkiaan ruusukkeita tuli vähemmän, mutta kun kyseessä oli kausi, jolloin nostetaan tasoa, niin ihmekös tuo.

Aloitettiin meidän kisakausi maaliskuussa pikkukisoilla.

Ajateltiin käydä naapuritallin rataharjoituskisoissa Va B:n rata treenimielessä. Heti oli kauden aloitus mitä mainioin, vaikka yleensä ne meneekin päin sitä itseään. Taidettiin mennä Va B:6 ja siitä irtosi prosentteja tosiaan se 67% ja olihan se rikkkeetön ja kiva rata! 

Voittajan miniruusuke!

Vihdin kansalliset, piruettia suorittamassa.

Seuraavat kisat olikin jo Vihdin seurakisat 1.4 ja sielläkin Hertta oli tosi kiva ratsastaa ja liikkui makeesti. Tosin se kuitenkin oli vähän kevätryntäässä ja teki muutaman oman liikkeen radalla. Oli hieman neiti piukeena! :D Tämä yksi RIKE, kun H hullaantui, maksoi mulle sijoituksen! Mutta kivat prosentit silti ja ihan vahva suoritus.

Kansalliset koittikin sitten muutaman viikon päästä siitä samaisessa paikassa. Heti pitikin testata taas rajoja ja kokeiltiin Va A rataa. Taas H oli kiva ratsastaa ja liikkui laadukkaasti, mutta hullaantui jälleen. VArsinaisia rikkeitä ei tullut, mutta se innostui potkimaan sivulle niin paljon että siitä ropisi pisteet alas... Se jopa kerran potkas mua kantapäähän vaikka mä olin selässä! Taipuisa tamma... Potkujen takia jäätiin 60 prosentista.

Vihdin kansalliset. Piruetissa.

Myöhemmin kesäkuussa kokeiltiin elämämme ensimmäistä PSG rataa ja tuloksena sijoituttiin kolmansiksi heti kättelyssä ja prosentit olivat 61 ja rapiat! Ei sinäällään jäätävän hienot prosentit mutta kuitenkin vasta ensimmäinen rata ja heti päästiin yli tavoitteiden ja kotiin lähdettiin rusetin kanssa!

palkintojen jaossa. Hertta jäi kotiin

Sijoituksia ja kivoja prosentteja tuli kansallisista Va B radoista kivasti. Selkeästi ollaan nyt varmistettu oma tasomme sinne 63-65% ja yleensä kotiin lähdettiin rusetin kera. Saakoski oli pisin reissu tänä vuonna ja sielläkin tuli sijoitus Va B luokasta. Paras menestys tuli Ypäjän kisaviikolla. Lauantaina voitettiin senioreille avoin Va B 65% ja sunnutaina sijoituttiin Senioriderbyssä sijalle 6. Kaksi rusettia kotiin viemisiksi ja kaksi kivaa hyvän mielen rataa!

Ypäjän kisaviikko, Senioriderby 2013 sija 6.  Kuva Janna Pehkonen

Ypäjän kisaviikko!

Sitten tulikin heinä ja elokuuksi joku taantuma. Välillä tehtiin ihan surkeita ratoja ja välillä taas tuomareiden erimielisuuksistä johtuen sijoitusluvut hyppivät 2 ja 15 välillä samasta radasta.

PSG ratoja tehtiin myös pari kappaletta tuohon. Tampereella raviohjelmasta saatiin vahvaa 8 numeroksi, eli oli potentiaalia uuteen huipputulokseen, kunnes laukkaohjelmassa pakka levisi käsiin, sillä H pelästyi jotain niin että jähmettyi kesken ensimmäisen piruetin... prosentit jäi 58%.

En liiku, en tee mitään, en tottele- kisat Laaksolla. Kuva Essi Ojala.

Mäntyharjun kansalliset olivat myös huippukisat. Hyvä rata ilman rikkeitä ja ohjelmana vaikea Va B:10. Prosentteja tuli 65% (päätuomari olisi antanu 67%) mutta olin ensimmäinen ei sijoittunut! Se ei kuitenkaan harmittanut yhtään, sillä itse rata oli ihan huippu meille ja hyvä mieli jäi!

Mäntyharju Va B:10 65,000% 

Harjussa H taas oli niin piukeena elokuun alussa etten saanut sitä rennoksi ja läpi. Rata oli rikkeetön mutta huolimattomasti ratsastin radan väärin heti kättelyssä ja H oli kuin ruutitynnyri. Taas prosentit vain 58% ja masentunut fiilis...

Elokuun lopulla kuitenkin suunnattiin Ypäjälle kansalliseen PSG:hen ja siellä esitettiin rikkeetön rata, mutta ehkä vähän varovainen sellainen. Tuloksena uusi ennätys 62,544% ja kolmesta tuomarista kaksi oli ulkomaalaisia ja kaikki olivat yksimielisiä! Kommentit olivat kannustavia ja hyviä. Sanottiin että aineksia on vielä parempaan. Hertta ei tuntunut edes huipulta mutta saatiin silti hyvä tulos!

Tampere Prix St Georges.

Seuraavana päivänä olikin aluemestaruudet (henk.koht) ja ne meni aivan penkin alle. Edellisenä päivänä H oli hieno ja esitti elämänsä parhaan PSG radan siihen mennessä, sitten mestaruuksissa Va B rataa ei kyetty edes melkein esittämään! Se oli hirveetä. H oli käsijarru päällä koko ajan enkä saanut sitä liikkumaan eteen kunnolla. Taas oli kotiinviemisiksi silkkaa pettymystä ja mietintää "onkohan se kipeä".

Joukkuemestaruudet menivät ihan ok. Vähän oli edelleen H tahmea ja haluton, mutta onneksi He A on tasona helpompi. HYvUran joukkue ei sijoittunut kisoissa, mutta me oltiin henk koht kolmansia, eli tulipahan hyvä mieli sitä kautta.

Saakosken kansalliset. Va B, sija 4. Kuva Janna Pehkonen

Järvenpäässä syyskuun lopulla epätasainen meno jatkui. Ohjelmana PSG. Hertta potki sarjalaukan vaihdoissa yms kivaa... Toisaalta se ei ollut niin haluton ja tahmea kuin kahdessa edellisessä kisassa, joten toivon kipinä siitä, että se on herännyt henkiin taas alkoi. prosentteja saatiin taas yli 60% vaikka rikkeitä radalla tuli luvattoman paljon. Ei tämä PSG nyt niin vaikeeta olekaan!

Kauden päätös oli kyllä ihan piste iin päälle. Vihdissä aloitettiin kisat, ja Vihdissä lopetettiin kisat. Voitettiin PSG rata uudella ennätyksellä 63.16% ja H liikkui kivasti ja oli helppoa ratsastaa! Mukaan mahtui kaksi riketta. Vasen sulkuväistö oli liian suora (mun moka) ja vasen piruetti alkoi hyvin, mutta lopetin ratsastuksen ja H siirtyi kävelemään... Siinä menetin kallisarvoisia pisteitä! Muuten oli sujuvaa. Jos en olisi mokannut olisin saanut prosentit yli 64%!! Siinä vaiheessa ketutti.

Tässä vielä Vihdin PSG rata videona:


Kaiken kaikkiaan oli suuri yllätys, että PSG ratoihin siirtyminen sujui noinkin kivuttomasti. Yleensä kun ollaan siirrytty tasolta toiselle, prosentit ovat aluksi olleet vaivaista 50%. Nyt kuitenkin vakiinnutettiin heti PSG tasolla 60% keskiarvo, joten on helpompaa lähteä ensi kaudelle niitä nostamaan ylös päin! Olen myös melko varma, että jos talven treenit menee hyvin, uskallan kokeilla debytoita Intermediate I tasolla! Haaveena on osallistua johonkin Small Tourin osakilpailuun, mutta aika näyttää mitä siitä tulee... :)


Tässä tiivistettynä kisakausi 2013:
- PSG vakiinnutettu 60%, muutama sijoituskin.

- Va B tasaisesti sijoituksia ja prosentit vakiinnutettu 63-65%
--> Tavoitteet saavutettu, jopa hieman yli odotusten.

Tavoitteet ensi kaudelle 2014:
- Saada PSG ratojen prosentit 65% tuntumaan ja tuoda lisää sujuvuutta niihin

- Va B ratoja ei enää paljoa mennä, aika siirtyä sieltä pois,

- Intermediate I tasolla starttaaminen, prosentteja en uskalla veikata, mutta 60 tuntumaan kun pääsisi... :)

Innolla odotan ensi kautta! 

Laukanvaihto treeneja ensi kautta varten! Kuva Emmi Tommola

Kokoamisasteen kehittämistä kohti seuraavia kisoja. Kuva Mira Luoto

Syksyn viimehetken treenejä ennen jääkautta... Kuva Janna Pehkonen

Mites lukijat? Mitä tavoitteita teillä on ensi kaudelle, niin kisojen suhteen kuin ihan vaan vaikka oman ratsastuksen suhteen?

Tennessee Walking Horse

Löysin kaverini Facebookin kautta järkyttäviä videoita noista Tennessee Walking rotuisista hevosista ja niiden kisoista. En ole oikeastaan koskaan kuullut/nähnyt kyseisiä hevosia, korkeintaan joskus pikkutyttönä jossain hevosrotukirjasta lukenut ja mieleen jäänyt kuva "se hevonen jonka etujalat nousi korkeelle".

Nyt kun asiaan aloin perehtymään niin toi on ihan järkyttävän näköstä menoa. Eihän tota voi edes kävelyksi sanoa. Puhumattakaan näistä koulutusmetodeista... Hevosten jalkoihin laitetaan muovihauteen alle jotain syövyttävää ainetta, jotta se tuottaisi kipua ja hevonen varaisi painoa (ts istuu) takajaloilleen. Tai sitten laitetaan piikkilankaa vuohisiin. Nuo kengätkin painaa järkyttävän paljon. Tai sitten yksinkertaisesti hakataan hevosta päähän, ilmeisesti se pelästyessään varaa taas painoa takajaloille.

Wikipediasta poimittua:

"1940- ja 1950-lukujen vaihteessa tennesseenwalkerit olivat muodissa, ja niiden näyttävät liikkeet etenkin juoksukäynnissä houkuttelivat kilpailuihin suuria yleisöjä ja nostivat rodun suosiota. Myös rodun kilpailujen tuomarit suosivat korostettuja liikkeitä, ja tästä alkoi big lick -villitys. Myös tavallisesti kengitetyt hyväliikkeiset hevoset pystyivät esittämään tätä yleisön suosimaa askellajia, mutta ilman erikoiskengitystä se vaati hevoselta sekä luontaista lahjakkuutta että pitkän koulutuksen.

Osa kouluttajista toivoi saavuttavansa näyttävän askelluksen vähemmällä vaivalla lainaamalla erikoiskengitysmenetelmiä toisilta askellajiroduilta. Näihin menetelmiin kuuluivat muun muassa painotetut kengät, korokekengät ja painoa lisäävät ketjut vuohisissa. Menetelmiä säänneltiin, mutta niitä ei kielletty.

Erikoiskengitetyt hevoset alkoivat voittaa kilpailuja, ja tuomarit alkoivat edellyttää yhä korostetumpia liikkeitä, ja yhä rajumpia menetelmiä alettiin käyttää pyrittäessä mahdollisimman näyttäviin tuloksiin mahdollisimman nopeasti: näitä menetelmiä olivat muun muassa erityisen painavat vuohisketjut, piikkien painaminen kavion valkoviivaan, kavion kannan hiominen vereslihalle, kenkäkorokkeiden lisäpainottaminen ylimääräisillä nauloilla ja soring, jossa vuohisiin levitetään herkistävää ainetta niin, että vuohisketjujen kolahdukset aiheuttavat kipua hevoselle. Näistä aiheutuu hevosen etujalkoihin kipua, ja hevonen nostaa jalkansa mahdollisimman nopeasti takaisin ilmaan välttääkseen sen. Vastaavasti se myös astuu mahdollisimman pitkälle alleen kantaakseen mahdollisimman suuren osan painostaan takaosallaan. Tuloksena on tyypillinen "kyykistyvä" asento. Nämä menetelmät ovat nykyisin laittomia, mutta niiden käyttö jatkuu silti."

Tavallisesti kengitetyt hevoset siis pystyy esittämään myös tätä ihme härpätyskävelyä? Mutta kun se vaatii lahjakkuutta ja pitkää koulutusta, niin helpompi on oikaista vähän ja kiduttaa hevosta? 

En oikeasti rehellisesti sanottuna tiennyt että meno on tälläistä. Huhhuh, kamalaa... :/ Nää on taas näitä juttuja, kun miettii, miksi joku jaksaa haukkua eläinrääkkääjäksi kuolainten käytön tai kenkien käytön vuoksi, mutta eiköhän maailmassa ole oikeasti oikeita eläinrääkkäystapauksia.

Tässä vielä niitä videoita mitä katsoin. Enpä mä tähän muuta sanomista keksi, muutakuin että ei herkille. :P

Metsäkävelyä..

... johon ei koskaan päästy. 

Tänään oli suunnitelmissa ensin ratsastaa kentällä kevyesti kaverini Miran kanssa, joka menisi Hertan varsalla, eli Siirillä. Sen jälkeen piti mennä takametsään kävelemään ja kiipeilemään mäkiä. Päästiin ensimmäiselle alamäelle ja matka tyssäsi siihen. Oli ihan JÄRKYTTÄVÄN liukasta! Luulin että nurmikko olisi mutavelliä suurinpiirtein kun täällä E-Suomessa oli reilusti plussan puolella, mutta kaikki paikat olivatkin märkiä päältä, mutta peilijäässä! Hertan kanssa mentiin edellä ja huomasin yhtäkkiä kuinka nurmella tai hiekkatielläkin se alkoi lipsua alamäkeen. Siinä sitten Mira huomasi takana että peilijäätähän kaikki onkin. Ei tuo hokiton rautakenkä pidä mitään. Mira oli käynyt kävelemässä aiemmin metsälenkin samanapäivänä, mutta ihmisen kengät pitivät huomattavasti paremmin.

Siiri "innoissaan" töihin lähdössä. On ollut ruoka-aikaan kotona... ;)

Noh, ei sitten menty kiipeilemään! Kokeillaan uudestaan perjantain jälkeen kun hepat saavat hokkikengät alleen!
Onneksi H oli kuitenkin sileellä hyvä. Kenttä oli tosi kova, mutta noin 1 cm päältä oli sulaa, joten se ei ollut liukas. Tosi märkä ja kuranen vain. Siellä sitten noin puolisen tuntia kopsuteltiin varovasti menemään, H liikkui kivasti vaikka aluksi aristeli kovaa pohjaa.
Menin nivelillä, sekä ilman kannuksia tai raippaa. H oli tosi kevyt ratsastaa ja parani vain lämmetessään. Aluksi tosiaan meni vähän mummohölkällä kun aristeli, mutta sitten varovaisten laukkojen jälkeen alkoi raviin tulla svungia. Tein molempiin suuntiin pitkillä sivuilla avotaivutusta, sekä myös muutamat sulkuväistöt diagonaalilla. Tämän jälkeen Hertta alkoi vetristyä niin, että tarjoi itsekseen sitä passagea mitä nyt onkin treenattu! Ihana tunne, kun hevonen tahtoo leijailla aktiivisena ja terävänä, ja itse vain keventelet selässä. Ei tarvinnut yhtään pyytää siltä kevyttä asekelta, pikemminkin vähän hillitsin menoa ettei kovalla alustalla ala niveliä paukuttamaan. :)
Väh'n pitkillä sivuilla päästin sitä venyttämään ja se tarjosi myös keskiraveja, mutta tein enemmänkin askeleen pidennyksiä. Tää oli niitä päiviä kun ratsastaja voi vaan nauttia kyydistä Hangon keksinä tekemättä mitään!

Hertta kuukausi sitten vapaana märällä kentällä.

Tosi mukavaa. Kevyt tuntuma, kevyt jalka, kevyt hevonen joka tukeutuu kivasti kuolaimeen ja on rento, mutta aktiivinen. Just tällänen kun ois aina! Lopuksi ajattelin tosi matalaan muotoon ja selkää pyöreäksi. H saisi venyttää. Ei kuitenkaan valahtanut etupainoiseksi, vaan niskalinja oli hyvin pullistuneena käytössä, mutta pää alhaalla ja matalalla. JES! Tää on se vaikein juttu meillä :D

Harmi tosiaan kun mäkijumppa jäi tänään välistä liukkauden takia. Mutta vielä me sinne mennään kunhan kelit /heppojen talvirenkaat antaa myöden. :) Nyt olikin tarkoitus mennä kevyempää eteen-rennosti tyyppistä työskentelyä maanantain bofy pumpin vastapainoksi.

Meidän tallikissat toimii vahtikissoina... :D

Maneesilla!

Luvassa huonolaatuisia kuvia ja huonolaatuista videota...

passage

Vapaapäivä sattui kohdalle mulle, äitille (sain siltä vetoauton) ja kaverilleni (joka pääsi avuksi), joten oli ihan pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja painua naapuritallin maneesille! Meillä on kenttä IHAN jäässä, joten siinä voi korkeintaan vain kävellä, ehkä vähän ravata. Hertalla ei kyllä ole hokkejakaan vielä.

Tarkoituksena oli ottaa videoita, mutta ei mun kännykässä riittänyt tehot kuvaamiseen pimeässä maneesissa! :( Aika pimeitä videoita mistä ei mitään näe, joten ei paljoa sitten kuvailtu. Muutama pätkä vain. Laitan nyt nekin vähäiset Youtubeen. Hienot musiikin tulee Youtubesta omasta takaa noihin videoihin kun haluaa peittää äänet... :D

Aluksi H oli kuin viulunkieli. Tosi kiree ja säpsy. Vähän vierastaa "uutta" maneesia, missä se ei ole ollut hetkeen. Hyyppärän maneesissa se on jo kuin kotonaan. Pakko oli aloittaa hommat melkein heti kun ei niistä alkukäynneistä tullut mitään.
Kun H oli lämmennyt niin aloin heti käynnissä kokoamaan sitä ja tein avotaivutuksia pitkillä sivuilla jotta se taipuisi molemmista kyljistään tasapuolisesti. Vasemmalle se ei tänään meinannut taipua millään ja tuntui jopa vähän purevan kiinni vasempaan ohjaan (eli ei anna vasemmasta kyljestä periksi). Tein irrottavana liikkeenä vastalaukkoja. Nämä auttoi aika kivasti.

Piaffia. Näkyy hyvin, kuinka H lyhenee rungostaan ja polkee takajaloilla. Hieman kyllä liian jännittynyt edestä.

Kokeilin myös kakkoset läpi ja ne tuli heti kerta laakista hyvin! 5 vaihtoa putkeen siis. Keskellä tuli yksi vähän huonompi vaihto suorintakajaloin. Ylläri että se tuli siitä vasemmasta laukasta oikealle, kun vasen laukka on muutenkin huonompi. Yksittäiset vaihdot tuli ok myös.

Sitten lopuksi otin taas tosi istuvaa piruettilaukkaa. Tehtiin käynnistä laukannostoja ja heti piruettilaukka oikein istuvin askelin, jonka jälkeen heti kunnon taputus ja ETEEN.  Tarkoituksella tänään otin tosi istuvaa/paikallaan olevaa piruettilaukkaa, mutta en käännä ollenkaan. Normaalisti teen vähän miedompaa työskentelypiruettia etenevämmässä tahdissa. Välillä kuitenkin pitää testata rajoja. Pitää edetä portaittain. Välillä pitää käydä kurkkaamassa seuraavalle tasolle miltä meno siellä tuntuu. Sitten voi palata hetkeksi mukavuusalueelle, eli tutulle portaalle. Kuitenkin ajatuksena tähdätä pitemmällä tähtäimellä sinne uudelle portaalle. Hertta on nyt hiffannu pikkuhiljaa piruetissa istumisen. Välillä toki ottaa tasajalka-askelia, kun ei vielä ole tarpeeksi voimaa polkea kunnolla. Lisää vielä treeniä niin tulee lisää voimaa ja ens kaudella piruetit voi olla jo tosi hyvät! Tähän mennessä ollaan saatu niistä numeroiksi 5,5-7, joten jos alkaisi metsästää 8 numeroita ensi kaudella...
Otin myös passagemaista ravia ja ilokseni voin sanoa, että mun mielestä se alkaa jo pikkuhiljaa näyttää passagelta! Kesällä se oli vielä vähän sellaista kellumista ja aivan liian hidasta. Tossa on jo vähän rytmiä!

Tässä näkee hyvin kuinka painoa siirtyy takajaloille piruettilaukan aikana. Itse voisin tosin opetella istumaan enemmän taakse...

 Oikein paljon tänään tein kokoavia juttuja kun kerrankin oli hyvä alusta missä tehdä. Keskityin oikein niihin takajalkoihin, että ne koukkaa _alle_ eikä potki suorin jaloin menemään. Senkin Hertta osaa. Eli pyydät kokoamaan ja koukkaamaan takaa niin se tyyliin hypähtää takaosallaan vaan korkeammalle suorin jaloin...
Kotona jäisellä kentällä voidaan sitten muuten vain höntsäillä ja tehdä rentoa eteenalas-työskentelyä. Sitä kyllä ehtii sitten okein olan takaa, jos kelit jatkuvat tälläisinä. Pitäisi joko sulaa uudestaan tai sitten tulla lunta kentän pehmikkeeksi. :P

Hertta väsyi taas tosi nopeaan. Se oli taas läpimärkä hiestä ja hyvä kun lopuksi jaksoi kunnolla ravata loppuraveja. Oli kireys tipotiessään! Lopuksi hain sen tosi rennolle niskalle ja eteenalas rennossa kevyessä ravissa. Vähän ylitaivuttelin molempiin suuntiin ja ravailin pääty-ympyröillä suuntaa vaihdellen. Tuntui oikein letkeeltä lopuksi, vaikkakin vähän väsyneeltä. Loppukäynnit taluttelin vartin ajan maastakäsin ilman satulaa. Hyvin tuli yliastuntaa ja selkä liikkui käynnin mukana irtonaisena. Hyvä treeni!

Nyt on sitten ollut Pe, La ja Ma kunnon pumppia. Su oli kuitenkin vapaa. Loppuviikko menee vähän kevyemmissä merkeissä sitten jäisellä kentällä kopsutellen varovaisesti. Keskityn enemmän taas taivutteluun ja rentouteen, niinkuin viime viikolla. Vaihtelua,vaihtelua. Riippuen liukkaudesta, voisin vaikka mennä vähän kylille taluttelemaan, eli "maastoon" tai takametsään mäkiä kiipeilemään. Perjantaina on kengitys ja H saa talvikengät alleen, silloin viimeistään meno helpottuu liukkauden suhteen.

VIHAAN TALVEA! =)

Ps. Ne surkeet videot vielä tähän...

(Jälkimmäisen videon musiikki on kuin tappajahaista.. :D Dramaattista.)

Laita valmentaja selkään ja tee itse perässä

Kyllä se vaan on niin että mun pitää oikeasti opetella ite ratsastamaan vielä paremmin. Monesti on kyllä samoista asioista sanottu, mutta nyt kun näin miten valmentaja ne selässä teki ja näin Hertan oikeaoppiset reaktiot jonkun ajan päästä, tajusin itekkin "ai noin se pitää tehdä". Oon luullut että teen jotain selässä mutta ilmeisesti en tee senkään vertaa mitä luulen.
Eilen siis perjantaina kuskattiin Hertta valmentajan luo ratsastettavaksi. Itse verkkasin sen aluksi ja sitten vaihdettiin. Hertan ilme oli ikuistettavan näköinen kun ensin luuli kun tulin alas selästä, että nyt lopetettiin hommat. Se hörisi tyytyväisenä "ai näinkö helpolla päästiin tänään". Siinä vaiheessa kun valkku kiipesi selkään niin H:n silmät rävähti auki ja ilme oli mitä järkyttynein!

Screenshotteja videolta. Huomatkaa vasemman puoleisissa kuvissa takajalan terävä koukkaaminen! Tähän mäkin pyrin.

Heti joutui hepo hommiin.
Oli oikeasti avartavaa katsoa, miten jollain on niin selkäytimessä kaikki. Mitä pitää tehdä, milloin pitää tehdä ja miksi pitää tehdä. Nopea pohje, heti kiitos kun hevonen reagoi oikein. Mitään temppuja eivät tehneet. Ihan vain sitä, että Hertan täytyy tuoda takaosa alle, olla nopea takajaloistaan ja kantaa. Laukassa siirtymisiä piruettilaukaan ja koottuunlaukkaan. Ravissa myös sama, kokoamista ja sitten eteen.
Valmentaja tokaisi heti kun lopetti "Tää on tosi kiva! Just sellanen mun hevonen. Se on nöyrä, kiltti ja rehellinen. Mutta aivan liian hidas pohkeelle, jäykkä taipumaan rungostaan. Edestä se on vähän liiankin herkkä, sillä se ei uskalla luottaa/tukeutua kuolaimeen. Hieman liian jännittynyt, mutta yrittää silti täysillä. Mulla oli pienet ennakkoluulot tän hevosen suhteen mutta se yllätti positiivisesti! Sillä on kiva ratsastaa".
Valmentaja muuten osuvasti tokaisi kun tultiin maneesiin vähän loikkien taas vaihteeksi: "Katohan, punanen pöllö pallo saapui". :D Osuva nimi...

TÄSSÄ on pieni videon pätkä menosta. En saanut kunnon pätkiä, mutta on nyt edes jotain. Erityisesti ne kohdat, missä näkyy kuinka H yhtäkkiä ottaa salaman nopeasti takajalkoja koukkuun, on se reaktio, minkä mäkin haluan oppia saamaan. Yksinkertaisesti pohkeesta vain "viuh" ja takajalka koukkaa napakasti.

Omalla kohallani olen selkeästi vielä liian keltanokka. Mulla on liian hidas oma jalka. Pitäisi opetella vaatimaan enemmän ja aktiivisemmin. Pitäisi opetella erottamaan "oikea ja väärä" reaktio, jolloin voin HETI kiittää hevosta kun se reagoi oikein. Eli tässä tapauksessa tuo takajalat alle.
Olen ihan liian makarooni selässä. Liian kiltti. Pyydän, pyydän ja pyydän mutta hevonen ei reagoi. Totean että voivoi, se ei varmaan jaksa.
Kun oikein rupeaa miettimään tarkemmin, niin on sääli että Hertta joutui mun käsiin. Kuinka makee tosta hevosesta olisi tullut jos sillä olisi aina mennyt henkilö, joka on jo itse valmiiksi kokenut? Sehän voisi olla jo startannut GP:tä!

Okei joo, täytyy muistaa että ollaan mekin edetty huimasti siitä mistä aloitettiin.
Mun kanssa ollaan edetty tasolta He B tasolle PSG, mutta liian hitaasti. Kun kuski ja hevonen ovat molemmat raakoja, eikä kokeneita, niin eteneminen on ollut sellaista "yrityksen ja erehdyksen" kautta oppimista.
"Mä kokeilen mitä tapahtuu jos teen näin. Ai siitä tapahtuu noin. Olikohan se hyvä vai huono. En tiiä. Kai se oli hyvä. "
Jos Hertan selkään olisi alunperin löytynyt joku, joka TIETÄÄ mitä tehdään, niin kyllähän se hevonen oppisi nopeammin.

"Mitä sä siellä teeeeet?"
Tykkään kyl tosta Hertan ahterista. :D On muskelia!

Reenin jälkeen, onneksi on klipattu hepo, niin kuivuu nopeasti!

Oli kyllä onni että laitettiin vihdoinkin valmentaja selkään. Helpottaa hirveästi kun näkee "ai noin se pitää mennä".  Tänään kun menin ratsastamaan ja mielessäni oli vain "kevyt käsi ja nopea jalka, hevosella takaosa nopeaksi ja alle". Iloiseksi yllätykseksi Hertta oli ihan mieletön!!! Se oli heti alkuverkkojen jälkeen TOSI kevyt kädelle ja reagoi pohkeeseen! Toki jouduin välillä olla tosi napakka, mutta nyt mielessäni oli kokoajan "näin se valmentajakin teki". Kokeilin piruetit ja oli ihana tunne kun Hertta oikein ISTUI takaosansa päälle ja NOUSI edestä! Hetken jo mietin että hyppääkö se pystyyn, mutta ei. Se vain yksinkertaisesti punnersi. Välillä meni vähän turhankin hidastetuksi käännökset pirueteissa, mutta se kuitenkin lähti heti eteen ja ponnekkaasti. Ai että mikä tunne...
 Hertta hikoili taas pitkästä aikaa tosi paljon. Selkeästi oli rankkaa ja se teki töitä. Olen ihmetellyt että miksei se enää hikoile tms, mutta yksinkertaisest itse olen ollut liian höveli. Ollaan nyt aika pitkään ajateltu vain "rennosti eteen ja matalaksi", mutta nyt oli aika taas vähän lisätä pökköä pesään ja tehdä taas sitä body buildingii. :)

Voi raukkaa kun otti voimille jalkakyykyt! Ihana laamakameli <3

Hertta väsähti aika nopeesti, sillä lopuksi se alkoi painaa kädelle ja hidastui jalalle. Ihan kyllä ymmärrettävää, mutta tälläin kun treenataan koko talvi, niin sen kuntokin kasvaa vielä lisää ja se jaksaa pidempään! Tämä tunne pitää saada myös ensi kesän kisaradoille, niin että se jaksaa kantaa itsensä koko radan läpi.
Uskallan väittää, että jos en kävisi ko. valmentajan luona, ei oltaisi tähänkään päivään mennessä edes PSG tasolla. En vaihtaisi!

Tallissa sitten venyttelin Hertan ja vähän hieroskelin Arnikaa selkään. Jalkoihin laitoin mun suosikki Absorbinen linimenttiä, sekä vähän tuonne takapolviin ja kintereisiin. Kouluhevosella koville joutuu takajalat ja haluan että meitin mummeli pysyy vetreenä vielä pitkään. Tuntuu että nyt vasta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä vauhtiin! Toivottavasti ikä ei tule vastaan...

Nyt kun tuntuu siltä että olen vihdoinkin löytänyt jonkun punaisen langan, niin mun täytyy pitää siitä kiinni kynsin ja hampain!

Puskista huutelu

Olen viime aikoina törmännyt taas ihme sotimiseen eri hevosihmisten välillä. Niin paljon kuin on ihmisiä, on myös eri tapoja pitää hevosia. On puskailijoita, on aloittelijoita, on harrastelijoita, kisaajia, ravi-ihmisiä, höntsäilijöitä, omaksi-ilokseen-treenaavia jne...

Mikä siinä on että hevosihmiset eivät voi elää sovussa?


Itse olen kisaava ja tavoitteellisesti harrastava ratsastaja. Klippaan hevoseni, sillä sillä on paksu talvikarva ja raskaassa treenissä lyhyt karva on helpompi ja mukavampi hevosille. Loimitan sen. Kengitän sen. Käytän kuolaimia. Käytän satulaa. Käyn kisoissa. Syötän "teollista". Syötän myös yrttejä. Syötän kuitenkin "teollisia" vitamiineja.
Ja hevonen voi hyvin ja on terve...? Se on hyvässä lihaskunnossa, se on pirteä mummeli, joka jaksaa tehdä töitä. Se hörisee kuulemma jo kun näkee mun auton tulevan tallitiellä ja tulee portille jo valmiiksi vastaan! Miten tälläinen hevonen voi olla joidenkin mielestä sairas ja rääkätty? No kyllä vaan voi... KOSKA en pidä sitä samanlailla kuin Mr. tai Mrs. Puskistahuutelija/Toisinajattelija.

Itse en ole mikään "tietyn ajattelutavan" kannattaja. En ole luomuilija, en ole teollisen edelläkävijä.
Teen juuri niin kuin itse näen parhaaksi. Voin testata yrttejä, jos ne toimii. Voin myös testata teollista rehua, jos se toimii. Voin pitää kengättä, voin kengittää. Voin laittaa loimen, voin olla laittamatta. Mikä ikinä onkaan hevosen parhaaksi.

Miksi kaiken täytyy olla niin mustavalkoista? 

Mun mielestä ei ole olemassa joko tai.JOS hevosella on tarvetta kengille, niin ne sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
JOS hevosella ei ole tarvetta kengille, niin se sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
Tiedän hevosia, jotka pärjäävät hyvin ilman kenkiä omassa käyttötarkoituksessaan. Tiedän hevosia, jotka on pelastettu raatoautolta kengityksellä. Yksittäistapauksia!

Aiheita löytyy toki kuolainten käytöstä aina "teollisen heinän" syötön kieltämiseen. Ääripäästä toiseen.

Välillä musta tuntuu, että pahimmillaan kiihkoilijat unohtavat oikeasti sen mikä on hevoselle parasta. Heillä on oma ideologiansa, jonka mukaan pitää mennä. Sattuipa mitä hyvänsä. Pahimmissa tapauksissa olen törmännyt tapauksiin, joissa omistaja on kieltänyt kutsumasta eläinlääkäriä paikalle, kun hevosella epäillään murtunutta jalkaa, koska "en halua että siihen pumpataan teollisia lääkkeitä". Tämä menee jo eläinrääkkäyksen puolelle. Kaikki sen takia, että omaa ideologiaansa ajetaan eteenpäin, piittaamatta hevosen hyvinvoinnista.

Jokainen saa pitää hevostaan toki niinkuin haluaa. Mutta en ymmärrä, että toisen tapaan puututaan ja moititaan "koska se ei pidä hevosta niinkuin minä pitäisin".
 Minulle on ihan sama, jos joku haluaa puskailla, ostaa hevosen jolla käydä vain maastossa ja silloin tällöin ravaamassa kentällä. Se ei ole multa pois.
Olen kuitenkin saanut kuulla, että olen eläinrääkkäjä, koska käyn hevosella kisoissa, pidän sillä kenkiä ja treenaan sillä. Hevoseni on onneton ja tyytymätön elämäänsä. Välillä on tosiaan mukava lukea netistä, kuinka muut tuntuvat tietävän paremmin mikä on tilanne.
Väitän kuitenkin, että hevonen, joka on tyytymätön ja pakotettu tekemään töitä, ei voi menestyä kisoissa. Hevosta et saa pakottamalla rennoksi. On hyviä ja huonoja päiviä, ja jos huono sattuu kohdalle, ei ratsukko yllä omalle tasolleen. Se nyt on selvää. Tällöin vain ollaan heti ruotimassa ja hyökätään ratsastajan niskaan ja tiedetään mitä pitäisi muka tehdä tuossa ja tuossa tilanteessa.


Jos sinä et kilpaile, vaan olet "omaksi iloksesi harrasteleva" niin se on kiva juttu! Mutta miksi täytyy lytätä kisaavat ja treenaavat ratsukot? Sanoa heille, että he eivät ajattele hevostaan vaan palkintokaappia?
En myöskään pidä siitä, jos kilpailevat ratsukot mollaavat itseään kokemattomampia tai "puskailijoita". Mitä se haittaa? Tuleeko parempi mieli, että sinulla on kisatuloksia, kun kaverilla ei?
Tähän iänikuiseen lv VS. pv keskusteluun en edes viitsi sanoa mitään...

On omaksi ilokseen salilla treenaavia ja urheilevia harrastelijoita, jotka käyvät terveyden takia vähän salilla urheilemassa. Sitten on salilla melkeinpä asuvia kehonrakentajia, jotka treenaavat kisoihin ja elävät käytännössä sen mukaan. On tarkkaruokavalio, tarkkatreeniohjelma. Miten näiden tosi treenaajien kisaaminen on tavallisilta harrastelijoilta pois? Ja mitä tavalliset harrastelijat ovat kisaajilta pois?
Kaikki purnaaminen vain siksi että "tuo ei tee niinkuin MINÄ tekisin?"

Toinen näkökulma, on myös muiden ratsastajien epäonnistuminen. Mikä onkaan mehukkaampi juoru, kuin se, ettei naapurin-Jorma voittanutkaan Helppo Ö rataa seurakisoissa! Heti kun joku mokaa, hänen kimppuunsa hyökätään kuin varis parvi raadon kimppuun.
Jotenkin tuntuu, että hevosihmiset ovat suorastaan iloisia, jos kaveri epäonnistuu. Ihankuin kaverin epäonnistuminen pönkittäisi omaa egoa. "Minä olisin ollut/olen parempi".
Välillä saa oikeasti miettiä, uskallanko julkaista itsestäni kuvan kisoissa, jossa istun vaikka vähän liian takanojassa. Kyllä pieni pelko elää, että joku tarraa pieniin virheisiin, kun ei isompia löydä. Tuntuu että joillakin on tarve etsiä suurennuslasin kanssa edes joku VIRHE minkä ratsastaja tekee, jotta sen varjolla pääsisi sylkemään naamalle. "HAHAAA! Huomaatko!!! Sinä et ole täydellinen! Kuinka voit edes kisata kun et osaa istua! Minä näin sen!"

Kaikissa muissa lajeissa tunnutaan kannustavan muita. Iloitaan siitä jos joillain menee hyvin. Ratsastuksessa tämä tuntuu toteutuvan tosi harvoin. Ei osata iloita toisen puolesta. On kateutta.
Se, että kaverillasi on hevonen ja he menestyvät radoilla, ei ole sinulta pois. Voit olla kateellinen, ja puhua selän takana pahaa, mutta kerrohan, auttaako se sinua omassa menestymisessä kisoissa?

Jokainen on itse oman menestymisensä esteenä, tai päin vastoin, sen edistäjänä!

Huh. Tulipahan avauduttua. Toivottavasti kukaan ei nyt sitten vedä palkokasvia syvälle poskionteloihin. Nämä ovat omia mielipiteitäni. Tarkoitukseni ei ole provosoida, puran vain omaa päätäni.
Sanon jo etukäteen kaikille jotka tämän lukevat. Kiitos ja anteeksi. :)

Suorempi jo!

Heti oli huomattavissa pientä paranemista suoruuden suhteen, kun silloin pari pvää sitten jumppasin ja taivuttelin, sekä hieroin lopuksi. Annoin vielä pari vapaata. Tänään kun menin ratsastamaan, niin H kulki jo paljon suorempana!

Eilen piti mennä ratsastamaan mutta kävinkin vain kävelemässä sillä kenttä oli aivan kivikova ja jäässä. Tänään sitten satoikin taas vettä ja kenttä oli märkä, mutta silloin siellä pystyy sentään tekemään jotain kunhan on sula. Se kelpaa meille.

Laitoin taas gramaanit päähän ja ajattelin tosi paljo kevyttä eteenalas työskentelyä taas ja sitä suoruutta. Yllätyksekseni ei tosiaan tarvinnutkaan paljoa suoristella, vaan H kulki suht tasaisesti molemmat suunnat kaikissa askellajeissa. Laukassahan tämän ulkolavan pullauttamisen ulos huomaa helpoten, mutta tänään ei tarvinnut kun ajoittain asettaa hieman ulos vasemmassa laukassa, niin se auttoi jo paljon. Ei yhtään tarvinnut raipalla avittaa. :)

Tein sitten taas niitä vastalaukkoja jotta sain irroteltua. Vasen laukka oikealle, eli vastalaukka oikealle oli hieman vaikeempaa kuin vastaava vasemmalle, mutta tämähän oli se vinompi laukka muutenkin. Siihen joutui tekemään enemmän hommia. Lopuksi otin myös vähän piruettilaukkaa pitkästä aikaa. Vaikka ideana oli rento eteenalas työskentely, niin otin piruettilaukan pätkiä aina lyhyilla sivuilla. Keskityin siihen että hevonen oli SUORA, ja sitten kokosin piruetti laukkaan SUORALLA hevosella, mutta yritin pitää rentouden ja suht matalan muodon edestä. Hertalla tosiaan on tapana nostaaniskaansa liian ylös ja jännittyä, mutta nyt keskityttiin vain siihen että se säilyttää vähän matalemman muodon ja rentouden vaikka se joutuu kokoamaan. Eihän se piruettilaukka niin näyttävää silloin ole, mutta nyt ei sitä haettukkaan. Keskityin vain ylälinjan pysymiseen rentona ja alalinja aktiivisena. Muistetaan taas se haitari, tai kaarisilta VS. riippusilta esimerkki. :)

Lopuksi hain tosi matalalle kaulalle kevyttä hölkkää. Ajattelin että se saisi venyttää selkäänsä niin pitkälle kuin haluaa. Hertta on näissä vähän huono. Se ei jotenkin "uskalla" päästää kokonaan itseään rennoksi selästään ja kaulastaan vaan lähtee kipittämään karkuun. Tänään se kuitenkin jopa laiskistui loppua kohden, ikäänkuin se on oppinut arvostamaan sitä että saa venyttää ja lähteä lönköttelemään. Hyvä näinkin päin.

Kuraa, vettä ja tuulta. Mut Hertta nauttii silmät kii :D

Ensi perjantaina sitten kärrätään Hertta valmentajan luo ja tyrkätään se selkään! Se ei ole ikinä mennyt Hertalla mutta mun mielestä ihan hyödyllistä munkin kannalta kun käydään valmennuksissa. Tietääpähän sitten miltä se tuntuu ja miten se reagoi mihinkin ja missä on parantamisen varaa jne. :) Voi taas saada uusia näkökulmia meidänkin menoon.

Nyt onkin sitten jonkun aikaa mentykkin vain rentoutta hakien. Pitää sitä taas välillä tehdä enemmän töitäkin. Katsotaan miten kelit sallii ja kenttä pysyy hyvänä. Toki pitäisi itsekin päästä useammin valmennukseen muttei nyt oikein ole sopivaa aikaa kouluntakia... Opiskelu on peestä... :P

Varusteeni

Tässä nyt kauan väsäämäni varustepostaus. En vain ole millään jaksanut/muistanut ottaa kuvia kamoista kun olen tallilla! :D Huhhuh, viimeinkin sain tän tehtyä! Eihän siihen mennytkään kuin 4 kk...
Tärkeissä varusteissa suosin merkkejä ja laatua. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Mieluummin ostan 200 euron kankisuitset kun tiedän, että niissä on laadukas ja hyvä nahka, kuin 10 euron suitset, jotka rispaantuu ekan vuoden aikana. Toki on mulla niitäkin suitsia joskus ollut... :) Sen sijaan esimerkiksi pintelit yms. voivat olla vaikka Tarjoustalosta.

Esittelen nyt tärkeimmät kamat. Kaikkia kaviokoukkuja ja harjoja en nyt ala tässä erittelemään. :D

Noh, aloitetaan omista kamoistani.

Frakki

Itselläni on klassinen Pikeurin frakki. Halusin ihan perus klassisen frakin, joka on ajaton. Sitten kun tämä blingbling-villitys menee ohi, niin mulla on aina "in" oleva frakki!

Silinteri
Ihan perus Penta silinteri. Ajaa asiansa.

En sitte parempaa kuvaa löytäny... :D Kuvassa kisatamineet,  Pentan silinteri ja Pikeurin frakki, Pikeurin lugana housut ja Roeckl hanskat. Plastrongia en edes tiedä mikä merkki on.

Saappaat

Tällä hetkellä mulla on kolmet saappaat (periaatteessa neljät, jos lasketaan ihka ekat saappaani jotka on rikki edelleen).

"kotisaappaina" vetoketjulliset Hööksin ruskeat nahkasaappaat vetoketjuilla. Enemmän estesaappaat mutta tosi helpot ja mukavat käyttää, kun on vetoketjut ja on kevyemmät kesäkuumalla verrattuna oikeisiin koulusaappaisiin. Merkki taisi olla Horsehead ja malli Arrazzo (tms? :D)

Vanhimmat mun saappaista on Königsin perus Favorir malliset. Käytän näitä usein tunneilla ja niinpäin pois. . Nää on palvellut monta vuotta ja hyvin on pelittänyt. Kesäisin ehkä vähän ahdistavat. 

Kisasaappaina mulla on sitten ihan ihka uudet Königs Comtesse saappaat! Nää on niiiiiin ihanat. Opintolaina on onneksi keksitty.. :D  Onneksi myös äiti suostui ostamaan mulle "vasemman jalan saappaan" synttärilahjaksi, niin ei keventynyt lompakko liikaa.  Aivan ihanat jalassa <3 näissä on ulkosyrjä kovitettu ja sisäsyrjä on tosi pehmeetä vasikannahkaa, pääsee lähemmäs hevosta. :) Vielä sisäänajossa!

Kuvassa näkyy myös Equilinen sponssikisahuopa. Saappaat juuri kaupasta haku hetkellä. 

Plastrongneula
Neulana on käytössä Kingslandin plastrongneula. Tämä on suhteellisen uusi, palkitsin itseni Ypäjältä saaduilla voittorahoilla ja ostin kunnon neulan. =)

Kisatakki

Pikeurin kisatakki. Alkaa olla jo monta vuotta vanha, mutta hyvin pelittää ja ei ole rähjääntynyt. Kestää käyttöä ja pitää kuosinsa. :) Tykkään kun tämä on sellainen tyköistyvä.

c Janna Mari Pehkonen

Kypärä
Kypärinä 2 kappaletta Euroliten kypäriä. Musta ja ruskea, kulkee autossa mukana, jos tulee tarvetta mennä muitten hevosten selkään toisilla talleilla, niin ei aina tarvitse yhtä kypärää muistaa ottaa mukaan. Tulossa on vielä ensimmäinen kunnon kypärä, Charles Owen Ayr8, kunhan se englannista saapuu. :)

Tässä toinen Euroliten kypäristä, varmaan 10 vuotta vanha...

Tuollainen tuunattu Ayr8 on tulossa. Musta mokkapinta ja kanttinauhoina samat kuin Equilinen kisahuovassa, eli vaaleanpunainen ja hopeinen reunus. Kuvasta ei oikein näe... :)

Ratsastustakit

Näitähän multa sitten löytyy. On syksyyn ja talveen omansa, keliin kuin keliin koska ulkona mennään vuoden ajoista riippumatta.
Normaalisti käytän kyllä kotitallilla kaikista p*skasimpia takkeja, esim ruskeaa Equipagen untuvatakkia, Eurohunterin fleecetakkia etc. Eipä meillä ole kukaan katsomassa kun keskellä peltoa hengaillaan! ;) Sitten "siistimmässä" käytössä valmennuksissa ja ratsastaessa on jotain vähän parempia.

Kevyempi KL toppatakki, tyköistyvä malli eikä niitä inhottavia "KINGLSAND" tekstejä kissan kokoisin kirjaimin... :) Vähän hillitympi.

Mun 10 vuotta palvellut KL bomber toppatakki.  Useimmiten tämä on käytössä

HIHS ostos, KL:n toppatakki, mutta naisten mallina. :) Tyköistyvämpi kuin tavallinen bomber.

Cavallon pitkä ja lämmin takki talvisempaan ratsastukseen. Saa vähän reisien päälle täytettä kun helmoissa on vetoketjut joten saa "reisiläpät". :)

B Vertigon vuoreton syys/kevät takki. Tää on yleensä mulla kisoissa normi kisatakin mukana. Tää on ihan mun lemppari! 

Horzen syystakki, vuoreton bomber. Tosi käytännöllinen, pitää tuulta ja vähän vettä. Heijastimet saa taskuista käärästyä auki. Toisessa hihassa asiaan kuuluvaa mutaa niinkuin näkyy ;)

Ratsastushousut

Yksinkertaisuudessaan Pikeur.
 Kisahousuina perus Luganat. Arkikäytössä  mustat Lugana Contrast housut ja vielä punaiset Piana Contrast housut.

Mustat luganat joissa  saumat ja tikkaukset ovat valkoisella

Pianat joissa vähän matalampi vyötärö, sekä vähän tingelitangelia. Nämä housut ovat jo tilattu, mutta ei ole vielä tullut...

Hanskat
Hanskoina suosin kyllä Roeckl merkkiä. Jatkuvassa käytössä olen todennut että ne kestää parhaiten. Kisahanskoina on Swarowskikristalli koristellut hanskat, arkikäytössä tavalliset Roecklit. Muun merkkisiä tulee ja menee, mutta parhaiten ovat kyllä nämä kestäneet! Vanhimmat Roecklit on tallitöissä, uusimmat sitten ratsastaessa, mutta kaikilla vanhoillakin hanskoilla voin edelleen ratsastaa, sillä niissä ei ole reikiä. :)



Sitten voisi varmaan hypätä jo hevosen varusteisiin.

Kankisuitset
BR merkkiset, Champion malliset kankisuitset. Nämäkin kanget alkavat olla jo tosi vanhat. Nahka on tosi laadukasta ja pehmeää eikä se rispaannu. Ainut vaan missä iän huomaa, on se, että nämäkin ovat alkaneet venyä.
Otsapantoja vaihtelen mieleni mukaan. Niissä löytyy mm. QHP otsapanta, Hööksin CH otsapanta etc mitä milloinkin silmää miellyttää.
Tällä hetkellä ei ole myöskään tuota kuvan turparemmiä, vaan kisakäytössä on tosi paksu kiiltonahkaa oleva turpis. =) Siitä ei vain nyt ole kuvaa.

Satula

Satula ei varsinaisesti ole mun, mutta kuitenkin. Se on muistaakseni Albion SLK Ultima Dressage. Tosi kiva satula istua, ja hyvät toppaukset hevoselle! Ei kuitenkaan liian "munakuppi" eikä väännä istuntaa mihinkään tiettyyn asentoon. :)

Satula kotona, odottamassa pesua

Satulahuovat

Näitä nyt on monia. On Hansbon ja Eskadronin huopia pääpiirteittäin ja sitten joitain halpis huopia esim Hööksistä. Kaikki kuitenkin istuu selkään ja ajaa asiansa. H tarvitsee satulahuovan, jossa on kunnolla säkätilaa. Eskan ja Hansbon huovat sopii Hertalle. Kisahuopina HyvUran logolla varustettu Eskan huopa ja Keravan Horse & Riderin sponsori huopa, joka on tuunattu Equiline.

Tässä näkyy hieman Equilinen huopaa, brodeeraukset vielä puuttuu. Vaalenapunainen ja hopeinen kanttinauha, mutta ne nyt ei kuvassa näy. 

Loimet

Lähinnä Bucasin loimia ulkona. Ne istuu hyvin ja on laadukkaat! Hertan loimikoko on 165. Sisäloimena on Horse Comfortin tallitoppa, mutta tämä on "liian pitkä" ja samalla "liian lyhyt". Eli pituussuunnassa on aika iso, mutta kuitenkin Hertalle napapaita, sillä maha näkyy, eikä laskeudu tarpeeksi alas. :D
Kunnon artktisille talvipakkasille on myös full neck ja mahaläpällinen Eskadronin 400g tallitoppa.

Eskadron Belly rug. Tähän Hertta sitten kovimmilla pakkasilla vuorataan :D Harvemmin enää noita mahaläpällisiä löytää ja kun on kauttaaltaan klipattu niin mahaläppä on hyvä. Muutoin jää napapaidaksi.