Kootussa Ravissa

28. syyskuuta 2016

Stella Hagelstamin luento Horse & Rider Nurmijärvellä

Horse & Rider järjesti yhdessä Vetcaren kanssa todella mielenkiintoisen ilmaisluennon! Stella Hagelstam on pitkänlinjan ammattilainen ja Suomeakin arvokisoissa edustanut kouluratsastaja. Stella piti luennon teemalla "Urheiluhevosen erityistarpeet ja palautuminen".
Vaikka Stella puhuikin paljon omista kokemuksistaan ja siitä miten heillä hevoset hoidetaan, uskon että jokaiselle tarttui paljon hyviä näkökulmia ja ajatuksia oman hevosen hoitoon, vaikka ei kilpaile tai treenaa paljon. Hevoset on aina hevosia käyttötarkoituksesta huolimatta, mutta harrastehevosista kilpahevosiin pätee samat lainalaisuudet, eikä varmana ole huono idea hoitaa harrastehevosta kuin kilpahevosta.





Vetcare puoletaan on yksi Suomen suurimmista eläinlääkealan yrityksistä. Moni on varmasti törmännyt apteekeissa ja eläintarvikeliikkeissä Vetcaren tuotteisiin. Meilläkin apteekissa oli Vetcaren tuotteita niin lääkkeinä kuin vapaakaupanvalmisteina. Vetcare toimii tiiviissä yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa ja he tekevät jatkuvasti tutkimus- ja kehitystyötä uusien eläinlääkkeiden ja hoitomenetelmien parissa.

Stella kertoi tosiaan lähinnä omia kokemuksiaan. Kaikki aina ruokinnasta, lisäravinteista, hoitomenetelmistä ja ratsastusfilosofiasta olivat Stellan "oman tutkimustyön tulosta". Jokaisella meilläkin on ne omat hyväksi todetut menetelmät asioiden suhteen, tänään saimme kuulla Stellan tavat miten pitää urheiluhevonen kunnossa ja jaksavana töissä. Miten hevoset pidetään psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, niin että ne haluavat ja jaksavat tehdä töitä meidän kanssa vuodesta toiseen ja tasolta toiselle aina kohti niitä Grand Prix-luokkia.
Esimerkkejä oli siis ihan nuorista hevosista aina GP hevosiin asti! 

Koitan tässä pistää ylös Stellan kertomuksia ja vähän ängen väliin niitä ajatuksia mitä poimin itselleni ja Hertalle. Yritän pitää kaiken lyhyenä ja yksinkertaisena, mutta kun olen vähän tällainen lörppö, niin en voi taata mitään! ;)

TREENIT

Stella treenaa hevosiaan 5 päivänä viikossa ja niillä on aina 2 vapaapäivää kaksi päivää peräkkäin. Tähänkin hän on päätynyt eri kokeilujen kautta ja todennut että parhaat tulokset ovat tulleet kun hevoset ovat täysin vapaalla 2 päivää putkeen, Stellan tapauksessa La ja Su.
Menetelmää voisi sanoa "2-1-2-2"-treeniksi.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että Ma ja Ti hevoset treenataan kunnolla (hikeen).
Ke niillä keventelypäivä, jolloin ei tehdä rankkaa.
To ja Pe taas treenataan kunnolla (hikeen). 
La ja Su hevoset ovat täysin vapaalla. 
Kunnon treeni ei aina tarkoita mitään hiittaamista loppuun tai piruettien pyörittämistä loputtomiin. Treenit voidaan jakaa "teemaviikoille", jolloin esim. yhtenä viikkoina tehdään taivuttelua, toisena väistöjä, kolmantena kokoavia treenejä... Silloin pääsee työstämään jotain asiaa kunnolla, eikä ajauduta siihen että "tehdään joka kerta kaikkea vähän", joka kehittää hevosta hitaasti.
Tällä menetelmällä hänen hevoset palautuvat parhaiten, mikä esim näkyy jalkojen kunnossa. Jos treenin jälkeisenä päivänä on vähän nestettä jaloissa, niin toisen vapaapäivän jälkeen ne ovat jo täysin kuivat seuraavaa treenipäivää varten.
Näitä kukin tietenkin kokeilee aina omalle hevoselleen sopivaksi. Itse mietin mahtaako Hertalle toimia enää, sillä olen huomannut pientä jäykkyyttä jos se on täysin vapaalla enemmän kuin yhden päivän putkeen. Se voisi kyllä toimia, että kaksi vapaata pidän sillä putkeen, joka sisältää käveletystä tai käyntimaastoa. Täysin liikuttamatta en tuon ikäistä hevosta ehkä uskalla jättää, vaikkei siinä olekaan mitään "vammaa" tai vikaa. Jotenkin tuntuu että vanhempi pysyy vetreänä sillä kevyellä liikkellä ja olenkin pitänyt Hertalle aina vapaapäivän kuitenkin vähintään käynnillä. Mikään ei silti estä kokeilemasta! Silloin kuin Hertta oli nuori, tämä ajattelutapa toimi kyllä! Hertta pystyi olla vaikka viikon vain tarhassa ja kun loman jälkeen hyppäsit selkään, se oli ihan samanlainen kuin edellisellä kerralla. 
Hertalla ei oikeastaan ikinä ole nesteiset jalat, ei edes yön jälkeen aamulla karsinassa, joten se on Hertan kohdalla huonompi mittari, miten jalat reagoivat 2 päivän vapaaseen. 
Tätä voisin kyllä soveltaa Hertan talvikauteen kun ei ole kisoja! 

Treenin rankkuus on jokaisella hevosella henkilökohtainen. Itse ainakin tiedän missä on se piste kun Hertta puuskuttaa tai missä vaiheessa se alkaa yleensä hikoilla. Nämä ovat niitä mittareita mistä voimme päätellä hevosen kuntoa ja suunnitella treenit sitä mukaan mitä haluamme kehittää. Joskus tarkoituksella nostetaan sykettä, joskus hengästyminen on suotavaa ja joskus emme taas halua että liikutuksen aikana hevoselle tulisi hikeä. Itse pidän aina mielessä sen päivän  treenin "rasitusasteen". Saako se tänään hiota minkä verran? Saako se hengästyä? Joskus pitääkin saada vähän sykettä ylös, kun joskus taas pidetään vain sellainen verryttelevä treeni, jossa syke ja hengitys ei juurikaan saisi hirveästi nousta. 
Tietenkin kun hevosen kunto kasvaa, niin nämä kaikki asiat "siirtyvät" myöhemmäksi, eli hevonen ei heti 5 kierroksen jälkeen nuupahda. ;)
Toki tässäkin täytyy huomioida mistä hikoilu johtuu. Jos hevonen menee mammuttikarvan kanssa lämmitetyssä maneesissa ja hikoilee jo seistessään, ei se huonokuntoinen ole... ;)

Stella painotti myös hevosen henkistä treenaamista ja motivoimista. Hevosella ei ole luonnollista motivaatiota työntekoon. Ei se suunnittele olevansa parempi tänään kuin eilen, eikä se halua treenata jotta se laihtuisi ja saisi timmit pakarat. Itse ainakin ajattelen aina, että hevosen kuuluu haluta lähteä ihmisen kanssa töihin, koska se on kivaa. Hevosen täytyy tykätä siitä, että se on ihmisen kanssa tekemisissä. Pakottamalla ei päästä pitkälle, mutta ei se pelkkä lahjontakaan toimi pitemmän päälle. Kultainen keskitie "kepin ja porkkanan" välillä pitää hevosen uomissaan. Hevosella on laumassakin johtaja, ja jos hevonen luottaa johtajaansa, sillä on turvallinen ja hyvä olo. Sen ei tarvitse murehtia mistään, koska "äiti hoitaa". 
Tämä jos jokin on avain mun ja Hertan kanssa. Silloin kuin Hertta oli nuorempi (ja minäkin teini), Herttahan sai aina hirveän stressireaktion kun sillä lähti töihin. Hait sen tarhasta talliin ja se oli levoton ja arka. Ei edes aina antanut kiinni tarhasta. Rentoutui kyllä kun pääsin selkään, mutta kaikki tähän asti oli epävarmaa ja se aina mietti "mitä mulle tapahtuu, mitä mä teen!?". 
Nykyään mulla on rouva joka tulee mua tarhan portille vastaan, se hörisee kokoajan ja seuraa mitä teen. Se on rento ja levollinen ihan sama mihin aikaan sen kanssa lähtee töihin. Ennen kisoihin lähteminen sai halvauksen aikaan Hertalla, nykyään se vaan nauttii kun sitä letitetään! Hertta on ottanut mut sen "tiimikaveriksi" ja "pomoksi", jolloin se voi täysin luottaa muhun. "Kyllä mamma hoitaa". 
Stella tykkää palkita reilusti hevosiaan ja tässä olen täysin samaa mieltä (ja jos kysytään Hertalta joka jo hörisee taputuksien ja sokerin perään ratsastaessa kesken piaffin, niin voin sanoa että toimii ;) ).
Liika lahjonta ei toki pidemmän päälle toimi, mutta mun mielestä "rajat ja rakkautta" metodi oikeasti toimii niin hevosten kuin lastenkin kanssa (sanon minä joka tietää niin sikkenä lapsista... ;) ).

Nuorten hevosten kohdalla Stella mainitsi ettei koskaan saa olla kiire. Ei sen treenin aikana eikä treenien kannalta vuositasolla. Jos nuorelta hevoselta jää ikäkausikisat väliin niin sitten jää. Jos hevosen saa vasta 5 vuotiaana laitettua satulaan, niin se on ihan fine. Se voi jo kahden vuoden päästä voittaa ikäkausikilpailun 7 vuotiaana, vaikka se olisi ajallisesti treenannut vähemmän. Se voi jo siitä 8 vuotiaana mennä GP:tä... Jos kaiken osaa tehdä kuitenkin laadukkaasti, ei ajalla ole väliä! Treeni nuoren hevosen kanssa siis oikeasti sen kyseisen hevosen kehityksen mukaan, eikä sen naapurin hevosen mukaan. Jos naapurikarsinan Polle kisaa jo 6 vuotiscuppia ja sinun Petteri on vasta oppinut laukannoston ilman pukkisarjaa, ei hätää. Se voi jo vuoden päästä ollakkin ikäistensä tasolla, kunhan se on saanut kasvaa ja kehittyä sitä tahtia mitä sen kroppa ja korvienväli tahtoo.
Itsekin ajattelen niin, että jos mulla tulee olemaan nuorihevonen, niin ihan sama ehtiikö yksiinkään ikäluokkakisoihin. Tavoitteena on mulla aina se GP, joten mieluummin rauhassa sitä kohti, kuin että panostaisi "välietappiin" niin paljon, että hevonen rikkoutuu.

HOITO

Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi; Ennaltaehkäise. 
Huolla hevosta ennenkuin on huollettavaa. Stellankin hevoset taivutetaan n.7 kertaa vuodessa, jotta tiedetään ettei mikään paikka ole kipeytymässä. Sitten jos on jotain alkavaa rasitusta, se voidaan hoitaa ennenkuin hevonen jo on kipeä ja ontuu! 
  • Varusteet
    Ne on oikeasti oltava hyvät. Kuuntele hevosta. Kokeile pehmustetta sinne ja tänne, jos hevosesti reagoi satulaan, suitsiin, vyöhön, loimeen... Kyllä ne kertoo! 
    Hyvin usein tyytymättömyys tulee ilmi "eri suunnasta" kuin itse sen aiheuttaja. Nämä löytää etsimällä. Esim. hampaiden narskuttelu voi liittyä suitsien vääränlaiseen paineeseen niskassa. Kokeile siis pehmustetta niskaan tai ainakin itse suosin Dyonin suitsia, jossa on anatominen muotoilu.
  • Eläinlääkärin säännölliset chekit. Esim. 4 x vuodessa. Hertta tarkastetaan 2 x vuodessa, ennen ja jälkeen kisakauden.
  • Hieroja/kiro/fysio. Näissäkin pätee, että käytä luottohoitajaa jo ennenkuin sille on tarvetta. Itsekin hierojaksi opiskelleena aikanaan oppi jo sen, että sellaista hevosta oli paljon helpompi hoitaa, jonka jo tunsit. Tiesit sen "perusterveyden". Heti jos seuraavalla hoitokerralla oli jokin vinossa, se huomattiin jo ennenkuin ratsastaja huomasi sen! 
  • Kengitys hevoskohtaisesti, ei "taulukon". 
  • Opettele tunnistamaan miten hevosesi reagoi treeniin. Onko sille normaalia että jalat reagoi tavalla X sellaiseen ja tällaiseen treeniin? Mites selkä? Onko parempi se 2 vp putkeen, kuin vain 1 vp?
  • Muutokset hitaasti. Ei lomalta suoraan täyteen treeniin, eikä täydestä treenistä heti lomalle peltoon.
Eli tunne hevosesi normaalitila, jotta voit reagoida heti kun "karva on vinossa". 


RUOKINTA

Suolisto on toiset aivot. Suolisto vaikuttaa oikeasti kaikkeen. Hertta the Herkkämahaisen kanssa on oppinut oikeasti, että kaikki sen häiriökäyttäytyminen nuorena johtui mahaosastolta. 

Ruokinta pitää tietenkin suhteuttaa treenin mukaan. Joillakin väkirehujen määrä puolitetaan aina vapaapäivinä, Hertan kanssa olen tasaisesti antanut sille normiruuat vaikka sillä olisi ollut vapaa. Rankemman treenin päivänä kuitenkin saatan hieman nostaa väkirehuja, mutta käytännössä vain öljyn määrässä. Itse pidän Hertan ruuat aika vakiona, ja lisään/vähennän lihavuuskunnon mukaan. Hertta on energinen hevonen, eikä se koskaan ole tarvinnut ruokaa siihen, mutta se on helposti laihtuva, joten ruokaa se on tarvinnut aina lihaksiensa pysymiseen. 

Stella painotti myös heinän tärkeyttä. Paljon heinää. Siinä ei pihistellä. Kyllä Hertankin lihaskunnon ja yleiskunnon olen huomannut muuttuvan heinämäärien myötä, ei niinkään väkirehujen. Kyllä väkkäreistä ja puuroista on ollut apua, mutta aina se suurin muutos tulee heinästä. Huono heinä, Hertta laihtuu heti. Hyvä heinä, se lihoo. Huonompaa heinää se voisi syödä varmaan sen 18 kg päivässä, mutta hyvää heinää se tällä hetkellä syö vain 10kg ja on oikein hyvässä kunnossa. Heinä on tärkein! Ei siitä pääse yli eikä ympäri. 

Lisäravinteista Stella syöttää Vetcaren tuotteita pitkälti. Itsekin olen harkinnut Hertalle Myoblastia aminohappolisäksi pitämään ne vanhan hevosen tarkoin varjellut lihakset hyvänä. Vetcaren suosittu tuote luonnollinen E-vitamiini on pysynyt Hertan ruokavaliossa pitkään ja se on sellainen mistä en luovu. Annostus on niin pieni, että purkki kestää pitkään. Nykyisten tutkimusten valossa on todettu että hevoset menevät liian vähällä E-vitamiinilla ja sairauden johtuen sen puutoksesta ajoittuvatkin yleensä sinne talveen/kevääseen, kun heinän E-vitamiinipitoisuus on jo niin olematon. Laitumella ollessaan hevonen ei tarvitse E-vitamiinilisää, mutta meillä Suomessa kun on niin lyhyt laidunkausi, on se laidun vain hetken meidän ilona. 
Elektrolyytit ovat myös Hertalle tärkeässä roolissa, sillä se hikoaa usein treeneissä. Hertalla on toki suolakivi aina saatavilla, mutta se ei yksin riitä täyttämään kovan hikoilun aikana menetettyjä mineraaleja.  
Muutamia yrttejä Hertta myös syö, mutta niistä teen postauksen myöhemmin.

Hehee, aina pitää änkeä fanikuviin! Vaikka sitten suttulookissa...
Aikaa oli hypistellä kaikkea ihanaa tavaraa... Ostinkin sitten Animon tallipintelit niitä öitä varten kun laitan Hertalle lämpöpintelit. Tarjoukset ovat muuten hyviä näissä luennoissa ja ne ovat voimassa vain luentojen ajan :)
Luento oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Tykkäsin myös siitä että yleisö oli aktiivista ja saimme monia keskusteluja aikaan. Tämäkin luento oli täyteen buukattu, ja seuraava Horse & Riderin järjestämä luento on jo hyvää vauhtia täyttymässä loppuun. 
Torstaina 13.10 eläinfysioterapeutti ja osteopaatti Selma Piha pitää luennon hevosen toiminnallisesta anatomiasta ja ratsastuksen vaikutuksesta siihen! 
Kannattaa tulla kuuntelemaan! 



Lukijat! Keskustelua kehiin.
Millaisia tapoja ja käytäntöjä teillä on hevostenne palautumisen kanssa?
 Monta vapaata viikossa ja mihin kohtaan ne sijoitatte? 
Kisojen jälkeen, mikä on viikko-ohjelma?
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia! Mua kiinnostaa.
 Kertokaa myös millainen hevonen kyseessä (ikä, sukupuoli, käyttötarkoitus, taso). 
Huolto vuositasolla/kuukausitasolla/viikoittain?

27. syyskuuta 2016

Vastatkaa kyselyyn!


Tuossa blogin sivupalkissa on nyt kysely lukijoiden ikäjakaumasta.
Naisiltahan ei koskaan saa kysyä ikää, mutta tämä toteutetaan anonyymisti, joten rohkeasti vain... ;)

25. syyskuuta 2016

Hans-Kristoffin syksy

Hertan kanssa on nyt ollut niin työntäyteinen syksy parin viime viikon osalta, että Hans-Kristoff on jäänyt blogin puolella vähän sen varjoon. Toki olen kokoajan sitä säännöllisesti käynyt ratsastamassa, mutta se tekstin tuotto tänne välillä vähän unohtuu kiireessä. Hyvä kun ehtii istumaan koneelle!

Kuvat on ottanut Taru Arola
Postausta koristaa vanhat kuvat. Kahtotaan josko saisi taas uusia kuvia Hansista!

Ypäjän Barokkipäivien jälkeen Hans oli lomalla sen viikon. Tosin sinä aikana todettiin, että jatkossa ei pidempiä lomia Herralle, sillä hyvin näyttää virtaa keräävän nuori ori... ;) Parhaimmillaan Hans on kun se on tasaisesti töissä, jolloin rankemman ja kevyemmän liikutuksen ajoittaa tasaisesti viikko-ohjelmaan. 
Hans tuntuu kehittyvän kauhean nopeaan. Lusitanot on älykkäitä ja todella nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassa. Eli opeta väärin, niin oppivat senkin nopeaan...
Tästä syystä emme ole hirveästi tehneet Hansin kanssa laukanvaihtoja, vaikka sillä on vaihdot ainakin osittain jo opetettu. Mun mielestä kauhean tärkeää nuoren hevosen kouluttamisessa (taino, ei vain nuoren, vaan ylipäätänsä hevosen kouluttamisessa) on se, että osaa lukea hevosta ja suunnitella mitä se on valmis oppimaan ja mitä ei. Vaikka Hans osaa joten kuten vaihtoja jo, emme ole niitä tehneen, koska tuntuu että Hansin laukka ei ole tarpeeksi kehittynyt vielä siihen. Kun laukka ei ole vielä aivan hanskassa, epäpuhtaiden vaihtojen riski kasvaa. Ja sitten kun nämä fiksut, kissamaisen viekkaat ja nopeat lusitanot oppivat sen epäpuhtaan vaihdon, niin siinähän sitten yrität opettaa niistä pois... 
Olen monesti puhunut täällä blogissakin kuinka Hansin kanssa teen paljon vastalaukkoja. Vastalaukka on niin hyvä liike ja mun ehdoton suosikki. Aloitan melkein heti tekemään vastalaukkoja raaempien hevosten kanssa kun koen, että ne laukkaavat myötälaukkaa molempiin suuntiin tasapainossa. Vastalaukka saa raa'ankin hevosen kokoamaan luonnostaan. Se kehittää niin paljon tasapainoa ja koordinaatiokykyä hevoselle, ja mikä parasta, kuin itsestään. Ratsastajan tarvitsee vain auttaa "pitämään vastalaukka", mutta vastalaukka itsessään pistää hevosen töihin takaosalleen. 
Kun vastalaukka alkaa sujua, yhtäkkiä huomaatkin kuinka hevosen laukkaan on tullut paljon lisää tasapainoa ja säätövaraa. Vastalaukan treenaaminen on kuin laukan vaihdelaatikkoon laittaisi lisää vaihteita! 


Hans on niin "kyylä". Kaikki on niin mielenkiintoista ja kaikki pitäisi ehtiä katsomaan!

Melkein koko kesä on mennyt Hansin kanssa vastalaukassa. Alkukesästä se oli vähän huteraa välillä, ja rikkoja raviin tuli aika paljon, varsinkin kun Raken maneesi on niin kapea. Kapea maneesi ajaa kokoajan kääntämään, jolloin helposti vastalaukassa nuori hevonen joutuu liian tiukkaan kurviin ja rikkoo raville. Nopeasti kuitenkin Hans oppi vastalaukassa kaarteet ja voltit loistavan tasapainonsa ansiosta. Ei kulunut kauaakaan kun pystyin jo tekemään Hansin kanssa "myötälaukka-vastalaukka" treeniä. Tässä treenissä siis nostan vuoronperään myötä tai vastalaukan, eli hevosen tulee olla kuulolla. 
Kun Hans on nyt tämän hanskannut niin mallikkaasti, sen laukka on parantunut paljon. Laukassa on säätövaraa ja ennenkaikkea tasapainoa. Laukan laatu itsessään on parantunut. Nyt on se tunne, että Hans olisi valmis laukanvaihtoihin. 

Muutamat vaihdot kokeilin viime viikolla ja oikein kivoja vaihtoja sieltä tuli! Tottakai joukkoon mahtuu niitä epäpuhtaita vaihtoja, mutta ei virheen tapahtumisia saa pelätä. Luonnollisesti hevoselle on helpompi ja vaikeampi laukka, ja yleensä siitä helpommasta laukasta vaikeampaan laukkaan vaihtaminen on hankalampaa. "Miksi vaihtaa tästä mukavasta ja helposta laukasta tuohon vaikeaan?"
Vastaavasti vaikeammasta laukasta on varsin helppoa vaihtaa helpompaan laukkaan, koska hevonen haluaa mennä sitä helppoa laukkaa. Usein vahinkovaihtoja tulee juurikin silloin, kun pyöritetään vaikeampaa laukkaa, niin hevonen vaikean paikan tullen vaihtaa laukan luonnostaan helpompaan laukkaan helpottaakseen itseään. 

Hans siis on vasta 5 vuotias, ja tekee jo "baby laukanvaihtoja" varsin sujuvasti. Kun laukan laatu on myös parantunut, tunnen kuinka se pystyy jo kokoamaan piruettilaukkamaiseen laukkaan. Toki tämähän ei yleensä ole lusitanoille mitenkään vaikeaa, kokoaminen siis. Hans myös tekee laukassa jo oikein mallikasta sulkua! En tiedä mikä tälle hevoselle olisi kamalan vaikeaa... Joskus se ei välttämättä heti tajua, mutta kun saat sen tekemään edes vahingossa oikein jotain, se jo ensi kerralla sen muistaa. Sulun meneminen laukassa tuntuu kauhean luonnolliselta sille. Ravissa sulku oli vähän hankalampaa, mutta toimii kuitenkin loivemmalla taivutuksella. 
Ehkä haastavinta on mennä enemmän eteenpäin ja venyttää? Sitäkin tosin on treenattu, varsinkin keskiravia. 
Hans jo hyvin työntää keskiravissa ainakin alun, loppua kohti vähän loppuu se työntö selän läpi, mutta se väläyttää oikeasti hienoja keskiraviaskelia. 

Hansin omistajakin sanoi, että eron on nyt huomannut keskiravissa. Se on saanut voimaa siihen ja on oppinut työntämään takaa, eikä vain kiihdyttämään tahtia. Parasta kiitosta tehdystä työstä on juurikin tämän kaltaiset kommentit, kun hevosten omistajat kertovat hevosten muuttuneen parempaan suuntaan ja ne ovat oppineet. Tietää tehneensä jotain oikein kun on onnistunut auttamaan! :)

Vaikka Hans periaatteessa tekee jo Va B asioita, on tärkeää ettei ota siltä kaikkea mitä se tarjoaa/on valmis tekemään. Se on kuitenkin ihana napero vielä ja kaikki tehdään leikin varjolla. Mun mielestä ei ole väärin vaikka leikkiä piaffimaisilla askelilla, kunhan sitä ei tee "tosissaan". Kaikessa tekemisessä tällä hetkellä Hansin kanssa on sellainen pieni leikin varjo. Sen pitää tuntea osaavansa ja olevansa paras! Näin hevosilla säilyy se tekemisen into, ja ne haluavat tehdä töitä koska se on kivaa.

Hansin kanssa ei ole enää kisoja tiedossa. Keskitytään nyt treenaamiseen. On ainakin pitkä talvi aikaa treenata. Seuraavaksi alkaa olla lukujärjestyksessä kankiin totuttelu. Toki pääpaino on nivelsuitsituksessa vielä, mutta mikään ei estä kankiin tutustumista. Hansilla on taidettu kerran nyt laittaa kanget, ja se oli kuin niillä olisi menty aina. Itse kokeilen kanget nyt tulevalla viikolla ja tunnustelen miltä se niillä tuntuu.

Kyllä tästä tulee oikeasti hieno peli vielä!
Mä olen ihan rakastunut lusitanoihin nykyään... Siis se keveys ja herkkyys! 


Leikkasin Hansille nyt ratsutukan!  Sillä oli niin paksu ja pitkä harja, ettei sellaista lettiä saanut sillä pysymään oikein millään. Nyt sille saa sitten hienot sykeröt kun leikkasin ja ohensin harjaa. :)
Lyhyt tukka tuo kaulaa paljon paremmin esille, ja sitten kun Hans kasvattaa oikein orikaulan, näky on hieno. Ja jotenkin siitä tuli nyt aikuisemman näköinen. ;)

24. syyskuuta 2016

Chia de Gracian uutuuskirja

Oletko jo tutustunut tähän uuteen kirjaan?

Kanervasta karpaloon: hevosen superfood löytyy luonnosta on uuni tuore pieni kirja, jossa esitellään kaikista yleisimmät hevosen ruokinnassa käytetyt yrtit ja samalla se toimii oppaana luonnonmukaisempaan ruokintaan. Olen selaillut kirjaa läpi, ja etsinyt tietoja niistä yrteistä jotka kiinnostaa/koen tarvitsevani Hertalle.

Kirjassa on hyvin selkeästi jaoteltu eri yrtit käyttötarkoitusten mukaan. Toisaalta, voit etsiä myös yrtti kerrallaan tietoa.
Tämä ei ole mikään paksu raamattu, vaan näppärä pokkarityylinen tietoisku kirjanen. Kirjasta löytyy kattavasti tietoa yrttien käytöstä, joten jos jokin mietityttää niin täältä löytyy kyllä vastaus. Vaikka Google toimii hyvänä kaverina tietoa etsiessä, tästä kirjasta ainakin itse saan riittävästi tarvittavaa tietoa käsiini jos harkitsen jotain yrttiä. Ja mikä parasta, selvällä suomen kielellä.
Kirjan kuvitus miellyttää ainakin omaa silmääni paljon.

Tästä puheenollen, Hertalle on jo nyt alkusyksystä ennaltaehkäisevästi alettu syöttämään Chia de Gracian piparminttua ja timjamia. Timjamia olen syöttänyt ennenkin Hertalle sen pahimpina yskäaikoina hyvällä menestyksellä, mutta nyt päätimme yhdistää sen piparminttuun.
Hertalla on siis aikanaan ollut tosi rajujakin yskäoireita keväisin/syksyisin, mutta nykyään oireet ovat hävinneet hyvän heinän ja talli-ilman ansiosta. Syötän kuitenkin varuiksi ennaltaehkäisevästi kuurin näitä, ja katsotaan onko niistä apua talveen mennessä.
Teen näistä postauksen sitten kun näen vaikutukset!

Kirjalla on hintaa vaivaiset 14,90 ja sen saa tilattua verkkokaupasta osoitteesta www.chiadegracia.fi



21. syyskuuta 2016

TDF treenit: 2. päivä

Jatkoimme samojen asioiden parissa mitä eilen ja Hertta oli super! 
Kun olin alkuverkkaamassa edellisen ratsukon aikana, ja hekin harjoittelivat piaffia, niin H oli selvästi miettinyt kotona päivän ajatuksia, sillä kun kaverihevoselle käytettiin raippaa ja ääntä apuna piaffin harjoittelemiseen maneesin toisessa päädyssä, Hertta alkoi itse ottamaan piaffi askelia kun vain kävelin! :D Ihana hevonen. Niin tosissaan töissä! Ja höristen tietty pisteli menemään piaffia, vaikkei kukaan pyytänyt siltä sitä. On tainnut sokerit osua oikeaan osoitteeseen oikealla hetkellä, kun hevonen niin haluaa esittää piaffia ;)

Aloitimme jälleen ensin sarjoilla. Tein tehtävän samanlailla kuin eilen.
  • Ensin vain yksittäiset isot laukanvaihdot diagonaalilla. No problem.
  • Sitten pitkää sivua pitkin 4 kappaletta nelosia. No problem. Hienot vaihdot!
  • Sen jälkeen pitkällä sivulla 4 kappaletta kolmia. No problem tässäkään!
  • Näiden jälkeen otettiin kakkoset... Huomaan että H vähän jännittyy, mutta sain esitettyä 4 kpl kakkosia puhtaasti, joskin ei niin hienoin vaihdoin! Sitten annettiin Hertalle heti tauko.
Eli työskentely tosiaan pidetään lyhyenä. Tehtävä kerrallaan ja sitten tauko. Ei jäädä hinkkaamaan, ettei H kuumene ja ala jännittämään. 
Käynnin jälkeen kokeiltiin sama kuvio uudelleen ja se onnistui. Heti perään tulin sitten uralla 4 kpl ykkösiä ilman mitään ongelmaa! Jes! Jätettiin vaihdot sitten siihen. Mutta tämä oli kyllä hyvä vinkki millä sain Herttaa takaisin sarjojen pariin. Se jotenkin jännittyi nyt viime viikolla niin pahoin vaihdoista ettei esitä enää ykkösiä ja kakkosia. Se meni sekaisin niistä. Nyt oli taas paljon paremmin "aivot" mukana ja malttia. Toki ykköset ja kakkoset eivät vaihtoina olleet niin hienot kuin kolmoset tai neloset, mutta ihan sama. Nyt mennään hetki helpotetusti.

Käyntipätkän jälkeen aloimme tekemään ravissa taas passagea, ja sitä myöten piaffea. Passagea H oikein tarjosi! Miten voi hevonen oppia noin nopeasti, yhden päivän aikana?! Passagessa oli todella hyvä tahti ja se ei vaappunut. Askeleet olivat symmetrisiä myös takaa, koska H pysyi tahdissa ja tasapainossa. Tein heti kaksi kertaa kolmikaarisen passagessa, ja se tuntui paljon helpommalta kuin eilen. 
Tämän jälkeen Janne jo tulikin auttamaan raipan kanssa taas maasta käsin piaffeen. Tehtiin nyt piaffe suoraan passagesta ja voin sanoa että H siirtyy aika leikiten passagesta piaffiin, jos se vain on rento eikä heittäydy pohkeen taa.

Piaffissa vaatii vielä treeniä pohkeen edessä pysyminen. Tämä korjattiin sillä, että annan (tai oikeastaan vaadin) Hertan edetä piaffin aikana. Näin ollen se ei pääse mun taakse, vaan pysyy mun edellä kun "tuupin" sitä samalla eteen kun mennään piaffia.

Kuvat ovat Taru Arolan käsialaa!
Ravissa teimme ensin siirtymisiä passageen ja takaisin
Passageen ponnistamassa 
Kerroin Jannelle että meidän pirueteissa on sama ongelma kuin piaffissa. H jarruttaa liikaa ja jää keikkumaan pohkeen taa, jolloin se vetää piruetin pikakelauksella läpi heittäytyen enkä pääse ratsastamaan sitä piruetin aikana, saatika piruetista ulos silloin kun minä haluan. Hertta on niin nopea. En pääse väliin, jos se karkaa pohkeen taa. 
Tehtiin molempiin suuntiin KERRAN piruettitreeniä niin että Janne auttoi siinäkin maastakäsin. 
Mun täytyi olla todella tarkka. 2 askelta kääntäen piruettilaukkaa ja sitten MINÄ ratsastan ulos. Ei saa rynnätä ulos, mutta ei saa myöskään jäädä niin paikalleen, että H ei lähde ulos piruetista kun minä pyydän. Sen täytyy koota kun pyydän ja sen täytyy tulla piruetista pois kun pyydän. "Sen täytyy seurata sitä mihin nenä osoittaa". Eli jos minä osoitan että "Nyt nenä osoittaa suoraan, mennään suoraan" ja jos pyydään kääntämään jyrkemmin piruettia niin se tapahtukoon. Jannella on niin tarkka silmä, että hän osaa auttaa juuri oikealla hetkellä raipan kanssa maasta ilman että H mitenkään jännittyy raipasta "väärin". Se reagoi juuri siihen suuntaan mihin halutaan eikä mitään ahdisteluja tarvita. Herttaa ei missään nimessä voi ahdistella raipalla. Se oikeasti räjähtää. Pari kertaa jos sillä raipalla koski, niin kovin nopeasti tuli napakka potku suoraan taakse! Saa olla varuillaan raipan kanssa maastakäsin. 

Vitsi mitä piruettiaskelia sieltä tulikaan! Lopetettiinkin jo sitten tähän, joten nyt tuli 30 minuuttia tehokasta työsktentelyä ilman turhia askeleita ja haahuiluja. Näkeehän jo kuvistakin kuinka eri näkösiä nämä treenipiruetit ovat kuin kisoissa! 
Janne sanoi, että Yrjössä ja Inter I pääsee vielä helposti huijaamaan piruetit. Ne vaan tulee poikittaisella linjalla ja ne on helppo ratsastaa vähän sinne päin ja huijata tuomaria. Ne voi tehdä vähän missä huvittaa. Inter II ja GP:ssä piruetit tulevat suoralla keskilinjalla, joten ne eivät anna yhtään armoa tuomareiden silmiltä. Tuomari näkee heti onko piruetti linjassa keskellä ja kuinka paljon se leviää. Keskilinjalla tulee ratsastaa keskilinjaa pitkin piruettiin ja siitä tulee ratsastaa keskilinjaa pitkin ulos. Nyt sen vasta alkaa tajuamaan kuinka vaikea ohjelma joku GP:kin on. Se ei oikeasti anna armoa. Inter I tuntuu tosi kivalta ja helpolta ohjelmalta näiden jälkeen... Siellä saa armoa tietyissä kohdissa.
Tässä tuli taas huomattua tuttu lause. Mitä enemmän kehittyy, sitä vähemmän huomaa tietävänsä asioista mitään.. ;)

H keskittyy takan olevaan raippaan selvästi. :D Onneksi se reagoi aika pieneen apuun ja yrittää jo tosissaan punnertaa kun raippaa vain pitää tuolla takana koskettamatta.
Todellakin paino siellä ulkotakajalalla!
Sitten päästiinkin jo ratsastamaan piruetista ulos, ja vitsi mikä tunne kun H oikeasti odotta muua ja saan ihan itse ratsastaa!
Janne kehui jälleen Herttaa sympaattiseksi kaveriksi ja todella hellyyttäväksi. Kuulemma niin söpöä kun se hörisee ja tekee tosissaan töitä. Eikä hän uskoisi 18 vuotiaaksi! Sanoi että jos kertoisin Hertan olevan 13 vuotias, niin hän uskoisi. Ikä ei tosiaan Hertassa näy liikkeissä eikä työskentelyssä. Hertta on nyt totisesti valloittanut uusia ihmisiä olemuksellaan! Kukas ei nyt Hertasta voisi olla tykkäämättä, ainakaan kun viimein livenä tapaa ja kuulee kuinka se hörisee vieraillekin ihmisille :)

Nyt Hertalla on huomenna kengitys. Käyn aamulla pikaisesti juoksuttamassa sen ennen töihin menoa. Perjantaina taidetaan vain mennä maastoon/kävelylle ja lauantaina teen jonkun tosi kevyen jumpan. Sunnuntaina jatkuukin treenit, sillä Hertan selkään kiipeää Suomeakin olympialaisissa edustanut Emma Kanerva! :)
Emma on tulossa jälleen valmentamaan Erkylään, mutta itse en osallistu tällä kertaa juurikin siksi, että Hertalla on nyt ollu aika rankkaa kisojen ja treenien muodossa. Emma kuitenkin ratsuttaa Hertan sunnuntaina, joten vihdoinkin näen Hertan selässä jonkun todellisen ammattilaisen! Katsotaan saisinko jotain lisävinkkiä ja huomioita myös Emmalta kun hän käy testaamassa Hertan :)

H taas niin tyytyväisenä itseensä töiden jälkeen! Ilme on kirkas kun Janne käveli sokerin kanssa kohti.. ;)

20. syyskuuta 2016

TDF treenit: 1 päivä

Ai vitsit! Näin se kesäloma kuuluu viettää, hevosten selässä ja sitten Hertan kanssa treenaten! Tykkään levittää mun kesälomia tällain osiin kun muut ovat jo lomansa lusineet. Säästän kesälomapäivät mieluummin tällaisia treeni/kisamatkoja varten kuin pitäisin ne yhteen pötköön kesällä. En tykkää "vaan lomailla" vaan haluan käyttää vapaapäivät kunnolla jotain järkevää syytä varten. Ehtii jopa reaaliajassa bloggaamaan päivän kuulumiset! :D
Nyt saatte jälleen nauttia laadukkaista kuvista, sillä Taru tulee kuvaamaan molempina päivinä treenit. Saan ihan aiheeseen liittyviä kuvia postaukseen tekstin tueksi.

Pöllöpallo spottasi "kieron peilin" ja jäi tuijottamaan sitä. Kerrankin sen saa kameran edessä korvat höröllee, jos se ei huomaa koko kameraa... :P
Tänään oli siis Keisarinmäessä TDF treenien ensimmäinen päivä. Kerroinkin jo heti Jannelle että edelliskerran jälkeen saatiin "riskiratsastuksella" Salosta uudet ennätyspisteet Inter I tasolle ja nyt lauantaina korkkasimme ensimmäisen kerran virallisen tuloksen Inter II tasolta. Kerroin myös että nyt on ykköset ja kakkoset karkuteillä, eikä ne vaan onnistu. Tähän Jannekin sanoi että hyvin normaalia. Yleensä kaikilla käy niin, että sitten kun ykköset oppii, ei hevonen muuta osaakkaan hetkeen omasta mielestään. Sitten kun niitä alkaa muokkaamaan, niin ne voi hetkeksi jopa "kadota". Ei siis kuulemma hätää! Nyt kuitenkin ykköset ovat hetken aikaa pannassa. Niitä ei nyt hetkeen saa tehdä ollenkaan. Tehdään vain helppoja ja kivoja yksittäisiä vaihtoja, tai kolmosia, sekä nelosia. 

Aloitettiinkin heti niillä vaihdoilla. Tehtiin ensin vain nelosia tai kolmosia, eikä menty kokorataleikkaalle. Tässä tilanteessa kun vaihdot on nyt "kuumaperuna, johon ei voi koskea" niin on hyvä ottaa askel taaksepäin ja mennä tekemään niitä pois sieltä diagonaalilta. Kolmosissa ja nelosissa ei ollut mitään ongelmaa. Hertta esitti hienoja ja isoja vaihtoja rennoin mielin. Sitten kun tultiin kakkosiin, niin jo alkoi jännitys... Takaa tuli epäpuhtaita vaihtoja välillä tai sitten kakkosten sekaan tuli taas ykkösiä... Tulin vaihtolinjat kakkosissa melkein keskellä maneesia, jotta pystyin heti kääntämään voltin laukassa jos Hertta heittää ykkösvaihdot päälle. Ei siis rankaisua jos se tekee ykkösiä, vaan kännetään voltti, koska on sanomattakin selvää että ykköset lakkaa. H on niin nopea jos se heittäytyy ykkösiin, etten suoralla pääse niihin väliin! Jos käännän voltin -> saan hallinnan.
Hetken kun tultiin tällä mentaliteetilla, niin kyllä ne ykköset jäi välistä pois ja lopuksi sain suhteellisen varovaisen, mutta puhtaan kakkossarjan. 

Sitten työstettiin ravissa. Tehtiin aluksi keskiravin tyyppisestä ravista passagea ja takaisin. Koko uraa pitkin, ja aina yksi kirjain väli pitkällä sivulla passagea, ja sitten ulos. Myöhemmin tehtiin kaksi kirjainväliä passagea, ja sitten taas ulos. Tarkoituksena on, että passageen siirrytään HETI pisteessä, ja passage on tasalaatuista, ja sitten passage lopetetaan HETI pisteessä. Ei siis mitään "eipäs juupas" askelia, vaan se on selvä ravi, ja sitten se on selvä passage. Ei väliaskelia. Tämä toimi aika kivasti, kun ajateltiin sellaista pienempää passagea, jossa H vielä pitää tasapainon. En saa muuttaa isompaan passageen kesken sen passagen mitä aloitin. Muuten se alkoi vaappumaan. 
Kun nämä siirtymät tulivat selvästi ja passage oli tasaista (se muuten oli tosi hienoa välillä!), siirryimme tekemään passagea kolmikaarisella kiemuralla. Näin ollen saamme passagea kaareville linjoille eikä vaan suorille. 

Aluksi passagen tahti alkoi jäädä liian paikoilleen kaarevalla. Taivuitan aivan liikaa Herttaa kaulasta kaarteen aikana vaikkei tartte. Kun ajattelin suorempaa hevosta, passage parani. Hienosti Hertta jaksoi tehdä pitkiä pätkiä hienossa passagessa koko kolmikaarisen! Varsinkin sitten kun minä vähensin säätämistä selästä, ja annoin sen leiskautella menemään... ;)


Ravissa oli tosi hyvä fiilinki!
Passagea kaarevalla uralla, tämä oli haastavaa aluksi. Hertta kyllä ponnistaa hyvin passagessa ylös.
Passagea kolmikaarisella.

Viimeisen kerran kolmikaarisella piti siirtyä piaffiin keskilinjaa ylittäessä. Tässä ilmeni ongelma. H jännittyi niin että se mitään piaffia ollut... Pikemminkin vain töksöttämistä paikoillaan jossain ravin tapaisessa askellajissa. 

Tässä on noidankehä:
  • H jännittyy ja piaffi jää matalaksi -> minä alan puristaa/patistaa/hoputtaa
  • Tästä seuraa entistä enemmän jännittymistä selästä, jolloin selkä menee lukkoon
  • Sitten ei ole piaffia ollenkaan, vaan H melkein pysähtyy ja jähmettyy... Jonka jälkeen patistan vielä lisää, josta se vielä lisää ahistuu...
Tähän väliin saatiinkin sitten apua. Janne tuli raipan kanssa avuksi. Juuri se mitä tarvitaan! Ohjeiksi sain, että minä aloitan piaffin, mutta sitten olen ihan hiljaa, enkä koske Herttaan. Janne antaa avut maastakäsin. Näin H alkaisi pikkuhiljaa oppimaan piffaamaan yksin, eikä niin että minä pyydän jokaista askelta. 
Jos Hertta alkoi ottamaan piaffissa askelia taakse päin, vain silloin sain korjata molemmilla jaloilla eteen. Välillä pidettiin tauko ottamalla piaffista pysähdys ja tämän pysähdyksen ratsastin taas minä. Ainut mihin en saanut vaikuttaa, oli piaffi.

Aluksi H ei ihan ymmärtänyt. Se siirtyi kyllä piaffiin mutta heti kun lopetin pohkeilla ratsastamisen, niin loppui piaffikin. Tässä vaiheessa maastakäsin saatiin apua ja H jatkoi. Pari kertaa tehtiin tämä ja pysähdystauon aikana vain hirveät taputukset, niin jo Hertta hiffasi ja piffasi yksinään! Minä vain aloitin, Janne tahditti maasta jos tarvitsi ja minä pysäytin. 
Voitte vaan kuvitella mikä hörinä Hertasta aina lähti pysähdyksen ja taputuksen aikana! ;D 
Seuraava valmistuva ratsukkokin kysyi "Höriseekö se?? Ihan kiva, kun hevonen hörisee myös sille jolla on raippa kädessä!" 
Tuo on niin hassu piirre Hertassa. Mitä enemmän siltä pyydetään ja sen kanssa tehdään töitä, sitä enemmän se alkaa hörisemään kun sitä kehuu sen jälkeen! 
Valmennuksen jälkeen oli pieni show sitten päällä, kun H huomasi että kävelykone oli laitettu päälle... Siis tuo ei pelkää mitään nii paljon kuin kävelykonetta! Ai että mikä vääntö ja taistelu kun H pisti pihalla ihan ranttaliksi. Kaikki muut hepat katsoo ihan ihmeissään että mikä tota vaivaa kun Hertta hilluu ihan keskenään pihalla! Ei muuta kuin traileriin poni äkkiä "karkuun" kävelykonetta. Raukka tärisi kopissa vaikkei enää nähnyt koko masiinaa. Hitto vie, mikä Mummo! :D 

Tässä alun piaffiongelmaa. H painuu selästä matalaksi ja jarruttaa. Minä patistan minkä ehdin ja noidankehä on valmis... Hertan ilmekin menee vähän mietteliääksi.
Tässä saan apua juuri siihen mihin tarvitsen. Keskityn vain istumaan ja maastakäsin tulee apuja piaffiin. Annan käsillä todella kevyen tuen ja tarjoan nenää eteen. Niska on korkeimpana kohtana!
 Hertta on vielä hyvä kun ei siihen tarvitse edes koskea raipalla. Se on aika herkkä maastakäsin raipalle. Hipaisu välillä riittää tai seinän rapistelu raipalla.
Janne sanoi, että Hertalla on todella hyvä tahti piaffissa ja passagessa. Se ei todellakaan laahaile jalkojaan. Piaffi ei ole mitään "kävelyä", mitä joskus näkee kun piaffi sammuu. Hertta vain tarvitsee vielä voimaa enemmän, jotta se jaksaa kyykätä vielä enemmän. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin että H olisi "laiska piffaaja". 

Huomenna jatketaan tällä samalla teemalla. Käymme siis varmaan tuota piffi-paffi osastoa jälleen läpi. Uskon että H jo sisäistää aika nopsaan tämän ja jatkaa huomenna siitä mihin jäätiin.


19. syyskuuta 2016

Virallinen Intermediate II debyytti!

Hengissä selvittiin ja mukavaa oli!
Hampaankoloon toki jäi paljon asioita, mutta pääasia että jälleen Hertta todisti pystyvänsä vetämään hyvällä energialla tämänkin tason ohjelman läpi. Valitettavasti sekaan mahtui todella monta isoa rikettä, jotka maksoivat meille noin 5% menetyksen! Loppujenlopuksi jälleen yksimielisesti tuomarit antoivat meille reilu 60% tästä debyytistä näillä rikkeillä ja olen todella tyytyväinen!

Mulle henkilökohtaisesti on tärkeää että 60% raja ylitetään. Jos jää alle sen, pidän sitä meille huonona tuloksena ja silloin radassa on paljon vikaa. Tiedän, että nyt radassa oli paljon vikaa, mutta VIKOINEEN 60% ensimmäisestä virallisesta Intermediate II tason ohjelmasta ei ole ollenkaan huono itse koulutetulla hevosella ja vielä molempien ekana kertana!
Meillä siis meni kaikki laukanvaihtosarjat rikki, ja toinen piruetti rikki... Niistä tuli numeroita 2-4 välillä, eli todella ala-arvoisia, mutta niinhän se pitääkin. Piruetit on vieläpä x2 arvoisia kohtia, joten menetin paljon. Toiseen piruettiin tosin korjasin ekan piruetin mokan ja heti räpsähti 7 numeroiksi. Eli yhteensä 14 pistettä... Ja se kertaa 3... Eli 42 pistettä. Verrataanpa tätä rikki menneeseen piruettiin, josta sain parhaimmillaan numeron 2. Kaksi kertaa kaksi on neljä. Neljä kertaa kolme on 12.
12 vs 42 on aika paljon piste-eroa onnistuneen ja epäonnistuneen piruetin välillä, eli tämä on todella kallis virhe.
Sitten ne sarjat. Olen tasaisesti aina saanut sarjoista sitä 7 numerona. Nyt sain 3 tai 4 numeroksi.
Nämä rikkeet vaikuttavat tietenkin alakerran pisteisiin kohtaan kuuliaisuus, joka on myös x2 arvoinen piste.
Nyt siis sain 60,132%, ja paperille laskin prosentit jotka oletettavasti olisin saanut täysin ehjällä radalla. Tuloksena olisi ollut n. +- 65%!!
Tämähän ei olisi riittänyt edes palkinnoille, eikä se tässä kiinnostakkaan. Mua kiinnostaa se, että mulla on todellakin mahdollisuus ratsastaa jo nyt noinkin kivoja prosentteja jos saisin radan ehjänä! Olen todella helpottunut. Kyllä me pärjätään jos vaan hallitsen koko radan ja saan rutiinia.

Hertta oli oikein mukava verryttelyssä, mutta vähän turhan herkkä. Se oli tosi arka taas vieraita hevosia kohtaan ja pelkäsi niitä. Kaiken lisäksi ennen verkkaa huomasimme että olin opetellut "väärin" radan!! En siis oikeasti ollut, vaan olin opetellut suomenkielisestä lomakkeesta Inter II ohjelman, ja kauhukseni huomasin kisapaikalla että muut ratsastivat ohjelman piaffi-passage osuuden erilailla. Siinä sitten mä äkkiä haastattelen kanssakilpailijoita että miten he aikovat ratsastaa piaffi-passage linjan. Selvisi, että suomenkielisessä ohjelmassa on väärin merkattu pi-pa linjan sijainti! Englanninkielisessä ohjelmassa se on oikein, mutta suomenkielisessä minkä netistä löysin on väärät kirjaimet! Tähän säätämiseen meni sitten 10 min mun verkka-aikaa ja joudun "opettelemaan" rataa uudelleen 10 min ennen starttia...
Mulla sydän vaan hakkasi ja teki mieli ruveta itkemään että tähänkö tämä kaatuu, virheelliseen ohjelmaan! :D Olinhan mä puoli vuotta sitten rataharjoituksissa Keisarinmäessä ratsastanut tämän ohjelman oikein ja siitä se epäilys lähtikin liikkeelle, että miksi tässä Inter II pi-pa ratsastetaan erilailla kuin siinä Inter II ohjelmassa minkä menin Keisarinmäessä harjoituksena? Ratsastin siis silloin väärin ja tuomaritkaan ei huomannu?
Ei. Netistä vaan löytyy väärä ja virheellinen ohjelma oikean sijaan... Näiden kanssa saa olla tarkkana!
Noh, katsoin siinä verryttelyn lomassa sitten pari edeltävää suorittajaa ja ajattelin että ratsastan samanlailla kuin he, niin mullekaan ei vihelletä virhettä radalta. Verkka menikin sitten vähän pieleen, enkä ehtinyt kuin testailla Hertalla vähän piruetteja ja vaihtoja läpi, sekä vähän sitä piaffia ja passagea.

Rataa kiertäessä tunsin kuinka yliherkkänä H oli. Se oli omalla tavallaan mukava, ihanan kevyt, mutta häntä huiskasi liikaa. Hertta ei normaalisti huiski hännällänsä merkittävästi, mutta nyt se oli jatkuvaa. Hertalla oli kyllä maha aika sekaisin ja se taisi häiritä sitä. Alkutervehdyksessäkin se pysähtyi asioilleen, enkä saanut sitä hetkeen siitä liikkumaan. Tosin tuomarit oli armollisia, ja antoivat Hertan suorittaa vessasession rauhassa loppuun, eivätkä huomauttaneet papereihin siitä, etten heti lähtenyt liikkeelle tervehdyksestä... :D
Meillä on tallilla uusi esikuivattu aloitettu, joten H on näköjään reagoinut siihen. Se siirretään toistaiseksi kokonaan kuivaheinälle jotta nähdään rauhoittuuko maha.

Nämä kuvat on ottanut Taru Arola!
Alkutervehdykseen tulossa. Pikkusen Norppaa jännittää... ;) 
Ravilisäys
Lisäykset onnistuivat ihan kivasti. Oli sellaista "vanhan ajan lisäystä" mikä on ollut meiltä vähän kadoksissa jonkun aikaan
Tässä kohtaa olemme sulku siksakissa, juuri vaihtamassa suuntaa oikeasta sulusta vasempaan

Tässä passagessa juurikin menossa hapuilua. H on hypähtämässä liikaa eteen ja minä taas yritän ottaa takaisin. Tästä tulee meille se hapuilu ja keikkuminen passagessa vielä ajoittain!
Piaffia
Tässä kohtaa ohjelmaa taisi tulla paras passage! Eli viimeisen piaffin jälkeen uraa pitkin. Mä varmaan saan jotenkin urasta tukea niin passage on silloin tasaisempaa? Hertan etujalka on oikeaoppisessa passagessa, kunnon 90 asteen kulma!





Passagea loppulinjalla. Katsokaan nyt kuinka Hertta yrittää lyhentää runkoaan niinkuin kouluhevoset konsanaan <3
Hetki ennen lopputervehdystä passagessa ponnistusvaiheessa

Raviohjelma oli ihan ok, ja yllätyin kuinka "helposti" piaffi ja passage onnistui. Oletin meinaan että ne on ne vaikeimmat, mutta sain esitettyä niitä jopa 7 arvosta! Välillä saimme numeroksi 5, kun tahti ei säilynyt varsinkaan passagessa. H alkaa vaappumaan "mennään - ei mennä" ja mäkään en oikein osaa auttaa sitä vielä. No mutta varmuutta ja voimaa niin kyllä se siitä! Siirtymiset pi-pa välillä oli aika ok!
Laukassa H sitten oli mun niskan päällä. Se ei ollut vahva, mutta se oli sen verran tyytymätön etten päässyt vaikuttamaan siihen. Tosiaan ykkösissä H teki kakkosia väliin ja kakkosissa se teki ykkösiä väliin. Hertta ei kuunnellut mua ollenkaan näissä, mutta annetaan se anteeksi. Treeneissä me ollaan niin paljon ronkittu nyt niitä sarjoja, että ne on muuttunut hetkellisesti vähän epävarmoiksi. Kyllä ne taas löytävän uomillensa hetken päästä kun annetaan aikaa Hertalle!
Ensimmäinen piruetti oli vähän yllätys. Valmistelin ehkä hitusen huonosti ja "unohdin" että piruetti tulee sulun jälkeen niin nopeaan. H jäi pohkeen taa, ja viimeisellä ponnistusaskeleella ulos se vaihtoi vastalaukalle. En vain saanut pidettyä sitä pohkeen edessä. Toiseen piruettiin sitten skarppasin ja sain ratsastettua hyvän piruetin joka heti palkittiin numerolla 7! Tosin sekin olisi saanut olla pehmeämpi, mutta kuitenkin.

Positiivista oli että H ei tuntunut väsähtävän edes viimeisessä loppulinjan passagessa! Se tuntui kevyeltä, mutta lopussa oli havaittavissa lisää sitä vaappumista passagessa. En vain osaa tukea sitä tarpeeksi kun en oikein itsekään tiedä vielä mitä passagea haluan esittää. Välillä tuntui että mun piti koota enemmän paikalleen, ja sitten huomaankin että "KÄÄK se menee liian paikallaan, mene eteenpäin". No sitten mennään taas liikaa eteenpäin ja otan kiinni. Eli vähän vielä pitää hakea, mutta hyviä passagea askelia kyllä tulee.
Jos kuvailen tunnetta koko radasta ylipäätään, niin voisin sanoa että tuntui kivalta ja kevyeltä, mutta en oikein osannut hallita sitä voimaa mitä Hertalla oli. Ravissa pääsen siihen paremmin käsiksi ja ravi on aina ollut Hertalle helppoa, mutta passagessa en sitä hallitse vielä.

Tuomarit yksimielisesti kommentoivat about näin;
"Hyviä pätkiä, vaatii vielä voimaa taakse. Rohkeasti yritetty,  tsemppiä seuraavaan kertaan! Sarjat vaatii treeniä."
Harmittaa, kun sarjat on juuri ne mitä on treenattu, ja ne oli nyt ne jotka meni huonoiten... Nyt vaan pidetään pieni breikki niissä että Hertalla on aikaa sisäistää ne ja ottaa vähän etäisyyttä niihin.

Tyytyväinen olen ja tuntuu kyllä ihan meidän tasolta tämä. Ei tosiaan ole liian vaikeaa, meillä on vain vähän hapuilua vielä ja tunnustellaan. Me ollaan molemmat niin vihreitä tällä tasolla. Ei oikein ole sitä rutiinia tämän tason ratoihin. Mutta se rutiini tulee vaan kisaamalla... :)
Hieno Hertta!

 Näistä kuvista kiitos Polina Nevaeva!
Lisäys ravissa
Ensimmäinen piaffi oli vähän huonompi kuin sitten jälkimmäinen.
Nakkipötkylä lisäyksessä laukassa! :D <3
Loppulinjan passage onnistui ihan ok paikoitellen, silloin kun sain hyvän tahdin päälle! Ei näytä etupainoiselta tässä 
 Meidän hoitajakin sanoi, että tällä tasolla tuo Hertan "tavallisuus" tulee niin paljon esiin kun kilpakumppaneina on niitä paljon hienompia ja modernimpia hevosia. Kuulemma verkassa Hertta näytti GP hevosten seassa niin pieneltä, että hoitajan olisi tehnyt mieli sanoa "Voi Hertta, tuu tänne niin mä halaan sua!" :D Hyvin Mummeli kuitenkin pötkii siellä seassa, ja kompensoi rakennepuutteensa tuolla sen maailman parhaalla luonteella! Se tekee rehellisesti töitä, kun samaan aikaan joku toinen hevonen muilla paremmilla ominaisuuksilla varustettuna sanoo, että "en tee!" .  <3

Nyt Hertalla oli sunnuntai vapaa jolloin kävin vain juoksuttamassa sen. Tänään maanantaina käyn kohta puoliin ratsastamassa sen hyvin kevyesti läpi, sillä tiistaina ja keskiviikkona lähdemme taas Top Dressage Finlandin treeneihin Jannen silmien alle!
Mulla on sopivasti nyt pieni 3 päivän kesäloma, joten hyvää aikaa heppailla kaiket päivät kun ei tartte töihin mennä! ;)

"But I want this pony!" :'D
Kuva eiliseltä sunnuntai-illalta kun kävin juoksuttaa Herttaa. ;)
Entiedä mistä mä näitä ilmeitä kuviin revin...

Kiitos myös teille lukijoille tsemppiviesteistä! Kyllä se vaan luo uskoa itseensä kun niin tutut kuin tuntemattomat tulevat tsemppaamaan!

13. syyskuuta 2016

This is perfection!

Maanantain valmennuksessa jouduttiin taas pilkun viilauksen kohteeksi.
Käsi eteen, nenä eteen, kohti tuntumaa.
Jos annan ohjaa, nenä seuraa perässä kuolainta seuraten.
Jos lyhennän ohjaa, muoto nousee mukana, mutta ei nenää taakse.

"Älä sulje ovea hevosen edessä. Pidä ovi aina auki!"

Valmentajani kanssa välillä jopa otettiin tauko ja pysähdyttiin katsomaan Youtubesta videoita miltä se OIKEA kokoaminen näyttää, ja mikä on oikeasti jo lähellä täydellisyyttä. Haluan jakaa teidän kanssa näitä videoita taas mitä olen nyt yön pimeydessä täällä etsinyt.
Kyseessä on Uta Gräff. Todella taitava saksalainen ratsastaja. Ei ehkä kaikista tunnetuin täällä Suomessa, mutta saisi olla.
Katson paremmaksi linkata näitä videoita tähän, kuin että alkaisin selittämään mitä tunnilla kävimme läpi ja mikä on se mallisuoritus mihin tosiaan haluan pyrkiä. Tämä on jotain niin mieletöntä.

Katsokaa kuinka hevosten tahti ei muutu yhtään mihinkään vaikka Uta pidentää ja lyhentää ohjia kesken ravin edes takaisin. Tämä on sitä rehellistä kokoamista. Katsokaa hevosen ylälinjaa, kaulan ja selän lihaksia, takajalkojen työntöä. Tämä jos jokin on sitä "from behind to the bit".

Katsokaa hänen istuntaa. Mikä tuntuma!
Ja katsokaa kuinka positiivinen ja hymyilevä pörröpäinen blondi! Ei yhtään "pelottava ja yrmeä nuttura kireällä oleva kouluratsastaja" ;)

Osa videoista on saksaksi, mutta jos vähäänkään on lukenut saksaa, niin jotain selvää tuosta saa. Voin tarvittaessa koittaa suomentaa, jos jokin juttu ei aukea.

Tässä Christopher Hessin klinikalta pätkä (englanniksi)



Bitless riding


Tässä saksaksi. Uta itse selostaa samalla kun ratsastaa. Katsokaa, vaikkei saksaa ymmärrä. Kyllä tässä sanoma videon perusteella tulee selväksi.


Tässä uta itse valmentaa. Hyvältä näyttää oppilaidenkin osalta...



Tällä teemalla meni siis eilinen valmennus. Tottakai voin sanoa, etten päässyt lähellekkään tuota ja Herttakin kuumeni aika paljon, mutta hitsi se oli lopuksi hyvä. Koko tunnin aikana mä en suostunut ottamaan sitä Hertan niskaa mun syliin, vaan oikeasti työnsin kättä eteen ja halusin että se nostaa lavat ylös ja ottaa tilaa edestä. Aluksi Hertta oli ihan "Ai et ota mun päätä syliin?! Eli me mennään siis lujaa!".
Vaikka välillä naureskelin ääneen että "Kiva, heti kun annan ohjaa niin Hertta tulkitsee sen menolippuna".
Valmentaja vastasikin: "Anna sille armoa. Se on jonkun nuoren kokemattoman tytön ensimmäinen kouluttama hevonen, joka on aina saanut tehdä näin ja noin. Ei se voi tietää heti mitä halutaan kun asiat muuttuu ja pyydetään erilailla. "
Kyllä.
Suoraan sanottuna tässä korjataan mun virheitä. Mutta armoa myös mulle. Miten mä olisin silloin 17 vuotiaana pikkulikkana osannut heti hakea kaikkea oikein? Oppi ja ikä kaikki.

Kyllä se meni oli paikoitellen aika kamalaa, koska me kumpikin oltiin "pois tasapainosta" ja etsittiin sitä uutta. Ihan hävettää katsoa peilistä välillä... Mutta pakko on kestää tämä "virheellinen meno", koska siellä muutoksen ja virheellisen yrittämisen takana on se palkinto.
Se joka tekee virheitä, oppii. 
Lopuksi laukka oli todella hyvää ja vaihtosarjatkin onnistui isosti! Ja voi vitsi miten taipuisalta sulku tuntui. Kevyt tuntuma ja sain taivutettua Herttaa oikein sisänpohkeen ympärillä sulussa. Saavutin pieniä hyviä pätkiä, mutta muutoin oli vähän homma hakusessa. Ero on kyllä melkoinen, kun tuntuma on kevyt ja hevonen kantaa itse päänsä. Suu vaahtoaa ja on rento, taivutukset hoituu kevyesti ja notkeasti... Ja ihan niinkin pieni asia kuin tuntuma. Kevyt tuntuma mahdollistaa rehellisen taivutuksen. Ei mun tarvinnut kuolaimella taivutella. Pidin kevyen tuntuman ja taivutin pohkeella toisen pohkeen ympäri. 
Mun on pakko muuttaa tekemisiäni jotta pääsen nextille levelille. Jos vanhalla tekemisellä olen saanut aikaan asian X, uudella tekemisellä saan aikaan asian Y. Tämä on se mihin tavoittelen. Vaatii treeniä, mutta sitä varten tässä opetellaan. Tarkoitus olisi tulla paremmaksi ratsastajaksi. Mä haluan oppia vielä lisää tästä todellisesta "connectionista". Mikäs sen parempaa kuin ottaa mallia saksalaisilta. Tämä on itseasiassa juuri sitä mitä Monica Theodorescu haki klinikalla...

Saksalaiset ne vaan osaa. Kaiken.