Tuotetestauksessa Sprenger Bemelmans kankikuolain!

* Tämä postaus on toteutettu yhdessä Keravan Horse & Riderin kanssa *

Olin jo jonkun aikaa ollut siinä tilanteessa että Hertalle pitäisi miettiä uutta kankikuolainta. Tässä vaiheessa tasoa homma menee enemmän ja enemmän hienosäädöksi, ja olen huomannut sen että pienilläkin asioilla on oikeasti merkitystä. Tähän asti olin mennyt omalla kankikuolaimella, joka oli kaveriltani saatu. En ollut edes pahemmin aikoinaan sitä sovittanut. Se oli sopivan paksuinen ja ei mikään hirveän vipuvarrellinen, joten ostin sen kaveriltani halvalla kun sain. Todellisuudessa nykyään vähän häiritsi se, että kanki oli todella leveä Hertan suuhun. Leveys taisi olla 14,5 cm vaikka Hertalle menee 13,5 cm ihan hyvin. Kanki tursui suupielistä ulos ainakin 1 cm molemmin puolin, välillä jos se meni vinoon, toisella puolella oli melkein 2 cm kankea ulos suupielestä toisen puolen ollessa poskessa kiinni. Oli siis vaikeaa pitää kuolainta keskellä, se pääsi liikkumaan suussa. Täytyi olla todella tarkka että suitset olivat päässä keskellä hevosta.

Aloin tutkailemaan eri kankivaihtoehtoja. Hertalle ei turhaa kamaa mahdu suuhun, joten ei mitään älyttömän paksua kankea. Bridongikin vie tilaa suussa. Tosiaalta, en tahdo todella isolla vipuvarrella olevaa kankea, sillä pyrin muutenkin käyttämään kankea vähän. Kangen muotoilu pitäisi olla mahdollisimman hellä, eli ei mitään vahvaa kankea, vaan sellainen johon Hertta voi halutessaan myös tukeutua. En tahdo että se pakenee liian vahvaa kankea. Kielentilan tulisi olla matala. Olen huomannut, että H on parempi tasaisella kuolaimella joka on mahdollisimman suora.

Bridong kuolain meillä on Sprengerin KK Ultra RS Dynamic, eli se on anatomisesti muotoiltu. Hertan suuhun ei siis tule "teräviä kulmia" vaan kuolain myötäilee tasaisesti suupielestä suupieleen kielen päältä. Kävin Keravan Horse & Riderissa kyselemässä vähän Sprengerin kankikuolaimista mikä olisi sopiva. En oikein osannut itse päättää. Taisin sanoa vain "joku pehmeä".
Minulle suositeltiin Bemelmansia heti, sillä se on kuulemma suunniteltu yhdessä käytettäväksi tuon kyseisen Sprengerin bridongin kanssa, joka minulla jo ennestään oli. 

Eli Dynamic kolmipala bridong + Bemelmans kanki.

En oikeastaan ollut paljoa uskaltanut edes ajatella Bemelmansia, sillä siinä tuo kielentilan kaari näytti todella isolta ja jotenkin rajulta. Näyttää kauhean vahvalta kuolaimelta ja tuoteselosteessa sanotaan "estää heittämästä kielen kuolaimen päälle", mutta eihän Hertalla tälläistä ongelmaa ole ikinä ollut. 

Kovasti kuitenkin vaakutettiin minulle että se on pehmeä kuolain ja kun tarkemmin katsoin sitä ja kääntelin, niin eihän siinä itseasiassa tulekkaan mitään "terävää kulmaa" suuhun!

Bridong ja kanki. Molemmat anatomisesti muotoiltuja.

Tästä kulmasta näkee tuon eteenpäin kallistetun kielentilan.

Muotoilunsa ansiosta kun kankea käytetään, tämä kääntyy tasaisesti ja hevosella on aina kielelle tilaa. Se on jo perustilassaan ollessaan aavistuksen kallistettuna eteenpäin. Kielentila on todella iso, mutta eteenpäin kallistuksen ansiosta kuolain ei osu kitalakeen, vaan se lepää kielenpäällä "eteenpäin nojaten".  Pitkät varret saavat aikaan hitaamman kuolaimen liikkeen. Tämä kuolain on kuitenkin suunniteltu olemaan pehmeä kanki, jotta hevonen olisi rento. Materiaalina on Sprengereistä ennestään tuttu aurigan, joka stimuloi syljen tuottoa.

Otin kuolaimet heti käyttöön ja Hertta tuntui todella tyytyväiseltä tähän valintaan. Valmentajakin sanoi ensimmäisellä käyttökerralla että Hertta toimii paremmin tällä kuolaimella, eron näki. Syljen eritys on huomattavasti runsaampaa näissä Sprengerin kuolaimissa tuon materiaalin ansiosta. Hertta ainakin tuntuu oikein imeskelevän kuolainta. Hertta on ollut aina sellainen, että jos suu on ollut kuiva ratsastuksen jälkeen, se ei ole ollut oikein rennon tuntuinen ja rehellisesti läpi. Sitten kun suu vaahtosi normaalisti, Hertta oli omaan makuuni ollut oikein pehmeä ja ennenkaikkea rento. Nämä ovat yksilöllisiä asioista, ja joku hevonen voi olla kuivasuisena paremman tuntuinen.
Suun vaahtoaminen ei Hertalla kuitenkaan ole mitään hullua. Joillakin hevosilla näkee todella paljon vaahtoa suussa, ja tiedän muutamia joille se on normaalia. Yleisesti ottaen liika vaahtoaminenkaan ei ole hyvä juttu ja voi kertoa monista epäkohdista. Nämä kuitenkin ovat sellaisia asioita joita jokaisen ratsastajan tulisi tuntea hevosessaan. Hertalle ainakin rentouden ja hyvän läpiratsastuksen merkki on sopiva vaahto "huulipunamaisesti". Tämän kankikuolainyhdistelmän kanssa tämä toteutuu ja Hertta tuntuu luottavaisemmalta kuolaimeen.

Materiaalina Aurigan.

Käytössä tämä kanki tuntuu ainakin omaan käteen pehmeämmältä ja hitaammalta kuin vanha normaalikanki. Jos tarvitsee käyttää kankea, sillä tehty liike tuntuu hitaalta. Itse tykkään tästä, että kanki ei ole nopea liikkeissään. Tämäkin on toki hevoskohtaista, mutta Hertan kaltaisen suustansa herkän hevosen kanssa kaikki hitaat ja pehmeät kuolaimet ovat parempia.
Näissä kangissa tulee myös mukana Sprengerin oma tasapainoitettu kankiketju.

13,5 cm pituinen kanki istuu ainakin Hertan suuhun hyvin. Nyt se on tasaisesti molemmin puolin suupielestä ulkona, ei tunnu että koko kankisuitsitus olisi Hertan päässä vinossa. Hyvältä näyttää!

Itse olen todella tyytyväinen tähän kankeen ja voin sitä suositella varsinkin jos hevosesi on herkkä suustansa ja reagoi pieniinkin liikkeisiin vahvasti. Tämä on hitaampi kanki ja käytössä varsin pehmeä! Materiaali tuntuu mielyttävän ainakin Herttaa. :)

Lisätietoa tästä Sprengerin kuolaimesta voitte käydä katsomassa Keravan Horse & Riderin sivuilta TÄSTÄ. Sivuilta löytyy myös muita kuolainvaihtoehtoja. :)

Blogivinkki!

Kiinnostaako lukea vähän erilaista hevosblogia?

Erilainen siksi, että tässä blogissa kerrotaan elämästä Australian laukkatalleilta! 

Puolituttuni pakkasi kamansa ja lähti laukkatallille töihin toiselle puolelle maapalloa. Sain vähän aikaa sitten itsekin kuulla että hän on alkanut pitämään blogia, ja itseäni ainakin hirveästi kiinnostaa hevoselämä ulkomailla. Voi kun itsekin pääsisin! 

Mielenkiintoisia juttuja on ilmennyt. Esimerkiksi Australian laukkahevosia hoidetaan ihan eritavalla kuin meillä hevosia täällä Suomessa, mikä nyt ei siis ole yllätys. Ne syövät käytännössä pelkkää väkirehua, eivät heinää juuri lainkaan. Meillä taas tunnutaan vannovan pelkän vapaan heinän nimeen ja väkirehut ovat myrkkyä. Tuolla taas meidän suomalaiset naurettaisiin pihalle hevosenpitotavoilla, ja me vierastamme heidän tapojaan! Jänniä nämä kulttuurierot.  Treenit ja olosuhteetkin ovat ihan erilaiset. Itselleni tämä on ainakin ihan vieras maailma.

Jos kiinnostaa niin alkakaahan seuraamaan; salomekallio.blogspot.fi

"Lukisit sitä omaa blogiasi joskus..."

Nyt kun meillä on Hertan kanssa ollut noin viikon ajan hieman vaikeampaa, mietin pitkään että miten pääsisin takaisin tästä suosta ylös.

Hertta ei ole siis ollut huono, vähän vain kireä ja tamma isolla T;llä. Ratsastus on ollut rasittavaa, sillä teit niin tai näin niin sinkoillaan pitkin maneesia tai muuten vain käydään kuumana.
Eilen kuitenkin koin taas valaistumisia. Näitä nyt näköjään tippuu vähän kokoajan jostain! :D

Menin ratsastamaan iltapäivällä ja tietenkin oli hirveä kiire, joten aikaa ei olisi yhtään ylimääräistä jäädä tappelemaan vaikka sisäpohkeesta tai ei ole aikaa myöskään jäädä keskustelemaan siitä onko maneesin nurkassa oleva selkäännousujakkara taas muuttunut tiikeriksi.
Mietin pitkään "mitä mä teen". Pitkään oli jo tuntunut ettei "normiasetukset" ole toimineet halutulla tavalla. Miten saisin Hertan rennoksi ja odottaan?
Sitten jostain pulpahti päähän kaverini lausahdus pitkän ajan takaa: "Lukisit sitä omaa blogias joskus ja kato niitä treenivinkkejä. Saat varmaan sieltä jo vastauksia mitkä on päässy unohtumaan".
Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Lähdin heti jo alkukäyntien aikana ohjia kerätessäni miettimään kaikkea kirjoittamaani tänne. Mitä mä jaksan aina tänne kirjoitella siitä kun hevonen on hätäinen, eikä kuuntele? Millä saisin sen odottamaan mua ja rentoutumaan, mutta kuitenkin aktiiviseksi?
No eipä mennyt kauaa kun vastaus tuli päähän kuin apteekin hyllyltä: siirtymiset.

Aina jaksan toitottaa siitä kuinka siirtymät ovat hyviä oikeastaan melkein kaikille hevosille. Kuumat hevoset alkavat odottamaan ja laiskemmas hevoset terästäytyvät. Oli siis aika pitkästä aikaa ottaa ne omat aivot mukaan ratsastukseen, eikä vain tyytyä valittamaan "jooo tää on ollu ihan hirvee nyt jonkin aikaa." No mitä sitten? Se on juuri niin hirveä kuin minä sen ratsastan!

Jos Hertta saisi määrätä tahdin...

Aloitin työskentelyn ensin käynnissä tekemällä siirtymisiä käynnin sisällä. Hitaampaa käyntiä ja reippaampaa käyntiä. Reippaammaksi käynniksi riitti ihan vain höllätä istuntaa, ja päästää Hertta kävelemään vähän eteenpäin. Varsinaisesti en käskenyt mennä eteen, sillä sitä se itse kyllä jo omasta takaa teki. Enemmänkin tiivistämällä istuntaani sain sen odottamaan, joten sillä muutin Hertan omaa määrittelemää käynnin tahtia. Sitten kun lopetin istunnalla vaikuttamisen ja "vapautin" sen kävelemään itse, se lähti taas reippaampiaa. Sitten taas tiivistys ja kiinni... Sitten taas vapautus.. Sitten taas kiinni tiivistämällä...

Käden kanssa olin tarkka. Ajatuksena oli: "Ihan sama missä sen pää on. Käytän ohjaa vain yhdessä puolipidätteen kanssa minkä teen vatsalihaksilla ja istunnalla."
Eli en kiinnittänyt muotoon mitään huomiota. Ihan sama mikä laama siellä on, kunhan se reagoi käynnillään mun istuntaan.
Pakko sanoa tähän väliin, että ei se edes ollut laama vaikka annoin täyden vapauden edestä. Nätti ja kevyt muoto!

Siirryin tekemään samaa harjoitetta ravin ja käynnin välillä, eli ravista käyntiin ja takaisin. Idea oli tismalleen sama, vain askellaji vaihtuu siirtymän välillä.

Tiivistän istuntaa, pidätän istunnalla ja hieman ohjalla--> hevonen siirtyy käyntiin.

Vapautan istunnan, kevyt pohje ja käsi eteen--> siirtyminen raviin.

Tätä taas jankkasin monta kertaa kierroksen aikana. Näitä voi tehdä vaikka kuinka tiheeseen tahtiin! Hertan kanssa teenkin todella tiheeseen tahtiin näitä siirtymiä, sillä jos yhtään unhodan tehdä niitä, lähtee se jo viipottamaan huomaamatta. Eli koko ajan kontrolli!
Tämän jälkeen tein näitä samoja siirtymiä sitten ravin sisällä. Normaali ravi - pidäte istunnalla, kevyt käsi - siirtyminen hitaampaan raviin - käsi eteen ja vapauta istunta - siirtyminen takaisin normiraviin.

Pakko ilokseni todeta että tämä toimi! Ja ilokseni voin näköjään todeta, että ihan asiaa olen joskus tänne blogiinkin kirjoittanut! :D
Hertta oli heti kuulolla ja keskittyi koko ajan! Ikäänkuin se olisi laittanut kaiken aivokapasiteettinsa siihen, että se huomaisi heti kun muutan jotain ja se on valmiina toteuttamaan sen!
Ei siis mitään aivotonta maneesin ympäri keventelyä ja ihmettelyä että miksi tämä ei pysy käsissä eikä keskity! Aseta itsellesi joku selkeä teema, mitä tänään teet. Vaikka ne siirtymiset.
Älä ajattele "tänään ratsastan sen rennoksi" vaan ajattele "MITEN saat sen tänään ratsastettua rennoksi".

Mä olen vain jo valmiiksi päättänyt, että Hertta on tänään huono koska sillä on meneillään huono hetki. Haluaisin ratsastaa sen rennoksi, mutta ei se rentoudu. No ei varmana jos asian on jo noin päättänyt, ja keventelen maneesissa odotellen sitä hetkeä "koskas tää nyt rentoutuis?". Vastauksena tietenkin, että miksi se rentoutuisi jos ratsastaja, eli pilotti selässä, ei itse keskity ollenkaan. Jos ratsastaja ei anna Hertalle tehtävää, se keksii ne sitten ihan itse. Usein ne ovatkin sinkoilua maneesin päästä päähän ja mennään mahdollisimman täysiä.

Eli mitä opin taas?
Aivot mukaan peliin Norppa! Älä jätä niitä talliin yhdessä hevosen takajalkojen kanssa! ;)

Mietintätaukoa Hertalla

 Sen voin ainakin luvata etten enää koskaan nuolaise ennenkuin tipahtaa! 

Viime maanantaina kun postasin hyvin kulkevista hevosista ennen valmennusta (mitä ne siis tosiaan oli, molemmat) tuli tietenkin paluu todellisuuteen juurikin postauksen julkaisemisen jälkeen. Tästä lähin en ikinä postaa ennen valmennusta yhtään mitään hehkutuksia!

Hertta oli illalla viime maanantaina tosiaan niiiiiiin kamala. En edes muista milloin olisi noin vaikeaa ollut. Siis yksinkertaisesti ei toiminut. Heti alusta asti kaikissa askellajeissa se kulki selkä notkolla ja suoraan sanottuna painoi niin paljon kädelle mikä ei ole Hertalle normaalia. Se vain yksinkertaisesti tahtoi kulkea ilman selkää ja etupanoisena. Enhän minä silloin siellä pysty istumaan ja vetokilpailuksi se meni. Toki saatiin yllättävän hyvin suoritettua vaaditut (helpotetut) tehtävät. Meidän piti tehdä piruetteja, mutta jätettiin ne syystäkin. Pyrittiin vain saada normaali koottu laukka edes pyörimään.
Noh, ei siitä sen enempää, hautaan jo pikkuhiljaa ajatusta tuosta kamalasta valmennuskerrasta. Harmitti tietenkin että miksi juuri valmennuksessa piti mennä näin. Toisaalta hyvä vaan, niin sain siihen apua. Multa olisi mennyt hermot jo alta aikayksikön ilman ohjeistusta.

Hertta onnellisena irti riehumisen jälkeen

Syytä tälle Hertan huonolle päivälle ei tiedetä. Kuka tietäisi... Se saattoi olla lihaksistaan kipeänä, sillä olin oivalluksen innoittamana treenannut varmaan liikaa. Tosin se oli jo kuntoon laitossa yksi harakka kun "pelkäsi" kavioiden ääntä betonilla (ihankuin ei olisi ennen kuullut) ja muutenkin se oli jo tarhasta haettassa yksi lentoon lähtevä kana. 

Loppuviikko menikin sitten todella kevennetyissä merkeissä. Ajattelin että antaa sen nyt olla hieman rauhassa ja palautella. Se on tehnyt niin hyvin töitä joulukuun lepotauon jälkeen (eli reippaat 2 kuukautta ollut unelma!) joten vähän löysätään taas nutturaa. Loppuviikosta annoinkin sille mm. torstaina vapaapäivän kokonaan. Perjantaina lähdettiin kaverini Essin kanssa maastoon, niin että me käveltiin ja Hertta oli vain riimussa. Oli niin liukasta ja Hertalla on takana vain kantahokit, ja narun päässä pörisevä ja loikkiva eläin ei ollut mikään kaikista rentouttavin hetki. Onneksi Herttaa voi taluttaa pikkurillin päällä, se ei revi vaikka riehuisi kuinka.

 Päätettiin päästää se irti taas kentälle vähän irroittelemaan. Hertta juoksi taas niin lujaa mitä jaloistaan lähti! Sillä oli tosi hauskaa. Tosin se jaksoi juosta hangessa täysiä vain 5 minuuttia kun hankea oli reilusti yli polviin! Kentällä ei ole oikein kukaan käynyt, ja se on meillä metsän keskellä eristyksissä tallista. Koskemattomassa hangessa täysiä laukkaileminen uuvutti Hertan nopeaan. Jatkettiin maastoreittiä loppumatka ja Hertta oli niin rennon letkeä kun pääsi purkamaan itseään kentälle irti. En meinannut pysyä mukana kun se lompsi niin pitkää ja rentoa askelta jäällä, ja mulla ei ollut mitään nastoja lenkkareissa. Aivan järkyttävä ero Hertan käynnissä ennen riehumista ja sen jälkeen. Ensin se kävelee niin lyhyttä askelta selkä jäykkänä kun sitä jännittää lähteä maastoon. Sitten kun se on riehunut ja väsyttänyt itsensä niin yliastuntaa tulee edelliseen verrattuna 50 cm lisää kun selkä rentoutuu.
Ton hevosen on vaan pakko päästä riehumaan säännöllisesti! Ei voi mitään. :D

Tämän riehunnan tuloksena Hertta hommautui toisesta takajalan suojastaan kokonaan eroon, jolloin minä metsästin suojaa umpihangesta. Löysin sen onneksi. Tallissa huomattiin että toinen suoja oli sitten mennyt hokin polkemasta rikki. Onneksi oli suojitetut jalat, meinaan tuo mamma ei mitenkään kevyesti riehu! Olisi ollut taas haavaspraylle käyttöä jos ilman suojia oltaisiin lähdetty matkaan. Uusia suojia saa onneksi aina lisää. Uusia jalkoja hevoselle ei.

Launtaina jatkettiin sitten vielä kevyellä linjalla. Kävin juoksuttamassa Hertan selänpidennysnarulla noin 20 minuuttia. Se oli tosi rento ja letkeä, jopa laiska. Hyvä vaan.
Eilen sunnuntaina kävin pikaisesti selässä vähän jumppailemassa. En vaatinut mitään muuta kuin että se reagoi väistävästi jalkaan. Tein volttikahdeksikkoa ja aina ympyrällä väistätin takaosaa ulos. Oikeassa kieroksessa takaosan väistäminen ulos, eli vasemmalle on helppoa, mutta toisinpäin Hertalle vaikeampaa ja tässä huomaa pienen loman. Se "kieroutuu" tosi nopsaan. Jumppasin hetken ja otin raipan avuksi jotta se väistäisi enemmän vasemmassa kierroksessa jalasta takaosaa ulos.  Lopetin sitten siihen kun se alkoi vetristymään enkä vaatinut enempää.

Tänään on sitten taas totuutden hetki, sillä illalla on valmennus. Katsotaan miltä H tuntuu kun koko viime viikko oli tälläinen keventely viikko ilman mitään sen kummallista. 

Vaikka masentaa vieläkin tuo huonosti mennyt valmennus, mutta en voi antaa sen pilata elämää kokonaan. Se on nyt ollu viime aikoina niin hyvä, että tälläinen "ryppy rakkaudessa" on mitätön.
 En aseta suuria odotuksia illan varalle, odotan jopa että se on huono. Pessimisti ei pety... ;)

PS. Pahoittelen huonoa postaustahtia. Mulla on oikeasti suuria ongelmia netin kanssa. Meillä on Elisan netti ja koko viime viikon se lopetti toimintansa! Perjantaina se toimi hetken, ja nyt tänään näyttää toimivan. Nyt olen kyllästynyt tähän netin toimimattomuuteen, joten hommasin uuden netin DNA:lta joten katsotaan kun saan sen toimimaan olisinko paremmin tavoiteltavissa. Bloggaaminen vaatii nettiä aikapaljon, eikä koulujututkaan hoidu nykypäivänä ilman sitä.
Pyrin parantamaan postaustahtia!  Jonossa on paljon hyviä postausideoitakin. Sain mm. paljon uusia vinkkejä ratsastukseen Wellun kanssa Vihdissä olleiden kürtreenien aikana, joita tahtoisin kirjoittaa itselleni muistiin tänne bloginkin puolelle.

PPS. Meidät voi Hertan kanssa bongata tulevilta Horse Fair messuilta 2015! Mennään Keravan Horse & Riderin järjestämään muotinäytökseen! Lisätietoa tästä myöhemmin. Katsotaan saadaanko kasaan mitään järkevää tuon aikapommin kanssa. ;)

Treenikeskiviikko!

Vaikka mulla ei olekaan hiihtolomaa, niin sain kuin sainkin järkättyä itselleni oikein treenikeskiviikon! Se vaati pienen yhden tunnin lintsauksen koulusta... ;) Thank god yliopisto ja ei luentopakkoa.

Koko päivä mulla liikenteessä meni. Olen nyt aika rättipoikki väsynyt ja huomenna herätyskello soi taas tosi aikaisin töihin, joten en valitettavasti jaksa hirveästi analysoida, mutta mieli tekee päivittää pari kuvaa tänne kuitenkin.

Aamulla olin siis Airan istuntavalmennuksessa jälleen Hertan kanssa Erkylässä. On se vaan jännä tuo mun vasen kylki. Sen kanssa joutuu tekemään hommia! Nämä istuntatreenit on kyllä todella hyviä. Koko tunti tarkassa syynissä oma istunta. Periaatteessa "ei tehdä muutakuin askellajit läpi" mutta huomaankin olevani hevosineni ihan hiestä märkä tunnin lopuksi. Hertta vähän väsyi lopuksi laukkatyöskentelyssä ja alkoi tulemaan kaikkea ei toivottua, mutta ahaa-elämys tälle kerralle saavutettu.
Mun perisynti on vasen kylki. Se on löysä ja haluaa vain roikkua tekemättä töitä. Oikea kylki hoitaa hommat. Nyt on sitten vasemmalta puolelta kylkilihakset ihan hellänä. Aika rankkaa ihan vain hengittää oikein ja hengityksen kautta hakea hevosen kokoamista! Toinen on mun löysä lantio. Se liikkuu ihan liikaa. Saisiko jostain sellaisen rautalantion joka ei liiku?
On oikeasti ihan eri asia ratsastaa kulma, kun kantaa ja käyttää itse omaa kylkeään, kuin vain sujahtaa kulman läpi. Nyt Norppa-pieni alkaa todenteolla hinkkaamaan niitä kulmia! Ne on ensikaudella tikissä sitten. Se on päätetty.
Ja tietenkin mä tahdon itselleni sen hyvän istunnan. Piste. Mähän sen saavutan.



Erkylästä kiireen vilkkaa hurautettiin Vihdin Dressage Centeriin kürtreeneihin. Wellu tuli erillisellä kyydillä niinkuin aina ja pienen alkupalaverin jälkeen lähdettiin treenaamaan suunniteltua ohjelmaa. Nyt on oikeasti jo aika paljon hallittua riskinottoa (siis nimenomaan hallittua...) ja todella "vaikea" ohjelma. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että tälläin treenaamatta kun se testattiin ja kuvattiin videolle, se toimi ja oli sujuva! Pikkujuttuja pitää vielä korjata.
Toki sitä küriä täytyy nyt alkaa treenaamaan vielä enemmän ja harjoitella niitä linjoja, mutta tälläin kylmiltään selvittiin noinkin haastavasta ohjelmasta yllättävän helposti ja ohjelma tuntui hyvältä. Siinä on hyvä räväkkä aloitus "all in" meiningillä. Lopetuskaan ei todellakaan ole mikään klassinen!
Olin siis aivan liian ujo sen mun ensimmäisen kürin kanssa. Se oli niin tylsä ja helppo. Nyt kuitenkin huomasin että selvittiin kunnialla haastavasta ohjelmasta, joten mun oikeasti täytyy vain luottaa tohon hevoseen että kyllä se hevonen tekee, jos minä vain osaan. Kaikki loput on vain musta kiinni.
Küristä en tahdo vielä julkaista liikaa, ehkä odotellaan enemmän sitten julkaisuhetkeä, eli itse kisatilannetta. Toisaalta sitten kun olen saanut musiikit kuntoon ja ohjelmaa harjoiteltua vielä niin varmaan jotain voisin täällä väläyttää lukijoillekkin.

Wellulla oli todella rankka alkuviikko takana, joten se oli vähän uupunut tänään. Hirveän rehellisesti se kyllä tekee töitä ja tehtiin tänään tähän asti ylivoimaisen parhaat piruetit! Yllätyin itsekin, että mitä ihmettä just tapahtui, kun Wellu pyyhkäisi todella pienellä käännöksellä hyvin poljetun piruetin rauhallisesti kyykäten! Liekö vahinko?
Menin Wellulla maanantaina kotikentällä (josta on nyt kuviakin!) vähän treenailemassa piruetteja ja testailemassa niitä sarjoja. Wellu oli ihan super, vaikka takana oli rokotusloma pelkällä kävelyllä. Tiistaina Wellu oli omistajansa Kiian kanssa Vaurion valmennuksessa ja joutuivat kuulemma todenteolla hommiin ja väsymys painoi jo varmasti jaloissa. Nyt keskiviikkona oli sitten kunnon hikitreenin Vihdissä, joten kyllä Wellussa huomasi syystäkin että on ollut oikea treeniviikko! Nyt se saa pari päivää kevyttä. Katsellaan Wellun kanssa varmaan seuraavan kerran treenejä vasta ensiviikolle. Se on tämän viikon työt mun ja juniorin kanssa tehny jo niin hyvin että ei voi valittaa!

Tässä muutama kuva maanantain kotikentällä ratsasteluista. Videota on kürtreeneistä, mutta en vain enää jaksa alkaa väsämään videoita. Ehkä myöhemmin. :)

 Kaikista kuvista kiitos Riikalle!

Alkuverkkaa

Piruettilaukkaa suoralla. Mä en voi käsittää tän hevosen kokoamiskykyä ja tuota kykyä lyhentää runkoa...

Vähän taas taiteellista piruettikuvaa ;)

Wellun selässä hymyilyttää!

Komia!

Hepat kulkee hyvin!

Nyt on sitten vaihteeksi meneillään tälläinen "jee me ollaan parhaita" jakso! Kaikki tuntuu rullaavan hyvin!
Ei ihme että tämä on enemmän naisten harrastus, pelkkää tunteiden vuoristarataa. ;)

Hertan kanssa ollaan tehty melko rankkojakin treenejä nyt useampana päivänä viikossa kuin normaalisti, Wellun kanssa oli pientä taukoa sillä herra W rokotettiin viime viikolla. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus kiivetä molempien selkään. Wellulla kokeilen vähän kür juttuja mihin saatiin vinkkejä. Testaan toimiiko ne meillä ollenkaan, kun kyseessä on kuitenkin vielä suhteellisen tuore hevonen mulle. Wellu on kyllä niin osaava ja hyvin koulutettu hevonen, että en jaksaisi uskoa että "mikään" on sille mahdotonta. Enemmänkin on kyse siitä, että millaiset olosuhteet on. Wellu on maneesittomalla tallilla ja tämä talvi on ollut niin kamala täällä Etelä-Suomessa ulkokentällisille, että vieläkään ei oikeastaan ole kunnon pohjia ollut koko talvena. Toivotaan että kevät tulee vikkelään, jotta Wellunkin kanssa päästän kunnollaa treenaamaan!

Hertta päästettiin treenien jälkeen piehtaroimaan tarhaan ilman loimea kun oli niin hikinen. Tarhakaveri katsoo vierestä

Ylös kun päästiin niin piti mennä uhkailemaan vierustoveria... 

... jonka jälkeen lähdettiin itse hillumaan pitkin tarhaa, ja kuten kuvasta näkyy, kaveri otti mallia ja meni itsekin piehtaroimaan. :D 

Herttainen on kulkenut nyt hyvin. En tiedä miksi, mutta nyt jotenkin kaikki tuntuu senkin kanssa niin helpolta. Piruetteihin löydettiin se punainen lanka viime valmennuksessa ja se on toiminut koko tämän viikon. Sarjoja olen alkanut hieman nyt tekemään enemmän pitkän tauon jälkeen ja nekin ovat aika hyviä! Niissä Hertta vähän tykkää kuumentua, mutta ei se kai niin vakavaa ole. Ravissa itse ravi on jo oikeasti aika makeen näköistä! Varsinkin nyt kun keksin avittaa raipalla aina siinä kohtaa kun se takajalka, johon haluan reaktion eteen-alle, on maassa. Tämä ajoituksen keksiminen on auttanut meitä hirveästi. Toki pikkuhiljaa alan siirtämään tätä reaktiota niin, että se tapahtuu pelkästä toisen pohkeen käytöstä. Raippa on juuri näin hyvä apuväline, kun halutaan opettaa hevosella joku uusi asia, ja "paikannetaan" se apu sinne, mihin reaktio halutaan, eli tässä tapauksessa hevosen takajalkaan. Nyt kun se on oppinut halutun reaktion, alan siirtämään sitä reaktiota raipasta enemmän pohkeesta tapahtuvaksi.
 Toivottavasti saan jonkun piakkoin kuvaamaan niin saisin tästä materiaalia! Ero on mielestäni iso. Tuollaista ravia kun saisin radalle... Noh, jos oikein jumpataan niin eiköhän meidän "rataravikin" parane. On Hertta jo hurjasti saanut lisää voimaa ja kokoamisastetta syksystä nyt ahkeran treenin myötä, mutta vielä tietenkin on tekemistä. Hertan askellaji on selvästi ravi, joten sieltä me aina ne pisteetkin kerätään.

Olen tehnyt paljon töitä ajatuksella nopeat takajalat, nopea reaktio. Pyrin jättämään hevosen yksin ja rauhaan, mutta kun käytän jalkaa, tahdon salamannopean reaktion. Hertta on vähän kuumempi hevonen kuin Wellu, joten sen kanssa tämä on toiminut hyvin. Sen kanssa vaan täytyy olla tarkka ettei se ahdistu, jolloin se jännittyy heti. Wellu on hieman hitaampi hevonen, mutta tämä sama asia toimii silläkin hyvin, jolloin siitä tulee nopea ja aktiivinen, sekä ennen kaikkea kevyt. Wellu on lähtökohtaisesti enemmän oikeinpäin kuin Hertta rakenteensa ansiosta, mutta Wellu on vähän sellainen suuripiirteinen luonne, joka mielellään tekee vähän sinnepäin ja ihmettelee "eikös tämä muka jo riitä?". Se ei ole laiska, mutta ei anna itsestään heti kaikkea. Sitten kun siitä saa käyttöön kaiken kapasiteetin niin on se vaan niin mieletön hevonen. Sen selässä hymyilyttää usein!
Toinen kestosuosikki töissä on ollut jälleen kerran siirtymiset. 
Hertta usein käy kuumana ja juoksee alta, ratkaisuna miljoona siirtymää jotta se rupeaa odottamaan mua.
Wellu on joskus vähän hitaalla, ratkaisuna miljoona siirtymää jotta se nopeutuu ja aktivoituu.
Tässä taas huomaa, että vaikka lähtökohtaisesti olisi kaksi todella erilaista hevosta, samat asiat ja tehtävät toimivat samaan haluttuun lopputulokseen! Toki kaikki ei siis toimi kaikille, onhan hevoset yksilöitä, mutta noin pääpiirteittäin ratsastus on erittäin yksinkertaista ja samat keinot käyvät melkein kaikkeen.

Hyvän treenin jälkeen hikinen ja väsynyt Hertta

Tallissa meitä odotti hoitopaikalle jätetty eväskori Hertalle. Tallitonttuja liikkeellä...? ;)

Hertta hikoilee päästänsä aina likomäräksi. Ilmeisesti niin paljon aivotoimintaa että ylikuumenee..?

Tänään on vielä vuorossa molemmat heppaset! Lähden tästä nyt herra W:n selkään nautiskelemaan hienosta auringonpaisteesta. Kenttäkin on kuulemma yllättävän hyvä nyt. Toivottavasti pystyn hieman testailemaan kürjuttuja.
Illalla on vuorossa sitten Hertalla jälleen maanantainen vakiovalmennus Riitan kanssa. Meidän valmennussuunnitelmassa on tapetilla piruettien treenaaminen, ja vähän sarjavaihtojakin aletaan hinkuttamaan. Kevättä kohti mennään kokoajan, joten ohjelmapätkiä meidän radoista (st. georg ja inter) aletaan treenaamaan.

Oivalluksia valmennuksessa!

Ai että nyt on taas motivaatio kohillaan!
Hetken olen jo masistellut kun "mikään ei tunnu miltään/mä en osaa/Hertta ei osaa/ei oo rahaa/ei huvita"- moodi on ottanut vallan. Ne on taas niitä hetkiä kun mieli halajaa kohti korkeampia juttuja, mutta kroppa ei tottele. Mielessäni ratsastan kuin Charlotte Ayr8 kypärä päässä ja Hertta huitoo jalkojaan kuin Valegro, mutta sitten kun katson maneesin peiliin näen metsästä pyydystetyn hirven ja jonkun ihme röllipeikon sen selässä...

Maanantaina onneksi pelastava enkeli, siis valmentaja, saapui jälleen paikalle ja voi että kun sitä motivaatiota taas löytyi! Yhden tunnin aikana saatiin monta hyvää oivallusta miten Hertan kanssa jotain ongelma kohtia ratkaistiin! Itseasiassa melkein kaikkiin tämän hetken heikkouksiin löydettiin pikkujutut, jolla ne saatiin korjattua! Jatkoin tätä työskentelyä mm. eilenkin pelkät nivelet päällä ja se toimi edelleen, joten ei ollut mikään "Hertalla oli hyvä päivä vain silloin", vaan oikeasti löydettiin lukkoon avain.
Kiroan jälleen kun ei ollut kuvaajaa matkassa. Oisin saanut tehtyä taas hyvän koostevideon "ennen ja jälkeen" tyylillä.

No mutta mennään asiaan. Koitan sepostaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi oivalluksista, jottei keneltäkään mene mielenkiinto.

1. Rehellinen taipuminen sisäpohkeen ympärille, samalla kuitenkin kokoamisaste säilyy

Tällä aloitettiin. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Hertta tuppaa vähän leviimään kun yritän taivuttaa. Se kulkee suorana kootusti hyvin, mutta kun vaadin siihen kokoamiseen taivutuksen lisäksi, niin aina jostain se pakka leviää. Onhan se rankkaa koottuna taipua! Helpompaa lössähtää vaikka takas harjoitusraviin ja taipua.
Tähän yksinkertaisesti vain sisäpohkeella rehellisesti vaadin sen ottamaan sisätakajalkaa alle. Samalla tuen ulkoa, jotta se ei astu sivuun ulos karkuun. Vähän tuli aluksi kiemurtelua, kun H ihmetteli, miksei saa heilua kuin heinämies ja väistää pohjetta. Ei. Sen täytyy sisäpohkeesta aktivoida sisätakajalka rungon alle ja kantaa, eli se ei saa levitä ulkoa. Ulkotakajalka ei saa astua ulos sisätakajalan tullessa sisemmäs.

2. Kun ratsastan kohti piruettilaukkaa, en saa ahistaa Herttaa

Tämä oli yksi suuri oivallus, josta on varmasti apua nyt tulevaisuudessa.
Olen vähän jäänyt sille tasolle piruettien kanssa missä oltiin 3 vuotta sitten. Hertta on tosin tässä 3 vuoden aikana kun piruetteja ollaan tehty, kehittynyt paljon. Ongelma on siinä, että minä ratsastan edelleen Herttaa piruettiin niinkuin se ei sitä vielä osaisi.
Eli kun aloitimme treenaamaan piruettilaukkaa, tarvitsi Hertta tietenkin tähän paljon jalkaa. Hidastetaan laukkaa, mutta kuitenkin täytyi olla jalan kanssa paljon läsnä, jottei laukka tipu raville. Nykyään kun Hertalla on voimaa ja taitoa tehdä ihan oikeita piruetteja, sehän osaa tehdä ne yksinkin.
"Hertta ei tarvitse enää apupyöriä piruettiin. Sen täytyy antaa tehdä ne itse. Kyllä se osaa".
Kun tulen kohti piruettilaukkaa, alan vähän liikaa "prässäämään" ja kannustamaan Herttaa jalalla. Varmistelen ihan turhaan pohkeella ettei laukka sammu. Mutta mihin se sammuisi kun sillä on jo tarpeeksi voimaa tehdä se?!
Kun ahistan Herttaa turhaan, se tekee piruettilaukkaa vähän hätäisesti.

Ratkaisu tähän oli yksinkertainen: jalka irti, kokoa ulkoohjalla ja istunnalla.
Eli, kun aloin vaatimaan kokoamista piruettilaukkaan, yksinkertaisesti vain pidätin hellästi ulko-ohjalla. Jalka on kiinni, mutta en käytä sitä. Jalat ovat ikäänkuin vartiotornissa valmiina tulemaan apuun jos näyttää siltä että apua tarvitaan. Jos ei tarvita apua, niin ei niitä käytetä!

Tällä saatiin uskomaton ero piruettilaukkaan Hertalla. Se rauhoittui ja sillä oli aikaa ja rauhaa tehdä sitä piruettilaukkaa. Se säilyi pyöreänä ja rentona koko kropastaan, vaikka piruetti vaatii paljon voimaa. Piruetti on rauhallinen liike, ei hätäinen, joten en missään nimessä saa hätäännyttää sitä ylimääräisillä avuilla vain varmistellakseni sitä! Jos se tippuu raville niin so what? Korjataan asia ja uusi yritys.
Kokeilin tätä kikkaa eilenkin kun olin ratsastamassa. Menin vain nivelillä, eikä mulla ollut kannuksia tai mitään. Hertta reagoi tähän taas niin hyvin että ei tarvinnut kuin pieni pidäte ulkoohjalla ja se jäi itse laukkaamaan piruettilaukkaa mun tekemättä yhtään mitään!

Eli, en hyökkää hevosen kimppuun jalalla varmistelemaan turhaan, enkä varsinkaan istunnalla ala puristamaan. Ikäänkuin menen vain "auton takapenkille" kyytiläiseksi!

Vaikka muutamia vuosia sitten sinulle oltaisiin opetettu uusi asia tavalla X, se ei välttämättä enää päde muutaman vuoden kuluttua, vaan sitten pitää samaa asiaa ratsastaa tavalla Y.
Tarkoitan tällä sitä, että jos tosiaan uuden liikkeen opettamiseen hevoselle tarvitaan vähän niitä apupyöriä (enemmän jalkaa, raippaa tms) se ei tarkoita että sitä samaa apua jatketaan loppuelämä. Pikkuhiljaa opetellaan pois niistä apupyöristä. Kun opit ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, miksi enää käyttäisit niitä?
Kun Hertta nykyään osaa yksinkin mennä piruettilaukkaa ilman mun kannustavia jalkoja, niin miksi sitten käyttäisin vain varatoimenpiteenä jalkaa liikaa?

Kokoamista piruettilaukkaan

3. Se heikoin lenkki: vasen takajalka, miten saan sen toimimaan?

Nyt löytyi siihenkin ratkaisu.
Varsinkin ravissa, jos Hertta uupuu/menettää tasapainoaan, se näkyy heti heikoimmassa jalassa, eli Hertan kohdalla vasemmassa takasessa. Se ei astu sillä eteen rungon alle, vaan pikemminkin vain nostaa sitä korkealle, mutta ei ota tosiaan sitä eteen. Tästä voi tulla jopa tosi tahdittavia askelia. Aina jos olen vaikka raipalla tai jalalla vaatinut nopeaa reaktiota vasemmalta takaa, se on ottanut sellaisen hypähtävän askeleen, ja välttänyt ottamasta sitä alle.

Tähän löytyi niin yksinkertainen ratkaisu: tärkeää on ajoitus.
Kun käytin esim. vasemmassa kierroksessa raippaa sisäkädessä, ja hipaisin raipalla pohkeen taakse (ei pepulle!) siinä vaiheessa, kun se vasen takajalka oli maassa reaktio oli mieletön! Eli siis kun sisätakajalka on ponnistusvaiheessa, hipaisen raipalla tai käytän pohjetta, astahtaa Hertta nopeasti ja isosti rungon alle ETEEN sillä sisätakajalalla!
Kun ajoitan avun juuri siinä ponnistuvaiheessa, reaktio on eteen ja alle astahdus!
Jos ajoitan avun silloin, kun sisätakajalka on ilmassa, Hertta hypähtää ja kadottaa tahdin.

Siis se tunne, kun se ottaa nopean askeleen takasella eteen ravissa, on ihan mieletön! Peilistäkin se näytti todella hienolle. Toistettiin tätä monta kertaa ja aina se reagoi oikein kun vain ajoitin avun oikealla hetkellä! Testasin tätäkin eilen, ja voin ilokseni todeta ettei sekään ollut mikään vahinko, vaan tosiaan toimi Hertan kanssa. Ei mitään vasemmantakajalan pomppimista ravissa, vaan hienoa askellusta oikein sinne rungon alle! Tästä aion kyllä väsätä jonkun videon kun saan jonkun kuvaamaan. Ero on niin iso ja saa siitä hienoa liikkumista videollekkin.

Mun täytyy tätä treenata tosi paljon sen vasemman takajalan kanssa, jotta se voimistuu ja alkaa muodostumaan tätä haluttua symmetriaa sinne takajalkojen liikkeisiin. Ajan myötä se varmaan jättää enemmän ja enemmän pois sen pomppimisen vasemmalta takajalalta, ja osaa suunnata liikettä eteen alle paremmin.
Tällä tehdään vähänkuin fysioterapiaa sille heikolle jalalle ja vahvistetaan sitä.

Hassua. Tälläinenkin "ongelma" josta pahimmillaan syntyy kunnon tahdistusta, korjaantuu kerralla siitä, että minä osasin vain ajoittaa avun oikein jotta hevonen voi reagoida oikein... Ei se tahditus ongelma siis ole hevosen vika, vaan itse olen saanut sen aikaan epäselvällä avulla. Hevonen ei välitä onko se vino tai toispuoleinen ja mikä jalka on heikoin lenkki. Hevonen on tyytyväinen elämäänsä, oli se sitten läpeensä vino tai absoluuttisen suora. Me ratsastajat olemme keksineet, että vinous on pahasta ja se pitää korjata. Ei se hevonen ymmärrä sitäkään "miksi menisin piaffia, miksi nostelisin jalkoja vielä korkeammalle", me ihmiset ymmärretään se mitä sillä haetaan ja on meidän tehtävä opettaa se hevoselle, vaikka sillä ei ole mitään motivaatiota oppia sitä.
 Ei se ymmärrä, että miten sitä hyödyttäisi suorassa kulkeminen.
Mehän voimme vaikka opettaa hevosen tahdittamaan. Silloin se luulee tekevänsä ihan yhtä oikein, kuin silloin, kun se tekisi meidän ratsastajien mielestä oikein. Ratsastaja päättää, mikä on oikea reaktio, hevonen omaksuu sen.
Meidän pitää opettaa se oikea reaktio.

Ravissa Hertta kyllä voi astua hyvin rungon alle, kun sen saa oikeinpäin ja lyhyemmäksi rungostaan.

Vaikka näitä asioita on kuullu monet kerrat, niin ei kaikkea voi ymmärtää ja muistaa joka kerta. En ole mikään ammattilainen, joten tässähän sitä vasta opetellaan. Nyt kuitenkin sain taas sitä punaista lankaa ja "pienen maistiaisen mansikasta" eli siltä miltä sen pitäisi tuntua ja miten sen pitäisi reagoida mihinkin apuun.
Nyt tuntuu että ollaan yhden sudenkuopan yli jo päästy. Tai ainakin pääsemässä. Nyt täytyy vain treenata äkkiä pois sieltä sudenkuopasta pois, kun keinot on löydetty ;)

PS. Molempien heppojen kürit edistyy. Olen nyt saanut todella paljon apua kokeneelta ihmiseltä näihin ja musta tuntuu että ohjelma alkaa muodostua sopivalla vaikeusasteella. Nyt mua on rohkaistu riskinottoon, joten katsotaan miten käy. Mielestäni haastava ohjelma, mutta toteutettavissa, ja onnistuessaan aika hyvä kür! :)
Keskiviikkona matkaamme Wellun porukoiden kanssa oikein kürtreeneihin Vihtiin. Siellä vielä saamme ihan teoriaa ja käytännön ohjeistusta nimenomaan ohjelman kanssa. Hertta jää tällä kertaa kotiin, sillä sen ohjelma on valmiimpi ja sen kanssa voin harjoitella enemmän kuin Wellun kanssa. Toivotaan että molemmille saan sopivat ohjelmat.

Hertan kauneudenhoitovälineet

Blogitallin seuraavassa haasteessa kurkistetaan harjapakkien sisälle. Itse en ole Hertan pakkiin pahemmin panostanut, sillä pärjätään melko vähällä!
Hertalla on niin siisti ja lyhyt karva, sekä harja ja häntäkin ovat niin ohuet ja hienoa jouhta, ettei niiden selvittelyyn tarvita kunnon sotavälineitä.
Oma haastepostaukseni on pakostakin tylsä. Meillä ei oikein ole mitään spesiaalia ajatusta harjapakille!

Omaa harjakoria mulla ei ole, sillä ne tulevat tallin puolesta.
Harjakorin sisältö kokonaisuudessaan näyttää tältä:



Periaatteessa paljon harjoja, mutta todellisuudessa en käytä niistä kuin yhtä! Ihan turhaan siis säästelen harjoja ("mutta kun jos niitä joskus tarvii..."). Suurinosa noistakin on entisen hoitohevosen harjoja, eli siis vuodesta 2003 asti. Muistan kuinka nuorena silloin 13 vuotiaana ostin harjoja, ja äiti sanoi "mihin sä niitä tarviit kun ei sulla ole omaa hevosta?". Tomerana vastasin "Aloitan jo nyt keräämään tavaroita tulevalle omalle hevoselle!".
Noh, vieläkään mulla ei ole omaa hevosta, mutta harjoille on kyllä löytynyt käyttöä. Kun olen jo nuoresta asti aloittanut tavaroiden keräämisen omaa hevosta varten, ei mun tarvitse enää kuluttaa rahaa muutakuin siihen hevosen ostoon! (Ai mitenniin pitkäaikainen haave saada oma hevonen...)
Terveisiä vaan äidille, odottelen edelleen hevosta... ;)

Takaisin harjoihin. Tosiaan, on sitä tullut ostettua nuorempana kaikki harjat sävysävyyn ajatuksena, että tulevan hevosen värimaailma on sitten ruskea. Vaikka harjoja tuli hankittua jos jonkinlaista, käytän niistä vain muutamaa. Loput sitten koristaa vain harjapakkia (lue, -vie tilaa sieltä-...)
Käytänkö pääharjaa? En. Harjaan pölärillä.
Käytänkö juuriharjaa? En. Harjaan pölärillä.
Käytänkö muita kuin pöläriä? En oikeastaan. Nykyään rapsutan Herttaa kyllä tuolla Magic Brushilla.

Tärkeimmät välineet ovatkin siis:

1. Pöläri (tällä harjaan aina)

2. Kuumemittari (erittäin tärkeä, pakko olla lähettyvillä)

3. Magic Brush (huopien puhdistaminen irtokarvoista, käy myös koko hevosen harjaamiseen)

4. Bepanthen

5. Sakset ( ja nimenomaan Fiskarsit!)

Näillä sitä oikeastaan hengissä selvitään

Muuta en oikeastaan tarvitsekaan! Täytyyhän sitä näön vuoksi olla harjapakissa muutakin kuin yksi harja ja kuumemittari... ;)
Jos Hertta olisi karvaturrikka, niin tottakai täytyisi taisteluun karvoja vastaan varustautua paremmin. Hertan kanssa pärjätään vähällä!

Käykää toteuttamassa oma haasteenne!

Aivan liian helppoa!

Kaikki kuvat c Taru Arola

c Taru Arola

Niin siis, näin kuului minulle suotu palaute.. :D

Esitin ensin Wellun kürtreeneissä ja tuomio oli heti että "aivan liian helppo". Olin sitten vetänyt oikein varman päälle siinä ajatuksessa että teen helpon ohjelman kun niin on käsketty ja nyt se kostautui. Videolta kun katsoin niin sehän on suorastaan tylsä! Wellu on kuitenkin kokenut hevonen ja aikamoinen temppukone joten mun täytyy uskaltaa esittää sitä.
Wellu ei ollut ihan tarpeeksi läpi koko ohjelman ajan, mutta silti sieltä tulee aika kellontarkkaa kaikki mitä pyytää, joten rohkeasti vain vaikeutta ohjelmaan. Tuomari olisi tahtonut antaa mulle ohjelmasta 7, mutta ei voinut koska se oli niin helppo, joten koreografia oli vain 6. Itse ohjelman tekninen puoli oli kuitenkin aika hyvillä pisteillä, pelkkää 6,5-7,5 numerona, vain piruetit tuli 5 (ne sössittiin sitten kunnolla). Kun tekniseltä puolelta kerta tälläin ensimmäistä kertaa radalla tulee Inter tason ohjelmasta noinkin kivat pisteet, niin prosentit saisi helposti ylemmäs paremmalla koreografialla. Periaatteessa 70% rajan ylittäminen Inter kürissä ei ole ollenkaan mahdottomuus Wellulla!

c Taru Arola

Wellu oli hieman raskas, sillä pohja oli juuri lanattu ja se oli TOSI upottava aluksi. Wellu kuitenkin parani paljon kun lämpesi, mutta sillä hetkellä kun piti aloittaa ohjelma, Herra huomasi olevansa yksin maneesissa niin huuto alkoi. Äkkiä sen kyllä saa takaisin ruotuun mutta vähän tuntui keskittyminen hävinneen. Siltikin sain puhtaan radan, mutta tarvitaan enemmän Inter kokoamista, ei enää VaB-tason kokoaminen riitä. No mutta treeniä vaan! Olikohan tämä peräti kahdestoista kerta Wellulla ratsastamista, joten ei huono aloitus näillä treenimäärillä ollenkaan.
Tuomari sanoi, että vielä tietenkin näkee että emme ole tehneet yhteistyötä kauaa, mutta tässä on kyllä hyvää aikaa vielä hinkuttaa ennen kunnon kesän kisoja! "Sulla on tossa niin osaava hevonen, että anti mennä vaan! Turhaan kotiin jäädä nysväämään ja treenaamaan niin kauan kun hevonen on jo liian vanha tai rikki, se on hyvä että on tekemisen meininki!"
 Onneksi Wellu on niin selväpäinen ja mukava, joten uskon että pääsen siihen vielä paremmin käsiksi, sillä nyt jo tulee tosi kivoja pätkiä. :) Aivan mieletön hevonen!

Sovittiin että hiihtolomaviikolla (niinkuin mulla mitään lomaa olisi...) lähdetään uudelleen Vihtiin treenaamaan kürejä koko "Wellu-köörin" kanssa poneineen päivineen. Hinkataan kaikilta ne ohjelmat kunnolla kuntoon.

Vaihtoihin vähän hillitympää menoa.. ;)

Edelleen jaksan hämmentyä Wellun kyvystä kipristää takajalat alle kaikessa mitä tekee. Tässä laukanvaihto. 

Komia! <3

Takana Wellu, edessä Hertta. Verryteltiin yhtäaikaa kun vuorossa oli Kiia Wellulla ja minä Hertalla. On se Wemppu pieni Hertta-Matamin vierellä!

Sitten Hertan vuoro koitti, ja voi vitsit että olen tyytyväinen tammaan!
Tämä oli nyt ensimmäinen "rata" tälle kaudelle ja se oli tasoltaan Inter I ja koko suorittaminen tuntui niin helpolta! Vielä syksyllä Inter oli meille vähän vielä sellainen "jäiks". Nyt mm. ravisulut olivat molemmat arvoltaan 7 ja jopa laukanvaihdoista joka toisella askeleella tuli niistäkin puhdas 7 numeroksi! Hertan vaihdot ovat nykyään paljon suorempia ja tasapainoisempia ja koko hevonen suorittaa nyt enemmän Inter tasolla! Kokoamisaste on lisääntynyt selvästi. Ei ollut mitään äheltämistä radalla, paitsi piruetit eivät olleet tänään kovin hyvät. Valmennussuunnitelmassa on kuitenkin piruettitreenien aloittaminen, joten alamme treenaamaan niitä kohta paremmiksi.
Yleensä mulla on radalla tunne "haluan pois täältä", mutta nyt tuli tunne "kattokaa tätä!". Näin sen pitääkin mennä. Oikeasti tämä treenitalvi maneesilla säännöllisesti valmentajan silmien alla on tuottanut tulosta! En ole rahojani hukkaan heittänyt. ;)
Toki vielä enemmän tahdon (ja tuomarikin sanoi) enemmän painoa takaosalle ja selkää ylös. Tämä on Hertan kanssa ikuisuusprojekti jo sen rakenteen takia, ja tämä on sille todella haastavaa suorittaa tällä tasolla. Mutta sen ratsastettavuus on täysi 10 ja se haluaa  suorittaa, joten sittenhän se suorittaa ja taistelee tuolla huippusukuisten valioyksilöiden seassa itseasiassa aika hyvin.  Enää en saa ajatella Hertan kanssa olevani altavastaajana, vaan ihan saisin ylpeänä mennä ja esittää sitä. Mitäs sitä häpeemään!
Paljon on vielä tekemistä treeneissä, mutta kyllä tämä tästä.

Itse Hertan kür-ohjelma oli parempi kuin Wellun, sillä tein siihen viime hetken vaikeutukset. Hertalla tämä on toki helpompaa koska se on niin tuttu hevonen mulle. Mähän menen sen kanssa kotona sarjavaihtoja ympyrällä, miksi siis en esittäisi samaa vaikeutta ohjelmaan kisoissa?!
Hertan ohjelma oli oikeastaan sen verta ok, että ei suurempia muutoksia siihen tulla tekemään. Vähän muokkaan vielä raviohjelman sulkutaivutusosiota, muuten se on oikeastaan siinä. Esitän nyt kaikki sulkutaivutukset poispäin tuomarista, joten olisi vielä parempi että esittäisin edes raviohjelman sulut kohti tuomaria. Sain oikeastaan jo hyvän vinkin millainen tie olisi hyvä, aion käyttää sitä.
Hertan ohjelmaan mulla olisi ollut musiikki valmiina, mutta kiitos Anskun CD:n, eli siis DVD:n, sitä ei voinut pyörittää millään koneella. ;)
Otin USB tikunkin mukaan, mutta sekään ei auttanut. Sanoin että koneella olisi Youtubessa musa, mutta ei ollut nettiäkään, joten jouduin esittämään koko ohjelman ilman musiikkia, eli en saanut siitäkään tietoon taiteellisuudesta kaikkia pisteitä. Vanhat vehkeet tallissa, joten ei tämä nykyteknologia toimi! ;)

Käytiin pihalla kävelemässä, tosin Hertta otti hatkat ja alkoi hillumaan, joten tehtiin sitten hommia... :D

mun suosikki!

Eli käytännössä Wellun ohjelma menee aikalailla remonttiin sekä musiikit päälle ja Hertan ohjelmaan ihan pientä viilausta ja musiikkia täytyy myös miettiä. Näillä sitten mennään jatkossa.

Tähän loppuun laitan toiveista esille tälläiset pienet videonpätkät molemmista hevosista. Nämä videot eivät siis ole itse kür-ohjelmaa. Mitäs olette mieltä?
Mulla ainakin oli hauskaa kun tein näitä! Tää on ihan kivaa suunnitella... :)

Kotimatkalla!