Päästä siitä pelastusrenkaasta irti!

Eli mistä?

No mun oikeasta kädestä, oikeastaan oikeasta ohjasta :D

Pakko kirjoittaa heti taas ylös tämänpäiväisen treenien jutut. Hansu oli tosi "kuuma" aluksi mutta silti saatiin hyviä onnistumisen hetkiä ja hyviä pätkiäkin! Ja KAIKKI asiat kuitenkin onnistuivat lopulta vaikka ensin meinasi mennä kuppi nurin, muttei mennyt! Kyllä se pikkupoikakin vaan aikuistuu kokoajan. Huomaan jo huomattavaa pinnan kehittymistä Hansulla. Kuntoa ja voimaa on tullut lisää mitä myöten myös sitä liiallista energiaa, mutta hevonen on paljon enemmän hallavissa vaikeidenkin asioiden äärellä. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

koristeena vanhoja kuvia helmikuun treeneistä
Kuvat Taru Arola 

Otsikkoon viitaten, tämä ei ole uusi juttu. Olen oikea kätinen joten on sanomattakin selvää että se näkyy ratsastuksessa. Vai onko jollain lukijoista toisinpäin... ?

Vaikkapa  olla vasenkätinen mutta silti häärää ja tekee enemmän oikealla tai toisinpäin?

Yleensä se menee niin että se joka on ihmisellä "kirjoituskäsi" niin se myös tekee enemmän ratsastaessa. En pidä itseäni kovakätisenä mutta teen ihan liikaa turhaa työtä oikealla. Hansu on itse tyhjempi vasemmasta ohjasta ja kyljestä, ja mitä olen minä? Myös tyhjempi vasemmasta kädestä ja koko vasemmasta kyljestä! Mun oikea jalkakin on nopeampi tekemään asioita kuin vasen, toisaalta oikea jalka on myös jäykempi. Vasen puoli on rennompi, oikea puoli "tekee liikaa ja kannattelee".

Tämän olen siis tiennyt aina, mutta heiveröisen pikkuHansun kanssa se nousee taas esiin. Hertta oli jo niin pitkälle koulutettu ja se kantoi itseään paremmin voiman takia, jolloin tällaiset asiat jää vähemmälle. Nyt kun on vielä "apupyörillä" menevä junnu, minunkin vinoudet näkyvät siinä helpommin. Eikä asiaa auta että Hansu ja minä ollaan molemmat "oikeakätisiä" .

Ihmiset on tosiaan kädellisiä eläimiä, apinoita. Tehdään tahtomattakin käsillä liikaa. Tekee niin mieli pitää varuiksi kiinni jommasta kummasta ohjasta, tai miksei molemmista. Mun pelastusrengas on oikea käsi, jos jokin "ei ole kohdallaan" niin tarraan eniten siihen. Joten "päästä pelastusrenkaasta irti ja ui itse" oli tämän päivän juttu.

Suoruus... Se on suoraan sanottuna se mikä näkyy jos roikun toisessa ohjassa enemmän kuin toisessa...

Hansu haluaisi kulkea vasen lapa ulompana, ulkona "neliöstä", vasen lapa vasemmalla, jolloin oikea taka pullahtaa oikealle. Hansu on banaani oikealle siis. Tiedän, että vähän fuskaan itseäni ja Hansua varten sitä, etten taida aina ihan loppuun asti vaatia suoristusta vasemmalta. Tai vaadin, mutta helpotan heti varsinkin jos "tehdään jotain" eikä vain perusliikkumista. En halua että Hansu menettää hermojaan ja turhautuu joten olen helpottanut sitä antamalla sen joissain tehtävissä valahtaa lavasta vasemmalle, kuten se haluaa. Kappas kummaa kun on valmennus niin tätähän ei sallita... :D

Hansu ei suutu, mutta tuntuu että se huutaa "MÄ EN PYSTY ENKÄ OSAA!" alkuun ja alkaa tarjoamaan KAIKKEA MUUTA paitsi sitä suoristamista. Kuitenkin kun sitkeesti pari kertaa vain vaatii sen vasemman lavan linjalle, "neliöön" muiden jalkojen kanssa, se toteaakin "Aijaa, no olisit heti sanonut että tahdot kulkea suorana"... No problem. Eli oikeasti kyllä tätä voi treenata, ihan turhaan pelkää sitä "sekoamista" jos vähän vaatii.

Miten sitten suoristaminen tässä tapauksessa hoitui tänään helpoiten..?

No päästämällä enemmän oikeasta ohjasta ja ottamalla "painoa" enemmän vasemmalle ohjalle. Suoristin siis sitä vasemmalta ohjalta ja tämä yksinkertainen "paineen lisäys" vasemmalle riittää siihen ettei lapa pääse karkaamaan vasemmalle.

Kompensoin oikealle ohjalle sitä puutosta mikä pitäisi käydä vasemmalta puolelta välttääkseni "konfikltin". Fakta kuitenkin on, että jos hevonen kulkee vinossa, toinen lapa ulos pullahtaen (eli takaosa pullahtaen vastakkaiseen suuntaan) liike-energiaa menee hukkaan. Hevonen ei voi työntää takaa eteen jos se "työntö" karkaa jostain etuvasemmalta harakoille. Kun hevonen tuo lavat takaosan eteen, samalle linjalle, takaosan työntö menee suoraan eteen, nostaen sitä etuosaa!

Niin tyhmä juttu, mutta tiedän sen kyllä... Mutta sitten sitä vaan haluaa säilyttää oman ja hevosen mukavuustason ja "antaa vähän mennä sieltä mistä on kivaa". Fakta on kuitenkin se että jos ei näihin puutu, ei kehity. En mäkään päässyt sieltä yliopistolta pois niin että oli kivaa... Pääsin sieltä vasta pois kun totesin että oon täällä eläkeikään asti jos en ala oikeasti lukemaan, enkä vain kokeile onneani josko pääsisi läpi vain ilmaantumalla tenttiin...

Asiat täytyy tehdä kunnolla. Piste.

Päästiin valkussa tekemään ratatreeniäkin. Koko ajan kun muistin vasemman ohjan ja vasemman puolen, sain tehtyä kaikki Va B radan asiat läpi. Ei tehty mitään tiettyä Va B rataa, vaan Riitta "keksi päästä" radan ja vain huusi mulle edellisen tehtävän loputtua seuraavan linjan/tehtävän. Jos tuli kiire, tein vain voltin väliin. Loppujenlopuksi siis tehtiin avot sekä sulut ravissa ja laukassa, yksittäiset vaihdot kokorataleikkaan puolikkaalla (puhtaat, mutta kuumuu!), alku ja lopputervehdyksiä (ne oli aluksi toooooooosi haastavia, ei malta :D ), lisätty ravi ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä... laukkasulkusiksak kuten Prix St Georgesissa se tulee! Eli sulku laukassa keskilinjalle, vaihto, sulku laukassa takaisin uralle ja vaihto. Ja Hansu esitti sen kerrasta mallikkaasti! Okei, se oli hyvinkin haparoivaa, mutta ilman mitään ekstraa. Ei todellakaan edes 7 arvoista radalla, mutta puhtaasti. Eli sellainen kiva 6 numeroksi.

En todellakaan olisi itse uskaltanut edes kokeilla, enkä ole todellakaan tehnyt Hansun kanssa laukkasuluista vaihtoja. Laukkasulkuja olen tehnyt, mutta ilman vaihtoa (Ehkä yksittäisiä kertoja joskus kokeillut vaihtaa).

Isoin asia mikä mua tässä ilahduttaa on se, että sain hallittua Hansun koko tän siksak sulun aikana. Hansu voi meinaa kuumua ihan vaan laukkasulusta ja yrittää rynnätä sen jälkeen vaihtoon. Nyt ei tällaista ollut ja ihan rohkeasti vain tehtiin kuvio ilman teatteria nahoissa pysyen. Ihanaa myös huomata, että näiden lusitanojen kanssa oppii todellakin sitä tuntumaa... Ei saa olla ilman ohjiakaan, muttei todellakaan saa tukeutua suuhun tai vetää ohjista! "Hellä käsi" kuului maneesissakin aika ajoin.

Eli miksi tämä pyhä ykän ohjelman liike onnistui...?

No siksi että olihan sitä jo tunti siinä alle suoristeltu ja yksi apina selässä ei roikkunut vain oikeassa ohjassa... ;)

Tässä pieni videonpätkä minkä laitoin Instagramiin. Kuvasin tämän suoraan mun videokameran ruudulta missä oli nämä pätkät lyhyesti peräjälkeen. :) Aion kyllä tehdä tästä kunnon koosteen Youtubeen myöhemmin. Mutta ehkä tämä menee pienenä "sniik piikkinä" :D 

Ihanaa kun saa videota. Riittakin sanoi että olen niin analysoiva ratsastaja, että "pidä toi ja jatka näiden asioiden fiilistelyä ja miettimistä kotonakin". Ehkä siksi mulla myös on tämä blogi edelleen. Mun on pakko päästä päivittelemään tänne, ja itseasiassa palata itsekin näihin joskus myöhemmin vaikean paikan tullen. Tai sitten palaan tänne myöhemmin naureskelemaan jollekin blogijutulle, missä hehkutan vaikka ensimmäistä haparoivaa Pyhän Ykän sulkusiksakkia... ;) Naureskelen ja totean "pah, sehän on ihan piis of keik" ;)

Toivotaan että vuoden päästä pääsen naureskelemaan tälle.

Today's trainingsession in 15 seconds 😅 Hans was soooooo hot today BUT he managed to do some halfpasses, shoulder-in and flyingchanges. Sorry for a bad quality, I just filmed this straight from my videocam and added it here 😅 "Maltti on valttia näiden kanssa" Someday, someday... 👍🤘🙌🙌💕 Kiitos @jenninannu että dain videota pitkästä aikaa! 😘 #dressage #lusitano #psl #stallion #gladiadordopenedo #rising7yo #horseriderfi #horseriderteam #hartog #hermojenhallintaa #malttionvalttia

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Huhti 18, 2018 kello 12.01 PDT

Ihanaa että on valmentaja joka ymmärtää tätä rotua. En voisi ihan ketä vaan pyytää koutsaamaan, vaikka muuten olisikin todella pätevä ihminen kyseessä. Sen mitä tässä on oppinut, niin on monia asioita joita näiden kanssa ei vain voi tehdä samanlailla kuin puoliveristen. Samaa asiaa näiltäkin halutaan, mutta se pitää jahdata vähän eri kautta. Ikäänkuin "toisinpäin" tai päinvastaisesti mitä tekeisin puoliverisen kanssa. 

Vinkkejä valmentajalta tulee kokoajan tuntuman suhteen. "Hellä käsi" tosiaan jo sanoinkin, ja toisekseen "Maltti on todellakin valttia näiden kanssa". 

Vaikka kyseessä on herkkis hevonen, niin senkin kanssa täytyy olla jämpti, mutta paineistamatta. Kyllä mun täytyy puuttua asioihin, mutta kuitenkin olla empaattinen ja hellä. Näiden selkään ei mennä ja istuta "ja laiteta menemään". Ei tosiaan. 

Yksi hyvä oli myös "pidä ajatukset kesälaitumilla". Kun Hansu alkaa tehtävässä kuumumaan tai härveltämään, en todellakaan saa paineistaa sitä lisää ajatuksella "nyt teet sen prkl". Ajattelin oikeasti lehmiä syömässä ruohoa ja märehtimässä kun Riitta käski ajatella kesälaitumia ja huokailla vaan syvään ja olla niin tylsä eikä lähteä mukaan sähläämiseen! :D Hehhe...

Lehmät ovat lepposia, joten taidan jatkossa ajatella niitä...

Huipputreenit!

Viimeisin keskiviikkovalmennus oli taas sellainen että uusia palasia loksahti kohdilleen. Hansu oli ravissa ja käynnissä aivan mieletön! Se myös KESKITTYI tavallista paremmin pitkästä aikaa. Vaikka maneesissa oli muita hevosia niin pystyttiin tekemään "radan pätkiä" keskittyneesti muiden ohitse. Ainoastaan laukassa tuli pieni probleema koska puututtiin heikkoihin kohtiin, Hansun tapauksessa oikean laukan suoruus. Hansu ei suutu mutta se vähän hätääntyy kun siltä vaatii suoruutta/korjaa vinoutta mihin se on tottunut, eikä annakkaan sille "siimaa" siinä asiassa. Hetken kun tämän asian käy läpi niin se kyllä toteaa ettei se ollutkaan niin kamalaa ja paranee. Oikeassa laukassa mun on vaikeampi saada vasenta lapaa suoraksi ja ulko-ohjaa läpi. Kyllähän sen saa, mutta itsekseen kun menee taidan antaa liikaa periksi Hansulle ja annan sen mennä vähän lapa ulkona oikeassa kieroksessa, mutta tätä mahdollisuutta ei ole kun onkin valmennus... ;)

Lopuksi jälleen ravi oli todella elastista ja mun on pakko sanoa että jos saan sen noin ravaamaan rennosti ja isosti niin siinä jää moni puoliverinenkin meillä ravin kanssa toiseksi... :D Eri asia vain saanko sitä esitettyä silloin kun haluan ;)

Tätä treenataan kyllä tosissaan ja mitä enemmän isosta ja letkeästä ravista tulee Hansulle "piece of cake" niin sitä helpommin se sitä esittää automaattisesti.

Keskiviikkona ravin tahti ja kantokyky oli todella hyvä ja tahti ei sekoittunut. Vaikeinta oli suunnanvaihdokset ja kulmat, mutta niistäkin selviää kun tarpeeksi autan Hansua kulman läpi. Suunnanmuutkosessa en saa yllättää Hansua vaan täytyy todella selvästi tehdä asetuksen vaihdot ja taivutukset. Silloin se ei sotke tahtia. Hansu on niin nopea ja herkkä, että jos liian nopeasti käännän suuntaa niin se hätääntyy. Oikeasti tässä oppii miten pitää "kädestä pitäen" mennä sen hevosen kanssa kaikki kiemurat läpi eikä jättää sitä yksin ja yllättää sitä vaikka äkkinäisellä voltilla.

Mulla oli pitkästä aikaa kanget päässä valmennuksessa. Kaksi viikkoa sitten kanget oli viimeksi päässä (juurikin valmennuksessa) mutta Hansu ei ollut niiden kanssa ollenkaan hyvä. Emme tiedä johtuiko vain huonosta päivästä vai niistä kangista, mutta Hansu oli jännittynyt ja suustaan levoton.

Yleensä Hansu on ollut kangilla tosi jees. Säädeltiin poskihihnoja nostaen ja laskien molempia kuolaimia ja testailiin auttaisiko se. Hansulla on Prestigen kanget, jotka tällä hetkellä ovat "liian lyhyet" jos laittaa yhden reijän ylös ja "liian pitkät" poskiremmeistä jos laittaa yhden alemmas. Eli kuolaimet ovat joko liian korkealla tai liian matalalla. Parasta olisi jos olisi kanget jossa remmit ja lukot ovat kaikki niskan päällä ja siten voit "liikutella" poskiremmejä vain yhdellä kiristyksellä/löysytyksellä. Nyt päädyttiin sitten tekemään puoleen väliin yhdet lisäreijät. Tämä tuntui auttavan, tai ainakin Hansu oli todella jees nyt kanget päässä kun päästiin tekemään "hienosäätöä" kankiin puolikkailla reijillä.

Saatiin vielä isoin rentous ja parempi kaula esiin kun vaihdoin ohjasotetta! En ole Hansulla ohjasotteita kokeillut. Hertan kanssa oli välillä eri kankiohjasotteita treeneissä, mutta toki hevonen oli pikkasen pidemmällä koulutuksessa ja hienosäätöä oli enemmän.

Ongelma "perus kankiotteessa" on se, että helposti hävittää sen tuntuman nivelen ja kangen välillä. Ikäänkuin nämä kaksi kuolainta "sulautuu yhteen". Kanget ovat kuitenkin siinä aivan mahtava työväline että sulla on nimenomaan ne kaksi kuolainta suussa, ja voit hienosäätää ja valita kumpaa kuolainta käytät ja kuinka paljon.

Ohjasote á la Fillis (Kyran kirjaa lukeneet varmaan muistaa?) auttaa tässä asiassa. Tässä ohjasotteessa korostuu se kumpaa kuolainta haluat käyttää ja tässä saat myös nimenomaan paremman tuntuman sille bridongille, ei kangelle! On paljon helpompi vaikuttaa juuri sillä kuolaimella millä haluat.

Kun otin ohjat käteen tällä tyylillä, eli kankiohja tulee normaalisti alhaalta ja bridongohja tulee "ajo-ohjan tyyliin" sormien yläpuolelta alas päin, Hansun muotoa pystyi säätelemään ihan eri tavalla. Se rentoutui lisää ja tuntui että sain kunnon "keskusteluyhteyden" sen suuhun bridongille. Jos tarvitsee kankea, ei tarvitse kuin kallistaa nyrkkiä eteen/taakse, muutoin kanki on löysempänä eikä vaikuta hevoseen. Tai vaikuttaa, mutta tarvittaessa, ei vahingossakaan kokoajan.

Kuva on lainattu Jillan blogista, jossa on Kyran klinikasta reilu vuoden takaa todella hyvä postaus aiheesta. Kyra klinikallaan ohjeisti myös Silja Ahosta (kuvassa)  ratsastamaan tällä ohjasotteella. Btw, Silja onkin tuttu likka, ratsasti aikanaan Hertan varsaa samalla tallilla! :)
Lukekaapa Jillan postaus http://jillanblogi.blogspot.fi/2017/05/kyran-silmin.html

Mitä enemmän nyt harjoitellaan kokoamista, sitä enemmän kokoamisen hetkellä korostuu se että Hansun täytyy saada nenää eteen. Nenä edessä hevonen pystyy kokoamaan itseään helpommin ja laskemaan takaosaansa. Tämä korostuu mielestäni piaffissa hyvin. Varsinkin kisoissa esitettävässä piaffissa omaan silmään ne piaffit "istuvat" enemmän joiden hevosten turpa on luotiviivan edessä ja niska oikeasti korkeimapana kohtana.

Hansun kanssa emme vielä piaffia treenaa (lähinnä leikin sillä hyvinä päivinä vielä yksin jotta se tutustuu siihen) mutta muutoin kokoamisissa mun valmentaja korostaa että nenää eteen. Tällä hetkellä laukassa sulkutaivutus on sellainen joka on paaaaaljon laadukkaampaa silloin kun ratsastan sitä enemmän auki edestä. Laukan askeleeseen sulussa tulee ilmaa ja Hansu kykenee kokoamaan siinä enemmän. Toinen on laukan kokoaminen, sillä piruettilaukka-askelia ollaan jo tekemässä. Siinä myös Hansu helpottaa avonaisempi muoto ja nenä eteen. Ei sillä ole vielä voimaa piruettiin joten sitä ei saa "istuttaa" sinne syvälle. Vaikka nenä on edessä, niin piruettilaukan treenaamisessa halutaan toistaiseksi matalempi niska. Tämä helpottaa Hansua. Eli niska matalempana, mutta avonainen muoto. Tässä asennossa Hansu kykenee jo varsin mallikkaisiin harjoituspiruettiaskeleisiin. Muotoa voi myöhemmin nostaa, ja näiden lusitanojen kanssa se muodon nostaminen ei ole probleema.. Pikemminkin juuri päinvastoin :D

Kuvituskuvina tammikuulta eräs ratsastuskerta
Kuvat Taru Arola

Tilannekatsaus

Aivan liian pitkä viime postauksesta. Tuntuu etten ole muuta tehnyt kuin ollut töissä, toisaalta tämä myös pitää aikalailla paikaansa. Ehkei ole ollut oikein mitään kerrottavaakaan? Aika tasaisen varmaa on meno ollut. Huomaa jo Instagram ajan astuvan munkin maailmaan, sillä tykkään päivitellä "suoraan" päivitykset sinne, harvemmin tulee koneelle enää istuttua samalla tavalla kuin ennen. Laskutkin saa maksettua niin näppärästi nykyään puhelimella että tietokone ja sillä kirjoittaminen alkaa olla vanhanaikaista ;)

Ei blogi kuitenkaan ole mihinkään kuolemassa. Eiköhän tässä kesän tullen ole enemmänkin asiaa, varsinkin jos kisoihin päädytään. En ole maksanut itselleni kansallista lupaa enkä Hansulle vielä kisalupaa. Todennäköisesti Hansu totuttelee tämän kauden rataelämään ja sitä varten ei huvita kansallista lupaa maksaa. Jos menen He A/Va B luokkia niin niitä löytyy aluetasolta, jopa harkkakisoista. Hevoselle se on ihan se ja sama mikä on kisan taso, mutta käytännön ja taloudellisisita syistä harkkakisat palvelevat meitä varmaan paremmin. Jos kuitenkin tulee tunne että voisi kansallisiin mennä jo tänä vuonna niin aina sen luvan saa ostettua myöhemminkin. Katsotaan!

Hansun vaihdot ovat kokeneet nyt kuukauden aikana isoimman etenemisen. Se vaihtaa jo 99% puhtaasti eikä kuumene niissä "käsistä". Tarkoitan tällä sitä että ennen vaihtoa saan valmistella loppuun ja vaihdon jälkeen matka jatkuu tavallisesti, eikä turhan iloisesti... :D 

Vaihdot itsessään eivät ole vielä tasalaatuisia, vaikka se tärkein, niiden puhtaus, onkin jo hyvin varma. Niin se kuitenkin menee, että ensin opitaan vaihtamaan puhtaast ja sen jälkeen aletaan muokkaamaan vaihtoja. Hansu on vähän äkkipikainen vaihdoissa, eli ne ovat vielä aika pieniä ja nopeita (ja höystettynä kipakalla takajalalla, kuten Duracell-pupu Hansun imagoon kuuluu ;) ).

Vaihdot kuitenkin koko ajan "tylsistyvät" Hansun mielestä, joten sitä myötä ne muuttuvat rennommiksi. 

Vaihtoja ollaan tehty jo monella eri linjalla. Helponta on vastalaukasta ympyrän kaarella myötälaukkaan, mutta myös kokorataleikkaa ja täyskaarron kautta tehty vaihto onnistuu. Tärkeintä on etten tee montaa kertaa peräkkäin samaa kuviota. Hansu on niin nopea oppimaan että jo 2 peräkkäistä "samaa tietä" saa sen ennakoimaan. Täytyy siis olla kykyä ratsastajalla vaihtaa tehtävää/muuttaa sitä jos tarve vaatii. Ei saa jäädä hinkkaamaan sitä yhtä asiaa loputtomiin. 

Toinen asia mikä on kehittynyt paljon on Hansun sulkutaivutus. Itseasiassa Hansu tekee todella makeeta sulkutaivutusta! Avotaivutuskin alkaa luonnistua, mutta se on vaikeampaa säilyttää. Avossa on helpompi "luistaa", mutta sulku on mulle sen verran helpompaa että siinä mä taas säilytän Hansun paremmin. 

Tästä vähän pohdittiinkin lukijoiden kanssa, eli miksi sulku on helpompaa kuin esim. perus voltti?

Johtunee ratsastajasta. Helposti voltin vain ratsastelee, sulussa tekee itse paremmin töitä ja auttaa hevosta. Täytyy ottaa siihen perusvolttiinkin sama asenne, että oikeasti tosissaan ratsastaa sen voltin. Tätä kun olen ajatellut niin voltitikin on mielestäni parantunut. Olen antanut niille enemmän painoarvoa ja tehnyt niistä "yhtä tärkeän tehtävän" kuin sulkutaivutuksesta. Taas se "järjen käyttö on suotavaa, jopa toivottavaa" lausahdus pätee = ratsastaja voisi ottaa aivot mukaan ;)

Dressage treenien lisäksi ollaan käyty kerta viikossa pellolla/maastossa pitämässä hauskaa Hansun omistajan ja hänen toisen hevosensa kanssa. Hansu ja D ovat jo oppineet käytännön. Ne tietää kun tullaan pellolle että kohta mennään kovaa! Onneksi kutakuinkin ne pysyy käsissä, ainakin ohjaus pelaa vaikka jarrut ei. Pelto on myös niin suuri ettei siellä haittaa vaikkei saisi heti kiinni. :D 

Pääsiäislauantaina töiden jälkeen ehdittiin pellolle niin että hovikuvaaja Taru pääsi mukaan! Kerrankin sää suosi ja kaikille sopi aikataulut ja mentiin pellolle kuvailemaan. Tässä tuoreimpia peltokuvia pääsiäisralleista! 

Kuvat Taru Arola

Alkuhölkkää

Aluksi piti laukkailla verryttelyksi vähän rauhallisemmin, vaikka Hansu oli eri mieltä. Onneksi se kuuntelee täysin mua, eikä lähde muiden hevosten mukaan vaikka ne katoaisi paikalta. Ihan luottoheppa!

Sitten otettiin vähän suoralla uralla spurttia yksin. 

 

Hansu otti välillä vähän varaslähtöä laukalle!

Vuoron odottaminen kyrsii, Hansu kuopii aikansa kuluksi :D 

Ravissa oli vaikeinta pysyä, päivän askellaji selvästi vain laukka...

Lopuksi otettiin vähän "viivaa". Dakar on paljon  nopeampi lähdössä kuin Hansu, mutta Hansu ohitti sitten ylämäessä D:n!
Jäätiin sen verran Dakarin taakse että sieltä lensi lunta päin näköä, joten mun oli pakko mennä silmät kiinni (kuvasta varmaan suurennettuna näkyy :D )

Takaisin tallille. Hyvin pitää tuollakin pohjalla pelkät kantahokit. Sen verran antaa jää periksi.

Otettiin tallilla ennen pimeän tuloa Hansusta "orikuvasto" kuvia, samalla vähän virallisempaa kuvaa 7 vuotiaana. Voi sitten verrata miltä näyttää vaikka vuoden päästä. 

Pakko vaan sanoa että on siinä KAUNIS hevonen. Ja orit taitaa kyllä tuon poseerauksen... Ei tarvinnut kuin löytää oikea asento ja sitten Hansu poseeraa hievahtamatta paikallaan edustavana. Hertan kanssa muistan kuinka se nukahti aina kameran eteen ja kuvien saamiseksi tarvittiin monta ihmistä jotka "pelästytti" sitä. :P

Orin voi vain seisottaa johonkin poseeraamaan ja siinähän ne patsastelee ja tietää olevansa hyvännäköisiä! 

Hievahtamatta paikallaan!

<3
Ei enää niin pikkupoika. Miehekkäämäksi muuttuu!

Hansu osaa mallin hommat... :D

Otsatukkaakin pystyin asettelemaan kuvien välissä Hansun hievahtamatta! Kumpi onkaan parempi, ei osannut päättää. Laitoin sitten molemmat, otsatukka sivussa ja edessä. :D