Ja taas takapakkia...

Uskomatona miten huono tuuri! Ehdin mennä Hertalla kaksi päivää ja nyt hän hommasi itsellensä 2 viikon kävelyloman jälleen! :/

Sunnuntaina ja maanantaina pääsin vihdoin ratsastamaan kengitysepisodin jälkeen ja suunnitelmissa oli keskiviikolle tunti. Tiistaina menin ratsastamaan ja kävin normaaliin tapaan jalat lävitse kun Hertta oli tullut sisälle tarhasta. Sormet osui heti oikean etujalan ulkosyrjälle polven alapuolella olevaan lämpimään kohoumaan... Voi jumaliste!
Tuo isohko nestepatti ei ollut mitenkään kuuma, vähän vain ihonlämpöinen. Kun puristelin koukistajajänteen läpi, ei tullut reaktiota, mikä on hyvä. Sääriluukin tuntui normaalilta. Mutta kun puristelin sieltä "välistä" sain puristusarkuutta. Kaksi vaihtoehtoa tuolla, puikkoluu (not so bad) ja "tukijänne" (maybe bad...)
Varaa painoa normaalisti jalalle, käynti puhdas, ravi vasempaan kierrokseen ok, mutta oikeaan kierrokseen haluton ravaamaan ja ravissa ihan vähän ep, muttei kolmijalkainen.
Onneksi tuttuja on Vermon klinikalla töissä, ja niin vain sain heti tiistai-iltana varattua seuraavalle päivälle ajan Vermoon keskiviikkoiltaan töiden jälkeen!

Klinikalla ensin ultrattiin jalka, ja se mitä nesteiltä näkee (ei onneksi nestettä kovin paljoa) niin jänteet olivat kunnossa. Otettiin sitten rtg kuva siitä oikeasta etusesta ja niin siellä sitten paljastui sellainen pieni ja "terävä" ruhjevamma puikkoluussa. Mieluummin puikkoluu kuin jänne!
Hertta on lyönyt jalkansa ulkosyrjältä johonkin, en keksi mihin. Jos vamma olisi sisäpuolella, se olisi helppo tulkita että se on itse potkaissut itseään, mutta että ulkopuolella? Tuskin kukaan kaverikaan aidan välistä saisi Herttaa potkaistua! Jotain se on taas taituroinut. Noh, sillä ei ole väliä. Jokatapauksessa kyseessä ei ole edes hiusmurtumaa ja puikkoluu on "turha" luu hevosella. Hoitona nyt kävelyä ja lepoa kaksi viikkoa ja kylmäystä, sekä 2 x viiden päivän kuuri DMSO:ta. DMSO hillitsee tulehdusta ja estää liikaluun muodostumista.
Mikään pakko mun ei olisi viedä sitä kontrolliin, mutta tahdon että 2 viikon päästä jalka tsekataan uudelleen joten varasin samantien tarkastuskäynnin 7.12 keskiviikolle.

Pakettijalka klinikalla

Tässä jalka tiistaina kun löysin sen. Nyt turvotus on jo kokonaan hävinnyt, enää vain tuntuu sellainen terävä kohoma suoraan iskukohdassa. Siihen luuhun on tosiaan tullut joku hyvin terävä esine/isku?

Hertta oli klinikalla niin mallioppilas. Olin yksin kokonaan matkassa ja vaikka Vermo kuhisee ravureita keskiviikkoravien aikaan, Hertta oli tosi nätisti! Se pelkää kauheasti sitä meteliä mikä kuulutuksista lähtee (varsinkin ravien loppusuoran huutoselostus sai Hertan aina tärisemään) mutta pakko myöntää että se on selvästi tottunut ravureihin, koska meidän tallilla on ollut jo jonkun vuoden ihan kilpaa juokseva ravuri kärryineen.
Klinikalla KAIKKI toimenpiteet tehtiin ilman rauhoitetta. Ultraamiset, röntgenkuvaukset (se oli Hertasta kivaa, koska päästiin hiljaiseen suljettuun tilaan pois ravien mölystä) ja piikityksetkin. On siitä vaan vanhemmiten tullut niin kiltti potilas. Ei mitään tappelua ja vänkäystä. Kaikki on hyvin niin kauan kunhan sitä ei sidota kiinni.
Hassua myös, että Hertta oli koko klinikalla ainut hevonen. Oli niin hiljaista. Sitten kun raveista suoraan eräs toinen hevonen tuli klinikalle sisään, alkoi Herttaa taas jännittää! Se on niin jännä, se oikeasti jännittää enemmän vieraita hevosia kuin eläinlääkäreitä ja röntgenlaitteita! Aina sitä miettii, että onkohan sille sattunut jotain joskus nuorempana pihatossa/laitumella kun se on niin pelokas vieraita hevosia kohtaan.

Minkäs näille mahtaa. Ihan turhaa tällainen ja vähän tuli taas noottia miksen pidä suojia tarhassa. Ja jatkossahan Hertta tarhaa suojat jalassa. Kaikki sanovat, että nyt on se paras aika ottaakin lepoa, sillä kisoja ei ole. Kerkee hyvin rauhassa parannella ja sitten voi rauhassa aloittaa treenit.
Aika uskomatonta vain tämä tuuri. Toisaalta kaverini sanoi, että olen kyllä kaikki nämä vuoden selvinnyt Hertan kanssa ihan ihmeellisellä juopontuurilla. Ikinä sillä ei ole ollut mitään sen suurempaa, vaikka tietyin väliajoin se onkin keksinyt itselleen tapaturmavammoja. Vanhalla tallilla peruuttanut traktorin kauhaan, kaatunut suoraan tarhasta ojaan, hypännyt pystyyn aidantolpan päälle, tarhakavereiden potku/puruvammat... kaikenlaista! Kaikesta se on selvinnyt vain mustelmilla ja tikeillä, ja tämäkin tapaus on ihan lievimmästä päästä mutta jonkun tosi näppärän päähänpiston se on tämänkin kanssa näköjään saanut...
Hertta ei vaan miellä itseään vanhaksi ja arvokkaaksi :P

Viikko meni harakoille

Meillä meni harmillisesti koko viime viikko kokonaan hukkaan. Hertalla oli kengitys edellisellä viikolla, ja aluksi näytti siltä että se ei reagoinut siihen (mitä se ei pitkään aikaan ole tehnytkään), mutta viikonloppuna se alkoi olla jotenkin tosi kireä ratsastaa (siis viime viikonloppuna). Se ei liikkunut epäpuhtaasti, mutta jotenkin lavat alhaalla ja "pyrstö pystyssä". Tällöin liike ei mene kropan läpi ja on ihan mahdotonta istua ravissa alas, sillä se tuntuu ihan hirveältä, vaikkei onnukaan.

Viime maanantaina oli kuitenkin tunti, ja aluksi työskentelimme käynnissä, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sen jälkeen teimme laukkaa, ja siinäkin Hertta oli ihan ok, mutta edelleen jotenkin tosi kireä ja se tahtoi vain juosta. Sitten kun otimme ravia, niin ei se kyllä tuntunut yhtään hyvältä. Edelleen se ei ollut varsinaisesti epäpuhdas, mutta liikkui haluttomasti. Sen ilme oli hapan ja tosiaan lanneselkä korkeimpana kohtana ei ole oikein. Hertta halusi mennä lavoillaan. Lopetettiin sitten kesken tunti, ja sanoinkin että nyt alkaa tuntua siltä että joku paikka aristaa.

Seuraavana päivänä sitten juoksutin Herttaa jotta näen miten se liikkuu ja eihän se liikkunut yhtään hyvin! Hain sen tarhasta ja ihmettelin kun se kävelee rauhassa. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta Hertan tyyli ei ole kävellä rauhallisesti. Se marssii. Se marssii välillä niin ahkeraan että sen kävely näyttää kanan kävelyltä! Tiesin jo siinä vaiheessa että nyt taitaa olla kengitysarkomista, tai siltä se ainakin näyttää.

Kun laitoin Hertan liinaan, niin ei ollut epäilystäkään. Molempiin suuntiin se kipitti kuin pieni shetlanninponi. Takaset kyllä yritti työntää mutta etuset olivat kuin tulisilla hiilillä. Ei väliä kumpi kierros, molempiin yhtä vaikeaa. Ei muuta kuin kengittäjälle heti viestiä, ja jo 10 minuutin päästä (!!!!) hän ilmoitti saapuvansa perjantaina katsomaan tilanteen, ja uskoi että taitaa olla pohjallisten paikka jälleen. Ei tosiaan kärsi meidän kengittäjä kengittäjien ammattitaudista, eli puhelimen käyttö kyvyttömyydestä. ;)

Hertallahan on pari kertaa ennenkin jouduttu laittamaan pohjalliset kun se on ruvennut arkomaan etusiaan kengityksen jälkeen. Sillä on todettu todella ohuet kavionpohjat ja anturat. Hertta on aina ollut todella, todella herkkä kavionpohjistaan. Se ei normaalisti tarvitse pohjallisia, mutta joskus tulee tämä tilanne että se ragoi kengitykseen ja pohjalliset auttaa heti. Niin auttoi nytkin!

Perjantaina kengittäjä tuli iltapäivällä. Näin Hertan ilmeestä kuinka se käveli kankeasti ja liian varovasti. Koko olemus on "kipeä" kun varpaita särkee.

Lauantai-aamuna menin juoksuttamaan Herttaa jotta näen miten se liikkuu ja niinhän se taas oli, että pohjalliset auttoi ja se liikkui hyvin! Vielä se meni vähän varovasti lauantai-aamuna, mutta paljon paljon paremmin kuin koko viikkona. Hertan perusilmekin oli taas oma virkeä ja terävä itsensä ja se taas marssi tallista tarhaan omalla "kanatyylillään". Tänään kävin kokeilemassa selästä käsin ekaa kertaa viikon jälkeen ja hyvin meni! Aluksi juoksutin, jotta taas näin miten liikkuu, ja nyt liikkuminen oli jo normaalia. Äkkiä se tilanne tasoittuu.

Hertta on kyllä jännä hevonen. Se on seissyt viikon etukavioiden arkomisen takia, ja nyt kun viikon jälkeen tämän kohta 19-vuotiaan tamman selkään kiipeää, se ei edes ole jäykkä! Se oli tosi kiva ratsastaa! Sillä ei nouse liikkumattomuus päähän, päinvastoin, se on melkeinpä liian rento loman jäljiltä. Ainut missä huomaan pitkän loman on sen "hitaus". Se ei reagoi ihan niin nopeasti apuihin, mutta on se silti herkkä ja kevyt. No problem!

Eihän se meno kummallista tänään ollut. Minä könötän kuin mikäkin mummo (kävin perjantaina salilla ja mulla on jalat ja takalisto niin kipeä että teki pahaa keventää ja toisaalta, istua alas.. :D ). Otin tänään sellaisen asenteen että "kuhan testailen".
Ratsastuksen jälkeen hieroin Hertan selkää läpi. Aika hyvin sain jumpattua ja irroteltua sitä. Ei ollut pahempia jumeja, mutta ehkä vähän vasen takanen ristiselän puolelta oli kireämpi. 

Vähän harmittaa kun koko viime viikko meni sitten ihan harakoille, eli hevosen seisottamiseen, mutta pääasia ettei mistään vakavasta ole kyse. Herttahan varmasti oli vain tyytyväinen oloonsa, ei tarvinnut kuin syödä ja loikoilla! Tätä tämä on ollut Hertan kanssa koko sen elämänsä ajan, aina saa vähän pelätä kengityksen jälkeen että miten herkkänä se on.

Keskiviikkona sitten pitäisi päästä valmennukseen normaalisti. Mun valmennus siirtyy jatkossa keskiviikolle, joten tässä kohtaa kävi tuuri, ettei tarvinnut maanantain valmennusta perua, kun nyt on aikaa tämä pari päivää vähän viritellä valmennusta varten rauhassa. :)

Nyt on taas "pikku kananen" back! Tuo normaali yli-pirteä ilme, eikä sellainen korvat lerpallaan ja nuutuneen oloinen tamma... ;)
Eipä ole enää täällä E-Suomessa merkkiäkään noista lumihangista! Anteeksi vaan, mutta JES! Mä niin tykkään kun on plussaa ja lämmintä. :D
Kuva Taru Arola

Hertta hieronnassa tänään. Se aina katsoo ja mulkoilee hierojaa kohti, ja se tekee siis tämän aina kun hieroja on vaihtanut hierontakohtaa johonkin "huonompaan" hänen mielestään. Sitten se katsoo kohti ja "pyytää" että voitko siirtyä takaisin oikeaan kohtaan... :D Sitten kun siirtyy hieromaan takaisin siihen, mistä se itse tykkäsi ensin, se kääntää pään pois ja menee pyörittämään ylähuulta eteen!

Massage moments 😘 Hertta likes! #massage #dressagehorse

Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi 20. 11ta 2016 klo 11.37 PST

Yrttejä yskään ja hormoneihin

*Yhteistyössä Chia de Gracian kanssa*

Nyt olenkin päässyt testaamaan syksyn aikana kolmea eri tehokasta yrttiä! Hertta ei suinkaan yksin kokeillut näitä, vaan Hans sai myös oman yrtin, joka todellakin tuli tarpeeseen.

Tässä postauksessa haluan jakaa teille omat kokemukseni näiden yrttien käytöstä, mutta näistä olen kuullut kyllä tutuiltanikin paljon hyvää!

Periaatteessa oli hevosesi vaiva mikä tahansa, yrteistä löytyy kyllä käyttötarkoitukseen sopivia vaihtoehtoja. Hans pääsi testaamaan munkinpippuria, ja syynä on tietenkin hormonitoiminnan tasaaminen orilla.

Hertta puolestaan on koko ikänsä ollut todella pölyherkkä, ja se reagoi helposti pölyyn yskimällä. Vaikka uudessa tallissa on niin hyvä talli-ilma, että Hertan oireet ovat kokonaan kadonneet, syötän sille edelleen keväisin ja syksyisin yrttikuurin "yskänlääkkeenä" varuiksi. Olen jo monen vuoden ajan syöttänyt Hertalle aikoinaan pahimpina yskäkausina (varsinkin kevään siitepölykausi) timjamia eläinlääkärin ohjeen mukaan ja se todellakin on auttanut. Tänä syksynsä Chia de Gracian Mirvan kanssa pohdittiin että siihen kylkeen voi hyvin samalla syöttää klassista piparminttua hengitysteiden avaamiseen.

Munkinpippuri tasoittamaan orimaisuutta

Kuva Taru Arola

 Jos joku ei tiennyt, niin tämä valkoinen kaunis ratsu, Hans (tai Pikku G, tai Gladiaattori, monta nimeä... ), on ori. Vaikka Hans on todella pehmeä ori luonteeltaan ja todellinen herrasmies käytökseltään, olemme huomanneet orimaisuuteen viittaavaa keskittymättömyyttä. Hans ei paljoa huutele, eikä mylvi, ja se on todella helppo käsitellä kisoissa ja kotona, mutta pahimpina aikoina sen orius tuli kyllä esille. Tallissa Hansia voi tosiaan harjata keskellä käytävää ja muut hevoset yrittävät karsinoista kurotella haistelemaan, eikä Hans lotkauta korviaan. Huomaa että se on todella hyvin koulutettu Portugalissa. Silloin kun ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, ollaan töissä, eikä silloin ole mitään asiaa höhötellä muille.

Kuitenkin pahimpina ruuhka-aikoina kotona ratsastaminen oli välillä hieman hankalaa. Mitään sen kummempaa huutelua ei tällöinkään tapahdu, mutta Hansin keskittyminen on ihan muissa hevosissa. Se myös jännittyy tilanteensta, ja selvästi nuori ori ei oikein tiedä mitä sen tulisi tehdä, jotta se saisi "lauman hallintaan". Kisoissa Hans on niin vieraskorea ja ujo, ettei vastaavaa tapahdu, mutta kotona ilmeisesti hän yrittää olla tilanteen ja lauman herra, joten työnteko oli välillä vähän rasittavaa kun herra ei millään keskity vaan tuijottaa muita hevosia ja yrittää höristä.

Munkinpippuri on iän ikuisen vanha yrtti hormonitoiminnan tasaamiseen. Itselläni on monia tuttuja jotka syöttävät tammoillensa munkinpippuria hyvällä menestyksellä, joten tuli mieleen että miksei orilekin voisi kokeilla. Tulokset kyllä Hansin kohdalla huomaa.

Noin viikon syöttämisen jälkeen Hans oikeasti keskittyi paremmin töihinsä kotimaneesissakin. Se orimainen käytös vähenee ihan selvästi. Vaikka Hans ei ikinä mylvi, niin kyllä se vähäinenkin hörinä laantuu ratsastuksen aikana! Hans on myös rennompi, koska se ei viritä itseään "Hei! Olen ori!"- tilaan. Munkinpippurilla ei kuitenkaan ole rauhoittavaa vaikutusta, eikä Hans ole mitenkään liian löysä ratsastaa. Tämän tehon nimenomaan huomasimme keskittymisessä.

Testimielessä pidimme myös taukoja munkinpippurin syötössä. Jälleen, noin 5 päivän päästä alkoi pikkuhiljaa se huutelu kesken ratsastuksen. Orimainen käytös alkoi palata. Ei voi olla sattumaa. Tottakai tähän vaikuttaa kuinka paljon niitä tammoja on siinä ympärillä pyörimässä maneesissa, mutta ero on ihan selkeä. Pahimmat kiima-ajat eivät kuitenkaan ole tässä syksyllä, joten pääsimme testaamaan tätä sopivassa kohtaa.

Hans siis saa luvan syödä tätä valmistetta toistaiseksi jatkuvasti. Varmaan tulemme kokeilemaan taas sen pois jättöä jossain vaiheessa jos siltä tuntuu, mutta on hyvä tietää että sen syötön voi aloittaa uudestaan jos tahtoo.

Munkinpippurin kanssa on muuten dopingvaro aika 4 vrk, joten siitä täytyy pitää huoli, ettei kisaviikolla syötä. Hansilla ainakin vaikutus alkoi hälvetä juurikin siinä 4-5 päivän tienoilla. Onneksi Hans on niin ujo kisoissa, ettei siellä keskittymättömyyttä ole ainakaan toistaiseksi havaittu.

Munkinpippurin annostus on 1-2 ruokalusikallista päivässä. 

Ilmiselvä keskittymiskyvyn parantuminen kotitreeneissä muiden hevosten kanssa!
Kuva Taru Arola

Tehokas yskänlääke luonnosta

Hertta  on tosiaan ollut aina pölylle herkkä. Vuosia sitten kevät oli ihan tuskaa, kun pölyäminen ja siitepöly alkoi. Syöminenkin laukaisi Hertalla aina kauhean yskänpuuskan. Keuhkoissa ei ollut vikaa, vaan ärsytys tapahtui kurkunpäässä. Ohjeena eläinlääkäriltä aina oli että ehdottomasti täytyy liikuttaa, jotta mahdollinen lima lähtee liikkeelle. Teimme myös höyryhengitystä keväisin. Muistakaa siis aina ensin konsultoida eläinlääkäriä jos hevonen yskii!

Enää Hertta ei ole kahteen vuoteen yskinyt, sillä sen talli-ilma on niin hyvä ilmanvaihdon ansiosta. Olen kuitenkin varuiksi syöttänyt sille edelleen keväisin ja syksyisin timjamia, niinkuin silloin pahimpina aikoina.

Olen aina ostanut niitä pieniä maustepusseja kaupasta, ihan tavan marketista. Eihän ne kovin kalliita ole, mutta kulutus on aika suuri hevosen kokoiselle eläimelle päivittäin. Yksi pieni maustepussi riitti sen 2 päivää! Nyt kuitenkin huomasin että Chia de Gracialta saa timjamia vihdoinkin 400 g pusseissa! Ennen ostin aina kaupasta kokonaisen tornin niitä maustepusseja mutta nyt tuo yksi 400 g pussi riittää pitkään! Nytkin kun syötin, niin mulla jäi vielä molempia yli reilusti, voin sitten syöttää keväällä taas varuiksi uuden kuurin siitepöly aikaan! 400 g näitä yrttejä riittää pitkälle, sillä ne ovat niin kevyttä kamaa.

Jotain hyötyä farmasian opiskelusta, ja siihen pakollisena kuuluneesta farmakognosiasta. Pakko oli opetella yrttejä ja kasveja latinankielisine nimineen ja vaikutuksineen... ;)

Mistä sitten timjami aikanaan tuli tutuksi? Ihan hoitavalta eläinlääkäriltä.

Ohjeena oli 1 ruokalusikallinen timjamia, joka haudutettiin 2 dl tulikuumaa vettä. Muutaman minuutin haudutus riitti, jonka jälkeen timjami haudutusliemineen kaadettiin muun syötävän puuron sekaan. 

Timjami on antibakteerinen yrtti, ja vaikka se on tunnettu mausteena arkikielessä, se on oikeasti ollut pitkään lääkekasvi. Hah, jotain hyötyä farmasian opinnoista, kun piti opetella yrttejä...

Timjami irrottaa limaa ja rauhoittaa yskää. Ja tosiaan vain tuo ruokalusikallinen päivässä riitti, mutta sitä voi annostella myös 2 ruokalusikallista.

Itse tein niin, että haudutin timjamin suoraan puuroon, kunhan vain kaadoin tarpeeksi kuumaa vettä myös puuron sekaan.

Chia de Gracialta suositeltiin myös piparminttua mukaan. Päätin siis tämän syksyn testata tällaista comboa, eli timjamia 1 rkl sekä piparminttua 1 rkl / 2-3 dl vettä.

Vaikka timjami yksinään on tehonnut meillä jo vuosia yskään, saan aikaan paremman kombon lisäämällä piparminttua, sillä se avaa tehokkaasti tukkoista nenää ja hengitysteitä. Kyllähän varmasti kaikki tuon hammastahnan hajun ja maun tunnistaa ihan tavan kurkkupastilleista.

Yhdessä siis syötin timjamia liman irrotukseen ja piparminttua avaamiseen.
Olen kokonaan jättänyt höyryhengityksen Hertalta pois ennen ja jälkeen ratsastuksen vuosia sitten, sillä en ole kokenut enää sen tarvitsevan sitä. Kuitenkin, kun laittaa piparminttua puuron sekaan ja tarjoilee sen vielä lämpinänä, tulee kevyttä höyryhengitystä tehtyä samalla. 

Yhtään ei Hertta yskinyt tänäkään syksynä!

Olosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa yskän hoidossa (mm. hyvä talli-ilma, ja jos ulkona on kuivaa ja pölyistä, se  voi haitata jopa enemmän kuin tallin ilma. Ratsastuspohjien pölyäminenkin voi olla haitaksi, puhumattakaan pölisevästä heinästä). Yrtein voidaan kuitenkin tehokkaasti helpottaa ja lievittää oireita.

Katselin Chia de Gracian sivuja ja huomasin että heillä on ihan oma yrttisekoite yskän hoitoon, jossa on paljon eri yrttejä tukemaan hengitysteiden toimintaa. Deep Breath on 1,7 kg pussi, jossa on timjamin ja piparmintun lisäksi myös mm. lakritsinjuurta, valkosipulia ja anista. Jos ei tahdo itse sekoitella yrttejä, tässä on yhdessä pussissa koko koktaili.

Hertta syysauringossa tarhassaan, ja ilman yskää!
Kuva Taru Arola

Tiedän monen syöttävän munkinpippuria varsinkin tammoille, kertokaas kokemuksianne? Toki jos joku oriillensa syöttää niin tahtoisin kuulla siitäkin. :)

Miten verryttelen hevosen

Tämä oli yksi suosituimmista toivepostausaiheista, joten ajattelin siitä vähän kirjoittaa. Jälleen pakko toistaa itseäni, mutta tapoja on monia, enkä ala väittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Kerron vain sen miten itse tällä hetkellä koen parhaimmaksi verkata hevosia. Toki jokainen hevonen haluaa sen oman tyylin, ja ne tyylit pitää vain jokaisen ratsastajan itse löytää hevoselleen, mikä toimii parhaiten. 

Nyrkkisääntönä on, että kannattaa aloittaa verryttelu siinä askellajissa joka on hevoselle helpoin. Toki pitkät alkukäynnit ovat aina alla, mutta tarkoitan miten siitä eteenpäin, ravi vai laukka. Hertan kanssa ehdottomasti helpon askellaji sille on ravi, joten aloitan aina ravissa alkukäyntien jälkeen. Mikään ei tietenkään estä käynnissä aloittamista, mutta itse miellän varsinkin talvella, että lihakset lämpenee nopeammin kun ottaa vähän hölkkää alle! En tahdo alkaa "vääntämään" mitään ihmeellistä käynnissäkään, ennenkuin lihakset ja jänteet on lämpimät. 

En tarkoita, että alkukäyntien jälkeen ravi/laukkatyöskentely on vain juoksemista jossa odotellaan että hevonen lämpeää. Kyllä siinä voi ja pitäisikin alkaa jotain työstämään. Enkä jälleen tarkoita että "ohjat käteen ja menoX", vaan mikään ei estä tekemästä erilaisia kuvioita taivutteluineen, vähän avoa, vähän väistöä, matalassa muodossa, ja mahdollisimman pitkänä. Jälleen kerran muistuttaisin myös että mikään ei estä ottamasta siirtymisiä heti mukaan kuvioihin, vaikka kyseessä on vasta alkulämmittely! Itse teen ravi-käynti, ja ravi-ravi siirtymisiä, mutta jos hevosellesi mieluisin askellaji on laukka, niin aloita ihmeessä laukalla ja tee vaikka laukka-ravi siirtymiä. 

Jos joku mieltää helpommaksi että antaa hevosen vain ensin laukata tekemättä sen kummemmin mitään niin fine, en tosiaan väitä vastaan. Jotkut hevoset voivat tarvita "hetken rauhaa" jossa niiden annetaan vain mennä ja tosiaan laukata ihan itsenäisesti ennenkuin alkaa pyytämään yhtään mitään. Itse vain yritän säästellä askelia, ja mietin jo, miten voisin tehdä tosi tehokkaan ja hyödyllisen alkuverkan, joka palvelee jo minua sitten varsinaisessa työnteossa. 

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Jos siis jo työstän alkuverkassa hevosta, niin koen että ne ovat jo nopeammin sitten työntekoon valmiita, tai itseasiassa jo vähän tehneet puolihuolimattomasti töitä lämmetessään!

Itse olen sellainen käynnin hinkuttaja. Alkuverryttelyä ja "hermotusta" voi hyvin aloittaa jo käynnissä esimerkiksi väistöin. Tässä kuvassa pohkeenväistöä kohti uraa, jossa haen Herttaa "irti" sisäpohkeelta ja sisäohjasta. Paulo Bastos sanoi aina "Taputa inside" portugeesiaksentilla, sitä aina hoen mielessäni. :D
Talvella ehkä kuitenkin tahdon oikeasti fyysisesti lämmitellä lihaksia enemmän, joten aloitan alkulämmöt ravilla.
Kuva Taru Arola

Toinen nyrkkisääntö sivuaakin jo vähän mitä tuossa ohimennen puhuin. Eli alkuverryttely ei ole vain lihasten lämmittelyä, vaan myös hevosen psyyken ja "hermoston" lämmittelyä. Puhutaan valmentajani kanssa "hermottamisesta".

Mietitäänpä vaikka yleisurheilijaa. Miten hän verryttelee? 

Ei yleisurheilijakaan vain lähde juoksemaan ja juokse jollain tahdilla itseään lämpimäksi ja sitten heti hommiin kun on lämmin. Taino mistäs minä tiedän jos joku näin tekee.. :D Hyvähän tällaisen pullasorsan on huudella. ;)

Ihmisurheilijatkin "hermottaa" itseään. Venyttelyä, hyppyjä, pomppuja. Spurttailua. Ei tasaista juoksemista, vaan haetaan siihen kehoon "yhteys". "Hermotetaan lihakset hereille". Miten sen nyt sanoisin... Siis tosiaan herätetään se "yhteys" pääkopasta, selkäytimestä aina lihaksiin asti. Treenataan refleksejä. Treenataan sitä lihaksen hallintaa. 

Mitä tämä hevosen kanssa mulle tarkoittaa, on se että tosiaan siinä alkuhölkän aikana teen jo jotain. Haluan että se reagoi kääntäviin apuihin, pohkeeseen, ohjaan, istuntaan. Ei ole paljoa vaadittu, kun vaadin reaktiota. En kokoa, enkä vaadi mitään ihmeitä, mutta siinä kevyessä ravissa voi ihan hyvin jo tehdä niitä siirtymiä mutta hitaalla ja hellällä temmolla! Ei heti piaffi-lisättyravi siirtymisiä, vaan hyvin voi lähteä raville, ja sen jälkeen käyntiin. Ja sitten taas uudestaan raville, ja käyntiin. Tämän tyyppistä. 

Enemmänkin alkuverryttelyssä mielestäni ei ole kyse siitä, että "koske mahdollisimman vähän hevoseen ja lisää asteittain vaatimustasoa". Ajattelen pikemminkin niin, että ihan samanlailla haluan reaktioita "kylmiltäänkin", mutta tottakai alkuverryttelymoodissa. Minulle alkuverryttely on matalaa muotoa, ja sellaista rauhallista lämpeämistä, mutta kokoajan voi tehdä jotain. Matala muoto ja vaikka pohkeenväistö käynnissä. Tosi hyvä. Ei paljoa vaadita (toki siis oletuksena jokainen tehtävä suhteutettuna hevosen koulutustasoon! Jollekkin se pohkeenväistö voi olla hankala, joten silloin se ei ole alkuverryttelyn aihe). 

Haluan ne tietyt asiat jo hereille hevosella alkulämmön ajan. Vaikka "vain ravailen tässä alkulämmittelyä", silti vaadin reaktiot pohkeeseen, ohjaan jne. Vaatimustaso vain on alhaisempi. Reaktion vaadin aina, mutta sen ei tarvitse olla se maailman täydellisin. Pikkuhiljaa niistä reaktioista "hermottamisen" ansiosta alkaa tulla aina vaan parempia. 

Jos oikein mustavalkoisesti ajatellaan, niin jos alkulämmön ajan hevonen saa juosta miten huvittaa "kunhan se juoksee ja lämpenee" niin sitten yhtäkkiä otetaankin ohjat käteen ja aletaan jyystämään. Miksei aloittaisi jo puolivillaisesti alkulämmön aikana vähän herättelemään hevosta avuille, samalla kun se lämpenee fyysisesti lihaksiltaankin? 

Toki, taas painotan, että jos jonkun hevonen vaatii sen "älä koske muhun" ensimmäisten laukkojen aikana, niin se on ihan fine. Jokaisella on tosiaan tapansa, ja kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee. 

Oman kokemukseni mukaan lämmitellään siis yhtä aikaa lihakset ja mieli. :)

Kesällä Bastoksen valmennuksessa alkuverryttelyä. Keventelen, teen ympyröitä, siirtymiä takaisin käyntiin. Haluan että Hertta askeltaa mahdollisimman piiiiiiitkää askellusta, rentona.

Tässä jatkoa valmennuksen edetessä. Kun lihakset ja mieli rupeaa olemaan lämmin, ja alkuverkka on tehty, alan vaivihkaa siirtymään totisempaan työskentelyyn. Jos siltä tuntuu, että hevosen selkä on valmis, istun alas. Tässä kuvassa jo huomattavasti enemmän ilmaa ravissa, ja aloimmekin tekemään passage-kootturavi siirtymiä. Tässä kohtaa kuvassa passagea, Hertan alla on ilmaa ja kuviakin vertaamalla huomaa kuinka paljon enemmän se ponnistaa enemmän ylös, vaikka ravin liitovaihe on sama kun alkuverkka kuvassa! Jalat nousevat paljon enemmän ja kummasti se "roikkomaha" häviää kun H vetää vatsan sisään ;) Tässä vaiheessa vielä emme ole valmiita ja esim muotoa jouduimme vielä työstämään.

Sitten kuva varsinaisesta "valmiista paketista" kun alkuverryttelyt on suoritettu hyvin, ja hevonen on valmisteltu tehtäviinsä koko valmennuksen ajan. Lopuksi sitten irtoaa hienoa passagea, korkein jaloin ja vielä paremmalla kokoamisella sekä tuntumalla!
Kaikki kuvat Taru Arola

Pöllö-Pallolla pakkanen paukkuu päässä

Niin siis Hertasta puhun ;)

Joka talvinen pakkaspeikko on taas täällä ja Hertan jokavuotisen kaavan tuntien tiesinkin että kohta alkaa taas pöllöily. Siis hyvällä tavalla! Se on tosi hyvä aina ratsastaa, koska se on niin herkkänä ja sellainen pörheä. Kauhean innoissaan tekee töitä, mutta kyllähän niitä ylimääräisiä liikkeitä tulee. Ei Hertta tuhma ole, mutta vähän turhan innokas ja se välillä vähän purkautuu. Jotenkin tuntuu että ekat pakkaset saa sähköä ilmaan ja hepat on entistä enemmän latautuneempia. :D 

Pöllö-Pallo (ja vieläpä Punainen sellainen) on siis valmentajan nimitys Hertalle. Jo ensimmäisestä vuodesta kun aloimme hänen valmennuksissaan käymään... Miksiköhän?

Eilenkin lauantaina annoin Hertan laukata 15 minuuttia putkeen ja tein niin, että laukan perustempo oli aika reipas. En päättömästi laukkailut maneesia ympäri, mutta vähän sellaista eteen-kiinni-tyyppistä laukkaa. Pitkät sivut eteen reippaasti, ja vähän kiinni lyhyelle sivulle, mutta kuitenkin kokoajan hyvin etenevä ja iso laukka, ei väliä niinkään muodolla. Laukkailin paikkoja auki siis työskentelyn jälkeen. 

Tänään ei ainakaan väsyttänyt yhtään sen enempää ja tein jälleen aika pitkän laukkapätkän isosssa ja reippaassa laukassa. Olisi ollut tarkoitus vähän spurttailla maneesissa sunnuntai-illan kunniaksi, mutta sinne tulikin ihme ruuhka, niin en sitten viitsi muiden seassa. Hertta meinaan tahtoo sitten mennä aika lujaa, kanssaolijat ei tätä oikein arvosta. Vaikka pakko myöntää että melkein kaikki heppaset menivät siellä välillä "ei-niin-käsissä", vanhimman ollessa 25 vuotias hevonen... :'D

Vaikka spurttailu tältä illalta jäikin, tein jälleen hyvin isoa ja etenevää laukkaa. Tiedän että huomenna valmennuksessa tehdään kokoavia juttuja pitkän tauon jälkeen (niin siis valmentajani oli koko lokakuun lomalla, joten en ole ollut ollenkaan valmennuksissa), joten tänään annoin taas mennä vastapainoksi isoa ja etenevää laukkaa. Tämä yleensä tekee Hertalle hyvää, vaikka se vähän tuppaa jännittyä ja kuumua, mutta seuraavana päivänä se on tosi paljon pyöreämpi ja "antoisampi". Se päästää jotenkin itsensä lähelle kun on edellisenä päivänä saanut mennä vapaammin.
Jospa vielä tästä pohjat sulaa, niin päästänpä samantien Hertan irrottelemaan kentälle. 

Se turvonnut etujalka ei vaivaa yhtään. Se vain katosi alle viikosta kun se tuli ja jälkeäkään ei jättänyt. En sitten tiedä mikä oli. Kaikkeahan nuo keksii. Säikähdyksellä siis selvittiin. Itsehän jo olin orikatalogi kainalossa, ja olin 100 varma, että Hertan varsottamisura alkoi nyt. Onneksi ilmeisesti ei! 

Hertta ainakin tuntuu olevan niin iloinen kun se saa taas liikkua ja tehdä. Siis tällaiset Duracell puput tuntuvat olevan niin tyytyväisiä mitä enemmän niillä mennään ja tehdään töitä. Kävelyloma sai vaan aikaan turhautumisen oireita. Hertta oli kiukkuinen kun sen kanssa ei tehty "mitään". Kävelyttäminen oli ihan peestä ilmeisesti... Nyt taas kun se liikutetaan kunnolla, se on niin iloinen ja kaiken kaikkiaan rento, vaikkakin innokas. Hyvä niin. 

Huomenna siis valmennusta pitemmän tauon jälkeen! Toiveena että tehtäisiin perusasioita, hinkattaisiin taivutukset rehellisesti läpi, ja tehdään jotain näppäriä kokoavia tehtäviä, ei kuitenkaan tehtäisi sen kummemin temppuja. Eiköhän toiveeni toteudu.

Ponygirl 4-ever meinikiä taas tänään. Niin kivaa vaan istuskella karsinassa ja katella kun kaunokki syö! 

Minun keskiviikko

Ajattelin toteuttaa vähän tällaisen My Day tyyppisen postauksen, mutta ihan asiapitoisella tekstillä. Päiväksi valikoitui eilinen, eli keskiviikko. Kiireinen päivä oli, onneksi ihan joka päivä en ole näin paljon menossa. :) Tämän tyyppinen päivä on siis se "pahin". 

Herätys klo 5:45

Autoon klo 6:15

Töissä klo 7:00 (työpäivästä nyt on ihan turha sepitellä mitään, perus hanttihommia ;) )

Töistä lähtö klo 15:00

Kotona klo 15:50

Tuossa on mun joka päiväinen työpäivä oikeastaan. Eli töihin on varattuna Ma - Pe tuo aika. Sen jälkeen se elämä vasta alkaa, mistä olisi ehkä jotain kerrottavaakin. 

Klo 16:15 lähtö ratsastamaan ensin Hansia.

Klo 16:30 Hansin tallilla Rakella.

Hans oli oikein kiva ratsastaa. Ensilumi vaivaa meitä täällä Etelä- Suomessa ja Hansilla ei vielä ollut hokkeja jalassa. Matka maneesille oli mielenkiintoinen, Herra varmaan miettii että tahtoo takaisin Portugaliin. Kylmää, tuulta, lunta ja jäätä. Kuka ihme tahtoo täällä asua?! :D

Maneesiin päästiin ehjin nahoin ja siellä oli menossa estetunti. Hans on aluksi vähän pelännyt ja kytännyt esteitä, mutta nykyään hyppäämisen ansiosta se ei enää vierasta niitä niin paljoa. Saattaa jopa vähän pyrkiä esteelle joka häntä miellyttää! Olen itsekin sillä välillä puomeja mennyt, se hyvä puoli estetallilla että puomit ja esteet ovat aina valmiina maneesissa. Välillä voin ratsastuksen ohessa tehdä puomijumppaa Hansin kanssa jos koen sen tarpeelliseksi. Paremmin Hans osuu puomeille kuin Hertta! Hertta ei niin välitä, Hans on paljon tarkempi jaloistaan.

Tein Hansin kanssa paljon siirtymisiä. Sen kanssa on nyt talven aikana saatava lisää vaihteita sen menoon. Siirtymät ovat niin mun lemppari. Se toimii ainakin näille kuumakalleille niinkuin Hertta ja Hans. Niiden avulla saa kanavoitua liike-energiaa eteen ja ylös, sekä hevosen kuulolle.

Tein ensin käynti-käynti siirtymiä. Eli lisättyä käyntiä, josta kokoaminen koottuun käyntiin. Hansin kanssa kokeilin myös missä se raja menee mitä käyntiä se osaa kävellä. Aika koottuun hipsutuskäyntiin se jo osaa koota! Toki vähän se alkaa siinä huojumaan, eli se heittelee takaosaansa sivulle, silloin liike ei mene rehellisesti takaa eteen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä ettei se ihan vielä ymmärrä mitä siltä halutaan. Käytän kuitenkin kokoamiseen jalkaa, niin se vähän tarjoaa väistöä takaosallaan, kun samalla kokoan ja jarrutan istunnalla. Se kyllä kuuntelee herkästi istuntaa ja siirtymän saa pienellä painon siirrolla aikaan. Ihania nämä herkät lusitanot! Ne on niin höyhenen kevyitä ja nopeita... 

Käyntisiirtymien aikana kun kokosin paljon, alkoi Hans ottamaan vähän baby piaffi askelia kun se miettii mitä siltä halutaan. Ei muuta kuin kehuja ja siitä lisättyyn käyntiin! Aina jo hevonen tarjoaa kokoavia askelia vaikka vaan vahingossa niin jätte bra vaan ja kehut päälle.

Tämän jälkeen tein käynti-ravi siitymiä, eli ravista pari askelta käyntiä ja heti takaisin raviin. Käyntipätkä tosi lyhyenä. Pari askelta vaan, ne on parhaita askelia silloin. Heti kun ollaan koko ajan ajattelemassa myös eteen, niin hevonenkin työntää ihan eri tavalla takaa. Se tietää että kohta siirrytään raviin, joten se on jo valmiina "iskussa". Jos kävelee liian pitkään välissä, voi menettää pakettia levälleen. 

Sitten jo siirryinkin tekemään ravi-ravi siirtymiä, eli normaali harjoitusravi, josta hidastan niin kauan että Hans siirtyy melkein käyntiin. Yleensä ne melkein käyntiaskeleet ovat jo lähellä kokoavia ravi-askelia, eikä tästä mene välttämättä kauaa kun hevonen alkaa vahingossa tarjoamaan passagemaisia askelia! Näin saaadaan sitä kuuluisaa ilmaa ravin alle. Pari askelta pikkupikkuravia ja sittä taputus ja kädellä työnnän eteen antaen tilaa ja pohkeella vähän kehoitan harppaamaan eteenpäin. Se askel minkä hevonen tästä pikkuravista ottaa kohti normaalia ravia, on juurikin sitä passagemaisen ravin esiaste. Tälläinen ponnistelu jos mikä kehittää voimaa hevoselle! Mieluummin laadukkaita yksittäisiä askelia, kuin monta kierrosta turhia kilometrejä vain "jotain ravia".

Laukassa tein samalla idealla töitä. Pääty-ympyrällä pienensin ympyrää niin että mentiin kohti piruettimaista laukkaa. Kun Hans odottaa rauhassa ja laukkaa hidastettua laukkaa tasapainossa, alan suurentaa ympyrää ja siitä sitten keskilaukkaa pitkää sivua pitkin. Lyhyelle sivulle tultaessa kokoaminen pääty-ympyrälle pienentäen. Eli ei niin selkeistä "eteen ja kiinni" siirtymiä, vaan tällaisia pidempiä ja pehmeämpiä. Ympyrän aikana pienentäminen auttaa laukan kokoamista pehmeästi ja rauhassa. Hans helposti kokoaa kyllä laukkaa mutta se menee teatraaliseksi pupuloikaksi jolloin maneesinkin tanner tömisee. Kun kokoamisen toteuttaa näin pehmeästi ja rauhassa ajan kanssa, Hans malttaa paremmin ja se askeltaa pehmeästi, ja oikeasti kokoaa jännittymättä. 

Parin kootun askeleen jälkeen taputus ja pohkeella eteen ja sitten vielä enemmän eteen pitkällä sivulla taas. Näin ollen hevonen ei jää pohkeen taa! Ei saa jäädä liian kauaksi aikaa kokoamaan. 

Hans toteutti nämä todella hienosti ja viimeisen pienen kokoavan voltin jälkeen annoin sille reilusti ohjaa ja taputin. Pieni testi, miten se reagoi. Ja sehän reagoi laskemalla päätään tyytyväisenä alas, ja me jatkoimme rentoa mutta reipasta laukkaa koko maneesia ympäri oikein isossa laukassa eteenalas muodossa. Kevensin vähän istuntaa ja annoin Hansin oikein venyttää. Lusitanot ovat kyllä varsin näppäriä nostamaan itsensä korkeaan muotoon, mutta eteenalas voi olla vähän enemmän haastavaa, ehkä enemmän myös sen maltin vuoksi. Mutta Hans oli niin rento. Se oikein onnessaan venytti alas ja laukkasi puoli pitkällä ohjalla rentoa ja hyvää laukkaa. Tällaiseen tilanteeseen on kiva lopettaa, ei jää mitään hampaankoloon. Hevonen on tosissaan antanut periksi ja kantaa rehellisesti. Kyllähän mä tunsin että alkaa poikaa vähän väsyttää, mutta hyvin se jaksoi loppuverrytellä isossa laukassa.

Ei muuta kuin liukastelumatka takaisin talliin ja pikainen hoitaminen pois. Matka meinaan jatkuu kiireen vilkkaa Erkylään Hertan luokse!

Koita nyt kakarasta ottaa kuvia huonolaatuisella kameralla...

Klo 18:20 lähtö Rakelta kohti Erkylää

Klo 18:50 perillä Erkylässä.

Hertta onkin jo tässä vaiheessa tullut ulkoa juuri sisälle kun oli niin ikävä keli. Siellä se huutaa taas tuttuun tapaan karsinan ovella kun tulen tallin ovista sisään. Porkkanaa, porkkanaa, porkkanaa… Se niin päivystää joka ikisen ihmisen kohdalla, josko joku rapsuttais tai antaisi porkkanaa! Aika usein se saakin porkkanaa. Hyvin on tallin porukkaa jo koulutettu, tarpeeksi vain kun huutaa niin toimii, sanoo Hertta ;)

Klo 19:30 Aloitan työskentelyn Hertan kanssa.

Ajattelin Hertan kanssa tehdä töitä samalla ajatuksella kuin Hansin kanssa. Siirtymiset siis kunniaan! Toimii niin almost-GP hevosella kuin nuoremmalla kouluratsulla!

Hertan kanssa toki olen jyystänyt siirtymiä kauan. Sen kanssa aloitan jo alkuraveissa nämä ravi-käynti tai ravi-ravi siirtymät. Hertta on aika haka varsinkin näissä ravi-ravi siirtymissä. Teen Hertan kanssa niin, että kevennän ravia normaalisti, mutta istun alas kolmen tai viiden pompun ajaksi harjoitusraviin. Tiivistän vain istuntaani lähemmäs Herttaa, niin se jo siirtyy passagemaiseen raviin ja hidastaa. Sitten alan taas keventämään niin H lähtee eteen. Eli Hertan kanssa olen päässyt jo tähän ideaalitilanteeseen, missä se tulee takaisin ja lähtee eteenpäin ”kuin ajatuksella”. Se ei tarvitse mun tukea, vaan se säilyttää itse matalan alkuverkka muodon vaikka vaihtelen tahtia ja ravin tempoa.

Kun tullaan laukkaan H yleensä vähän alkaa kuumua. Silloin on vaikeaa säilyttää sama flow kun ravissa. Nytkin heti laukassa H jo oli aika intopiukeena joten aloitin sitten kunnon työskentelyn. Toki tässä on ensimmäinen viikko sairasloman jälkeen niin ei mitään älyttömän rankkaa kuitenkaan. H liikkuu hyvin mutta onhan sillä vähän liikaa energiaa ja loman jäljiltä aina pari ekaa ratsastuskertaa huomaa että säädöt ei ole ihan kohdillaan. ”Mutterit löystyy” sanoisin… :D

Laukassa työstin sulkuja. Toiseen suuntaan saan koota enemmän, eli pyytää Herttaa odottamaan vielä lisää. Toiseen suuntaan taas se vähän jarruttaa, ja menee liian jyrkästi. Otin hetken loivempaa sulkua reippaammassa laukassa, ja myöhemmin jyrkempää sulkua hitaammassa laukassa niin että H menee jo piruettilaukkamaiseen laukkaan. Ensin siis reippaampaa sulkua etenevämmässä laukassa, niin saan Hertan rehellisemmin pohkeen eteen kootumpaan sulkuun. H tarjoaa itse aina näitä ”joojoo mä osaan mennä vaikka paikoillani”, joten mun täytyy kieltäytyä niistä, ja tehdä ensin juuri päinvastoin kuin se haluaa.

Haluan että Hertta reagoi aina jalkaan herkästi ja nopeasti, ja kun Emma Kanerva kävi Hertan selässä syyskuussa, sanoi hän samaa. Sen täytyy olla nopeampi jalalle. Nyt olen ollut ihan natsi tämän asian kanssa. Varsinkin piaffissa ja passagessa H vielä osaa heittäytyä ”yksin tekemään” näitä, jolloin se voi jäädä kuuroksi jalalle. Tein nytkin babypiaffia, ja Paulo Bastoksen ohjein pyysin samalla pohkeenväistöä piaffissa. Ongelma paljastui tässä heti. Eipä H lähtenytkään piaffissa sivulle, eli se ei edes huomioinut mun väistättävää jalkaa. Hain raipan mukaan jotta voin selvemmin auttaa Herttaa. Raipan kanssa H pääsi enemmän ulos kuorestaan ja teki ihan ok väistöä piaffissa oikealle, mutta vasemmalle se oli selvästi hankalampaa. Tässä vaiheessa Hertalla meni vähän herne nenään ja se rupesi teatraaliseksi. Mullakin meinasi mennä hermo, mutta kyllä sieltä tuli kivoja askelia! Vasemmalle väistö onnistui kun annoin ensin Hertan väistää käynnissä vasemmalle, sen jälkeen se jo tajusi väistää myös piaffin aikana vasemmalle.

Ei tämä johdu siitä että H olisi ilkeyttään ”en tee”. Se ei vain ymmärrä ja se on vaikeampaa. Vasemman pohkeen kanssa se on herkempi.

Tämän jälkeen otin jälleen laukkaa ja avoa laukassa pitkää sivua pitkin. H oli vähän vielä teatraalisella päällä, mutta yritin vain olla itse tiukkana. Määrätietoisen vaativa, mutta reilu. En anna sen lähteä hillumaan, mutta yritin olla myös provosoimatta sitä.

Lopuksi sain sen kuitenkin takaisin rennoksi ja pääsin keventelemään matalalle kaulalle. En ihan saanut sitä niin rennoksi kuin olisin halunnut, mutta parempi tyytyä tänään vähempään, ja toivoa parempaa ensi kerralla. Ei se kuitenkaan kuole siihen, jos en jää hinkkaamaan puoleen yöhön asti… Joskus täytyy osata ”luovuttaa”. En mäkään nyt luovuttanut, mutta tingin vähän siitä mitä halusin ja tyydyin vähempään. Hertta kyllä käveli tosi isoa ja hyvää käyntiä sitten loppukäynteihin, eli kyllä se oli oikeinkin töitä tehnyt.
Tällä kertaa Hans veti siis pidemmän korren!

Klo 21:15 nopeiden hoitotoimenpiteiden jälkeen Hertta oli valmis yöpuulle ja minä pääsin lähtemään tallilta kotiin.

Klo 21:50 saavun vihdoinkin kotiin.

Klo 22:00 vihdoinkin jotain ruokaa, tosin mun kohdalla se jää yleensä maitorahkaan ja leipään kun en jaksa tehdä oikeaa ruokaa ja tällä kertaa ei ollut ruokaa valmiina, koska poikaystäväni oli itsekin treeneissä. Kissakin parkuu ruokaa, vaikka sillä on nappuloita aina saatavilla, mutta se on oppinut samaan kuin Hertta, eli jos tarpeeksi huutaa niin yleensä jotain herkkua saa ;)

Vielä ehdin pyykitkin ripustaa kuivumaan. Saisin kyllä pestä pyykkiä useammin. Yleensä havahdun vasta sitten pesemään kun ei löydykään puhtaita vaatteita...

Klo 23:00 nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä ennen 6:00 ylös!

Tällaista mun arki on. Ylös, ulos ja töihin. Töistä hevostelemaan. Aina ei onneksi ole muita hevosia kuin Hertta, ja olenkin jo oppinut säätelemään oman jaksamiseni kannalta aikatauluja. Välillä pidän ihan vain vapaapäivän, jolloin töiden jälkeen en mene ollenkaan tallille. Ei tämä rankalta tunnu niin kauan kun tykkää siitä mistä tekee!

Jos jostain saisin valita, niin haluaisin mun välimatkan lyhyemmiksi. Vietän autossa työ ja tallimatkan takia ruuhkista riippuen 2-2,5 ja ajan päivittäin 100 - 200 km. Sen ajan käyttäisin mieluusti muuhunkin. Vaikka siihen ruuan tekoon, niin söisin vähän paremmin kuin pelkkää maitorahkaa, hedelmiä ja leipää! :D

Ihan siis mielenkiinnosta kysyn lukijoilta, että kuinka paljon teillä menee aikaa tallimatkaan? Kuinka kaukana hevosenne asuu?