Laukanvaihdot

Tänään oli valmennus ja otettiin nyt ekaa kertaa valmentajan kanssa yhdessä tapetille vaihdot. Hansu kyllä periaatteessa on jo jonkin aikaa osannut vaihdot, mutta ne ovat olleet vähän 50/50 tuleeko ne puhtaasti vai ei. Aina se vaihtaa, mutta joko vaihto on puhdas tai sitten takaa askeleen jäljessä. Laukanvaihdot on kuitenkin sellainen asia etten tahdo opettaa niitä "vähän sinne päin" tai "kyllä se ajan kanssa oppii", vaan haluan että ne menisi suhteellisen kerralla oikein. Virheitä sattuu ja that's fine, mutta kun lusitanot on niin nopeita ja äkkinäisiä oppimaan, että kun opetan sen epäpuhtaan vaihdon niin sitä on hyvin vaikea sitten lähteä korjaamaan.

Laukanvaihto on mun yksi lempijuttu. Sen voi opettaa käytännössä "millä tavalla tahansa" riippuen täysin hevosesta. Osa oppii puomin avulla, osa väistön kautta, osa vastalaukasta, osa voltilta vaihtaen, osa suoralla uralla/kaarevalla...
Ennen kaikkea laukanvaihdon opettamiseen täytyy jokaisen ratsastajan miettiä "millainen laukka hevosellani on?"
Se laukka, jota hevonen luonnostaan tarjoaa, kertoo jo paljon siitä tuleeko vaihdot miten helposti/vaikeasti ja millä keinoin sitä kannattaa lähteä työstämään.

Hansu on äärimmäisen nopea ja ketterä hevonen. Hansulla on ok laukka, mutta se jännittyy niin helposti ja silloin laukka menee hyvin nopeaksi ja lyhyeksi. Se painaa etusosaansa maahan ja on selkä alhaalla. Tässä vaiheessa ei auta vaikka se kuinka kipristäisi takajalkojaan.
Tällainen nopeasti tahdiltaan laukkaava hevonen täytyy saada hitaammaksi laukan askeleessa. Sen täytyy:
- viipyä pidempään ilmassa
- "harventaa" laukan tahtia"
- nostaa ja kantaa etuosa oikeasti ylhäällä

Hansun perisynti pieleenmennessä vaihdossa on se että se "haukkaa" uuden laukan puolelle ensin etujaloillaan dramaattisesti, ikäänkuin "hyppäisi pituutta" etujaloilla, ja sitten takajalat vaihtaa askeleen jäljessä. Eli periaatteessa vaihto ei tapahdu ilmassa, vaan Hansu vaihtaa edestä harpaten etujaloillaan ja samalla hetkellä sillä on takajalat täysin maassa, melkein jopa tasan! Eihän se voi vaihtaa vaihtoa ilmassa, jossa kaikki jalat vaihtaa kerralla paikkaa, jos takajalat on maassa ja se ikäänkuin "hyppää pystyyn mutta  samalla eteen" etujaloilla? Mahdotonta.
Eli Hansun tärkein asia on laukassa rentous. Sen täytyy olla rento, kropastaan läpi ja taipuisa. Sitten sillä on aikaa vaihtaa laukan ilma-askeleessa jalkojen paikkaa uuteen laukkaan.
Mun täytyy rentouttaa ja suorastaan "hidastaa" laukan tahtia, muttei tietenkään vauhtia (tässä saa olla tarkkkana! On eri asia hidastaa laukan tahtia kuin hidastaa laukkaa! Jos yrittää vaihtoa pienenpienestä ja etenemättömästä laukasta, on sekin todenäköisesti takaa jäljessä).

Toinen hyvin tyypillinen laukanvaihtohankaluus on hitaammalla hevosella. Hevonen menee liian pitkänä ja liian hitaasti, että kun vaihto tulee, se "kaatuu" uuden laukan puolelle etujalat edellä ja takajalat jää pahimmillaan ristilaukalle pidemmäksikin aikaa. Tällaista hevosta tulee opettaa juuri päinvastoin:
- Takajalkoja tulee nopeuttaa, aktivoida
- Laukkaa tulee "kuumentaa" sopivasti
- Hevosen tulee lyhentyä ja koota koko kropastaan

Oli nopea tai hidas hevonen, niin suurinpiirtein yhteistä näillä on se, että hyvin usein vaihto on puhdas jos ajattelee vaihtavansa "takaosaa". Hansulla tämä ainakin auttaa. Eli kun vaihto tulee, nii en vielä voi vaihtaa apuja kuten Hertta-vainaan kanssa tuosta vain, vaan ikäänkuin "heitän" Hansun takaosan uuteen laukkaan. Varmistan tällä että liike lähtee tosiaan takajalka ensin, ei etuosa. '
Okei, Hansu on niin nopea että se tosissaan sitten välillä vaihtaa takaosan askeleen edellä, mutta tätä pidän pienempänä pahana. Se tekee sitä harvemmin, mutta välillä näin käy.

Hansun kanssa vaihdot ovat vielä työnalla, sillä se kuumenee niin herkästi niistä. Haluan että vaihdoista tulee sille jopa "tylsä" juttu, eikä sellainen stressin aihe, josta se kerää kipinää kun niitä alan tekemään.
Olen tähän mennessä tehnyt vaihtoja VAIN silloin kun ratsastaessa tulee se tunn että Hansu tosiaan on rento ja hyvin tyyni. En edes yritä vaihtoja alkaa tekemään jos Hansu on yhtään kipakkana!

Tänään kuitenkin päästiin iso etappi valmennuksessa!
Valmentaja tosiaan sanoi, että KATSOTAAN, jos se pysyy nahoissaan työssä, niin katsotaan niitä vaihtoja. Valkku ei tosiaan ole nähnyt Hansun vaihtoja vielä. Ollaan tehty niiiiiiiin paljon perustyötä ettei oikeasti ole tällaisiin "työstämisiin" ollut mahdollisuutta.
Hansu oli oikein rento ja kiva tänään. Lupasi jo hyvää!
Kuitenkin tehtiin testi. Miten Hansu sietää laukassa pohkeenväistön?
Jos Hansu kuumenee jo laukkapohkeenväistöstä, se varmana kuumenee vaihdosta! Ideana on se, että mun täytyy päästä taivuttamaan, asettamaan ja käyttämään pohkeita väistöön yms laukassa täysin niinkuin minä haluan. Jos Hansu kuumuu kun käytän vaikka vasenta jalkaa väisöön, kuinka ihmeessä se ei kuumenisi kun sillä samalla jalalla pitäisi tehdä vaihtoapu?
Kivaahan se on että on hevonen joka on herkkä, mutta lusitanojen kanssa olen kyllä oppinut herkkyydelle uuden määritelmän... :D

Aloitettiin toki alle ravitaivutuksia ja pohkeenväistöjä mutta samaa tehtiin sitten laukassa.
Tulin laukassa pohkeenväistöä molempiin suuntiin molemmissa laukan kierroksissa. Väistän keskihalkaisijalta ulos ja uralta sisään. Kaikki suunnat ja väistöt menivät oikein kivasti ja Hansu väistää hyvin eikä kuumentunut vaikka välillä se on sille hankalaa. Väistö vasempaan suuntaan oli vaikeampaa ja siinä Hansu helposti tarjosi vähän jännitystä mutta näistä päästiin yli helposti ilman ressiä.
Kun Hansu hyväksyi molempien pohkeiden paikat ja niiden väistö avut ilman että se jännittyy, jatkettiin tehtävää niin että "sulkumaisen" väistön päätteeksi uralta keskilinjalle teenkin suoristuksen ja sitten juurikin vaihdan pohkeiden paikkaa ja "heitän" uudet pohkeet ja takaosasta ensin uuden laukan puolelle. Tämä on juuri se mikä Hansun tulee sietää, pohkeen paikan vaihdon.
Ensimmäisen kerran tultiin oikeassa laukassa väistöä/sulkumaisesti oikealle. Oikein helposti Hansu tämän teki.  Uralta keskilinjalle, keskilinjalla pieni suoristus, sitten oikea pohje vähän taakse ja "heitin" takaosan vasemmalle. Ja puhdas vaihto todella rennoin mielin!

Välissä jatkettiin parin laukkapohkeenväistöt ilman vaihtoa, ettei Hansu ala ennakoimaan. Siitä se voi myös kuumua jos se luulee tietävänsä mitä nyt tehdään ja sitten sanotkin "ei".

Väli-pohkeenväistöt meni ok, sitten otettiin vaikeampi kierros, eli vasenlaukka ja vasemmalle väistöä. Tämänkin Hansu sieti hyvin ja vaihto oli puhdas, mutta tämä on Hansulle niin paljon vaikeampi eli vaihto on vähän pienempi ja se on "ahtaampi" takaa, mutta pääasia että se on puhdas!

Kuvina käytän yli puolen vuoden takaisia laukkakuvia! On se tästä mennyt jo hurjasti eteenpäin mutta sopii aiheeseen.  Kuvat on Taru Arolan!

Laukkaan ilmaa alle vaihtoa varten, Hansun tapauksessa se ei missään nimessä tarkoita vauhtia! Jonkun muun hevosen kanssa voikin olla että tarvitsee vähän "puhtia ja vauhtia" laukanvaihtoa varten. 

Tätä pitää varoa, ettei Hansu "haukkaa" laukassa eteenpäin. Ei hyödytä että takajalat on "alla", ei se pääse tästä asennosta vaihtamaan ilmassa kun se istuu liikaa. 

Tämä harjoite tehtiin molempiin suuntiin ja molempiin suuntiin saatiin 2x puhtaat vaihdot väistöjen kautta pyynnöstä. Yhtään epäpuhdasta vaihtoa ei tullut mutta helposti Hansu ennakoi tulevan vaihdon jo väistöstä' suoristaessa joten ne jouduttiin tulee uudelleen. Ei se mitään vaikka vaihtoi "ilman lupaa" mutta tehtävää jatkettiin vain sitten välissä erilailla, eli tein taas väistöä' mutta tein selväksi että sama laukka säilyy ilman vaihtoa.

On tärkeää tällaisen kuumakallen kanssa olla tekemättä ja jankkaamatta samaa tehtävää liian pitkään. Se alkaa ennakoimaan ja helposti "suuttuu" kun sitten ratsastaja ei haluakkaan jotain mitä se ennakoi ja tarjoaa. Tässä harjoitteessa siis olen tarkkana, että teen väistöjä mihin suuntaan vaan, niin AINA ei vaihdeta. Vain joskus. jos joka kerta vaihdan väistön jälkeen niin kohta se on tosiaan aina vaihtamassa jo ennenkuin pyydän pohkeenväistöä...

Valkku sanoikin hyvin, että tavoitteena tällä harjoitteella on se, että se itse vaihto olisi Hansulle "lepohetki" ja "rentoutushetki". Kuluttakoot enemmän aivonystyröitä sen laukkapohkeenväistön tasapainottamiseen (se on aika haastavaa!) ja sitten lopuksi tuleva vaihto olisikin se "huokaushetki" jossa Hansu voi huokaista ja todeta "huh, selvisin tiukasta väistöstä". Eli se kuumentamisen aihe ei olisi laukanvaihto, vaan laukanvaihdosta tuliskin "rentouttaja" tai "palkkio".

Tämä on kieltämättä aika jännää, tämä nuoren hevosen opettaminen. Tykkään miettiä ja pohtia tällaisia ja ai että kun on sitten hevonen joka on oppninet sen SUN opettaman asian!

Merry X-mas!

Kaikille blogini lukijoille sekä yhteistyökumppaneille oikein hyvää joulua!

Warmblood versus Iberian

Siinäpä vasta mielenkiintoinen aihe. Olen aina ratsastanut puoliverisillä ja Hansu on ensikosketus mihinkään iberialaiseen rotuun. Taino, ihan ensin ratsastin paljon suomenhevosilla, siitä siirryin puoliverisiin ja nyt alla on lusitano. Täytyy olla kaikille avoin… ;)

En todellakaan ole ekspertti tässä asiassa. Mun iberianhevoskokemus rajoittuu vahvasti vain Hansuun, mutta jos nyt saan yleistää.

No mutta jos vakavissaan puhutaan olen aina ollut sitä mieltä että hyvä hevonen on hyvä hevonen rodusta riippumatta. Olen myös aina sanonut että voin ostaa vaikka aasin jos se on mielestäni hieno ja sopii siihen käyttötarkoitukseen johon sen tahdon sopivan, eli tässä tapauksessa kouluhevoseksi aina GP taso mielessä. Ei ole koiraa (hevosta) karvoihin katsominen.

Tottakai jokaisella rodulla on ne omat stereotyyppiset piirteet mutta poikkeuksiakin löytyy. Kyllä mm. John Whitakerilla oli kv-estehevosena lusitano, vaikka yleisolettamus on ettei lusitanot hyppää. Ja onhan niitä täysin ravurirotuisia hevosia nähty kv-kouluradoilla.

Voisin helposti vertailla tässä postauksessa Herttaa ja Hansua. Hertta oli oikein tyypillinen puoliverinen, sille oli helppoa työntää liikkeissään eteenpäin ja sillä oli voimaa ja suuruutta liikkeissään. Kokoaminen oli sille hankalaa, muttei tietenkään mahdotonta. Se piti opettaa sille. 

Hansu on liikkeissään pehmeämpi, muttei kuitenkaan loppujenlopuksi pienempi. Hansulle on älyttömän helppoa kokoaminen, mutta venyttämistä sille joutuu opettaa. 

Aivan siis päinvastaista Herttaan verrattuna!

Molemmilla hevosilla tavoite on sama: niiden täytyy oppia sekä istumaan että työntämään liikkeessä. Tämä asia täytyy vain opettaa niille eri tavalla, ja olen huomannut että vaikka opin Hertan kanssa paljon, niin joudun ajattelemaan ihan eritavalla Hansun kanssa vaikka tavoite on sama! Roomaan on monta tietä. Tyypillinen puoliverinen venyttää ja lisää hienosti, mutta kokoamiseen vaaditaan avustusta. Hevonen tulee opettaa istumaan. ”Nopeuta takajalkoja, takajalat alle” on sanontoja joita valmennuksissa kuuli.

Iberianhevosen kanssa huomaa kuinka ne tarjoaa aina istumista takaosalleen. Pyysitpä melkein mitä vaan niin aina vastauksena iberiaani kipristää takakinttujaan ja melkein jo polkee piaffia… Hyvä reaktio tietenkin, mutta ei se persuksilleen istuminen yksinään riitä, vaan tarvitaan myös se työntö eteen. 

Karkeasti sanottuna siis, puoliverinen pitää saada istumaan, iberiaani pitää saada työntämään eteen.

Toinen seikka on, etten ole koskaan törmännyt niin notkeaan puoliveriseen kuin mitä Hansu on. Siis Herttaa pidin todella notkeana ja taipuisana (oli se!) mutta Hansu on varsinainen mato Herttaan verrattuna. 

En nyt tarkoita sitä reaktiota miten hevonen vastaa ratsastajan taivuttamiseen, vaan sitä hevosen perusolemusta. Lusitanot on kuin käärmeitä, ne tulee saada ”vakaammiksi” kropastaan, jäntevimmiksi olemukseltaan. Puoliveriset usein tulisi saada notkeammiksi.

Puoliverisellä on myös helpompi säilyttää tahti. Ne ovat voimakkaampia ja niillä on vahvempi selkä. Jännittynyt puoliverinen voi silti jännittymiseltään liihotella hienoa ravia pitkin kenttää, mutta jos iberiaani jännittyy niin sehän menee tikittämiseksi. Iberineilla on heikompi selkä, ne vaativat enemmän työtä isomman liikkeen säilyttämiseen ja tahtiin. 

Kuvat: Taru Arola Iberiaani tai ei, hevosen tulee liikkua raamissa, itseään kantaen. Se tunne kun hevonen "imee kohti kuolainta" on se mitä haluan. Eli työntää eteen, venyttää. Hansun bravuuri. Vaikkei se vielä osaa piaffia, niin kaukana ei vahinkoaskeleissa olla mitä Hansu itse tarjoaa. Hyvin tyypillistä! Hansun bravuuri. Vaikkei se vielä osaa piaffia, niin kaukana ei vahinkoaskeleissa olla mitä Hansu itse tarjoaa. Hyvin tyypillistä!

Toinen seikka mikä tuntuu unohtuvan, on ratsastajan vaikutus.

En tosiaan ole perehtynyt paljoa etelä-euroopan ratsastustyyliin, mutta tuntuu että ehkä sitä lyhyttä liikettä ja vähän jännittynyttä tikitystä välillä ”opetetaan”. Se miten hevosta ratsastetaan vaikuttaa paljon hevosen ulosantiin. Luin erään törky hyvän haastattelun (please, lue ajatuksella!):  LINKKI TÄSSÄ

jossa maailman parhaimpiin koulutuomareihin ja valmentajiin lukeutuva  Leif Tørnblad sanoo suorat sanat mm. kädellä ratsastamisesta.  Haastattelun lomassa hän on pitänyt klinikkaa ja käyttää erästä ratsastajaa sieltä esimerkkinä :  ”Maree (ratsastaja) has a little difficulty in giving her hand. It was the same with some of the Portueguese and the Spanish, they were all super in piaffe / passage but riding back, and pretty awful in extended, and people say, oh yeah but it is a lusitano – but it is not, it is their riding”

Olen samaa mieltä. Itseasiassa Kyra sanoi ihan samaa kun olimme siellä klinikalla silloin syyskuussa. Usein kuulee sanottavan ”no mutta se on lusitano, ei se osaa liikkua”. No kyllä osaa, kunhan sen opettaa/antaa liikkua. Ei kaikki puoliverisetkään ole liitokavioita, mutta monelle hevoselle voi opettaa liikkumaan isosti ja paremmin. Jokaisen isosti liikkuvan hevosen voi myös opettaa liikkumaan huonosti ja tappaa liikkeen! Sitä niittää mitä kylvää.

Aina täytyy tehdä päinvastoin mitä hevonen tarjoaa. Tätä olen sanonut aina (ja siis niin on moni muukin) ja se pätee perusliikkumisessakin.

Hansu aluksi liikkui pienesti ja kiivaalla tahdilla - > Sille tuli opettaa rauhallisempi tahti ja sitä kautta isompi liike.

Hertta halusi aina vain leiskautella menemään - > Sille piti opettaa enemmän istumaan ja odottamaan.

Niin tai näin, kaikilla roduilla on omat heikkoudet ja vahvuudet mutta siihen tämä koko ratsastus perustuu. Vahvistetaan hyviä asioita, ja kehitetään paremmiksi heikkouksia.

Hertan mielipuuhaa, isolla askelpituudella töppöstä toisen eteen! Ei tarvinnut kuin antaa sen "viedä" mua, istuin vain kyydissä ja annoin sen hyvässä tahdissa kantaa mua eteenpäin.

Sitten taas se Hertalle hankalin asia: istu ja kokoa!

  

Itseasiassa mainintana vielä tähän loppuun..

Kun noin vuosi sitten istuttiin alas valmentajani kanssa ja mietittiin mitä tekisin Hertan jälkeen. Eräs tärkeimmistä huomioista mitä hän sanoi, oli se että tulevan hevoseni täytyy olla sellainen, joka ei liiku isosti. Isosti liihottelevia hevosia voi olla hyvin vaikea koota. Siinähän menet ja voitat paraatiravilla nuorten hevosten luokat, mutta jos tahdot sinne GPhen niin on parempi ottaa hevonen, jonka askellajeja voi säätää ja opetat sen liikkumaan isommin ja paremmin, mutta kokoaminen olisi helppoa. 

Tällöin ”tavallisesti” liikkuva hevonen on paras  (btw, samaa sanoo Carl Hester ja Charlotte Dujardin kun uusia hevosia etsivät… ;) )

Noh, mikä on nyt mun tilanne? Mulla oli hyvinkin tavallisesti liikkuva hevonen, jolla kuitenkin kaikki kolme askellajia hyviä, ja se alkaa nyt väläyttelemään isompaa ja parempaa liikkumista koska sen askellajeja pystyy säätämään. 

Askellajeja voi muokata paljonkin, ja sitä tehdään nyt Hansun kanssa. 

Vaikka se voi vielä näyttää välillä heikolta ja hapuilevalta, haluan sanoa, että odottakaa. Antakaa sille aikaa kehittyä. Paljon se on jo muuttunut, mutta jos miettii vaikka vuotta eteenpäin, kuinka erilailla se sitten liikkuu?

Ja jos ei liiku vuoden päästä paremmin niin vika on edelleen satulan päällä. 

EQUIbalans maneesin avajaiset!

Oltiin Hansun kanssa esiintymässä lauantaina 15.12 EQUIbalans maneesin avajaisissa! Maneesi ja talli on siis työkaverini omistama ja joskus apteekissa iltavuorossa ollessamme ideoitiin että voitaisiin tehdä joku pieni ratsastusnäytös avajaisissa! :D 

Emme pystyneet ollenkaan treenaamaan, kunhan vaan kehitettiin mielessämme jotain ja ajateltiin että "mennään pitämään hauskaa ja esittämään temppuja". Meidän esityksen nimi olikin "Ratsastavat farmasistit", hehhe :D 

Ajattelin heti että tällainen tilaisuus on juuri sellaista hyvää harjoitetta nuorelle hevoselle. Näkisin miten Hansu reagoi kovalla soivaan musiikkiin ja yleisöön. Kisoissa on tietynlaista jännitystä Hansulla ilmassa ja se helposti käpertyy itseensä mutta nyt mulla oli hyvä tilaisuus kokeilla ihan vain esittää sitä ilman mitään paineita, koska mikään ei voinut mennä "rikki" meidän ohjelmassa. 

Olin aamulla jo tutustumassa Hansun kanssa maneesiin ja se oli todella cool. Sillä on kyllä hyvä kisahevosen luonne, Hansu on vieraissa paikoissa paljon rennompi ja kiltimpi mitä kotona! Kotona se osaa olla varsinainen kuumakalle mutta vieraissa paikoissa se keskittyy töihin ja on täysin cool, varsinkin kun pari kierrosta näytät sille sen hetkistä areenaa jossa pyörit. 

Meillä oli karsinakin jossa Hansu pääsi aamun treenin ja päivän esityksen välillä syömään. Täytyy kyllä taas kehua sen luonnetta...

Edelleen kuulee "apua, se on ori, kuinka se nyt käyttäytyy...?"

Nytkin Hansu oli pääluukullisessa karsinassa, ja se vain syö. Ihan sama kulkeeko pääluukun ohi hevosia, vai onko se yksin koko vieraassa tallissa, se vain on hiljaa ja syö! Ei minkäänlaista häsläämistä ja huutamista! Vieras hevonen kävelee luukun ohi, niin se vain katsoo heinäkasaltaan ja jatkaa syömistä. Kyllä tällaista oria voi orina pitää! :D

Itse esitys meni meidän osalta aika mukavasti ja Hansu ei ollut niin kireenä mitä olisin odottanut! Musiikki oli tosiaan aika kovalla mutta Hansu yritti silti suorittaa. Kyllähän mä tunsin että se vähän jännitti, mutta ainut missä sen näki on siinä että se helposti jää vähän turhan paikalleen liikkeessä. Helpotinkin vähän menoa ja aloin keventämään välillä jotta Hansulle on mukavampaa liikkua ja saisin sille sitä helppouden fiilistä ja sellaista tunnetta että areenalla on mukavaa esiintyä. 

Aikamoinen superukkeli! Eiköhän Hansu tulevaisuudessa ala olemaan radoillakin ratsastettavissa, kunhan siitä tulee sille kotoisa olo ja se tietää mitä sen pitää tehdä :)

Esitys menikin niin nopsaan koska oli hauskaa ja mukavaa, että meidän biisi loppui kesken! :D Tai siis me oltiin keskellä maneesia kun huomattiin parin kanssa että biisi loppui. No ei siinä auttanut kuin tulla ilman musiikki loppulinjalle, tässä vaiheessa piti esittää passagea, mutta Hansu nostikin laukalle ja tultiin sitten pientä jänöloikkaa loppulinja. Mutta ei siis mitään riehumista, oikein nätisti Hansu laukkasi paikallaan kun viereinen vanha GP hevonen menee passagea ;)

Heh, paras esitys taitaa olla se improvisoitu esitys! 

Kuvat on ottanut Taru Arola!

Välillä vähän löytyi turbomoottoria ja Hansu olisi halunnut mennä vähän lujempaa... :D

Ja ne kuuluisat lerppakorvat! 

Mua niin hymyilyttää nuo sen hölskyvät korvat silloin kun se on rento! :D

Suosikkikuva lauantailta :)

Passagea
Hansulla on varsin mukavia askeleita jo. Tärkeintä on se, että MINÄ päätän askeleet. Eli millaista ravia mennään. Jos mennään passagea, niin se on passagea, ja sitten jos haluan tavallista ravia eteen, niin sitten sen pitää sitä olla. Lusitanoilla on tosi paljon vaihteita raviin mutta sen täytyy olla ratsastaja joka päättää mitä ravia sieltä esitetään ja sitten sitä SAMAA ravia tulee esittää kierros toisensa jälkeen. Tahti ei saa muuttua!

Tässä kuva itse esityksen ajalta, huomaa kyllä että Hansu on vähän "kasvanut" esitykseen! :D
 Laitoin varuiksi Hansulle korvahupun mutta en nyt tiedä vaimentaako se niin ääniä.
Saatiin esityksen ajaksi tuollainen EQUIbalans huopa ja pakko sanoa, että turkoosi on ihan nappi värivalinta Hansulle! Täytyy varmaan hommata samaa värimaailmaa pintelitkin, mullahan olisi jo turkoosit housutkin... ;)

Olipa muuten mukava yllätys kun teitä blogin lukijoitakin sattui paikalle ja tulitte moikkaamaan! Oli myös ihana kuulla kommenttia ihmisiltä jotka olivat Kyran klinikalla ja näkivät Hansun siellä. Kommenttia tuli että varsinkin laukka on mennyt paljon eteenpäin! Kiva kuulla tällaista. :)

Omasta mielestäni Hansu on mennyt tosi paljon eteenpäin jos vertaa vaikka syyskuuhun. Ihan jo ulkosiesti se on muuttunut paljon! Tuntuu että Hansulla on menossa joku massakausi, se kasvaa ihan silmissä. Sen hartiat leviää ja musta jo tuntuu että joudun levittää satulaa kohta... Arvasin että tässä käy näin! Siksi otinkin satulan jota voi levittää helposti. Hansu tulee varmasti vielä n. 2 vuoden ajan muuttumaan tosi paljon. Nämä lusitanot kasvaa vähän hitaasti, vasta siinä 8-9 ikäisenä ne näyttävät aikuisemmilta.

Voiko kauniimpaa olla?

Jos löydän jostain videon missä olisi kuvattuna tätä meidän "hallittua" ohjelmanumeroa niin voin laittaa tänne! :D

Vinkkinä muuten Turengin suunnalla asuville!
Tämä uusi hieno lämpöeristetty maneesi toimii siis ulkopuolisille myös treenipaikkana. Pohja on aivan huippu, eikä maneesivuokra todellakaan päätä huimaa! 

Transformation Thursday!

Siis voi luoja minkä yllätyksen meidän hovikuvaaja tekikään! Taru lähetti mulle muistoksi kuvan ENSIMMÄISELTÄ kohtaamiselta kesällä 2016, eli noin puolitoista vuotta sitten kun Hansu oli tullut Suomeen ja tutustuin siihen. Samaan syssyyn hän lähetti tuoreimmat kuvat tämän viikon kankitreeneistä, joissa Hansu oli aivan mahtava, ellei jopa paras mitä tähän mennessä ollut! 

Onko tämä edes sama hevonen? <3

Kaikki kuvat taas Taru Arolan!

Yllä kesäkuu 2016 ensimmäinen kerta kun Taru on meitä kuvaamassa ja alla marraskuu 2017 viimeisin kerta kun meitä kuvattiin Tarun toimesta. Kuvien välillä siis n. 1,5 vuotta väliä. 

Toki ensimmäiseen kuvaan vaikuttaa pitkä matka ja olosuhteiden muutos Portugalista Suomeen tultaessa. Ei Hansu ollut mitenkään huonon näköinen koskaan mitä olen Portugalin aikaisia kuvia nähyt, mutta se kuivui Suomeen tultua aika paljon. Se oli vähän nirso myös syömään mutta nykyään se hotkii kaiken mitä sille antaa, sekin jo on iso osa tällaiseen muutokseen, mutta onhan tuossa ihan selvää lihasmassaakin! Eli kaikki ei ole vain syöttämällä tullut ;)

Tämä on yhdistelmä treeniä, hyvää ruokaa ja nuoren hevosen aikuistumista! 

Uskallan väittää että vuosi eteenpäin, jolloin Hansu on 7 vuotias, se on taas ihan eri näköinen. Viimeistään kun se on 8 vuotias uskoisin sen olevan jo "oriutunut" paljonkin. Nyt se on jo miehistynyt, mutta edelleen se ei ole "orin näköinen". Eiköhän se siitä ;)

Jos edellisessä postauksessa olin tosi tyytyävinen Hansuun ja kuviin jotka oli otettu viime viikon valmennuksessa, niin vielä tyytyväisempi olen näihin uusimpiin kuviin joita Taru tuli melkein heti uudelleen napsimaan. Halusin kuvia myös kankitreeneistä, noin kerta viikkoon ratsastan Hansua kangilla ja se on niillä jo varsin mukava ratsastaa, tai oikeastaan se on aina ollut mutta paranee vaan. 

Postauksen kuviin voisin täytteeksi laittaa eilisen keskiviikon valmennuksen teemoja. Tällä kertaa jätettiin takarit/avot/sulut pois ja tehtiin taas ihan vain silkkaa rehellistä taivutusta ympyrällä. Eli jokaisessa askellajissa keskityin sisäohjan vakaana pitoon ja taivuttamista sisäpohkeen ympärille. Ulko-ohja myötää tai ottaa puolipidätettä, sisäohjalle hevosen täytyi olla läpi ja hyväksyä ulkoa tuleva ulkopohje. Itseasiassa teimme sama mitä Kyran klinikalla. Otin välillä kaulanarusta tukea sisäkädellä kuten Kyra neuvoi, varsinkin oikeassa kierroksessa koska Hansu oli vähän vahvempi siihen. Kun otan sisäkädellä kaulanarusta kiinni, sain sisäohjan vakaaksi ja Hansulle selvät sävelet että "ota tästä ja tukeudu tähän". 

Jos käden antama tuki häviää välillä, ei hevoselle ole tarjolla sitä tukea mitä se tarvitsee ottaaksensa tuntuman. Tasainen tuki -> hevoselle selvää mistä ottaa "kiinni". 

Samaa tehtiin laukassa ja ravissa, yllättäen Hansulle laukassa tämä oli helpompaa ja ravissa se oli vähän enemmän "stiff", mutta saatiin se kuitenkin lopuksi ravissakin läpi.

Mukava muutos että laukka on välillä se helpompi, sillä kesällä Hansu oli laukassa vielä sen verran kuuma ettei antanut kunnolla koskea siinä ja laukassa se lähti helpommin kovettaa itseään mun ulottumattomiin!

Se mitä jahdattiin tällä kunnon taivutuksen hakemisella, oli myös se että saataisiin Hansu pois "orikaulasta". Jos Hansu jännittää kaulansa, kyttää vaikka vähän ovelle, niin se ei ehkä näy ulospäin mutta fakta on että mulla on hevosta alla sillä hetkellä ehkä 20 %, juuri se mitä vaaditaan että pystyn hallitsemaan sen, mutta kaikki loput 80% on jossain Hansun "orijutuissa", eli vahtii mitä muut tekee. 

Hansun täytyy olla kaulastaan rento, ja sitten kun se on kaulastaan irtonainen ja rento se leviää kulovalkean tavoin koko kroppaan. Laukassa varsinkin jos niska lähti nousemaan matalasta ja pyöreästä muodosta ylös, lähti laukka jännittymään. Heti kun sain niskan takaisin alemmas ja rennompaan muotoon, hengittää hevonenkin, suorastaan tuntuu huokaisevan! Ja korvat taas lerpahtaa sivuille... ;)

Tällä hetkellä saan Hansun kuulolle parhaiten volteilla. Käännän yleensä voltille jos se alkaa kovettaa kaulaansa/kroppaansa ja voltilla saan sen taas irti ja matka voi jatkua. Tämän taivutusharjoitteen on tarkoitus tuoda mulle ja hevoselle sellainen "turvasatama", asento johon voi palata jos jännitystä rupeaa tulemaan hevoselle. Tulevaisuudessa tämä sisäohjasta asettaminen ja ulkopohkeella tukemisen olisi tarkoitus toimia niin pienesti, että voin tehdä vaikka suoralla uralla pienen asetuksen sisäohjasta ja Hansu rentoutuu ja laskee niskaansa. Vielähän se ei sitä ymmärrä, mutta se tekee sen voltilla hyvin koska pääsen kunnolla asettamaan. Tätä muokataan ja tulevaisuudessa sen pitäisi tapahtua ilman volttia.

Mun valmentaja on kyllä iso apu tässä psykologisessa puolessakin mulle. Ei vain teknisessä ja ratsastuksellisessa. Puhuin siitä kuinka tuskastuttavaa on jos tulee huono päivä hevoselle. Sitä tosiaan heittää kirveen kaivoon kun hevonen on "kaamea" ja miettii että "me ei kehitytä ikinä" ja että "voi ei tämä on jäljessä ikäisiään" etc. Pahimmassa tapauksessa vertaan menoa vastaavan ikäisiin hevosiin ammattilaisten alla. Kyllä se Charlotte Dujardinin 6v kulkee niin ja näin...

Riitta mainitsi hyvän pointin, että on ihan turha miettiä niitä huonoja hetkiä ja siitä pitäisi ottaa mallia ammattilaisilta. Varsinkin kun katsoo huippujen treenejä tai haastatteluita, niin hehän vaan puhuu niistä hyvin menneistä jutuista. Se ei tarkoita etteikö heillä menisi joskus huonosti, he eivät vain anna sille painoarvoa! He eivät jää murehtimaan sitä meneekö huonosti vai ei. He keskittyvät hyviin asioihin ja niiden treenaamiseen. Ei paljoa hetkauta joku vaikea kausi. Siitähän selvitään ja kohta se jo osaa. Tätä ajatustapaa pitäisi itsekin muistaa harjoittaa. 

Hän myös mainitsi että hevosen koulututksessa, varsinkin nuoren kanssa, pitäisi muistaa leikinomaisuus. Ottaa sellainen asenne kuin leikkivillä lapsilla. 

Mun täytyy ehdottaa hevoselle "hei leikitääks tänää kouluratsukkoa? Se menis tälleen ja sit mä tekisin tälleen ja sit se tekis tolleen...". Ehkä leikin lomassa vähän kaadutaan ja suoritus ei mennytkään niinkuin sovittiin leikin alussa, mutta sitten sille voi vaikka vähän nauraa ja aloittaa alusta "Hei leikittäiskö kouluratsukkoa?" 

Ei pidä ottaa vakavasti mutta joku tavoite tietenkin pitää olla. Mulla on kaikki maailman aika tässä ratsastella ja kouluttaa hevosta eteenpäin. Ja sanomattakin selvää että joka päivä ei näin hyviä kuvia tule saamaan kuin nyt ;)

Hansu on nuori, iälleen se ei voi mitään. Nuori ikä näkyy väkisinkin jokaisen hevosen kohdalla tietyissä asioissa. 

Hansu on ori, ja sillekään se ei voi mitään. Vaikkei se ole orimainen, niin kyllä sillä tuntuu selässä välillä se kyttäily muita hevosia kohtaan, vaikkei se edes hörise niille! Mutta pitäähän niitä vahtia varuiksi ;)

Näille kahdelle asialle Hansu ei mitään voi, ja niihin on munkaan turha takertua. Kyllä se kokoajan muuttuu parempaan suuntaan, ei vaan saa olla malttamaton. Ja nyt on kyllä itsevarma tunne että kyllä tää ihan oikeaan suuntaan menee ja kyllä mä pärjään hyvin!

Toki isoin asia siihen epävarmuuteen aluksi oli se että perspektiivinä oli Hertta, jonka kanssa pääsi jo niin korkealle ja yhtäkkiä aloitankin kaiken taas alusta kun se melkein-GP heppa lähtikin äkkiä alta. Mutta eräs hevosalanammattilainen sanoi mulle kesällä tosi hyvin, ja se jäi niin hyvin päähän...

"Sun pitää tottua ajatukseen että tässä lajissa sä aloitat AINA alusta". 

Jo alkuhölkkäilyssä Hansu oli oikein rento. Koitan sen aika nopsaan saada menemään vain tavallista ravia kevennellen.

Hansu ei vielä osaa piaffia, mutta olen leikkinyt sen ajatuksella. Viivytän siirtymistä raviin käynnistä. Kokoan käyntiä ja "jahtaan" takajalkoja siirtymään raviin mutta oikeastaan muutoin ratsastan ja istun kuin olisin pysähtymässä. Sieltä Hansu jo tarjoaa piaffin askelia! Haluan että tämä on Hansulle vielä hauska leikki vain. Mutta kyllähän sen huomaa kuinka helppoa kokoaminen on näille.
Ehkä isoin tavoite tässä harjottelussa ei ole itse piaffi, vaan se että Hansu hyväksyy mut todella lähelle. Se ei enää edes hermoile vaikka istut hyvin lähelle ja oikein "halaat" sitä ja käytät jalkoja. Hyvä edistys! 

Tälle hevoselle tulee niin hieno piruetit...
Tässä laukannoston jälkeistä laukkaa, eli ne parit parhaat askeleet mitä hyvän noston jälkeen tulee! Tehtiin siis käynnistä nosto.

Treenataan myös laukkaan lisää ilmaa etujalkojen alle. Hansun "ongelma" on tosi aktiiviset takajalat, mutta etuosa on tiellä. Se on nyt ihan viime viikkoina hiffannut tosi kivasti jo kun käytän sisäpohjetta "nostavasti" niin se nostaa etuosaa parin askeleen verran ja pääsen kiittämään. Näin saisi laukkaa enemmän ylämäkeen

Nää peilikuvat on mahtavia, jää Tarukin kuvaan.. ;)

Hansu jaksaa jo jonkin aikaa ravata isosti myös eteen, ei toki vielä kauaa mutta iso ero jo. 

Lisättyä ravia löytyy myös! Toki se on vielä vaikeaa säilyttää tasaisena alusta loppuun, mutta Hansulla ainakin on intoa sitäkin enemmän, se lähtee vähän "ryöstämään" lisäykseen helposti, mutta en pitäisi tätä vakavana, varsinkin hevosella joka rotutyypilliseen tapaan helpommin kokoaa kuin venyttää ;)

Kun kevennän istuntaani, Hansu lisää vielä paremmin. Hyvin yleistä. Treenin myötä tietenkin hevonen jaksaa kantaa myös alas istuvan ratsastajan paremmin läpi lisäyksen.

Ja tämä siis mun uusi suosikkikuva <3

Loppuviikon Hansu ottaa rennommin. Se on treenannut nyt niin kivasti että saa vähän olla. Vastapainoksi treeneille annan sen huilata reilusti. Tänään se hierottiin läpi, joten tämä ja huominen ovat vapaat. Viikonloppuna taidan ottaa vain laukkapätkät ja sunnuntaina maastokierros jos kelit sallii! 

Hyvä kausi

Monesti olen manaillut kuinka työskentely menee ylä ja alamäkeä kausittain. Viimeksi kun kirjoittelin niin takana oli parin viikon huonompi ja hermojaraastavampi työskentelykausi mutta nyt on pakko tulla taas kirjoittamaan kun on niin törkeän hyvä työskentelykausi ollut koko viime viikon! :D

Siis Hansu on ollut aivan mahtava viikon ajan. Todella hyvä. Se on ollut todella rento ja työskennellyt hyvällä asenteella. Se ei hermostu vaikka pyydän uutta ja vaikeampaa. Ja saan tosissaan jopa pyytää, käytttää kunnolla jalkoja ja apuja ilman että se reagoi liikaa! Toisinsanoen pääsen oikeasti koskemaan siihen ja se ottaa infon hyvillä mielin vastaan.
On Hansun kanssa ennenkin mennyt tällain aaltomaisesti tämä eteneminen. Silloin kun on huono jakso tuntuu etten edes pohkeenväistöä pysty esittämään kun se käy niin kuumana, ja sitten kun on hyvä jakso niin tuntuu että voisin tehdä melkein samoja juttuja kuin Hertan kanssa! Ainakin tulevaisuutta ajatellen ;)

Olen nyt alkanut löytämään sopivaa viikko-ohjelmaa Hansulle millä se pysyy terävänä ja mieli hyvänä.
Treenaan koulua "vain" 2-3 kertaa viikossa. Joku näistä kerroista on sitten aina valmennus. Hansu on vasta kuusi, joten en halua ylirasittaa sitä, mutta silloin kun tehdään koulua, niin sitten kanssa tehdään. Työskennellään tosissaan.
Vapaapäivä (siis kokonaan vapaa) sillä on viikosta riippuen 1-2 kertaa.
Muuta oheisliikuntaa joka kattaa sisälleen peruskuntoa ja verryttelyä Hansulla on 1-2 päivää viikosta. Oheisliikunta ja peruskunto pitää sisällään maastoilua metsässä (tahdon että se pääsee kiipeilemään ja nostelemaan kinttujaan käynnissä, hyvää jumppaa) tai juoksutusta. Selästäkäsin on aina 1 päivä viikossa sellainen, että en tee mitään totista dressagea, vaan menen maneesiin ja otan esim pelkästään laukkaa eteen sinä päivänä. Hansu saa näin peruskuntoa ja kroppaa auki. Eli ihan vain laukkaan isoa ja venyvää laukkaa. Hiki saa ja pitää tulla. Yleensä nämä nuoret hevoset ovat todella onnellisia tällaisen session jälkeen. En tarkoita että mennään riehumaan, vaan työstän laukkaa laukkaamalla. Muoto on vapaampi mutta mitä matalempi sen parempi. En kokoa tai tee mitään muuta harjoitetta kuin maksimissaan ympyröitä. Näin hevonen saa kroppaa auki ja ylimääräistä energiaa purettua turvallisesti.
Isoin muutos Hansun hyvään draiviin on mielestäni tapahtunut sen jälkeen kun ensimmäisiä kertoja otin tällaisia pelkkiä "laukkapäiviä". Se oli sen jälkeen niin levollinen, ja toki vähän väsyttää, mutta se oikeasti tekee terää.
Aina ei näiden nuorten kanssa tarvitse mennä niin hillitysti ja hallitusti. ;)
Esteitä ja puomijumppaa olen myös tehnyt liinassa, tai lähinnä puomeja. Olen niin laiska raahaamaan esteitä, pitäisi hommata joku pitämään taas pikkuestetunteja Erkylään niinkuin Hertan kanssa aikanaan. :)

Viime keskiviikkona olleessa valmennuksessa pitkästä aikaa pääsin taas loistamaan! Jotenkin tarvitsen sitä että pääsen näyttämään valmentajalle että olen saanut aikaan muutoksen edelliseen kertaan verrattuna. En kestä sitä jos edistystä ei tapahdu ja jos tulee huonompia kertoja olen todella vihainen, itselleni lähinnä. Se on jännä miten ihminen muistaa helposti negatiiviset asiat, mutta ne positiiviset asiat unohtuu. Muistan jos Hertankin kanssa oli ensin mennyt viikko täydellisesti ja sitten tuli yksi huono valmennuskerta tms, mietin että mikä järki tässä on ja me ei edistytä ja pitäisikö lopettaa kokonaan ;) Draamaa!

Luvassa seuraavaksi kuvapommi keskiviikon valmennuksesta! Kiitos taas Taru Arolan :)

Vaikka kyseessä ei olisi "laukkapäivä" niin otan verryttelyssä nykyään aina etenevämpää laukkaa alkuun. Hansu on parempi laukkojen jälkeen ja vähän saa sitä alkutunnin "härveltämistä" pois kun pahimmat energiat purkautuu.

Takareita

Hieno kuva peilin kautta! :D

Palatakseni viime valmennukseen, kehitystä oli taas tapahtunut. Hansu oppii järkyttävän nopeasti, kuten Hertta aikanaan. Hertalla oli paremmat hermot, toisin sanoen pidempi pinna, mutta Hansun kun saa toimimaan ja samalle aaltopituudelle sekin opppii kerrasta. Hertta antoi mun sählätä ja tehdä 500 virhettä ilman että se hermostui. Hansu hermostuu tällaisesti jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan! Hertta toimi mulle hyvänä oppimestarina, nyt onkin kuitenkin helpompaa pyytää Hansulta kaikkea koska itse osaan ne jo. Edistyminen on näinollen nopeampaa.
Viime postauksessa kerroin kuinka tehtiin melkein koko tunti pelkästään käynnissä työskentelyä. Ensimmäisiä kertoja vähän takaosakäännöksiä isommalla ja pienemmällä voltilla. Hansu huojui tuolloin paljon ja se oli vähän pulassa jalkojensa kanssa. Nyt kuitenkin kun jatkoimme tunnin alussa samoilla asioilla, Hansu oli jo paljon varmajalkaisempi eikä huojumista tapahtunut juuri lainkaan! Valmentajakin oli hämmästynyt, sanoi että ero on huomattava. Viime viikolla meno näytti siltä kuin takaosakäännöksissä, sekä suluissa ja avoissa ympyrällä olisi ollut apupyörät ja nyt se menee taivutuksesta ja käännöksestä toiseen ilman huojuntaa! Näin nopeasti Hansu kyllä oppii ja omaksuu, jos vain pääsee samalla aaltopituudelle sen kanssa.

Meidän ei valmennuksessa tarvinnut hinkata käyntiä niin kauan kuin viimeksi sillä Hansu oli läpi todella nopeasti. Jatkoimme takareita joista sitten tehtiin laukannosto ja sitten laukasta takaisin käyntiin. Siis aivan supereita nostoja, oikein tunnen kuinka Hansu laskee takaosaansa ja ponnistaa laukkaan!
Ja se laukka?
En ole koskaan saanut sellaista askellusta siitä ulos! Hansu laukkasi isosti ja rauhallisesti, niin isosti kun pyysin vielä vähän isompaa laukkaa että se raukka ei jaksanut vaan tippui raville! Tässä sen näkee kuinka rankkaa on "punnertaa" isoa laukkaa. Sama kuin menisi salille ja nostaa kerran pari sen 100kg painon. Kolmas kerta ei välttämättä enää irtoa. Hansulla kävi sama. Se yritti niin tosissaan ja laukkasi niin isoa askelta ja punnersi hienoja nostoja, että enempää ei irronnut. Se ei jaksanut laukata vielä isompaa laukkaa vaikka pyytäessäni sitä se yritti. Se oli lähdössä isoon askeleeseen mutta sitten tippui raville. Ei todellakaan haittaa. ´Yrittänyttä ei laiteta.

Se laukka mitä sain irti tunnilla oli mitä mahtavinta. Hansun liikkeet ovat hyvinkin kuin puoliverisellä kunhan se on oikeasti läpi ja kantaa. Ei minkäänlaista "barokkikipitystä", vaan rennon letkeää liikettä, joka etenee! Sillä on todella hyvä takaosa, kinner koukistuu välillä liikaakin, oikeastaan se on etuosa joka pitää saada alta pois. Sitten on hyvä.
Lopuksi otettiin vielä hetki ravia, ja sekin oli niin helppoa. Mä vaan istuin selässä ja annoin hevosen keinua. Hansun ravi on hieno kun se liikkuu eteen ja työntää. Ei siellä tarvitse kuin istua. Hansu oli kyllä jo aika puhki ja kauaa se ei jaksanut. Huomasi että se alkoi valumaan pienempään ja tahdiltaan kiireisempään raviin joten sitten siiryttiin loppukeventelemään.
Olin niin fiiliksissä tunnin jälkeen. Aivan mahtava hevonen!! <3

Hansun korvat  <3 mitä enemmän ne sivuilla lerpattaa sitä rennompi se on. Eli jos Hansu on korvat tötteröllä eteenpäin, siinä on pientä jännitystä ilmassa, yleensä kyttää jotain silloin :D 

Hansun laukka kun se oikeasti istuu takaa ja kantaa etuosansa <3 (Minä voisin kuitenkin lopettaa hyvien kuvien pilaamisen istumalla myös itse paremmin... :D )

Lopuksi työstettiin ihan hetki ravia ja ai että se olikin silloin helppoa 

Lopuksi vähän lisää raviin työntöä ja Hansu vaan yrittää! <3
Sitten jos, ja kun, saan Hansun liikkumaan näin radoilla, miten se viime tunnilla liikkui... Sitä odotellessa!

Ehkä mäkin alan nyt oppimaan kuinka tällaisia iberianhevosia tulee ratsastaa. Olen vuosikaudet tottunut menemään puoliverisillä ja "jahtaamaan" takajalkoja alle ja enemmän istumaan. Nyt mulla on hevonen joka istuu itsestään ja mun pitää ihan päinvastoin "rauhottaa" takajalkoja ja saada ne työntämään eteen, ei pelkästään istumaan.
Puoliveriset venyttää hyvin ja työntää eteen, mutta niitä pitää treenata laskemaan takaosaansa enemmän.
Iberialaiset kyllä istuu, mutta venyttäminen on hankalaa. 
Molemmilla tähdätään kuitenkin samaan: hevosen tulee sekä laskea takaosaansa JA työntää takaa eteen.
Tästä saisin tehtyä ihan oman postauksen... Iberianhevosten ja puoliveristen eroista ;)

Vaikka olenkin saanut osakseni jopa paheksuntaa ja ilkkumista "miksi otit tuollaisen barokkihevosen", niin melkein aina vastaankin että mulle on ihan sama minkä rotuinen hevonen on, kunhan se on laadukas!
Kaikki ne hienot hevoset kuitenkin tulee koulutuksen kautta hienoiksi! Jos en Hansua saa "hyväksi hevoseksi" niin vika on sitten täysin mun! :D
Lusitanoilla on omat rotutyypilliset vaikeudet, mutta niin on puoliverisilläkin. Oikeastaan en haluaisi katsoa hevosta rodun mukaan, vaan yksilönä. Ja kaikilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Siihen ratsastus ja koulutus perustuu että heukkouksia vahvistetaan.
Täysin samaan kuitenkin tähdätään kaikkien hevosten kanssa.

Mun suosikkikuva <3

Käyntityöskentelyä

Viime valmennuksessa tehtiin melkein koko tunti ihan vain käynnissä töitä. On itseasiassa aika jännä miten vähän valmennuksissa kulutetaan aikaa käynnin ratsastamiseen ja voin sanoa ettei Hansu ainakaan huonommaksi mennyt kun pureuduttiin oikein syvällisesti siihen käyntiin.

Hansun paras askellaji on käynti. Se on oikeasti todella hieno. Hyvä tahti ja hieno yliastunta. Yleensä jos on iso ja hieno käynti, sitä voi olla vaikea lyhentää tai koota, mutta Hansu ei menetä käyntiään vaikka sitä lyhentää ja kokoaa. Ihan huippujuttu. Hansu helposti kuumuu laukassa, ja ravissakin se saattaa tehdä ihan liikaa hommia, vaikkei tarvitsisi. Miksi siis ei tekisi töitä käynnissä, joka on selvästi hevoselle helpoin? Kummasti se tekeminen aina vähän unohtuu niissä helpoissa jutuissa...

Kauheasti olen yrittänyt treenata "portugalilaista" ajattelutapaa, siitä miten he ratsastaa ja miten näitä ekstra herkkiä ja kevyitä, nopeita lusitanoja oikein ratsastetaan. Muutamia pointteja on jo tullut selvästi esille.
Ensinnäkin kun katsoo näitä antonioita ja migeleitä satulassa, he istuvat aivan jäätävän hyvässä tasapainossa, kunnon ryhdissä. Eivät muuten nojaa yhtään eteenpäin. Tämä on asia mistä mun pitää opetella pois. Mukamas annan tilaa ja keveyttä keventämällä istuntaa. Kyllä mun täytyy opetella itsekin ajattelemaan painopistettä pois etukenosta!! Jännä miksi helposti nuoremmalla hevosella teen tätä, mutta en mä Hertan kanssa kokenut tarvetta nojata eteen/keventää... Ja oikeastaan mitään ongelmaa ei ole kun vain päätän istua satulaan.

Toisekseen nuo ammattilaiset Etelä-Euroopassa tekevät hirveästi töitä ja erilaisia tehtäviä. Ei siellä hölkötellä pitkin kenttää askelia kuluttaen, vaan he tekevät töitä. Harjoitteita jotka notkistaa ja rentouttaa hevosta, saavat ne läpi. Ne pari kertaa mitä olen portugalilaisten valmennuksissa käynyt, niin ihan hirveesti tehdään avoa ja sulkua, siirtymisiä askellajin sisällä, hyvin paljon todella kontrolloitua ja tasapainoisia tehtäviä. En nyt tarkoita "kontrollilla" sitä että pitäisi vetää kanget linkkuun ja nostaa hevosen niska mun suuhun ja mennä hyvinhyvin pientä ja kontrolloitua askelta. Ei. Vaan mun täytyy kontrolloida niitä jalkoja ja kroppaa. Laittaa se hevonen tasapainoon tai pikemminkin auttaa sitä löytämään se.

Kolmanneksi, mun valmentajakin sanoi että silloin kun hän on ollut Portugalissa, niin noottia tuli jos hän lähti ravailemaan ennenkuin hevonen oli käynnissä läpi. Eli ihan turha lähteä hakemaan ravissa ja laukassa tasapainoa jos sitä ei käynnissä ole edes yrittänyt.
Käyntityöskentely siis kunniaan! Kyrakin sanoo: "Jos et hallitse hevosta käynnissä, et tule hallitsemaan sitä ravissa saatika laukassa".

Viime valmennus tehtiin siis tosiaankin käynnissä hommia ja voin sanoa että Hansun kaulan asentokin muuttui ihan erilaiseksi! Sille tulee varsin muhkea kaula kun sen saat pyöräytettyä läpi! Tämä sama hyvä kaula säilyi kun lopussa otettiin raviin ja ravissa se säilytti vakaammin itsensä kuin mitä hetkeen!
Käynnissä teimme suurimmaksi osaksi takaosakäännöksiä (hyvinkin isolla voltilla, ei varsinaista käännöstä), sekä avoa ja sulkua. Mun täytyy päästä Hansuun kiinni ja joka kohdalta sen ympärille. Tämä takaosakäännösmäinen kääntäminen voltilla sujui paljon paremmin vasemmassa kuin oikeassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa Hansu huojuu. Sen on vaikeampi hallita vasenta takajalkaa kun se on ulkojalkana. Vasemmassa kierroksessa takarit sujui sen verran paremmin, että pääsin kääntämään suht pientä käännöstä jo menettämättä tasapainoa. Oikean takajalan hallinta on helpompaa. Tärkeä muistisääntö myös on, ettei saa lähteä huojumista korjaamaan huojumisella. Eli jos hevonen valuu vasemmalle/oikealle kropastaan, niin sitä ei pitäisi korjata vastaavaan suuntaan, vaan korjaa ETEEN. Jos korjaa huojumista aina toiseen suuntaan, niin äkkiä sitä huojutaankin puolelta toiselle vasen, oikea, vasen, oikea... Korjaa ETEEN ja mene suoraan!

Ja sitä paitsi... Takaosakäännös, eli käyntipiruetti, on sama asia kuin laukkapiruetti. Eli tässä tehdään kultaakin kalliimpaa työtä laukkapiruetteja ajatellen ;)