2 heppaa, 1 poni

Tänään oli mulla vapaapäivä, joten sehän vierähti kevyesti kierrellen eri talleja ja ratsastamalla!

Aamu alkoi Hertan tosi kevyellä ratsastuksella. Päätin pitää tämän viikon Hertalla tosi kevyellä. Ollaan käyty maastossa kävelemässä ja vähän jumppaamassa ylämäissä, muutoin sitten maneesissa vain nivelet päässä "villinä ja vapaana" laukkailua ympäri maneesia. Tänään kuitenkin tein vain käynnissä pohkeenväistöä ja ravissa halusin vain ympyröillä saada sen rennosti eteenalas. Muuta en oikeastaan vaatinut.
Hertta on kyllä ärsyttävän "laiha" tällä hetkellä. Inhottaa katsoa vanhoja kuvia joissa se oli paljon paremmassa lihaskunnossa. Tallimestarin kanssa juttelin tallin heinästä. Kuivaheinä on hieman valkuaisköyhää, ja vihreäkin loppuu kohta eli tulee säilöheinä sen tilalle. Nostetaan heinämääriä ja katsotaan josko säilöheinä saisi vähän lisää pyöreyttä Herttaan. Nythän se saa myös Greenlinea sen verran että se saa siitä yhden heinäkilon verran korvausta lisää. Öljyäkin olen lisännyt ruokintaan jo pari viikkoa sitten. Jos ei ala heinän lisäys tuntumaan niin varmaan pitää harkita soijarouhettakin mukaan peliin

No mutta se siitä! Aiheeseen...
Eli Hertan jälkeen matka jatkui sitten tässä blogissa jo aiemmin vierailleen Juuson luokse. Juusolla menin viimeksi noin kuukausi sitten. Oli kyllä herra mennyt eteenpäin! Viimeksi "valitin" suoruuden puuttesta ja hitaudesta pohkeelle sekä kuolaimen alle painautumisesta. Oikeastaan kaikkiin näihin vikoihin oli nyt tullut muutosta parempaan! Hyvä niin. Mulla ei ollut taaskaan kannuksia, mutta Juuso silti oli paremmin kuulolla jalalla. Tosin lopuksi se vähän väsyi ja hidastui :D
Suoruus tuntui tosi selkeästi ravissa, mutta laukassa on vielä tekemistä. Pikkuhiljaa! Kuolaimen alle painautumista ei enää ollut ollenkaan! Selkeästi pohkeella eteen ratsastus on auttanut tässäkin.
Pakko kehua. Juuso kyllä väläyttelee tolla takaosallaan hyvää piruettilaukka-askelia välillä puolivahingossa... Sille kun saa voimaa ja kuntoa lisää niin en yhtään ihmettele jos sillä voisi joskus vaativia starttaa... :)

Pakko laittaa kuva mun synttärilahjasta tänne. Meitin mekaanikko, eli Hertan hoitaja/vuokraaja, on nyt innostunut ja osti mulle synttärilahjaksi tälläiset housut kisoihin! Nämä saa näppärästi valkoisten housujen päälle. Housuissa lukee siis Hertan nimi ja tietenkin pinkillä. ;) Hienot on!

Luulin että päivän hevostelut olivat siinä, mutta sitten muonittaja/mekaanikko Riikka soitti että tulisinko ratsastamaan ponilla. No minähän lähdin kun ei muuta tekemistä loppuillaksi ollut! Pääsin siis ratsastamaan ihka aitoa new forest poni Goldya. Aivan ihana kultainen poni! Goldy on vasta 5 vuotias, mutta todella simppeli ja rehellinen ratsastaa. Jos tämä olisi ratsastuskoulussa tuntiponina, niin se olisi joka ikisen tytön suosikki ja siitä tapellaan! :D Aivan ihana. Laadukas ja kiva laukka silläkin on, odotin pahempaa.. ;) Mun täytyy kyllä nyt laihduttaa lisää jotta voin ratsastaa poneilla. Mä en ole oikein ikinä poneilla mennyt vaan olen aina ratsastanut hevosilla. Nyt on aika ottaa menetetyt ponivuodet takaisin! Lenkkeilyn makuun pääsinkin jo eilen, sillä mekaanikko-Riikan kanssa käytiin Järvenpään lenkkipoluilla käveleksimässä joku 6 km lenkki. Kohta olen niin fitness, että vaihdan tämän fitnessblogiksi (no ei kai!)
Takaisin taas aiheeseen, eli poniin. Tästä poneilusta löytyy jopa kuvia. Ilokseni kuvista huomasin että tuo poni sopisi mun tämän hetkiseen hiusten väriin! ;)

 

Ponitytön unelmapäivä viettää koko päivä poneillen! Harmi kun vapaapäiviä ei ole kovin usein...

7. Kokoaminen

Toiveiden perusteella olen teiltä lukijoilta saanut näiden treenivinkki-postausten saralta eniten toivomuksia kokoamiseen liittyen. Kaikki toiveet eivät suoranaisesti ole olleet kokoamisesta, mutta monissa ehdotuksissa ja kysymyksissä taustalla on kokoaminen vaikuttamassa. Suoraan sanottuna kokoaminen on avain kaikkeen.
En pysty kirjoittamaan niin kattavaa tekstiä, jonka luettua jokainen osaa yhtäkkiä teoriassa koota. Se ei ole tehtävä, joka ratsastetaan tietyin avuin. Se on hevosen tapa liikkua ja kantaa itseään!
Ja hiphei, kokoaminen on myös se missä meillä on vielä paljon tekemistä. Tämä on siis monen monella ratsukolla se isoin työmaa!

7. Hevosen kokoaminen

Kokoaminen on ratsastuksen perusta. Se alkaa jo oikeastaan kun ratsastaja menee ensimmäistä kertaa nuoren hevosen selkään. Me ratsastajat häiritsemme hevosen luontaista tasapainoa, joten meidän täytyy koota hevosta, jotta se pystyy säilyytämään tasapainonsa. Kokoaminen lähtee jo siitä, kun nuori hevonen joutuu muuttamaan omaa liikkumistaan ratsastajan paino selässä. Hevosella on luonnostaan suurin osa painosta etujalkojen päällä, ja kun lisäämme ratsastajan painon tähän, se kuormittaa lisää. Hevosen täytyy siirtää painoaan takaosalle, jotta se pystyy kantamaan ratsastajaansa Tätä kokoamista me lähdemme sitten muokkaamaan hevosen koulutustason myötä. Mitä enemmän hevonen oppii siirtämään painoa takajaloilleen, sen kootumpana se kulkee.

Kokoaminen on hevoselle luonnollista. Kaikki kouluratsastusliikkeet joita opetamme hevoselle, ovat periaatteessa täysin luonnollisia hevoselle. Ne tekevät niitä keskellä laidunta riehuessaan ja leikkiessään. Jokaisella hevosella on tietenkin eri kapasiteetti koota itseään (tähän vaikuttaa mm. rakenne) mutta kaikilla on edellytykset kokoamiseen. On eriasia saada kokoamisaste koulutuksen kanssa ulos kaikilta hevosilta, mutta jokaisen hevosen kohdalla sen kokoamista voidaan parantaa, oli sen käyttötarkoitus ratsastuksessa mikä tahansa.
Kun hevonen kootaan, sen koko liikkuminen muuttuu. Etujalkojen liikkeeseen saadaan ilmaa ja näyttävyyttä, takaosa pääsee polkemaan rungon alle.
Kokoamisasteita on erilaisia. Matalampi kokoaminen vaaditaan He B tasolla, kun taas korkein kokoaminen vaaditaan GP:ssä.

Piruetti on äärimmäistä kokoamista. Siinä takajalat polkevat syvälle rungon alle ja koko hevosen runko lyhenee. Takajalat tulevat kohti etujalkoja, jolloin etuosan täytyy nousta ylös "pois takajalkojen tieltä"

Mistä tunnistaa oikeaoppisen kokoamisen?

Aloittelijat yleensä tunnistavat hevosen "muodon ja kokoamisen" ensin hevosen kaulasta. Ns. "pää nyökyssä" on helppoa tunnistaa. Tämä pään ja kaulan asento on kuitenkin vain se jäävuoren huippu. Pikkuhiljaa silmä alkaa harjaantumaan oikealle kokoamiselle. Se kaula ja niska kyllä tulee oikealle paikalleen, kun kokoaminen on aitoa. Koskaan hevosen muotoa ei lähdetä ratsastamaan kaulaa tuijotellen, vaan TAKAOSASTA. Kun takaosalla on paino ja hevonen kantaa itseään, sen selkä pyöristyy ja nousee ylös, ja tämä selän pyöristyminen jatkuu sieltä takajaloista aina sinne hevosen niskaan. Silloin hevonen on koottu. Pelkkä kaulan asento ei kerro kokoamisesta juuri mitään.

Eri muotoja on monenlaisia ja ne vaihtuvat kokoamisasteen mukaan. Hevonen voi olla koottuna vaikka se ravaisi eteen-alas muodossa. Tällöin niska ei ole korkein kohta, mutta sillä onkin selkä ja takajalat käytössä. Ratsastajan täytyy valita tilanteen mukaan oikea muoto.
Kokoamisen perusperiaatteet (jotka kaikki ovat varmasti kuulleet moneen kertaan) ovat mm:

• Niska korkein kohta (suitsien niskahihna)
• Turpa luotiviivalla, tai hieman sen edessä
• Selkä ja kaula yhtenäisen pyöreänä, vatsalihakset käytössä
• Hevosen takajalat polkevat rungon alle (huom, ei myöskään liikaa)
• Etuosan liike kevenee ja nousee
• Hevonen kurkottaa kohti kuolainta, kuolaintuntuman ollessa pehmeä
• Huom! Kokoaminen ei tarkoita hidastamista! Kokoaminen on todella paljon eteenpäin ratsastusta.

"Connection starts with the rider’s leg powering the horse forward (1) and ends when energy is returned to the rider’s hand (8)."

 Lähde: http://collectingtbs.com/

Tässä kuva selkeyttämään ideaa. Kuva lainattu  http://collectingtbs.com/

Keskiravissa vaaditaan myös kokoamista. Jotta keskiravissa saadaan etuosaan ilmavuutta, hevosen täytyy olla koottuna.

Täytyy kuitenkin heti huomauttaa, että kenenkään ei tulisi verrata ratsukoita mustavalkoisesti näihin kohtiin. Kuten jo sanoin, muotoja voi olla erilaisia ja hevosiakin on erilaisia. Jos hevosella on menossa koulutuksessa vaihe, jossa sille opetetaan uutta, jokainen ratsastaja joutuu miettimään hevosensa "suosikki muodon". Se jossa sen on hyvä olla ja se on rento. Tällöin voidaan sallia jokin puute, joka ei täsmää tähän "kokoamisen kohtiin". Jos hevonen tykkää olla aavistuksen kuolaimen takana/edessä, esim. piaffin opettaminen voidaan antaa sen tehdä haluamassaan muodossa ja se ei silloin ole virhe. Koskaan ei saa "lukita hevosta korrektiin muotoon", jos hevonen ei ole siihen vielä valmis. On ratsastajan tehtävä kuunnella hevosta ja tunnistaa hevoselle mieluisin muoto ja asento työskennellä. Ajan myötä tätä asentoa voidaan muuttaa kohti oikeaoppista kokoamista, pikkuhiljaa. Kokoaminen tarvitsee hevoselta voimaa ja lihaksia, joten sitä ei tehdä yhdessä yössä, vaan vuosissa!

Jokainen voi arvostella ratsukkoja areenalla "tuolla ei ole oikea muoto/tuo on luotiviivan takana/edessä..." mutta toivoisin että jokainen ymmärtää sen, että ratsukolla voi olla siihen syy. Se voi olla puhdas vahinko. Hevonen voi olla väsynyt, eikä jaksa kantaa itseään jolloin se valuu kuolaimen taa, tai toki se voi myös paeta kovaa kättä. Joskus hevonen tykkää olla kuolaimen takana, ja valuu sinne "turvaan". Jokainen kuitenkaan ei tahallisesti halua hevosta kuolaimen taakse, aina vaan kuulee kuitenkin kentän laidalla ihmisten tarraavan heti kaikkiin vikoihin kiinni.
Kaikki me kurkotamme kohti sitä oikeaa kokoamista, mutta voimme olla ties missä vaiheessa sillä tiellä.

 Kokoaminen on hevosen bodaamista. Kukaan ei voi mennä kuntosalille ja nostaa penkistä 100 kg ilman siihen tarvittavia lihaksia. Myöskään hevoset eivät voi 4 vuotiaana satulaan totuttamisen jälkeen koota itseään GP:ssä vaadittuun kokoamiseen tuosta noin.

Miten kokoamista tehdään?

Ei voi sanoa, että "pidä kädet paikallaan, istu tiiviisti ja kokoa jalalla" ja voila! Ratsastajan täytyy tietää miltä tuntuu kun hevonen on koottu, jotta hän voi lähteä sitä vaatimaan. Ei ole mitään tiettyjä apuja siihen, mitä käytettäessä hevonen kokoaa. Laukannostolle ja pohkeenväistölle on omat apunsa, kokoamiselle ei. Kokoaminen ei ole temppu, vaan tila, jossa hevonen pystyy suorittamaan temppuja. 
Tiivistetysti voidaan sanoa, että kokoamiseen vaaditaan paljon pohkeita, jotka ratsastavat hevosen takajalkoja nopeiksi. Yhdessä tiiviin istunnan ja ohjastuntuman kanssa houkuttelemme hevosta siirtämään painoa takaosalle.

On sanomattakin selvää että kokoaminen on hevoselle rankempaa kuin "levällään" kulkeminen. Sen takia hevoset eivät sitä tuosta vain tee. Toisilla hevosilla kyky koota on parempi kuin toisilla. Tällöin vaatii enemmän töitä hevoselta, joka ei luonnostaan kokoa herkästi. Kaikki voivat kuitenkin koota enemmän ja vähemmän itseään.

Piruetissa takajalat tulevat rungon alle. Tässä kuvassa näkee kuinka takajalka melkein koskettaa etujalkaa.

Lähtökohtaisesti hevosen täytyy liikkua pohkeenedessä, jotta se voi koota. Hevosen moottori ja voima, eli takaosa, työntää aktiivisesti takaa eteen kohti kuolaintuntumaa. Hevonen on peräänannossa. Kokoamisessa lähdetään tuomaan hevosen takajalkoja vielä enemmän rungon alle polkemaan, jolloin takaosa laskee ja etuosa nousee. Mitä parempi kunto hevosella, sen paremmin se jaksaa kulkea pitkiäkin aikoja koottuna. 

Aluksi pienetkin kokoamispätkät ovat tärkeitä. Pikkuhiljaa näitä kokoamispätkiä jaksaa hevonen tehdä useamman putkeen, ja vielä tästä eteenpäin hevonen jaksaa säilyttää itsensä siinä. Pienistä askelista liikkeelle!

Puolipidätteet ovat myös avainasemassa kokoamiseen. Hevosella täytyy olla moottori takaa käynnissä eteenpäin. Kun muutamme istunnalla ja puolipidätteillä hevosen liikettä kohti kokoamista, hevosen on suunnattava liike-energia myös ylöspäin. Eli hevonen ei pääsekkään lisäämään vauhtia, vaan se suuntaa takaa tulevan liike-energiansa ylöspäin, kun sitä ei päästetä enempää eteen. Tällöin etuosa nousee ja takaosa laskee. 

Kokoavia liikkeitä ovat mm. avo ja sulkutaivutus kaikissa askellajeissa. Niistä voit lukea lisää täältä.

Näitä liikkeitä kannattaa alkaa menemään jo varhaisessa vaiheessa, sillä ne kehittävät hevosta kohti kokoamista. 

Kokoavia liikkeitä ovat toki myös piruetit ja piaffi, mutta ne ovat jo liikkeitä, joita ei voi tehdä ilman koottua hevosta. Avo ja sulkutaivutuksia voi aloittaa hevosella joka ei ole vielä koottu, tarkoituksena kehittää hevosta niiden avulla kohti kokoamista.

Hevosta ei voi vetää kokoamiseen. Sitä ei voi vetää ja potkia "pakettiin". Se ratsastetaan ja kootaan jalalla takaa eteen, kohti kuolainta, vetämättä suusta!

Kohti kokoamista tehostaa myös siirtymiset. Siirtymisiä voi tehdä rojahtaen löysästi tai kootusti ja kevyesti. Siirtymiset eivät ole temppu, joten yleensä niitä ei pahemmin tehdä. Suosittelen kaikille tekemään siirtymisiä joko askellajin sisällä tai askellajista toiseen! Tällöin joudutte tekemään töitä perusapujen kanssa, eli kaasun ja jarrun. Kaasun ja jarrun yhteispelittäminen taas auttaa kohti kokoamista!

Piaffissa vaaditaan paljon myös kokoamista. Hertta on takakorkea hevonen jolla pitkä selkä, joten sille piaffi on erittäin vaikeaa. Tässä kuvassa se polkee hyvin, mutta se saisi lyhentyä vielä enemmän rungostaan ja tuoda takajalkoja alle, jotta etuosa nousisi. Tässä se kuitenkin on leuakakulmastaan sopivasti auki.

Kyetäkseen koota, hevosen täytyy olla rento. Rentous ei kuitenkaan riitä, sillä sen täytyy myös olla aktiivinen. Esimerkiksi hevonen joka menee rennosti mummohölkkää, ei pysty kokoamaan jos se ei ole aktiivinen. Rento mummohölkkä ei siis ole kokoamista, vaikka olisi kuinka rentoa.
(Tähän kohtaan tulee mieleen "vitsi": Kouluratsastus on hevosen ratsastamista rennoksi, jotta se voidaan ratsastaa takaisin jännittyneeksi... :D )

Kokoomiseen ei ole olemassa yhtä ja ainoata tapaa. Sitä ei voi opettaa "tee näin ja noin niin kokoat hevosen". Ei se hevonen kokoa vaikka kuinka oikein pyytäisi, jos sillä ei ole siihen tarvittavaa voimaa. Ratsastaja oppii kokoamaan hevostaan, kun hän saa niitä pieniä ahaa-elämyksiä, miltä se tuntuu. Kokoaminen lähtee pienistä askelista.

Passagen liitelevät askeleet eivät onnistu, jos takaosa ei ota painoa. Etutassu nousee jos takaosa ottaa painoa itselleen pois etujaloilta!

"Ajattele, että yksi kokoava askel on kuin helmi. Se yksikin helmi on arvokas. Kun saat kerättyä lisää niitä arvokkaita helmiä jonoon, saat ajanmyötä helmikaulakorun. Kun saat itsellesi kokonaisen helmikaulakorun, on sinulla täydellinen kaulakoru kasattuna. Niistä yksittäisistä kokoavista askelista saat täydellisen kokoamisen kaikkeen liikkumiseen hevoselle, täydellisen helmikaulakorun."

Hienoja kuvia Ypäjältä!

Löysin jälleen kuvasivustoilta kuvia meistä. Tässä on perjantain PSG luokasta kahden eri kuvaajan ottamia kuvia joita ostin.

Ensin Mirella Ruotsalaisen ottamat kuvat. www.hertjekker.fi

Hyvin näkee tässä sitä rakennetta... :D

Sitten on vielä Hanne Heinosen ottamia kuvia. Näissä on mun mielestä tosi paljon taiteellisuuttakin mukana, ihana tunnelma! :) www.hamh.pic.fi

HUOM!
Hippolan kuukauden blogi äänestystä on vielä kaksi päivää jäljellä. Muistakaahan käydä äänestämässä! :)

--->> ÄÄNESTYKSEEN

Äänestkää meitä!

Olemme osallisena Hippolan kuukauden blogi-kilpailuun!

Kilpailussa voittaja pääsee kuukaudeksi Hippolaan vierailevaksi bloggaajaksi ja tällä kertaa voittaja valitaan puhtaasti lukijoiden äänestämänä, eikä muiden bloggaajien toimesta.

Olisi ihanaa jos kävisitte äänestämässä meitä Hertan kanssa Kuukauden blogiksi! :)
Äänestykseen pääsette tästä:

http://www.hippola.fi/kysely/

Äänestys päättyy 28.8 klo 20!!!

Ypäjä Day 2

Helpotuksesta huokaisu!

No nyt on ensimmäinen virallinen Intermediate I suoritettu! Prosentteja irtosi enemmän kuin eilisestä PSG luokasta, eli 61,09% ja sijoituttiin heti luokan puoli väliin, eli ei edes jääty häntäpäähän! Olin ihan varautunut jumbosijaan, sillä kisakumppaneita katsellessa iskee aina paniikki ja alemmuuskompleksi.

Päivä alkoi perus sählingillä aamusta jo kun kuivasin hiustenkuivaimella mun kisahousuja. Ne eivät olleet kuivuneet yön jäljiltä. Huomasin siinä kuivatessani niitä että ne ovat revenneet haaroista!!! Tosi kiva. Mulla on reikä housuissa ja ei varahousuja vaikka juuri alkavalla viikolla olin puhunut että tarvitsen uudet kisahousut! Meillä ei tietenkään löytynyt edes neulaa tai lankaa jolla olisin voinut parsia ne kasaan. No ei muutakuin valkoiset alkkarit alle ja toivotaan ettei pahemmin vilku! :D Ei terve taas tätä mun säätämistä...

Kiitos kuvista kuuluu Riikalle, meidän tämän päivän mekaanikolle! 

Rata oli rikkeetön ja tasainen jälleen. Tämä on mukava todeta, sillä se kertoo siitä että temput tällä tasolla ovat meillä aikalailla hanskassa. Kyetään esittämään ne puhtaasti, mutta kuten tiedämmen, se ei riitä...
Vaikka prosentit tälläin alottelijalle ovat hyvät, ne ei henkilökohtaisesti mulle tulevaisuudessa riitä. Tasaisuus ja rikkeetön, sekä sujuva ohjelma ei riitä. Silloin se on sitä 60% keskiarvolla suorittamista. Tällä keskiarvolla suorittaminen tarkoittaa, että liikkeet esitetään ja suoritetaan rikkeettä, mutta niihin tarvitaan laatua, jotta prosentit saadaan ylös.
Meidän kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan huimasti lisää kokoamisastetta ja voimaa radalle. Hertta tekee teknisesti oikein, mutta tarvitaan vielä lisää takaosan päälle istahtamista. Tuomarit eivät voi antaa meille 6 parempia numeroita ellei hevonen liiku kootumpana. Okei, saadanhan me yksittäisiä 7 tai melkein jopa 8 välillä, mutta ei se paljoa auta.

Hertta oli parempi ratsastaa kuin perjantaina. Silloin meille tuli tosiaan kiire verryttelyyn ja sössin sen. Kun on kiire mä sorrun siihen että otan vain ohjat käteen ja lähen hanattaa. Hertta ei ehtinyt saada selkäänsä mukaan. Tälle päivälle sitten korjasin asian ja otin pitkän verkan pitkällä alkuverryttelyllä. Ensin todella eteenalas ja pitkäksi, jotta selkä saa venyä ja saisin sen ylös. Tästä pikkuhiljaa aloin nostamaan muotoa, ja työskentelin aktiivisesti pikkupätkissä jonka jälkeen pikkutaukoja paljon. Tämä toimii paremmin kuin "nopea prässi" ja radalle.

Suosikkikuva, kaikki sojottaa johonkin suuntaan.. :D Hertan  korvat ja jalat ja häntä jajaja...

Toinen asia minkä sain korjattua eilisen virheistä, oli radan kiireisyys. Nyt tuomarit eivät huomauttaneet hätäisestä ratsastamisesta/ajamisesta. Mutta heti se helpottaa mun ratsastamista jos Hertta ei iske käsijarrua päälle. Hätäännyn hevosen jarruttamisesta ja alan ratsastaa vähän liikaa, jolloin se vain menee kiireiseksi. Lauantain radalla H liikkui vielä suht hyvin ohjelman alussa, mutta kyllä se hyytyi loppuun. Se alkoi joka ikisen pidätteen tai minkä tahansa signaalin puitteissa yrittää siirtyä käyntiin/seis. Aloin tuntemaan selkään kuinka se muuttui flegmaattiseksi ja halusi alkaa painaa kädelle. Se valui etupainoiseksi ja viimeisetkin kokoamisen rippeet hävisi. Mutta selvittiin vielä maaliin vähän patistellen! Mieluummin näin, kuin se että koko ohjelma on väsynyt. Nyt vain loppumetrit vetivät hapoille. Tämä on kyllä pitkä ja rankka ohjelma, ja me ei olla vielä sen vaatimalla tasolla. Talven aikana täytyy nyt kasvattaa sitä kuntoa ja kokoamisastetta voiman kera.

Kertokaahan mulle, mistä oikeat kouluratsastajat oppii sen nätin ilmeen pitämään hevosen selässä...? :D Ei onnistu multa.

Tuomareiden kommentit olivat erittäin yksimielisiä ja niin olen minäkin. Tässä on todella hyvä ja tasaisen varma pohja, mutta siihen lisätään pisteenä iin päälle voima ja kokoaminen, niin prosentit kyllä nousee! Tuomarit haluavat antaa enemmän pisteitä ja jos hevonen on kootumpi, niin sieltä ne pisteet tulee. Ei mitään muuta. Helppoa ja yksinkertaista! ;) (NOT)

Kaverini katseli kuvia ja videota radasta illalla ja totesi heti "miten sillä on valunu satula noin eteen".  PSG radalla tuomarikin huomautti asiasta ja nyt kaverikin huomasi heti saman. Mä olin molempina päivinä ennen rataa siirtänyt sitä jo kerran taaemmas ja se on valunut uudelleen eteen. Tätä ongelmaa ei ole kyllä hetkeen ollut tämän satulan kanssa, niin nyt sitten oikea superongelma. Se satula ei kyllä valu mihinkään, jos Hertta ei valu etupainoiseksi, mutta nyt kyllä valui kaikki etupainoiseksi ja satula vielä paineella päälle.. Tosi kiva... Satula on juuri kesän alla topattu jne. Vaikeuttaa kyllä kivasti hevosen liikkumista kun se valuu. Mulla on sellainen satulan kohottajageeli joka laitetaan etuselkään. Täytyy varmaan ottaa se kuitenkin taas käyttöön. Huoh. Täytyy myös taas jutella meidän satulatoppaajan kanssa.

Voi kun se on soma! Vähän kyllä näyttää suomenhevoselta tässä kuvassa... ;)

Kilpuri ja meidän mekaanikko/huoltomies/muonittaja/kuvaaja/Hertan vuokraaja ja hovimies Riikka varikkoalueella. ;)

Sikaosastolle jouduin kotimatkalle ;)

Hertan permanentti!

Ypäjä Day 1

Heti kättelyssä täytyy sanoa että olen pääpiirteittäin tyytyväinen rataan, mutta paljon on vielä parannettavaa. Rata oli rikkeetön, mutta en ole edelleen tyytyväinen liikkumiseen ja kokoamisasteeseen.

Hertta oli heti verryttelyssä niiiiin hidas ja laiska!!! Sain oikeasti jo vähän suuttua sille että oikeasti siihen jalkaan täytyy reagoida. Se ei ole väsyneen tuntuinen, vaan pikemminkin "ei oikein nyt jaksais huoh"-asenteella liikkeellä. Kotitreeneissä se on ollut tosi kevyt ja reipas mutta kisoissa jotenkin tylsistynyt. Vähän sain kuitenkin ennen radalle menoa "kuumennettua" sitä ja sitten radalle.

Kaikki kuvat ottanut Ansku

Taiteellista. (Tosiasiassa Ansku ei vaan osannut tarkentaa.. ;) Sori kuittaus! :D )

Tosiaan, radasta tuli hieman kiireisen oloinen kun niin apinan raivolla ratsastin. Haluan että H liikkuu itse eteen, jolloin mun täytyy vain "istua selässä ja näyttää suunta". Tällöin on helppoa keskittyä taivutuksiin ja niinpäin pois. Nyt kuitenkin mulla menee kaikki energia siihen kun yritän patistaa sitä eteen, jolloin ei vain yksinkertaisesti voi yhtäaikaa ratsastaa eteen ja sivulle ja taivutta ja koota ja ja ja... Hevosen täytyy liikkua itse eteen, moottori käyntiin.
Jos Hertta ei liiku itse eteen, noidankehä on valmis.
Hertta hyytyy ---> Takaa tuleva työntö häviää, moottori sammuu ---> Alan ratsastamaan liikaa "liikuliikuliiku" mentaliteetilla---> Askelluksesta tulee kiireinen---> Painetta kasaantuu ohjille kun hevonen alkaa nojaamaan eteen, eli kottikärry-efekti
= lopputuloksena etupainoinen ja kipittävä hevonen ilman takaosaa.

Hyviäkin pätkiä oli, mutta nyt tarvitaan jostain Hertalle ENERGIAA! Ihankuin Herttaa vähän kyllästyttäisi tässä loppukesästä tää kisaaminen. Sitten kun syksy oikeasti tulee se yleensä on taas herännyt ja liike on ihan eri planeetalta radoilla kun se on taas vähän pörhelö. Keväisin se myös on tosi energinen liikkuja  ja näyttävä, mutta rikkeitä voi tulla kun se käy kuumana. Tälläin kesällä se on joo tasainen, mutta niin tahmatassu! Luin blogini vanhoja tekstejä viime syksyltä ja taas se on syksyllä ollut ihan hullu, joten odotan innolla että se tuosta taas vähän herää... :D

Tuomarit olivat yksimielisiä siitä että hieman kiireisen oloinen rata, mutta hyviä pätkiä ja pääosin tasaisen varmaa suoritusta. Enemmän painoa takaosalle. Yksi tuomareista sanoi myös "siirrä satulaa taakse", mä tosin olin juuri ennen radalle menoa siirtänyt sitä taakse, Hertta vain on niin takakorkea ja vielä pitkäselkäinen että  tuo on ikuisuusongelma meillä.
Loppusijoitus oli 14/32, eli ihan hyvä tuohon tasoon nähden. Tuomarit olivat tosi tiukkoja ja saatiin 60,704%. Jos oltaisiin saatu YKSI PROSENTTI enemmän pisteitä, oltaisiin saatu sijoitus, joten todella pienestä oli kiinni tänään kaikki. Tämän päiväiseen tiukkaan linjaan suhteutettuna olen tyytyväinen prosentteihin, vaikka ne poikkeavatkin "normaalista" alemmas päin hieman.

Huomiselle Inter radalle mulla on nyt muistilista tän päiväisen perustella tehtynä:
- Hertan täytyy reagoida jalkaan paremmin
- Jos se on taas tahmea, mun täytyy herätellä sitä vielä rohkeammin
- Pakko ratsastaa eteen, mutta niin, ettei siitä tule kiireisen oloista (toivotaan että hevosen oma moottori käynnistyisi niin helpottaisi kummasti...)
- Rauhallista, mutta aktiivista, tiivistetysti!

Keskiraviin lähdössä. Tässä se näyttää energiselle...

Avotaivutus

Myös avotaivutusta

Tässä näkee mun mielestä vähän sitä "hyytynyttä" menoa.

Laukanvaihto juuri mennyt

Laitan nyt (vähän myöhässä...) meidän Inter debyytin videon näkyville... Katsotaan meneekö huomenna huonommin vai paremmin, siinähän voi sitten videoita vertailla keskenään... :P Vähän toivon armoa tuohon videoon! Toi oli meidän ensimmäinen Inter I ja mua jännitti ihan vietävästi. En osannut edes laskea laukavaihtoja yms ja niitä tulikin sitten 9 kappaletta 7 sijaan.. :P Noh, keltanokka kun olen!


Ei tässä nyt olisi enää paljoa kisoja. Olen jättäytynyt muutamista kisoista pois loppukaudella vaikka alunperin oli tarkoitus mennä. Nyt haluan keskittyä tason nostoon ja treenaamiseen ennemmin kuin radoilla pyörimiseen. Tahdon kuitenkin tämän Interin tutustuttaa nyt tähän loppukauteen, jotta ensi kaudelle olisi sitten "tietä vähän raivattu". Katse on jo enemmän talven treeneissä kuin tämän kauden kisoissa!

Keskiravia