Kootussa Ravissa

21. joulukuuta 2018

Ulkopohje... Oikeasti!

Oltiin eilen Hansun kanssa Riitan kotimaneesissa. Pitäisi melkein ottaa tavaksi että vaikka kerran kuussa raahaisi ponin toiselle maneesille. Hansu meinaan liikku aina vain paremmin kun ollaan muualla kuin kotona :D Vaikka sitä tietenkin vähän jännittää ja on varautuneempi, niin se ei näy ulospäin. Se yleensä laukkaa paremmin vieraissa paikoissa, jotenkin se on enemmän "rinta rottingilla" kun kotona sen huomio helpommin kiinnittyy muihin juttuihin. 
Hansu on vähän ujopoika, ei mylvi tms vieraissa paikoissa mutta itse tunnen selkään kun sen vähän tekisi mieli kulmien alta katsella muttei tee siitä numeroa. 

Jatkettiin tunnilla tätä "mummohölkkää" mitä viime tunnilla aloitettiin. Eli pientä ravia ja niska alas. Siitä sitten isompaa ravia ja niskan pitäisi pysyä edelleen alhaalla ja venyttää kohti tuntumaa. Hansu helposti tässä vaiheessa haluaisi nostaa niskan ylös mutta huomaa jo viikon treenin tuottaneen tulosta tämän asian kanssa. En ole koskaan saanut niin hyvää imua eteen kohti kuolainta matalalla niskalla mitä eilen saatiin. Ensin ajattelin maneesille ajaessa "toivottavasti ei tehdä sitä mummohölkkää sillä voi olla ettei onnistuta kun ollaan vieraassa paikassa", mutta pakko sanoa että hetken jälkeen me onnisuttiin siinä paremmin kuin koskaan :D 
Miten voikaan joku olla näin iloinen siitä että onnistuu mummohölkässä! 
Tätä treeniä nyt sitten jatkan pitkään. Tämä ei tarkoita etten nyt pariin kuukauteen muuta teekkään kuin mummohölkkää, mutta otan sen mukaan jokaiseen treeniin enemmän ja vähemmän. 

Myös iso muutos tapahtui ihan vaan sillä että oikeasti otin ulkopohkeen käyttöön, etenkin siinä oikean laukan vaikeammassa osassa. Tehtiin piruetteja sillä harjoitteella mistä viimeksi puhuinkin. Eli käyntipiruetista suoraan laukkapiruettiin ja takaisin. Kerroin Riitalle että tällä tekniikalla sain Hansun askeltamaan rauhassa kaikki piruettiaskeleet oikeassa laukassa, mikä on ollut sille helpompaa vain "pomppia takaosalla". Vasemmassa laukassa tulee hyvät ja pehmeät askeleet piruettiin ja siitä ulos mutta oikea on tosiaan ollut tapana Hansulla "fuskata" ja kiirehtiä. 
Aloitettiin ensin helpommassa eli vasemmassa tämä pireuttiharjoite ja Hansu suoritui siitä hyvin.
Sitten otettiin se oikea ja heti jo käyntipiruetin aikana Riitta jaksoi motkottaa mun vasemmasta pohkeesta, eli ulkopohkeesta että käytä sitä. No minähän "käytän koko ajan!". Joo, olevinaan käytän... Huomaamattani vien vasemman ulkopohkeen vain hyvinhyvin taakse! Melkein nälkäkuoppiin! Ja noin lyhyt hevonen mitä mullakin on, niin kohta se pohje on hännässä...
Eli mitä olen tässä piiiiiitkään tehnyt? Olen muka käyttävinäni ulkopohjetta (vasen) mutta todellisuudessa vien sen vain taaemmas ja silloin en oikeasti edes käytä sitä! 
Olen varmaan kehittänyt sen "pitääkseni" Hansua asettuneena kun se on ollut huojavmpi nuorempana ja saanut "sätkyt" kun yritän ulkopohkeella suoristaa sitä. Olen huomaamattani kehitellyt kompromissin välttääkseni Hansun kuumentumisen ulkopohkeen käytöstä: "Jos Hansu siedät että pidän sut banaanina ulkopohjetta viemällä taakse, niin siedätkö sitten ulkopohkeen käytön?"
Eli käytän ulkopohjetta, mutten kuitenkaan käytä. Mukamas käytän, huijaan. 

Nyt jo käyntipiruetin aikana Riitta käski käyttämään jalkaa edessä. Taino edessä ja edessä, NORMAALILLA paikalla eli satulavyön kohdalla. Voi jeesus mikä tunne kun jo käynnissä yhtäkkiä Hansun vasen lapa tulikin ylös ja tuntui että mulla ois isokin hevonen alla. Tästä sitten laukannosto suoraan laukkapiruettiin... Siis musta tuntui että Hansu "hyppää pystyyn" kun se nosti jo etuosaansa enemmän ja istui siellä piruetissa oikeassa laukassa! Ihan mieletön tunne!
Välilä toki Hansu sekosi jaloissaan mutta ihan sama. Ei muuta kuin uusi yritys ja taas sieltä irtoaa mielettömän pehmeitä ja askeltavia piruettiaskeleita niin että musta tuntuu kuin hevonen olisi menossa levadeen... vaikka se siis oli tyyni ja rauhallinen!
Mulla on luonnostaan aina ollut vasen jalka vähän taaempana kuin oikea, se on mun luonnollinen vinous. Tämä lähtee jo ihan mun lantiosta asti ja Hertan kanssa kun kävin Aira Toivolan ratsastuspilateksessa, niin nimenomaan mun vasenta jalkaa piti lähteä korjaamaan lantiosta asti "eteen ja auki", sekä ajatella varpaita enemmän ulos. Mun vasen jalka haluaa kääntää varpaita sisään, polvi menee liikaa kiinni satulaan ja pohje työntyy taakse. Tämä ei ole siis uusi juttu mutta Hansun kanssa se nyt korostuu!)

KAIKKI tämä ihan vain sillä että käytin ulkopohjetta SATULAVYÖN kohdalla ja "työnsin ulkolavasta" käännökseen, enkä väkisin vängännyt hevosta "banaanina" mitä olen pitkään tehnyt vain "varmistellakseni" että hevonen pysyy käsissä... Ihankuin se enää edes olisi mihinkään lähdössä...

Koristeena kohta vuoden vanha kuva, tammikuussa otettu. Kohta siis vertailukuvien paikka.. ;)
Kuva Taru Arola

Olen tottunut pirueteissa varsin tavalliseen poljentaan. Hertalla kyllä oli ihan hyvät piruetit, mutta sillä oli rakenteellisesti hyvin suorat takajalat ja se oli myös matalampi edestä kuin takaa jo luonnostaan. Vaikka se parhaansa mukaann osti etuosaansa ja istui takaa pirueteissa (myös tuomarit kommentoi piruetteihin jopa Hertalle "istuu hyvin takaa") niin pakko nyt sanoa että se tunne on täysin erilainen mitä nyt koen Hansun kanssa joka on vasta heikompi eikä edes jaksa kunnolla istua sinne... Miettikää millaiset piruetit Hansulle tulee kunhan se tuosta kasvaa ja voimistuu ja kehittyy?!
Jos nyt jo olen että herranjumala mehän kaadutaan taakse, niin mites sitten kun se vielä oppii nostamaan etuosaansa vielä enemmän ja jaksaa istua kauemmin? :o
Tässä kyllä huomaa kuinka barokkihevoset ovat rakentuneet takaosansa päälle. Sotahevosiksihan ne alunperin on tehty, aina valmiina jousiensa päällä hypähtämään ties mihin siitä. Tämä on näille niin luontaista. Hassua kun koko elämänsä on yrittänyt nopeuttaa ja kasata laukkaa jotta parin kk päästä voisi alkaa vähän kääntää piruettia, niin tämän kanssa se piruetti oikeastaan jo on siellä sisäsyntyisesti, pitää vain oppia hallitsemaan sitä. Hansulle on kyllä piruetin opiskelu ollut tähän mennessä näistä kaikista tehtävistä helpoin... 

Kun oltiin pirueteissa saatu tämä mun vammanen vasen jalka toimimaan ja Hansu suoraksi, niin ai että mikä vaikutus sillä oli Hansun laukkaan! Siitä tuli "normaali" ja minä pääsin laukassa istumaan ihan erilailla! Pääsin oikeasti istumaan, oltiin Hansun kanssa ratsukko, ei ratsastaja ja hevonen. 

Edelleen jaksan olla innostunut siitä kuinka paljon opettaa mennä näin erilaisilla hevosilla. Kyllä mä puoliverisistäkin edelleen tykkään, mutta huomaan kyllä että olen ihastunut lusitanoihinkin mitä enemmän niihin olen perehtynyt. Väitän että opin tästäkin niin paljon kun alla on näin erityyppinen hevonen!
(Ja muistan hevosella kuin hevosella käyttää sitä (vasenta) ulkopohjetta oikeasti, eikä vain viemällä taakse... ;) )


18. joulukuuta 2018

Pirueteista eteen-alas

Joulukuu on valmennuksien osalta ollut hieman kevyempää osittain minun aikataulujen ja osittain valmentajan. Tähän päälle isketään vielä joulun pyhät niin kevyempää on. Ajattelin kyllä treenata itsekseni ihan kunnolla joulun alla (kerrankin on aikaa kun en ole pyhiä töissä) vaikkei valmennuksia ole. Vielä ennen joulua tehdään Hansun kanssa treenimatka Hyyppärään ja käydään vähän taas muualla treenaamassa. Ollaan ehkä liian pitkään oltu vain kotona taas. ;)
Valmennuksissa on nyt ollut piruettien treenamiset myös tapetilla. Voin melkeinpä sanoa että Hansu oppi piruetit kerrasta. Taino, aina on ollut tunne että senkuin kokoat ja käännät mutta että oikean piruetin ratsastamien on kuitenkin tarkoitus...
Noin neljässä valmennuskerrassa ollaan päästy piruettilaukan kanssa siihen että jo viimeisellä kerralla ollaan päästy aika paljon jo kääntämään joko ympyrää pienentämällä kohti piruttia tai sitten neliö-uralla kääntämällä kulmat piruetteina. 
Vasemmassa laukassa Hansu esittää jo varsin mallikelpoisen piruetin! Se istuu kauniisti ja askeltaa hyvin rauhassa esittäen kaikki askeleet. Toki etuosan nostoa kaivataan lisää, mutta se tulee kyllä myöhemmin. Pala kerrallaan nääs!
Oikean laukan piruetti onkin selvästi vaikeampi. Siinä Hansu helposti ei taivu kunnolla mun sisäpohkeen ympäri ja se askeltaa askeleet hyvin hätäisesti. Siinä missä vasemmalle voin lukea sanomalehteä samalla kun kääntää niin oikealle Hansu helposti "pomppii tasajalkaa" takaa ja haluaa äkkiä kaatua oikealle ja heittää painon pois takaa. 
Vasemmalle voin esittää muutoinkin temponvaihteluita helpommin laukassa, oikealle Hansu helposti harppaa siirtymät. "Istuma-asennosta" loikalla keskilaukkaan vaikka tarkoitus olisi kasvattaa piruettilaukasta aina keskilaukkaan asti laukka tasaisesti. No mutta se on niin pentu vielä näissä asioissa ettei ihme! 

Keksin tänään keinon millä saan Hansun oikeassa piruettissa rauhallisemmin askeltamaan askeleet ja istumaan paremmin takajaloille. Kyra on aina puhunut käynti-laukka-käynti pirueteista... Teinpäs siis ensin käyntipiruettia oikelle, missä sain Hansun oikein banaaniksi oikean pohkeen ympäri. Tästä asennosta nostin suoraan laukan ja jäin suoraan käyntipiruetista laukkapiruettiin ja se toimi Hansulla! Hansu teki oikein hyviä askelia tähän vaikeaan suuntaan! Sille on paljon helpompi olla jo valmiiksi siinä "piruettiasennossa" käynnissä ja sitten vain en muuta mitään muutakuin askellajin ja varsin mallikas suoritus ollakseen se vaikeampi kierros! 
Hansu on niin hätäinen suorittamaan kaikkea, ja varsinkin jos se ei tajua... Tässä harjotteessa pääsin paremmin käynnissä käsiksi asentoon ja sitten vain vaihetaan askellaji välissä niin Hansu ei kerkeä sähläämään. Laukasta kun lähden pienentämään laukkaa kohti piruettia niin se helposti tosiaan jää pomppimaan liian nopeaan mutta tässäpä ei pääse! 
Taas huomasi kuinka piti ajatella "väärinpäin" mitä puoliverisillä olen tottunut :D 
Niillä kun saat tosissasi nopeuttaa takajalkoja ja pienentää laukkaa ennenkuin voi alkaa kääntää piruettia ja koota, niin näillä pitääkin ensin koota ne hitaaksi ja sitten saat askeleita... hhehhe. Aina oppii uutta!

Alkaneen talven kunniaksi koristekuvat viime talven lumitreeneistä! Kohta päästään varmaan treenaamaan niitä piruetteja sinne pellolle ;)
Kuvat on ottanut Taru Arola
Piruetit sikseen ja otsikon toiseen aiheeseen.
Viime valmennuskerralla otettiin oikein suurennuslasin alle pikkuravi ja rentous. Niska pitäisi olla alhaalla pitkällä (vaikeaa!) ja rahti rauhallinen. Pitkällä ohjalla kaula pidemmällä, tahti ravissa hyyyvin rauhallinen ja hidas. 
Helposti monet hevoset lähtee kiihyttään tai kaatumaan kun ohjaa pidentää. Sitä todennäköisesmpää mitä voimattomampi hevonen. Treenattu hevonen jaksaa ja kantaa paremmin mutta nää juniorit harvemmin tässä loistaa (taino, kaikki voi loistaa tässä jos siihen treenataan!)
Olen nyt sitten ottanut oikein tapetille näihin itsenäisiis treeneihin "mummoravin". Hansunkin pitäisi sisäistää että aina ei tartte mennä kuin showmies konsanaan vaan välillä pitää maneesissa mennä piipertaa kuin mikäkin vanha tuntiponi. Pää pitkällä ja matalalla (mutta tasapainossa ja "koottuna" ;) )
Ekalla tunnilla oli vähän hermoja kiristävää kun Hansu nyt tykkää vähän olla sellainen niska korkealla pälyilevä ja rotuunkin vähän kuuluu tuo tyypillinen ryhti... Riitta kuitenkin sanoi "sun täytyy lakata kohtelemasta sitä lusitanona. Sun pitää kohdella sitä hevosena". 
Täysin totta.
Rotuominaisuudet on tietenkin kaikilla mutta ei se ole tekosyy olla tekemättö jotain sen varjolla "kun ei nää pysty". Kaikki hevoset oppii kaikkea kun ne vaan siihen opettaa. Sitä en sano, etteikö toiset asiat ole helpompia toisille oppia kuin toiset, mutta KAIKKI oppii kaikkea kun treenaa.
Ja Hansun kanssa treenataan sitä omaa tasapainoa "edempänä" ilman että autan sitä. 

Nyt jo viikon treenin jälkeen huomaan Hansussa eroa. Se jo nopeammin joka kerta alkaa hakea matalemmalle kaulalle kerta kerralta nopeammin. Onhan se aina tunnin lopuksi halunnut venyttää ja olla vapaammassa muodossa mutta se on tunnin lopuksi... Nyt pyrin joka kerta edes hetken ohjaamaan sitä alemmas, toisina kertoina sitten koko treeni on  vain "matalatreeni" ilman mitään sen kummempaa. Toki aina pitää huomioida mikä on päivän fiilis. Jos on "pakkaspäivä" korvien välissä niin en voi pakottaa rennoksi hevosta, joten sinä päivänä sitten ehkä mennään kiertoreittiä, mutta hyvinä päivinä olen kyllä huomannut Hansun rentoilevan varsin nopeasti. 

Tänäänkin oli kiva huomata että tein käyntipiruetti-laukkapiruetti harjotetta, jonka jälkeen otin "mummoraviin" ja aloin taivuttelemaan volttikahdeksikolla Hansua pidemmälle ja matalemmalle kaulalle. Ja varsin mallikkaasti hyvin kokoavasta harjotteesta Hansu siirtyi "mummomoodiin" ja ravissa (sekä laukassa) päästiin tekemään heti sellaista "loppuhölkkäily" treeniä pidemmällä kaulalla ja Hansu haki sinne itse! Fiksu se on, malttamaton vielä mutta sieltä se tulee! :)



29. marraskuuta 2018

Lisää sarjoja

Kun menin valmentajalle kovasti kehumaan että sain ihan asiallisesti Hansusta ulos kolmoset, niin kuten arvata saattaa, seuraava valkku menikin sarjavaihtojen merkeissä :D Pitikin mennnä lesoomaan.


Koska kolmoset on oikeesti helpommat (kaikki osaa laskea kolmella ja laukkakin on kolmetahtinen) niin teimme nelosia. Ja ajatuksena ei tietenkään ollut nyt saada tismalleen kellontarkkoja nelosia, vaan ideana että joudun ehkä itse enemmän laskemaan. 
Aluksi Hansu vähän kuumeni. Mentiin ensin kokorataleikkaalle ja siinä se arvaa helposti että NYT TAPAHTUU JOTAIN SPESIAALIA! 
Minä teen sen jo ennenkuin tiedät itsekään mitä pyytää! T. Hansu


Kuvat ottanut Taru Arola!

Ehdotin että vaihdetaan suoralle uralle pitkille sivuille. Se oli hyvä veto, sillä siinä Hansu ei ole niin kärppänä. Suora ura pitkällä sivulla on "tavallisempi" paikka, joten Hansu kuuntelee enemmän mua. 
Pari ekaa kertaa meni pipariksi. Hansu kyllä vaihtoi laukkaa mutta ei todellakaan pystytty laskemaan neljään vaan siinä tuli taas sitä älytöntä "sutimista" eli jalat käy kiivasta tahtia, mutta oikeastaan ei mennä sen lujempaa eteen, eikä ylöskään päin, jalat vaan tekee hirveesti töitä mutta mitään ei tapahdu. Ihmettelin miten Hansu nyt kuumui niin paljon, mutta se taisi olla mun raippa... Mulla oli raippa mukana (harvemmin on) ja hipaisin sillä varmasti vahingossa ja sekös Hansulla riittää sählinkiin. Se oli vielä mun vasemmassa kädessä ja olen huonompi vasemmasta kädestäni. Hansu on myös niin lyhyt että oikeesti jos mulla on ees ponikouluraippa niin se on liian pitkä... :D 
Heitin raipan sitten menemään ja se kyllä auttoi. 
(Kyllä Hansu siis raippaa sietää, mutta liiallisessa "tuoksinnassa" se ylireagoi siihen. Aiemmin viikolla harjoittelin menestyksekkäästi vähän piaffia raipan avulla selästä käsin ja ei se kuumentunut yhtään. Riippuu niin paljon vielä missä tilanteessa se ehtii sisäistämään apuja. Huhheijjaa kun tässä joutuu ratsastaja tosissaan opettelemaan ja miettimään apujen käyttöä kun on niin herkkä ja nopea hevonen joka reagoi oman kehon virheliikkeisiin! :D)

Meinasi vaihdot mennä vähän sähläämiseksi enkä päässyt ollenkaan laskemaan. Sain kyllä vaihdettua laukkaa muttei mitään tolkkua siinä että missä välissä. Laukan tahti meni nopeaksi, silloin on vaikeaa oikeastaan "iskeä kiinni" mihinkään väliin. Mietin siinä mielessäni että nyt täytyy palata apujeni kanssan samaan mitä tein silloin kun Hansun kanssa opeteltiin yksittäisi vaihtoja. Eli mitä silloin tein?
Käytännössä "kannoin" Hansun vaihtoon. 
Oikein suuri asetus ja taivutus vastalaukkaan ja sen suuntaan, josta sitten "iso" heilautus myötälaukan puolelle niin että se "kaatuu" uuteen laukkaan ja vaihtaa. 
Siirsin tämän ajatuksen tähän suorille urille sarjoihin:

  • Luovuin ensin suorasta urasta: olin vähän uran sisäpuolella ja ajattelin "sulkutaivutusta" laukassa.
  • Ajattelin vaihdon "taivutuksesta uuteen taivutukseen". Urasta tuli kiemuraisempi, mutta "sulusta sulkuun" vaihto tekee selvemmäksi sen mitä tehdään.
  • En häpeillyt käyttää isompia apuja, niitä "apupyörä-apuja" mitä nuorella hevosella joutuu aina aluksi käyttämään kun näytät sille uutta. Yritin aluksi vaihtaa liian hienovaraisilla avuilla, jotka toimii jo yksittäisissä vaihdoissa muttei vielä tässä. 
Siitä se sitten suttaantui! Ihan vaan sillä että taivutin Hansua enemmän ja menin uralla vähän "mutkitellen" sulusta sulkuun ja käytin selviä, isoja apuja sekä annoin paljon tukea. Nämä asiat kun muutin niin äkkiä niitä nelosia tuli molempiin suuntiin monta kertaa peräkkäin! Eli ei todellakaan Hansulla ole ne sarjat ongelma, lähinnä vaan aina ongelma on se ymmärtääkö se. Jos se ei ymmärrä se menee niin häsellykseen ettei sitten tule mistään mitään. Se ei vastustele, mutta se raukka ei itekkään tiedä enää mitä tekisi ja lamaantuu. Onni on se, että kun keksit sen sille sanoa, niin se loppuu siihen ja se on hyvinkin mallikas. Kykenee rentoutumaan siitä vielä. 
Mun täytyy muistaa että sarjat on niin lapsen kengissä sillä, että surutta autan sitä niissä vielä. 

Toinen asia mitä tehtiin tunnilla (ennen sarjoja) oli ekaa kertaa jo ikäänkuin oikea laukkapiruetti. Tai oikeastaan osa siitä. Eli tehtiin neliö uralle, ja jokaisessa kulmassa 90 asteen käännös piruettilaukassa. Eli siinä tulee piruettilaukkaa 2-3 askelta ja sitten ulos. 
Ja hahha. Eka kerta tällainen kuvio Hansulle ja helppoa kuin heinän teko! :D 
Vasemmassa laukassa päästiin tekemään jo sen näköisiä käännöksiä mitä moni hevonen joutuu treenaamaan monta kuukautta! Tässä huomaa kuinka helppoa kokoaminen on lusitanoille. Oikeassa laukassa oli vähän haastavampaa (se on se vaikeampi suunta muutenkin), mutta siihenkin tuli käännökset oikein mallikkaasti, mutta Hansu ei ole niin näyttävä siinä suunnassa käännökseen. Se ei jaksa oikeassa laukassa jäädä samanlailla takasilleen ja nostaa etuosaa, vaan se pyöräyttää askeleen vähän nopeammin alta pois. Tämä on Hansun "vasen käsi", eli se vaatii enemmän voimaa. Vasemmassa laukassa "tehdään oikealla kädellä"  ja se on helpompaa. 


Ollaan kyllä aika hyvässä vaiheessa. Jos kaikki menee optimistisesti, niin ensi kesänä toivoisin että Hansulla on kaikki GP liikkeet "aihioina" takataskussa. Sitten se on sitä loputonta voiman lisäämistä. Meillä ei ole kiire. Hansu kääntyy 8 vuotiaaksi ja vasta sitten uskon että Hansukin alkaa näyttämään aikuselta hevoselta, tähän asti kun se on ollut niin lapsonen. Nyt huomaan kyllä 7 vuotiskauden lopussa aikuistumista ja isoa harppausta. Voimaa kuitenkin tarvitaan lisää ja sitä tehdään. 
Koska Hansu on mun silmään niin sellainen keskenkasvuinen, olen tehnyt sillä treeniä vain 2-3 kertaa viikossa! Huom VAAN! Valmennus on 1x viikossa, välillä sekin jätetty välistä.
Muut päivät käydään maastossa/juoksutus/joku höntsäpäivä/puomit/vapaa. Eli aika kevyellä Hansu menee, mutta mä en jotenkin tahdo rasittaa sitä. Tuntuu että se kasvaa vielä, pikku varsa :D 
No joku voi miettiä että miksi sitten sillä jo puhutaan GP liikkeistä, niin kyllä 5 vuotiaskin voi GP liikkeet oppia, mutta se on eriasia miten laadukkaasti ja hyvin se ne jaksaa tehdä. Asioilla voi leikkiä ja jos hevonen on älykäs niin ei se ole ongelma opettaa "temppuja" mutta se on aina pitkä prosessi saada voima ja lihas. Moni hevonen maailmalla osaa GP liikkeet jo 7 vuotiaana, mutta se hetki kun ne alkaa tekemään huipputuloksia kisoissa on kyllä lähempänä 10 vuotta, ellei jopa sen jälkeen... 
Olen kuitenkin vain leikkinyt näillä tempuilla, ensi kaudella sitten enemmänkin muokataan. Muutoin tämä on tähän asti ollut piiiiiiiitkääääään perusratsastusta.
Radoille mulla ei ole näiden kanssa vielä asiaa, ensi kaudella olisi kiva sitä Va B mennä, ehkä Va A jos onnistuu mutta se on lähinnä kiinni siitä henkisestä puolesta, miten Hansu kestää ja malttaa kun on valkoiset aidat ympärillä... :D Se on asia erikseen johon pitää treenaa. 

Hansulla oli alkuviikko puomeja ja maastoja, sitten nämä rankat dressagetreenit. Loppuviikon se on vapaalla/maastossa kun minä lähden RUOTSIIN!
Multa jäi Helsinki Horse Show välistä, joten pakkaan lentolaukkuni ja lähden Tukholmaan katsomaan maailman Top 10 ratsastajien esittämää kouluratsastusta! 
Noin alkajaisiksi lähden siis katomaan Edward Galia, Sönke Rothenbergeriä, ja mitä noita nyt oli... ;)





22. marraskuuta 2018

Kolmoset!

Nyt on se päivä että piti ihan tulla blogiinkin kirjoittamaan sillä tämä on merkkipaalu! :´D
Hansun kanssa tänään TOISTETTUNA sarjavaihdot joka kolmannella askeleella, ja kun tämä tapahtui tosiaan kaksi kertaa, se ei ollut vahinko! Haha :D

Arvasin että siinä käy näin, että kun vaihdot alkaa olla rento asia niin äkkiä se alkaa vaihtaa sarjassa. Vaikka musta on tuntunut että vaihdot on Hansulle ollut niin tulinen aihe, se ennakoi niin paljon ja kuumenee vaihdossa niin että alkaa säheltämään. Kesällä alkoi vaihdot olla puhtaat mutta hyvinhyvin kireitä ja sellaisia että sain rauhotella ja "pitää" sitä aika paljon että pysyy housuissaan. Nyt se on syksyn mittaan rentoutunut vaihdoissa niin paljon että yksittäiset vaihdot ovat aika piis of keikki, ja voin jo "hutaisten" vaihtaa laukkaa vaikka vähän rennomasta alkuverkkalaukasta ilman että siitä seuraa sutimista ja kiihdytystä.

Tässä vertailuna video alla kesällä tapahtuneista vaihdoista...
(Huom, tässä on kolme eri videota, paina videossa oikealla olevasta nuolesta seuraavaan videoon -->)


Ja tässä sitten nyt viikon takaa vaihto rennosta höntsäilylaukasta joka ei edes ole koottuna: 




Vaikka kesän videoilla vaihdot on aika jees, mutta niissä näkyy kuinka Hansu tuskin hengittää kun se odottaa koska se vaihto tulee. Eli mun täytyy ikäänkuin vaihtoa kohti tullessa "estää" sitä vaihtamasta laukkaa ja sitten kun "lopetan pidättämisen" niin se ottaa nopeen vaihdon. Nykyään voin tosissaan keskittyä ratsastamaan ja sitten PYYTÄÄ sen vaihdon ilman mitään ennakointia ja sähellystä. :D 
Niin ne vaan kehittyy! 

Vaikka tosiaan "epäilin" että päästäänkö koskaan sarjavaihtoihin koska jo yhden vaihdon ratsastaminen tuottaa niin paljon lisää painetta että kestääkö Hansu sen paineen ja "hiplailun" mitä sarjavaihtojen ratsastaminen vaatii, niin kyllä se vaan niin on että niin ne aikuistuu ja rauhottuu. Hansu ei ole mikään villi, mutta se on niin sata lasissa yrittämässä ja tekemässä että tuntuu pidättävän hengitystään kun suorittaa tosissaan. Mitä enemmän Hansu on asenteella "who cares" niin sen parempi ja helpompi se on ratsastaa koska saan itse tehdä selässä enemmän ilman että Hansu pingottuu.

Taas muistuu Kyran sanat Hansusta mieleen:
"Näillä on niin paljon hermoa, että oikeastaan ne täytyy saada tekemään VÄHEMMÄN asioita, kun taas muilla hevosilla joudut aina pyytää tekemään enemmän"
Tämä on ehkä ollut se isoin muutos puoliverisiin mitä olen huomannut, näissä lusoissa on todellakin sitä sähkövirtaa koko kroppa täynnä, ja tuntuu että ratsastajan jokainen liike aiheuttaa jonkin vasteen hevosessa.Vaikeaa mutta äärimmäisen kiva ominaisuus mitä vaikeampia asioita ja kokoavampia juttuja haluaa tehdä. 

On myös kiva huomata kuinka paljon helpompaa nyt on opettaa nuorta hevosta kun ensin kävi Hertan kanssa sen opetuspolun läpi. Hertan kanssa kesti pidempään, mutta Hansun kanssa edetään paljon nopeammin (vaikkei huonoina hetkinä siltä tunnu). En varmaan koskaan Hansun tyyppiselle hevoselle olisi voinut opettaa mitään siinä tapauksessa missä olin Hertan kanssa aluksi :D Hertta kyllä oli oiva oppimestari koska se antoi mun tunaroida. Hansu olisi oppinut jo kaikki tuhmuukset kun mun tunarointi virheliikkeisiin se olisi yrittänyt vastata ja kun ei vastausta olisi tiennyt niin se olisi hermostunut.

Kun hevoselle alkaa sarjoja opettamaan, niin ensin toki pitää yksittäiset vaihdot olla aikalailla takataskussa. Molempiin suuntiin. Aluksi ei ikinä pidä laskea askelia. Olen pari kertaa tehnyt kokorataleikkaalla tai pitkää sivua pitkin Hansun kanssa pari kolme vaihtoa niin etten laske askelia, vaihdan vain laukkaa edes takaisin jos tuntuu ok:lta. Nyt kuitenkin Hansu oli tänään niin kiva, että oli tunne että voin oikeesti laskea jopa vähän ja Hansu reagoi apuihin. Siitä mä sitten vain kokeilin laskemalla askelia diagonaalilla ja ihan naurahdin sarjan päätteeksi että "ei juma se onnistui!" :D
Kokeilin uudestaan eri diagonaalilla, se meni pipariksi. Otin sitten saman diagonaalin kuin ekalla kerralla ja se onnistui jälleen! Ilmeisesti Hansulle helpompi aloittaa vasemmasta laukasta vaihtosarja kuin oikeasta... Mutta tämä on iso rasti taas seinään! Vaihdot alkaa olla MUN tekemiä, eikä Hansun tekemiä. ;)

Eli aluksi tehdään sarjoja "sattumanvaraisesti" ilman askelia laskematta. Sitten pikkuhiljaa kun vaihdot alkaa sarjassa tulee avuista vaikkei laske, niin sitten laskukaava mukaan. Se kantsii ratsastajan miettiä mikä on itselleen helpompi aloittaa. Mulle helpoin on AINA ollut kolmoset. En jotenkin osaa laskea nelosia, joten siksi varmasti luontaisesti lähdin heti yrittämään kolmosia enkä nelosia. Sillä ei oikeastaan ole välilä millä askelmäärällä aloittaa, toki voi olla että vaikeampaa on mitä tiheämmin vaihtaa, mutta tämä on niin ratsukkokohtaista.
Nyt vain sitten pikkuhiljaa testaamaan kakkosia, ja ajattelin jos vuoden sisään meillä olisi jo ykkösiä muutama kappale MUN ratsastamana, ei Hansun ;)

Huomionarvoinen seikka vielä...
Kun hevonen oppii vaihdot, se ei hetkeen muuta teekkään. Sama pätee sarjoissa, varsinkin ykkösissä.
Hertan kanssa kävi näin (silloin kun se oppi ykköset niin se saattoi mennä koko pitkän sivun itsekseen ykkösiä kun oli niin tietävinään mitä siltä halutaan ja esitti ylpeänä taitojaan... :D ) ja Hansun kanssa kävi yksittäisten vaihtojen kanssa lyhyesti se, että se meinasi aina vastalaukan jossain kohtaa vaihtaa, tai ainakin se pyrki siihen. Oikein odotti "kyllä minä tiedän että tässä nyt VAIHDETAAN!". Sitten kun Hansu oppii sarjat, niin osaan jo varautua että siinä saattaa mennä jonkun aikaa kun herra painelee sitten sarjoja itsekseen vaikken tahtoisi, niin vikkelä se kun on. Mutta tämä on hyvin yleistä, eikä ole maailmanloppu. Kyllä ne kaikki aina siitä suttaantuu :)

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TARU AROLA!

Tässä Hansun totinen laukanvaihto :D 


Hansun laukassa on jo tietynlaista voimaa, kauaa se ei jaksa mutta pätkittäin kyllä :)






Ihan kivasti jo Hansu väläyttää passagea ja nimenomaan niin että se laskee takaosaa sekä lähtee ylös ja eteen passagesta ulos kuten tässä. Vielä tietty rentoutta mukaan mutta sitä tulee lisää kun nämä tehtävät käy sille helpommiksi. Hieno siitä tulee!

PS. Arvatkaa vaan oliko mulla Pixio robottikamera päällä kun tämä ihme tapahtui ja saimme sarjat onnistumaan ekaa kertaa...

18. lokakuuta 2018

Syksy on täällä ja ruskakuvat!

Mä olen pitkään kapinoinut sitä ajatusta vastaan että kesä olisi loppu. Ei oikeasti ole tuntunut siltä, sillä Suomessa vellova lämpöaalto on edelleen päällä. Vuosi sitten tuli yllätyslumi maahan jo tähän aikaan ja Hansulla ei tietty ollut hokinreikiä ja sekös aiheutti ongelmia. Nyt sitten on hokinreijät laitettu jo syyskuun kengityksessä mutta niillehän ei tietenkään ole ollut mitään käyttöä. :D
Noh, ikävä kyllä se lumi tekee tuloaan ja saas nähdä koska Hansun ja mun sänkkäripeltoilu vaihtuu hankipeltoiluksi... Tosin ei siinä hankipeltoilussa mitään vikaa! Hauskaa hommaa sekin.

Ehdoton mun lempparikuva! Jos ei muuta niin Hansu on ihan älyttömän kaunis hevonen! :D 

Sänkkäripellolle on pitänyt koko syksyn aikana mennä kuvailemaan Tarun kanssa mutta aina on ollu kaikkea. Jos ei aikataulut työn puolesta natsaa, niin vähintään sää ei kuvauspäivänä ole ollut otollinen. Siihen päälle syyskuussa mun pitkä flunssa ja vielä sairasloman jatkeeksi multa leikattiin yllättäen viisaudenhampaat vasemmalta puolelta pois, joten sekin rajoitti vielä lisää kokonaan ratsastusta! Edelleen tuntuu nuo hampaattomat kohdat mun suussa kun ratsastan muttei sentään sen enempää estä. Ehdittiin kuin ehdittiinkin tämän epänormaalin lämpimän ja kuivan sään vuoksi vielä LOKAKUUSSA pellolle tekemään perinteisen syyskuvailut.

Taru kävi aikanaan Herttaakin joka syyskuu kuvaamassa pellolla. Nyt oli sitten Hansun vuoro ja voi jösses mitä kuvia saatiin aikaan!
Pelto ei ole enää ihan niin hyvä mitä syyskuussa. Silloin siellä pystyi menemään niin lujaa kuin hevosen jaloista lähti, mutta nyt se on liian liukas. Ei pehmeä, mutta liukas. Hyvin kyllä pystyi suorilla menemään sekä ravia että laukkaa, mutta jos kokeilin tehdä ravilisäystä niin alkoi Hansun takajalat lipsumaan. Hansu on takasistaan todella voimakas ja se ponnistaa tosi rajusti maasta ja pelto ikävä kyllä lipsuu liikaa siinä vaiheessa alta pois, joten "tyydyttiin" menemään hillityn hallitusti dressagea pellolla hetken aikaa.
Mutta pakko sanoa, ettei Hansu silti pienesti liikkunut, vaikkei ihan kaikkea voinutkaan antaa sen päästää... :D

Kuvat on ottanut Taru Arola ja luvaton kopiointi on kielletty!
Mikä näistä kuvista on sinun suosikki? Mä en osaa päättää!! :D
1.
Menossa pellolle tallilta päin

2.

3.
Aurinko kerkesi jo melkein laskemaan, mutta ehdittiin noin 10 minuutin aikana tallettamaan viimeiset valonsäteet ja hieno väri!

4.
Tötterökorva :'D

5.

6.
Tästä myös tykkään, Hansu pystyy nykyään jo kantamaan paremmin nenä edempänä. Se on ollut vähän sellainen turhan lyhyelle kaulalle tulija ja sitten taas ilman tukea se on rojahtanut etupainoon, mutta nykyään pystyn jo aika ohjaamaan sitä enemmän nenää eteen ilman että se valahtaa vaan jää kantamaan!


7.
Mun mielestä tässä kuvassa on aikalailla kaikki kohdallaan... :D Kerrankin itse istun hyvin kun hevonenkin edustaa. Tässä vaiheessa alkoi jo aurinko laskea.  

8.
Vähän eri kuvakulmia.

9.
Tässä kuvassa on jännästi puolittain vielä aurinkoa tuolla yläosassa kuvaa. Todellakin viimeiset säteet osui pellon takanurkaan. 

10.
Tuo punainen takki on mun yksi lemppareista, ostin sen mooooooonta vuotta sitten HIHS:stä. Pakko se oli laittaa kun se sopii ruskakuviin mutta pakko sanoa että aivan liian kuuma ja paksu sekin oli tuohon +17 asteen lokakuun aurinkoon... :D

11.
Kotiinpäin mentäessä on hyvä leikkiä vähän passagen kanssa! 

Treeneissä ollaan jatkettu sitä perus"tylsää" mutta niin tärkeää. Eli taivutus ja asetus. Hansun täytyy rehellisesti taipua molemmista kyljistä ja se ei saa muuttaa mitään kun vaihdetaan suuntaa. Helposti se jännittyy kun jotain muutetaan mutta tämä onkin se vaikein osuus kun on näin lyhytrunkoinen ja kiivas hevonen. Säilyttää rentous mutta samalla jäntevyys ja voima!
Lauantaina olin Spencer Wiltonin klinikkaa seuraamassa Ainossa (oli muuuten superhyvä demo!) ja otin sieltä itselleni myös treenivinkkejä tietenkin. Valmentajani oli myös katsomassa ja jatkoimmekin valmennuksessa eilen näitä samoja harjotteita.

Hansulle toimi hyvin harjoite, jossa pitkää sivua pitkin lähdettiin uralla avotaivutusta, jonka jälkeen vähän ennen puoltaväliä käännettiin hevonen "ikäänkuin diagonaalille", mutta lähdettiinkiin siitä pohkeenväistöllä takaisin uralle (eli takaosa ensin kohti uraa). Kun takaosa saavutti uran, siirryttiin takaisin avoon.
Tämä harjoite tuo esille juuri sen tärkeimmän, eli kokoamisen parantamisen sillä hetkellä kun palaat uralle. Pohkeenväistöstä uralle takaisin tultaessa siirtymä avoon saa aikaan juurikin sinne ulkotakajalalle kokoavan hetken ja ainakin Hansun kohdalla se auttoi kokoamista ilman että se "kokoaa liikaa" ja lyhentäisi/kipristäisi itseään. Juuri tällaiset "kiemurtelut ja muovailut" sopivat tämän tyyppiselle hevoselle, jokoa helposti muuttaa itseään ravissa 10 kertaa yhden uran aikana ja reagoi jokaiseen hipaisuun ja kosketukseen. Tässä tehtävässä pitää olla läsnä, koskea ja ratsastaa, mutta se suuntaa ja ohjaa hevosta ja hevonen ikäänkuin "haluaa" yhtäkkiä ottaakin sitä tukea ratsastajalta jotta se selviää tästä. Tämä ei ole vaikea kuitenkaan, mutta vaatii nimenomaan hevoselta keskittymistä ratsastajaan.

Treeni-intoa kaikille lukijoille!

11. lokakuuta 2018

Floppi MM-kisojen jälkihöyryt

Niinhän siinä sitten kävi että Tryonin MM kisoja ei kouluratsastuksen osalta jatkettu loppuun asti. Kür peruttiin kokonaan sääolosuhteiden ja lentojen takia. Mä niin aattelin toteuttaa erään lukijan toiveen, että teen sen koosteen kisojen jälkeen mitä tapahtui ja miten meni, mutta se nyt vähän jäi sitten puolitiehen koska küriä ei tehty. Olisi mielenkiintoisempaa jakaa kür suoritukset tänne, mutta nyt joudun tekemään sen näillä perus GP ohjelmilla. Toki FEI TV:n videoissa on se hyvä puoli että niissä perusohjelmissakin soi musiikki taustalla joka sopii hevosille, tekee vähän mielenkiintoisempaa katsomisesta.
Kaikki löytämäni videot ovat nyt sitten siitä viimeiseksi jääneestä GP Specialista.

Kokeilen kuitenkin nyt tehdä jälkipohdinnat kisoista, vaikka ne kisat jäikin vähän kesken!
Aiempi postaus aiheesta oli siis TÄÄLLÄ, ja siellä siis "spekuloin" mitähän tuleman pitää, kuka voittaa jne, koska kerrankin ei voinut oikein kukaan sanoa että kuka tulee viemään 3 kärkisijaa, tai missä järjestyksessä.

Toistan ehkä itseäni, mutta edelleen olen sitä mieltä että pitkästä aikaa kisat olivat jännät, sillä ei todellakaan voinut tietää kuka voittaa, tai oikeastaan koko kärkikolmikko ja sen järjestys oli epävarmaa. Valegron aikana oli vähän tylsää omalla tavallaan, sillä todellakin tiesit kuka voittaa.
Mielenkiintoista teki Isabell Werthin hevosvalinta, tuoda pitkään tauolla ollut Bellarose kisoihin vaikka hänellä on voittaja Weihegoldkin käytössä! Aloitetaan siis Bellarosesta ja Werthistä.
Eli voittajasta.
JOS kür olisi käyty, olisi voinut ehkä olla mahdollisuus että Sönke olisi voittanut kultaa. Ehkä. Sönken kürin nähneenä voin sanoa että kylmät väreet menee koko ohjelman. Jännittävä musiikki ja se hevosen liike on jotain niin mieletöntä ja eleetöntä.
Bellarosen küriä en tiedä, mutta toisaalta Werth ei todellakaan ole mikään huono tekemään vapaaohlemia.
Henk.koht. olin vähän yllättynyt kuinka ylivoimaisesti Werth voitti GP Specialin (jota voidaan nyt sitten pitää "finaalina"). Itse spottasin paljon asioita jotka ei niin miellyttäneet silmää. En ole todellakaan mitään sanomaan, mutta ohjelmassa oli myös puutteita ja jotenkin tuntui että tuli niitä kuuluisia nimipisteitä. Toki ohjelmassa oli täyden 10 pätkiä. Piaffi-passage siirtymäthän oli täydelliset. Oikeasti. Eleetöntä, rauhallista, eikä edes häivähdystä tahtirikoista MYÖS siirtymien läpi. Pelkkää kymppiä oikeutetusti!
Perusliikkumisessa olisin toivonut että Bellarose olisi ollut selästään pyöreämpi ja etu sekä takaosa olisivat olleet enemmän "yhtä". Välillä olin näkevinäni että liikkuminen oli edestä ja takaa vähän eri paria, ja lisäykset menivät mielestäni ravissa enemmän nenä taakse ja alas, kuin eteen ja ylös.
Hevonen on kyllä ollut niin pitkään poissa että kyseessä on varmasti voiman puute, ei siinä, mutta silloin tämän "puutteen" pitäisi näkyä pisteissä. En tosin ole mikään tuomari, joten en ole mikään sanomaan. :D Tykkään kyllä hevosesta ja ratsukosta, mutta NOIN ylivoimaiset pisteet hämmensi.
Musta on näemmä kehkeytynyt tällainen kamala "nenä eteen- täti", mutta tällä tasolla on mielestäni tärkeä nähdä sitä oikeaa kokoamista, ei niinkään hienompia liikkeitä. Bellarosen voimattomuus näkyy, mutta sen pitäisi näkyä myös pisteissä.
Tuntuu pahalta jopa sanoa näitä ääneen, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. :D
Tässä Isabelin ja Bellarosen GP Specialin kooste. Kuunnelkaa selostajien hyviä kommentteja.
Werth voitti almost yli 5% erolla hopealle tulleeseen Laura Gravesiin prosentein 86,246%



Sitten Sönke. Voi Sönke ja Cosmo! Mun suosikkeja tällä hetkellä.
Harmillisesti Sönkelle ja Cosmolle tuli KALLIITA rikkoja GPS ohjelmassa... Nämä rikot maksoivat Cosmolle mitalit. Cosmo jäi sijalle 4 "vain" prosenteilla 81,277. Jos Sönke olisi onnistunut, olisi sija ollut vähintään hopealla. Erot sijojen 2-4 olivat alle prosentin, kaikilla oli prosentit vähän päälle 81%.
Mä en vain voi kuin ihastella tuota Cosmon liikkumista. Se on kevyt ja minä tykkään katsoa tuota kevyttä kuolaintuntumaa mikä Sönkellä on. Ei huiski hevosella häntä... Lisäyksissä nenä pääse eteen ja lisäys näyttää menevän nimenomaan ylös ja eteen...
Tässä video, valitettavasti ei FEI TV:n kuvaaman, mutta radan sentään näkee ja vähän kuulee taustamusaa.
Mutta ne rikkeet, ne harmilliset rikkeet!

Ehkä Tryonin hiostava ilma verotti myös Cosmoa. Olen nähnyt parempaakin tältä parilta ja kiinnitin huomiota siihen että Cosmo oli vähän "herpaantuneen" oloinen ajoittain. Kyllähän hevonen liikkuu, ei siinä, mutta esim. 2017 Göteborgin EM kisoissa hevonen liikkui paljon voimakkaammin. Laukassa hevonen liikkui hitusen paremmin tällä kertaa kuin ravissa mielestäni :)


Sitten oma kestosuosikkini, Charlotte Dujardin.
Ja millä rytinällä hän palasi takaisin maailman kärkeen kisojen nuorimmalla hevosella! Taisin mainitakin "spekuloidessani" että Charloten uudesta hevosesta ei voi sanoa vielä mitään ,sillä se ei ole kertaakaan kisannut muuta kuin Briteissa pienempiä KV kisoja. Ei oikeasti voinut sanoa yhtään mitään miten käy. Ja niinhän siinä sitten kävi että GP specialissa Charlotte ratsasti Freestylen pronssille!
Tykkään tosi paljon hevosena myös tästä Freestylesta, mutta myös pakko "kritiikkinä" sanoa että voimattomuus ja ikä näkyy. Siis hevonen on todella huippulaadukas, mutta Charlotte joutuu aika paljon vielä ratsastaa sitä enemmän, mitä on totuttu näkemään esim Valegron kanssa. Valegro teki asioita "itse", Freestyle on vielä täysin ratsastajansa varassa joka on tietenkin itsestäänselvyys. 2 vuotta tälle parille lisää niin saattaapi olla että jää jälleen Werth toiseksi... ;)
Charlotte joutui selvästi käyttämään enemmän apuja mitä aiemmin, mutta jälleen, hevonen on kokematon. Tässä sen kuitenkin näkee kun on huippuhevonen. Vaikka se on nuori ja voimaton, se on koulutettu niin hyvin ja sen laatu riittää, niin mikäs siinä olla 9 vuotiaana maailman parhaimpia hevosia! 
Rakastan passagessa tämän hevosen kykyä koota, se todellakin tuo takajalat alle eikä vain nostele jalkoja roikota selkää. 
Kritiikkiä ravilisäyksistä. Jösses tämä kyllä lisää, mutta varsinkin ohjelman loppua kohden lisäyksissä takajalat oikeasti alkoi lisäyksessä jo jäämään sinne kuuluisaan talliin. Etujalat kyllä lyö melkein tekohampaisiin asti, mutta takajalat jäi. Siinä huomasi että nyt loppui hevoselta voimat, takapuoli/risti nousee vähän pystyyn, pyöreys satulan takaa katoaa. Tämäkin asia tulee varmasti korjaantumaan tulevaisuudessa. Muotokin tulee siitä varmasti aukeamaan enemmän kun hevoselle tulee voimaa kantaa rehellisemmin. Mutta tykkään tykkään! Tulee sellainen tamman energia ja tekemisen meininki tuossa hevosessa, muistuttaa jotenkin Herttaa ilmeiltään ja siltä työmoraaliltaan. Kunnon etupulpetin tyttö joka viittaa käsiojossa joka vastauksen! 
Tässä Charloten ja Mount St. John Freestyle prosentein 81.489%





Laura Graves ja Verdades. Vähän vieraampi mulle, tai siis sellainen jota en ehkä niin paljon ole seurannut. Hevonen on sympaattinen, vähän sellainen "kolho" isokilttijätti, ei järin kaunis itsessään, mutta sitten se kuitenkin yhtäkkiä liikkuu kevyesti kuin mikäkin ballerina! Se "ruho" hämää, näet tämän hevosen tarhassa, toteat että siinä joku ruuna, vähän pitkärunkoinen ja raskas. Näet tämän areenalla ja katsot että wau, miten kiva tuolla olisi varmasti ratsastaa! Kevyt ja energinen ja tekee niin tosissaan hommia!
Lauran prosentit 81.717% ja hopeaa.



Pakko vielä kehua Carl Hesterin suorituksia. Niin kaunis tuo Delicato ja taisin joskus kehua Hesterin ja edellisen hevosensa Utopian ravilisäyksiä, niin mielestäni tämänkin hevosen kanssa ravilisäykset miellyttävät omaa silmää. Ei ylilyöntejä, kaunis ja hyvä tahti. Ja siis nimenomaan se TAHTI! Ei jalkojen sätkimistä, vaan hyvää etenemistä hyvässä tahdissa. Delicatokin on vähän keskeneräisen oloinen vielä, joten odotan että tälläkin tulee prosentit vielä nousemaan ja radat paranemaan. Vielä oli pienen pientä hapuilua/horjumista mutta tykkään kyllä. Tätä jään mielenkiinnolla myös seuraamaan. :)
Hesterin istuntahan on vähän mielenkiintoinen, mun tekee omalle selälle pahaa kun katsoo miten notkolla Carlin selkä on, mutta olen ymmärtänyt että Carlilla on selässä skolioosi ja että se näkyy myös hänen istunnassaan. Eipä tuo skolioosi näemmä paljoa haittane menoa! Maailman parhaisiin kuuluva ratsastaja skoliooseineen. Ehdottomasti parhaita hevosen kouluttajia, GP-hevosta toisensa perään nimenomaan niistä "tavishepoista".
"Minähän en hevosta yli 10 000 maksa" taisi Carl jossain haastiksessa sanoa, joten taito se on näemmä rahaa. :D 

Pieni maininta, ekaa kertaa seurasin tietty noita iberian rotuisia kisoissa. Ehkä vähän petyin, sillä olen seurannut nykyään somessa iberiaaneja enemmänkin ja olen löytänyt sairaan hienoja lusitanoja jotka voisin samantien ostaa jos lompakko antaisi myöten. Sellaisia liikkujia että moni pv jää toiseksi. Kuitenkin nyt MM kisoissa ne mitä näin eivät hivelleet silmää. Coroado ei suorittanut ihan tasollaan ekana päivänä, GPSään petrasi. Eräs PRE hevonen jäi myös mieleen. Sellaiset lusitanot kuin Equador MVL ja Draqao olisivat niitä ketä soisin näkeväni MM kisoissa! Onneksi kuitenkin lusitanojenkin laatu kokoajan kasvaa kouluratsastusmielessä ja varmasti tulevaisuudessa niitä maailmanluokan yksiköltä tulee enemmän esiin :)

No mutta! Siinä oli ja meni Tryonin MM kisat ja mua ainakin harmitti vietävästi se että kür peruuntui. Kerrankin olin ostanut FEI TV;n itselleni kisojen ajaksi ja sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi kun en kokonaan päässyt kisoja katsomaan. Katsoin kyllä siis KAIKKI radat (GP ja GPS) mutta kürit jäi.
ONNEKSI helpotin oloani, ja varasin tänään kaverini kanssa liput, lennot ja hotellit Tukholma Horse Showhun marrasjoulukuun vaihteeseen! Luvassa on 3 päivää dressagea hintaan 77 euroa! :D Miettikää, liput kolmenä päivänä (siis  3 näytöstä) ja hinta alle 80 e! Lentoliput jää per suunta alle 40 euroon, eli isoin kuluerä on 2 yötä hotellissa, per naama n. 150e. Hotelli on kilometrin päässä areenalta, joten voimme liikkua kävellen. Todellinen minibudjettireissu pyritään tekemään.
Näen taas livenä mm. Sönken ja Cosmon, sillä he tulevat myös Tukholmaan! Pitänee varmaan tehdä kattava reissupostaus Tukholma Horse Showsta sitten jos lukijoita kiinnostaa :)

4. lokakuuta 2018

Valmennus pitäisi olla joka päivä...

Kyllä mä sen vaan sanon, että suurin ongelma tässä maassa on se valmennuskulttuurin puute! Kaikki ongelmat tulee kun ei olla tarpeeksi valvovan silmän alla, ihan arkipäiväisissäkin talliasioissa. Ulkomailla on ihan normaalia että ollaan jonkun valmentajan siipien alla kokonaan. Valmennukset 2-3 kertaa viikossa ja muu eläminenkin tapahtuu gurun silmien alla, ihan pintelin käärimisestä lähtien. Vaikkei olisi valmennuspäivä, niin se sunnuntaikeventelykin tapahtuu kun guru itse ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja saattaa huikata parit sanat ohi mennessään.

Tätä niin tarvittaisiin tänne!

Kohta varmaan pääsee taas tekemään tätä missä Hansu on ehkä maailmanmestari :D
Kuva Taru Arola

Mä käyn VAIN 1 x viikossa valmennuksissa ja se on ehdoton minimi. Saisi olla useammin mutta siihen tarvitaan jo pikkasen enemmän rahaa mitä apteekin hyllyltä voi kerätä... :D
Olin siis nyt 1 kk ilman valmnnennusta. Ensin minä väänsin ranteeni, sitten valmentaja lähti Tryonin MM kisoihin 2 viikoksi. Sitten kun piti olla loman jälkeen valkku, niin olinkin minä vuosisadan flunssassa. Nyt vasta eilen pääsin valmennukseen ja voi että tuntuu että sai ihan alusta aloittaa ja että olen jättänyt kotiläksyt tekemättä. "Taannuttiin" taas sinne perustyöskentelyyn enkä olisi edes tuntenut kykeneväni suorittamaan muuta.
Hevonen toki on ollut kevyemmällä oman sairasteluni takia, mutta nyt viimeisen viikon suht ok liikkeessä. Edellinen päivä ennen valmennusta meni TÄYSIN penkin alle, ihan nolottaa myöntää kuinka huonosti sitä ratsasti ja hevonen oli kuin koko kesän pellolla elänyt mustangi.
Nyt kun valmentaja on taas back, niin johan taas meni hyvin. Taino ei ehkä parhaiten ja loisteliaasti mutta ratsastuksessa oli taas jotai järkeä.

Se nyt vaan on fakta että jos aina ratsastat itseksesi, ja vaikka olisit kuinka pohtiva ja hyvä ratsastaja, et koskaan saa samoja tehoja irti mitä hyvässä valmennuksessa! Ja vaikka tuntuisi että "nyt menee hyvin/teen hyvin" niin valmentaja kyllä kumoaisi sen ja sanoisi että tee vielä paremmin/tuossa on parannettavaa. Ihan oikeasti! :D
Yllättävän hyvin sitä pysyy ruodussa edes sillä 1x viikossa, mutta haluaisin enemmän. Ulkomailla toki valmennuspakettien hinnat on ihan eri svääreissä, siellä saat valmennukset kiinteänä kk hintaan tallivuokraan. Ja olet todellakin systeemissä kiinni.

Tiistaina tosiaan meni kaikki jo alusta asti niin huonosti Hansun kanssa että mietin sitä koko yön. Pitkästä aikaa maneesissa oli ruuhka, 7-8 hevosta, mikä ei nyt tosin mielestäni mikään oikea ruuhka todellakaan ole. On sitä Hansun kanssa menty 12 hevosenkin kanssa pienessä maneesissa :D
Hansu on tosi kiltisti mutta mulle tuntuu selkään kuinka se "puhisee" ja kasvaa tietty korkeutta ja yhtäkkiä taitaa ne munat valua aivojen tilalle, vaikkei se todellakaan edes huutele tai hörise kellekkään, mutta sen tuntee selkään kuinka se jännittyy ja kivettää ittensä. Noh, mitä käy kun orikaula tulee vahvaksi? No minä ratsastan kovemmalla kädellä "hallitakseni" tilanteen. No miten tilanne jatkuu kun kyseessä on kuitenkin herkkäsuinen ja tulinen hevonen, joka kuitenkaan ei kuuntele sillä hetkellä pientä apua? No ei mitään kovin hyvää :D
Edelleen tilanne ei mene varsinaiseksi riehumiseksi, mutta se menenee ratsastajan ja hevosen väliseksi taisteluksia. Minä vaadin että "kuuntele" ja hevonen sanoo että "apua". Siinä se ristiriita tuleekin kun pitäisi päästä käyttämään kevyitä apuja, mutta ei tapahdu mitään kun huomio on muualla. Sitten taas liian kova apu on liikaa ja saa pakan räjähtämään. Mihin katoaa se keskitie? Onneksi kuitenkin yleensä tilanne helpottuu kun pahimmat puhinat saa laukattua alta pois niin Hansu pehmenee. Toki kerran kun se on jännittynyt ei se yleensä anna itsestään 100%. Pitää vain tyytyä siihen mitä saa ja lopettaa siihen kun on tunne että mulla on edes se 70%.

Arvasin kuitenkin oikein, että vaikka kuinka menisi metsään tänään, niin huomenna kun on valmennus niin menee paremmin. Ja niinhän se meni. :D
Kerroin heti että on muutoin ollut oikein ok ja esim vaihdot on tuntunu välillä tosi hyvältä mutta että eilen meni metsään ja lopputuloksena mielestäni oli mun liian kova käsi. Tässä muuten saa hyvin kyllä oppitunnin siitä mitä iberiaanin selässä liian kova käsi saa aikaan... Ne ei sitä anna anteeksi, ja ei todellakaan liiku hienosti jalat kauhoen jos käsi on liian kova! Saadaan silloin sitä kuuluisaa tikittävää "iberiaravia".
Kuitenkin kun aloimme työstämään valmennuksessa niin ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia, muuta kuin siinä että nyt olin sitten liian varovainen. Koko tunti "eteen eteen eteen" mutta minä vähän aluksi arkailin käyttää apuja kun en halunnut että H jännittyy, mutta kyllä se siitä lähti eteenkin päin kun "työnsin" pikkuhiljaa, en "tuuppinut" eteen. Näitä ei voi pakottaa eteen, ne pitää  ikäänkuin saada työnnettyä "kuilun reunalle" ja sen jälkeen ne meneekin tyytyväisenä "vapaa pudotusta" eteen. :D (haha mikä mielikuva)

Yksinkertaisesti tehtiin ravissa keskiravi siirtymiä, eli esim ympyrällä puoli kierrosta keskiravia, kiinni ja uudelleen. Sama kokorataleikkaalla, eli 2x keskiravisiirtymää siihen diagonaalille. Sitten laukassa sama. Eteen kiinni, mutta hellän päättäväisesti, ei paineella.

Myös yksi tärkeä pointti tuntiin liittyen oli peräänannossa ja siinä milloin se on hyvä. Varsinkin alkuun kun hevonen on liian "kevyt" sitä tulee tunne että haluaa enemmän tuntumaa. Mutta sitten helpsoti tälläinen kumikaulaibero onkin kuolaimen takana.
Paras neuvo olikin hahmottamaan tunnetta oli: "silloin kun susta tuntuu että se ei ole enää peräänannossa, se on just hyvä"
Tuntuu olevan monen ratsastajan ongelma että jos tuntumaa ei oikein ole, sitä helposti jahtaa sitä tuntumaa ja kerää hevosta vähän liikaa. Tällöin helposti nenä jää luotiviivan taa, mutta ainakin Hansun kohdalla sen muoto on just hyvä, kun mun mielestä selkään se saisi olla "pyöreämpi". Kun mulla on tunne että "onkohan tää nyt peräänannossa" niin kyllä se on. Kun katson peiliin niin muoto on parempi, niska on korkeimpana ja nenä edessä. Tässä toki pitää olla tarkkana jos kyseessä olisi se orikaula, sillä ei ole mitään tekemistä peräänannon kanssa vaikka niska on korkeimpana kohtana ja nenä edessä... :D Silloin ei ole hallintaa ollenkaan!

Onneksi olen oppinut hallitsemaan näitä huonoja päiviä. En myy enää maatani ihan heti vaan ehkä enemmän naureskelen että "P:n määrä on vakio, ei voi mitään, kyllä se taas joskus paistaa risukasaan". Ja aina on tullut niitä hyviä päiviä huonojen jälkeen. Aina!

Instagramissa pari seuraajaakin kommentoi ja tosi hyviä pointteja tuli esille. Esimerkikse se, kuinka se huonosti mennyt päivä opettaa enemmän kuin kunniakierros. Siitä huonosti menneestä päivästä pitää oppia, analysoida, muttei sen saa antaa vaikuttaa sen enempää varsinkaan mielialaan.

18. syyskuuta 2018

Ensimmäinen ja viimeinen kilpailu

Selasinpa tuossa omaa Youtube kanavaani ja silmien eteen osui videot Hertan ja mun ensimmäisistä He A radasta koskaan ja sitten verkkavideo meidän viimeisistä kisoista Inter I tasolta.

Videot puhukoon puolestaan :´(

2010 Lahti 2 taso


2016 Järvenpää 5 taso

Ainon kisat jäivät yllättäen mun ja Hertan viimeiseksi performanssiksi virallisissa kisoissa.
Ainon lokakuun kisojen jälkeen kävin vielä Ypäjällä tammikuussa TDF-kisoissa menemässä Intermediate II radan ja sen piti olla harjoituskierros keväällä tuleville GP ohjelmille...

13. syyskuuta 2018

MM 2018 Tryon, nyt se alkoi!



Oon kyllä odottanut innolla kisoja. Tällä kertaa on oikeasti jännää kun ei voi tietää kuka voittaa. Yleensä koulukisoissa on jo aika selvää kuka tulee voittamaan nyt se voi oikeasti olla kärjestä kuka vaan. Cathrine Dufour jäi kisoista pois (olisin veikannut mahdollisesti kolmen kärkeen) joten sekin jo avaa muille paikkoja. Sanomattakin selvää ettei Valegron kaltaista pomminvarmaa veikkauskohdetta enää ole...

Isabell ei tuonut ykköstykkiään, vaan pitkään tauolla olleen Bella Rosen, joka omaan silmääni ei ole ihan sillä tasolla mitä silloin joskus on nähty. Aiemmin tykkäsin enemmän, nyt en ehkä ihan näe kultamitalilla? Yhden radan olen vain nähnyt come backin jälkeen joten on ehtinyt varmaan muuttua. Mutta mene ja tiedä, sillä selässä tosiaan on Werth! :D
Sönke Rothenbergerin Cosmo on kyllä törkeän hieno hevonen, mahdollista että voittaa.
Charlotte Dujardinin uusi kisakumppani Freestyle on kyllä yksi mun suosikeista, mutta vaikea sanoa tällä tasolla miten pisteet menee, he eivät kuitenkaan ole siinä mielessä maailmalla paljoa kisanneet että osaisi verrata suoraan maailman huippuihin, vaikka kotimaassaan Englannissa ovatkin olleet voittamattomia.
Ruotsi on varmasti vahvoilla...
Hollanti ei ole ihan ykkösmaa tällä hetkellä kouluratsastuksessa. Glocks hevoset ovat kyllä varmasti koko kisan yhtiä hienoimpia hevosia, mutta hyvinhyvin vihreitä, joten ei voi varmaksi sanoa kärkipaikoista.
Oikeasti! Koska viimeksi on ollut tällainen tilanne ettei oikein osaa ennustaa kuka voittaa kouluratsastuksen MM kullan! :D

Tässä ihan kylmät väreet tuovat esitys... Sönke ja Cosmo vuonna 2017 Aachenissa. Tämän parivaljakon kür- ohjelma on pakko nähdä! Aivan mieletön!
Siis tuo hevonen on aivan tajuton... Ja vielä estesukuinen! Siis niin tajuttoman iso liike etten edes itse voisi kuvitellakaan istuvani tuolla! :D



Tässä vielä Bella Rosen esitys 4 vuotta sitten. Nykyään en ihan niin paljoa tykkää mitä tuolloin, mutta tosiaan nähtäväksi jää! En lyttää ennenkuin näen! ;)



Yksi kuitenkin mun kaikkien aikojen suosikki, Carl Hester hevosella Uthopia ei kür-ohjelmallaan unohdu koskaan. Jos olisi pakko antaa arvosana 10 ravilisäykselle, niin se menee ehdottomasti tälle parivaljakolle...
Mun mielestä Hester on kyllä tämän kouluratsastusmaailman kiistaton ykkönen.
Harmillisesti tästä ei ole parempilaatuista videota, mutta oikeasti. Tässä mun mielestä on kouluratsastuksen esikuva. Katsokaa mikä muoto hevosella, nenä ei pakene taakse, tyytyväinen yleisilme... Ihana!
Hester on muutenkin poikkeuksellinen, hän kouluttaa niistä "parin tonnin hevosista" tälle tasolle hevosia...
En muista mistä luin haastattelua mutta herra tokaisi kutakuinkin näin "minähän en hevosesta maksa montaa tonnia!" :D



Nyt tietenkin oli pakko seurata myös lusitanoedustusta mihin en aiemmin ole niin kiinnittänyt huomiota. Eilen katsoin tosiaan kisoja ja eilisen lusitanot eivät kyllä oikein omaan silmääni iskeneet, olivat hyvin tavallisia ja ehkä ero MM tasolla korostui liikaa. Tuli jopa sellainen tunne, että hitto vie mulla on hieno lusitano kun mielestäni se liikkuu monin kerroin hienommin mitä MM-radalla näin nyt muita lusoja! Hehe... Taitaa moni muukin hevosen omistaja/ratsastaja aina ajatella näin!
Hansulla on oikeasti kympin piaffi ja passage ja se todellakin osaa myös lisätä. Muutama tuomari on sanonut ettei kaukana olisi Hansulla ravilisäyksestä onnistuessaan numero 9... Myös Hansun ravisulut ovat todella hienot onnistuessaan ja niistäkin saisi "helpolla" numeroa 8. Hansu on jo lisätystä käynnistä napannutkin numeroa 9 kisoissa. "Lusitanot ei osaa lisätä", mutta Hansu kyllä osaa. Poikkeus vahvistaa säännön? Sanomattakin selvää että jos hevonen on jännittynyt, niin eihän se todellakaan liiku näyttävästi, vaan liikkeeseen tulee tiettyä "konemaisuutta".
Aloin heti miettimään näitä ja vertailin mitä näin telkkarista radalla. Toki onhan meillä pitkä matka vielä edessä! Ja väitän että jos joskus vaikeammille radoille päästään, niin kyllä se meidän tapauksessa on niin ettei hevosesta lopu laatu, mutta ratsastajalta ehkä loppuu taidot.
Onneksi taitoja voi yrittää kaivaa jostain lisää, laatua ei oikein saa! :D
Älkääkä nyt herranen aika luulko että tässä paukutellaan henkseleitä, että "antakaas kun mä menen ja näytän miten se lusitano MM kisoissa liikkuu"! :D Ehei, ei ole pelkoa. Se on vaan niin mukavaa kotisohvalta arvostella.... Eikö? ;)

Harmittaa rodun puolesta, sillä mitä nyt olen tutkinut ja perehtynyt niin on oikeasti ihan törkeen makeita lusitanoja, ja siis niihin kun vertaa Hansua niin Hansu on keskivertoa parempi, muttei ihan niiden parhaimpien tasoa kuitenkaan. On nykyään näköä ja kokoa ja liikettä jalostettu niihinkin. Puoliverisen vahvuus on se irtonaisuus ja "flow" liikkeissä, iberian hevonen voi helposti olla jäykkä ja "töksähtelevä" mutta selvästi jalostuksessa on pyritty nyt siihen ilmavuuteen mitä puoliverisillä on. Parhaimmat lusot eivät kuitenkaan harmillisesti tuonne päässeet/lähteneet, mikä on harmi sillä tuon tason kisoissa on se paras mahdollisuus tehdä hyvää pr:ää rodulle. Ehkä seuraavan 4 vuoden kuluttua nämä uudet nuoret lusot ovat sille tasolle jo koulutettu että pääsevät lähtemään! :)
Tämän päivän puolikkaassa kuitenkin tulee mielestäni niitä parempia lusoja. Mm. Maria Caetano hevosellaan Coroado on tehnyt hienoa työtä kv-tasolla. Tämä ratsukko muistaakseni jopa nyt kesällä Saksan Aachenin kv- kisoissa oli 2 sijalla GP kürissä. Tässä lusitanossa on näköä ja kokoa!
Tämän rata kannattaa katsoa myös :)



Pari vuotta takaperin oli myös lusitano tamma Batuta kv-tasolla, ja se hevonen oli raviohjelmassa todella laadukas, hyvät lisäyksetkin. Näin Batutan livenä Aachenin EM kisoissa 2015, ja tykkäsin! Laukkapiruetit eivät olleet oikein tämän hevosen vahvuus, mutta muutoin kyllä "epätyypillisen" hyvin liikkuva varsinkin ravissa! Ja Batutalla oli ihan paras kür-musiikki, Game of Thrones teema! ;)
Tämä tamma valitettavasti juuri kuoli. Tamma oli ehditty myydä Japaniin mutta ei siellä kauaa ollut kunnes kuoli.

Tässä myös video Batutasta (kuunnelkaa musiikkia! :D )




Pakko vielä MM- teemaan nojaten laittaa video tähän mun yhdestä suosikki esityksestä MM-kisojen historiassa! Tässä on niin musiikki kohdillaan ja sopii hevoselle kuin nyrkki silmään!
Kentuckyn MM kisojen 2010 yksi yleisön suosikki, PRE-ori Fuego.
Voiko enää paremmin musiikki sopia ohjelmaan...




Tästä postauksesta tulikin vähän tällainen ihme MM-kisa hehkutus, mutta hei, aika harvoin tätä herkkua on tarjolla joten hypistellään nyt! Enjoy! :)