Mä olen pitkään kapinoinut sitä ajatusta vastaan että kesä olisi loppu. Ei oikeasti ole tuntunut siltä, sillä Suomessa vellova lämpöaalto on edelleen päällä. Vuosi sitten tuli yllätyslumi maahan jo tähän aikaan ja Hansulla ei tietty ollut hokinreikiä ja sekös aiheutti ongelmia. Nyt sitten on hokinreijät laitettu jo syyskuun kengityksessä mutta niillehän ei tietenkään ole ollut mitään käyttöä. :D
Noh, ikävä kyllä se lumi tekee tuloaan ja saas nähdä koska Hansun ja mun sänkkäripeltoilu vaihtuu hankipeltoiluksi... Tosin ei siinä hankipeltoilussa mitään vikaa! Hauskaa hommaa sekin.
Ehdoton mun lempparikuva! Jos ei muuta niin Hansu on ihan älyttömän kaunis hevonen! :D
Sänkkäripellolle on pitänyt koko syksyn aikana mennä kuvailemaan Tarun kanssa mutta aina on ollu kaikkea. Jos ei aikataulut työn puolesta natsaa, niin vähintään sää ei kuvauspäivänä ole ollut otollinen. Siihen päälle syyskuussa mun pitkä flunssa ja vielä sairasloman jatkeeksi multa leikattiin yllättäen viisaudenhampaat vasemmalta puolelta pois, joten sekin rajoitti vielä lisää kokonaan ratsastusta! Edelleen tuntuu nuo hampaattomat kohdat mun suussa kun ratsastan muttei sentään sen enempää estä. Ehdittiin kuin ehdittiinkin tämän epänormaalin lämpimän ja kuivan sään vuoksi vielä LOKAKUUSSA pellolle tekemään perinteisen syyskuvailut.
Taru kävi aikanaan Herttaakin joka syyskuu kuvaamassa pellolla. Nyt oli sitten Hansun vuoro ja voi jösses mitä kuvia saatiin aikaan!
Pelto ei ole enää ihan niin hyvä mitä syyskuussa. Silloin siellä pystyi menemään niin lujaa kuin hevosen jaloista lähti, mutta nyt se on liian liukas. Ei pehmeä, mutta liukas. Hyvin kyllä pystyi suorilla menemään sekä ravia että laukkaa, mutta jos kokeilin tehdä ravilisäystä niin alkoi Hansun takajalat lipsumaan. Hansu on takasistaan todella voimakas ja se ponnistaa tosi rajusti maasta ja pelto ikävä kyllä lipsuu liikaa siinä vaiheessa alta pois, joten "tyydyttiin" menemään hillityn hallitusti dressagea pellolla hetken aikaa.
Mutta pakko sanoa, ettei Hansu silti pienesti liikkunut, vaikkei ihan kaikkea voinutkaan antaa sen päästää... :D
Kuvat on ottanut Taru Arola ja luvaton kopiointi on kielletty!
Mikä näistä kuvista on sinun suosikki? Mä en osaa päättää!! :D
1. Menossa pellolle tallilta päin
2.
3. Aurinko kerkesi jo melkein laskemaan, mutta ehdittiin noin 10 minuutin aikana tallettamaan viimeiset valonsäteet ja hieno väri!
4. Tötterökorva :'D
5.
6. Tästä myös tykkään, Hansu pystyy nykyään jo kantamaan paremmin nenä edempänä. Se on ollut vähän sellainen turhan lyhyelle kaulalle tulija ja sitten taas ilman tukea se on rojahtanut etupainoon, mutta nykyään pystyn jo aika ohjaamaan sitä enemmän nenää eteen ilman että se valahtaa vaan jää kantamaan!
7. Mun mielestä tässä kuvassa on aikalailla kaikki kohdallaan... :D Kerrankin itse istun hyvin kun hevonenkin edustaa. Tässä vaiheessa alkoi jo aurinko laskea.
8. Vähän eri kuvakulmia.
9. Tässä kuvassa on jännästi puolittain vielä aurinkoa tuolla yläosassa kuvaa. Todellakin viimeiset säteet osui pellon takanurkaan.
10. Tuo punainen takki on mun yksi lemppareista, ostin sen mooooooonta vuotta sitten HIHS:stä. Pakko se oli laittaa kun se sopii ruskakuviin mutta pakko sanoa että aivan liian kuuma ja paksu sekin oli tuohon +17 asteen lokakuun aurinkoon... :D
11. Kotiinpäin mentäessä on hyvä leikkiä vähän passagen kanssa!
Treeneissä ollaan jatkettu sitä perus"tylsää" mutta niin tärkeää. Eli taivutus ja asetus. Hansun täytyy rehellisesti taipua molemmista kyljistä ja se ei saa muuttaa mitään kun vaihdetaan suuntaa. Helposti se jännittyy kun jotain muutetaan mutta tämä onkin se vaikein osuus kun on näin lyhytrunkoinen ja kiivas hevonen. Säilyttää rentous mutta samalla jäntevyys ja voima!
Lauantaina olin Spencer Wiltonin klinikkaa seuraamassa Ainossa (oli muuuten superhyvä demo!) ja otin sieltä itselleni myös treenivinkkejä tietenkin. Valmentajani oli myös katsomassa ja jatkoimmekin valmennuksessa eilen näitä samoja harjotteita.
Hansulle toimi hyvin harjoite, jossa pitkää sivua pitkin lähdettiin uralla avotaivutusta, jonka jälkeen vähän ennen puoltaväliä käännettiin hevonen "ikäänkuin diagonaalille", mutta lähdettiinkiin siitä pohkeenväistöllä takaisin uralle (eli takaosa ensin kohti uraa). Kun takaosa saavutti uran, siirryttiin takaisin avoon. Tämä harjoite tuo esille juuri sen tärkeimmän, eli kokoamisen parantamisen sillä hetkellä kun palaat uralle. Pohkeenväistöstä uralle takaisin tultaessa siirtymä avoon saa aikaan juurikin sinne ulkotakajalalle kokoavan hetken ja ainakin Hansun kohdalla se auttoi kokoamista ilman että se "kokoaa liikaa" ja lyhentäisi/kipristäisi itseään. Juuri tällaiset "kiemurtelut ja muovailut" sopivat tämän tyyppiselle hevoselle, jokoa helposti muuttaa itseään ravissa 10 kertaa yhden uran aikana ja reagoi jokaiseen hipaisuun ja kosketukseen. Tässä tehtävässä pitää olla läsnä, koskea ja ratsastaa, mutta se suuntaa ja ohjaa hevosta ja hevonen ikäänkuin "haluaa" yhtäkkiä ottaakin sitä tukea ratsastajalta jotta se selviää tästä. Tämä ei ole vaikea kuitenkaan, mutta vaatii nimenomaan hevoselta keskittymistä ratsastajaan.
Niinhän siinä sitten kävi että Tryonin MM kisoja ei kouluratsastuksen osalta jatkettu loppuun asti. Kür peruttiin kokonaan sääolosuhteiden ja lentojen takia. Mä niin aattelin toteuttaa erään lukijan toiveen, että teen sen koosteen kisojen jälkeen mitä tapahtui ja miten meni, mutta se nyt vähän jäi sitten puolitiehen koska küriä ei tehty. Olisi mielenkiintoisempaa jakaa kür suoritukset tänne, mutta nyt joudun tekemään sen näillä perus GP ohjelmilla. Toki FEI TV:n videoissa on se hyvä puoli että niissä perusohjelmissakin soi musiikki taustalla joka sopii hevosille, tekee vähän mielenkiintoisempaa katsomisesta.
Kaikki löytämäni videot ovat nyt sitten siitä viimeiseksi jääneestä GP Specialista.
Kokeilen kuitenkin nyt tehdä jälkipohdinnat kisoista, vaikka ne kisat jäikin vähän kesken!
Aiempi postaus aiheesta oli siis TÄÄLLÄ, ja siellä siis "spekuloin" mitähän tuleman pitää, kuka voittaa jne, koska kerrankin ei voinut oikein kukaan sanoa että kuka tulee viemään 3 kärkisijaa, tai missä järjestyksessä.
Toistan ehkä itseäni, mutta edelleen olen sitä mieltä että pitkästä aikaa kisat olivat jännät, sillä ei todellakaan voinut tietää kuka voittaa, tai oikeastaan koko kärkikolmikko ja sen järjestys oli epävarmaa. Valegron aikana oli vähän tylsää omalla tavallaan, sillä todellakin tiesit kuka voittaa.
Mielenkiintoista teki Isabell Werthin hevosvalinta, tuoda pitkään tauolla ollut Bellarose kisoihin vaikka hänellä on voittaja Weihegoldkin käytössä! Aloitetaan siis Bellarosesta ja Werthistä.
Eli voittajasta.
JOS kür olisi käyty, olisi voinut ehkä olla mahdollisuus että Sönke olisi voittanut kultaa. Ehkä. Sönken kürin nähneenä voin sanoa että kylmät väreet menee koko ohjelman. Jännittävä musiikki ja se hevosen liike on jotain niin mieletöntä ja eleetöntä.
Bellarosen küriä en tiedä, mutta toisaalta Werth ei todellakaan ole mikään huono tekemään vapaaohlemia.
Henk.koht. olin vähän yllättynyt kuinka ylivoimaisesti Werth voitti GP Specialin (jota voidaan nyt sitten pitää "finaalina"). Itse spottasin paljon asioita jotka ei niin miellyttäneet silmää. En ole todellakaan mitään sanomaan, mutta ohjelmassa oli myös puutteita ja jotenkin tuntui että tuli niitä kuuluisia nimipisteitä. Toki ohjelmassa oli täyden 10 pätkiä. Piaffi-passage siirtymäthän oli täydelliset. Oikeasti. Eleetöntä, rauhallista, eikä edes häivähdystä tahtirikoista MYÖS siirtymien läpi. Pelkkää kymppiä oikeutetusti!
Perusliikkumisessa olisin toivonut että Bellarose olisi ollut selästään pyöreämpi ja etu sekä takaosa olisivat olleet enemmän "yhtä". Välillä olin näkevinäni että liikkuminen oli edestä ja takaa vähän eri paria, ja lisäykset menivät mielestäni ravissa enemmän nenä taakse ja alas, kuin eteen ja ylös.
Hevonen on kyllä ollut niin pitkään poissa että kyseessä on varmasti voiman puute, ei siinä, mutta silloin tämän "puutteen" pitäisi näkyä pisteissä. En tosin ole mikään tuomari, joten en ole mikään sanomaan. :D Tykkään kyllä hevosesta ja ratsukosta, mutta NOIN ylivoimaiset pisteet hämmensi.
Musta on näemmä kehkeytynyt tällainen kamala "nenä eteen- täti", mutta tällä tasolla on mielestäni tärkeä nähdä sitä oikeaa kokoamista, ei niinkään hienompia liikkeitä. Bellarosen voimattomuus näkyy, mutta sen pitäisi näkyä myös pisteissä.
Tuntuu pahalta jopa sanoa näitä ääneen, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. :D
Tässä Isabelin ja Bellarosen GP Specialin kooste. Kuunnelkaa selostajien hyviä kommentteja.
Werth voitti almost yli 5% erolla hopealle tulleeseen Laura Gravesiin prosentein 86,246%
Sitten Sönke. Voi Sönke ja Cosmo! Mun suosikkeja tällä hetkellä.
Harmillisesti Sönkelle ja Cosmolle tuli KALLIITA rikkoja GPS ohjelmassa... Nämä rikot maksoivat Cosmolle mitalit. Cosmo jäi sijalle 4 "vain" prosenteilla 81,277. Jos Sönke olisi onnistunut, olisi sija ollut vähintään hopealla. Erot sijojen 2-4 olivat alle prosentin, kaikilla oli prosentit vähän päälle 81%.
Mä en vain voi kuin ihastella tuota Cosmon liikkumista. Se on kevyt ja minä tykkään katsoa tuota kevyttä kuolaintuntumaa mikä Sönkellä on. Ei huiski hevosella häntä... Lisäyksissä nenä pääse eteen ja lisäys näyttää menevän nimenomaan ylös ja eteen...
Tässä video, valitettavasti ei FEI TV:n kuvaaman, mutta radan sentään näkee ja vähän kuulee taustamusaa.
Mutta ne rikkeet, ne harmilliset rikkeet!
Ehkä Tryonin hiostava ilma verotti myös Cosmoa. Olen nähnyt parempaakin tältä parilta ja kiinnitin huomiota siihen että Cosmo oli vähän "herpaantuneen" oloinen ajoittain. Kyllähän hevonen liikkuu, ei siinä, mutta esim. 2017 Göteborgin EM kisoissa hevonen liikkui paljon voimakkaammin. Laukassa hevonen liikkui hitusen paremmin tällä kertaa kuin ravissa mielestäni :)
Sitten oma kestosuosikkini, Charlotte Dujardin.
Ja millä rytinällä hän palasi takaisin maailman kärkeen kisojen nuorimmalla hevosella! Taisin mainitakin "spekuloidessani" että Charloten uudesta hevosesta ei voi sanoa vielä mitään ,sillä se ei ole kertaakaan kisannut muuta kuin Briteissa pienempiä KV kisoja. Ei oikeasti voinut sanoa yhtään mitään miten käy. Ja niinhän siinä sitten kävi että GP specialissa Charlotte ratsasti Freestylen pronssille!
Tykkään tosi paljon hevosena myös tästä Freestylesta, mutta myös pakko "kritiikkinä" sanoa että voimattomuus ja ikä näkyy. Siis hevonen on todella huippulaadukas, mutta Charlotte joutuu aika paljon vielä ratsastaa sitä enemmän, mitä on totuttu näkemään esim Valegron kanssa. Valegro teki asioita "itse", Freestyle on vielä täysin ratsastajansa varassa joka on tietenkin itsestäänselvyys. 2 vuotta tälle parille lisää niin saattaapi olla että jää jälleen Werth toiseksi... ;)
Charlotte joutui selvästi käyttämään enemmän apuja mitä aiemmin, mutta jälleen, hevonen on kokematon. Tässä sen kuitenkin näkee kun on huippuhevonen. Vaikka se on nuori ja voimaton, se on koulutettu niin hyvin ja sen laatu riittää, niin mikäs siinä olla 9 vuotiaana maailman parhaimpia hevosia!
Rakastan passagessa tämän hevosen kykyä koota, se todellakin tuo takajalat alle eikä vain nostele jalkoja roikota selkää.
Kritiikkiä ravilisäyksistä. Jösses tämä kyllä lisää, mutta varsinkin ohjelman loppua kohden lisäyksissä takajalat oikeasti alkoi lisäyksessä jo jäämään sinne kuuluisaan talliin. Etujalat kyllä lyö melkein tekohampaisiin asti, mutta takajalat jäi. Siinä huomasi että nyt loppui hevoselta voimat, takapuoli/risti nousee vähän pystyyn, pyöreys satulan takaa katoaa. Tämäkin asia tulee varmasti korjaantumaan tulevaisuudessa. Muotokin tulee siitä varmasti aukeamaan enemmän kun hevoselle tulee voimaa kantaa rehellisemmin. Mutta tykkään tykkään! Tulee sellainen tamman energia ja tekemisen meininki tuossa hevosessa, muistuttaa jotenkin Herttaa ilmeiltään ja siltä työmoraaliltaan. Kunnon etupulpetin tyttö joka viittaa käsiojossa joka vastauksen!
Tässä Charloten ja Mount St. John Freestyle prosentein 81.489%
Laura Graves ja Verdades. Vähän vieraampi mulle, tai siis sellainen jota en ehkä niin paljon ole seurannut. Hevonen on sympaattinen, vähän sellainen "kolho" isokilttijätti, ei järin kaunis itsessään, mutta sitten se kuitenkin yhtäkkiä liikkuu kevyesti kuin mikäkin ballerina! Se "ruho" hämää, näet tämän hevosen tarhassa, toteat että siinä joku ruuna, vähän pitkärunkoinen ja raskas. Näet tämän areenalla ja katsot että wau, miten kiva tuolla olisi varmasti ratsastaa! Kevyt ja energinen ja tekee niin tosissaan hommia!
Lauran prosentit 81.717% ja hopeaa.
Pakko vielä kehua Carl Hesterin suorituksia. Niin kaunis tuo Delicato ja taisin joskus kehua Hesterin ja edellisen hevosensa Utopian ravilisäyksiä, niin mielestäni tämänkin hevosen kanssa ravilisäykset miellyttävät omaa silmää. Ei ylilyöntejä, kaunis ja hyvä tahti. Ja siis nimenomaan se TAHTI! Ei jalkojen sätkimistä, vaan hyvää etenemistä hyvässä tahdissa. Delicatokin on vähän keskeneräisen oloinen vielä, joten odotan että tälläkin tulee prosentit vielä nousemaan ja radat paranemaan. Vielä oli pienen pientä hapuilua/horjumista mutta tykkään kyllä. Tätä jään mielenkiinnolla myös seuraamaan. :)
Hesterin istuntahan on vähän mielenkiintoinen, mun tekee omalle selälle pahaa kun katsoo miten notkolla Carlin selkä on, mutta olen ymmärtänyt että Carlilla on selässä skolioosi ja että se näkyy myös hänen istunnassaan. Eipä tuo skolioosi näemmä paljoa haittane menoa! Maailman parhaisiin kuuluva ratsastaja skoliooseineen. Ehdottomasti parhaita hevosen kouluttajia, GP-hevosta toisensa perään nimenomaan niistä "tavishepoista".
"Minähän en hevosta yli 10 000 maksa" taisi Carl jossain haastiksessa sanoa, joten taito se on näemmä rahaa. :D
Pieni maininta, ekaa kertaa seurasin tietty noita iberian rotuisia kisoissa. Ehkä vähän petyin, sillä olen seurannut nykyään somessa iberiaaneja enemmänkin ja olen löytänyt sairaan hienoja lusitanoja jotka voisin samantien ostaa jos lompakko antaisi myöten. Sellaisia liikkujia että moni pv jää toiseksi. Kuitenkin nyt MM kisoissa ne mitä näin eivät hivelleet silmää. Coroado ei suorittanut ihan tasollaan ekana päivänä, GPSään petrasi. Eräs PRE hevonen jäi myös mieleen. Sellaiset lusitanot kuin Equador MVL ja Draqao olisivat niitä ketä soisin näkeväni MM kisoissa! Onneksi kuitenkin lusitanojenkin laatu kokoajan kasvaa kouluratsastusmielessä ja varmasti tulevaisuudessa niitä maailmanluokan yksiköltä tulee enemmän esiin :)
No mutta! Siinä oli ja meni Tryonin MM kisat ja mua ainakin harmitti vietävästi se että kür peruuntui. Kerrankin olin ostanut FEI TV;n itselleni kisojen ajaksi ja sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi kun en kokonaan päässyt kisoja katsomaan. Katsoin kyllä siis KAIKKI radat (GP ja GPS) mutta kürit jäi.
ONNEKSI helpotin oloani, ja varasin tänään kaverini kanssa liput, lennot ja hotellit Tukholma Horse Showhun marrasjoulukuun vaihteeseen! Luvassa on 3 päivää dressagea hintaan 77 euroa! :D Miettikää, liput kolmenä päivänä (siis 3 näytöstä) ja hinta alle 80 e! Lentoliput jää per suunta alle 40 euroon, eli isoin kuluerä on 2 yötä hotellissa, per naama n. 150e. Hotelli on kilometrin päässä areenalta, joten voimme liikkua kävellen. Todellinen minibudjettireissu pyritään tekemään.
Näen taas livenä mm. Sönken ja Cosmon, sillä he tulevat myös Tukholmaan! Pitänee varmaan tehdä kattava reissupostaus Tukholma Horse Showsta sitten jos lukijoita kiinnostaa :)
Kyllä mä sen vaan sanon, että suurin ongelma tässä maassa on se valmennuskulttuurin puute! Kaikki ongelmat tulee kun ei olla tarpeeksi valvovan silmän alla, ihan arkipäiväisissäkin talliasioissa. Ulkomailla on ihan normaalia että ollaan jonkun valmentajan siipien alla kokonaan. Valmennukset 2-3 kertaa viikossa ja muu eläminenkin tapahtuu gurun silmien alla, ihan pintelin käärimisestä lähtien. Vaikkei olisi valmennuspäivä, niin se sunnuntaikeventelykin tapahtuu kun guru itse ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja saattaa huikata parit sanat ohi mennessään.
Tätä niin tarvittaisiin tänne!
Kohta varmaan pääsee taas tekemään tätä missä Hansu on ehkä maailmanmestari :D Kuva Taru Arola
Mä käyn VAIN 1 x viikossa valmennuksissa ja se on ehdoton minimi. Saisi olla useammin mutta siihen tarvitaan jo pikkasen enemmän rahaa mitä apteekin hyllyltä voi kerätä... :D Olin siis nyt 1 kk ilman valmnnennusta. Ensin minä väänsin ranteeni, sitten valmentaja lähti Tryonin MM kisoihin 2 viikoksi. Sitten kun piti olla loman jälkeen valkku, niin olinkin minä vuosisadan flunssassa. Nyt vasta eilen pääsin valmennukseen ja voi että tuntuu että sai ihan alusta aloittaa ja että olen jättänyt kotiläksyt tekemättä. "Taannuttiin" taas sinne perustyöskentelyyn enkä olisi edes tuntenut kykeneväni suorittamaan muuta.
Hevonen toki on ollut kevyemmällä oman sairasteluni takia, mutta nyt viimeisen viikon suht ok liikkeessä. Edellinen päivä ennen valmennusta meni TÄYSIN penkin alle, ihan nolottaa myöntää kuinka huonosti sitä ratsasti ja hevonen oli kuin koko kesän pellolla elänyt mustangi.
Nyt kun valmentaja on taas back, niin johan taas meni hyvin. Taino ei ehkä parhaiten ja loisteliaasti mutta ratsastuksessa oli taas jotai järkeä.
Se nyt vaan on fakta että jos aina ratsastat itseksesi, ja vaikka olisit kuinka pohtiva ja hyvä ratsastaja, et koskaan saa samoja tehoja irti mitä hyvässä valmennuksessa! Ja vaikka tuntuisi että "nyt menee hyvin/teen hyvin" niin valmentaja kyllä kumoaisi sen ja sanoisi että tee vielä paremmin/tuossa on parannettavaa. Ihan oikeasti! :D
Yllättävän hyvin sitä pysyy ruodussa edes sillä 1x viikossa, mutta haluaisin enemmän. Ulkomailla toki valmennuspakettien hinnat on ihan eri svääreissä, siellä saat valmennukset kiinteänä kk hintaan tallivuokraan. Ja olet todellakin systeemissä kiinni.
Tiistaina tosiaan meni kaikki jo alusta asti niin huonosti Hansun kanssa että mietin sitä koko yön. Pitkästä aikaa maneesissa oli ruuhka, 7-8 hevosta, mikä ei nyt tosin mielestäni mikään oikea ruuhka todellakaan ole. On sitä Hansun kanssa menty 12 hevosenkin kanssa pienessä maneesissa :D
Hansu on tosi kiltisti mutta mulle tuntuu selkään kuinka se "puhisee" ja kasvaa tietty korkeutta ja yhtäkkiä taitaa ne munat valua aivojen tilalle, vaikkei se todellakaan edes huutele tai hörise kellekkään, mutta sen tuntee selkään kuinka se jännittyy ja kivettää ittensä. Noh, mitä käy kun orikaula tulee vahvaksi? No minä ratsastan kovemmalla kädellä "hallitakseni" tilanteen. No miten tilanne jatkuu kun kyseessä on kuitenkin herkkäsuinen ja tulinen hevonen, joka kuitenkaan ei kuuntele sillä hetkellä pientä apua? No ei mitään kovin hyvää :D Edelleen tilanne ei mene varsinaiseksi riehumiseksi, mutta se menenee ratsastajan ja hevosen väliseksi taisteluksia. Minä vaadin että "kuuntele" ja hevonen sanoo että "apua". Siinä se ristiriita tuleekin kun pitäisi päästä käyttämään kevyitä apuja, mutta ei tapahdu mitään kun huomio on muualla. Sitten taas liian kova apu on liikaa ja saa pakan räjähtämään. Mihin katoaa se keskitie? Onneksi kuitenkin yleensä tilanne helpottuu kun pahimmat puhinat saa laukattua alta pois niin Hansu pehmenee. Toki kerran kun se on jännittynyt ei se yleensä anna itsestään 100%. Pitää vain tyytyä siihen mitä saa ja lopettaa siihen kun on tunne että mulla on edes se 70%.
Arvasin kuitenkin oikein, että vaikka kuinka menisi metsään tänään, niin huomenna kun on valmennus niin menee paremmin. Ja niinhän se meni. :D
Kerroin heti että on muutoin ollut oikein ok ja esim vaihdot on tuntunu välillä tosi hyvältä mutta että eilen meni metsään ja lopputuloksena mielestäni oli mun liian kova käsi. Tässä muuten saa hyvin kyllä oppitunnin siitä mitä iberiaanin selässä liian kova käsi saa aikaan... Ne ei sitä anna anteeksi, ja ei todellakaan liiku hienosti jalat kauhoen jos käsi on liian kova! Saadaan silloin sitä kuuluisaa tikittävää "iberiaravia".
Kuitenkin kun aloimme työstämään valmennuksessa niin ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia, muuta kuin siinä että nyt olin sitten liian varovainen. Koko tunti "eteen eteen eteen" mutta minä vähän aluksi arkailin käyttää apuja kun en halunnut että H jännittyy, mutta kyllä se siitä lähti eteenkin päin kun "työnsin" pikkuhiljaa, en "tuuppinut" eteen. Näitä ei voi pakottaa eteen, ne pitää ikäänkuin saada työnnettyä "kuilun reunalle" ja sen jälkeen ne meneekin tyytyväisenä "vapaa pudotusta" eteen. :D (haha mikä mielikuva)
Yksinkertaisesti tehtiin ravissa keskiravi siirtymiä, eli esim ympyrällä puoli kierrosta keskiravia, kiinni ja uudelleen. Sama kokorataleikkaalla, eli 2x keskiravisiirtymää siihen diagonaalille. Sitten laukassa sama. Eteen kiinni, mutta hellän päättäväisesti, ei paineella.
Myös yksi tärkeä pointti tuntiin liittyen oli peräänannossa ja siinä milloin se on hyvä. Varsinkin alkuun kun hevonen on liian "kevyt" sitä tulee tunne että haluaa enemmän tuntumaa. Mutta sitten helpsoti tälläinen kumikaulaibero onkin kuolaimen takana.
Paras neuvo olikin hahmottamaan tunnetta oli: "silloin kun susta tuntuu että se ei ole enää peräänannossa, se on just hyvä"
Tuntuu olevan monen ratsastajan ongelma että jos tuntumaa ei oikein ole, sitä helposti jahtaa sitä tuntumaa ja kerää hevosta vähän liikaa. Tällöin helposti nenä jää luotiviivan taa, mutta ainakin Hansun kohdalla sen muoto on just hyvä, kun mun mielestä selkään se saisi olla "pyöreämpi". Kun mulla on tunne että "onkohan tää nyt peräänannossa" niin kyllä se on. Kun katson peiliin niin muoto on parempi, niska on korkeimpana ja nenä edessä. Tässä toki pitää olla tarkkana jos kyseessä olisi se orikaula, sillä ei ole mitään tekemistä peräänannon kanssa vaikka niska on korkeimpana kohtana ja nenä edessä... :D Silloin ei ole hallintaa ollenkaan!
Onneksi olen oppinut hallitsemaan näitä huonoja päiviä. En myy enää maatani ihan heti vaan ehkä enemmän naureskelen että "P:n määrä on vakio, ei voi mitään, kyllä se taas joskus paistaa risukasaan". Ja aina on tullut niitä hyviä päiviä huonojen jälkeen. Aina!
Instagramissa pari seuraajaakin kommentoi ja tosi hyviä pointteja tuli esille. Esimerkikse se, kuinka se huonosti mennyt päivä opettaa enemmän kuin kunniakierros. Siitä huonosti menneestä päivästä pitää oppia, analysoida, muttei sen saa antaa vaikuttaa sen enempää varsinkaan mielialaan.
