Kootussa Ravissa

31. lokakuuta 2014

Ups and downs

Jäääiks. Nyt on kyllä vähän ristiriitaiset tunnelmat kisaviikonlopulle Ypäjälle.



Torstaina KAIKKI meni ihan pieleen. Siis mikään ei onnistunut! Alkuraveissa H oli ihan ok, mutta sitten kun aloitin hommat niin siitä se lähti. Otin alkuravien jälkeen raipan kun ajattelin vähän tehostaa takajalkoja, enkä ole nyt kuukauteen käyttänyt raippaa ollenkaan. En tiedä johtuiko tästä, mutta Hertta painui niin selkä alhaalle ja siihen vanhaan virkkuukoukkumuotoon. Vähänkään kun hipaisin raipalla niin hirveät kilarit ja jännittyi entisestään. Mikään ei toiminut. Ei piruetit, ei kokoaminen, ei eteenpäin laukkaaminen. Siis vaikka annoin laukata pitkin maneesia vapaassa muodossa niin selkä oli niin matalana ja Hertan laukka muistutti lähinnä lämppärilaukkaa.
Noh, hermothan mulla meni ja sitten ei ainakaan mistään tule mitään.
Lopetin hommat sitten siihen ja ihan vihasena tein vaan seis-peruutus-käynti juttuja hetken ja lopetin. Ei paljoa naurata näin lähellä kisoja jos hevonen ei vain kulje.

Mietin jo että pitääkö perua startti. Toisaalta sen verran mulla on kilpailuhalua etten tosiaan halua luovuttaa. Mä vaikka rämmin sitten takaperin sen radan, mutta perhana se on nyt mentävä kun kerran pystyy! Mietin koko yön ja vielä tämän päivän töissä että mitä tein väärin ja mistä johtui tämä huono ratsastuskerta.
Annoin sen verran armon aikaa ennekuin perun startin, että käyn tänään, eli perjantaina, vielä ratsastamassa sen ja katsotaan miltä näyttää.

Ja onneksi odotin.

Hertta oli sitten tänään ihan eri maata kuin eilen! Se oli rauhallisempi, mutta tosi herkkä edelleen. En ottanut raippaa taaskaan mukaan ja tämä oli hyvä. Ilmeisesti Hertalla on nyt taas yliherkkis vaihe menossa (tällä tammalla oikeasti vaihtelee kaudet niin paljon ettei koskaan tiedä kenellä oikein ratsastaa) joten raippa on ilmeisesti nyt liikaa. Hyvä toisaalta että raippaa ei tarvita!
Piruettilaukka tuntui pehmeältä ja se teki sitä kevyesti. Sulut ja avot oli IHANAT kun katsoin peilistä! Puolipiruetit huomista varten, ja koko piruetit sunnuntaita varten tulivat oikeasti tosi hyvin! Se odotti mua, tarjosi kokoamista, mutta ei lähtenyt kääntämään omin neuvoin pohjetta vastan vaan pystyin jokaisen piruettiaskeleen ratsastamaan.
Sarjavaihdot olivat vähän taas yliherkkiä. Välillä se vaihteli jokaisella, ja välillä taas jäi vähän liian paikalleen kokoamaan piruettilaukkaa eikä vaihtanut, vaikka annoin laukka-avun, eli vähän "ylitarjoava" se nyt on, mutta mun täytyy muistaa vain pysyä itse TOSI tyynenä ja kertoa sille selkeästi mitä tahdon.

Huh. Helpottavaa. Mutta se, mitä mulla on huomenna satulan alla kisoissa, jää nähtäväksi... ;)

Kyllä se vaan niin on, että taas se vika oli satulan päällä! Hevonen oli herkällä tuulella, ja minä en kyennyt muuttumaan sen mukana, vaan niputin sen kasaan ja ahistin sitä liikaa. Nyt kun tänään kokoajan mietin tätä meijän uutta tapaa työskennellä, eli tilan antamista edestä, kaikki oli hyvin.
Ratkaisu ongelmiin löytyi siis taas katsomalla peiliin!

Kisoissa ratsastan rauhallisesti, mutta napakasti. Apujen kanssa täytyy nyt olla tosi selkeä, ei mitään liibalaabaa. Käsi antaa tilaa edestä, mutta jalka on töissä ja ratsastaa tehokkaasti. Jos H jännittyy ja lähtee kipittämään, mä yritän rauhoittaa ja tuoda jokaisen askeleen esiin, mutta en hidastele, enkä jää ratsastamaan taakse.
Katsotaan miten käy. Tulos voi olla mitä vaan... :)

Loppuun hiukan turhanpäiväisiä kuvia talleilusta Hertan kanssa

Hertta aina niin innoissaan töihin lähdössä


Jaoimme Hertan kanssa illan aterian. Kuivan leivän :D

Mun salainen HIHS ostos, ja pitkäaikainen haave, johon olen säästänyt kesätyörahoista...
Uudet Dyonin anatomiset kankisuitset <3
Late night selfie with Herbamaare :D

29. lokakuuta 2014

Juusto lentoon lähdössä

Otsikkoa suomentaakseni, siis tänään oli todella tuulinen päivä ja Juusto (siis aiemminkin blogin puolella vieraillut kaverini hevonen Juuso) on todella herkkä tuulelle ja sillä mentaliteetilla mentiin tänäänkin.

En ole ollut Juuson selässä pitkään aikaan. Muistin virkistykseksi lukijoille, Juuso on siis kaverini hevonen joka saapui kesäkuussa tänne. Se on estehevosena ollut, nykyään ammatiksi pitäisi vaihtaa kouluratsu. Olen Juusolla mennyt kerran silloin kun se tuli, joten nyt oli korkea aika taas mennä selkään.

Ei ollut tänään Juuston päivä ei. Se oli niin paineissaan kovasta tuulesta (ja jostain muusta?) että vaikkei edes tehty mitään, niin se puski hirveän hien pintaan. Se oli todella kuumenevan tuntuinen ja reagoi liian teatraalisesti pohkeeseen. Pidettiin sitten homma yksinkertaisena. Käyntiä ja siitä siirtymisiä raviin ja takaisin käyntiin. Muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia siinä määrin että hevonen pysyy rauhallisena.

Pohkeenväistöä käynnissä

Vastalaukkaa, jonka kyllä Juuso ihan itse päätti nostaa kun pyysin pohkeenväistöä... :P


Hyviäkin pätkiä kyllä tuli

Yritin välillä taputella ja antaa ohjaa, mutta Juuson ongelma on tosiaan tyhjänä edestä oleminen. Tämä on nyt siis esimerkki "eteenalas ratsastuksesta" joka ei toteudu. Eli tämä ei ole eteenalas, vaan pikemminkin taaksealas. Tahtoisin että turpa osoittaisi eteen ja hevonen tukeutuisi kuolaimeen. Eli ei näin- kuva on tässä! 
Vaikka ei todellakaan ollut hevosen päivä tänään, niin olen yllättynyt kuinka paljon se on muuttunut kesästä. Se on oikeasti saanut kivasti massaa ja ai että välillä mitä askelia se väläyttelee! Tuo hevonen liikkuu luontaisesti ylämäkeen ja sillä on joustoa liikkeissään. Vähän kun saadaan enemmän kuulolle ja hepan ajatukset mukaan, niin tästä tulee oikein hieno peli! Uskon että tällä pääsee vaativiin luokkiin, niinkuin omistaja toivoo.

Toivotaan että ensikerralla on parempi päivä hevosellakin ja vaikka vähän vähemmän tuulta sekoittamaan pienen hevosen elämää ;) Sovitaan joku uusi päivä lähiaikoina jolloin menen taas ratsastelemaan Juustolla.

Mutta tälläistä tää on hevosten kanssa! Ne ei ole koneita, joten koskaan ei voi tietää mitä niillä on mielessä. Sitten vain mennään sen mukaan mitä sillä hetkellä on käytettävissä. Näitä huonoja päiviä tulee jokaiselle, täytyy vain osata katsoa niiden yli.
Lemppari kuva. Se on näyttävä hevonen!

28. lokakuuta 2014

Käväistiin äärirajoilla

Ainakin melkein.
Eilisessä valmennuksessa pitkästä aikaa jouduttiin siihen tilanteeseen että "tämä nykyinen ei riitä". Pitkään ollaan siis valmennuksissa päästy aika vähillä hikoiluilla, sillä ollaan vain patistettu Herttaa vapaampaan muotoon ja nenää eteen "ilman ohjia ja jalkaa käyttämällä". Tämä on tuottanut tulosta sillä saralla, että Hertta ei niputa itseään kaulastaan enää niin helposti virkkuukoukku muotoon ja liian syvään muotoon. Kaula on avonaisempi.
Nyt oli sitten sen aika, että kokoamista harjoiteltiin todenteolla avo ja sulkutaivutuksen avulla ravissa ja laukassa, sekä myös käynnissä, ja vielä kaiken lisäksi näissä kaikissa askellajeissa avon aikana siirtymisineen! Kuulosti pitkältä..?

Eli yksinkertaisemmin:
- aluksi käynnissä avotaivutukseen pitkälle sivulle, keskellä pitkää sivua siirtyminen avon sisällä koottuun raviin ja lopuksi takaisin käyntiin.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua keskiravissa samassa avossa ura loppuun.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua laukannosto ja samassa avossa ura loppuun.
- laukassa avoon uralle, hetken päästä pitkällä sivulla sulkuväistöön laukassa kohti keskilinjaa, jonka jälkeen keskilinjaa pitkin vielä loppupätkä avoon laukassa ja suoristus.

Todella voimia vievä harjoite, mutta tässä jos jossain sitä kokoamista joutuu käyttämään ja paljon jalkaa! Tässä harjotteessa hevosen täytyy paitsi koota, myös taipua ja samalla tehdä siirtymisiä vaaditussa kokoamisasteessa ja taivutuksessa. Hertta oli voimakkaasti taas hiessä, mutta valmentaja kiinnitti huomiota että ihan oikeista kohti. Sään edestä se oikein valui vettä, juuri oikea paikka! Pää hikoili myös, joten ehkä se joutui käyttämään paljon aivoja? ;)
Niinhän se menee, että välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella jos haluaa kehittyä. Kehitystä ei tapahdu, jos aina tekee asiat helpoimman kautta ja niin että on "vain hauskaa". Salille mennessä täytyy joskus kyykätä niin ettei enää ylös pääse, jotta seuraavalla kerralla samoilla painoilla kyykkääminen tuntuu lasten leikiltä.

Avosta poitumassa VaB radalla (2013)
Hertta oli aluksi vähän flegmaattinen. Se on nyt asettunut ja rauhoittunut syyshulluudestaan ja mennyt vähän toiseen ääripäähän. Nätisti kyllä tekee ja yrittää mutta vähän joutuu patistella. Sieltä irtosi kyllä niin kivan tuntosia askelia. Valmentaja sanoikin että tässä talven aikana meidän täytyy oikeasti treenata noita avoja ja sulkuja. Se on ohjelmassa sellainen liike joka on usein kertoimella 2, mutta jotenkin jää silti treeneissä (omissa) vähälle huomiolle. Se ei ole samanlailla "temppu" kuin laukanvaihdot ja piruetit, joten olen ikäänkuin unohtanut korjailla niitä. Olen käyttänyt niitä vain jumppamielessä mut nyt mun täytyy kyllä terästäytyä niiden osalta.
Ollaan välillä saatu avoista ja suluista 7-7,5 numerona, eli kyllä ne tuomarit antaisi varmasti 8 jos saan ne radalle varmemmiksi ja tasapainoseimmiksi! Hertta helposti rupeaa kipittämään ja vaappumaan niissä jos se karkaa avuilta ja jännittää selkänsä. Nyt vain voimaa niin paljon niihin ja tekniikka haltuun että ne menisi unissaan takaperinkin!

Ypäjän kisoissa päätin nyt sitten mennä sekä PSG:n että Interin eli koko viikonloppu menee sitten Ypäjällä. Kyseessä on viimeiset kisat, joten ei muuta kuin ilo irti! :)



Hommiin!

Aivojumppa oli niin kovaa valmennuksessa.. ;)

Kannattaa päästää hikinen ja märkä hevonen fleeceloimen kanssa olkikarsinaan...
Tänään on sitten vuorossa kevyt hölkkäpäivä kun kohta lähden tallille. Ratsastan sen nivelillä läpi matalassa muodossa, lähinnä vain lihasten huolto mielessä. Ravaillaan maitohapot pois kehosta, sen verran joutui taas hepo eilen koville.
Huomenna Hertta saa sitten ihan vapaapäivän, korkeintaan laitan sen hölkkäämään vartiksi liinaan selänpidennys narulla. Loppuviikkoa kohden sitten vähän enemmän hommia kisat mielessä. :)




27. lokakuuta 2014

Testissä Chia de Gracia

*Tämä postaus on tehty yhteistyössä Chia de Gracian kanssa*

Hippolan kuukauden blogi-pesti alkaa olla lopuillaan. Tämä pesti soi minulle mahdollisuuden saada kokeiluun paketti chia siemeniä Chia de Gracialta. Sain paketin jossa oli kilon pussi chiasiemeniä, joita nyt olen hetken aikaa syöttänyt. Kerron omia kokemuksiani tuotteesta.

Kuva lainattu CdG sivuilta.

CdG:n sivuilla sanotaan chia siemenistä näin:

"Chian siemenissä on runsaasti omega-rasvahappoja, ja ne ovat paras tunnettu kasviperäinen omega-3-rasvahappojen lähde. Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat myös ihanteellisessa suhteessa 3:1.  Lisäksi chian siemenet sisältävät runsaasti kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3, E) sekä reippaasti  proteiinia eli valkuaista.
Chia on hyvä elimistön puhdistusruoka, sillä se sitoo itseensä kuona-aineita ja korkea kuitupitoisuus edistää suoliston toimintaa. Chia toimii apuna myös painonhallinnassa, sillä se hidastaa hiilihydraattien imeytymistä, tasaa verensokeria ja tekee olon kylläiseksi. Chian siemenet imevät itseensä noin kymmenkertaisen määrän vettä, ja ne geeliytyvät nopeasti kylmässäkin vedessä. Geeliytyessään chia muodostaa hevosen suolistoon suojaavan kalvon, edistää vatsan toimintaa sekä suoliston hyvinvointia. Chiaa voidaan käyttää myös poistaessa hiekkaa hevosen suolistosta, sillä se vilkastuttaa suolen toimintaa. Chia sopii hevosen jokapäiväiseen ruokavalioon."

Varsin hyvältä kuulostaa.
Itse olen aina ollut pellavarouheen ystävä. Tiedän että on tutkittu niiden sisältävän kadmiumia, mutta tutkimuksiin uskoen, tämän pitäisi olla niin häviävän pientä, ettei siitä ole haittaa. Chia siemenissä ei ole riskiä saada kadmiumia elimistöön. 1-0 siis chialle.

Olen syöttänyt chiaa vasta pari viikkoa, joten on sanomattakin selvää etten voi kertoa mitään "tuloksia". Ne näkyy vasta pidemmän ajan myötä. Herttaan on myös vaikea verrata, sillä sillä on jo hyvä karva, kaviotkin tosi hyvässä kunnossa tällä hetkellä ja se on elämänsä kunnossa muutenkin. Maha toimii normaalisti ja niin päin pois. Hiekanpoistokuurinkin olin juuri tehnyt ennen tämän siemenen syötön aloittamista, joten sekin homma oli jo hoidettu alta pois. Chiallahan voi myös poistaa hiekkaa suolistosta.
Jos siis itse haluaa Chiaa kokeilla, niin koekaniiniksi sopisi parhaiten hevonen, jolla on jotain edellä mainittua ongelmaa. Onko sillä huono karva ja kaviot? Onko sillä maha huonossa kunnossa? Hiekkaa? Näihin kaikkiin pitäisi Chiasta löytyä vastaus, joten ei muutakuin perehtymään. :)

Tässä tilanteessa en voi muutakuin jakaa käyttokokemuksiani käytännön puolelta.
-Ensinnäkin Chialla on hyvin pienet annostukset mikä on plussaa. Hertalle annoin 1 dm mössöjen seassa. Siemenet ovat myös huomaamattomia pienen kokonsa vuoksi, joten näitä ei edes huomaa.

-Näitä ei tarvitse turvottaa joten kun kippoon laitan mössöt niin hujautan päälle siemenet ja sinne häviää.

- Säilytystilaa erikseen ei tarvitse, sillä kysessä ei ole mikään 10 kg säkki, joka pitäisi änkeä curveriin

Kaiken kaikkiaan ihan positiivisella mielellä mennään. Vielä en osaa sanoa jatkanko syöttöä Chialla, vai vaihdanko takaisin pellavaan.
Pakko on myös paljastaa, että olen tuosta pussista osan syönyt itse. Sujautan aamupuuroon tai jugurtin sekaan noita Chia siemeniä ruokalusikallisen!
Näppärää ja helpompaa on syödä näitä kuin itse pellavaa. Pienet Chia siemenet eivät maistu eivätkä pahemmin tunnu suussa. Itse en oikein pellavaa pysty syömään sen koostumuksen vuoksi (isot siemenet ja rouhe tökkii muuten vaan) , mutta Chia uppoaa. Olen huomannut että aamupalan jälkeen koulussa/töissä nälkä ei yllätä niin nopeasti kun olen lisännyt näitä mukaan.
Kokeilkaa myös omaan napaan! :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Onko lukijoilla kokemuksia Chiasta? Jakakaa ihmeessä kommenttiboxiin niitä!




25. lokakuuta 2014

8. Koulutustason nostaminen vaativaan

Pitkästä aikaa treenivinkkipostauksia! Aihe ei tullut itselleni mitenkään päällimäisenä mieleen, mutta lueskelin teidän lukijoiden toiveita tuolta treenivinkki-sivujen kommenttiboksista, ja sieltä silmiini osuin useampi toive "miten nostaa tasoa vaativaan" tai ylipäätänsä tason nostosta. (ja laittakaa jatkossa toki lisää toiveita ja ideoita mistä kirjoittelisin! Laitelkaa mielellään tuonne Treenivinkki postaus listan sisältävälle sivulle, niin mun on helppo sieltä katsoa niitä enkä unohda :))
Ajattelin tarkastella asiaa siitä näkökulmasta mitä on nousta helpoista luokista vaativiin. Ja muistutan jälleen, että tämä on vain minun näkemykseni ja jos joku kokee asian menevän vaikka juurikin toisinpäin, niin en laita vastaan.

Laitan mausteeksi kuvia aikajärjestyksessä meidän matkalta helpoista luokista kohti vaativia.

Lähtötilanne Hertan kanssa oli tämä meidän yhteiselle taipaleelle... Ei kokoamisesta, eikä edes He A tasolla... :D
8. Koulutustason nostaminen

Mä itse Hertan kanssa jouduin aika pohjamudista rämpimään helpoista luokista vaativaan. Isoin kynnys siirtymisessä oli nimenomaan välillä He A---> Va B. Oli paljon helpompaa siirtyä vaativa B luokista vaativaan A:han. Miksikö? Vaativa A:ssa tulee paljon enemmän vaikeita temppuja?
Niimpä, mutta kun ei ne temput, vaan se kokoamisaste. Mun lempisana. Kokoamisaste. Ratkaisee oikeastaan kaikki ongelmat!
Jos ei ole kokoamisastetta, ei ole vaativaa. Jos ei ole kokoamisastetta, ei ole yhtään temppuja mitä esittää.
Ja tämän jouduin itse myöntämään... On pienempi kynnys lisätä kokoamista vaativaan A:han vaativasta B:stä, kuin lisätä kokoamista "ei kootusta koottuun".

Meidän ensimmäisiä He A ratoja. Vuonna 2011.
Hertta kulkee rentona, tyytyväisenä ja kantaa itsenäs. Se ei ole varsinaisen koottuna, mutta tasaisessa hyvässä peräänannossa ja muoto on korrekti. 
Vastalaukassa vaaditaan tasapainoa hevoselta. HeA radoilla sitä tarvitaan myös.
Vuonna 2012. Ja pakko mainita, että en tiedä mikä aivopieru oli mennä ilman kypärää... :)
Niskastaan hevonen on kyllä läpi ja se kantaa itseään nätisti.
Kun mentiin Hertan kanssa ensimmäisiä Va B ratoja, me saatiin niistä juuri ja juuri hyväksyttyjä, vaikka radat olivat "rikkeettömiä" (muutamia epäpuhtaita vaihtoja lukuunottamatta).
Ihmeteltiin usein miksi prosentit on niin huonot, mutta valmentaja takoi järkeä päähän ja palautti suoraan maanpinnalle. Keskustelu nykyisen valmentajan ensimmäisellä tunnilla vuonna 2011 ensimmäisen Va B radan jälkeen meni näin:
-"Kun sä katsot näitä pöytäkirjoja, mikä niistä puuttuu? Miksi ne on vain 50%"
-"ööööö.... No meni siel kaks laukanvaihtoa rikki...?"
-"KOKOAMISASTE! Se ei ole koottuna, vaikka tehtävissä lukee sana koottu ravi, koottu laukka..."
-"aijaa"
-"No näytä mulle nyt sitä sun harjoitusravia ja sitten sitä sun koottua ravia mitä esität radalla"

No meitsihän esitti. Ravailin ympäri maneesia enkä tiennyt edes mitä pitäisi tehdä!!! En edes tiennyt mitä on koottu ravi! Kunhan ravailin ja toivoin että tulisi kehuja. No arvaatte varmaan että tuliko..?
Onneksi on valmentaja joka sanoo suoraan.
Tuloksena kuitenkin oli, että valmennuksissa puolivuotta eteenpäin ei tehty YHDEN YHTÄKÄÄN temppua mitä vaativa B radoilla tulee. Mua vain kyykytettiin ja niin sanotusti laitettiin maistamaan mitä tarkoittaa koottu ravi ja miten hevosen täytyy olla pohkeen edessä.

Mikä oli lopputulos?
Seuraavissa kisoissa seuraavalla kaudella napattiin kansallinen Va B voitto 65% tuloksella.
Ja tähän päästiin harjoittelematta yhtäkään laukanvaihtoa, tai muutakaan Va B radalla tulevaa temppua.
Me harjoiteltiin kokoamista. Siinä se.

No tämä nyt oli tälläinen pidemmän kaavan mukainen havainnollistaminen siitä, kuinka iso se kynnys on siirtyä vaativiin. Se on toki helpompaa jos hevonen tai ratsastaja on jo kokeneempi vaativaa kilpaillut, mutta meidän tapauksessa kumpikaan ei ollut kisannut vaativaa. Se vaati todella ison harppauksen työskentelyyn että siinä päästiin.
Sittemmin vaativaan A:han siirtyminen oli puolet helpompaa, kun kokoamista oli jo. Temput tulevat kyllä, jos hevonen on koottu.


Koulutustason nosto helpoissa luokissa

Jos oletetaan että hevonen on hyvin peruskoulutettu niin hypätään vähän eteenpäin. Helpoissa luokissa täytyy olla jo vähän kokoamisen alkeita niin sanotusti. Hevosen tulee He A tasolla liikkua tasapainossa ja rehellisesti peräänannossa. Sen täytyy taipua tasaisesti molempiin suuntiin ja sen pitää kantaa itsensä. Koottuja askellajeja ei vaadita, mutta jos hevonen poistuu peräänannosta tai muuten osoittaa ettei se ole läpi ja tasapainossa, ei HeA luokissa pärjää.
HeA tasolla tulee "temppuina" mm. vastalaukkaa, myös hivenen avo ja sulkutaivutusta, keski ja lisättyjä askellajeja myös, sekä siirtymiset ovat erittäin iso osa He A tasoa.  FEI:n ohjelmat ovat jo melko vaativia HeA ohjelmiksi, niissä täytyy jo osoittaa kokoavia askellajeja, ja osa muistuttaa jo VaB ohjelmia ilman laukanvaihtoja.
HeA ohjelmissa vaadittavat temput eivät myöskään onnistu jos hevonen ei ole rehellisesti läpi ja kanna itseään. Vastalaukka vaatii jo paljon tasapainoa ja hevosen kehon hallintaa.

Vieläkin ensimmäisiä He A luokkia vuonna 2010. Nätistihän se kulkee, mutta kuvasta huomaa, ettei se ole etuosastaan ylhäällä. Takajalat kyllä toimii, mutta hevonen on aavistuksen pohkeentakana.
Tasaisesti ja nätistihän se meni kyllä.
Mua eniten häiritsee kuvassa, kuinka Hertan kaula ei ole auki. Se on mitättömän näköinen ja matala. 
Koulutustason nosto vaativaan

Ja tähän on vain yksivastaus: kokoamisaste, niinkuin jo varmaan arvasitte.
Hevosen täytyy olla oikeasti pohkeenedessä kootakseen. Liian usein kuulen ihan kisakatsomoissakin sanottua "kun hevonen menee hitaasti se on koottu". Eieieiei... Esimerkiksi koottu ravi, on todellakin etenevää ja pohkeen edessä. Koottua ravia ei pidä sekoittaa mummohölkkään...
Lisätty ravi on todella koottua ravia myös. Kokoaminen siis ei ole hidasta, vaan kokoaminen on hevosen asento ja kyky, sekä kapasiteetti kantaa itseään. Se ei liity vauhtiin!!!
Piaffi on äärimmäisen koottua (takajalat on todellakin rungon alla ja polkee paikallaan), sekä lisätty ravi on koottua, mutta äärimmäisen matkaavoittavaa ja venyvää.
Jotta en alkaisi taas paasaamaan kokoamisesta (mikä on mun lempiaihe) niin siitä voi lukea edellisestä treenipostauksesta lisää täältä.

Vaativaa ei voi mennä mentaliteetilla "kyllä tää tekee laukanvaihdot, mennään radalle!". Tai voi, muuta älä odota huippuprosentteja, vaan lue sitten paperista "hevonen saisi olla koottuna".
Hertan kanssa kokoamista ruvettiin harjottamaan liikkumalla reippaasti eteen. Musta tuntui että hevonen juoksee alta ja ei tässä ole mitään järkeä. Mutta sieltä se hevonen löysi takajalkansa ja paikkansa pohkeen eteen. Tämän jälkeen ovia avautui.
Me jouduttiin vain käymään läpi se risukasa, jonka takana odotti sitten helpotus. Kun vain jaksoin uskoa monen valmennustunnin jälkeen (jossa mun mielestä vaan tehtiin eteeneteeneteeneteen ja hevonen ravaa kuin Vermon loppusuoralla), niin pikkuhiljaa aloin saamaan niitä maistiaisia siitä tunteesta, kun hevonen lyhenee kropastaan ja alkaa liikkumaan ylämäkeen.
Hevonen ei voi liikkua ylämäkeen, jos ei ole kaasua (=eteenpäinpyrkimystä).

Eli ykkösasia: tehokas pohje, johon hevonen reagoi. Hevonen pyrkii liikkumaan eteen.
Kun Hertta oppi itse liikkumaan eteen, tai siis se "löysi imun eteenpäin", mun ei enää tarvinnut patistaa sitä eteen. Se löysi jalkansa ja se löysi tasapainon. Tämän jälkeen pystyin itse keskittyä muihin tehtäviin.
Kun hevonen liikkuu itse eteen, voimme jopa hidastaa sitä, mutta edelleen, hevonen haluaa ja liikkuu eteenpäin. Lisätystä ravista siirtyminen piaffiin, on eteenpäin ratsastusta. Hevosen liike-energia vain kanavoituu "paikalleen", mutta se on edelleen pohkeenedessä. Kun päästämme hevosen pois piaffista, liike-energia vapautuu jälleen ja jatkaa kulkuaan eteenpäin.
Va B vuonna 2012. Hevonen on olemukseltaan jämptimpi, se on lyhyempi rungostaan ja kokoaminen myös mahdollistaa jalkojen nousemisen paremmin. Etuosa on kevyt.
Samoista kisoista kuin ylempi kuva, eli Va B vuonna 2012. Tässä on kuitenkin lisättyä ravia. Siinäkin hevosen täytyy olla kootuna, ettei lisäys mene etupainoon.


Hertta passagessa vuonna 2013.
Kun kokoamista saadaan koulutustason myötä lisää, saadaan niitä korkeampia ja liitelevämpiä askelia!

Oletetaan sitten, että hevonen on koottu rehellisesti. Mites ne Va B temput ja niiden opettelu?
Vaativassa "avaintemput" ovat yksittäiset laukanvaihdot, sekä avo-ja sulkutaivutus. Myös keski ja lisätyt askellajit tottakai, mutta nuo kaksi edellistä ovat tärkeimmät. Useissa ohjelmissa vaihdot ja taivutusliikkeet ovat kertoimella 2, joten niistä saa tuplapisteet!
Avo ja sulkutaivutuksista voitte lukea lisää sitten täältä.
Laukanvaihdoista voin yrittää nopeasti selittää jotain.
Hyvin usein Va B radoilla laukavaihto tulee diagonaalilla, keskellä linjaa. Tärkeimpiä seikkoja hyvään laukanvaihtoon ovat tottakai sen puhtaasti suorittaminen, sekä laukanvaihdon täytyy olla suora, jolloin hevonen todellakin vaihtaa laukan läpi rungon. Vaihdon täytyy myös tapahtua avuista.
Suurimpia virheitä ovat taasen epäpuhtaus, vinous tai vaihdon myöhästyminen avuilta. Epäpuhtaita vaihtoja yleisimmin on takajalkojen vaihtaessa laukkaa askeleen tai kaksi myöhässä, mutta jos takajalat vaihtavat "tasajaloin", sekin on epäpuhtaus siinä missä ristilaukalle heittäminen. Vin vaihto on pienempi paha, mutta huonontaa numeroa. Pikkurike on myös myöhästynyt vaihto.

Laukanvaihtoa ei ratsasteta vain heittämällä painoa sivulle ja toivotaan että hevosen tasapaino horjuu niin että se vaihtaa laukan. Taino joo, ehkä esteillä tämä toimii mutta siellä ei ole väliä onko vaihto puhdas. Yleensä puhutaankin estevaihdoista, eli usein näkee takapää jäljessä tulevia vaihtoa. Nuorta hevosta kouluttaessa aluksi toki vaihto voi olla tätä tasapainon horjuttamista, mutta emmehän me siihen halua jäädä.

Laukanvaihdon ratsastaminen ainakin omalla kohdallani tapahtuu siten, että hevonen (koottuna huom) vaihtaa laukan pohkeesta ja puolipidätteestä. Meidän laukanvaihdot parani huimasti kun opin laskemaan kolmeen (huima matikkapää! ;) ).
Lasken siis 1, 2, 3.
1 valmistelen, 2 siirrän avut ja 3 käytän apuja, jolloin hevonen vaihtaa.

1 kohta siis käsittää puolipidätteen, jotta hevonen on hereillä ja odottaa mitä seuraavaksi.
2 annan uuden laukan avut, eli laukanvaihto avut. Laukanvaihto lennostahan on uuden laukan nostaminen laukasta!
3 hevonen vaihtaa
Laukanvaihto vuonna 2012. Hieman ehkä liikaa näkyy mun laukanvaihto avut ja liikaa kropalla "autan"  Herttaa. Tämä kuva on niiltä ensimmäisiltä Va B radoilta. Vaihto on puhdas, mutta vähän "raaka".
Tässä laukanvaihto vuosimallia 2013.
Vaihto on paljon enemmän ylämäkeen kuin ensimmäisessa kuvassa. Takajalat ponnistaa uudessa laukassa hyvin. Etuosa on ylhäällä ja kevyt.
Myös mun istunta on suorempi ja vaihtoavut huomaamattomammat. Pohkeiden asennosta näkee vaihtoavut uuteen laukkaan vielä päällä.

Tässä vielä lopuksi kuva vuodelta 2013.
Hevonen on lyhyt rungostaan ja takajalka tulee rungon alle.
Niinkin takakorkea kuin Hertta on, niin tässä se ei todellakaan ole takaosa ylempänä.. :)
Tässä kuvassa olen myös ylpeä mun istunnasta. Harvinaista :D 

Tähän loppuun laitan vielä todella havainnollistavaa videomateriaalia jota voitte huviksenne verrata...
Kysessä on siis meikäläisen ensimmäinen He A rata aluetasolla vuodelta 2010. Prosentteja irtosi vähän päälle 50%... Hertta riehuu, ei kulje edes peräänannossa ja mitä muuta. Noh, näette itse jos katsotte (ja naurakaa samalla.. :D)

Vertailu kohteeksi uusi video tämän vuoden Prix St Georges radasta Vihdissä keväällä. Vaikka tässä videossa tulee myös pieniä rikkeitä ja kommunikaatioongelmia (mm. takaosakäännökseen Hertta hyytyy eikä kuuntele ja laukanvaihto sarjat nelosilla tuli sitten jokaisella askeleella...), niin tässä näkee jo selvästi tasapainon ja kokoamisen löytyminen.

Toki vielä meillä on parannettavaa kokoamisen suhteen ja paljon, mutta sillä tiellä ollaan ja niin on moni muukin. :)

Tässä videot. Ensin vuoden 2010 He A, sitten vuoden 2014 PSG. Aikaa siis 4 vuotta välissä.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Enempää en oikeastaan tähän hätään keksi. Koko päivän olen ollut HIHS:ssä, joten pää lyö tyhjää.. ;)
Toivoisin siis keskustelua aiheesta. Jos sinulla on jotain mielessä niin kommentoi ihmeessä kommenttiboxiin! :)

23. lokakuuta 2014

Hertasta ravuri?

Löysin vielä yhden videon pätkän tiistain kentällä riehumisesta, jossa Hertta väläyttää raviaan.


Pitäisikö lähteä Vermoon? ;)


21. lokakuuta 2014

Pöllöpallo Hertta vapaana

Heh. Valmentajan keksimä tuo nimitys Hertalle.. ;)


Harmi kun ei ollut säädöt kohillaan. Mutta aika veikeä asento.. :D
Huomenna koittaa Hertalle kengitys, joten oli hyvä sauma päästää Hertta vapaaksi kentälle riehumaan! Ei haitaa vaikka kengät lähtisi. Toisaalta, ne pysyi kyllä niin hyvin mukana riehumisessa, että pakko kyllä antaa propsit kengittäjälle. Mä olen mennyt Hertalla 7 vuotta (okei, 6, sillä yksi vuosi meni varsan tekemiseen) ja tähän 7 vuoteen mahtuu tasan 1 irtokenkä... ;)
Ja Hertalla on sitäpaitsi lohkeilevat kaviot, mutta hyvä kengittäjä saa ne silti pysymään!

Noh, asiaan.
Taluttaessa kentälle (meiltä on matkaa noin 5 min kentälle siis) Hertta oli ihan  hullu. Siis mulla oli joku ilmapallo liinan päässä. Se sätkyi ja pomppi ja pörisi koko matkan kentälle. Yritin aluksi juoksuttaa sitä mutta ei siitä mitään tullut, sillä se veti niin kovaa ympyrällä että kerran lipesi jo takaosa alta... Parempi oli vaan antaa mennä vapaaksi, koska silloin sen ei tartte juosta pienellä ympyrällä ja liukastella.
Ai että se meni kovaa! Harvemmin Hertta pukittelee, mutta nyt kyllä irtosi. Yritin ottaa kuvia mutta kappaskappas ennenkuin sain asetukset kohdilleen kamerasta loppui akku... Kännykällä yritin kuvaa loppuhöyryistä videota, mutta pahimmat riehumiset oli jo menny. Tietty! Mun tuuria.
Nyt on sitten todisteena muutama suttuinen kuva kun en saanut asetuksia kohdilleen ennen akun loppumista ja nuhjuista videota.



Hertta oli lopuksi niin tyytyväisen oloinen kun se riehumisen loputtua ravasi mun luo. Teki hyvää päästää pöllöenergiat pois! Kotimatkalla takaisin päin liinan päässä oli rennosti pää alhaalla kävelevä hevonen. Se rasittava pinkeä Pöllöpallo jäi sinne jonnekkin kentälle... ;)






Lentävä makkara oikeen.. :D











Kotimatkalla oli jo helpottunut hevonen ja verisuonet pinnassa! Tyytyväinen päivän "työhön" selkeästi ;)



20. lokakuuta 2014

Valmennuksessa

Tänään oli jälleen maanantaiseen tapaan Riitan valmennus. Meni kyllä paljon paremmin kuin viimeksi! Hertallahan oli joku häikkä viimeksi jossain ja se ei vain toiminut, mutta nyt oli kyllä taas normaali oma itsensä.
Perjantaina kauniissa säässä loppukäynnit maastossa!

Aloitettiin heti tekemällä laukkatyöskentelyä Riitan ympärillä ympyrällä. Isommalla uralla normaalia ja "iloisempaa" laukkaa, sitten kokoamista ja pienennettiin ympyrää sulkutaivutuksen omaisesti. Pienellä ympyrällä todella koottua laukkaa. Tässä kaikista vaikeinta oli, että osaisin säilyttää Hertalla sen laukan, jossa se vielä jaksaa kantaa. Hertta tuppaa vähän töksähtämään heti piruettilaukkaan jossa se ei itse edes jaksa laukata, vaan jää keikkumaan ja nostaa kaulansa ylös. Se siis suoraan sanottuna poistuu muodosta, koska ei jaksa kantaa. Mun täytyy olla siis itse tarkkana, etten vie sitä "liian syvälle koottuun laukkaan", jotta se pääsee sieltä myös ponnistamaan vielä pois.
Tämä on hankalaa, sillä H itse tarjoaa tätä. Heti kun pyytää kokoamaan se ikäänkuin istuu ja toteaa "Kato kun mä osaan!" mutta ei kuitenkaan osaa, jolloin se on vaikeuksissa ja menettää tasapainoaan.
Onneksi tätä sai kyllä helposti korjattua, ja sieltä tuli tosi hienoja piruettilaukan askelia, kunhan mä itse autoin Herttaa tarpeeksi ja tein sille selväski, että ei saa pysähtyä liikaa.

Sunnuntai-illan näkymiä 
Ravissa tehtiin sitten avotaivutusta pitkillä sivuilla niin että keskelle pitkää sivua koottiin todella koottuun raviin samassa avossa mihin uralla lähdettiin. Tässä passagemaisessa ravissa käännettiin myös voltti pitkän sivun keskelle, ja ja voltista ulos tullessa jatkettiin edelleen todella kootussa ravissa ja samalla avotaivutuksessa. Kootun ravin jälkeen sitten vielä loppupitkä sivu ravissa eteen normaaliin raviin ja ennen kulmaa suoristus.
Oikein hyvä harjoite! Tässä tulee juuri tehtyä mun suosikkeja, eli avoja yhdistettynä siirtymiin!
Hertalla on varsinkin välillä tahtiongelmia avossa jos se rojahtaa lavoilleen, joten näiden siirtymien tekeminen avon sisällä auttaa todella paljon itse avon tahti ongelmaan! Hyvä treeni. Suosittelen. :)

Ongelmana tässä tehtävässä jossain vaiheessa oli (hevonenkin väsyi jo) että kun H lähti painumaan lavoille eikä jaksanut kantaa, mä palaan hetkittäin siihen mun vanhaan ongelmaan, eli lyhennän sitä liikaa edestä, jolloin se todellakin painuu lavoilleen. Hertta kyllä auttaa mua tässäkin asiassa, sillä se on itsekin vähän kuin "apua, en jaksa, ota mun niska syliin ja kannattele!".
Pitkään ollaan jo päästy tästä eroon, ja mielestäni aika hyvin jo osaan "työntää sen Hertan haisevan niskan pois mun sylistä" silloin kun treenaan normaalisti yksin.
Kuitenkin tälläisessä tilanteessa, jossa vähän joutuu treenaamaan itse kukin, niin helposti palaan sinne vanhaan ja tuttuun. Niin kyllä tekee Herttakin. Vielä emme siis kumpikaan osaa keskittyä tähän uuteen muotoon (eli isompaan kaulaan´) yhtäaikaa jonkin vaikeamman tehtävän seassa. Yksinään se onnistuu kun siihen keskittyy, mutta vaikean paikan tullen molemmat hypähdetään takaisin vanhalle rappuselle turvaan.
En kuulemma kuitenkaan (onneksi) tee tätä kovinkaan pahasti, vähän vain tuppaan ottamaan sen Hertan tarjoaman niskan syliin.
Uskon että tämä korjaantuu ajan myötä, niin hevosella kuin minullakin. Hertta ei työnnä enää niskaansa mun syliin, sitten kun sillä on oikeasti voimaa kantaa itseään läpi kropan. Tällöin kun hevonen kantaa, ei munkaan tarvitse "auttaa sitä" ottamalla sitä niskaa vastaan. Kumpikin vähän lietsotaan toisiamme, joten kummankin meistä täytyy nyt muuttua ja omaksua tämä uusi muoto. ;)

Juttelin vielä valmentajan kanssa kauden viimeisistä kisoista. Ypäjällähän olisi vielä viimeiset kilpaulut tälle kaudelle. Siellä on Hallimestaruudet, mutta meille olisi avoimista luokista PSG ja Inter I mahdollisia. Näillä näkymin mennään ainakin PSG vielä lauantaina, katsotaan josko sen Interinkin menisi treeninä ensikautta varten sunnuntaina (jos kehtaan).
Emme näe syytä miksi emme lähtisi vielä marraskuussa Ypäjälle, sillä hevonen on hyvässä kunnossa ja se ei näytä olevan mitenkään rasittunut, joten miksi pitäisi lopettaa kisaaminen tältä erää? Jokatapauksessa ensi kauteen on vielä kauan aikaa, ei nämä yhdet kisat rasitteeksi ole. :)

Tässä vielä pari kuvaa Ypäjältä elokuussa, meidän ensimmäiseltä kansalliselta Inter I radalta. Hertta vielä vähän laihemmassa kunnossa noissa kuvissa. Tähän päivään mennessä on alkanut matami saamaan massaa lisää.. ;) Tästä pitäisi kyllä saada tuoreempia ratsastuskuvia!


17. lokakuuta 2014

Klippausta

Tänään sai klipperi laulaa ja Hertalta lähti karvat veks. Hertalla ei mikään ihan mahdoton karva ollut hyvän loimituksen ja lämpimän tallin ansiosta, mutta kyllä se hikosi aika herkästi vaikka ei olisi ollut kuin kevyt päivä. Maneesi on kuitenkin lämmitetty, joten vaikka ulkona on vain 3 astetta lämmintä, niin maneesissa on ainakin 15 astetta veikkaisin.

Partakarvojen sheivausta. Eihän sellaiset arvon Ladylle sovi ;)
Sitten jalkakarvojen vuoro!
En yhtään ihmettele miksi tallityöntekijä luuli että Hertta on rauhoitettu... :D

Vähän vielä leukaa
"Joko sä lopetit?"
Hertta tosiaan naaaaaaattii kun sitä klipataan. Se seistä tönöttää vesarissa ja sen voi klipata kaikkialta. Korvia en sentäs klipannut! Jotenkin en tohdi. Leuan altakin kun klippaa niin Hertta vain ojentaa päätään että "tuolta noin vielä". Klippasin tällä kertaa myös jalat siistimmiksi.
Tallityöntekijä jakoi jossain vaiheessa heinät ja kysyi saako Hertan karsinaan laittaa heinät valmiiksi. Ihmettelin että miksei saisi, sillä laitan sen takaisin karsinaan ennenkuin lähden ratsastamaan. Tallityöntekijä vastasi "No mutta jos se on rauhoitettu niin ei saa syödä". :D
Totesin vain että tää on nyt ihan selvinpäin tässä. ;)
Kieltämättä Hertta näyttää että olisi rauhoitettuna kun nuokkuu pää maassa välillä. Ei uskoisi että 4 vuotta sitten H pelkäsi klippausta! Aina se on antanut nätisti klipata, mutta tärisi ja jännitti tosi paljon ensimmäisiä kertoja. Nykyään se on päinvastoin. Niin ne tottuu kaikkeen.

Tässä pieni pätkä etuosan ja jalkojen klippaamisesta. Laitoin kameran kuvaamaan nurkkaan.




Ratsastaessa H on nyt ollu onneksi paljon parempi mitä maanantain tunnin jälkeen voivottelin. Menin heti tiistaina kangilla uudestaan, sillä halusin testata millainen se on, ja päätin mennä tismalleen samalla varustuksella kuin tunnilla. Hertta oli super tiistaina! Ei mitään tietoa mistään killimisestä ja jännittämisestä! Tehtiin kaikkea laukassa, avoja sulkuja ja vaihtoja sekä vähän piruettilaukkaa. Otin vähän maanantain tunnin juttuja nyt läpi kun se pystyi siihen. Sain ne tehtävät ikäänkuin suoritettua loppuun mitkä tunnilta jäi tekemättä. Lopuksi päätin vielä kokeilla laukanvaihtoja jokaisella askeleella, sillä H tuntui niin hyvältä. Monta kertaa sain 2-3 vaihto askelta peräkkäin ihan pyynnöstä. Eli ei ollut vahinko ;) Kyllä se sieltä ne pikkuhiljaa hiffaa. Tähän vain tarvitaan sitä kokoamista vielä lisää ja nopeutta. Hertan täytyy olla avuilla ja kuunnella tarkkaan, jotta vaihdot saadaan tulemaan niin nopealla tahdilla.
Hieno Hertta! Onneksi jäi nyt hyvä fiilis huonosti menneen maanantain jälkeen. Kertoo taas siitä ettei oikeasti saa ikinä vaipua epätoivoon vaikka huonosti menisi.

Torstaina oli sitten vuokraajan päivä. Kaverini Riikka kävi siis liikuttamassa H:n. Tamma oli kuulemma muutoin ollut erittäin kiva, mutta kerran se oli ottanu kunnon pierupukkilaukkasinkaisut maneesin halki. Voi Riikkaa kun joutui villieläimen kesyttäjäksi!
Vanhalla tammalla on niin paljon nyt energiaa kun ilmat ovat kylmenneet... Tänään eli perjantaina menin sitten itse aamulla tallille tosiaan ja pakkasta oli vielä -3 kun menin klippauksen jälkeen ratsastamaan. Aluksi H oli ihan ok, hyvä ja rento mutta siitä se lähti kuumenemaan ja aikamoisia sinkaisuja se alkoi myös tekemään maneesin ovipäädyssä. Pikku-ukkoja nurkat täynnä...
 Mulla meinasi mennä hermot, mutta totesin että antaa olla. Tänään sitten oli energianpurkauspäivä ja tehtiin todella pitkään hommia. Ratsastin yli tunnin ja tein paljon laukkatyöskentelyä siirtymisineen. Tarkoituksena oli nyt sitten väsyttää hevonen. Se oli niin kuumana! Tarpeeksi kun laukassa oltiin tehty rankasti hommia (kokoamista ja eteen, vaihtoja ja jälleen kokoamista) niin kyllä se alkoi jo väsähtämään. Oikein itse pyysi raviin siitymistä. Hertta ikäänkuin puhalsi viimeisen kerran ja totesi ettei enää jaksa! Sen jälkeen se olikin oikein letkeä ja rento ja pystyinkin ottamaan loppuravit erittäin löysällä hevosella joka tahtoi ravata rauhassa eteenalas. Jes! Pystyin antamaan ihan löysät ohjat ja se ei lähtenyt yhtään viipottamaan.
Teki varmasti hyvää hevoselle päästellä pahimpia höyryjä pois. Kieltämättä en ole mitenkään kauhean rankasti nyt hetkeen mennyt, mutta nyt oli taas sen aika. Hertta on kuitenkin sen verran kovassa kunnossa, että vaatii oikeasti rankkaakin treeniä. Palauttelupäivät täytyy toki muistaa, mutta olen tainnut mennä nyt vähän liian palauttelevasti viime aikoina.
Noh, olipahan hauskaa! ;)

Tähän loppuun vielä todella vanha kuva. Tämä on otettu vuonna 2010. Meidän ensimmäinen kansallinen He A startti! :) Sijoitus napattiin! 

14. lokakuuta 2014

Vähän muita hevosia

Selailin koneelta vanhoja kuvia ja laitetaanpa nyt tännekkin kuvia muista hevosista kenellä olen enemmän ja vähemmän ratsastanut. :) Joitakin ratsastan edelleen, joitakin en. 

1. ESH t. Roxalena
Roxya ratsastin 2012-2013
 Roxalena 4 vuotiaana opettelee keskiraveja. Tässä muistan kuinka tärkeää oli antaa sille tilaa edestä jotta se ymmärsi lähteä venyttämään kaulaansa. Roxy osasi samanlailla killittää kaulaansa virkkuukoukkuun niinkuin Hertta, mutta Roxyn kaulan kun saa auki, sillä on aika iso ja lihaksikas kaula! :)
Roxy 5 vuotiaana

Roxy 5 vuotiaana

Ja vielä 5 v Roxy :)

Tässäkin Roxy taitaa vielä olla 5 vuotias, eli kesä vuonna 2013 :) HIENO ON!


2. Emmin pv. r. Jero
Vuonna 2013 lokakuussa


3. sh. r. Pihlajan Veikko

Veikkoa ratsastin 2012-2013
Veikko vuonna 2012m eli neljä vuotiaana!
Veikko 4 vee.

4. Jonnan pv. r. Onyx

Tämä onkin tuorein tapaus. Tähän tutustuin viime syyskuussa. :)




5. pv. r. Ostwind

Kaverini Jonnan hevonen. Näissä kuvissa Juuso on aika tuore tapaus ja juuri saapunut omistajalleen, joten aika lihasköyhä ja laiha on vielä. Nykyään jo paljon paremmassa massassa! Katsotaan josko laittelen uusia kuvia tänne tästäkin sitten kun taas tämän selkään pääsen :) (Tämä on sukua tuolle kimolle kaverille ylempänä ;) )








Näitä kuvia kun katselee, niin huomaa että oikeastaan melkein kaikki on rautiaita! Mun lempiväri ;)