Myöhäinen päivitys sunnuntaista!

Pahoittelut postauksen odottelusta sunnuntain osalta (olettaen siis että joku odottaa päivitystä :'D). Tulin niin myöhään sunnuntaina kotiin reissusta ja aamulla jo klo 6 reikäreikä töihin lähtö työviikkoa kohden. Ei oikein ole vain ehtinyt!

No mutta. Sunnuntaihin takaisin.

Lyhyesti sanottuna sunnuntaina saimme parhaan tuloksen ja uuden ennätyksen Interistä, tällä kertaa Küristä. Ylitimme sen 65% rajan nippanappa, mutta kuitenkin rikkinäisellä radalla! Pisteet olivat tiukassa ja tuomareiden mielipiteet olivat kaikki aivan erilaisia! Sain prosentteja 62% aina 67.5%! Yksi tuomari olisi sijoittanut mut toiseksi, toinen vasta 8 ja muut siltä väliltä. Varsinaista arpapeliä näköjään! :D Prosentit olivat ihan ok ja niihin olen tyytyväinen, mutta itse rata vähän mietityttää. Tai siis ei pelkästään rata sunnuntaina, vaan nyt tämä vaikea kausi mikä Hertalla menee. Se ei jotenkin ole täysillä mukana. Ensinnäkin Hertalle ei ole normaalia että se huiskaa häntää koko ajan, nyt se tekee sitä ja jo yksinään tämä on asia mikä mua häiritsee. Se ei ole epäpuhdas tms, mutta ei ole normaalikaan. Se ei kulje pyöreänä. Se ei nosta etuosaansa. Ei tässä auta kuin alkaa tutkimaan mistä kiikastaa.

Otimme sunnuntaille erilaisen verryttelyn kuin aiemmille verryttelyille. Essin (meidän hovi-hoitaja) kanssa juteltiin tästä ongelmasta miksi H vain esittää piffia ja paffia eikä liiku tarpeeksi eteen. Essi olikin fiksu ja sanoi että "nyt teet verkassa niitä siirtymisiä ravin ja laukan välillä, sekä askellajien sisällä mitä aina kehut hyväksi tavaksi saada Hertta ajattelemaan eteen ja pohkeen eteen!" . Tietenkin. Mikä ihme siinä on, ettei voi tehdä niinkuin itse on monesti sanonut? Ihan turhaan teen piruetteja ja temppuja läpi ennen suoritusta, kyllä Hertta ne osaa. Mun täytyy tehdä sitä perustreeniä ja luottaa että kun saan sen nopeaksi jalalle niin temput kyllä tulee.
Verkassa jo Hertta liikkui paremmin kun en yhtään tehnyt mitään piruettiin viittaavaa yms. Tein tiheällä aikavälillä ravi-laukkasiirtymiä ja H alkoi oikein tarpomaan eteen laukannoston toivossa!
Tämä toimi! Hyvä kun joku virkistää välillä muistia, kun itse on niin lahopää.. ;)

Verryttelyssä vielä nauratti kun ei satanut pahemmin... ;) Hymy kyllä hyytyi!
En kuulemma ole aito kouluratsastaja kun mulla voi olla hauskaakin selässä? :D

Sunnuntaille saimme myös osaksi aivan jäätävän tuulen ja sateen! :D Kastuttiin ihan läpimäräksi ja oli Herttakin vähän jännittynyt. Sateessa ratsastaminen ei ole 7 vuotta maneesittomalla tallilla menneille mikään ihme juttu, mutta kyllä mua alkoi jännittämään pohjan lipsuminen ja Hertta vähän pelkäsi tuomariautojen pyyhkijöitä. Yhden sinkaisun se otti jälleen kun pelästyi seläntakana pyyhkijöitä, jonka seurauksena varalinjan sarjat meni sekaisin. Mutta ei se mitään! Enemmän harmittaa piruetit. Ratsastin ne tosi huonosti ja niistä tuli aika huonoja numeroita, 5 ja 6. Ollaan kuitenkin hätyytelty pirueteissajo melkein 8 numerona. Käyntikin meni todella huonoksi ja jännittyneeksi mitä se ei pitkään aikaan ole ollut. Avot ja sulut sentään sujui ihan ok, mutta en taivuttanut kunnolla. Jätin vähän kaiken puolitiehen!! Oli siis paljon hyvää, mutta paljon huonoakin radassa, siksi se oli niin epätasainen. Taiteellisuus onnistui ja pysyin musiikissa hyvin mukana, mutta teknisesti esitin kyllä aika hutiloiden. Siihen nähden siis 65% ylitys on mulle kyllä ylpeyden aihe! :) Mitä saammekaan kun saan palaset kohdalleen ja ehjän hyvän radan?

Tarun ottamat kuvat:

Aluksi ei edes paljoa satanut ja ajattelin että kävipä tuuri

Radalla sitten alkoikin olemaan jo kosteat oltavat ;)

Sulkua

Tässä Riikka Kaijansinkon kuvat radalta:

Mietin jo onko tässä jotain ylikunnon poikasta? Se ei vain ole tyytyväinen tällä hetkellä. Menee kyllä kaiken minkä pyytää, mutta ikäänkuin kiroillen mennessään.
Siispä nyt on Hertalla vähän lomaa tästä totisesta dressagesta. Tottakai liikutan ja jumppailen sitä, mutta nyt en yhtään hetkeen kokoa sitä sen kummemmin. Menemme pelkästään eteen eteen eteen, eikä mitään piffia ja paffia. Hypellään taas vähän enemmän ja käydään vielä lisää maastossa kiipeilemässä.
Hertta myös saa nyt hetken aikaa Bemer-hoitoa kun sain vuokralle sen laitteen! Hieron sitä tiheämmin tässä välissä myös. Onneksi on itse käynyt hierojakoulutksen, niin voi tehdä aina kun huvittaa sitä.
Aikeissa on myös pyytää fyssaria apuun yhdessä Bemer hoidon kanssa. Katsotaan josko Hertta saisi akupunktiotakin. :)

Onko teillä lukijoilla kokemusta Bemeristä tai akupunktiosta?

Pohjanoteeraus...

No huhheijjakkaa kun meni vaikeeks! Mitenkähän alottaisin?

Verkassa yritin taputella Herttaa vähän joka välissä, jotta mieli kohenisi. Ei oikein toiminut tällä erää :P
c: Riikka Kaijansinkko

Aamulla ratsastin Hertan ja se oli vähän löysä ja väsyneen tuntuinen. Tein kuitenkin vain noin 20 minuuttia lähinnä rentoa ravailua nivelet päässä ja lopuksi vähän kevyessä istunnassa laukkaa eteen. Pohja tuli tässä vaiheessa jo tutuksi ja totesin että ei se lipsu mihinkään vaikka vähän päästeli reipasti laukkaa, joten uskallan sitten ratsastaa enemmän tänään kuin eilen.

Todettiin että kun H on vähän väsynyt niin tehdään lyhyt verkka mutta tehokas.
Noh, verkassa H oli joo hieman löysä, mutta kyllä se ihan kivasti reagoi. Kuitenkin se helposti tarjosi vain sitä "pohkeen takana passagea". Ihan tosissaan sai kyllä tarjota sitä eteen eteen eteen vaihtoehtoa, mutta Hertta pingotti. Kaiken se tarjoaa nyt vain ylös, ei eteen. Tein ratkaisun viime hetkellä ja kokeilin mennä vain harjoitusravia ja olla yhtään paineistamatta sitä. Harjoitusravin ajattelui sujui paremmin ja siinä Hertta lopetti kellumisen. Yhtään jos näköjään yritän sitä koota, niin Hertta heittää "all in" ja jää killimään passageen selkä alhaalla, mikä ei tosiaan ole kokoamista nähnytkään. Se on nyt vähän niinkuin "ota tai jätä", eli joko tavallinen harjoitusravi tai sitten kuviokellunta...
Laukka sujui jälleen hyvin, siinä pääsin ratsastamaan enemmän eteen.

c Ella Paloheimo

c Ella Paloheimo

Radalla aloitus oli ihan ok. Annoin sen mennä sellaista ravia mitä se itse halusi. Tosin tämä näkyi sitten huojumisena taivutuksissa ja suunnan muutoksissa, eli se ei ollut tarpeeksi koottu. Lisäykset kyllä sujui. Laukkaohjelma oli muutoin ihan ok, mutta oikea piruetti meni kyllä taas sillä hilkulla ettei Hertta sinkaissut jo siinä... Tosi vaikeaa oli. Sarjat sujui kuitenkin ja vaihdot ylipäätään. Loppua kohden alkoi ihmeellinen pään ravistelu ja jälleen se alkoi pärskimään kesken laukkaohjelman! Tällä kertaa pirueteissa. Joku kyllä nyt kutitti/kiusasi jossain! Jätin vielä tarkoituksella korvahupun talliin kun ajattelin että on niin kuuma, ettei se hiosta. Huomenna kyllä laitan korvahupun jälleen, paljon vähemmän on päänravistelua sen kanssa. Noh, ohjelma jatkuu...

Sitten kun lopussa tulee viimeinen raviin siirtyminen ja lisättyravi ennen lopputervehdystä niin peto oli jälleen irti.. :D Siinä vaiheessa kaikki meni läskiksi. Hertta pelästyi juuri kulmassa takaa kuuluvaa napsahdusta. Mä itsekin kuulin sen ja sitten läks. Noh, sain Hertan kiinni ja sain esitettyä hyvän lisätyn ravin! Sitten kun tullaan kohti lopputervehdystä kulmasta kaartaen, niin Hertta lähti uudestaan... Nyt en kyllä itse kuullut ja nähnyt yhtään mitään, mutta kerran kun tuolla tammalla menee hermo ja se jännittyy niin sitten on tosiaan peto irti.. :P
Sain sen kuitenkin kiinni nopeaan ja lopputervehdys itsessään oli hyvä... Tälläiset törttöilyt kuitenkin syö pisteitä, vaikka saisin sen nopeasti kiinni ja matka jatkuu. Se on jo kerran esitetty, ei sitä pois sieltä saa vaikka kuinka korjailisi.

Lisäykset olivat ihan ok tänään, mutta eivät kuitenkaan sillä tasolla mitä mun mielestä voivat olla. Se ei vain ole tarpeeksi läpi ja draivia eteen!
C Ella Paloheimo

Laukkalisäykseen lähteminen. c Ella Paloheimo

Prosentit kauden huonoimmat 62,4 ja ihan häntäpäähän luokkaa, mutta ei mikään ihme tuollaisilla rökälesinkoiluilla.  Ei todellakaan suoriteta nyt omalla tasolla. Ei näytä toimivan "seiso Hertta viikko ja lähetään sitten kisoihin". Oli tuossa radassa hyviäkin pätkiä, mutta kyllä muutoin oli tunne mulla (ja varmasti yleisöstäkin monella) että nyt on vaikeaa... Niinhän se vain menee, etten voi pakottaakaan hevosta ottamaan sitä kuolaintukea ja työntämään itseään eteen kun se killii jossain korkeuksissa. Joko täysiä tai takana... Siis lyhyesti ja ytimekkäästi, se ei ollut tänään läpi kuin paikoitellen. Liikaa tasapainoilua ja rytmin etsimistä!
Musta tuntuu että nyt oikeasti tarttisi kunnon läpiratsastusta ja ihan perusasioihin palaamista. Ihan sinne nolla tasolla ja sieltä taas ylös. Ollaan koko kevät tehty niin paljon kokoavaa treeniä ja hinkattu sitä laukkaohjelmaa piruetteineen ja sarjoineen. Nyt kyllä pitää miettiä yhdessä valmentajan kanssa että otetaan ihan oikeasti vain ja ainostaan vaikka koko tunti pelkkää harjoitusravia, mutta senhän täytyy ravata oikein! Ei mitään tehtäviä tai temppuja, vain aja ainoastaan perushommaa. Koko talvi tehtiinkin perushommia, mutta nyt kevään tullessa ja kisojen alkaessa ehkä liikaa on keskitytty nyt ratatreeniin?
Äh, en tiedä, eikä se ole nyt tämän hetken juttu. Mulla on huomenna vielä kür ja pitää miettiä miten sitä ratsastan. Onneksi kür on omatekoinen ja "just niin helppo" kuin haluan. Tykkään esittää sitä ja se tuntuu kivalta, joten katsotaan josko se menee paremmin.
Mutta nyt on kyllä itseään häpäisty ihan tarpeeksi taas tältä erää, painun häpeämään peiton alle :P

Mähän en luovuta.

Pikapäivitys Lappeen perjantaista

Huhhuh kun mä olen poikki.. En millään jaksaisi kirjoittaa, mutta luonto ei anna periksi postata sekasin ja jälkikäteen päivän tapahtumista! :D Kamalaa säätämistä koko päivä... Meinaan myöhästyä verkasta, hotellin parkkihallista en löydy paikkaa vaikka 30 minuuttia etsin... huoh!
Postaustakin koristaa vain pari kämäistä kännykkäkuvaa, sillä en yksin saanut ratsastusmateriaalia. Ei hyvin mene. ;) Toivottavasti löydän kuvia netistä!

Iltakävelyltä. Käytiin tutkimassa ihan lähietäisyydeltä sitä nurmipohjaa ja todettiin yhteistuumin että ihan kelpo nurmi on ;)

Olen siis yksin nyt reissussa. Kaverin piti tulla tänään illalla, mutta töissä vierähti pidemmän aikaa joten hän saapuukin vasta huomenna. On yllättävän rankkaa tehdä kaikki yksin täällä! Askeleita on kertynyt 15 000 kun olen talsinut pitkin ravirataa etsien purua, vettä, kamoja... kaikkea. Välimatkat on täällä kauheen pitkiä, pitäisi olla polkupyörä. Iltaa kohti kylmän viileästi ajoin auton jaban eteen, minähän en jaksa enää kävellä! ;) Helpotti kummasti kamojen roudaamista.

Noh, tapani mukaan olin hieman myöhässä aikatauluista. Sinäällään matkan osasin ajoittaa oikein, mutta en yhtään osannut aavistaa kuinka paljon menee aikaa kun yksin laittaa kaiken valmiiksi. Ehdin juuri ja juuri verryttelemään sen minimi 30 minuuttia ennen starttia, mikä on Hertalle se optimaalisin. Alle sen se on yleensä vähän keskeneräisen tuntuinen.
Hertta oli hiukan hermostuneen oloinen kun otin sen trailerista. Se oli suoraan sanottuna p*skonut hirveän määrän trailerin täyteen. Jabassa sillä sitten jo oli maha sekaisin ja seinät ovat sen näköiset...

Verkassa jo huomasin että se tuntui kiukkuiselta. Häntä huiskasi vaikka yritin olla koskematta siihen. Muutoin Hertta tuntui ihan hyvältä. Toisaalta, sitten kun vaikka yritin vähänkään korjata, niin vaihtosarjoissa se mm. teki lehmänpotkun sivulle mitä se ei ole pitkiin aikoihin tehnyt. Noh, radalle tuli jo kutsuhuuto ja lähdin kiertämään rataa.
Päätin etten paineista Herttaa ja teemme tämän PSG:n vain verryttelynä. Enhän ole päässyt ratsastamaan Hertalla kunnolla koko viikkona, paitsi torstaina sen kengitysepisodin takia, ja sen kyllä huomasi. Rata sujui ihan tasaiseen, mutta jotenkin en saanut sitä otetta hevosesta. Toisaalta annoin sen vähän valua ihan tieten tahtoen. Olen jotenkin ylivaroivainen kun tiesin että viime viikko meni harakoille, niin jotenkin en uskalla vaatia heti kaikkea...

Neloset menivät rikki kun Hertta alkoi pärskimään, se veti päätä alas ja sitten kun yritin samalla laskea askelia ja tehdä sarjaa, niin rikkihän se meni ja ilmeisesti vielä jälleen potkaisten yksi vaihto kun tasapaino meni. Tietty pitää ruveta pärskimään juuri sarjojen aikana... Hieman lisää haastetta kun siinä juuri pitäisi eniten keskittyä. :D
Kolmoset sujui sitten mallikkaasti kun ei nenää kutittanut ;) Niistä saatiinkin jälleen seiskaa numeroksi. Vasen piruetti oli myös tosi hyvä, sieltäkin tuli seiskaa. Oikeassa tapahtui joku harhasivuaskel, joten se ei ollut niin hyvä.

Mutta... Tämän päivän vaikein asia olikin voltit! Ne meni ihan metsään, varsinkin ensimmäinen eli vasen. Tasapaino hävisi kokonaan. En oikein uskalla kääntää kun inhottaa ajatus hokeista jotka vääntää nivelet ja jänteet kurttuun. Tämä on kyllä vain mun korvien välissä, sillä kun kävin itse katsomassa nurmea illalla Hertan kanssa maastakäsin niin siinä on kyllä aika hyvä ja joustava pohja. Huomenna en sitten hissuttele!
Toisaalta olen kyllä ihan tyytyväinen. Pisteet oli tiukassa, ja sija 6 prosentein 61.9 oli ihan fine. En niinkään tuijota prosentteja, vaan sitä yleisilmettä radasta. Siellä oli 4 isoa rikettä (neloset, toinen takaosakäännös ja käynti ja voltit) jotka verotti pisteitä paljon mutta niinhän se pitääkin. Ehjällä radalla olisi prosentit ollut jo paljon korkeammat. En tosiaan päässyt Hertalla ratsastamaan viikkoon, niin en yhtään ihmettele jos oli vähän keskeneräisen oloista menoa. Molemmilla jäänyt ajatukset lomailuun. Heh. ;)

Illalla Hertan mahakin oli jo tervehtynyt jos näin voisi sanoa, ja ilme oli paljon rennompi. Matka on tietenkin pitkä Lappeenrantaan, ja se voi olla stressaavaa. Nyt näyttää neiti asettuneen taloksi ja ruoka maittaa.
Huomiselle laitan sitten vähän enemmän panoksia peliin. Tämä eka päivä olikin suunnitelmien mukaan vain sellainen "totuttelupäivä", enkä asettanut mitään tavotteita PSG;lle. Nyt Hertta on saanut rauhassa totutella pohjaan ja voin todeta että hyvin se siellä liikkuu, joten huomenna en ole niin yli varovainen, ratsastan huolellisemmin ja kokoan enemmän. Ölin tänään myös liian höveli, mitä olen aina kun Hertta on ollut poissa pelistä jonkun aikaa. Jotenkin ajattelen "no enhän mä voi siltä vaatia mitään". Huomenna onneksi saan apukäsiä tänne niin voi keskittyä itse enemmän suoritukseen. :)

Näkymä tällä hetkellä hotellilta. Päivitän pikaisesti blogia Hercule Poirot seurana. ;D Lapsena tykkäsin tosta sarjasta paljon... Outoa.. :D

Aamulla käyn nopsaan ratsastamassa noin 20 minuuttia nivelillä ihan vain jumppa mielessä. Sitten iltapäivällä on vuorossa Small Tourin osakilpailu, joka käydään nyt tavallisen Intermediate ohjelman parissa! Toivottavasti saan ehjän suorituksen ja keskittyneen hevosen.

Lähdemme Lappeenrantaan!

Huh. Kengittäjä teki taikojaan ja Hertan etukavioiden arkomien loppui!

Pohjalliset ja "jokin pihkamömmöhaude" teki tehtävänsä. Hertta oli jo heti seuraavana päivänä paremman oloinen. Se oli riehunut jo heti tarhassakin, joten ei kovin kipeältä vaikuttanut. Silloin kun se arkoi kavioitaan viikonloppuna, huomasin jo harjatessa Herttaa ettei se ole normaali, vaikken edes nähnyt sitä liikkeessä! Hertta oli liian rauhallinen. That's all. Hevonen, joka normaalisti seurailee koko ajan mitä teen sen ympärillä kerjäillen rapsutuksia ja samalla höristen, ei yhtäkkiä muuta tee kuin seisoo vain paikallaan tyynesti. Ehkä jollekkin hevoselle se on normaalia, mutta ei tuollaiselle "lörppö-Tädille". Kavioiden arkominen vaikutti koko Hertan olemukseen. Se oli liian vaisu, eikä hörissyt mun perään. Sittenhän maneesissa jo heti huomasinkin arkomisen ja soitin kengittäjälle, joka pääsi tosiaan heti seuraavana päivänä.
Onneksi pääsi, sillä nyt Hertta oli jo ihana oma itsensä, eli sellainen hössöttäjä-höpöttäjä. Se oikeasti "seurustelee" mun kanssa kun hoidan sitä. :D

Eilen menin ensimmäistä kertaa selkään sitten 6 päivään... Jännitti oikeasti tosi paljon se että liikkuuko se nyt miten! Jäykkähän se oli, mutta mitä voi olettaa 17 vuotiaalta hevoselta joka on ollut saikulla 6 päivää? Ei se nyt maailman vetrein silloin ole. Ilokseni huomasin kuitenkin että reippaan käynnin jälkeen Hertta itse innoissaan ravaili ja leiskautteli laukkaakin. Ei yhtään jarruttelua tai arkomista! Vielä kun lämpesi lisää niin parani.

Menin vain sellaisen 30 minuuttia siinä muodossa mitä se itse halusi. Aika matalana ja pitkänä mentiin, tehtiin muutamat avot, sulut ja vaihdot. Mummeli oli oikein ylpeä itsestään kun pääsi taas näyttämään taitojaan. En vaatinut Hertalta yhtään mitään sen ihmeempää. Tahdoin nähdä ja tunnustella sitä mitä se itse tahtoo antaa itsestään.

Tänään olen vielä menossa tallille vähän paremmin läpiratsastamaan, ja siis samalla tsekkaamaan ettei nyt vaan edelleenkään aristele, ja toivon mukaan pakkaan sitten samantien autoa, jotta aamulla lähdetään ajelemaan kohti Lappeenrantaa! :)

Perjantaina lähden tosiaan aamusta liikkeelle ja ajattelin olla perillä noin. klo 12. Mulla on siinä rauhassa aikaa sitten laitella kamoja paikoilleen ja vähän kevennellä Hertalla nurmella ennen suoritusta, joka on noin 15.30. Olen yksin perjantaina matkassa, joten pitää varata vähän enemmän aikaa kun ei ole hoitajaa mukana. Hovihoitsu-Essi tulee sitten myöhemmin perässä.
Huominen PSG menee täysin verryttelyluokkana, ellen jopa peru sitä ja verryttele itsenäisesti vain. Teen käytännössä vain lämmikkeeksi verkan, enkä patistele sitä radalla. Nurmipohja ei oikein koskaan ole ollut Hertan mieleen, ja tahdon että se saa rauhassa totutella hokkeihin. Ei siis laiteta "All In" jo perjantaina, vaan säästellään sitten la ja su Inter luokkia varten.
Pääasia että Hertta on toipui hyvin tästä kengityksestä johtuvasta arkomisesta ja sen on taas hyvä
olla!

Throwback thursday! ;) Kuvassa me Lappeenrannassa meidän ensimmäisen Va A debyytin jälkeen vuonna 2012! :) Tästäkin kuvasta jo kolme vuotta aikaa...  Silloin kommentteina oli "ette ole vielä valmiita tälle tasolle". ;)

Voihan arkajalka...

Noniin. Mun tuuria. Juuri ennen Lappeenrannan kisoja, eli periaatteessa meidän viimeistä mahdollisuutta kerätä Small Tour pisteitä, Hertta reagoi kengitykseen arkomalla.

Perjantaina olisi jo ensimmäinen startti PSG:n merkeissä. Kengityksen piti normaalin aikataulun mukaan olla torstaina. Siirsin tämän kengityksen juuri siksi tehtäväksi aiemmin, sillä H:lla on taipumusta reagoida kengitykseen arkomalla. En siis koskaan vie sitä kengitykseen ennen kisoja. Vähintään viikko täytyy pitää varuiksi väliä.
Muutin kengityksen viime perjantaille, tasan viikko ennen kisoja. Kengittäjä oli tulossa valmentajani tallille kengittämään lähelle, joten onnistui helposti viedä Hertta toiselle tallille kengitykseen kengittäjän perässä.

Nyt se Hertta tietenkin reagoi molemmista etusista kengitykseen, vaikkei ole sitä aikoihin tehnyt, varsinkaan vuosi sitten muuton jälkeen ja nykyisen kengittäjän kanssa. Mun tuuria tietenkin.. Olisi varmaan pitänyt mennä vanhalla kengällä?
Perjantaina se kengitettiin, lauantaina oli vielä ok, vähän jäykkä liinan päässä, mutta sunnuntaina se oli kyllä tosi arkova edestä. Käynnissä se ei ontunut, mutta ravissa selvästi.

Hertta laitumen kätköissä. Ei sitä haittaa parit arkomiset. ;)

Mukavaa hakea heppa tuolta hevosen korkuisten ohdakkeiden seasta... 

Kengittäjämme onneksi pääsi tänään heti katsomaan tilanteen. Pihdeillä paineluun H reagoi todella vähän anturan kohdalta, muuten ei kummempaa. Laitettiin nyt eteen pohjalliset ja naulat laitettiin alemmas. Riski irtokenkiin on nyt suurempi, mutta *KOPKOP* tämän 8 vuoden aikana mitä Hertalla olen mennyt, sillä on ollut tasan 1 irtokenkä...
Hertta kävelee siis vielä huomisenkin päivän. Keskiviikkona katsotaan sitten miltä näyttää. Nyt on eläinlääkäriä, valmentajaa ja kengittäjää konsultoitu ja ei tässä auta kuin seurata tilannetta. Tämä voi mennä hetkessä ohikin, tai sitten ei. Olen kuitenkin optimistinen!

Peukut pystyyn nyt kaikki! :)

Tuntumamittaus

Sain mielenkiintoisen yhteistyöyynnön, enkä epäillyt hetkeäkään tarttua siihen. Sain mahdollisuuden testata melko uutta laitetta, jolla mitataan kuolaintuntumaa! Saisin ihan mustaa valkoisella tiedon siitä kuinka paljon ja millä voimalla hevosen suuhun kohdistuu painetta kuolaimen kautta.
Nyt se on ihan excel taulokkona, en voi väittää vastaan! ;)

Kaikki tämän postauksen kuvat copyright Ritva Waris-Worlin

 http://warisworlin.kuvat.fi/

Kuvassa näkyy mittauslaite Hertan leukahihnassa kiinni. Laitteesta lähtee molempiin ohjiin kuolainrenkaiden kautta piuhat. Kuvassa näkyy myös omat normaalit ohjat jotka vain roikkuivat tällä kertaa mukana, mutta tuntumaa mitattiin noilla laitteen omilla ohjilla. 

Tasainen tuntuma, onko sitä?

Omalla kohdallani jo tiesin osittain tuloksia etukäteen. Olen ollut aina tietoinen siitä että vasen puoli mun kropasta on se heikompi puoli, jota kompensoin oikealla puolella. Tämä näkyikin heti tuntumanmittauksessa. Mun koko vasen kylki saisi olla aktiivisempi, samoiten vasen käsi. 

Vasemmalle puolella mulla on vähemmän tuntumaa, kuin oikealla puolella.

 Erot eivät olleet mitään hälyyttävän suuria, mutta kuitenkin sen huomasi. 

Pikainen yhteenveto tuloksista oli selvä:

Oikeassa laukassa oikean ohjan tuntuma on voimakkaampi, sekä ympyrällä, kulmissa ja suoralla.
Vasemmassa laukassa tuntuma on lähes symmetrinen.

Selkeä oikea kätinen siis!

Aluksi mitattiin ihan vain paikallaan seisten se tulos, mikä on silloin kun paikoillaan saan ottaa niin tasaisen tuntuman kuin osaan. Otin ohjat käteen niin että tuntuu molemmilla ohjilla sama paine. Onnekseni tässä tuntumani oli prikulleen tasan molemmissa ohjissa. Ongelmani on enemmänkin laukassa. 

Jos oikein muistan, niin laite mittasi sekunnin kymmenesosan  tarkkuudella... Eli todella tarkka vehje! Jokainen pienikin liikahdus rekisteröitiin, joten käyrä näytti aina testin jälkeen aika hurjalle. Se mitä kannattaa kuitenkin tuijottaa on keskiarvo. 

Mittasimme testikierroksia 4 kappaletta, ja tällä kertaa tehtiin kaikki laukassa. Tahdoin vähän nähdä sitä tuntumaa laukassa ja varsinkin pirueteissa. Sain siis itse valita sen mitä kohtaa mitataan. Jos ongelmia on esim volteilla tai raviväistöissä, voi mittauksen suorittaa tottakai niiden parissa, jos haluaa nähdä miten ja missä kohti tuntuma vaihtelee minkäkin liikkeen aikana. Esteillä olisi mielenkiintoista nähdä tuntuma ja paine ennen ja jälkeen esteen, sekä tietenkin esteen päällä.

Suoritus videoidaan ja samalla mittari raksuttaa ja mittaa. Jälkikäteen siis näkee videon ja samalla videolle on laitettu eri kohdissa mitatut paineet Newtoneina. Näin ollen on helppoa yhdistää videoon saadut mittaustulokset ja nähdä millä hetkellä on mikäkin paine hevosen suussa. Nämä videot auttoivat itseäni hahmottamaan todella paljon asioita. Vaikka se ei edes videolta näytä että tekisin MITÄÄN käsilläni, tuntuma on erilainen oikealta kuin vasemmalta. Nämä ovat siis asioita joita ei edes valmentaja välttämättä näe joka kohdassa!

Jos mietitään sitä, kuinka hevosen kuuluisi liikkua takaa eteen, pohkeesta kohti ohjaa, niin mitä jos tuntuma on ohjista erilainen? Mun kohdalla Hertta siis työntää kohti ohjaa, mutta oikea ottaa vastaan enemmän ja vasemmalta ei olekaan tukea? Miten hevosen voisi silloin olettaa kulkevan suorassa! 

Mittauksen jälkeen Jaana lähetti minulle sähköpostilla videot jokaisesta mittauksesta. Videoihin oli editoitu mittaustulokset jokaisen liikkeen kohdalle. Oli helppoa seurata tuntuman vaihteluita videolta. 

Laite paikoilleen!

Alkukäyntejä omaan tahtiin.

Myös alkuhölkät suoritin omaan tahtiin. Tässä vaiheessa emme mittailleet mitään.

Oikeaa laukkaa suoralla. Mittaustulos kertoi sitä, että oikealla ohjalla on enemmän painetta kuin vasemmalla

Ilme vakavana. Kaamea keskittyminen tasaiseen tuntumaan!

Jokaisen mittauskierroksen jälkeen pysähdyttiin tietokoneen ääreen katsomaan tulokset!

Mittauksien jälkeen sain ihan kädestä pitäen Minnalta apua tuntuman treenaamiseen hyvin harjottein.

Laukassa tasaisen tuntuman metsästystä ohjauksessa

Ja niinkuin sanoin, ihan kädestä pitäen sai apua! ;) Tässä harjoitellaan sen vaikeamman käden toimintaa piruetissa

Hyvä harjoite. Minun piti melkein oikeasti yrittää tuoda vasen käsi sen verran sivulle, että saisin otettua Minnan kädestä kiinni. Haemme tasaista tuntumaa vasempaankin ohjaan.

Lopuksi kävimme jopa sarjavaihtoja läpi niin, että teimme vaihdot pelkästään ohjastuntumalla! Oli hämmästyttävää nähdä kuinka paljon isommat vaihdot Hertalle tulee kun minä vain osaisin antaa sille oikeat avut myös tuntuman kautta!
Tässä on kyllä vielä treenattavaa paljon. Aluksi en saanut edes yhtä laukanvaihtoa tehtyä kun muutin vanhaa totuttua... Mutta virheitä ei saa pelätä! Virheistä meinaan nimenomaan oppii...

Kenelle?

Tuntumanmittauksesta uskoisin olevan hyötyä kaikentasoisille ratsastajille. Varsinkin aloittelevat ratsastajat hyötyvät tästä, jos oman kehon hahmotus ei vielä ole kovin tiedostetulla tasolla. Laite kyllä kertoo kummassa ohjassa sitä roikutaan tahattomastikin. Kokeneemmalle ratsastajalle laite antaa täsmätietoa. Tiesin että mulla on huonompi pito vasemmassa ohjassa, mutta että nyt sain ihan mustaa valkoisella mittaustulokset siitä kuinka paljon siinä on eroa. Tähän vielä "järkytyksekseni" näky siitä, kuinka omasta mielestäni laukkaan täysin suoraan, tuntuma on silti hivenen eri. Oli jännittävää huomata kuinka esimerkiksi treenammamme laukanvaihdot muuttuivat paljon ihan vain tuntuman harjoittelulla!

Aluksi siis mittasimme tulokset niissä tehtävissä mitä tahdoin. Sen jälkeen treenasimme tuntumaa tasaisemmaksi omalla kohdallani varsinkin sinne vasemmalle. Minna opasti suoraan sanottuna ihan kädestä pitäen. Voi kuinka oli inhottavaa kun yrittää tehdä sillä flegmaattisella vasemmalla kädellä jotain uutta! Vaikka kuinka käsken niin käsi ei vain tottele! Hyvä kun en yrittänyt huutaa sille, että "mene nyt sinne sivulle!" mutta ei se käsi vaan tehnyt niinkuin sanoin! Totuttuja juttuja on todella vaikea muuttaa.

Sain itselleni treenattavaa nyt itsekseni seuraavaa kertaa varten. Seuraavalla kerralla voimme mitata uudestaan tuntumat ja katsotaan näkyykö treenin tulos niissä. 

Olenko saanut vasemmalle ohjalle tasaisemman paineen oikean ohjan kanssa? 50% vasemmalle ja 50% oikealle?

Täydellinen tuntuma

Absoluuttista  tasapainetta tuskin on olemassakaan. Ratsastaessa kuitenkin tilanne elää. Hevonen liikkuu, ratsastaja liikkuu. Jokaisen tulisi kuitenkin tavoitella täydellisyyttä sen verran, että siitä on hyötyä hevoselle. Jokainen hevonen ansaitsee kevyen ja tasaisen tuntuman! 

Tuntuma on kuitenkin sekä hevosen että ratsastajan välinen kokemus. "Vetämiseen tarvitaan aina kaksi" . Ratsastus kaikenkaikkiaan perustuu kommunikointiin kehon kielellä, ja tuntuma suuhun on niistä äärimmäisen tärkeä, ellei jopa herkin kommunikoinnin väline. 

Ja kootut selitykset menossa miksi vasen käsi ei toimi.. ;)

Kiinnostaako tuntumamittaus?

Jos kiinnostuit, niin voitte olla yhteydessä suoraan mittauksia järjestäville tahoille ja kysellä heiltä lisää. 

Jaana Pohjola jaanapohjola@gmail.com

Minna Lindström minna.lindstrom@tunnehevonen.fi

Lopuksi Hertalle sokerit ja taputukset!

Ups and downs

No jo nyt.
Lauantaina hehkutin kuinka H oli niin oudon rento ja tyytyväinen radalla, sitten sunnuntaina se oli todella jännittynyt ja tyytymätön. Aivan päinvastoin!

Tässä muutamia Sallan ottamia kuvia.

Pakollinen juoruamistauko Noorien kesken verryttelyssä! :D 

Kyllä Hertan selässä naurattaa! Useimmiten ainakin... ;)

Ostin hienon kisakellon jotta voin seurata aikaa! Lidlistä 3 euroa ja 3 vuoden takuulla! Vesitiiviskin on ;)

Lauantain Pyhä Yrjön piruettia. Lauantaina Tyytyväinen ja helppo hevonen, sunnuntaina oli herne mennyt jonnekkin...

Tyytyväisiä oltiin lauantaina radan jälkeenkin, niinkuin ilmeistä näkee... :D Sunnuntaina sitten vähän ristiriitaiset fiilikset.

Sunnuntain Small Tour luokasta olen vähän kahden vaiheilla fiiliksistä. Omalla tavallaan olen tyytyväinen radan esittämiseen ja sujuvuuteen, mutta silti joku kaivertaa sillä Hertta ei ollut normaali.

Saimme kuitenkin küristä 64,5% ja itse ohjelma onnistui varsin hyvin. Paransin paljon Finnderbyn katastrofi ohjelmasta. Pysyin musiikin mukana ja se osui juuri hyvin tahtiin. Kür jakoi jälleen mielipiteitä, sain siitä taiteellisia pisteitä 63%:sta aina 70%. Tuomareilla oli myös mielipide-eroja, sijasta 3 sijalle 14.
Tuomarit kuitenkin olivat yksimielisiä siitä, että laukkaohjelma sujui hyvin, mutta raviohjelma oli varsin surkea. Siellä on numeroita 5 ympärillä, kun taas laukkaohjelmasta saimme numeroita jopa 7,5, useimmiten 7!

Miten voi nyt yhtäkkiä olla että laukkaohjelma onkin sujuvampi kuin ravi? Ollaan kyllä tosiaan treenattu sitä laukkaa, ilmeisesti tulosta on tullut, mutta mihin se ravi jäi?
Tämä nyt on jossittelua, mutta jos raviohjelma olisi sujunut normaaliin tapaan ja laukkaohjelma olisi ollut näinkin jees, pisteet olisivat nousseet aika paljon ja samaten sijaluvut. Tiukkaa meinaan oli.

On hassua kuinka voi vaihdella päivät noin rajusti. Lauantaina hevonen on tyytyväinen ja suorittaa tasaisesti, sunnuntaina sitä selkeästi ahdisti joku. Se oli niin jännittynyt areenalla. Mua häiritse se jatkuva hännän huiskaaminen ravissa. Hertta kyllä laittoi koko raviohjelman vastaan. Se jäi vain kellumaan paikalleen ravissa niska korkealla ja kun yritin patistella eteenpäin, vastauksena oli vain hännän huisketta ja lisää jarrua. Tämä ei todellakaan ole Hertalle normaalia. Liekö jostain jumissa?
Sulkutaivutukset on aikalailla meidän bravuuria ravissa, mutta nyt Hertta jäi jäkittämään niin paljon, etten edes päässyt kuin puoleenväliin sulkutaivutuksissa siitä mihin piti mennä. Musiikki ei kuitenkaan odota. Onneksi sain kuitenkin sulkua esitettyä sen vaaditun määrän.
ohjelmassa ei tullut oikeastaan varsinaisia rikkeitä, mutta vaikka ohjelma oli nyt ehjä ja puhdas, mua häiritsee se hevosen tyytymättömyys.

Alkutervehryksessä. Hertta pälyilee jo jonnekkin.

Avotaivutus ei onnistunut ollenkaan, ei oikein vasemmalle...

.. eikä oikealle.

Vaihdot sujuivat ja saimmekin niistä hyviä numeroita. Niihin on tullut jo ilmaa todella paljon, sekä ne ovat suorat ja symmetriset.

kohti lopputervehdystä lisätyssäravissa. Sekään ei sujunut niinkuin normaalisti.

Kun Hertta on jännittynyt olosuhteista kisoissa, se yleensä haipattaa menemään. Nyt se oli jännittynyt mutta jarrut päällä. Se on uutta ja outoa. Kotona sitten hieroin vähän selkää ja oli mielestäni kyllä aika pinkeänä. Tallityöntekijäkin vähän moitti kun Hertta oli ollut ilman loimea yön yli ja oli aika viileää. Kuitenkin kisaviikonloppu niin olisi ehkä ollut fiksumpaa laittaa jokin yöpaita päälle suoritusten välissä. Hieroin kriittiset alueet linimentillä läpi ja laitettiin ohut loimi niskaan yön yli. Tänään Hertta sai sitten vapaapäivän, ja huomenna aijon hieroa sitä lisää läpi ja ratsastan sen jumppaamalla. Ajattelin nyt treenata sitä ravia ravipuomeilla ja kavaleteilla. En tahdo alkaa "hätyyttelemään" sitä ravissa ajatuksella "eteen siitä!". Mieluummin annan maapuomien hoitaa tehtävän. Selkä ylös ja eteen!

En nyt tietenkään voi heti kutsua ambulanssia ja FBI;tä paikalle kun Hertta oli yhtenä päivänä outo radalla. Tammat on toki tammoja, ja niilläkin on huonompia ja parempia päiviä (Who knows).
Kun tultiin kotitallille, Hertalla oli varmaan 5 minuutin pissatauko karsinassa... :D Itse en ainakaan kykene kupla otsassa punnertamaan...
Hertan kengätkin ovat myös niin vanhat ja kaviot ei missään parhaassa kunnossa. Kengitys on onneksi perjantaina, niin päästään Lappeenrantaan sitten uudet ballerinat jalassa.

Ei tässä auta kuin jatkaa treenejä ja tunnustella miltä hepo tuntuu.

Laittelen tähän kuvia, mitä sain monilta eri ihmisiltä, kiitos niistä! Toivottavasti copyt menee oikein. :D

Tässä Nean ottamat kuvat:

Lopputervehdyksen lisäys

Yllättävän hyvä kuva ravista, mutta jotenkin näkyy tuo pinkeys ja Hertan kireys. 

Avotaivutus oikealle oli työn ja tuskan takana. Ei sitten millään taipumista...

Mun yksi suosikkikuva! Sulkutaivutusta.

Tarun kuvat:

Alkutervehdys. Kuoleman vakavaa. ;)

Sarjavaihdoista, jotka on alkaneet sujua

Ella Paloheimolle kiitos näistä kuvista, taitavat olla lauantain PSG:tä mutta ei se mitään!

Mutta nyt jumpataan huolella! Lappeenrannan kisoihin on vielä kaksi viikkoa aikaa! :)