Kootussa Ravissa

29. heinäkuuta 2013

Perus maanantai...

Hyvin alkoi taas tämäkin viikko!
Aamulla nousin sängystä ylös ja niskasta kuului "naks" ja nyt ei pää käänny vasemmalle ilman järkyttävää vihlontaa. KIVA! Töistä en oikeastaan voi olla pois, vieläpä nytkun viimeistä viikkoa sielläkin  viedään, joten kaikki ylimääränen ruumillinen työ pois ja koitetaan saada jokunen kääntymisaste niskaan lisää Tampereen Dressage Festivalia ajatellen. Onneksi farmaseuttiopiskelijana ja vuosi sitten peräänajokolarissa olleena mulla löytyy kaapista jo valmiiksi kaikennäköstä särkylääkettä ja lihasrelaksanttejakin on jäänyt yli, joten lääkitys ainakin on kohdillaan!

H saikin tästä päivästä sitten vapaan. Tuskinpa se pahakseen pistää. La ja su kuitenkin ratsastin molempina päivinä ihan kunnolla joten lepo ei ole pahitteeksi. Huomasin viikonloppuna ratsastaessani että ötökät tuppaa kiusaamaan näillä helteillä, varsinkin jos menee illemmalla ratsastamaan niin pikkukärpäsiä pörrää munkin korvissa ja nenäänkin yrittävät. Yäk. Tästä tulikin mieleeni sitten, että kun Tampereen kisat ovat ulkona, niin pitäisi varmaan hommata erikseen kisakorvahuppu Hertalle, ettei sitten ainakaan radalla ötökät haittaisi niin paljoa. Mulla on harmaa Eskadronin korvahuppu mutta mun mielestä se ei radalle sovi mustavalkoisen värimaailman kanssa, joten päätinpä mennä Keravan Horse & Rideriin hakemaan kisakorvahuppua, kun satuin töistäkin sinne ehtimään (ja sen verran autoa pystyin ajamaan, kunhan ei vasemmalle tarvitse hirveästi katsella ;) )

Ostin sitten ihan klassisen nätin tummansinisen Eskadronin korvahupun. Ei mitään turhia krumeluureja vaikka blingista ja tingelitangelista tykkäänkin. Kouluradalla ei mitään turhaa!

Tarttuihin mukaankin sitten uusi pourkki elektrolyyttiä Hertalle, edelliset loppuivat taas. Kulutus on yllättäen suurta näillä keleillä. Ennen käytin Black Horsen elektroyyttiä mutta siinä kulutus on vielä kovempaa kun päivän annostus on 3 mittalusikallista. Vaihdon elektrolyytin nyt Cortaflexin Apple Lytesiin. Hinta ei mikään kamala ollut, varsinkin kun tässä on annostus vain yksi mittalusikallinen päivässä! Koostumus on siis aikas hyvä.

E-vitamiinikin vetelee meillä viimeisiään. E-vitamiinia tykkään lihasten takia syöttää urheiluhevoselle, joten ostin myös tarjoustuotteena clubilaisille olevan Natural Vitamin E & Selenium purkin. Tämäkin on koostumukseltaan parempi ja riittoisa, sekä mukana tulee seleeniä, joka sekin on lihaksille hyväksi.

Mukaan tarttui nyt sitten oikeastaan onneksi vain tarpeellista, vaikka vaatepuolella olisi ollut kaikennäköstä houkuttelevaa ja ajattelin kisasaappaitakin ostaa itselleni synttärilahjaksi jossain vaiheessa elokuuta... Noh, säästellään rahaa siihen asti (= eli odottelen että opintotukea alkaa taas tulemaan.:D "Kivaa" olla opiskelija...)

28. heinäkuuta 2013

Roxylla kisoissa.

Kävin naapuritallin pikkuseurakisoissa Roxyn omistajan pyynnöstä ratsastamassa radan HeB:3. :)
Roxyn omistajan kanssa tehtiin suunnitelma ja toivottiin lähtöajat niin, että minä menen ensin ja omistaja menee myös saman luokan, mutta mun jälkeen. Näin ollen jos saataisiin nuorikko rauhottumaan ja olisi sitten rennompi ja letkeempi myöhemmällä radalla.

Roxy on käynyt omistajansa kanssa muutamat pikkukisat He B tasolla, mutta tulokset ovat olleet vähän yli 50%, sillä Roxyä tuppaa lievästi sanottuna jännittämään. Fiksu on nuoreksi hepaksi, eikä siis riehu tai mitään, mutta rata on epätasainen ja jännittynyt, jolloin myös rikkeitä tulee enemmän.

Nyt voi iloksi todeta, että tämä kahden radan taktiikka pitkillä verkoilla toimi! Ensin menin siis minä, ja verkkasin vajaa tunnin. Roxy oli vielä vähän pinkeä, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Roxy on aika väsymätön häseltäjä... :) Meidän rata oli toki jännittynyt, varsinkin tuomarin pääty aiheutti punkemista ja kyttäämistä, mutta runnottiin menemään sinne päätyyn asti saakka! Tuli radalla kivojakin pätkiä, mutta selvästi näki, että hevosta jännitti. Tuomarin kommentit olikin "Hevonen jännittynyt läpi radan, mutta hyvin ratsastettu rauhallisesti ja päättäväisesti loppuun asti". Pros jäi vain 53,8%, mutta esim keskikäynnistä tuli 7, Roxyllä on tosi laadukas käynti. :) Olen tänä vuonna käynyt Roxyn selässä sellaset 4 kertaa, voisi olla hieman parempi jos pääsisin senkin selkään useammin, etten olisi "vieras" ratsastaja sille ja saisin itsekin harjoitella ratoja sen kanssa.

Sitten vaihdettiin omistaja selkään ja hän verkkasi noin 20 min, siihen päälle odottelua valmistautuvana ratsukkona ja heidän ratansa meni tosi hyvin! Roxy hieman väsähti, mikä tässä tapauksessa oli vain etu! Omistaja sai 59,7% ! Siis ihan huikee nousu aikasempiin ratoihin nähden! :) Rata oli tasaisempi ja rennompi, pieniä jännittymispätkiä tuli, mutta ei esim ollenkaan kyylännyt tuomarinpäätyä ja muutenkin!

Tuntuu niin hyvältä jos sai näinkin pienellä jutulla autettua jotakin. Nyt on sitten keksitty Roxyllekkin "kisa suunnitelma", eli oikeasti vain PITKÄ verkka ja kaksi luokkaa, jolloin ensimmäinen rata menee vain verryttelynä ja totuttelemisena, ja sitten toiseen rataan voi keskittyä paremmin kun hevonen rentoutuu. Nyt voi omistaja sitten itse jatkossa hyvin mielin tuuppaa kaksi rataa. :)
Ajanmyötä Roxykin tulee varmasti rutinoitumaan, jolloin verkkaa voi jättää lyhyemmäksi ja asiat muutenkin helpottuu. Se on vasta nuori, eikä sen kanssa ole oltu kisoissa kuin 3 kertaa, joten ymmärrettävää on jännittäminen.

Tuomarikin tuli kommentoimaan ratojen jälkeen "Sulla oli hyvä duuni, sinä väsytit hepan ja toinen voi tulla kerää hedelmät jälkeen päin!" :D

Minä sitten palailen taas Hertan pariin ja aletaan ensiviikko treenaamaan Tampereen kisat mielessä, mutta eniten työstän nyt sitä perhanan suoruutta... ;)

26. heinäkuuta 2013

Valmennusta

Eilen pääsin taas onneksi valmennukseen, tuli tosiaan tarpeeseen!
Heti aluksi alettiin tekemään töitä suoristamisen saralla, ja tämä mielessä tehtiinkin koko lopputunti hommia. Käytiin vaihdot myös läpi sekä avot. Ja koko ajan pointtina että hevonen on suora! Jos se ei ole suora, se ei myöskään voi koota. Jos se kulkee poikittaen/vinossa, se ei edelleenkään voi koota.

Aluksi tehtiin ravissa pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle. Vähän "ylisuoristettiin" heti kättelyssä, jotta H joutuu oikeasti menemään suorassa. Jos menin pohkeenväistöä oikealle, nostin oikeasta ohjasta "nenää ylös" sekä sama vasempaan. Mulla on näköjään tapana pohkeenväistössä taivuttaa H liikaa väistöstä poispäin olevaan suuntaan --> tällöin H ei ole suora. Nyt sitten tosiaan asiaa korjattiin, että olin tosi tarkkana oikeassa väistössä oikean ohjan kanssa ja vasemmassa väistössä vasemman ohjan kanssa. Tehtiin selväksi hevoselle, että ulkoohja on se joka johtaa ja johon tukeudutaan. "Hevonen seuraa ulko-ohjaa väistössä"-ajattelulla.

Tämän jälkeen suoristettiin samantien laukassa pääty-ympyrällä. Vaikka mennään ympyrän kaarella, niin suoristettiin silti aivan suoraksi. H alkoi jo tässä vaiheessa tuntua aika kivalle. Ei missään vaiheessa vastustellut tai jännittynyt, vaikka jännittäminen on H:n bravuuri...

Pienen huilin jälkeen jatkettiin suoristamista edelleen pääty-ympyrällä käynnissä. Tehtiin vastataivutusta, tällöin mun ulkoavut (ulkopohje ja ulkoohja) on erityisen suuressa roolissa ja H:n täytyy suoristua niistä. Sama homma ravissa, eli vastataivutusta josta ympyränkaarelle taivutukseen, mutta siis SUORANA, ja voi vitsi millasta ravia se välillä esitti. Kerrankin tuntui oikeasti siltä että se on KOOTTUNA, eikä lavat ja selkä notkolla.
Kun ympyrällä oltiin vastataivutus-suoristus-.harjotteella saatu ravi kootuksi ja ylämäkeen, siirryttiin tekemään pitkien sivujen alkuun voltti, josta avotaivutusta pitkää sivua pitkin. Siis sellaista avoa jos saisin radalle niin olisi kevyesti 7... :o

Sitten pääty-ympyrälle takaisin laukassa ja siinäkin: SUORISTA! Koko ajan tein hommia ulkoapujen kanssa, varsinkin ulkopohje. Sen täytyy kulkea täydellisen suorana ja suoristua välittömästi ulkopohkeesta. Jos ei tapahtunut heti, niin naputtelin raipalla pohkeen taa, että herkistyy. Siis tämä toimi. En edes muista koska olisin saanut laukan noin pehmeeksi ja kantamaan! Aina tuntuu että laukka on vähän "levällään" mutta nyt tuntui että oltiin ihan paketissa! Kaikki vaan natsas!
Kun laukka oli myös saatu koottua, tehtiin vastalaukkaa pääty-ympyrällä ja siitä ympyrällä vaihto myötälaukkaan. Tässä tarkkana että H vaihtaa avuista, ei ajatuksesta... Se tuppaa vähän hätäilemään.

Lopuksi vaihdot diagonaaleilla. Laadukkaat vaihdot ja minä pidän suoruuden ulkopohkeella naputtaen vaihtoon asti, jolloin vaihto tulee suoralla hevosella. Eikä muuten tarvinnut paljoa tehdä, kun vaihdot tulivat hyvin.

Pitkästä aikaa mä taas koin lampun syttymistä pään päälle ja tajusin mistä kiikastaa taas joku ongelma. Viimeksi tehtiin kotiläksyjä taipumiseksi niskastaan, mutta nyt tähän lisättiin suoruus jonka myöten tuli kokoamista uuteen uskoon. Vitsit mikä tunne!

PSG ja Interi ei kuulemma tule olemaan mikään ihme temppu, kunhan vain saan H:n suoraksi ja sitä kautta oikeasti kootuksi, jolloin saan tehtyä kaikki liikkeet helposti ja vaivattomasti! Jos hevonen ei ole läpi ja suora, Interin rata hyväksytysti suorittaminen on vain kiinni tuurista, ei taidosta.

Nyt on kotiin viemisiksi taas mulle porkkana: suorista, suorista., suorista! Sitä nyt hinkkaan Tampereeseen asti!
Vielä yksi valmennus olisi tarkoitus yrittää saada ensi viikon alkuun, jolloin käydään ohjelmaa läpi, eli PSG:tä lähinnä. Vitsit kun on ihana tunne kun tajuaa tajunneensa taas jotain uutta! :D

Ei näin

Mieluummin näin. 

PS. Kun kerta Lappeenrantaan ei onnistuttu lähtemään, niin saatanpa nyt sunnuntaina käydä pienet seurakisat Roxyllä... :) Saas nähä mitä tulee, en tosiaan ole taas kuukauteen sillä ratsastanut, mutta ihan harjoituksena vaan nämä pikkukisat, jos sitten syksyllä jonkun nuorten hevosten luokan pääsisi sillä menemään. :P

Roxy 5.wee c Janna Pehkonen
Roxy 5 wee c Janna Pehkonen


23. heinäkuuta 2013

Ei taas näin...

Pari päivää H on ollut ratsasaessa tosi vaikee. Vielä viime viikolla "kaikki oli helppoa", mutta sunnuntaina oli tosi hankala. On siis rento ja letkee mieleltään, mutta jotenkin juntturassa kropastaan. Laukanvaihdot ovat puhtaita vain vasemmasta oikealle, mikä on tosi jännä, koska tämä on se VAIKEA suunta vaihtaa laukkaa.
Aina ennen laukanvaihdot on helppoja oikealta vasemmalle, mutta nyt sunnuntaista lähtien se ei käytännössä vaihda puhtaasti, tai jos vaihtaa, niin se on tosi huono vaihto: ahdas takaa, matala, eikä selän läpi.

Ajattelin että on saanut kylmää tms ja mennyt jumiin, sillä nyt on ollut viikonlopusta asti tosi viileetä ja H on aikamoinen vilukissa. Ilman loimea se on ollut ulkona, sillä ei ole satanut, vaikka lämpötila onkin ollut jossain +15 yläpuolella. Mietin että annan maanantain vapaaksi, jotta en härnää sitä jos on jumissa. Tai sitten se on venäyttänyt tai muutenvain tärvännyt itteensä.

Kun tänään menin tallille niin huomasin heti että oej oli hieman turvonnut. Kiva. Aattelin että nyt on hevonen teuraskamaa. Jalka ei ollut sen lämpimämpi kuin vasen etunenkaan. Laitoin sen liinaan ja menin kentälle katsomaan miten se liikkuu. Se liikkui puhtaasti? Noh, jos kerta liikkuu puhtaasti niin päätin mennä ratsastamaan, josko turvotus hieman laskee liikkeessä. Menin selkään ja totesin ettei onnu/arista, joten ehkä on ohimenevää.

Kuitenkin kun aloin ratsastamaan kunnolla, niin sama meno jatkuu kuin viikonloppunakin. On ihan ok ja rento, sekä hyvin mielin, mutta kun teen vaihtoja niin tosi nihkeesti tulee takaosan läpi, etenkin tässä HELPOSSA kierroksessa, eli oikeassa, mikä on oikeesti tosi outoa.
Sain muutamat suht ok:t vaihdot myös oikeasta laukasta, kun tein sulkuväistöä keskihalkaisijaa kohti uralta, jonka jälkeen suoristus ja vaihto.

Jossain vaiheessa H sitten kuitenkin tilttasi kiinni ja veti herneet nenään kun yritin raipan kanssa vähän avittaa takaa vaihtoa, että tulisi isompi vaihto. Se veti liinat kiinni, kylkimyyryä sivulle, josta sain sen suoristettua mutta sitten se peruuttaa rajusti istumaan kentän aidan päälle niin että aitalankut natisee, josta se pomppas sitten eteen kun pelästyi. Siis mitä ihmettä?!

Otin tämän jälkeen sitten vain siirtymisiä keskiympyrällä laukka-käynti-laukka, jotta rauhottuu ja kuuntelee. Tässä vaiheessa huomasin että H hikoili oikealta puoleltaan kaulasta, mutta ei yhtään vasemmalta! Sen täytyy olla nyt jotenkin tosi jumissa koko kropastaan, mutta vain toispuoleisesti, sillä jos hikoilua tapahtuu vain toisella puolella niin sitten on kyllä hevosen lihaksissa jotain vikaa ja se liikkuu toispuoleisesti. Tämähän käy järkeensä, sillä on huono vain oikeassa laukassa, ei vasemmassa.
Kun huomasin tämän niin otin vain enää käyntiä jossa paljon taivuttelua, avoa ja sulkua. En enää viitsinyt tehä hommia sen enempää ja mentiin talliin.

Tallissa sitten pikahieroin sitä molemmista kankuista. On se aika tymäkkää tavaraa sieltä ristiselän/lannerangan alueelta. Oiskohan vain saanut kylmää tms? Hieron sen sitten myöhemmin kokonaan läpi kunnolla kun ehdin. Kylmäsin myös hyvin sen oikean etujalan, josta turvotus oli laskenut liikutuksen myötä. Huh, vaikuttaa hyvältä.

Jotain siinä on vikana, sillä H ei kyllä tahalteen ole asenteella "en tee". Hierontaa ja torstaina olisi valmennus, joten katsotaan saadaanko sieltä apua!

21. heinäkuuta 2013

Hertan ruokinta



Lyhykäisesti sepustan millasta pöperöä se Herbamaare vetää naamaansa. :)

Lyhyesti sanottuna hyvin yksinkertaista. Heinän lisäksi väkirehuna meillä on Peacemaker. Sitä se saa litran aamuin illoin. Välillä jos tulee rankempaa jaksoa, se saa vähän enemmän sitä, korkeintaan kuitenkin puolitoista litraa.
Tällä se on pärjännyt monta vuotta. Se on aika väsymättömän tuntunen, eikä ole missään vaiheessa tuntunut että se ei jaksaisi.
Talvella H sai vielä Peacemakerin lisäksi Racing Proteinia puolilitraa päivässä. Turvataan sen valkuaisen saanti ja se, että sillä olisi ja pysyisi hyvä lihasmassa. Pitkään Hertalle massaa kasvatettiin, ja nyt keväällä vasta lopetettiin ainakin kesäksi Proteinin syöttö, sillä se tuntui olevan ihan hyvässä lihassa. Kesällä muutenkin tulee parempaa heinää syötyä tuoreeltaankin, niin valkuaista riittää.
Kauraa ei Hertta kestä. Siis sen maha ei kestä. Mahahaavan oireet tulee heti jos se saa kauraa enemmän kuin 3 desiä. Oireet siis ovat perinteiset "sillä nousee kaura päähän" oireet, eli sätkyily, levottomuus ja stressaaminen. Mun mielestä itse kaura ei nouse päähän, se ärsyttää Hertan mahaa ja sitten se vasta sekoaa.

Pienen mössön Herttakin saa iltaruokinnan yhteydessä. Muutama desi melassileikettä, vehnälesettä, desi pellavarouhetta ja kalkkilisä. Myös jos on jotain vitamiinilisiä menossa, niin ne H saa näiden mössöjen yhteydessä.
Vitamiineista sen verran että E-vitamiinia syötän Hertalle suht jatkuvasti. Kevättalvella se sai myös B:tä ja rauta kuurin. B vitamiinia lisäilen myös ruokaan jos on tiedossa taas paljon "stressitilanteita", eli paljon valmennuksia ja kisoja. Enpä tiedä onko siitä varsinaista tieteellistä näyttöä että se auttaisi stressin yhteydessä, mutta keveneepähän mun kukkaro jos ei muuta... :)


Elektrolyyttejä Hertta saa käytännössä ympäri vuoden, toki siis vain tarpeen mukaan. Eli käytännössä koko kesän se saa elektrolyyttiä hikoillessaan joka päivä, mutta talvella se saa myös niinä päivinä kun se on hionnut. H hikoilee etenkin valmennuksissa tosi paljon vaikka olisi -15 pakkasta ja se on klipattu. Kyllä mä näen tärkeäksi että se saa suoloja. Jos se saa niitä liikaa niin ylimääräiset poistuu samantien, joten tässä asiassa ei ole varsinaista yliannostusta. :) Mua aina pelottaa että se saa jonkun lämpöhalvauksen, joten kyllä yritän kaikkeni tehdä sitä torjuakseni. Kerran olen hevosella pahan lämpöhalvauksen nähnyt, ihan hirveetä siinä vaiheessa kun hevone tuupertuu keskelle kenttää... Tuo B- vitamiinihan on muuten ensiapuna pistettynä näissä lämpöhalvauksissa, joten se B-vitamiinin syöttö ei ole ollenkaan pahasta.
Magnesium tulee myös kuuriluontoisesti.


Joskus olen myös syöttänyt näitä nivelmömmöjä Hertalle, ajatuksena vanheneva hevonen. En henk.koht oikein usko että suun kautta annettuna "nivelaineet" jotenkin auttaisi. Nivelissähän ei ole verenkiertoa ja ravintoaineet kulkeutuu verenkierron kautta, niin mä en oikein usko että niistä aineista kovin paljoa sinne niveleen päätyisi. Kyllä se on sitten nivelpiikitys jos on vaivaa nivelissä, mutta toki suun kautta "ennaltaehkäisevästi" syötettynä voi olla jotain apuakin? Mene ja tiedä.

Näillä mössöillä Hertta on taapertanut ainakin sen 5 vuotta mitä itse olen sen kanssa ollut tekemisissä, ja mielestäni hyvin pötkii näillä menemään. :) Eli heinä, peacemaker, (proteiini), B,E ja elektrolyytti, sekä joskus kuurina rauta ja magnesium. Suht simppeliä!

Talvikarvakin kiiltää. Kuvaaja Janna Pehkonen ,2011


Va B:10 videona

Sain ladattua Youtubeen viime kisojen radan, laitetaan nyt tännekkin näkyville. :)





20. heinäkuuta 2013

Taktinen veto

Päätin jättää sittenkin Lappeenrannan kisat väliin ja siirsin tähtäimen siitä seuraavalle viikonlopulle Tampereen kansallisiin, jossa on mahdollista mennä molempina päivinä luokat. :)
Lappeen kisat olisi mennyt aikamoiseen säätämiseen. Ensinnäkin lauantaina oon töissä klo 14 asti, jonka jälkeen  mulla  ois puoltoista tuntia aikaa käydä tallilla ratsastaa, laittaa kamat valmiiks, ja siinä ajassa vielä pitäisi ehtiä junalle joka lähtee Helsinkiin, sillä olen menossa eräälle keikalle lauantai illaksi. Keikkahan kestää varmasti jonnekkin puolyön tietämille, ja ottaen huomioon, että jos tulisi aikanen lähtö Lappeeseen (pitkä matka ajaa) niin aikamoiseks sählingiks menee.
Tuntuu myös tyhmältä ajaa hervoton matka yhden luokan takia, joka ratsastettaisiin jokatapauksessa vain harjoitusmielessä Va A luokkia varten.

Alunperin olisin tottakai halunnut mennä koko viikonlopuksi Lappeenrantaan ja ratsastaa monta luokkaa. Mutta tämä nyt meni puihin ensinnäkin työvuorojen ja tämän konsertin takia, niin anti olla! Panostan mieluummin Tampereen kisoihin, sinne pääsen molempina päivinä, joko ajaen edestaas la ja su, tai yötä ollen. :) Siellä on myös kivat luokat, lauantaina ois meijän eka kansallinen Pyhä Yrjö ja sunnuntaina sitten FEI:n Va B. :)

Nyt mulla on aikaa treenata rauhassa tonne Tampereelle PSG:tä varten. Löydettiin myös muitakin kisoja nyt elo ja syyskulle jossa pääsen vääntää tota PSG;tä, niinkuin olisi enemmän pikkuhiljaa tarkoitus alkaa siirtyä sinne päin. Ei tässä ikuisesti Va B:tä voi hinkata!

Ensi vuonna sitten pidän huolen ettei mitään esteitä tule Lappeenrannan kisareissulle! =)

Näitä päästään vääntämään sitten TRE:llä. :)

18. heinäkuuta 2013

Päivän treenit

Eilen ridasin taas kunnolla, joten aattelin että voin yrittää kertoa taas mitä tehtiin ja miten "treenautan" itsekseni Herttaa. Tälläisiä ajatuksia tänään. Laitoin punasella tekstillä mun mielestä tärkeimpiä pointteja tekstistä, jos koko tekstiä ei jaksa lukea. :)

Aloitin alkukäyntien jälkeen ratsastamalla tosi reippaasti heti ravissa eteen. Muoto saa olla tässä vaiheessa melko vapaa, kunhan vain hevonen työntää heti takaosaltaan kunnolla eteen ja on nopea takajaloistaan. Tässä vaiheessa myös jos H on hidas reagoimaan pohkeelle, otan tempon vaihteluita jo mukaan. Eli vapaammassa muodossa alkuverkaksi normaalia ravia, sitten vähän keskiravin tapaista (ei tarvitse heti paukuttaa menemään keskiravia, riittää että normiraviin ja eteenpäin vievään raviin tulee eroa). Tällöin joudun siis tekemään pidättäviä apujakin, jolloin oletan että H pehmenee ja kuuntelee myös niitä, sekä tietenkin eteenvieviä apuja vuoronperään.

Kun H mielestäni ravasi kivassa tasapainossa ja oli kuulolla pohkeelle, istunnalle ja ohjalle, nostinkin jo laukan. Laukassa pikkuhiljaa lyhensin sitä myös edestä, mutta työntö takaa täytyi olla edelleen reippaasti eteen. Lyhentämisellä edestä tarkoitan tässä sitä, että lähinnä keräilin ohjia kunnolla käteen normityöskentely muotoon. Pääperiaate kuitenkin on mitä valmentajakin aina sanoo "älä lyhennä edestä, vaan takaa". Eli tämä ajatus mielessäni "lyhensin" sen eteen-alas-muodosta normaaliin muotoon, mutta takaosa ei saa hidastua tässä vaiheessa vaan työntö reippaassa askellajissa täytyy säilyä.
Eli laukkailin noin 5 min reipasta laukkaa ja lisäilin samalla kaulaan vähän yli-taivuttelua, jotta vertyy sieltäkin. Tein muutamat vaihdot molempiin suuntiin muutaman kerran ja aina taivuttelua uuteen suuntaan reippaassa etenevässä laukassa.

Annoin pienen kävelypaussin alkuverkan jälkeen. Tähän meni aikaa noin 10-15 min. Pitkät ohjat, jotta hevonen saa vähän puhaltaa ja venyttää. Tämän jälkeen otin taas ohjat ja tsekkasin nopeasti käynnissä, että takajalka on taas aktiivinen ja muodon kohdalla H ei saa nousta liian ylös niskastaan (-> jolloin selkä painuu alas ja takajalat talliin), vaan sen täytyi edetä käynnissäkin mahdollisimman pitkää askelta selän läpi, mutta rentona ja myödäten niskastaan. H oli varsin rennolla päällä ja vastasi kivasti apuihin, joten otin heti koottua käyntiä vielä. Siinä askel vastaavasti lyhenee ja sain nostettua Hertan ylös lapa-alueeltaan, ei niskastaan, niinkuin tahdoinkin.

Käynnin jälkeen otinkin taas heti laukalle, mutta nyt aloin heti vaatimaan kootumpaa laukkaa kuin alkuverryttelyn "semi keskilaukka". Mun istunnassa on ongelma etenkin laukassa, että mulla on jalat liikaa irti, eli en istu tarpeeksi syvällä. Mun pitäisi päästä sellaiseen "karhun halaukseen" Hertan ylle, jotta istun ns. sen ympärillä (valmentajan sanoja taas lainaten...). Nyt aloin heti miettimään omaa istuntaani laukassa ettei laukasta tule liian vapaata ja huitelevaa mun keikkuessa päällä, vaan istun niin tiivisti siellä jalat hevosen ympärillä, että mulla on joka askel päätettävänä ja muutettavana helposti jalalla ja istunnalla. Jalka kun on jo valmiiksi ja koko ajan kiinni, ei tule hevosellekkaan yllätyksenä kun yhtäkkiä käytänkin pohjetta, jolloin "hyökkään" sen kimppuun jalka-avuilla yhtäkkiä, jolloin saattaa tulla virhereaktio, esim. laukanvaihto.
Huomasin heti Hertassa että tämä toimi. Sain sen heti paremmin koottuun laukkaan ja aktiiviseksi takaa, kun mulla on napakka istunta ja jalka kiinni ilman että se lepattaa jossain pitkin hevosen kylkiä! Pystyin joka askeleella napakoittamaan H:n takajalkoja kun jalka on kyljessä ja käytin sitä. Hyvä reaktio.

Tämän jälkeen otin muutamia laukanvaihtoja diakonaaleilla. Aina 1 vaihto per suunta. Kaikki tuli puhtaina, kun sain tarpeeksi aktivoitua takaosaa jo kootussalaukassa. (HUOM!!! Kun nyt istuin tiivisti satulassa ja jalat kääriytyneenä Hertan kylkien ympärille --> Vaihdotkin tulee puhtaasti, sillä en yllätä sitä yhtäkkiä jalka-avuillani huitasemalla vain vaihtoa. Kun istun tiivisti ja ratsastan joka askelella laukkaa, valmistelut tulevat läpi ja hevonen ei ylläty vaihtoon, jolloin siitä tulee puhdas)
Kun yksittäiset vaihdot sujui, otin vaihtoja joka neljänsillä, sillä tämä tulee olemaan seuraavassa Va A radassa meillä edessä Lappeenrannassa. Nekin tuli kaikki puhtaasti molempiin suuntiin! Kuinka paljon voi olla istunnalla merkitystä?? Paljon! Heti kun mä ratsastan joka askelta ja pidän laukkaa joka askeleella yllä jaloilla ja istunnalla, niin sarjatkin tulee paljon paremmin, koska en taaskaan yllätä hevosta. Hevonen on kuulolla ja munkin laskujen mukaan saadaan vaihdot ajallaan.

Tämän jälkeen päätin vielä nopeasti ottaa perään piruetit. Nekin tulee Va A:ssa Lappeenrannassa. Tein 2 piruettia molempiin suuntiin niinkuin ne radalla tulevat. Vasemmalle piruetit tuli tosi kivasti, mutta oikealle se oli jäykempi ja niistä tuli laajemmat. Jouduin ensimmäisen oikean suunnan piruetin tulemaan uudestaan, valmistelin paremmin kokoamalla laukkaa ensin suoralla ja sitten vasta lähtemällä kääntämään. Ja se onnistui paremmin, ei kuitenkaan niin hyvin kuin vasen. Tässä mun virhe pirueteissa: Mun tätyy valmistella paremmin (ylläri, taas...) Mulla on tapana vaan ratsastaa se piruetti. Täytyy nyt ottaa tavaksi, että ensin kokoan suoralla hevosella suoralla tiellä piruettilaukkaan, sitten vasta käännän. Näin ollen Herttakaan ei heti oleta kun kootaan piruettilaukkaan että "okei mä käännän jo", vaan se joutuu odottamaan kun kääntäviä apuja siihen piruettilaukan lisäksi, jolloin se ei kaadu ja pyyhkäise piruettia läpi.

Tämän jälkeen otin vielä vähän pätkissä suoralla uralla aina lyhyiden sivujen keskellä piruettilaukkaa pari askelta suoralla jonka jälkeen eteen. Ja taas sama toisella lyhyellä sivuilla. Nämä onnistui kivasti.

Lopuksi vielä koottua ravia, jossa siirtymisiä passagemaisesta ravista keskiraviin. ´Sama idea kuin alkuverkassa, mutta enemmän ääripäistä. Eli erittäin koottua ravia, ts. passage, josta "räjähdysmäisesti" keskiraviin. Tässä taas tulee variaatiota raviin, ja mun mielestä yksi paras tapa saada hevosta aktiiviseks takajaloistaan ja kuulolle on tehdä siirtymisiä askellajin sisällä.

Siinä se sitten oli, Hertta teki nopeasti ja herkästi, joten viimeiseen passagesiirtymiseen otinkin seis, ja annoin pitkät ohjat (tässä vaiheessa hirveä höriseminen Hertalta... :D Raukka hörisee aina kun antaa pitkät ohjat).
Pitkät loppukäynnit REIPPAASSA käynnissä, jonka jälkeen tallissa pikasuihku ja kaverien kanssa tarhaan.
Koko aktiiviratsastukseen meni aikaa noin 35 min, siihen päälle käynti pätkät ja tauot, eli yhteensä noin 50 min vietettiin aikaa kentällä. Ihan normi aika meille.
Hommiin lähdössä

Jollain oli toiveena että kerron välillä Hertan "huollosta", eli miten esim treenin jälkeen hoidan jalkoja tms. joten tästä voisin joku kerta seuraavaksi kertoa. Voin kyllä jo sanoa, etten ihan hirveästi tee mitään, mutta riippuen treenistä niin kyllä mullakin jotain hoitorutiineja on. Hepo kun alkaa olla jo vähän vanhenevaa sorttia... ( Tosin ei vanha! Suostun sanomaan sitä vasta vanhenevaksi... ;) )

Lopuksi haluan vielä sanoa, jos joku tätä luki omat treenit mielessään, niin näitä periatteita siis voi soveltaa ihan mille tasolle tahansa. Ei tarvitse tehdä harjoituksia passagesta keskiraviin tai piruetteja tai vaihtoja. Omaa istuntaa voi "tiivistää hevosen ympärille" oli taso mikä tahansa, tai käynnissä/ravissa/laukassa voi tehdä temponvaihteluita askellajin sisällä oli taso sitten He C tai GP... =) Sama idea, sama vaikutus!

Eli hepat aktiiviseksi takajaloistaan, taipuisaksi kyljistään ja rennoksi niskastaan, sekä istunnalle ja pohkeelle kuulolle! Siinä tiivistetysti. =)



14. heinäkuuta 2013

JES!

Tosi hyvä fiilis tän päivän kisoista, vaikka kolmas sija vietiin meidän nenän edestä. :D
Saatiin 65,000% Va B:10 luokasta ja oltiin pitkään sijalla 2, kunnes ihan luokan loppuessa kuulutettiin että meidän ohi kiilattiin ja tipahdettiin sijalle 4, joka siis oli ensimmäinen ei-sijoittunut. Mutta rehellisesti sanoen, ei haittaa yhtään! Olin niin tyytyväinen hevoseen ja meijän suoritukseen ja saatiin mun mielestä tosi hyvä arvostelukin vielä, joten rusetilla ei ole enää väliä. Jäi tosi hyvä maku suuhun!

Mieluummin oikeasti näin päin, että tosi hyvä rata, mutta ruusuke jäi 0,132 prosentin päähän, kuin se, että saa rusetin, muttei itse ollut tyytyväinen rataan. Näinkin on joskus käynyt ja silloin tuntuu siltä että jotain jäi ns. hampaankoloon.

Hertta oli heti verkassa tosi kiva! Suht rento mutta liikkui heti eteen omalla moottorilla, eikä tarvinnut prässätä että heräisi, tai toisinpäin, ei ollut jännittynyt. Ei edes säpsynyt verkassa muita hevosia vaikka yleensä näin tekee.

Radalla sama hyvä draivi jatkui ja suoritti rikkeettömän radan hyvällä liikkumisella! Oli oikeasti kiva istua selässä ja hetkellisesti tuli jopa tuntemuksia "vitsit mulla on makee hevonen alla"! Joskus tulee taas se tuntemus, että haluaisi lopputervehdyksen koittavan pian... Käyntiin olisi voinut tulla lisää työntöä selän läpi, eli käyntiohjelma oli ehkä tällä kertaa se "huonoin". Laukka tuntui tänään tosi kivalta ja saatiin lisäyksistä 7 siitäkin! Keskiraveista ja lisätyistä raveista räpsähti 7,5. :) Avot ja sulut ravissa oli vähän vaappuvaisia, mutta 6 tai 6,5 saatiin niistäkin, eli ei ihan rumimmasta päästä.

 Etenkin päätuomari tykkäsi ja kommentoikin loppukommentteihin "hyvin liikkuvainen hevonen" ja lennokkuudesta saatiin 7, niinkuin myös mun istunnasta. Toinen tuomari antoi yli 10 pistettä vähemmän, kommentoi kuitenkin että "kiva ratsukko, hyviäkin pätkitä", mutta hän olisi kaivannu enemmän painoa takaosalle.
Jäi oikeasti niin pienen pisteen päähän rusetti, että kotimatkalla oikein mietittiin että mistä olisi saatu kaivettua se puuttuva piste, joka olisi tuonut rusetin. Rata oli meidän mielestä hyvä, ja varsinaisia rikkeitä ei tullut, joten lähinnä sarjavaihdoista olisi voinut korkata 6 sijasta 7 (vaihdot oli vähän lyhyet takaa) ja lopputervehdys oli 6 (hieman liian ennen pistettä) joten sekin olisi pitänyt saada 7, niin olisi rusetti tullut.

Päätuomari olisi sijoittanut meidät 2 yli 66% prosentin tuloksella! Siis ihan mieletöntä. Nyt on kyllä taas hyvä rata takana päin, ja välillä voi taas tuntua siltä, että meistäkin saa kansalliselle Va B tasolle ihan pärjäävän ratsukon. :) Alkaa jo tuntua myös siltä, että voisi alkaa siirtyä Va A luokkiin pikkuhiljaa enemmän.

Kisapaikkakin oli tosi kiva, ehdottomasti aion mennä uudestaan jos vaan järjestävät. Kaikki pelasi hyvin ja toimihenkilöt oli tosi mukavia, ja kisoissa oli tosi kiva ilmapiiri. Suosittelen Kangasalaa muillekkin jotka kisaavat!

Nyt sitten miljoonat kuvat tähän perään radalta. Kuvaaja toimi taas Hovi-Kuvaaja Janna Pehkonen, joten niinkuin ennenkin, kuvien kopiointi on kielletty ilman kuvaajan lupaa. :)
Mun mielestä kuvistakin näkee (verrattuna esim viime kisojen kuviin Mäntyharjulla ja valmennuksissa otettuihin kuviin) että Hertta on paljon pyöreempi ja liikkuu paljon paremmin. Helpottaa heti, kun se liikkuu itse eteen ja on aktiivinen, eikä ole löysällä päällä, pystyn itse keskittymään muihin tehtäviin kuin hevosen lyhentämiseen ja liikuttamiseen.

Mitäs tykkäätte kuvista? Mun mielestä tosi kivoja otoksia. :)






Komee!














lisättylaukka

lisättylaukka

lisättylaukka



Hertta on kyllä hyvä noissa pysähdyksissä

Videon voin koittaa latailla tänne kunhan saan sen puhelimesta. :)

11. heinäkuuta 2013

Esteponi

Olin aiemmin ajatellut että tänään vedän kunnon tuuppailua, etenkin taipumisen, avojen ja sulkujen sekä vaihtojen osalta. Kuitenkin kun tallille pääsin, tuli mieleen yhtäkkiä hypätä pitkästä aikaa.

Siispä laitoin yhden pystyn keskelle pitkää sivua (joo, ois voinu laittaa useamman mutta ei ollut puomin nostelijaa apuna kun Hertta kuitenkin pudottelee... :D). Esteen laitoin heti sellaiseksi 60 cm korkeaksi. Lyhyehkön alkuverkan jälkeen aloin vaan tulemaan tota pystyä. Aluksi H otti taas niitä sen omia ratkaisuja, ja loikkasi muutaman metrin liian kaukaa esteelle. Onneksi oon tottunut näihin, niin osaan "heittää ohjat pois" etten revi suusta kun tulee älytön hyppy. Pari kertaa kun H oli pudottanut puomin alas (ja minä tullut alas selästä ja nostanut puomin takaisin ylös. huh, liikuntaa!) alkoi sekin hiffaamaan ja antoi mun tehdä laskut esteelle jotta askeleet sopii paremmin. Sitten tulikin pari tosi kivaa hyppyä! Oikein tuntui selkään kun se nosti selkää ylös, eikä vain roiskinut notkoselkäisenä.

Nostin esteen lopuksi noin 75cm korkeaksi. Heti kättelyssä H kopautti sen taas alas. (ja eikun uudestaan alas selästä ja nostamaan puomi ylös...) Vähän herättelin sitä, niin alkoi sujua myös molemmissa suunnissa tämä "isompi" este. Viimeisen hypyn H kopautti etujalalla puomin alas, en kyllä tässä vaiheessa jaksanut enää tulla alas selästä ja nostaa sitä, joten jätin sen maapuomiksi ja tulin loppuraveissa sitä ees taas. H oikein hyppäsi puomin yli aluksi ravista. :D Raukka esitteli vasta opittuja taitojaan...
Jumppasin lopuksi ravissa oikein pyöreäksi ja läpi. Huomaa kyllä että hyppääminen avaa paikkoja, sillä loppukäynnit oli tosi kivat! Se oikein työnsi selän läpi käynnissä ja käveli rentona ja letkeesti eteenpäin. Tuntui tosi kivalta selkään. Hassua, että sellainenkin asia kuin "hyvä, puhdas ja irtonainen käynti" voi tuntua niin makeelle. Pitää kyllä hypellä useammin. En vain aina yksin jaksa koko ajan tulla alas nostelemaan pudonneita puomeja!

Jumppasarjat olisi tosi super kouluhevosellekkin. Niihin kyllä tarviin kaverin joka nostelee kolisevat puomit takas kannattimille. :)
Tässä muutama kuva viime kesältä jolloin hyppelin ja oli kuvaaja mukana.

90cm on todistetusti ylitetty! :D



Näin hypätään ristikko, Hertta ottaa varman päälle. :D
Hertta innostuu aina liikkumaan hyppytunnin lopuksi  :D
Hertta ja Lenni-Kalle tutustuu! Tämän kesän orivarsa. :)
Pakko kyllä sanoa, etten ymmärrä mistä Hertan ensimmäinen varsa, tämä Minea, on perinyt estehevosen taidot! Kiltisti ja nöyrästi Hertta kyllä hyppää, ei kieltele tms, mutta ei se kyllä kovin lahjakas siinä ole.. :D Minea hyppelee 120-130 tasolla Norjassa tällä hetkellä, ja senkin isä on kouluhevonen. Taitaa olla vahinko-esteheppa!

PS: Ei ole vielä kuulunut mitään Minean ratsastajasta vaikka Facebookissa yritin häntä tavoittaa. Odotellaan vielä.

9. heinäkuuta 2013

Valmennus

Onneksi päästiin taas pitkästä aikaan vähän hakemaan tuntumaa taas meijän menoon, ettei mene ihan yksinään köpöttelyksi meijän kesätreenit. Onnistuin silti "pilaamaan" valmennuksen kun huomasin vasta Hyyppärään saapuessani että multa puuttuu kangista kankiketju... :D Siis oikeesti...
Noh, ei auttanut muu kuin  tuunata kankisuitsista nivelet! Kankikuolain vain pois ja viritettiin kankipiuhat jotenkin nivelpiuhojen ympärille etteivät lepattaisi pitkin Hertan poskia. Siis niin noloa ja tyhmää... En sitten voinut katsoa autoa pakatessani tallilla että onko kaikki osat mukana? Nyt kyllä viimeistään väännän sen kankiketjun kokonaan kiinni kankiin, ettei niitä voi edes irrottaa!
 Vähän meni sitten valmentajan suunnitelmat uusiksi, sillä tarkoitus oli tehdä sunnuntain rataa yms, jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta kun huomasi että mulla on nivelet, niin sanoi että keskitytään sitten ihan perushommiin, tällä kertaa siis taipumiseen ja takaosan työskentelyyn. Tämähän passaa, sillä ei niistä perusjutuista eroon pääse.

H oli aluksi vähän hankalan oloinen edestä. Kulki tosi lyhyenä eikä millään tahtonut taipua niskastaan oikeasti. Voi olla, että pelkällä bridongilla ratsastaminen (eli käytännössä uusi kuolain) vähän hämäsi sitä, sillä se tuntui vähän kumimaiselta edestä. Vaikka kuinka yritti asettaa ja taivuttaa, niin se taipui vain näennäisesti. Aloitettiin käynnissä kunnon taivuttelua niskasta, pikku hiljaa se antoi periksi kun ylitaivuteltiin edestä. Sitten sama homma ravissa. Tämä oli huomattavasti vaikeampaa, sillä H vain tarjosi leijuntaravia, vaikka sen pitäisi ravata paljon ponnekkaammin eteen, jotta takaosa oikeasti työntää eteen. Aina kun H alkaa leijumaan, se pääsee "karkuun". Se nostaa niskaansa ylös, selkä painuu alas ja takaosa jää hitaaksi ja taakse.

Alettiin sitten ravissa ihan vain pääty-ympyrällä tekemään hommia, ja koko ajan mun piti keskittyä siihen, että se taipuu ja antaa periksi niskastaan ja asettuu ympyrälle, mutta samalla mun pitää ratsastaa eteen. Tehtiin sitten vielä samalla idealla, mutta niin, että ravia muutettiin siten, että tulee 10 koottua ravia ja 10 askelta keskiravia. Näitä siirtymisiä koko ajan. Tosi tehokasta, sillä joudun koko ajan keskittyä taivutukseen ympyrällä, mutta samalla keskittyä oikeasti ratsastamaan jalalla, jotta saan variaatiota raviin. Eteen 10-kiinni10-eteen10-kiinni10...
Kun H pehmeni molempiin suuntiin tämän harjotteen ansiosta, siirryttiin tekemään pääty-ympyrä, jonka jälkeen pitkää sivua pitkin avoa, päädystä täyskaarto ja sulkuväistöä takasin uralle ja suunnan vaihto. Tämä oli hyvä, sillä sama kuvio tulee sunnuntain radassa. Sulku oli ihan ok, mutta tässä H jännittyy taas niskastaan, ja nousee liian korkeaksi. Itse sulku on ihan ok, mutta rentous saisi säilyä. Avossa taas tarvittiin lisää tasaisuutta ja tahtia, eli tämä korjataan eteenpäin ratsastuksella. Sama tasapaino ja tahti ei saa missään nimessä kadota ja hilejntyä avoon mennessä, muuten alkaa H vaappua, koska paino takaosalta häviää. Eli sama draivi ja eteenpäin ratsastus vaikka mennäänkin avoa!

Laukassa saatiin tehdä töitä paljon enemmän vasempaan laukkaan (tämä on ollut aina huonompi kierros). Oikea laukka oli paljon helpompi. H:n vasen takajalka jää hitaaksi ja jäykäksi vasemmassa laukassa, joten vasen laukkakin jää jäykäksi. Hirveästi vain aktiivisesti vasemman, eli sisäpohkeen käyttöä. Raippa myös avuksi pohkeen taa, ja mun täytyy olla nopeampi oman jalkani kanssa, jotta H saa oman vasemman jalkansa nopeaksi. Laukassakin tehtiin samaa "10 pitkää ja 10 lyhyttä"- askelta. Tämä toi taas lisää irtonaisuutta.
Oli kiva huomata että H tosiaan alkoi muuttua pyöreämmäksi. Kuvistakin näkee "ennen" ja "jälkeen" reaktiota.

H on vaikea ratsastaa oikein päin siinä mielessä, että sillä on äärettömän pitkä runko, ja se on vielä takakorkea, mutta sillä on lyhyt kaula. Ja kun tavoitteena on ratsastaa takaosa lyhykeksi, mutta kaula pidemmäksi, niin sehän täysin päinvastoin kuin mitä H luonnostaan on... Haastetta, haastetta!

Jos H on liian rento omasta takaa, se on kiva edestä, mutta löysä ja pitkä takaa. Sitten kun haluan lyhentää sitä takaa, niin se yleensä lyhenee samalla myös edestä. Eli mun täytyy nyt oppia saamaan se lyhyeksi takaa, mutta jännittymättä sitä edestä. Vielä kun H:lla on lyhyt kaula, niin jos se on lyhyenä edestä, niin se sitten näyttää tosi lyhyeltä edestä...

Jos H on taas liian kireä/jännittynyt, se on kaula tosi lyhyenä ja korkeana, selkä alhaalla ja takajalat tallissa... Tällöin taas pitäisi saada se rentoutumaan edestä, jolloin takaosalle tulee tilaa kaivautua eteen... Miks tän pitää olla niin vaikeeta? :D

Viikonlopun rataa varten tosiaan mietittiin, ettei mun tarvitsisi kuin saada se eteenpäinpykrimys säilytettyä, jolloin takaosa on aktiivinen, mutta rentous edestä, jolloin kaiken kaikkiaan meno tulee miellyttävämmän näköiseksi ja saisin paremmat pisteet.  Jotkut tuomarit tykkää kun H on vähän kiremäpi ja aktiivinen, mutta jotkut taas tykkäisi että se olisi rennompi ja rauhallisempi... Itse tykkään että hevonen potkii menemään lennokkaasti ja näyttävästi, jolloin se on aktiivinen. Liian "rauhallinen" rata tuo löysän vaikutelman. Mutta en voi ruveta aina muuttamaan ratsastustani kyseisen tuomarin mieltymystä vastaavaksi. Täytyy siis vain ratsastaa aina niin hyvin kuin pystyy ja saada hevonen sen tuntuiseksi kuin se itsestä tuntuu hyvälle. Ja mä pyrin ratsastamaan sen sellaiseksi, kuin sen valmennuksissa saa. Silloin se mun mielestä on paras mahdollinen.

Laitanpa tähän loppuun vähän kuvakollaasia tunnista. Alku kuvista näkee että on vähän nihkeetä menoa, ja jännittynyttä, mutta lopuksi on saatu vähän suuntaa oikeaksi. :)

KAIKKI KUVAT (C) Janna Pehkonen


Tässä näkee, kuinka H jännittää niskastaan ja ei kanna selän läpi (selkä notkolla)



Tunnin edestessä takaosaan saatiin työntöä, mutta etuosaan vielä keveyttä kaivataan.

Tässä vielä takaosan aktivointia, mutta vielä pitäisi saada edestä läpi, jotta siis päästään ns. ylämäkeen.
Lopputunnista alkoi myös pyöristyä niskastaan, heti helpottaa istuminen ja koko laukka ylipäätään.

Lopuksi vastalaukassakin saatiin eteenpäinpyrkimys ja etuosan rentous. H on nyt paljon ryhdikkäämpi, vaikka niska on alempana. Mutta kun takaosan saa työntämään ja niskasta periksi, niin hevonen kantaa.

Tässä tunnin puolivälin ravityöskentelyä. Takaosa alkaa vähän jo työntää,  mutta rehellistä taipumista niskasta vielä haetaan.

Toivottavasti kuvista vähän näkee mitä haettiin, ja jospa  ne vähän havainnollisti mitä tehtiin.
Koitin nyt mahdollisimman tarkasti kertoa mitä tunnilla tehtiin ja mihin päädyttiin. Toivottavasti herätti joissakin teistä jotain ajatuksia. :)


5. heinäkuuta 2013

Muistin ilmota ja lukijoille kysymys

Muistinpas nyt sitten viime kerrasta oppineena ilmota seuraaviin kisoihin. Luokka on siis Va B:10 enkä ole aiemmin sitä mennyt. En siis oikein osaa sanoa onko se meille sopiva rata vaiko ei. Sen näkee sit! :D

Hertasta sen verran että sai tänään vihdoinkin uudet kengät jalkaan, siirtyi tälle vkolle kengitys vaikka piti olla viime viikolla, oli sattunut pieni väärinymmärrys ajanvarauksen kanssa. ;)
Kaviot olikin jo aikas pitkät ja nyt sitten lyheni reilusti, joten la ja su otetaan aika kevyellä liikutuksella, ettei tule mitään rasituksia muutoksen myötä uusilla kengillä talsimisen takia.
Maanantaina päästäänkin sitten pitkästä aikaa taas valmennukseen. Toivottavasti ei ole hirveetä rääkkiä. Analysoidaan varmaan viimeaikojen kisojen tuloksia ja ratoja. Korjattavaa oikeastaan olisi laukanvaihtoihin, sillä viimeksi ne tuli epäpuhtaasti, vaikka kylläkin kaiken aikaa muutoin ne tulee puhtaasti, en taas tiedä mikä meni vikaan. Voi olla että ois aihetta keskittyä niihin Va A juttuihin enemmän pikkuhiljaa, niitä kuitenkin tahtoisin alkaa kiertää enemmän kohta.

Asiasta tulikin mieleen, lukijoille kysymys!

Olen tässä miettinyt että kannattaisko mun ruveta kertomaan tänne välillä ihan vaan jonkun ratsastuskerran tarinaa? Ja varsinkin valmennuksista? Eli kiinnostaisko ketään lukea mitä tehtiin ja miten tehtiin valmennuksessa oikein tarkasti selitettynä? Entäpä ihan vaan vaikka joku kotitreeni kertomus aina silloin tällöin, oliko jotain ongelmia, ja jos oli, miten ne ratkaisen? Tai mitä ylipäätänsä haluan ja vaadin sillä kertaa hevoselta tms? Välillä tuntuu etten keksi mitään blogattavaa, varsinkin jos ei ole kisakuulumisia.

Sana on vapaa. Heittäkää vaan kommentilla mikä teitä miellyttää.

Oon itse aina ajatellut ettei ketään kiinnosta lukea "mitä tänään tein Hertan kanssa ratsastaessa" ja ettei kukaan jaksa lukea "tein piffi-paffi siirtymisiä, ei oikein polkenu, tein sitten tälläisiä harjotteita plaaplaa", joten olen aina vaan kirjoittanut "tänään tein vaihtoja, meni hyvin" eikä siitä sen enempää.
Mutta miten ois? Kiinnostaako tulevaisuudessa tarkempaa sepustusta ratsastuskerroista? =)

Hertan piaffi
Piaffia