Kootussa Ravissa

27. joulukuuta 2017

Laukanvaihdot

Tänään oli valmennus ja otettiin nyt ekaa kertaa valmentajan kanssa yhdessä tapetille vaihdot. Hansu kyllä periaatteessa on jo jonkin aikaa osannut vaihdot, mutta ne ovat olleet vähän 50/50 tuleeko ne puhtaasti vai ei. Aina se vaihtaa, mutta joko vaihto on puhdas tai sitten takaa askeleen jäljessä. Laukanvaihdot on kuitenkin sellainen asia etten tahdo opettaa niitä "vähän sinne päin" tai "kyllä se ajan kanssa oppii", vaan haluan että ne menisi suhteellisen kerralla oikein. Virheitä sattuu ja that's fine, mutta kun lusitanot on niin nopeita ja äkkinäisiä oppimaan, että kun opetan sen epäpuhtaan vaihdon niin sitä on hyvin vaikea sitten lähteä korjaamaan.

Laukanvaihto on mun yksi lempijuttu. Sen voi opettaa käytännössä "millä tavalla tahansa" riippuen täysin hevosesta. Osa oppii puomin avulla, osa väistön kautta, osa vastalaukasta, osa voltilta vaihtaen, osa suoralla uralla/kaarevalla...
Ennen kaikkea laukanvaihdon opettamiseen täytyy jokaisen ratsastajan miettiä "millainen laukka hevosellani on?"
Se laukka, jota hevonen luonnostaan tarjoaa, kertoo jo paljon siitä tuleeko vaihdot miten helposti/vaikeasti ja millä keinoin sitä kannattaa lähteä työstämään.

Hansu on äärimmäisen nopea ja ketterä hevonen. Hansulla on ok laukka, mutta se jännittyy niin helposti ja silloin laukka menee hyvin nopeaksi ja lyhyeksi. Se painaa etusosaansa maahan ja on selkä alhaalla. Tässä vaiheessa ei auta vaikka se kuinka kipristäisi takajalkojaan.
Tällainen nopeasti tahdiltaan laukkaava hevonen täytyy saada hitaammaksi laukan askeleessa. Sen täytyy:
- viipyä pidempään ilmassa
- "harventaa" laukan tahtia"
- nostaa ja kantaa etuosa oikeasti ylhäällä

Hansun perisynti pieleenmennessä vaihdossa on se että se "haukkaa" uuden laukan puolelle ensin etujaloillaan dramaattisesti, ikäänkuin "hyppäisi pituutta" etujaloilla, ja sitten takajalat vaihtaa askeleen jäljessä. Eli periaatteessa vaihto ei tapahdu ilmassa, vaan Hansu vaihtaa edestä harpaten etujaloillaan ja samalla hetkellä sillä on takajalat täysin maassa, melkein jopa tasan! Eihän se voi vaihtaa vaihtoa ilmassa, jossa kaikki jalat vaihtaa kerralla paikkaa, jos takajalat on maassa ja se ikäänkuin "hyppää pystyyn mutta  samalla eteen" etujaloilla? Mahdotonta.
Eli Hansun tärkein asia on laukassa rentous. Sen täytyy olla rento, kropastaan läpi ja taipuisa. Sitten sillä on aikaa vaihtaa laukan ilma-askeleessa jalkojen paikkaa uuteen laukkaan.
Mun täytyy rentouttaa ja suorastaan "hidastaa" laukan tahtia, muttei tietenkään vauhtia (tässä saa olla tarkkkana! On eri asia hidastaa laukan tahtia kuin hidastaa laukkaa! Jos yrittää vaihtoa pienenpienestä ja etenemättömästä laukasta, on sekin todenäköisesti takaa jäljessä).

Toinen hyvin tyypillinen laukanvaihtohankaluus on hitaammalla hevosella. Hevonen menee liian pitkänä ja liian hitaasti, että kun vaihto tulee, se "kaatuu" uuden laukan puolelle etujalat edellä ja takajalat jää pahimmillaan ristilaukalle pidemmäksikin aikaa. Tällaista hevosta tulee opettaa juuri päinvastoin:
- Takajalkoja tulee nopeuttaa, aktivoida
- Laukkaa tulee "kuumentaa" sopivasti
- Hevosen tulee lyhentyä ja koota koko kropastaan

Oli nopea tai hidas hevonen, niin suurinpiirtein yhteistä näillä on se, että hyvin usein vaihto on puhdas jos ajattelee vaihtavansa "takaosaa". Hansulla tämä ainakin auttaa. Eli kun vaihto tulee, nii en vielä voi vaihtaa apuja kuten Hertta-vainaan kanssa tuosta vain, vaan ikäänkuin "heitän" Hansun takaosan uuteen laukkaan. Varmistan tällä että liike lähtee tosiaan takajalka ensin, ei etuosa. '
Okei, Hansu on niin nopea että se tosissaan sitten välillä vaihtaa takaosan askeleen edellä, mutta tätä pidän pienempänä pahana. Se tekee sitä harvemmin, mutta välillä näin käy.

Hansun kanssa vaihdot ovat vielä työnalla, sillä se kuumenee niin herkästi niistä. Haluan että vaihdoista tulee sille jopa "tylsä" juttu, eikä sellainen stressin aihe, josta se kerää kipinää kun niitä alan tekemään.
Olen tähän mennessä tehnyt vaihtoja VAIN silloin kun ratsastaessa tulee se tunn että Hansu tosiaan on rento ja hyvin tyyni. En edes yritä vaihtoja alkaa tekemään jos Hansu on yhtään kipakkana!

Tänään kuitenkin päästiin iso etappi valmennuksessa!
Valmentaja tosiaan sanoi, että KATSOTAAN, jos se pysyy nahoissaan työssä, niin katsotaan niitä vaihtoja. Valkku ei tosiaan ole nähnyt Hansun vaihtoja vielä. Ollaan tehty niiiiiiiin paljon perustyötä ettei oikeasti ole tällaisiin "työstämisiin" ollut mahdollisuutta.
Hansu oli oikein rento ja kiva tänään. Lupasi jo hyvää!
Kuitenkin tehtiin testi. Miten Hansu sietää laukassa pohkeenväistön?
Jos Hansu kuumenee jo laukkapohkeenväistöstä, se varmana kuumenee vaihdosta! Ideana on se, että mun täytyy päästä taivuttamaan, asettamaan ja käyttämään pohkeita väistöön yms laukassa täysin niinkuin minä haluan. Jos Hansu kuumuu kun käytän vaikka vasenta jalkaa väisöön, kuinka ihmeessä se ei kuumenisi kun sillä samalla jalalla pitäisi tehdä vaihtoapu?
Kivaahan se on että on hevonen joka on herkkä, mutta lusitanojen kanssa olen kyllä oppinut herkkyydelle uuden määritelmän... :D

Aloitettiin toki alle ravitaivutuksia ja pohkeenväistöjä mutta samaa tehtiin sitten laukassa.
Tulin laukassa pohkeenväistöä molempiin suuntiin molemmissa laukan kierroksissa. Väistän keskihalkaisijalta ulos ja uralta sisään. Kaikki suunnat ja väistöt menivät oikein kivasti ja Hansu väistää hyvin eikä kuumentunut vaikka välillä se on sille hankalaa. Väistö vasempaan suuntaan oli vaikeampaa ja siinä Hansu helposti tarjosi vähän jännitystä mutta näistä päästiin yli helposti ilman ressiä.
Kun Hansu hyväksyi molempien pohkeiden paikat ja niiden väistö avut ilman että se jännittyy, jatkettiin tehtävää niin että "sulkumaisen" väistön päätteeksi uralta keskilinjalle teenkin suoristuksen ja sitten juurikin vaihdan pohkeiden paikkaa ja "heitän" uudet pohkeet ja takaosasta ensin uuden laukan puolelle. Tämä on juuri se mikä Hansun tulee sietää, pohkeen paikan vaihdon.
Ensimmäisen kerran tultiin oikeassa laukassa väistöä/sulkumaisesti oikealle. Oikein helposti Hansu tämän teki.  Uralta keskilinjalle, keskilinjalla pieni suoristus, sitten oikea pohje vähän taakse ja "heitin" takaosan vasemmalle. Ja puhdas vaihto todella rennoin mielin!

Välissä jatkettiin parin laukkapohkeenväistöt ilman vaihtoa, ettei Hansu ala ennakoimaan. Siitä se voi myös kuumua jos se luulee tietävänsä mitä nyt tehdään ja sitten sanotkin "ei".

Väli-pohkeenväistöt meni ok, sitten otettiin vaikeampi kierros, eli vasenlaukka ja vasemmalle väistöä. Tämänkin Hansu sieti hyvin ja vaihto oli puhdas, mutta tämä on Hansulle niin paljon vaikeampi eli vaihto on vähän pienempi ja se on "ahtaampi" takaa, mutta pääasia että se on puhdas!

Kuvina käytän yli puolen vuoden takaisia laukkakuvia! On se tästä mennyt jo hurjasti eteenpäin mutta sopii aiheeseen.  Kuvat on Taru Arolan!
Laukkaan ilmaa alle vaihtoa varten, Hansun tapauksessa se ei missään nimessä tarkoita vauhtia! Jonkun muun hevosen kanssa voikin olla että tarvitsee vähän "puhtia ja vauhtia" laukanvaihtoa varten. 


Tätä pitää varoa, ettei Hansu "haukkaa" laukassa eteenpäin. Ei hyödytä että takajalat on "alla", ei se pääse tästä asennosta vaihtamaan ilmassa kun se istuu liikaa. 

Tämä harjoite tehtiin molempiin suuntiin ja molempiin suuntiin saatiin 2x puhtaat vaihdot väistöjen kautta pyynnöstä. Yhtään epäpuhdasta vaihtoa ei tullut mutta helposti Hansu ennakoi tulevan vaihdon jo väistöstä' suoristaessa joten ne jouduttiin tulee uudelleen. Ei se mitään vaikka vaihtoi "ilman lupaa" mutta tehtävää jatkettiin vain sitten välissä erilailla, eli tein taas väistöä' mutta tein selväksi että sama laukka säilyy ilman vaihtoa.

On tärkeää tällaisen kuumakallen kanssa olla tekemättä ja jankkaamatta samaa tehtävää liian pitkään. Se alkaa ennakoimaan ja helposti "suuttuu" kun sitten ratsastaja ei haluakkaan jotain mitä se ennakoi ja tarjoaa. Tässä harjoitteessa siis olen tarkkana, että teen väistöjä mihin suuntaan vaan, niin AINA ei vaihdeta. Vain joskus. jos joka kerta vaihdan väistön jälkeen niin kohta se on tosiaan aina vaihtamassa jo ennenkuin pyydän pohkeenväistöä...

Valkku sanoikin hyvin, että tavoitteena tällä harjoitteella on se, että se itse vaihto olisi Hansulle "lepohetki" ja "rentoutushetki". Kuluttakoot enemmän aivonystyröitä sen laukkapohkeenväistön tasapainottamiseen (se on aika haastavaa!) ja sitten lopuksi tuleva vaihto olisikin se "huokaushetki" jossa Hansu voi huokaista ja todeta "huh, selvisin tiukasta väistöstä". Eli se kuumentamisen aihe ei olisi laukanvaihto, vaan laukanvaihdosta tuliskin "rentouttaja" tai "palkkio".

Tämä on kieltämättä aika jännää, tämä nuoren hevosen opettaminen. Tykkään miettiä ja pohtia tällaisia ja ai että kun on sitten hevonen joka on oppninet sen SUN opettaman asian!

24. joulukuuta 2017

Merry X-mas!

Kaikille blogini lukijoille sekä yhteistyökumppaneille oikein hyvää joulua!


21. joulukuuta 2017

Warmblood versus Iberian

Siinäpä vasta mielenkiintoinen aihe. Olen aina ratsastanut puoliverisillä ja Hansu on ensikosketus mihinkään iberialaiseen rotuun. Taino, ihan ensin ratsastin paljon suomenhevosilla, siitä siirryin puoliverisiin ja nyt alla on lusitano. Täytyy olla kaikille avoin… ;)
En todellakaan ole ekspertti tässä asiassa. Mun iberianhevoskokemus rajoittuu vahvasti vain Hansuun, mutta jos nyt saan yleistää.
No mutta jos vakavissaan puhutaan olen aina ollut sitä mieltä että hyvä hevonen on hyvä hevonen rodusta riippumatta. Olen myös aina sanonut että voin ostaa vaikka aasin jos se on mielestäni hieno ja sopii siihen käyttötarkoitukseen johon sen tahdon sopivan, eli tässä tapauksessa kouluhevoseksi aina GP taso mielessä. Ei ole koiraa (hevosta) karvoihin katsominen.

Tottakai jokaisella rodulla on ne omat stereotyyppiset piirteet mutta poikkeuksiakin löytyy. Kyllä mm. John Whitakerilla oli kv-estehevosena lusitano, vaikka yleisolettamus on ettei lusitanot hyppää. Ja onhan niitä täysin ravurirotuisia hevosia nähty kv-kouluradoilla.
Voisin helposti vertailla tässä postauksessa Herttaa ja Hansua. Hertta oli oikein tyypillinen puoliverinen, sille oli helppoa työntää liikkeissään eteenpäin ja sillä oli voimaa ja suuruutta liikkeissään. Kokoaminen oli sille hankalaa, muttei tietenkään mahdotonta. Se piti opettaa sille. 
Hansu on liikkeissään pehmeämpi, muttei kuitenkaan loppujenlopuksi pienempi. Hansulle on älyttömän helppoa kokoaminen, mutta venyttämistä sille joutuu opettaa. 
Aivan siis päinvastaista Herttaan verrattuna!

Molemmilla hevosilla tavoite on sama: niiden täytyy oppia sekä istumaan että työntämään liikkeessä. Tämä asia täytyy vain opettaa niille eri tavalla, ja olen huomannut että vaikka opin Hertan kanssa paljon, niin joudun ajattelemaan ihan eritavalla Hansun kanssa vaikka tavoite on sama! Roomaan on monta tietä. Tyypillinen puoliverinen venyttää ja lisää hienosti, mutta kokoamiseen vaaditaan avustusta. Hevonen tulee opettaa istumaan. ”Nopeuta takajalkoja, takajalat alle” on sanontoja joita valmennuksissa kuuli.
Iberianhevosen kanssa huomaa kuinka ne tarjoaa aina istumista takaosalleen. Pyysitpä melkein mitä vaan niin aina vastauksena iberiaani kipristää takakinttujaan ja melkein jo polkee piaffia… Hyvä reaktio tietenkin, mutta ei se persuksilleen istuminen yksinään riitä, vaan tarvitaan myös se työntö eteen. 
Karkeasti sanottuna siis, puoliverinen pitää saada istumaan, iberiaani pitää saada työntämään eteen.

Toinen seikka on, etten ole koskaan törmännyt niin notkeaan puoliveriseen kuin mitä Hansu on. Siis Herttaa pidin todella notkeana ja taipuisana (oli se!) mutta Hansu on varsinainen mato Herttaan verrattuna. 
En nyt tarkoita sitä reaktiota miten hevonen vastaa ratsastajan taivuttamiseen, vaan sitä hevosen perusolemusta. Lusitanot on kuin käärmeitä, ne tulee saada ”vakaammiksi” kropastaan, jäntevimmiksi olemukseltaan. Puoliveriset usein tulisi saada notkeammiksi.
Puoliverisellä on myös helpompi säilyttää tahti. Ne ovat voimakkaampia ja niillä on vahvempi selkä. Jännittynyt puoliverinen voi silti jännittymiseltään liihotella hienoa ravia pitkin kenttää, mutta jos iberiaani jännittyy niin sehän menee tikittämiseksi. Iberineilla on heikompi selkä, ne vaativat enemmän työtä isomman liikkeen säilyttämiseen ja tahtiin. 
Kuvat: Taru Arola
Iberiaani tai ei, hevosen tulee liikkua raamissa, itseään kantaen. Se tunne kun hevonen "imee kohti kuolainta" on se mitä haluan. Eli työntää eteen, venyttää.

Hansun bravuuri. Vaikkei se vielä osaa piaffia, niin kaukana ei vahinkoaskeleissa olla mitä Hansu itse tarjoaa. Hyvin tyypillistä!


Toinen seikka mikä tuntuu unohtuvan, on ratsastajan vaikutus.
En tosiaan ole perehtynyt paljoa etelä-euroopan ratsastustyyliin, mutta tuntuu että ehkä sitä lyhyttä liikettä ja vähän jännittynyttä tikitystä välillä ”opetetaan”. Se miten hevosta ratsastetaan vaikuttaa paljon hevosen ulosantiin. Luin erään törky hyvän haastattelun (please, lue ajatuksella!):  LINKKI TÄSSÄ
jossa maailman parhaimpiin koulutuomareihin ja valmentajiin lukeutuva  Leif Tørnblad sanoo suorat sanat mm. kädellä ratsastamisesta.  Haastattelun lomassa hän on pitänyt klinikkaa ja käyttää erästä ratsastajaa sieltä esimerkkinä :  ”Maree (ratsastaja) has a little difficulty in giving her hand. It was the same with some of the Portueguese and the Spanish, they were all super in piaffe / passage but riding back, and pretty awful in extended, and people say, oh yeah but it is a lusitano – but it is not, it is their riding”
Olen samaa mieltä. Itseasiassa Kyra sanoi ihan samaa kun olimme siellä klinikalla silloin syyskuussa. Usein kuulee sanottavan ”no mutta se on lusitano, ei se osaa liikkua”. No kyllä osaa, kunhan sen opettaa/antaa liikkua. Ei kaikki puoliverisetkään ole liitokavioita, mutta monelle hevoselle voi opettaa liikkumaan isosti ja paremmin. Jokaisen isosti liikkuvan hevosen voi myös opettaa liikkumaan huonosti ja tappaa liikkeen! Sitä niittää mitä kylvää.
Aina täytyy tehdä päinvastoin mitä hevonen tarjoaa. Tätä olen sanonut aina (ja siis niin on moni muukin) ja se pätee perusliikkumisessakin.
Hansu aluksi liikkui pienesti ja kiivaalla tahdilla - > Sille tuli opettaa rauhallisempi tahti ja sitä kautta isompi liike.
Hertta halusi aina vain leiskautella menemään - > Sille piti opettaa enemmän istumaan ja odottamaan.
Niin tai näin, kaikilla roduilla on omat heikkoudet ja vahvuudet mutta siihen tämä koko ratsastus perustuu. Vahvistetaan hyviä asioita, ja kehitetään paremmiksi heikkouksia.


Hertan mielipuuhaa, isolla askelpituudella töppöstä toisen eteen! Ei tarvinnut kuin antaa sen "viedä" mua, istuin vain kyydissä ja annoin sen hyvässä tahdissa kantaa mua eteenpäin.
Sitten taas se Hertalle hankalin asia: istu ja kokoa!

  
Itseasiassa mainintana vielä tähän loppuun..
Kun noin vuosi sitten istuttiin alas valmentajani kanssa ja mietittiin mitä tekisin Hertan jälkeen. Eräs tärkeimmistä huomioista mitä hän sanoi, oli se että tulevan hevoseni täytyy olla sellainen, joka ei liiku isosti. Isosti liihottelevia hevosia voi olla hyvin vaikea koota. Siinähän menet ja voitat paraatiravilla nuorten hevosten luokat, mutta jos tahdot sinne GPhen niin on parempi ottaa hevonen, jonka askellajeja voi säätää ja opetat sen liikkumaan isommin ja paremmin, mutta kokoaminen olisi helppoa. 
Tällöin ”tavallisesti” liikkuva hevonen on paras  (btw, samaa sanoo Carl Hester ja Charlotte Dujardin kun uusia hevosia etsivät… ;) )
Noh, mikä on nyt mun tilanne? Mulla oli hyvinkin tavallisesti liikkuva hevonen, jolla kuitenkin kaikki kolme askellajia hyviä, ja se alkaa nyt väläyttelemään isompaa ja parempaa liikkumista koska sen askellajeja pystyy säätämään. 
Askellajeja voi muokata paljonkin, ja sitä tehdään nyt Hansun kanssa. 
Vaikka se voi vielä näyttää välillä heikolta ja hapuilevalta, haluan sanoa, että odottakaa. Antakaa sille aikaa kehittyä. Paljon se on jo muuttunut, mutta jos miettii vaikka vuotta eteenpäin, kuinka erilailla se sitten liikkuu?
Ja jos ei liiku vuoden päästä paremmin niin vika on edelleen satulan päällä. 


17. joulukuuta 2017

EQUIbalans maneesin avajaiset!


Oltiin Hansun kanssa esiintymässä lauantaina 15.12 EQUIbalans maneesin avajaisissa! Maneesi ja talli on siis työkaverini omistama ja joskus apteekissa iltavuorossa ollessamme ideoitiin että voitaisiin tehdä joku pieni ratsastusnäytös avajaisissa! :D 
Emme pystyneet ollenkaan treenaamaan, kunhan vaan kehitettiin mielessämme jotain ja ajateltiin että "mennään pitämään hauskaa ja esittämään temppuja". Meidän esityksen nimi olikin "Ratsastavat farmasistit", hehhe :D 

Ajattelin heti että tällainen tilaisuus on juuri sellaista hyvää harjoitetta nuorelle hevoselle. Näkisin miten Hansu reagoi kovalla soivaan musiikkiin ja yleisöön. Kisoissa on tietynlaista jännitystä Hansulla ilmassa ja se helposti käpertyy itseensä mutta nyt mulla oli hyvä tilaisuus kokeilla ihan vain esittää sitä ilman mitään paineita, koska mikään ei voinut mennä "rikki" meidän ohjelmassa. 


Olin aamulla jo tutustumassa Hansun kanssa maneesiin ja se oli todella cool. Sillä on kyllä hyvä kisahevosen luonne, Hansu on vieraissa paikoissa paljon rennompi ja kiltimpi mitä kotona! Kotona se osaa olla varsinainen kuumakalle mutta vieraissa paikoissa se keskittyy töihin ja on täysin cool, varsinkin kun pari kierrosta näytät sille sen hetkistä areenaa jossa pyörit. 

Meillä oli karsinakin jossa Hansu pääsi aamun treenin ja päivän esityksen välillä syömään. Täytyy kyllä taas kehua sen luonnetta...
Edelleen kuulee "apua, se on ori, kuinka se nyt käyttäytyy...?"

Nytkin Hansu oli pääluukullisessa karsinassa, ja se vain syö. Ihan sama kulkeeko pääluukun ohi hevosia, vai onko se yksin koko vieraassa tallissa, se vain on hiljaa ja syö! Ei minkäänlaista häsläämistä ja huutamista! Vieras hevonen kävelee luukun ohi, niin se vain katsoo heinäkasaltaan ja jatkaa syömistä. Kyllä tällaista oria voi orina pitää! :D


Itse esitys meni meidän osalta aika mukavasti ja Hansu ei ollut niin kireenä mitä olisin odottanut! Musiikki oli tosiaan aika kovalla mutta Hansu yritti silti suorittaa. Kyllähän mä tunsin että se vähän jännitti, mutta ainut missä sen näki on siinä että se helposti jää vähän turhan paikalleen liikkeessä. Helpotinkin vähän menoa ja aloin keventämään välillä jotta Hansulle on mukavampaa liikkua ja saisin sille sitä helppouden fiilistä ja sellaista tunnetta että areenalla on mukavaa esiintyä. 
Aikamoinen superukkeli! Eiköhän Hansu tulevaisuudessa ala olemaan radoillakin ratsastettavissa, kunhan siitä tulee sille kotoisa olo ja se tietää mitä sen pitää tehdä :)
Esitys menikin niin nopsaan koska oli hauskaa ja mukavaa, että meidän biisi loppui kesken! :D Tai siis me oltiin keskellä maneesia kun huomattiin parin kanssa että biisi loppui. No ei siinä auttanut kuin tulla ilman musiikki loppulinjalle, tässä vaiheessa piti esittää passagea, mutta Hansu nostikin laukalle ja tultiin sitten pientä jänöloikkaa loppulinja. Mutta ei siis mitään riehumista, oikein nätisti Hansu laukkasi paikallaan kun viereinen vanha GP hevonen menee passagea ;)
Heh, paras esitys taitaa olla se improvisoitu esitys! 


Kuvat on ottanut Taru Arola!




Välillä vähän löytyi turbomoottoria ja Hansu olisi halunnut mennä vähän lujempaa... :D

Ja ne kuuluisat lerppakorvat! 

Mua niin hymyilyttää nuo sen hölskyvät korvat silloin kun se on rento! :D

Suosikkikuva lauantailta :)

Passagea
Hansulla on varsin mukavia askeleita jo. Tärkeintä on se, että MINÄ päätän askeleet. Eli millaista ravia mennään. Jos mennään passagea, niin se on passagea, ja sitten jos haluan tavallista ravia eteen, niin sitten sen pitää sitä olla. Lusitanoilla on tosi paljon vaihteita raviin mutta sen täytyy olla ratsastaja joka päättää mitä ravia sieltä esitetään ja sitten sitä SAMAA ravia tulee esittää kierros toisensa jälkeen. Tahti ei saa muuttua!



Tässä kuva itse esityksen ajalta, huomaa kyllä että Hansu on vähän "kasvanut" esitykseen! :D
 Laitoin varuiksi Hansulle korvahupun mutta en nyt tiedä vaimentaako se niin ääniä.
Saatiin esityksen ajaksi tuollainen EQUIbalans huopa ja pakko sanoa, että turkoosi on ihan nappi värivalinta Hansulle! Täytyy varmaan hommata samaa värimaailmaa pintelitkin, mullahan olisi jo turkoosit housutkin... ;)


Olipa muuten mukava yllätys kun teitä blogin lukijoitakin sattui paikalle ja tulitte moikkaamaan! Oli myös ihana kuulla kommenttia ihmisiltä jotka olivat Kyran klinikalla ja näkivät Hansun siellä. Kommenttia tuli että varsinkin laukka on mennyt paljon eteenpäin! Kiva kuulla tällaista. :)
Omasta mielestäni Hansu on mennyt tosi paljon eteenpäin jos vertaa vaikka syyskuuhun. Ihan jo ulkosiesti se on muuttunut paljon! Tuntuu että Hansulla on menossa joku massakausi, se kasvaa ihan silmissä. Sen hartiat leviää ja musta jo tuntuu että joudun levittää satulaa kohta... Arvasin että tässä käy näin! Siksi otinkin satulan jota voi levittää helposti. Hansu tulee varmasti vielä n. 2 vuoden ajan muuttumaan tosi paljon. Nämä lusitanot kasvaa vähän hitaasti, vasta siinä 8-9 ikäisenä ne näyttävät aikuisemmilta.


Voiko kauniimpaa olla?

Jos löydän jostain videon missä olisi kuvattuna tätä meidän "hallittua" ohjelmanumeroa niin voin laittaa tänne! :D

Vinkkinä muuten Turengin suunnalla asuville!
Tämä uusi hieno lämpöeristetty maneesi toimii siis ulkopuolisille myös treenipaikkana. Pohja on aivan huippu, eikä maneesivuokra todellakaan päätä huimaa!