Niin, siis ratsastaminen.
Tässä nyt yritän kiteyttää jälleen muutamien viime kertojen valmennuksien pääpointteja ylös itselleni (ja toivottavasti teille ruudun toisella puolen) muistiin palatakseni näihin fiiliksiin aina uudestaan tarpeen tullen.
Valmennuksissa olemme siis tehneet perustyöskentelyä, jonka avulla lähdemme jo ensi kautta ajatellen liikkeelle. Sama juttu kuin viime vuonna, eli tässä syksyllä alamme muuttamaan jälleen ratsastusta, tavoitteena nousta uudelle levelille. Keväällä treenit on sitten vuorossa "hiomista" teknisyyden osalta, mutta tässä syksyllä siis kyseessä on perusliikkumisen parantaminen ja voiman lisääminen. Eli bodarikielellä nyt treenataan, sitten kevään kisoja varten tehdään valmisteluja poseerausharjoituksineen ;)
Hah, ihankuin mä jotain bodarin hommista tietäisin, ei ainakaan päällepäin näy! ;)
Meidän perusognelmat Hertan kanssa on jännittyminen, josta seuraa jäykkyys ja taipumisen vaikeus. Silloin kun hevonen on rento, tuntuu että voisi tehdä mitä vaan. Mutta pienikin hermostus saa aikaan jännittymisen, ja jännittyminen saa aikaan vaikeudet.
Mitä sitten kun hevonen jännittyy? Sehän on oikeastaan väistämätöntä jokaisen kohdalla, joka haluaa kehittyä. Jännittymistä näkyy melkein aina uuden opettelussa. Kyllä minäkin kemian tehtävien kanssa aina vähän jännityn kun en osaa. Sitten kun olen sen vaikean asian oppinut, stressitasot eivät nouse vaikka joutuisin niitä perhanan pH-laskuja tai liuoslaskuja laskemaan.
Sama juttu hevosilla.
Alat pyytämään siltä jotain uutta, eli poistut hevosen mukavuusalueelta. Se jännittyy, koska se ei tiedä mitä sen pitää tehdä. Loppujenlopuksi yrityksen ja erehdyksen kautta tulee oikeat reaktiot (eli kemiassa mulle ne oikeat vastaukset), hevonen ymmärtää asian (minä ymmärsin kemian laskun) ja ensi kerralla hevonen jo tietää mitä siltä halutaan, jolloin se tuntee taas olonsa kotoisaksi ja esittää jännittymättä uutta asiaa (minä osaankin ensi kerralla laskea saman tyyppisen kemian tehtävän ilman itkupotkuraivaireita).
 |
Rennosti ja innokkaasti korvat höröllään eteenpäin! Hertta parhaimmillaan. |
Miten hevosen jännittyminen ilmenee?
Eri hevoset reagoi tietenkin erilailla, mutta usein näkee peräänannosta poistumista tai muodon katoamista. Hertalla on tapana nostaa niskaa liian ylös ja painaa selkäänsä alas. Se ottaa "pakene" asennon, eli selkälihakset ovat jännittyneet ja kaula lukossa. Osa hevosista käpertyy itseensä, eivätkä enää reagoi mihinkään. Karkasi hevonen sitten enemmän ylös tai alas, niin se poistuu peräänannosta. Peräänannossa selkälihakset ovat rennot ja selkä ylhäällä vatsalihasten kannatellessa. Kaula on avoin ja "iso", nenä luotiviivalla tai sen edessä, takajalat on aktiiviset. Tämä on se ideaali, mikä yleensä meilläkin onnistuu niissä helpoissa asioissa. Sitten kun tehdään jotain uutta ja Hertta ei tunne itseään luottavaiseksi, se tosiaan painaa selkänsä alas jännittäen selkälihakset ja niska nousee mun syliin.
Tämä reaktio voi olla olla hyvin nopeakin. Valmentajakin sanoi tähän hyvän pointin.
Jos hevonen jännittyy, se yleensä vetää itsensä pitkäksi/pois peräänannosta. Jännittyminen voi johtua ihan vain tasapainon menetyksestä, jos hevosella ei ole tarvittavaa voimaa säilyttää tasapaino vaaditussa asiassa. Sitten ollaan jo syvällä suossa, jos tässä tilanteessa laitetaan gramaanit päälle ja estetään hevosen tasapainotuskeino, eli pään vieminen "auki" silloin kun se kokee sitä tarvitsevansa tasapainotukseen.
Mieti mitä tapahtuu kun itse menet liukkaalle jäälle. Liukastut, eli menetät tasapainosi. Mitä teet?
Jännität koko kropan ja nostat kädet sivuille/ylös, jotta löydät taas tasapainon.
Mitä tapahtuu jos menet kädet sidottuina selän taakse liukkaalle jäälle ja menetät tasapainon, muttet saa levitettyä käsiäsi vaikka tarvitsisit sitä?
Niinpä.
Näissä tehtävissä mitä Hertan kanssa teemme, mun täytyy säilyttää se maltti ja uskaltaa antaa sen nostaa vaikka päänsä kokonaan ylös kuin kameli jos se kokee sitä tarvitsevansa. Se peräänannosta pois pyrkiminen on mulle merkki siitä että nyt mentiin liian pitkälle, eikä se yksinkertaisesti pysyt tekemään vaadittua tehtävää.
Esimerkkinä laukan kokoaminen. Tehtiin eräänä päivänä harjoitusta koottu laukka-eteenpäin laukka- koottu laukka. Siirtymiä laukan sisällä siis.
Jos Hertta säilyi pyöreänä kokoamiseen asti, tehtävä onnistui ja Hertta oli rento omalla osaamisalueellaan.
Jos kokoamiseen tultaessa Hertta jännittyi ja nosti päänsä ylös ja painoi selän alas, vein sen liian pitkälle. Sinne, missä se ei enää pysty "pysymään pystyssä, joten sen on pakko nostaa kädet ylös".
Tässä tilanteessa ei ikinä saa lähteä pakottamaan hevosta, vaan antaa sen nostaa se pää ylös ja viedä hevonen takaisin "tukevalle alustalle", eli korjaa eteen.
Kokoaminen joka meni huonosti, korjaan sen antamalla tilaa edestä samalla antaen pohkeella vauhtia, jotta päästään taas helpompaan tasapainoon.
Valmentaja sanoi tähänkin hidastus-nopeutus- tehtävään hyvän mielikuvan:
Tätä tilannetta voidaan verrata pyörällä ajamiseen. Kun ajat pyörällä normaalia vauhtia eteenpäin, pysyt pystyssä hyvin ja meno on sujuvaa. Mitä tahahtuu kun alat hidastamaan vauhtia ja yrität mennä niin hidasta vauhtia eteenpäin kuin vain pystyt, pysymällä pystyssä kaatumatta?
Kun pyörällä vauhti hidastuu, alkaa varsinainen tasapainoilu. Kun taas pääset polkaisemaan vauhtia, tasapaino tulee takaisin "itsestään" ja matka jatkuu sujuvasti.
On siis paljon vaikeampaa ajaa hitaasti pyörällä kuin nopeasti eteenpäin.
On siis paljon vaikeampaa laukata hitaasti kuin laukata nopeasti eteenpäin.
Mutta tätäkin asiaa voi treenata, jotta jonain päivänä tasapaino on kehittynyt niin paljon että pystyt ajamaan pyörällä todella hitaasti kaatumatta = hevonen pystyy laukkamaan melkein paikallaan kokoamisen myötä tulleen tasapainon takia kaatumatta.
Kolmas hyvä pointti oli myös:
Jos sinä jännityt vaikean tehtävän äärellä, niin rentoudutko ja suoritat paremmin kun joku käskee vieressä ja huutaa piiska kädessä päälle?
Jos hevonen jännittyy vaikean tehtävän äärellä, niin rentoutuuko se ja suorittaa paremmin jos annat vähän piiskaa ja "huudat" kovempaa?
Mä niin tykkään mun valmentajan tavasta selittää asiat. Ei paljoa parane väittää vastaan "mutku tää sillain ja mutku tää tälläin", koska aina tulee napakka vastaus takaisin sellaisten mielikuvien kera, jotta en voi kuin todeta että "Touché...".
Ole hevosen tuki ja turva samalla kun vaadit siltä jotain uutta. Anna sen tehdä virheitä ja kannusta se yrittämään uudelleen. Ei hevosta saa pelotella uuden tehtävän äärellä, pelko ei lisää oppimista ollenkaan.
Nuorten hevosten kanssa usein puhutaan "leikkimisestä uuden asian kanssa", eli pyrkimyksenä on säilyttää hevosen ilo ja innostus vaikka tulisi uusi asia. Ikäänkuin tehdään vähän puolivahingossa uutta asiaa samalla hauskaa pitäen.
Miksei tätä ajattelu tapaa voisi jatkaa hautaan asti?
Pitääkö siltä jo kokeneelta konkarilta vaatia asiat hampaat irvessä ja "tosissaan"?
Meillä tällä hetkellä kun opetellaan niitä laukanvaihtoja jokaisella askeleella, pyrin pitämään ne tosiaan Hertalla palkkiona, en vaativana työtehtävänä. Hertalla oli tosi vaikeaa uskaltaa vaihtaa laukkaa askeleessa, mutta kun se kerran sen teki ja se sai hirveästi kehuja, nykyään se tarjoaa niitä sarjassa jo melkein sinne 9 vaihtoon asti. Laadukkaita vaihtojahan ne ei vielä ole, mutta siinä tekisin ison virheen, jos alan "vakavoitumaan" näiden vaihtojen kanssa liikaa, sillä kohta siitä tulee sille paineistava asia, eikä mukava asia.
Jos jossain olen tehnyt jotain oikein niin tässä. Ennen ykköset oli Hertalle peloke, se jännittyi kun niitä alettiin tekemään. Nykyään Hertta innostuu ykkösistä ja oikein odottaa koska saa niitä alkaa esittelemään. Innostuu jopa vähän liikaa, jolloin menee jaloissaan sekaisin, mutta kehuja kehujen päälle ja iloinen asenne, niin se uskaltaa yrittää uudestaan virheenkin jälkeen innoissaan.
Ajanmyötä kun Hertta saa voimaa ja varmuutta, paranee nämäkin laukanvaihdot.
Niinkuin Emile Faurie klinikallaan perusteli sitä miksi Valegro saa piaffista numero 10:
Siksi, koska Valegrolla on korvat höröllään eteenpäin, häntä laskeutuu kauniisti ja rauhallisesti linjassa laskevan takaosan kanssa. Häntä ei viuhdo. Se on rento ja tyytyväinen. Plus, se suorittaa sen teknisesti oikein. Se on numero 10.
Numero 10 ei saa vain tekemällä liikkeen puhtaasti oikein. Numero 10 irtoaa, kun liike tehdään puhtaasti, mutta rennosti ja tyytyväisenä.
Ei Valegro ole alusta alkaen tehnyt täydellistä piaffia. Joskus sekin on ollut sille vaikeaa, mutta se on saatu opetettua sille oikein. Lopputuloksena on piaffia ylpeänä ja innoissaan esittävä hevonen.
Lannistamalla ei opi hevonen, eikä ihminen.
Nyt kun Hertta ajattelee ykkösiä kivana asiana, ja oppii niitä lisää, ehkä voisimme joku kaunis päivä korkata Intermediate II tasolla?
Nyt vasta kun olen ajatellut kemiaa kivana asiana, olen ehkä jo alkanut vähän osatakkin sitä, ja voisin vaikka valmistua koulusta ensi keväänä? ;)
You know what I'm saying?