Kootussa Ravissa

31. toukokuuta 2017

Mitäs kuuluu?

Tässä on jo viikko vierähtänyt ilman Herttaa. Todellakin uusi arki. 10 vuoden ajan se hevonen on kuitenkin enemmän tai vähemmän kuulunut mun joka päiväiseen elämään. Mä olin lukion ekalla luokalla kun Herttaa aloin vuokraamaan. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon. Tänä vuonna sain mun ekan vakituisen työpaikan ja vihdoinkin kun tuntui että "nyt voi olla omillaan ja keskittyä täysillä Herttaan" niin kappas kuinka käy.

Moni kyselee hirveästi mitä mulle kuuluu, ja kai tässä pikkuhiljaa alkaa kuulua hyvääkin. Tai siis, omalla tavallaan arki rullaa kyllä ihan mallikkaasti. Olen käynyt nyt heppailemassa vähän kaikenlaisissa merkeissä. Olen käynyt auttamassa maastakäsin kavereiden hevosten kanssa ja olen myös "ratsuttanut" tuttuja hevosia ja poneja. Aika kuluu paremmin kun on jotain tekemistä, enkä osaa työpäivän jälkeen vain mennä kotiin, joten on ihan kivaa päästä talleilemaan, vaikkei omaa ole.
Tosin olen mä välillä viettänyt vapaapäivän ihan vain kuten "normaalit ihmiset". Tänään kävin itseasiassa kasvohoidossa! Herranen aika... Eipä ole sellaista tullut kauheasti tehtyä.
Eniten tässä on ikävä sitä Hertan jatkuvaa hörisemistä...
Raukka kun hörisi viimeisee asti, kipulääkkeissä ja rauhotteen allakin...



Toki nyt tuntuu siltä että motivaatio on aika syvällä. Tarkoitan lähinnä siis motivaatiota "uuden oman" ottamiseen. Ehkei vielä ole sen aika. Mietin olisiko kiva hetki nyt vain olla ja vaikka säästää rahaa? Saisi maksettua vihdoinkin sitä opintovelkaa pois, mikä hevosteluunkin on kulunut... Hehhe.
Eli siis omalla tavallaan tekisi mieli ottaa heti joku työstettävä projekti, mutta sitten toisaalta joku tässä vielä mättää. Ehkä tosiaan pitää vielä hetki antaa olla ja vain katsella. Lähteä vaikka ulkomaille kisoja katsomaan! Jos sieltä se inspiraatio taas tulisi. Itseasiassa sama poppoo jonka kanssa olimme Aachenin EM-kisoissa, on nyt menossa katsomaan Göteborgiin EM- kisoja... Kovasti houkuttaisi lähteä mukaan. Alkuvuonna kieltäydyin kutsusta koska oli tarkoitus itse kisata GP-kisa samana viikonloppuna, mutta nyt se viikonloppu onkin auki, eikä kisoja ole... Ehkäpä lähden vähän tuulettumaan sinne?
Uskon kuitenkin että mulla on oikeus mököttää tässä vielä hetki. Ei se ole väärin. En todellakaan osaa olla "nonniin, uusi heppa kehiin" . Tämä kun ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan.
Kävin Kyran klinikkaakin katsomassa, mutta ehkä joku lukko on päällä kun tuntui ettei ihan kaikkea saanut irti.

Valmentajan kanssa tuli myös juteltua jatkosta. Onneksi mulla on yksi Suomen ehdottomasti parhaista valmentajista jolla on kontaktit kunnossa. Riitta sanoikin ihanasti, että ehkä meidän pitää vain nyt ajatella positiivisesti tätä tilannetta.
Hertan lähteminen on mulle nyt sivun kääntämisen paikka. Hertta nyt "sysäsi" mut eteenpäin, ja tarkoitus olisi etten jää vain "One Horse Wonderiksi".
Näin mä haluan itsekin ajatella.
Mä en saa heittää hukkaan kaikkea sitä mitä Hertta mulle opetti. Mun täytyy nyt ajatella että jaan eteenpäin sitä kaikkea mitä Hertan ansiosta opin.
Muutenhan kaikki mitä tän 10 vuoden aikana olen tehnyt ja uhrannut olisi mennyt hukkaan. Ihan jo rahassa mitattuna, ennenkaikkea kokemuksena kuitenkin.
Eipähän enää tarvitse miettiä jatkoa Hertan kohdalla, mutta olisin kuitenkin halunnut sille ihanat eläkepäivät mitkä se ansaitsee. Ei Hertta ansainnut tollasta tuskaista loppua.

Blogia en aio lopettaa. Tosin nyt vain tuntuu kirjoittaminenkin väkisin vääntämiseltä. Eiköhän tämä kirjoittaminenkin hetken päästä taas luonnistu normaaliin tapaan, kunhan uusi arki löytää paikkansa.
Toki vähän tuntuu oudolta kirjoittaa kun blogilla ei ole päätähteä. Hansun kuulumisia tietenkin jaan jatkossakin, onneksi on Hansu!

Lukijoille haluan sanoa isoa kiitosta jälleen. Olen saanut IHANIA kommentteja teiltä, ja hassua huomata kuinka monta tuo Hertan poismeno kosketti. Moni on tullut sanomaan että Hertta tuntui omalta hevoselta, tai että "oltiin omittu jo teidät omaksi". Hertta oli kyllä aikamoinen persoona, ja jotenkin sen olemus ja luonne välittyi blogin ja instagramin välityksellä. Tuntui että se jutteli kuvienkin läpi.
Sen tiedän ettei toista tuollaista hevosta mun kohdalle tule ikinä.

Mulla olisi idea, että tekisin joskus kunnon postauksen mihin kaivan ikivanhoja kuvia ja videoita. Kaikenlaisia hetkiä vuosien varrelta, niin hyviä kuin huonoja. Tähän toki menee aikaa... Mutta olisi kiva sellainen toteuttaa!

Selasin Youtubea videoitani ja enpä ikinä tätäkään videota tehdessä olisi arvannut että Ainon kilpailut viime syksynä olikin meidän viimeiset viralliset kisat. Ja hyvinhän se pötki menemään vaikka tapansa mukaan oli ensin vetänyt kierroksia kävelykoneesta pihalla. Ehdottomasti Hertan yksi ihanimipia piirteitä. Vaikka se saisi minkä maailmantason slaagin jostain pelottavasta asiasta, niin se silti aina suoritti ja keskittyi ratsastajaan. Aina siihen säilyi kontakti...



On tämä laji vaan niin raaka.
Naurattaa ajatus, että tasan vuosi sitten mulla oli käytössä KAKSI GP tason hevosta. Kalevi ja Hertta. Treenit kulki täysillä. Opin aivan älyttömästi.

Nyt vuoden päästä mulla ei ole kumpaakaan.

24. toukokuuta 2017

Hertta on poissa


Eipä tässä elämässä mikään menisi niin kuin on suunnitellut. 

Mulle maailman tärkein kaveri on jouduttu juuri päästämään pois. 
Hertta oli yön aikana saanut pahan ähkyn ja suolikiertymän, mitä ilmeisimmin karsinaan seinälle jumiin jäädessään piehtaroinnin seurauksena. Vein sen heti Hyvinkään Animagiin mutta jotenkin jo siitä näin että se ei sieltä takaisin tule. 2 tuntia vain vietettiin siellä ja mikään ei auttanut. 


Hertta ei ollut ainoastaan hieno hevonen, vaan todella suuri persoona joka rakasti kaikista eniten olla ihmisten seurassa, jos vaikka jatkuvasta hörisemisestä ja juttelusta saisi porkkanan palkkioksi. Se oppi kaikki kerrasta ja kertoo jo paljon jos amatööri saa opetettua sille kaikki GP- liikkeet ilman että kuskilla selässä on minkäännäköistä käsitytä mistään mitä pitää tehdä. 
Koskaan ei Herttaa tarvinnut nähdä vihaisena.
Viimeiseen asti se hörisi jos joku ihminen sitä kohti käveli... 




Nyt mulla on Hertasta enää jäljellä kasa tukkaa...

Vaikka meidän olohuoneen seinä näyttää siltä että se olisi jonkun 13 v tytön ponihuone, niin pakko sanoa että nuo Hertan saavutukset eivät seinältä pois lähde...



17. toukokuuta 2017

Älä lokeroidu

Olen aina ollut sitä mieltä että liika fanaattisuus missään asiassa ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Multa on monesti kysytty olenko klassinen ratsastaja, vaiko kilpakouluratsastaja, vaiko "tavallinen" kouluratsastaja (mikä se edes on? ) jne. Aina sanon, etten ole "mikään ratsastaja".
Jos nyt pitäisi nimetä itsensä, niin haluaisin tietenkin että puhuisin itsestäni "kilpakouluratsastajana", mutten viittaa tällä mihinkään tyylisuuntaan. 

Mielestäni jos sulkee silmänsä kaikelta muulta, mikä on sen oman alueen ulkopuolella, se rajoittaa liikaa oppimista. Yritän jatkuvasti haalia tietoa joka puolelta, eniten ehkä internetistä, koska se on ilmaista, mutta tarkoitan tällä sitä, että luen niin klassisen koulukunnan kuin kilpakouluratsastajien vinkkejä ja oppeja. 
Poimin sieltä täältä parhaaksi kokemani vinkit ja opit. Testaan niitä, totean sitten itse onko niistä hyötyä omasta mielestäni vai ei. Haluan olla avoin. 
Se on suoraan sanottuna rajoittunutta jos heti blokkaa kaiken inforamaation mikä tulee "vastustajan" suusta. Siellä voi oikeasti olla joku tosi hyvä treenivinkki, joka auttaisi juuri sinua itseäsi tietyn ongelman kanssa. Jos sen torjuu vain siksi, että "se ei kuulu minun koulukuntaani", niin selvä. 
Koko ajan mietin etten saa lokeroitua. En halua leimata itseäni minkään tietyn lahkon piiriin. Mieluummin olen "joka paikan höylä", joka ottaa oppia parhailta. Edustivat he sitten mitä tahansa koulukuntaa. 
Pitää vain muistaa muodostaa omassa päässä ne mielipiteet mitkä asiat ottaa vastaan ja mitkä torjuu sanoen "tämä ei sovi meille". 

No jos tähän internetin ja kirjallisuuden maailmaan menee, niin  vinkkejä on tullut luettua/kuunneltua niin Carl Hesteriltä, Ingrid Klimkeltä, Charlotte Dujardinilta, Uta Gräffilta, Kyralta, Eversti Cardelta, Lisa Wilcoxilta, Patrik Kitteliltä... Eli suoraan sanottuna niin vain menee britit, jenkit, saksalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja jenkit sekaisin. Aivan sama. 
Hyvä vinkki on aina hyvä vinkki, vaikka se tulisi naapurin tytön suusta. Se pitää vain oppia itse tunnistamaan. Miettikää kuinka nykypäivänä on helppoa "päästä oppimaan maailmanhuipuilta". Vaikka joka päivä. 

Viimeksi kun Hansulla ratsastelin, mietin  Carl Hesterin paria vinkkiä. Aina sinne kentän laidalle ei tarvitse edes ketään huutelemaan jos mielessä on muutamat hyvät treenivinkit. Itseasiassa parasta on se kun olet juuri lukenut/nähnyt/kuullut jonkun gurun työskentelystä, palat halusta lähteä heti tallille testaamaan niitä. Aika usein ratsastus sujuukin tällöin todella hyvin kun on tuoreessa muistissa gurun vinkit. Niitä vinkkejä voi hyvinkin hokea itselleen päässä, tai vaikka ääneen, jos sillä saa tehokkuutta ja ajatusta treeniin.
Hansu on nyt oppinut kauhean kivasti jo kokoamaan laukassakin, mutta helposti se jää liian paikalleen. Olevinaan kokoaa mutta äkkiä huomaatkin että nyt ollaan liian syvällä suossa ja hevonen ei pääse enää tästä asennosta pois. Itseasiassa ei vain Hansu, Hertta myös! Näiden yli-yrittävien kympinoppilaiden ongelma. Laukassa Hansun kanssa mietin viimeksikin Carlin vinkkiä numero 4. (4 In canter always ride forward – imagine there’s a big jump at the end of the long side that you’re going to take on!) ja kas kummaa, laukka kasvaa ja pääsen loppujen lopuksi tekemään hyviä siirtymiä laukan sisällä pienin avuin, ilman liikaa jarruttamista tai vastapainoksi isoa ryntäystä eteen. Riittakin aina jaksaa sanoa että "laukka on iloinen askellaji"! Siinä täytyy olla tarpeeksi GO:ta, eikä koottu laukka ole nysväämistä paikallaan. Toisin sanottuna "rapulaukka" ei ole koottulaukka.

Toisekseen, yksi parhaista treeneistä Hansulla ja Hertalla koskaan kokoamisen ja isomman paremman ravin esittämiseen on ollut siirtymät askellajien välillä. Kappas, myös Hesterin herra on tämän jakanut kaikille kohdassa 14. (14 Lots of transitions between canter and trot will help to improve the trot by getting him to carry more weight on his back end.)

Perjantaina Hansu oli sellaisella töhöttäjä päällä. Kauheasti tekemässä ja reagoi pieneenkin jalan heilautukseen vähän turhan teatraalisesti. Tein laukkapohkeenväistöä jotta sain Hansun hyväksymään jalkaa myös laukassa. Tämä auttoi mm. vastalaukkaan, koska nyt Hansu hirveästi yrittää tarjota laukanvaihtoja. Ei laukanvaihtoa saa tulla kesken vastalaukan, jos ratsastaja ei sitä pyydä. Ratsastajan täytyy saada käyttää jalkoja ilman että pienestäkin varpaan liikautuksesta hevonen vaihtaa. Taas oli Hester oikeassa kohdassa 20. 20 Use leg-yield in canter to make your horse more aware of your legs. ) Pohkeenväistö laukassa antaa tosi paljon työkaluja hevosen kropan hallintaan. Tuntuu että hevonen tulee muovailuvahaksi, pystyt muokkaamaan siitä mitä vaan. Yhtäkkiä Hansu antaa koskea molemmilla jaloilla, eikä pullaa pohjetta vastaan.

Kohta nro 23. on auttanut todella paljon Hansun ravin kanssa. Se on nyt oppinut ravaamaan ihan eri tavalla kuin ennen, ja iso apu on Bastoksen valmennuksista joissa Hansun omistaja käy ahkeraan. Niissäk valmennuksissa on tullut tätäkin vinkkiä tehtyä. Heti kun Hansu oppi baby-passagea (jonka oppimiseen auttoi siirtymät laukasta raviin ja takaisin), sitä pystyi hyödyntämään myös ravin kasvattamiseen. (23 A good trot is all about suspension. When our horses are strong enough, we teach passage and use it to get suspension in the trot. We rise while doing this exercise, as it makes it easier for the horse and encourages lift. From passage, we take the trot forward until he realises that he needs to keep the suspension that he had in passage. If he loses the suspension, we halt, ask for passage and then try it again until he maintains the suspension in trot.)

Käytän postauksen kuviin uunituoreita kuvia Hansupetteristä, jotka Taru Arola kävi ottamassa meistä viime perjantaina 12.5 :)

Vaikka aurinko paistoi, niin todellisuudessa tuolloin taisi olla +5 lämmintä... Enpä muista koska olisin toukokuussa joutunut ratsastamaan kaksi takkia päällekkäin...
Vastalaukasta ponnistus menevämpään vastalaukkaan. Täytyy päästä käyttämään pohkeita ja leikkimään niillä, ilman että Hansu tarjoaisi vaihtoa. 
Ja vastalaukkaa enemmän eteen. Siirtymiä vastalaukassa siis hitaamman ja etenevämmän laukan välillä!
Hansun harjoitusravissa on nykyään mukava istua.
Hansun korvat on muuten hyvä merkki siitä onko se rentona vai ei. :D Jos sen korvat sojottaa kokoajan eteenpäin, on se usein "oriskanneri" päällä, huomio on silloin jossain ihan muualla kuin ratsastajassa. Sitten kun Hansu rupeaa rentoutumaan, niin sen korvat kirjaimellisesti hölskyy ja lerpattaa sivuilla ravin tahdissa... :D 
Ja sitten ravia välillä alas istuen. Tärkeintä on ettei ravi muuttuisi mihinkään vaikka istuu alas tai keventää. Toki jos hevonen ei ole valmis että ratsastaja istuu alas, voi ravi kärsiä. Parempi silloin keventää.
Tein Hansun kanssa myös siirtymiä ravin sisällä. Istun välillä alas, ja sitten nousen välillä keventämään ja pyydän enemmän eteen, niinkuin tässä, ajatuksena ettei ravi vahingossakaan jäisi liian hitaaksi tai taakse.
Ps. Ja korvat taas lepattaa... :D

Hansupetteri on saanut kyllä tosi paljon voimaa. Näkee jo tästä kuvasta. Tämä oli yksi ehdoton suosikkini tämän päivän kuvista!  
Hansun ehdoton vahvuus, hyvät takajalat! 

Hyvältä näyttää Hansu tämän hetken tuoreimmista kuvistakin katsottuna. Jos vaikka vertailun vuoksi laittaa ensimmäisiä kuvia tähän alle.
Toki kuviin omaa kontrastia tuo Hansun hoikkuus, se oli kuitenkin vasta tullut Suomeen pitkän matkan.
Mutta voidaan olla omistajan kanssa tyytyväisiä tämän hetken tilanteeseen ja vuoden edistymiseen.

Pakko myöntää että ratsuharja sopii Hansupetterille paljon paremmin nyt kun näitä kuvia vertaa! :D




Noista nettivinkeistä mitä selailen, haluan jakaa vielä Kyralta pari vinkkiä. Olin jo melkein unohtanut tämän Dressage Today lehden tekemän kirjoituksen Kyrasta. Olen tämän jo aikoja sitten lukenut, mutta poimin niistäkin ne muutamat jotka kolahtaa mulle.

1. A good rider lives on the small number of good steps and he builds on them. He forgets about the bad things. Inexperienced riders think mostly about the bad things.
Ihan ensinnäkin sääntö numero yksi, jonka jokaisen ratsastajan tulisi huomioida. Oikeasti positiivinen ajattelu on tärkeää. Eräs hyvä ystäväni (terkkuja ;) ) oli tosi hankala tsempattava. Vaikka hän olisi jonain päivänä onnistunut todella hyvin jossain ratsastukseen liittyvässä asiassa, seuraavana päivänä sattunut pieni takapakki ottaa niin isoa roolia, ettei hän kykene ajattelemaan mitään positiivista sen jälkeen. Hän huomasi vain ne huonot asiat ja soimasi itseään niistä. Sanoinkin hälle, että "Aina kun onnistut ja otat yhden askeleen eteenpäin kehityksessä, seuraavasta epäonnistumisesta otat 5 askelta taaksepäin". Tämä on todella vaikeaa jos vain keskittyy niihin huonoihin asioihin. Virheet pitää myöntää ja niitä pitää miettiä jotta ne voi korjata, mutta ei niitä saa vatvoa!

2. There are many roads to the top of the mountain, but the view is the same from the top.
Tämä itseasiassa viittaa hyvinkin paljon postauksen otsikkoon ja alkuun "eri koulukunnista".

11. When you train at home, do one thing at a time-pirouette one day and half pass another, so you have time to do each thing with quality. You might choose canter work on one day and trot work on another.
Tätä Hertan kanssa noudatin. Yhtenä päivänä piruetteja, toisena ravissa sulkuja ja siirtymisiä passagen välillä. Toki tämä korostuu ehkä eniten sitten siinä St. Georges tasolla ja siitä ylöspäin. Se vaihe kun päästään hienosäätämään.

12. Using the Fillis method of holding the reins of a double bridle, you take the bridoon as if you were driving. It will make the muscles of the lower arm soft and it is easier to use each bit separately.
Ohjasote Fillis. Ihan paras kun työskentelet kankisuitsituksella. Pääset oikeasti todellakin hienosäätämään ja työskentelemään herkästi sillä kuolaimella millä haluat.

13. Horse-and rider-combinations are a bit like a marriage. You have to find the horse you can work with. I like energetic, hot horses for myself.
Kyllä, aviopari. Mä en osaa alkuunkaan ratsastaa jäykkiä tai vähän hitaampia hevosia. Ihan jo sillä että kunto loppuu! Tykkään herkemmistä hevosista ja kevyistä jotka liikkuvat itse. Muttan en kuitenkaan sovi kaikista vauhdikkaimmille tai spookyille. Niiden kanssa täytyy olla nopea, enkä ole ihan varma olenko tarpeeksi nopea. Kuitenkin tiedän monia ihmisiä jotka tykkäävät ihan erilaisista hevosista kuin minä. Ja sehän on vain hyvä asia.

19. Every time the rider uses a hand or a leg aid, the horse must respond. Even a bad response is better than no response at all.
Mitäpä tähän lisäämään. Muuten yhtälö ei toimi.

Tuttuja lauseita?
Itseasiassa monesti huomaa että vuosien varrella nämä vinkit ei muutu mihinkään, ne vain nousee välillä uudelleen esiin, ja sitten tuntuu taas niin viisaalta kun ne kuulee... "Miksei kukaan ole tätä ennen kertonut?" :D
Kaivelkaa sitä nettiä ja etsikää tietoa sieltä. Se on usein täysin ilmaista, ja jo hyvin ajateltu ja omaksuttu juttu on jo puoliksi tehty... ;)
Ihan sama mistä niitä (hyviä) vinkkejä ja ajatuksia saa, kunhan niitä saa jostain ja saa sitä myöten lisää työkaluja omaan työkalupakkiin!




24.

 If you always do what you always did, you'll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing.

- Kyra K.


9. toukokuuta 2017

Hansu on kotiutunut kivasti + vertailuvideo

Hansulla on nyt ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa ja kotiutuminen etenee kivasti. Vähän vielä huomaa että "etsii omaa paikkaansa" tallin rutiineihin ja uusiin heppakavereihin, mutta yllättävän lunkisti kuitenkin tuntuu olevan. Hansu on aamusta iltaan pihalla, ja tosiaan asustelee ulkomökissä, eli katseltavaa ja ulkoilmaa riittää! Ainakin työskentelypätkät onnistuu ja Hansu liikkuu tosi kivasti, se oikeasti liikkuu paikoitellen todella näyttävästi ja kroppaansa käyttäen! Paranee vaan, mutta vielä on tietenkin paljon töitä tehtävänä omistajalla ja mulla! Itse kävin tänään ekaa kertaa muuton jälkeen ratsastamassa ja Hansu tuntui oikein hyvältä. 



Hansu oli omistajansa kanssa ollut taas Bastoksen treeneissä viikonlopun ja kyllä sieltä vaan tarttuu taas ne taikavinkit mukaan. Hansun omistaja oli onneksi siis tänään mukana katsomassa ja jakamassa näitä vinkkejä ja neuvoja. Joskus ei muuta tarvitsekaan kuin pientä huomautusta asioihin. 
Hansussa on hirveästi samaa kuin Hertassa siinä suhteessa, että se on menevä ja "kuuma" ja kevyt. Tällöin ratsastaja on myös "kiltti" ja ei koske hevoseen, tai ainakin sitä luulee koskevansa... Puhun nyt omata puolesta... :D 
Todellisuudessa vaikka "kosket", pidät ohjat kädessä ja jalan kiinni, niin oikeasti et tee vielä tarpeeksi. Kevytsuinen ja herkkä hevonen antaa sen tunteen kun hipaiset tai otat vähän tuntumaa, niin heti tapahtuu. Yleensä joo tapahtuukin, mutta vääriä asioita. Tuntuu että pienin avuin, tuskin koskematta "no nyt se on siinä läpi". No ei todellakaan ole. 
Hansukin oli jälleen aluksi "raviin lähdössä" kun laitoin jalkaa kiinni ratsastaakseni käyntiä ja käynnissä vähän avoa. Hansu karkaa hipsutelen ravin puolelle ja nostaa niskaansa ylös, missä vaiheessa vielä hämäännyn ja luulen että se on pyöreä. Mutta niinkuin silloin Bastoksen valmennuksessa ilmeni, että lusitanot helposti tässä suhteessa hämää. Luullaan että ne on pyöreitä, koska ne ovat automaattisesti "pyöreitä", mutta todellisuudessa selkä katkeaa ja niska vain killii ylhäällä. Vaikka Hertta on puoliverinen, niin sen kanssa tämä on ollut aina ongelma, ja sen rakenne ei yhtään auta asiaa. Herttahan on luonnostaan WC-ankka, ja ainut millä sen saa nostettua oikeinpäin on ratsastamalla. Sekään ei aina ole niin helposti sanottu kuin tehty. Hansulla on sentään edellytykset kroppansa puolesta parempaan ja huomaa kyllä kuinka paljon helpompaa sillä on liikkua. 
Loppujenlopuksi tämäkin ongelma ratkesi aika helpolla. Oikeasti vain tyynen napakasti täytyy pyytää asioita, ja tuntumaa tai pohjetta ei saa karata

 "Istu siellä selässä ja käytä niitä makaronijalkoja mitkä sulla on!" (Kiitokset taas kotivalmentajalle näistä kielikuvista ;) ). Varsinkin kun kyseessä on ori, joka vielä pälyilee ympärilleen ja yrittää hallita ympäristöään, ratsastajan täytyy olla tarkkana. Niska nousee ja korvat osoittaa suoraan eteenpäin jonnekkin täysin muualle kuin ratsastajaan. Ihan turha se on ratsastaa jos ratsastaja ei hallitse hevosen jalkoja ja kroppaa. 
Ei saa olla liian kiltti ja vain istuskella kauniisti selässä ja hymyillä. ;)
Kiltti ei saa olla sama asia kuin tehoton, mutta myöskään tehokkuus ei tarkoita samaa kuin ratsastaa rumasti.

Vaikka Hansu ei ole vielä mikään maailman lihaksikkain, niin kaulaa tulee ihan älyttömästi lisää kun se kantaa ja antaa koko kropastaan periksi ihan vain ratsastamalla. Tällöin se alakaula "päästää irti" ja päästää ylälinjan kasvamaan.
Tässäkin se näyttää monta vuotta vanhemmalta ja kokeneemmalta vaikka ihan sama juniori-Hansu se siinä!
Onneksi Taru tulee taas meitä joku päivä kuvaamaan! Toivottavasti saadaan oikeita kuvia ja päästään menemään ulkona. Nytkin yritti sataa lunta... 





En edes varmaan varttia kerennyt ravaamaan kun Hansu alkoi keskittymään ja antoi periksi, kun vain istui syvemmälle satulaan ja vaati. Vaikka se ei ole "vahva" siinä suhteessa, että sitä pitäisi kaikin voimin ratsastaa, on se kuitenkin ori ja kun ori saa sen kaulansa ja selkänsä kovetettua niin eihän ratsastajalla ole mitään millä kontrolloida ja vaikuttaa. Ratsastajan täytyy päästä vaikuttamaan hevoseen, nyt ihan oikeasti munkin täytyy kovettaa itseäni ja olla lipsumatta tästä. Riittakin on jo aikojen alusta asti Hertan kanssa sanonut "niska alas ja selkä ylös", eikä se ohje oikeasti muutu mihinään vaikka hevonen alla vaihtuu.
Heti kun Hansu on p-y-ö-r-e-ä, se rentoutuu, se kasvaa varmaan muutaman sentin ja on ihan maaginen ratsastaa. Sitten kyllä saa koskea siihen pohkeella ja ohjalla ja se antaa vaikuttaa itseensä! Sen korvat kääntyy lerpattamaan sivuille, tai ne osoittaa mua päin. Se oikeasti kuuntelee ja ympäristön asiat jää huomiotta. Pystyt ratsastamaan askeleeseen pituutta ja pohkeeseen reagoidaan eteenkin päin, eikä vain ylös. 
Eli mitä tässä tänään tehtiin? Mentiin noin vartti ja vaadittiin pyöreyttä niin voilá! 
Paljon kauemmin olisi mennyt jos vain istuskelisin selässä ja odottelisin että "annatko koska periksi?". 

Mun kotivalmentaja on verrannut tätä tunnetta ilmapalloon. Jos ilmapallo on liian täyteen täytetty, se on kova eikä jousta vaikka yrität painella sitä. Vähän kun avaat solmua ja päästät ylimääräisen täytteen pihalle, se pehmenee ja joustaa. Nyt sitä voi käsitellä. Hansun kanssa aluksi tuntuu että se on niin "täyttynyt" että vaikka käytän pohjetta niin se vaan pullaa takaisin vastaan. Sitten kun jännitys vähenee ja vaadin sen pyöreäksi, niin kyljet sekä koko kroppa pehmenee. Se ei enää pullaa pohjetta vasten, vaan myötää sitä. Nyt sitä voi asettaa ja taivuttaa vasen oikea, oikea vasen, ilman ongelmaa! Hansu vain seuraa perässä. 

Laitanpa tähän vielä videoklipin, jossa on melkein vuosi väliä. Kyseessä on ensimmäisiä ratsastuskertoja Hansulla tuossa alkupäässä. Videollakin kuvaaja toteaa ravissa "se on niin poni!", mutta tässähän sen huomaa kuinka paljon siihen olemukseen vaikuttaa ratsastus, eikä vain hevosen oma olemus. Mähän sanoin silloin kun ensimmäisiä videoita ja kuvia julkaisin, että vaikka ne ei ole lähellekkään sitä mitä vielä haluan, niin pitää ottaa sikana kuvia ja videoita jotta voi tosissaan verrata aina lähtötilanteeseen. Ja tässä nyt vertailua!
Arvasin tuolloin alkupäässä että rutinakommentteja tulee kun julkaisee "keskenkasvuisen" videon/kuvat, mutta pitää osata nähdä vielä vähän pidemmälle sen nykyhetken yli ja piirtää mielessään se tulevaisuuden kehitys hevoselle. Ja sitten seuraa myöhemmin perässä mitä tuli tehtyä ja miten meni. :)
Voisin sanoa että yhteistyö Hansun omistajan kanssa tuotta tulosta ja molemmat on samaa mieltä asioista, niin homma toimii!
Mielenkiinnolla odotan miten tulevaisuudessa Hansu pelittää. 





Vielä loppuun voin mainita Hertasta sen verran, että kuntoutuminen ei nyt etene ja pahinta tässä on epätietoisuus... Todennäköisesti kisat olivat nyt tässä, ei vaan enää ehdi, mutta harrastekaverin siitä itselleni vielä haluaisin. En halua tässä yhteydessä siitä nyt sen enempää avautua, palaan myöhemmin asiaan kun tiedän enemmän. Herttaa on perjantaina tulossa vielä fyssari katsomaan ja vielä konsultoin eri eläinlääkäreitä. Käytän nyt myös Bemeriä, vaikka sen suhteen skpetinen olenkin, mutta mitä sitä ei vielä yrittäisi. Kerron kyllä sitten lisää kun on jotain kerrottavaa. Koitan kyllä blogia pitää hengissä, vaikka tällä hetkellä vähän vaikeaa on muutoinkin. :)