Hertta, elämänsä kunnossa!

Joku päivä menneellä viikolla (en muista mikä) kävin kävelyttämässä Herttaa maneesissa ja vähän hölköttämässä liinan päässä. Siinä Herttaa katsellessani heräsi mieleeni  vaan kuinka hyvässä kunnossa se nyt on!
Pakkohan siitä oli ottaa ihan kuvia, jotta on aina jotain mihin/mistä verrata.

Hertta menetti melkein kaikki lihaksensa edellisen varsan jälkeen, eli vuosina 2008-2009. Varsa oli niin iso ja hyvin syövä, että Hertta muistutti vieroituksen jälkeen lähinnä vaatehengaria. Satula oli jäänyt kaksi numeroa liian leveäksi, sinne laitettiin väliin lampaankarvaa, entinen 70 cm kouluvyö, oli turhan iso...
Ei Hertta mikään riutunut silloin ollut, mutta oloneuvoksena oleminen ja varsan hoito vaan kuivatti sen kokonaan. Fitness-mamma muuttui siimaki! :D

Jostain kaivoin muutaman kuvan vuodelta 2008, eli varsan vieroituksesta on noin 2-4 kk.

Todella huonokuva, otettu jollain huippu VGA kameralla aikoinaan, aikaa ennen älypuhelimia. :D
Mutta hienosti tippuu kaula kuopalle sään edestä. Tämä on otettu aikalailla heti varsan vieroituksesta

Talvella, muutama kk liikuntaa takana. Vielä aika tullainen kiilloton karva ja hieman lihaton.

Kamala kuva muutoin, mutta tässä näkee tuota kamalaa ulkomuotoa... :D Asiaan ei auta yhtään se, että silloin 17 vuotiaana minä en edes tiennyt mitä tarkoittaa oikeinpäin ratsastaminen, jotta tulisi lihaksia. Me vain käytiin pitämässä hauskaa kentällä. :P

Pitkään vain ratsastelin ajattelematta yhtään mitään lihaskuntoa. Ei oikeasti ollut käynyt mielessäkään, että miten hevoselle lähdetään rakentamaan lihasta. Vasta vuonna 2010 kun ensimmäisen kerran menin meidän nykyisen valmentajan tunnille, hän ensitöikseen valitti, ettei Hertalla oli mitään lihaksia, joten olen ratsastanut sitä vain väärinpäin. "Kouluhevosella kuuluisi kaulan mennä täällä korkealle, eikä tälläistä kuoppaa sään edessä saisi olla". En edes tiennyt mistä hän puhui... Noh, kaikkea sitä oppii.

Tuo ensimmäinen valmennustunti ja sen sanat, olivat mulle niin suuri järkytys että aloin oikein kyttäämään sitä Hertan kaulaa... :D Eihän se kyttäämällä kasva, mutta tämä on juuri se, mikä sysäsi minut ajattelemaan että mitä se on kun hevonen liikkuu oikeinpäin. Siinä sitten käytiin hierontakoulut ja alettiin treenaamaan tosissaan. Vähän piti miettiä että H tarvitsee lisävalkuaista, kun ei oikein tunnu pyöristyvän. Pikkuhiljaa siitä tuli ihan kivan näköinen jo, kun alettiin Va B tasolle siirtymään, se alkoi muistuttamaan jo normaalia hevosta.

Vuonna 2010, juuri niihin aikoihin kun sain läksytyksen ensimmäisellä valmentajan tunnilla, että H:lla ei ole lihaksia. TÄssä vaiheessa se oli jo pyöristynyt paljon varsan jäljiltä, mutta en ollut vielä miettinyt näitä lihaskunto juttuja.

Vuonna 2011. Pikkasen on jo lihasta näkyvissä, erityisesti takamuksessa! Tämä on alle vuoden päästä siitä, kun sain kuulla kunniani hevosen väärinpäinratsastamisesta. :D

Sitten tullaan vuoteen 2012 maaliskuuhun. Takana siis treenejä edellisestä kuvasta yli puolivuotta.
Alkoi löytymään tatsia oikeinpäin liikkumiseen ja kokoamiseen valmennuksien ansiosta, joten alkoi sinne kaulaankin tarttumaan lihaa! Tässä vaiheessa valmennuksien aloittamisesta oli noin 2 vuotta.

Lihasten kerryyttäminen meidän kohdalla oli tuskaisen hidasta. Tässä syynä jo taas se, että kun oli kokematon ratsastaja ja automaattisesti väärinpäin kulkeva hevonen rakenteensa ansiosta, tämä ei ollut nopeaa. Nykyään kuitenkin alkaa näyttää jo hyvältä, joskin haluan vielä enemmän ;)

Nyt kun "ruokin hevosen itse", eli itse joudun päättämään mitä se syö ja paljon, niin olen huomannut että sen on pakko syödä PALJON että tuo lihaskunto säilyisi. Hertta menettää helposti lihasmassaa ja kuivuu nopeasti, esim syömättömyyden johdosta. Kokoajan seurataan pitääkö ruokia lisätä, missään nimessä niitä ei nyt voi vähentääkkään.

Haluan pitää ruokinnan yksinkertaisena. Heinää, greenlineä, öljyä, peacemakeriä ja mineral plussaa, sekä pellavaa. Tällä Hertta pärkää loistavasti. En suosi hirveästi monesta pussista syöttämistä ja Hertan kohdalla haluan mahaystävällistä ruokintaa. Kauraa se ei saa lainkaan, maha ei tykkää yhtään.

Nykyään Hertta on aktiivisen treenin ja hyvän ruuan kanssa saavuttanut oikein kivan ulkomuodon! Tässä siitä tuoreimmat kuvat, mitkä ihan järkytti mua! Siis toi kiiltävä karva on ihan uskomaton! :)

Hertta kävi moikkaamassa Riikkaa katsomon laidalla ;D

Ei muutakuin massakausi jatkutkoon ja toivottavasti se tuosta vielä kehittyy! :) Tamma kääntyy kohta 17-vuotiaaksi, mutta paremmassa kunnossa kuin koskaan!

PS. Tänään on vuorossa Matti Eklundin hyppäri, eli jällee tiedossa tikkujumppaa Hertalle! ;)

Onko lukijoilla ollut lihaskunnon rakentamisessa ongelmia?

Haluaisin kuulla kokemuksianne, mikä oli lähtötilanne ja miten menee nykyään ja millä tähän päästiin?

Saanko esitellä uuden kilpakumppanin!

Onko edes vähän söpö?? 

Nyt on sitten kuvia ja pieni video mun uudesta kisakaverista! =)

Wellu, eli oikealta nimeltään Die Welt, on jo hyvällä menestyksellä PSG ja Inter tasolla kilpaillut 13 vuotias hannover-ruuna, joka on tutun poniratsastajan uunituore tuleva junnukisatykki. Ensi kausi tällä ratsastajalla on kuitenkin vielä poniluokissa, joten minun olisi tarkoitus Wellulla  kisata sitten PSG/Inter ratoja sen aikaa tytön harjoitellessa siirtymistä poneista hevosiin. Tarkoituksena siis pitää Wellu "tikissä" tulevaa ratsastajaa varten! Omistajat ovat ennestään tuttuja, sillä olen auttanut heitä läpiratsastamalla heidän kisaponiaan.

Hevonen on hieno ja ihana ratsastaa, mutta hyvin erilainen kuin Hertta. Mulla on vielä paljon töitä, jotta saan hiottua meidän yhteistyötä. Olen vähän vielä "puukämmen" tämän kanssa, ikäänkuin rikkoisin sen. Wellu on kuitenkin todella nöyrä, eikä tunnu hirveästi maindaavan virheistä, lähinnä vain miettii "mikäs tässä, helppoa kuin heinän teko, vaikken ymmärrä mitä toi ämmä tahtoo!". :D
Tämän hevosen kanssa täytyy nyt munkin tunnustella ja löytää sen nappuloita. Wellu kyllä osaa, joten on vain musta kiinni miten saan sen kulkemaan.

Täytyy antaa itselleenkin sen verran armoa, että hetki siihen menee kun tutustutaan toisiimme. Kuitenkaan ei ole sanomatta selvää, että se hevonen, joka on kulkenut hyvin ensimmäisellä ratsastajalla, kulkisi hyvin taas toisella (mitenkäs sille Totilakselle kävikään...?) Tuntuu kyllä siltä, että tullaan ihan hyvin juttuun tämän kanssa.
Nyt vain paljon treeniä myös Wellunkin kanssa, jotta tutustutaan toisiimme ja olisimme valmiita ensi kesän kisoihin! Herttaa toki unohtamatta.

Eilen oli vasta toinen ratsastuskerta Wellulla uudessa kodissa. Jos näin äkkiseltään pitää kuvailla hevosta, niin Wellu on hyvin "suuripiirteinen" ja rento kaveri. Hän ei turhasta ota kipinää. Piruetteihin tarvitaan vielä voimaa, nyt mielellään "huiskaisee" vähän sinnepäin, mutta hienot piruetit hänellä kyllä on, kunhan saisin ruunan vähän "ähkimään". Vaihdot ovat tälle lastenleikkiä. Tämä on hyvin ruunamainen ratsastaa eli oikein rento ja cool, kun taas Hertta on yliherkkä ja hermostuva tamma. Mulla on nyt siis ratsastettavana oikein oppikirjamainen tamma ja ruuna! Tässähän sitä oppii! ;)
Molemmat kuitenkin tykkäävät tehdä töitä ja ovat todella miellyttämishaluisia.
Wellu kulkee helposti "ylöspäin" ja kokoaa helposti, kaipaisin siihen venyvyyttä ja etuosan alle ilmaa. Hertan bravuuri taas on lisäykset ja ryhdikäs etuosa, mutta rakenteensa puolesta sen on hieman työläämpää koota. Täysin vastakohdat siis!

Tässä muutama kuva tutustumisleikeistä, sekä pieni videon pätkä (kiitos loistavasta musiikkivalinnasta ja videosta Anskulle! :D).
 Paljon on mulla vielä töitä ja korjattavaa, mutta sitä varten tahdoinkin videota heti tähän alkutaipaleelle, jotta tiedän maastakäsin sanottuna mitä mun pitää lähteä muuttamaan. Nyt myös opin yhdistämään selässä koetun tunteen videolla nähtyyn, ja pystyn arvioimaan paremmin mikä oli oikeasti hyvä ja mikä huono.
Ensimmäisenä huomasin heti, että miten menin noin pitkillä ohjilla?! Heti löytyi huomautettava korjauslistalle! ;)

Kuvailuista kiitos Riikalle!

Keventelyä

 

Avoa

Laukkaa kykenee kyllä kokoamaan! Tässä vähän lämmittelin piruettilaukkaan

Lopuksi eteen-alas, Wellun bravuuri.. :D

Läpyläpy!

Täytyy kyllä nyt olla todella kiitollinen kaikesta, että mulle on ihanat ihmiset antaneet käyttöönsä näin hienoja hevosia. Ilman näitä kultaisia hevosenomistajia, ei olisi mua ratsastajana, sillä omaan hevoseen ei ole ollut ikinä mahdollisuutta, eikä hetkeen tule olemaankaan.

Jatkossa Wellukin tulee seikkailemaan täällä blogin puolella yhdessä Hertan kanssa! Toivotetaan Wellu siis tervetulleeksi tiimiin!

Talvinen kuvahaaste!

Tässä minun ensimmäinen Blogitallin haasteeseen osallistuminen!

Haasteeseen voitte käydä osallistumassa täältä:
 http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-talvinen-kuvahaaste.html

Vaikka oikeasti vihaan talvea, niin koitetaan nyt osallistua kuitenkin kun mielestäni minulla on tallessa ihan kivoja heppakuvia talven maisemissa.

Jos nyt väkisin koitan vääntää hyviä asioita talvesta (huonoja asioita voisin listata loputtomiin) niin ehdottomasti pakko myöntää, että onhan talvinen maisema kaunis. Voisin ihailla vaikka millaisia talvisia maisemia, kunhan minun itseni ei tarvitse olla siinä maisemassa läsnä, eli postikortista voin katsella talvea, mutten itse tahdo "siperiaan"... ;)

Tässä kuitenkin 5 talvista kuvaa:

1.
Ehdoton suosikkini. Hertta laukkaamassa 40 cm hangessa! Pakkasta oli 25 astetta, mutta heppa pysyi lämpimänä... ;)
Kuva. Janna Pehkonen

2.
Viime talvelta. Lunta vain 3 cm, mutta pakkasta lähemmäs 30... Mikäs sen parempaa kuin riimu päähän ja leikkimään kentälle!

3.
Ensilumia Etelä-Suomeen ja heti piti mennä kuvailemaan! Kuva marraskuun alkupuolelta

4.
7vuotta treenasin pelkästään kentällä myös talvisin. Hyvin kuitenkin pystyi treenaamaan jos kentän pohja pysyi hyvänä! Lumipohja on todella hyvä ratsastaa, jos se on hoidettu. Kuvassakin näkyy kuinka Herttakin pystyy käyttämään takapäätänsä kunnolla, kun on hyvät talvikengät ja napakka pohja. Kuva vuodelta 2012.

5.
Pörheä Hertta vapaana hangessa
Kuva. Janna Pehkonen

Mikä on sinun suosikki näistä kuvista?
Käykäähän osallistumassa itsekin Blogitallin kuvahaasteeseen!

SRL:n Urheilufoorumi 2014

Nyt vuorossa vähän toisenlaista postausta! Sain nimittäin kutsun SRL:n urheilufoorumiin joka järjestettiin lauantaina 22.11 Marina Congress Centerissä Helsingissä. Tapatumasta jaan teille tiivistelmän, jossa kerron siitä omasta näkökulmastani. 

Marina Congress Centeristä pääsisi näppärästi vaikka Viron puolelle. ;)

Päivä alkoi SRL:n puheenjohtajan aloituspuheella. Arvasin että jo aikaisessa vaiheessa tämä kiivaasti puhuttanut "kaksieuroisen" tapaus tulee esille. Mielestäni PJ vähätteli tätä kaksieuroisen merkitystä. Itse kisaavana ja vieläpä opiskelevana ihmisenä kyllä se 2 euron muuttaminen 4 euroon kirpaisee jo per kisaviikonloppu. PJ sanoi, että tästä on syntynyt kohu aivan turhaan, ja että ihmiset liioittelevat.
Itselleni jäi vähän huono maku tästä suuhun, mutta toisaalta, tätä aihetta ei ollut tarkoitus käsitellä ollenkaan koko päivänä, vaan se jäi sunnuntaina vuorossa olevalle syyskokoukselle (Jossa onneksi kumottiin tämä "kaksieuroinen" nurin! Kiitos siitä! )
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jatkuva hintojen korotus ei ole ratkaisu, vaan seuraavaksi täytyy ottaa mukaan säästötoimenpiteet.



Avauspuheen jälkeen oli vuorossa Kari Niemi-Nikkolan tekemä analyysi Suomen ratsastusurheilusta. Kari oli listannut selkeästi plussat ja miinukset.

 Kehuja tuli mm:

• Suomalaisilla on jo kansainvälisiä esikuvia, tämä tuo huippu-urheilun tavoittelemisesta konkreettisempaa.
• Valmentajien ammattitaito on hyvää (käytössä jo nyt paljon kansainvälistä osaamista)
• Ratsastajat sitoutuvat tekemäänsä
• Ypäjä on potentiaalinen paikka, mutta sitä täytyisi kehittää vielä valmennusten kannalta paremmaksi.
• Lajikehittäjät ja luottamusihmiset ovat sitoutuneita (mutta huomautettavaa tuli, että keskinäistä arvostusta tulisi parantaa)
  
  
  

Risuja saivat sen sijaan:

• Liiton johtamisjärjestelmä
• Huippu-urheilu on asiantuntijatyötä, ei demokratiaa (Valtaa ja vastuuta tulisi yhdistää)
• Valmennuksen tukitoiminnot ja laadun varmistaminen ontuu (Taloudelliset resurssit pienet, tulisi keskittyä olennaiseen)
• Kiteytettynä voisi siis sanoa, että "yksinkertaisuus on kaunista". Jatkossa tulisi selkeyttää rajoja liiton ja huippu-urheilun toiminnassa.

Näiden erilaisten "raporttien" jälkeen oli vuorossa Hollannin estejoukkueen pomon Rob Ehrensin puheenvuoro. Hän kertoi omia näkemyksiään siitä, miten ja millä saadaan aikaan huippu-urheilua.
Kaikista kirkkain ja selkein asia, oli tiimityö. Tiimin "henki" ratkaisee. Joukkueella on yksi johtaja, joka pitää tiimistään huolta. Rob kertoi mm. valitsevansa tiiminsä mieluummin vähemmän lahjakkaamman mutta hyvän tiimihengen osaavan ratsastajan, lahjakkaan mutta tiimihengen osalta huonon ratsastajan sijasta. Rob pitää tiivistä kontaktia kaikkiin joukkueensa jäseniin. Hän soittelee heille ja kyselee kuulumisia usein. Hän pitää yllä tiimihenkeä ja johtaa joukkuettaan. Sooloilu ei siis ole ratkaisu!
Muutamia vihjeitä joita kirjoitin itselleni ylös:
"Train and help young talents!"
"Don't stick with names"
"Lapsia ei voi opettaa ratsastamaan, me voimme vain varmistaa, että annamme heille tarvittavat työkalut, joita he käyttäisivät kotona"

Rob Ehrens "Keys to succeed"

Iltapäivällä lounaan jälkeen alkoivat lyhyet Infotilaisuudet. Jokainen sai itse valita mielenkiintoisista aiheista omansa. Aiheita oli laidasta laitaan, niin hevosen valmentamisesta aina kilpailunjärjestämiseen ja ratsastajan valmentamiseen. Itse osallistuin ensin Seppo Hyypän luennolle hevosen peruskunnon rakentamisesta. Erittäin mielenkiintoinen, vaikka varsinaisesti mitään uutta en saanut irti. Luento oli selkeä ja siitä on kyllä hyötyä kaikille harrastajille.
Muutamia asioita joita kirjasin ylös:

• Hevosen suorituskyky koostuu kolmesta osa-alueesta: PSYYKE-TERVEYS-KUNTO
• Kaikki hevoset eivät kestä yhtä paljon rasitusta (mm. jalka-asennot, nivelien kunto, liikunta huonoilla pohjilla)
• Valmennuksen sietokyky psyykkisellä ja fyysisellä tasolla vaihtelee (yksilöllisyys!)
• Hevosen tärkeimmät iskunvaimentimet ovat vuohiset (kouluhevosen "kumit"), kaviomekanismi (kavion muoto ja oikeanlainen kengitys), lihakset (lihasten jäykkyys vrt. liikaa liikuntaa/liian vähän). Hyyppä painotti myös jalkojen tarkkaa seuraamista. Aina ennen ja jälkeen ratsastuksen tulisi jalkoja tutkia edes silmämääräisesti ja tunnustelemalla. Oireita ongelmista tulee seurata, jotta voidaan puuttua mahdollisimman ajoissa.
• Hevosen psyyke. Jännittäminen voi kuormittaa enemmän kuin fyysinen työ. Koulutettavuus on myös tärkein psyykkeellinen ominaisuus kisahevosessa. Parhaat kisahevoset ovat "ferrareita" jotka voivat mennä pilalle ihmisten takia.
• Hevosen kunto. Jokaisella ratsastajalla täytyisi olla realistinen kuva siitä, minkä tasoista kuntoa hevosensa tarvitsee. Kun hevosen kunto kasvaa, kasvaa myös riskit (vrt. kun kunto kasvaa, aktiivisuus lisääntyy, myös ei-toivotut ominaisuudet, kuten "pikku ukot nurkan takana")
• Hevosen kestävyyttä parannetaan sekä aerobisella että anaerobisella treenillä!
• Rasitusta mitataan eri ammattikunnittain erilailla! Esim. vauhtia/matkaa matkaratsulla ja ravureilla, estekorkeutta estehevosilla tai kokoamisastetta kouluhevosilla.
• Määrä ei korvaa laatua maastossakaan! Esim. Aktiivinen käynti vs. löntystely.

Ratsastajan taidolla on suuri merkitys hevosen kunnon kannalta.

Selkeitä dioja oli helppo ymmärtää

Iltapäivän toinen tietoisku tilaisuus oli Håckan Wahlmanin pitämä luento Hevosen muodosta. Tämä oli ihan mun suosikki! Håckuksen ääntä jo kuuntelee ihan mielellään, oli aihe mikä tahansa! :D Tästä aiheesta varsinkin olisi hyötyä kenelle tahansa, ja kyseinen herra osaa asiansa esittää selkeästi ja vakuuttavasti. 

Listattavia avainasioita kirjoitin ylös seuraavia:

• Muodon vaikutus ratsastettavuuteen, ratsastettavuuden vaikutus muotoon.
• Hevosen käyttötarkoitus määrää muodon. Kaikkia ei samaan muottiin. Vrt. Englantilainen tyyli vs. Western. Muoto on erilainen, mutta se mitä sillä haetaan on sama, eli kokoaminen!
• Kouluratsastus kilpailumuotona vaatii määrättyjen normien täyttymistä, jotta suorituksia voidaan verrata keskenään. Kaikkien kouluhevosten ominaisuudet samaan raamiin.
• Estehevosten suoritusmuoto ei ole sama kuin treenimuoto. Ratsastettavuus ei kuitenkaan heikkene tämän takia, vaan päinvastoin!
• Muoto vaihtelee lajeittain ja sen hetkisen tavoitteen mukaan (treenimuoto, kisamuoto...)
• Hevosen rakenne on kaikilla sama, aina shetlanninponeista, puoliverisiin. Tyyppi vain vaihtelee!
• Tärkeää ettei koskaan juututa vain yhteen muotoon-> yksipuolista liikuntaa
• Ratsastettavuus on psyykkistä. Hevosen asenne ja vastaanottavaisuus ratkaisee (EI MUOTO!)
• Ensimmäinen syy muodolle on selän käyttö. Toinen syy on etujalkojen kuormituksen vähentäminen ratsastaja selässä. Takajalat vaikuttaa kaikkeen!
• Eteen-alas muoto ei ole sama kuin etupainossa. Vastavuoroisesti lyhyt ja korkea niska, ei ole koottu.
• Kaikkia lajeja yhdistää yksi päätavoite, oli se sitten valjakkoa, issikkaa, westerniä, koulua tai esteitä. Se on kokoamisasteen vaiheittainen lisääminen!
• Hyvin ratsastettu hevonen on jäntevä, ei jännittynyt. Irtonainen, ei veltto.

Tällä luennolla olisi ollut paljon annettavaa kaikille lajista riippumatta. Mulle ainakin tuli oikein motivaatioboosti! Loppuun vielä jonkun "antiikinaikaisen" miehen lausahdus: "Koulutan hevosen aivoja ja pidän tätä työtä tärkeämpänä kuin selän ja jalkojen työtä. Hevosen kiltteyttä ei saa tuhota."

Kahvitauon jälkeen päivän päätteeksi oli jokaiselle lajilleen omat lajiseminaarit. Itse osallistuin tietenkin kouluratsastuksen lajiseminaariin. Oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan lajin parissa vaikuttavien ihmisten keskustelua ja suunnitelmia tulevalle kisavuodelle. Paikalla oli tietenkin paljon kokeneita koulutuomareita ja valmentajia, tai muutenvain lajin kanssa työskenteleviä ihmisiä. Hieman oli noloa esittelykierrokselle esitellä itsensä tyylillä "Moi, olen Noora, ja mä oon vain tällänen kisaaja" kun seurana oli lajin "gurut"... :D

Lajiseminaarissa käytiin läpi kauden kuulumisia, sekä pitkään käytiin läpi ratsastajien lähettämiä kysymyksiä nettikyselyn kautta. Suurinosa koski sääntökä tyylillä "miksi pitää olla kannukset, miksi pitää olla kisavaatteet". Ihan mielenkiintoista oli seurata vastauksia. Mm. paljon keskustelua herättänyt Ruotsin sääntömuutos kannusten ja kankien käytön vapaaehtoisuudeta Suomea koskien käytiin myös läpi. Suomeen ei ole toistaiseksi vastaavaa sääntöä tulossa, sillä me haluamme noudattaa FEI:n sääntöjä, idealla että jos ratsastaja menee kilpalemaan ulkomailla, niin samat säännöt pätee sielläkin ja turhilta selvityksiltä vältyttäisiin. Taitaa siis tarkoittaa sitä, että jos FEI sallii jatkossa GP tasolle asti kannuksetta ja kangita menemisen, se tulee myös Suomeen.
Myös sallituissa kuolaimissa on edelleen kysyttävää. Tähän on taas vastauksena "FEI:n säännöt" eli sallittujen kuolaimien lista on samat Suomessa kuin FEI:ssä.

Myös tulevan kisakauden 2015 koskevia sääntömuutoksia käytiin läpi. Sinne ei ole tulossa kovin suuria muutoksia. Kypäräpakko on enskaudella kaikille alle 19 vuotiaille, aikaisemman 18 vuotiaiden sijaan. Nuorten hevosten luokkiin täytyy täst edes olla nuorten hevosten arvosteluoikeudet omaava tuomari, ei siis "tavallisia oikeuksia" omaavia tuomareita voi käyttää jatkossa.

Lopuksi käytiin läpi myös tulevia sarjakilpailuja (ponit, junnut, nuoret, sennut, pikkukierros) sekä kilpailupäiviä SM kisojen osalta. Nämähän kaikki tulee näkemään Kipasta, joten siitä ei sen enempää. Lopuksi äänestettiin ensi vuoden koulukomitean jäsenet. Isoja muutoksia ei tullut.

Päivä oli todella pitkä, mutta antoisa! Kiitos SRL;lle mahdollisuudesta päästä paikan päälle.
Voin suositella tapahtumaa kaikille ratsastusurheilusta kiinnostuneille. 

Oliko kukaan lukijoista Urheilufoorumissa?

Vähän meinasi mennä yövuoroksi kun kotia kohti lähdin!

Kuka siellä ruudun takana on?

Monessa blogissa on viimeaikoina esiintynyt postaus, jossa lukijat ovat saaneet esitellä itsensä ja mahdollisen bloginsa. Minäpä matkin nyt muita ja tehdään samalla idealla minunkin blogin kanssa!

Mua on aina kiinnostanut kenen kanssa sitä oikein täällä juttelee, Bloggaaminen on antanut mulle paljon, olen oikeasti saanut jopa uusia kavereita ihan vain blogin kautta! Kyseiset henkilöt varmasti itsensä tunnistaa. :)

Kerro siis kommenttiboksiin jotain itsestäsi!

•  Mielellään nimi tai nimimerkki, mistä päin olet ja millainen on oma hevosharrastuksesi/tausta. 
• Kerro vielä miten olet blogiini päätynyt ja jos sinulla on oma blogi, laita linkki!
• Sinulla ei siis ole pakko olla omaa blogia, kommentin omasta taustasta voi jättää ilmankin

He jotka linkkaavat oman bloginsa, käyn toki tutustumassa kaikkiin ja valitsen muutaman niistä, jotka päätyivät lukulistalleni ja esittelen niitä blogeja sitten tulevassa postauksessa, kunhan saan jossain vaiheessa aikaa sen tekemiseen kiireiden ohella. :)

Noniin! Sana on vapaa! Kertokaa itsestänne!

Hyppy-Hertta!

 Oltiin perjantaina Tuomas Jauhiaisen estetunnilla Erkylässä.

Oli kyllä niin kivaa! Tätähän me ei tosissaan oteta, joten paineita ei ollut, ja tyyli vapaa ;D
Olen itse hypänny joskus 10 vuotta sitten aktiivisemmin, ennekuin siirryin enemmän kouluratsastukseen. Hertalla ei ole paljoa hypätty, ei ainakaan treenimielessä, mutta kyllä se yleensä siihen syttyy aina hetken päästä kun innostuu. Aluksi se ei ole moksiskaan, mutta jossain vaiheessa hänestä kuoriutuu "estehevonen" ja hän menee niin innokkaasti, välillä osuen hyvin esteelle, välillä ei niinkään... :D

Hertan estesilmä on kyllä kehittynyt paljon kun on viitsinyt hypätä. Vuosia sitten kun Hertalla aloittelin se oikeasti lähti aina joku 5 metriä ennen estettä ja tyyli oli vähän mitä oli. Nykyään nuo kaukaa hypyt voi melkein unohtaa. Välillä saattaa tulla pieni ajatusvirhe ja H hyppää kaukaa, mutta itselläni ei ainakaan ole suurempia ongelmia päästä hyppyyn mukaan, sillä sen tuntee niin hyvin meinaako lähteä kaukaa vai ei.

Tässä myös huomaa kuinka "helppoa" hyvin koulutetulla hevosella on hypätä. Vaikka itse hyppy on hieman mielenkiintoinen, niin esteen välissä tapahtuvat tehtävät ovat lastenleikkiä. Hertta kokoaa niin helposti ja toisaalta lähtee myös eteen, joten hallinta on helppoa.
Tuomaskin sanoi, että maailmassa täytyisi olla enemmän Hertan luonteisia hevosia. Se on niin kiltti ja haluaa miellyttää. Kaiken se tekee mukisematta!

Kaikista kuvista kiitos Ella Paloheimolle!

alkuverkkaa

Aloitettiin ihan vain puomeilla

Ensimmäien hyppy. Vähän liioiteltu.. :D

 

"vesieste" meni mukisematta

Kyllä me vähän taidettiin kolistellakkin ;)

Ensimmäinen kerta vesiesteen ylitystä. Varman päälle tämäkin kovan tuijotuksen kera! :D Hertta ei onneksi oikein tajua kieltää koskaan.

Välihölköttelyä

Ensimmäinen yritys pystylle, jonka alla on LAATIKKO! Ensimmäinen kerta ikinä kun Hertta kieltää!

Laskettiin ylin puomi pois ja tultiin uudestaan, ei ongelmia! Mutta varuiksi kovaa ja korkealta yli! ;)
Katsokaa miten takajalat ponnistaa! Hyvää kyykkäystreeniä!

Lopuksi päästiin pelottavasta laatikosta yli ihan normaalissa korkeudessa. :) Hyvin kyllä köyristää selkää ettei vain hipaise! :D

Nää on jotenkin niin söpöjä, kun se ottaa varman päälle. :D 

Tyytyväinen itseensä tunnin jälkeen!

Loppuraveja

Jopa minä sain kehuja! :D Ihme.
Kuulemma näkee että olen joskus hypännyt. Sekin on kuulemma hyvä asia, että on sen verran avarakatseisuutta, että viitsii ottaa näitä estejuttuja kouluhevosenkin treeniin mukaan. Kyllä mä olen aina tykännyt hypätä, mutta en ihan kenellä tahansa. Hertalla on kyllä tosi hauskaa hypätä. Se ei ole kaikista lahjakkain, mutta siinäkin sen ihana luonne tulee esiin. Vaikkei se osaisi, niin kyllä se yrittää! Tämän kanssa hypätessä naama on kuin Hangon keksillä!

Nyt kun kerta olen vauhtiin päässyt, niin ensi sunnuntaina on vuorossa sitten Matti Eklundin estetunti! ;)
Yritän osallistua usein estetunneillekkin kun niitä joku jaksaa Erkylässä järjestää. Jos "valmennusrahastosta" jää jotain yli, niin voin hyvin käyttää ne hyppäämiseen. :)