Kootussa Ravissa

26. joulukuuta 2012

"hevosesi kuolaa ja hikoilee, ratsastat väärin"

Kyllä, otsikko sen kertoo, näin kuulin tämän kauden viimeisissä kisoissa.

Olin juuri tullut radalta, tottakai hevonen oli hikinen kun plusasteita oli noin 9 ja pitkä rata takana. Hevonen oli kuitenkin suorittanut kivasti ja voitettiin luokka. Sain myöhemmin kuulla että katsomossa oli eräs ihminen supissut "mä just luin artikkelista että hevonen ei saa hiota ja kuolata ratsastaessa. Tää hevonen on nyt tosi stressaantunut ja ratsastaja on aiheuttanut sille tarpeetonta stressiä" . Justjust...
5 min kävelyn jälkeen hevonen kuitenkin kuivui viltit päällä, mutta H on sellainen hevonen, joka alkaa kuolaamaan vain enemmän kun hommat loppuu ja varsinkin kun radalta päästään, niin se rentoutuu lopullisesti. Siltä alkaa valumaan oikein sitkeetä kuolaa kun se seistä möllöttää pihalla palkintojen jakoa odotellessa. Ohikulkijatkin naureskelivat että "kylläpäs se kuolaa" kun kuolaläntti maassa alkoi kasvaa siinä seistessä. So what? Hevonen näyttää tyytyväiseltä, vaikka se kuolaakin kuin berhandilainen.

Mielenkiintoista tästä tekee se, että silloinkuin Hertta nimenomaan toimii, on hyvä, pehmeä, liikkuu aktiivisesti ja kantaa itseään, sen suu vaahtoaa todella paljon ja se myös hikoilee yleensä melko voimakkaasti, varsinkin koko kaula on märkä, sään kohdalta se jo vaahtoaa ja takajalkojen väli on aivan hikinen.
Silloin kun Hertta ei liiku hyvin, vastustelee, on kireä/jännittynyt etc.--> sen suu on yleensä melko kuivakka ja se on hionnut vain "vääristä paikoista"hieman, eli alakaulastaan lähinnä.

Mietin asiakkaitteni keskuudessa eräällä hierontakeikalla mistä tämä "hevonen ei saa hiota, eikä kuolata ratsastuksen aikana sillä silloin se on stressaantunut"- ajattelu oikein johtuu. Pohjustuksena tälle skandaalille oli ollut se, että uusimmassa Hippoksessa oli juttua tämän ranskalaisen everstin pitämästä valmennuksesta, jossa se oli kutakuinkin ilmaissut asian näin: "Jos hevonen on kovasti hikinen, siltä on pyydetty asiat väärin ja ratsastaja on aiheuttanut stressitilan hevoselle. Jos hevonen tekee hyvillä mielin töitä, se ei juurikaan hikoile. Suu vaahtoaa vähän". Toki allekirjoitan tuon osittain, mutta tässä on taas vaarana että "kukkahattutädit" ymmärtää kyseisen lauseen väärin. Luonnossa hevonen erittää sylkeä ainoastaan ja vain SYÖDESSÄÄN, eli silloin kun se on rento ja syödä rouskuttaa pää alhaalla. Silloin kun se juoksee pakoon (eli toisinsanoen on stressireaktio päällä) niillä on suu visusti kiinni, eikä kuolaa erity. Päinvastoin. Tähän on ihan fysiologinen selitys. Sillon kun sympaattinen hermosto aktivoituu (eli taistele/pakene tilanteessa) se saa aikaan suun kuivumisen eli syljen erityksen vähenemisen. Veri menee lihaksiin pakenemista varten etc. Tätä samaa ilmiötä tapahtuu esim esiintymisjännityksessä. Jos joudut pitämään puheen ison yleisön edessä, suuta alkaa kuivata, on vaikea nieleskellä, sillä sylkeä ei erity---> KOSKA sympaattinen hermosto on aktivoituneena stressitilassa, jolloin suuta kuivaa!
Kun parasympaattinen hermosto aktivoituu (eli lepotilanne), se saa aikaan syljen erityksen lisääntymisen, ruuasulatus toiminnan vahvistumisen etc. Joten päätelmäni on, että rento hevonen kuolaa. Jos sen saa ratsastustilanteessa rennoksi, se pystyy erittämään sylkejä, kun suu on rento.

Jotkut "ääriuskovaiset" väittävät että kuolaimet aiheuttaa kipua hevoselle ja kuolaimen aiheuttama suun vaahtoaminen on merkki kivusta ja luonnossa yksikään hevonen ei kuolaa muutakuin syödessään. Kerran jopa asianomainen sanoi että "Hertta ei ole kyllä normaali", kun kerroin että se kuolaa pelkkä riimu päässä juoksuttaessa.... OMG!
Hevoset on jälleen yksilöitä. Tiedän eräänkin hevosen joka aloittaa suun vaahdottamisen jo harjatessa kun mennään ratsastamaan. Suitset kun on saatu päähän, vaahto valuu jo pitkin alaturparemmiä. Niitä suitsia oli aina kiva pestä...! Tiedän myös hevosen, joka ei kuolaa melkein koskaan, nimittäin tuo ratsastamani nuoripoika Veikko. Sillä on aina pieni huulipuna vaahdosta huulten päässä, mutta todella nihkeästi se vaahdottaa suutaan ratsastaessa, oli se hyvä tai huono sillä kertaa.

Toinen merkki omaksi puolustuksekseni, Hertta kuolaa silloinkin kun juoksutan sitä mummohölkällä pelkkä riimupäässä. Se lipoo huuliaan ja suu vaahtoaa normaalisti, silloin kun se hölköttelee rennosti. Jos H on kireellä päällä ja vetää kauheeta rallia liinan päässä, se ei kuolaa ollenkaan. So simple? Mielestäni tämä hevonen nimenomaan on parempi, mitä enemmän suu vaahtoaa. Mutta ainahan katsomossa asiat tiedetään paremmin...
Myös toinen meidän tallin hevosista, vanha estetamma, kuolaa/vaahtoaa suustaan silloin kun sillä ratsastetaan, ja sillä ratsastetaan AINA kuolaimettomilla. Joten mitenniin kuolaimet aiheuttavat hevosen kuolaamisen? Näiden kahdenkin hevosen tapauksessa, suun vaahtoamisen aiheuttaa silloin saavutettu rentous.

Toki on myös niitä, jotka hermostuessaan saavat sun vaahtoamaan vahvasti ja narskuttelevat hampaita etc. Mutta jälleen kerran, hevoset on yksilöitä. Minäkään en silti mene vieraan ratsukon kohdalle valittamaan "hevosesi ei kuolaa, et ole saanut sitä rennoksi". En voi asiasta sanoa mitään, sillä jos en tunne kyseistä hevosta ja sen tapoja, en voi tuomita. So simple. Harmillista vain, että itse joutuu välillä tälläisen arvostelun kohteeksi.  Aion jatkossakin ratsastaa Herttaa niin että sille saa tulla hiki, ja suu saa vaahdota. ;) Älkää pelätkö, se ei siihen kuole. :)



Ohessa kaksi kuvaa, jotka on otettu rauhallisen kävely/hölkkälenkin jälkeen, ihan siis vain humputeltiin menemään. Siinä näkee kuinka Hertalla suu vaahtoaa "rennon sunnuntaikävelyn" jäljiltä. Tämä on siis perustilanne kevyen liikunnan jälkeen.


Noh, tämä oli nyt tälläinen avautumispostaus, teki vain mieli kirjoittaa aiheesta, sillä siitä tunnutaan nyt juttelevan melko lailla. Tämä siis vain oma näkemykseni ja jokainen olkoon sitä mieltä mitä haluaa...Lopuksi vähän mielenkevennys kuvia Hertasta viime talven hankiriehumisesta. ;)

c Janna Pehkonen

c Janna Pehkonen

c Janna Pehkonen

c Janna Pehkonen

c Janna Pehkonen
ps. Noista kuvista on ehkä vaikea nähdä, mutta niissäkin Hertalla on pieni vaahto suupielissä, vaikka se juoksee vapaana ilman kuolaimia pellolla... ;)

21. joulukuuta 2012

Vihdoinkin Hertan selässä taas!

Tänään sitten päätin kiivetä takaisin Hertan selkään pitkän loman jäljiltä. Liinassa hepo on näyttänyt puhtaalta liikkuessaan, ja haava on edelleen auki, mutta turvotusta ja ontumista ei tosiaan enää ole. Pitkään mietin että miten mahtaa satulavyö osua haavaan, sillä jalan liikkuessa satulavyö voi hangata haavaa. Huoli oli turha, sillä haava on sopivasti sen verran alempana, että juuri ja juuri ei osu vyöhön. Ei muutakun ratsastamaan siis! :)

Piti mennä vain käyntiä ja vähän mummohölkkää, mutta hevonen tuntui siltä että haluaa mennä, niin otettiin muutamat laukatkin. Tuntuu ihan normaalilta, ihan kuin se ei olisi seissytkään melkein kuukautta. :) Tietenkin vähän "hidas" reagoimaan pohkeisiin ja aavistuksen pitkänä olisi tahtonut mennä, mutta ne hälle suotakoon toistaiseksi.

Kyllä nyt olisi tarkoitus alkaa pitämään melkein normiliikunnassa tammaa, kuitenkin niin, ettei se hikoilisi vahvasti. Haava on edelleen avonainen, joten en usko että tuntuu mukavalta jos siihen valuu hikeä. Eli kunnon treenit ja valmennukset venyy reippaasti tammikuun puoleen väliin. Josko haava olisi jo silloin umpeutunut.

Nyt ei muutakuin kentän tallaamista, eli lumihanki "treeniä" päälle kevyesti.

19. joulukuuta 2012

Kesäisiä estehyppelöitä

Sain vihdoinkin kuvat kesältä, jolloin harrastettiin Hertan kanssa ei-niin-vakavaa-ratsastamista, eli mentiin pieniä jumppaesteitä! Hertta ei mikään kovin lahjakas hyppääjä ole. Se hyppää kyllä hyvin, silloin kuin sattuu lähestymään estettä oikein. Sillä ei vain ole mitään omaa silmää esteisiin, koittaa vaan loiskia yli. Mutta nää kavalettiharjotukset oli aika hyödyllisiä jumppaamaan tuon elukan jäykkiä takajalkoja! :)

Kaikki kuvat on copyright Linda Eriksson



Se käyttää kaiken aivokapasiteettinsa sillä hetkellä tuohon tikkuun :D

Piti tsekkaa että päästiinkö todella yli puhtaasti :D

Koukistaa,koukistaa...

Suoraan kuin Polle sarjakuvista kun se karauttaa liikkeelle :D

Lopuksi oli pakko vähän tuuppailla, alkoi notkistua sen verran koivistaan!

17. joulukuuta 2012

Hertta liikkuu puhtaasti!

... Ei vielä kuitenkaan uskalla nuolaista.

Kaksi päivää olen sitä nyt liinan päässä mummohölkkyyttänyt 2 metrin hangessa (kyllä, lumen tulo ei lopu...) ja voin jo todeta että liike näyttää varsin hyvältä.
Kohta voin harkita jo laittavani satulaa selkään, pitää vaan katsastaa osuuko tämä märkivä haava mitenkään satulavyöhön liikkuessa. Ilman satulaakin voi tietenkin mennä, en kyllä tiedä haluanko. :D Ensinnäkin Hertan säkä on kuin kamelilla, joten AUTS, ja toisekseen, hevonen joka on seissyt 2 vkoa, niin ei huvita kokeilla onneaan ilman satulaa. :D Tosin pehmeä pudotus olisi tiedossa kun tuolla hangessa rämpii!

Katsotaan josko 2 vkon sisään olisi jo melkein treenit käynnissä! =) Saisi taas jotain järkevääkin tähän hevosteluun.

Ainiin, huomenna koittaa sitten mun pikku E inssi! Tosi mukava ajankohta ajaa sitäkin prkleen korttia, lunta sataa vaan lisää ja lisää... Noh toivotaan että inssimies antaa edes vähän sääliä.

13. joulukuuta 2012

Kehitys kuvina

Laitoin nyt nähtäville kuvakollaasin mun ja Hertan edistymisestä tän 5 vuoden aikana, mitä sitä olen ratsastanut. Toki Hertta teki vuonna 2008 varsan välissä, joten periaatteessa alusta aloitettiin vuonna 2009, eli yhteisiä treenivuosia on takana vain 3. Siinä ajassa on sitten kyllä mielestäni tapahtunut muutosta. Hertta on se hevonen, joka mut sai nostettua vaativalle tasolle, vaikkei se todellakaan ollut silloin aluksi mielessä. Hertasta hain mukavaa harrastekaveria/hoitohevosta ratsastuskoulun jälkeen. Kuinkas sitten kävikään...

Turhia sitä enempää selittelemään, kuvat kyllä kertovat... =D

Vähän harjoitusravia...

Laukkaa... :D

... ja lisää tasapainoista laukkaa ;)

Sitten hypätään tähän vuoteen, 2012...



Koottu laukka

Sulkutaivutus ravissa

Koottua laukkaa

Keskiravia



Ja laitetaan vielä loppuun ihan tiivistyksenä vertailukuva vuodesta 2007 ja 2012. Jokseenkin hilpeyttä herättävää. :D





Eli kyllä voin itsekkin todeta että on jonkinlaista kehitystä tapahtunut. Hertta on hevonen, joka on auttanut mua ratsastajana pääsemään tasolta He C, melkein tasolle Va A. Mukavaa on myös huomata, että tässä tapauksessa hevonenkaan ei ollut valmiiksi tasolla Va A, vaan aloittaessani sillä, se oli vahva He A tason hevonen. Yhteistyö alkoi sitten tuottaa hedelmää molempien osalta.
Toivottavasti vielä on mahdollista jatkaa kehitystä.

Toki välillä pistää miettimään, että millä tasolla Hertta olisi, jos sillä olisi alusta alkaen ollut selässä joku kunnon ratsastaja, eikä tälläinen ratsastuskouluponien kanssa plärännyt teini. Noh, mun veikkaus on, että aika korkealla.


12. joulukuuta 2012

Valoa tunnelin päässä!

Hertan jalka näyttäisi lähtevän paranemaan ilman mitään isompaa tulehdusta!

Vielä eilen näytti siltä että turvotus lähtee leviämään pidemälle jalkaa, mutta nyt kuulemma tilanne onkin toisenlainen. Turvotus on laskenut kauttaaltaan, itse haava vaan pursuaa mätää, mutta se hoituu letkutuksella.
Huh, niin huojentunut tunne! Vielä tämän viikon loppuun saa hevonen olla virallisesti kunnon saikulla, ensi viikon alusta harkitsen jo kävelyä satulaselässä. Sitä ennen viikonloppuna voisi vähän liinan päässä katsoa miten liikkuu, rauhallisuus toki muistaen.

Josko jo pikkuhiljaa voisi alkaa toivomaan, että pikaista kuntoutusta voisi alkaa suunnittelemaan vuoden vaihteen tienoille, jos sitä pääsisi sitten ensi vuoden puolella jo ihan treenaamaankin, ja ottamaan muita kiinni. :)

Vähän sekalaisia kuvia vielä loppuun, kun ei muutakaan ole ;)

Siinä vielä Hertan sirkustaiteilua viime talvelta! Josko se nyt tämän tapaturman takia oppisi vähentämään?

Riitan valmennettavat Noorat. :) Vasemmalla Noora Kiiski ja Weslana, oikealla minä ja Hertta, H taisi olla väsynyt? :D

Hertta ja Wenla , Lappeenrannassa 2012.

10. joulukuuta 2012

Ja lisää huonoja uutisia edellisten päälle...

Niinpä niin. Juuri kun edellinen sairasloma oli voiton puolella ja jo kokonaiset KAKSI kertaa pääsin selästä käsin liikuttamaan vähän ravissakin vanhaa rouvaa, niin eikös se viime lauantaina karannut kahden varsan kanssa tarhasta ja lopputulos ei ollut mikään ihana...

H on todennäköisesti hypännyt pystyyn (harrastaa sitä omaksi ilokseen aina tarhassa...) juuri aidan päällä ja pimeässä laskeutunut/kaatunut siihen päälle. Nyt on sitten oikeassa etujalassa kyynärpään kohdalla suht pieni, noin 5cm halkaisijaltaan oleva pistohaava. Se löytyi ensin ihan vain sillä, että verta oli valunut paljon jalkaa pitkin, itse haavaa ei kuitenkaan pahemmin näkynyt. Tarkemmin katsottuna ei niin pieni haava ollutkaan, sillä kun ihoa (jota oli myös rullautunut irti) liikutti, löytyi ihan kiva "onkalo" syvemmälle ihon alle. GREAT!

Ajeltiin karvoja lisää pois haavan ympäriltä jotta näkisi paremmin. Eläinlääkäriä ei tietenkään lauantai iltana saatu paikan päälle, eräs eläinlääkäri joka edes saatiin kiinni, antoi puhelimessa ohjeita, ja totesi lähinnä että ei auta kun letkuttaa vedellä kun kyseessä on pistohaava, se ei saa mennä umpeen, ettei "kapseloidu".
Nyt ei auta muuta tehdä kuin suihkutella vedellä ja sörkkiä betadinea.

Noh, seuraavana aamuna se vasta paha olikin, turposi melkein koko yläosa jalasta ja jäykkää oli kävely. Revitteli kuitenkin tarhassa lisää heti sinne päästyään. Jotain ne siellä pelkää, olisiko joku hirvi juoksennellut metän reunassa edellisenä iltana? Illalla kävin uudestaan jalkaa katsomassa ja hieno futispallohan se oli. Koko oik etujalka ottaa lämpöä ja turvotusta... Kylmäystä vaan ja huuhtelua, ei auta muu!

Kuva sunnuntailta, eli seuraavan päivän illalta, kun oli iso appelsiini Hertalla kainalossa. Haava koittaa umpeutua, mutta muuten turpoaa vain muualta. Tota sitten "tyhjennellään"


Tänään oli taas turvotus levinnyt laajemmalle, mutta "pallomaisuus" oli vähän laskenut. Ehkä se siitä lähtee liikenteeseen. Nyt sain tänään jo sormin pidettyä reikää auki, jotta pääsin suihkuttamaan suoraan suihkulla haavan sisään. Herttaa teki kipeetä, mutta ihmeen kiltti se kuitenkin on. Köyrii vaan selkää ja ähkäsee kun haavaan koskee, eli on tosi kipeä, mutta antaa silti tehä mitä vaan. Tyytyy vain kohtaloonsa. Siinämielessä ihana hevonen, ihan yli kiltti. Vielä lopuksi kun sain haavan pehmennettyä ja möinää valumaan ulos, törkin betadinee laimennettuna pullosta suoraan haavan sisään, siitä se hevonen vasta nauttikin... Seisoi kyllä niin jalat kippurassa ja olisi mieluummin väistänyt paikalta, mutta siinä se seisoi paikallaan ja ähki kun törkin haavaa... Inhottavaa, mutta ei auta kuin tehä!

Nyt sitten on meijän treenit tältä vuodelta ohi. Sinne meni toivon hivenet. Valmentajan luo päästään vasta hänen loman loputtua, ja se koittaa puolessa välissä tammikuuta. Onpahan aikaa parannella, mutta kyllä tää pistää V*****aan niin paljon...

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvia tuosta Hertan tarhakäyttäytymisestä. Kuvat on otettu viime keväänä, juuri lumien lähdön aikaan. Kuvissa näkyy myös toinen tapahtumissa mukana olleista varsoista, For Encore. eli Roope. Roopesta voitte lukea uuden omistajan pitämää blogia --> http://varsastahevoseksi.blogspot.fi/
Voitte kuvista huomata, ettei ihan hepposimmasta päästä tuo tarhariehuminen ole Hertalla, ja pystyyn hyppii juuri lähellä aitoja... :)

Tässä kyseessä itseasiassa sama kohta aidasta, minkä päälle tämä kyseinen "äksidentti" sattui... Eikä ihme! Läheltä hipoo.

Hertta on vetänyt jotain aineita... Ihan pimee...

Sirkushevoseksi?

Ja lisää loikkaa.

Ja taas saman aidantolpan päällä joka viime lauantaina kävi Hertan kainalossa... HUOH!

Hertta ja varsakaveri For Encore. Varsa tässä kuvassa hieman yli puoli vuotias.

Ja varsa meinaa saada kyytiä... Hertta ei kylläkään oikeasti potki :D Uhittelee!


3. joulukuuta 2012

PIIIIITKÄ SAIRASLOMA...

Pitkän hiljaiselon jälkeen päätinpä jotain raapustaa tänne.

H on nyt syyskuusta asti ollut jos jonkinlaisella saikulla. Perusterve hevonen jonka kanssa ei siis ikinä (koputtaa puuta) ole tarvinnut lomailla, on nyt ollut eri syiden takia peräkkäin pitkällä saikulla.

Ensin paranneltiin mahahaavaa loppukisakaudesta. Se näkyi myös kisatuloksissa kun alkoi oireilemaan... Mistään ei vaan tullut mitään. Ylläri?

Sitten kun olisi saanut alkaa liikuttaa, satula meni rikki. Vasemman puolen istuin paneeli lähti irtoamaan. On se kumma kun ei hevonen vaihtanut laukkaa vasemmasta oikealle, mutta oikeasta vasemmalle sujui ongelmitta? Taas olisi voinut katsoa peiliin ja miettiä ihan perusjuttuja hevosen outoon käytökseen. Eikä vain todeta "se on hullu". :D

Tämän jälkeen päästiin hetkeksi puuhailemaan niin paljon kun kenttä pysyi sulana talven edetessä. Kerran päästiin jopa Hyyppärään valmennuksiin ja oli koni tosi hyvä!

Tästä kaksi päivää ja vej olikin yhtäkkiä lämmin ja pientä epäpuhtautta'/ontumista liikenteessä.. GREAT! Lieneeko piein niveltulehdus. Nyt on sitten poni seisokellut 2 vkoa, ja kun pakkaset ja tämä kaamea talvi tuli, ei meillä ole mahdollisuutta kuin kävellä ympyrää kentällä...

Jalka tosin näyttää jo pikkuhiljaa hyvältä, eikä enää ontumista ole. Aloitellaan nyt vain sitten todella rauhallisesti, eli kävelyllä ja ikkuhiljaa mummohölkällä. Sittenkun lunta tulee lisää ja kenttä olisi parempi ratsastamiseen, voidaan alkaa jo melkeinpä työskentelemään. Vieroitusoireet valmennuksista ovat kovat, joten toivottavasti vielä tämän vuoden puolella päästäisiin lopettamaan tämä pitkä koko syksyn kestänyt saikku, ja alettaisiin jo treenaamaan! Ensi kaudella olisi kiva olla iskussa. :)

Ehdittiin muuten käymään seuranmestaruudet kilpailemassa ennenkuin tuo koipi alkoi oireilemaan! Tuloksena luokan voitto ja seniorimestaruus voitto! ;) Pokaalinkin sain, en tosin tajunnu ottaa siitä kuvaa.. :D





Hertan sairastaessa keskityin vähän enemmän näihin nuoriin ratsastettaviin, eli Veikkoon ja Roxyyn. Tässä kuva Roxysta maneesikäynnillä. Roxykin palailee sairaslomalta ja tämä on eka kerta minä selässä sairasloman jälkeen.

Hienosti 4 vuotias tamma liikkuu! Kuvaaja Laura Vivolin






Pahoittelen kirjoitustaukoa, meni vähän maku kun kisakausi päättyi surkeasti ja tuli kaikennäköistä sairastelua. Aikaani kulutin sitten töissä ja koulussa niin ettei aikaa jäänyt kirjoitteluun.

Kun katselin käyntimääriä sivuillani, niin eilen on ollut jokin ihme kävijäpiikki? Pisti epäilemään onko Hevostalli netissä jotain kamalaa juorua liikenteessä. :D