Hertta jo parempi

Ehkä selvittiin säikähdyksellä?

Hertta oli jo lauantaina tosiaan jalkansa kanssa paljon parempi. Olihan se ihan pallojalka vielä silloin mutta se ei enää ollut kipeän oloinen. Ravasi suoralla ainakin puhtaasti kun perjantaina se oli ihan könkkö. Nyt eilen maanantaina turvotus on melkein kokonaan poissa! Nestettä näkee vielä polven etupuolella ja vähän sääreen valuneena, mutta ylempää se on jo aika kuiva. Verisuonet ovat vähän vielä pinnassa. Hertta ravaa puhtaasti ja ei arista painelua polvitaipeesta, mihin se perjantaina ei antanut edes koskea.

Hertta on kyllä kävelyllä edelleen ainakin tämän viikon loppuun. Kipulääke lopetetaan tänään. Seuraillaan tilannetta kun viimeisetkin nesteet lähtevät jaloista. Kylmäystä ja kävelyä siis vielä tämä viikko tiedossa, mutta nyt tänään ajattelin mennä jo selästä kävelemään. Itse olen flunssassa joten en voi itsekään kuin istua seläsä ja kävellä (sekä yskiä). Tunnen selkään hyvin käveleekö se normaalisti. Selästä käsin sitä voi myös näppärästi jumpata. Itseasiassa tällaiset käyntilomat kannattaa käyttää hyödyksi. Vai kuinka moni treenaa pelkästään käyntiä tuntia päivässä? ;) Se on oikeasti hyödyllistä.

Hertalla olisi ensi viikolla taas iilimatohoito. Ensin ajattelin että perun hoidot tämän tapaturman takia, mutta sitten mietin että iilimadot voisivat olla tähän hätään oikein hyvä juttu tuohon polveen!

Hertta on siis nyt kerran hoidettu iilimadoilla kraniosakraaliterapian yhteydessä 2 viikkoa sitten. Hertta oli tuolloin kyllä liikkunut tosi kivasti, eikä ollut tuntunut selkään mitään jumituksia, joten vähän mietin onko matohoito turhaa. Ei se kuulkaa ole!

Suurin ero mikä oli, oli jaloista nesteiden pois lähtö! Hertalla on luonnostaan hyvin kuivat jalat, mutta takajaloissa sillä on täyttyneet jännetupet. Tämä on siis oikeastaan ollut sillä aina. Ne lähtevät toki aina liikutuksen aikana. Hertta sai yhteensä neljä matoa. Kaksi ristiselkään molemmin puolin (toinen pari milliä taaemmaksi kuin toinen, näin saatiin vaikutus kohdistettua oikealta puolelta selkään ja vasemmalta puolelta vasemman takajalan hermoihin) ja kaksi muuta matoa juurikin takajalkojen vuohisnivelten päälle.

Kaikista muista paikoista verenvuoto matojen pois ottamisen jälkeen oli hyvinkin runsasta (hyvä!) mutta oikea takanen oli tukossa, eikä sieltä tullut niin paljon verta. Tästä jalasta mato päästikin ensimmäisenä irti. Hertalla tosin on nyt oikeassa takasessa riviä, joten se voi selittää nyt sen jalan tukkeutumisen.

Isoin ero tosiaan oli että nuo Hertan kroonisesti täyttyneet vanhan hevosen jännetupet sulivat! Madot oikeasti auttavat tosi tehokkaasti turvotuksiin ja niiden poistamiseen. Kaverini hevosella oli pieni jännevamma toisessa etusessa, ei vaivannut muuten, mutta jänteen päällä oli pieni kohouma. Hän hoidatti YHDEN kerran iilimadolla sen kohdan, ja se kohouma hävisi kokonaan, eikä koskaan tullut takaisin.

Kaksi matoa ristiselän tienoilla. Jos tarkkaan katsoo, niin ne eivät ole samalla linjalla keskenään molemmin puolin selkää. Tarkkaa hommaa niiden sijoittaminen, jos haluaa tietyt vasteet

Oikea takajalka. Kuvassa näkee vähän tuota täyttynyttä jännetuppea. Ei se tuon enempää ole täyttynyt, on niitä pahempiakin nähty, mutta madon jälkeen se oli paljon tyhjempi.
Tuossa huomaa myös kuinka karvat ajellaan ihan ihoa myöten pois siitä kohtaa mihin mato laitetaan jotta se pääsee kiinnittymään. Punaiset pisteet ovat sitä ihme ihottumaa/riviä mitä Hertta on nyt tehnyt tuohon jalkaan, ne eivät tulleet sheivauksesta tai madon puremisesta. 

Iilimadot imevät verta noin 15 grammaa, mutta samalla ne erittävät sylkea kohdekudokseen ja verenkiertoon. Sylki sisältää noin 120 erilaista ainetta, esim. hirudiinia (tästä nimi hirudoterapia, tätä samaa ainetta on myös lääkevoiteessa Hirudoid Forte), joka estää pinnallisten hyytymien muodostumista ja se liuottaa jo syntyneitä veritukoksia. Sylki sisältää myös hyaluronihappoa (tuttu varmasti monille nivelonogelmista kärsiville, tätä voidaan piikittää suoraan niveleen klinikalla tai sitten sitä syötetään eri nivelvalmisteiden kautta). Sylki myös puuduttaa, jolloin hevonen ei huomaa enää puremakohtaa. Aluksi Hertta yritti jaloissa olevia matoja vähän potkia kun ne purivat kiinni, mutta hetken kun ne siinä hengailevat ja sylki alkaa vaikuttaa, ei Hertta enää huomannut mitään. Hoito ei satu, mutta varmasti "kutittaa" puremisvaiheessa.

Ällöttäviähän nuo ovat. Kovasti Pekka yritti rohkaisemaan ottamaan jo syöneen madon käsille, koska silloin se ei pure kiinni. En suostunut! :D

Niistä tulee niin isoja ja lihavia kun ne ovat imeneet itsensä täyteen verta. Aluksi ne näyttää sellaisilta mustilta pieniltä madoilta, mutta sitten kun ne ovat täynnä, ne ovatkin vihertäviä oranssein pilkuin...

Eiköhän tuohon vammajalkaan saada nyt tässä alkuvaiheessa hyvä vaste iilimatohoitoon! Eikä edes ollut huuhaata. :P

Kisakausi loppui sairaslomaan...

Noniin. Näin ne hevoset muuttaa suunnitelmia.

Meidän kisakausi onkin nyt ohi. Emme lähde Ypäjälle Intermediate II luokkaan. Hertta on nyt toistaiseksi KKK hoidossa, eli kylmää, kävelytystä ja kipulääkettä.

Perjantaina olisi ollut viimeinen ilmoittautumispäivä Ypäjän kisoihin. Tulin illalla tallille ja hain Hertan tarhasta. Ihmettelin miksei se tullut mua vastaan. Kääntyi kyllä kohti, mutta jouduin itse kävelemään sen luo. Se käveli puhtaasti, mutta ihmettelin miksi se kävelee mun takana, eikä vieressä.

Noh, kun aloin kavioita putsaamaan ja otin loimet pois niin huomasin mistä kiikastaa.

Hertan oej polvi oli aivan tukki. Koskea se ei antanut polven takapuolelta, eli polvitaipeesta. Turvotus ja kuumotus oli kovaa juuri polven kohdilta, mutta se nousi myös ylös päin noin 20 cm ja alaspäin noin 5 cm. Turvotus kuitenkin loppui näiden rajojen kohdalla kuin seinään. Muualta jalka oli kylmä ja kuiva. Eli ei ainakaan onneksi jänteessä ollut mitään...

Perjantaina tuoreeltaan vamma kun löysin sen...

Lauantaina jalka oli jo selvästi vähemmän turvonnut, mutta kyllähän tuosta näkee selvästi millainen pallo tuo polvi vieläkin on. Koko sääri on myös nyt tasaisen paksu, mutta sen onneksi tiedän että vamma ei ole siellä. Nesteet vain valuvat alaspäin.

Perjantaina se kyllä ontui ravissa selvästi, käynnissä meni varoen mutta suht puhtaasti. Mitäs tässä voi muutakaan tehdä kuin kävelyttää rauhassa ja kylmätä. Onneksi tämä ilmeni perjantaina eikä lauantaina, sillä ehdin peruuttaa heti kisat ilman että olisin joutunut maksamaan mitään. Eläinlääkärit sanoo kaikki samaa "kävelytä, kylmää, kipulääkettä", joten kukaan ei ole tullut vielä katsomaan. Toisaalta turvotuksen takia eipä ultrallakaan mitään näe. 

Onneksi lauantaina kun menin Horse Shown jälkeen tallille kävelyttämään, turvotus oli valunut alemmas ja H käveli ja ravasi jo puhtaasti. Ilmeisen kova mustelma kyseessä, en tiedä mihin se on itsensä ripustanut tarhassa, vai onko potkaissut itseään riehuessaan takajaloilla. 

Minkäänlaista päällistä vauriota ei näy, ei haavoja, ei edes karvat rutussa mistään!

Katsotaan nyt miten tämä tästä etenee. Kisakausi loppui nyt, joten eipä tässä ole mitään kiirettä...

Hertta on aina ollut mestari telomaan itseään. Se on niin kova riehumaan silloin kun riehututtaa... Pari vuotta sitten sama jalka koki kolauksen kun Hertta seivästi itsensä hyppimällä pystyyn aidan päällä ja laskeutumalla pystytolpan päälle. Lopputuloksena 2 viikon sairasloma ja koko tarhan lauma karkuteillä pihalla. 

Siinä Hertan omakustanteinen lävistys nuoruusvuosina... Tuo haava oli tosi syvä ja se piti pitää auki jotta mätä pääsee valumaan ulos. Ei muutakuin aina letkutusta vedellä haavan sisälle ja betadine pesua. Kauhean kiltti hevonen, vaikka kuinka oli kipeä niin aina se antaa tehdä kaiken.

En ymmärrä tätä sen harrastusta.
Kyseissä kohdassa Hertta juurikin myöhemmin sitten teloi itsensä

Hertta on aina ollut kova riehumaan. Vaikka se on nykyään jo lähempänä 20 ikävuotta, se riehuu edelleen! Toki PALJON vähemmän. Ennen se oli päivittäistä, nyt enää viikoittaista. Toki joukossa tyhmyys tiivistyy, ja nuorempana se riehuminen lähti aina herkemmin liikkeelle. Jos joku tarhakavereista aloittaa, täytyy ehdottomasti kaikkien lähteä mukaan!

Sen siitä sai taas kun ei kiedo kuplamuoviin ja pumpuliin hevosta! 

Hans kehittyy huimaa vauhtia!

Pikkumies etenee treeneissään todella hyvin. Taru kävi meitä pari viikkoa takaperin jälleen kuvaamassa ja tulipa mieleen että kannattaa ottaa siitä nyt rakennekuviakin muistoksi ja voi niitä sitten verrata kun se on aikuinen. 

Kuvia katsellessa kuitenkin tajusin kuinka paljon koko herra on muuttunut! Siis Hans on aina ollut pieni ja kapea, enkä ole mitenkään isoa eroa mielestäni huomannut nyt tämän 4 kuukauden aikana mitä olen sitä ratsastanut. Toki olen huomannut ratsastettavuudessa eron. Se on saanut voimaa ja tasapainoa lisää. Tämä näkyy selvästi ravissa, se ei ole niin kipittävää enää ja se kehittyy siinä kokoajan. Keskiravit alkaa ja päättyy tasapainossa, eikä rojahtaen tai kiihdyttäen. Laukanvaihdot suttaantuvat kokoajan parempaan suuntaan... jne. Nämä ovat selvästi olleet parempaan päin mutta kyllä sen koko ulkomuoto on ihan eri luokkaa kuin aluksi! 

Ratsutukka tuo heti enemmän kaulaa esille ja jotenkin aikuismaisemmat piirteet
Kuvat on ottanut Taru Arola

Toki täytyy muistaa että pitkä kuljetus Portugalista Suomeen ja vielä keväällä tammojen pahimpaan kiima-aikaan saavat nuoren orin helposti stressaantuneeksi. Uusi koti, kokonaan uusi elinympäristö ja ihan erilainen hevosenpitokulttuuri on varmana saanut Hansinkin vähän hämilleen. Nykyään se syö ja paremmalla ruokahalulla ja on selvästi kotiutunut. Se laihtui matkan aikana aika paljon ja nyt kun katsoo niin se alkaa saamaan massaa ihan orin lailla. 

Portugalissa kuulemma ratsuikään ehtineet hevoset eivät pääse ollenkaan ulos ja niillä ratsastetaan pitkälti maneeseissa. Varmasti yhtäkkiä tarhaaminen ja ulkonaolo tuo pientä stressiä, mutta kaikkeen onneksi tottuu. Portugalissa Hans eli vanhempien orien keskellä, Suomessa vastassa onkin yhtäkkiä sekalainen seurakunta ja niitä tammojakin yhtäkkiä kuhisee nurkissa. Vaikka Hans on hyväkäytöksinen ja pehmeä ori, niin kyllä se täytyy muistaa, että ori on aina ori. Kuvistakin näkee että koko hevonen voi hyvin kun ulkomuoto on muuttunut noin paljon.

Laitanpa tähän vertailukuvia kuvateksteineen. Yritän vähän avata sitä mitä minä näen ja koen kuvien avulla ja kuvatekstein selvennän, jos joku ei hahmota itse. Kannattaa harjaannuttaa silmää hevosten liikekuvilla, mikä on plussaa ja mikä miinusta! Sitten tietää paremmin mitä itse lähteä hakemaan ja voi "makustella" sitä tunnetta miltä se tuntuisi oman ratsun selkään.

 Otetaan ensin laukkakuvat:

Kesä

Syksy

Sitten  ravikuvat:

Kesä

Ensimmäisiä kertoja Hansin kanssa.

Ei ihan rehellistä kuolaintuntumaa, takajalat eivät työnnä kohti kuolainta, ja kuolaimesta ratsastajan käteen.
"Broken neck", eli kaula on korkeimpana kohtana ja se "naksahtaa" tuosta keskeltä. Se ei ole tasaisen pyöreä kauttaaltaan.

Tein alkuun paljon Hansin kanssa johtavia ohjasotteita, sekä avoja, jotta saisin sen "connectionin" takajaloista kohti kuolainta ja kaikki siltä väliltä matkalta ylös, "up".
Eli suosittelen jos hevonen on kuolaintuntuman pakenija ja se painaa selkää alas, tee johtavia ohjasotteita, paljon kaaria ja ympyröitä ja ajattele niiden aikana avoa. "Kaiva" sisätakajalkaa rungon alle, kohti tuntumaa.

Syksy:

Hevonen polkee paljon paremmin rehellisesti alleen ja selkä on ylempänä

Ravi etenee ja työntää, siinä on ilmaa alla.

Työntö takaa on niin paljon parempaa ja ajatus "nenä eteen". Hans tulee kohti kuolainta niin pitkälle kuin annan sen tulla!

Hansin ilmekin on nykyään positiivisempi, se on korvat tötteröllä ja rinta rottingilla! Ei niin "heiveröinen enää". 

Tässä keskiravia, aika hieno!

Harjoitusravissakin on nykyään paljon helpompaa istua, ravi ei heti katoa kun istuu alas vaan Hans jaksaa kantaa. Tästä olen Charlotte Dujardinin kanssa samaa mieltä, että alas istumista ravissa ei välttämättä kannata tehdä nuorilla hirveästi, ennenkuin ravi oikeasti kantaa ja selkä toimii! Teen pienissä pätkissä harjoitusravia. Tahdon muokata ravia niin että se ei enää muutu keventäessä tai istuessa alas. (Kuvissa muuten Charloten suunnittelema ihana treenipaita Kingslandilta, ostin tämän ihanan paidan Horseriderista, täältä, *KLIK*, voin suositella lämpimästi! Teknistä materiaalia, poistaa tehokkaasti kosteuden. Ja on muuten tyylikäs paita arkikäyttöönkin...)

  Ja vielä lopuksi lokakuun 2016 rakennekuva. Tätä vertailen sitten vaikka puolen vuoden päästä. :)

On se komea!

Olen niin tyytyväinen tuon oripojan kehitykseen tämän 4 kuukauden aikana mitä olen sen tuntenut. Tästä tulee hieno peli! Mitähän se mahtaa olla puolen vuoden päästä tai vuoden? Jos se tätä vauhtia kehittyy niin aika makee... ;)

Ainossakin on kävelykone........

... ja sehän on Hertan lemppari! Suorastaan... :'D

Hertta tosiaan pelkää kävelykoneita. Aina on pelännyt. Pahimpia ovat Ypäjän ja Keisarinmäen koneet, Ainossa sentään oli hiljainen kävelykone, mutta se ei näköjään helpottanut yhtään asiaa. Saavuimme Ainoon hyvissä ajoin ja Jonna meni taluttelemaan Herttaa käsihevosalueelle. Siinä aika vieressä oli tämä maaginen kävelykone päällä... Sanotaanko näin että Hertan häntä kaartuu ylös kuin arabilla konsanaan! Jotain positiivista. Jalatkin nousee kevyesti... 

On se jännä. Laaksolla kesällä mun poikaystävä joka ei ole ennen pitkällä tikullakaan koskenut hevosiin, piteli Mummoa ihan rauhassa kiinni kisa-alueella. Eipä olisi tullut tänään mieleen antaa Herttaa harjoittelijan käsiin! :D

Jos jotain Hertta oikeasti pelkää niin noita kävelykoneita. Se ei vaan voi käsittää niitä. Meillä ei kotona ONNEKSI ole kävelykonetta, se ei ole tottunut niihin. Mun oli pakko jättää Jonna taluttelemaan Herttaa (tai oikeastaan pitelemään ilmapallosta kiinni ettei ihan karkaa taivaantuuliin) ja mennä itse sound-chekkiin maneesille. Hertan omistaja jäi varuiksi kentän porteille, ettei Hertta ainakaan juokse pois jos se irti pääsisi. Onneksi Hertta ei ikinä revi ja riuhdo vaikka se hyppisi ja poukkoilisi kiihtyessään. Se on niin kevyt suusta, ettei paine oikeastaan kasva, joten en usko että se irti itseään repisi, mutta mistä näistä hevosista ikinä tietää. 

Sound-chekin jälkeen tulin käsihevosalueelle ulos ja päätin että nousen selkään ulkona ja yritän vähän tehdä jotain hommia ulkona ravissa että H rauhoittuu. Selkään kun pääsin niin eihän Hertalla ollut kuin piaffi ja passage. Tosin käytin tilaisuuden hyödyksi ja treenasin sitten niitä kun Hertta oli niin pörheänä että tuli aika makeita askelia! 

Kävelykoneen ohi päästiin sitten talutusratsastuksessa...

Kahden viikon päästä Ainossa on laatuarvostelut, paikka kuhisee nuoria hevosia. Herttahan menisi hyvin joukkoon sinne hillumaan ja puhisemaan!

Verkassa Hertta ei aluksi edes oikein pystynyt kävelemään kun se oli nini jännittynyt. Kyllä se kuitenkin rentoutui miljoonien siirtymien (ravi-käynti, tai ravi-ravi) avulla. Silloin kun H on pinkeä, teen pidemmän verkan mutta rauhassa. Teen aina jonkun asian tai kuvion ja sitten taas taputus ja kävelen. 

Tänäänkin kävin kaikki ohjelman asiat läpi kerran tai pari, ja sitten jälleen käveltiin. Herttaa on ihan turha juoksuttaa puhki. Se ei meinaa väsy ja se vaan kerää kierroksia enemmän ja jännittyy entisestään.

Tämä taktiikka toimi tänäänkin ja verkassa alkoi olemaan tosi kivoja pätkiä paikoitellen mitä Hertta nyt vaan sillä kunnolla pystyi esittämään! Ravissa tykkäsin sen takajaloista, se oli aktiivinen kintereestä. Toki malttia saisi olla lisää, Hertta helposti lähtee haipattamaan ja silloin meno on epätasaista ja se pyrkii etukenoon. Rauha on se mitä tarvitaan!

Lopuksi teinkin ennen radalle menoa passage-lisättyravi- passage siirtymiä. Siinä H menee eteen ja tulee takaisin. Se joutuu odottamaan, mutta myös lähtemään. 

Rata meni ihan ok, mutta olihan Hertta taas vähän kireämpi ja jännittyneempi kuin verkassa. Aina se on haastavaa kun verkkatila vaihtuu areenaan, eikä areenaan päässyt ollenkaan tutustumaan ennen suorituksia. Se olisi ollut plussaa! Hertta ei kuitenkaan kyttäillyt suorituksen aikana enää, sillä ehdin vähän käydä näyttämässä sille tuomaripöytiä yms. Käyn aina tuomarinpäädyssä pyörimässä ja pysähdyn tuomarin eteen taputtelemaan Herttaa. Sen jälkeen se uskaltaa mennä paremmin niitä kohti.

Mulla oli vähän ongelmia pysyä välillä musiikissa. Hertan liikkuminen on sen verran muuttunut että se ei enää kipitä niin pahasti radalla. Välillä jäin musiikista vähän jälkeen ja sitten huomasinkin olevani edellä. Ensi vuodelle JOS pääsen GP-küriä menemään niin saan onneksi tehdä uuden kürin, niin enköhän saa sen sopimaan sen hetkiseen tasoon paremmin.

Mitään isompia rikkoja ei sattunut radalla ja vaihdot olivat taas varmat! Jee! Se on ollut niin sekaisin vaihtojen kanssa, mutta arvasin että kun annan vaihtojen olla, ne tasaantuvat ja niin kävi. Ei mitään ongelmia vaihdoissa. Helpolta tuntui. Piruetitkin olivat ihan ok, mutta vähän tökkiviä, en saanut sitä niin pehmeäksi niihin.

Lisäykseen lopussa tuli harmillinen pienen pieni tahtirike, joka veti pisteitä turhaan alas. Sijoitus oli ensimmäinen ei-sijoittunut todella pienellä prosenttierolla, eli valkoinen ruusuke jäi karvan päähän! Mutta jotenkin mä olen silti niin tyytyväinen. Ajattelin jo mielessäni katastrofia kun Hertta pisti niin ranttaliksi aluksi, mutta kauhean kiltisti se on kuitenkin töissä! Toki kun se on jännittynyt, niin meno on vähän tikittävää ja ei niin wow, mutta kaikki asiat tulee korrektisti. Se viimeinen silaus vain jää tekemättä, ja aina numero on 1 pisteen verran matalampi kuin mitä se voisi olla.

En jotenkin tohdi ajatella että "laitanpa sen nyt menemään", vaan pikemminkin tulee tunne että "katsotaan miten saan sen pidettyä eheänä". Ehkä tässä olisi mulla kilpailuvietissä parannettavaa, mutta Hertan kanssa on oppinut että ei sitä vaan "voi laittaa menemään". Se mennään sillä mikä on päivän kunto ja that's it!

Taru Arolan kuvat!

Tässä lopuksi vielä pari videonpätkää verryttelystä. Kokosin nämä videot yhteen mitä Jonna oli kuvannut ja laitoin aikajärjestyksessä.

Tämä on kai tämän lajin suola, ei ne hevoset tiedä yhtään onko kuinka tärkeä kisa kyseessä ja jos jännittää niin sitten jännittää! Ratsastajan täytyy ottaa se mitä otettavissa on, mutta jos tilanne on että "ei tänään", niin sille ei voi mitään! Helposti näkee Hertan korvien ja hännän asennosta ensimmäisenä onko se rento vai ei. Silloin kun sillä on kokoajan korvat tötteröllä, se vähän yrittää vain pälyillä ympärilleen ja jättää mut vähän huomiotta. Periaatteessa parempi kun sen korvat on hieman mua päin. Silloin se kuuntelee tosissaan mua. Käynnissäkin huomaa kuinka se yrittää nostaa päätä ja vain katselisi maisemia kun on niin jännää. Käynti on lyhyttä ja irtonaisuus jää jännityksen vallassa jonnekkin. Käynti ei veny. Pitäähän sitä toki katsella ympärilleen, jos vaikka pantteri hyökkää...
Ehkä parempi onni ensi kerralla!

Tässä rata nyt toivottavasti Full HD laatuisena.

Hertta tässä vielä moi!
Ihan vaan näin vinkkinä kaikille mun hevoskamuille, että noilta kävelykoneilta välttyy kun tarpeeksi kaukaa ja ajoissa lähdet kuuta kiertämään kiertoradalle! Jos et pääse (jonkun epämääräisen painolastin ansiosta narun päässä) karkuun, niin selviät hengissä kunhan olet tarpeeksi nopea, potkaiset vaikka sitä päin ja hypi vähän ilmaan siinä samalla. Se kone on aika kankea ja hidas, eikä ehdi syödä sua. Tänään todistin jälleen kuinka koneessa olleet kaksi hevosta joutuivat syödyiksi. Ilmeisen hitaita kavereita olivat kun eivät edes yrittäneet karkuun tai sitten eivät vain ehtineet reagoida tarpeeksi ajoissa. Kun palasin radan jälkeen takaisin autoille ja jouduin ohittamaan tämän koneen uudestaan, se olikin jo unten mailla ja ne kaksi hevosta olivat poissa, gone, forever. Niitä ei enää näkynyt. Mikä sääli menettää kaksi lajitoveria tuollaiselle vehkeelle, mutta minkäs teet kun muut eivät ole yhtä nopeita ja teräviä kuin minä! 
Ei mulla muuta. Ihan tällain vinkkinä vaan!
T. Hertta

Ainossa oli kyllä ihan huippua kisata. Nämä olivat ihan 5-tason kilpailut ja meininki oli kuin kansainvälisissä kisoissa! Huippu puitteet ja todella ammattimainen meininki. Katsojiakin oli aika paljon koulukisoiksi! Mikäs siinä tuollaisiin puitteisiin tulla seuraamaan kisoja. Toivottavasti Ainossa järkätään vielä lisää koulukisoja. Varmasti tullaan toistekin!
Meillä ei enää olekaan kuin yhdet kisat tälle kaudelle ja ne on 29 päivä Ypäjällä. Siellä olisi Inter II. Jos Hertta on yhtään energioissaan, niin ei ainakaan pitäisi tulla huonoja numeroita piaffeista ja passageista... ;)
Jotenkin tämän vuoden kisakausi jäi hirveän lyhyeksi meidän osalta. Pääsimme aloittamaan vasta heinäkuussa ja nyt ne jo loppuu! Toivottavasti ensi kausi on vielä parempi.

Huomenna Ainoon!

Enpä ole koneen äärelle koko viikkona ehtinyt! Vähän jäljessä siis keskiviikolta TDF treenipostaus. Vietin tosiaan keskiviikkona kesälomapäivää ja suuntasin TDF treeneihin Espooseen. Kun kerta nyt sunnuntaina olen menossa Ainoon kisaamaan Inter I Küriä, teimme Inter I asioita niinkuin ne mun kürissä tulee. Emme käyneet koko ohjelmaa läpi, mutta näytin kaikki oleellisimmat linjat ja kuviot miten ne teen ja miltä ne näyttää.

Mulla on siis mun viime vuoden Small Tour küri käytössä. En ehtinyt lähteä muuttamaan sitä, sillä tosiaan viime metreillä päätin koko osallistumisestani Ainon kisoihin (72 euroa kansallisesta startista on aika suolainen hinta omasta mielestäni... :D ). Kuitenkin päädyin lähtemään että saan ratoja alle ennen Ypäjän Inter II koitosta lokakuun lopulla. Toisekseen en ole ikinä päässyt ratsastamaan Ainossa, niin nyt on tilaisuus nähdä sekin paikka hevosen selästä käsin. Itse asun ihan lähellä kisapaikkaa, mutta hevonen toki pitää hakea Hyvinkäältä asti. Tyhmää seilata edes takas. ;)

Takaisin TDF valmennukseen...

Aloitimme piruettien tekemisellä. Ohjelmassani piruetit tulee keskilinjalla, about keskellä heti alkutervehdyksestä. Toinen sitten myöhemmin mutta samalla linjalla.

Muuten kaikki ihan ok, mutta Janne antoi hyviä vinkkejä millä saatiin kokonaisuutta hiottua sujuvammaksi. Hertan kanssa ongelma pirueteissa on sen kiirehtiminen. Se niin mielellään tekee "kaikki tässä ja nyt nopee kiitos hei". Se jää jopa liian paikalleen. Kun tulen piruettiin, toki kokoan selvästi ja valmistelen ajan kanssa. Pari ensimmäistä askelta käännän normaalisti, mutta sen jälkeen mun täytyykin ajatella jo isompaa piruettia tai jopa kuin ratsastaisin harjoituspiruettina lopun!

Kun ajattelen "liian isoa piruettia", itse asiassa siitä tulee parempi. En saa sitä kuitenkaan niin isoksi, että tuomarit kommentoisivat "liian iso", koska H kyllä yrittää änkeä sitä pieneen tilaan. Tullaan kultaiseen keskitiehen: Hertta sanoo pieni piruetti, minä sanon iso. Lopputuloksena on sopivan kokoinen... ;)

Sellainen piruetti jossa H ei mene liian pienelle ympyrälle, jolloin laukan laatu säilyy paremmin ja ulos ratsastaminen on mallikkaampaa!

Tämä toimi hyvin. Eli nyt radalla mun täytyy ajatella vain kaksi ekaa askelta piruettia, ja loput ajattelen jo ulos ja ratsastan "harjoituspiruettia" mukamas.

Kaikki kuvat Taru Arola!

Laukassa aluksi kun menimme ympyrällä Janne heti huomatti "Nenä eteen, se pyrkii kuolaimen taa". Janne on kyllä todella tarkka.

Aluksi piruetit olivat liian kiireisiä juuri tässä vaiheessa kun ollaan puolessa välissä piruettia. Mun täytyi estää Herttaa kääntymästä, ja ajatella sitä isommalle piruetille.

Piruettia vasemalle, viimeiset askeleet ennekuin ratsastetaan ulos. Tässäkin  vain olen tosi tiukkana Hertalle että "O-D-O-T-A!"

Tämän jälkeen kävimme läpi avot ravissa. Mulla ne tulee myös keskilinjalla selkä tuomareihin päin. Tulin kuitenkin suoraan Jannea kohti, jotta hän näkee ne edestä. Ensin tulee keskilinjalla vasen avo, ja keskellä vaihdan suoraan oikeaan avoon. Tässä tulikin isoin ahaa-elämys!

Mä olen jotenkin ajatellut kun ratsastan avoa keskilinjalla, että pidän Hertan lavat (ja siis itseni) keskilinjalla, ja takaosa on vähän ulkona. Mun täytyykin ajatella että Hertan takajalat on keskilinjalla! Etuosa ja minä ollaan siis vähän keskilinjan sivussa. Tottakai näinhän sen pitäisi mennä... Normaalistikkin avossa ratsastan etuosan sisään, eikä takaosaa ulos. En sitten tiedä, miksi jotenkin puolivahingossa keskilinjalla ratsastan juuri väärin, eli valutan takaosan ulos? Ei se auta vaikka ratsastaisin etuosan "sisälle" kun sijoitan sen väärin! Vaikka sen takaosanhan pitää jäädä alkuperäiselle linjalle, koska siirrän etuosan siitä alkuperäiseltä linjalta pois? Tyhmä minä. Kuinka saatoin :D

Tämän huomion kun Janne sanoi, niin avot oli tietenkin heti korrektimmat. Oikeassa avossa saisin taivuttaa vähän enemmän, ja mun täytyy ajatella vähän hitaammaksi Herttaa, koska sen niin helposti lähtee kiihdyttää vauhtia jolloin tulee epätahtia taivutukseen. Helpompihan se on vaan ajatella "vauhti korjaa virheet",  jos Hertalta kysytään...

Sitten kävimme sulut läpi ravissa.

Sulut tulevat mulla niinkuin GP:ssä, eli puolirataleikkaa siksakkina. Kuitenkin taidan tehdä ne vähän uran sisäpuolella (tämä näyttää paremmalta tilan käytöltä, kun menee mahd vähän uran kautta) ja toisekseen saan sillä vähän helpotettua linjaa. Mulla on enemmän aikaa taivuttaa H kunnolla ja tehdä siksakin aikana tulena taivutuksen vaihto rauhassa. Ei tartte tähdätä ihan uralle, vaan vähän sisälle!

Tässäkin oikealle mun täytyy taivuttaa Herttaa enemmän, mutta se ei saa lähteä juoksemaan. Se niin lähtee mielellään vaan keskiravimaiseen paraatiraviin, mutta vähempi on enempi tässäkin asiassa.

Koskakohan tuo Mummo vähän alkaisi hidastamaan tahtia...?

Välillä on vähän kiihdyttelyongelmia, kun H niin tahtoisi vaan mennä mennä mennä ja vielä kerran mennä, niin se tulee vähän liikaa ohjaa vasten. Ei tuntuma nyt kovalta tunnu, mutta H "painaa". Sen pitäisi liikkua vähän vähemmän jolloin tulisi painoa enemmän takajaloille eikä ne "työntäisi" niin raivolla kohti etuosaa ennekuin se ehtii alta pois!

Raviin alkoi löytymään tasapainoa pikkuhiljaa kun meno rauhottuu!

Sulkua oikealle niinkuin se kürissä tulee. Vanha mummo vielä venyy ja paukkuu!

Sulku vasemmalle. Se on Hertalle helpompaa, eikä se yritä juosta siitä läpi.
Huomaa muuten näistäkin ravikuvista varsinkin, kuinka aikajärjestyksessä ollessaan Hertan asento ja kokoaminen paranee. Sen niska nousee korkeimmaksi kohdaksi, eikä se ole niin matala edestä kun vertaa alkupään kuviin. 

Lopuksi kävimme sarjat läpi niinkuin ne mun ohjelmassa tulee. Tulin kerran kakkoset ja kerran kolmoset ja ne onnistui hyvin. Janne sanoikin että eihän niissä vaihdoissa ollut nyt mitään ongelmaa, toisinkuin viime kerralla! Sinäällään ihmettelin että kuinka Janne muisti viime kerran treenit sillä niistä  on kuukausi aikaa! Meillä tosiaan meni ykkösten treenaamisen takia vaihdot ihan sekaisin. Hertta alkoi jännittymään niissä. Olen jättänyt sarjat kuukauden ajaksi kokonaan pois ja kuten arvasinkin, niin nyt niissä ei ole ongelmaa. Toki H vähän on innokas niissä, mutta nyt se taas on itsevarmempi niissä ja vaihdot ovat isoja, eikä niin kireitä. Emme jäänet vaihtoja hinkkaamaan yhtään, koska ne tuli kivasti.

Olen toisaalta vähän tylsä tässä mun ohjelmassa vaihtojen suhteen nyt. Teen ne todella tylsällä ja helpolla linjalla, just in case. Hertalla on niiden kanssa ollut itseluottamusongelmaa, joten en yhtään ala vaikeuttamaan niitä. Onhan mulla loppulinjalla suoraan keskellä varalinja vaihdoille, ja siitä saa vähän vaikeusastettakin kun esittää ne keskilinjalla, mutta en nyt tälläkertaa kylläkään hae vaihdoilla mitään ekstraa tähän ohjelmaan.

Lopuksi menimme muutamat lisäykset... Ja kuten ilmeestä näkee, tämä on ihan Hertan lemppari kun pääsee menee kovaa... :D

Kaiken kaikkiaan valmennus meni hyvin jälleen ja Hertta oli jotenkin tosi iloisena tekemässä töitä! Se vaan ei noista lomista oikein tunnu välittävän. Tai ainakin loman jälkeen se on niin tosissaan ja tohkeissaan kun se saa mennä ja esiintyä! Toki sitähän kehutaan ihan hirveästi, niin kait se esiintyy ja tekee näitä koulukiemuroita niin kehut mielessä. Tässä muuten yksi pätkä kun yritimme kuvata Hertan hörinää ratsastaessa!

Voiko oikeasti olla positiivisempaa hevosta?

Wait for it... she is very chatty mare! 😍😂 Tässä videota Hertan hörinästä kesken treenin! Vaikea saada videolle kuulumaan, mutta hörisee myös kesken vauhdin jos taputtaa! 😂 outo 🙊🙊❤❤ #chatty #dressagehorse #dressagetraining

Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi 11. 10ta 2016 klo 10.14 PDT

Vähän ehkä lähdemme Ainoon huomenna soitellen sotaan, sillä en ole ehtinyt yhtään harjoitella küriäni kokonaisuudessaan kunnolla. Olen tehnyt  nyt tämän viikon ohjelman pätkiä, ja kerran laitoin musan kännykästäni taskussa soimaan ja kokeilin ratsastaa sen läpi pysynkö ajassa. Meidän maneesi ei ole kisamaneesin mittainen, joten vähän hankala oli pitää linjat kasassa. On mulla vielä tämä päivä aikaa katsoa vanhoja kisavideoita ja kuunnella "tärpit" musiikista ja ajoittaa liikkeet sitä kautta. Illalla toivottavasti maneesissa ei ole ketään niin ratsastan kürin läpi taas kännykkä taskussa soiden. :)

Ihan siistiä nähdä tuo uusi ratsastuskeskus ihan lähietäisyydeltä ja testaa sen huippupuitteet Hertan kanssa! Paikkahan on ihan katsojaystävällinen ravintoloineen. A-oikeudetkin löytyy, joten mun poikaystävä sanoi että hän ehkä voisi viitsiä tulla katsomaan kun kerta lähellä on ja anniskelualuekkin on... ;) (tämä oli sitten vitsi! :D )

Kaikki kunnossa

Mainitsin ohimennen edellisessä postauksessa Hertan olleen vähän outo. Se on siis ollut pirteä omaitsensä, mutta sen takajalat turvotteli yhtäkkiä mystisesti. Turvotus muistutti impparia, mutta että molemmat takajalat ja vähän yksi etujalka ilman haavoja? Silloin kun monta jalkaa turvottaa, voi kyseessä olla virus/kuume.
Eikä siinä kaikki! Kun tietenkin käytin lämppäreitä Hertalla takajaloissa, oli se suutuksissaan ilmeisesti potkaissut itseään vasempaan kintereeseen ja siitäkös tuli hieno haava! Juuri kun turvotus takajaloissa oli laskemaan päin niin vasen kinner otti sen verran osumaa että se turposi hienoksi ja tietenkin tämä sai aikaan vähän epäpuhdasta liikettä. Näin se saikku sitten jatkuu!
("Helppo homma! Ihan vaan vinkkinä jos tahdotte lomaa töistä, kerran se kirpaisee mutta sen jälkeen saat hengailla taas vaikka kuinka pitkään!" T. Hertta)

Mua häiritsi tosiaan tuo mystinen turvottelu niin että sain meidän eläinlääkärin ottamaan laajat verikokeet tulehdusarvojen varalta, vaikka muita oireita sairastumiseen ei ollut. En hysteerisenä itseäni pidä, mutta eipä ole iso vaiva ottaa pari pulloa verta. Samalla valittelin myös kuinka Hertalla kasvaa karva kauheeta vauhtia, koko ajan tuntuu että saa klipata sen. Toki talvi on tulossa, mutten muista että H olisi näin paljon tehnyt karvaa. Varuiksi otettiin myös verikokeet Cushingin tautia varten. Onhan Hertalla jo korkea ikä, joka voi lisätä taudin riskiä.

Tulokset ovat tulleet ja kaikki on täysin normaalia.
Tulehdusarvoista fibrinogeeni oli hieman koholla, mutta kuitenkin rajojen sisällä. Se viittaa siihen että siellä tosiaan oli jokin virus tulossa/menossa ohi. Cushingin taudistakaan ei ole mitään viitteitä. Maksimiarvot ovat  0-35 ja Hertan tulos oli 12,7pg/ml joten ei sinne päinkään! Tulipahan sekin selvitettyä.

Verikokeista oli hyvä myös samalla nähdä kuinka Hertalla ei ole puutosta mistään. Kaikki arvot ovat kohdillaan hivenaineita myöten, joten tietää että ruokintakin on osunut kohdalleen vaikka ns. "pahaa teollista säkkirehuakin" syötän Hertalle. :)
Mutta sanokaa mun sanoneen, se on se laadukas heinä mikä ratkaisee!

Lupa on taas jatkaa treeniä! Kinnerhaava on vielä aika iso, mutta se ei enää turvota eikä häiritse liikettä. Ei tämä 2 vkon kävely/hölkkäkuuri huonoakaan tehnyt, tuntuu että lihakset ovat päässeet kasvamaan. Eilen kävin ottamassa "eteenalas ravia ja laukkaa", mutta eihän siitä tullu mitään. Mummo kuskas mua maneesissa pitkin ja poikin ja se vaan tahtoi mennä lujaa! Mutta hei, ainakin sillä oli kauhean kivaa... :D
Ehkä se meno taas kaunistuu kun päästään treeniin. ;)

Tänään Hertalla on vuorossa kraniosakraalihoito ja siihen laitetaan samalla iilimatoja... hyi hitto mua puistattaa jo nyt. Olen vaan kuullut niin paljon hyvää iilimatohoidoista että päätinpä testata. Katsotaan tehoaako mihinkään.

Kuva villiltä maastolenkiltä maanantailta

Toivepostaukset?

Mulle on vuosien aikana postaus postaukselta kertynyt hirveesti lukijoiden toiveita eri aiheista mistä kirjoittaisin. Nyt on pakko pyytää teitä lukijoita kirjoittamaan vielä kerran mulle toiveenne! :)

En muista enää kaikkia toiveita, joten tehdään niin että kerätään tämän postauksen kommenttikenttään toiveet. Kaikkea en voi luvata kirjoittaa mutta suurimpaan osaan mulla varmasti on jotain kirjoitettavaa!

Laittakaa siis nyt niitä ikivanhoja tai uudempia postaustoiveita niistä aiheista joista tuntuu että haluaisitte kuulla lisää tai koette että olen luvannut kirjoittaa mutta mitään ei ole tapahtunut... ;)

Syyskuun viimeiset kuulumiset

Nyt mennään jo lokakuussa... Vastahan vuosi vaihtui. Tämä meinaa jo kisakauden päätöstä vaikka vastahan me se Hertan kanssa päästiin aloittamaan! Tähän mennessä olemme kisanneet vain neljät kisat, joihin sisältyy kolme ruusuketta ja yksi uuden luokkatason korkkaus. Vaikka kisoja tänä vuonna onkin ollut vähän, niin nyt mentiin ajatuksella "ei se määrä vaan se laatu"?

Vielä olisi yhdet kisat tiedossa, ehkä kahdet Hertan kanssa. Ainoon harkitsen meneväni, mutta Ypäjällä on tarkoitus tämän kuun lopussa harjoitella vielä Inter II ohjelmaa. 

Hertta tosin hommasi itsellensä vähän lomaa. Se lomaili koko viime viikon. Ensin se alkuviikosta turvotti yhtäkkiä melkein kaikki jalkansa! Mitään muite oireita ei ollut. Tästä selvittiin parin päivän lämpöpinteleihin käärimisellä, jolloin turvotukset laski kaikista jaloista. Takajalat olivat pahimmat. Sitten kun turvotus laski, hommasi Hertta itsellensä lisälomaa potkaisemalla itseään vasempaan kintereeseen! Siellä on nyt kiva haava ja kinner turposi. Jes...

Hertta ei onnu, mutta kyllä näen erilaisen liikeradan vasemman kintereen kohdalla. Tuo turvotus estää kintereen kunnollisen koukistamisen, joten Hertan kevyt liikutus jatkuu. 

Hähhähhää. Tää lomailu liinan päässä on kivaa!

Hans sen sijaan on ollut iskussa. Tällä viikolla testasin sillä ekaa kertaa kankia, ja voin todeta että ihankuin se olisi aina mennyt niillä! Omistaja oli testannut edellisellä viikolla kankia ja minä kokeilin nyt, ja molemmat olemme yhtä mieltä siitä että se oli todella miellyttävä ratsastaa niillä. Se tukeutuu kuolaimeen paremmin ja on todella rento. Se tuntuu itsekin pitävän niistä, sillä suu on paljon levollisempi. Hansillahan on tapana mupeltaa kaikkea mitä se suuhunsa saa (perus pikkupoika...) ja se joskus mupeltaa kuolaintakin liikaa. Kankien kanssa se oli kuitenkin paljon tasaisempi suustansa ja pikemminkin imi kuolainta. Turpiksen jätin melko löysälle, jotta Hansilla on mahdollisuus tutustua kuolaimeen rauhassa, mutta eipä se näköjään kokenut kankia huonoksi. Suu vaahtosi oikein hyvin. 

Kun menin Hansin kanssa ratsastamaan maneesiin tällä viikolla, osuin oikeaan ruuhka-aikaan... Erkylässä meillä puhutaan ruuhka-ajasta jos meitä on 4 ratsukkoa maneesissa, mutta Rakella sain todeta mitä se oikea ruuhka-aika tarkoittaa! Maneesi oli puolitettu, sillä toisella puolen oli estevalmennusta. Kaikki loput yksärit pyörivät maneesin toisella puolella ja en edes pysynyt laskuissa montako meitä oli. Valehtelematta ainakin 10 maneesin puolikkaalla! :D

Mietin jo hetken että kaivanko verta nenästäni kun menen nuoren orin kanssa "totuttelemaan" kankisuitsiin tuohon ruuhkaan. 

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Hans keskittyi tosi hyvin töihin, tai siihen mitä ruuhkassa pystyi tekemään. Aluksi kun ruuhka oli pahimmillaan niin liikutus meni vain kilometrien keräämiseksi, kun pitää pitää ahtaassa tilassa sama suunta ja askellaji kuin muut. Ei oikein pääse tekemään kunnolla töitä ja erilaisia teitä. 

 Kuvat on ottanut Taru Arola

Aluksi vain keventelin kankiohja todella löysällä ja houkuttelin Hansia matalalle niskalle ja rennoksi.

Hyvin pystyi lopuksi istumaan alas harjoitusraviin ilman Hansin jännittymistä ja ravin katoamista.
Propsit kuvaajallemme Tarulle, kun onnistui napsimaan meistä kuvia maneesin laidalta kaikkien ratsukoiden ohi!

Lopuksi ruuhkan hellitettyä kokeilin parit keskiravit lopuksi, hyvin meni!
Hansilla rupeaa olemaan hyvä työntö jo keskiravissa. Se säilyttää paremmin tahdin ja tasapainon eikä se nostele niskaansa enää ylös. Vielä en pahemmin ole istunut alas harjoitusraviin keskiravissa, jotta Hansilla varmasti on selkä ylhäällä lisäyksen ajan.

Hans ravaa ja laukkaa oikein mallikkaasti läheltäkin vieraita hevosia ilman orikohtauksia. Kuitenkin nuoren ikänsä ja orimaisuutensa ansiosta sen kanssa on hyvin vaikea seistä paikallaan tai kävellä tuollaisessa hälinässä. Silloin sen huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan kavereihin ja örinä alkaa. Niinkauan kuin huomio on ratsastajassa (eli vielä toistaiseksi ravissa ja laukassa) ei mitään ongelmia ole. Käynnissä herra ehtii keskittyä niin paljon muuhun, että pakko oli pysyä juoksujalan sen aikaa kun pahin ruuhka hellitti.

Loput 15 min ratsastusajasta maneesi olikin yhtäkkiä tyhjä, ja pääsin lopuksi ratsastamaan ihan rauhassa. Parit keskiravit kokeilin ja hieman avoja ja sulkuja. Hans oli tässä vaiheessa vähän jo väsynyt, mutta se teki oikein hyvin töitä vielä. 

Positiivinen kuva jäi. "Vieraat" kuolaimet ja kamala härdelli maneesissa, eikä se saa tämän herran käytöstä sekaisin. Vielä saman maltin ja keskittymisen kun saan käyntiin, niin hyvä tulee. Tämä tosin tulee varmasti itsekseen iän myötä. 

Näyttää ihan aikuiselta hevoselta!