Kootussa Ravissa

31. joulukuuta 2020

Valmennusvideo tekstitettynä

 Haikailin tässä vanhalla tietokoneellan yksi päivä ja selasin Hertan ja mun valmennusvideoita. Halusin itselleni leikkaamattoman (taino tiivistetyn) version joistakin tunneista muistoksi ja ajattelin että lataan ne Youtubeen jotta voin katsoa niitä laitteesta riippumatta, eikä aina tarvitse kaivaa niitä koneelta. Keksin sitten laittaa vähän selvennykseksi tekstiä eri huomioista mitä videolla tapahtuu. En tiedä, olisikohan tällainen kiva toteuttaa ääniraidallisena? Multa ainakin silloin tekstiä lähtisi, ei tarttisi niin tiivistää. :D Tähän videoon laitoin kuitenkin tekstit ja jätin äänet päälle, josko saisi itse selvää mitä valmentaja sanoo. Valistin videoksi Paulo Bastoksen valmennuksen kesältä 2016. Muistan tuon ikuisesti, sillä se oli yksi niistä kerroista jolloin vain kaikki loksahti kohdilleen ja sain taas uutta punaista lankaa ja tuntui että pääsin hevoseen niin käsiksi! Jotkut tunnit vaan oikein iskostuu selkäytimeen. Tämä oli yksi niistä. Vaikka me mokailtiin, tuli väärinymmäryksiä, niin silti tämä oli yksi parhaista. Se, että valmennus on yksi parhaista ja opettavaisimmista, ei aina tarkoita, että se olisi se "vähiten mokattu" tunti, vaan nimenomaan se voi olla täynnä virheitä ja mokia, mutta se tekee siitä niin uniikin, jos sait oikeasti jonkun lampun syttymään pään päälle. 


Tässä on video. Äänet ei ehkä ihan kuulu aina, tai Paulon kaikki sanat. Mutta jotain sieltä saa toivottavasti äänistä irti (siksi mietinkin että olisiko oma ääniraita tähän hyvä selostamaan mitä tapahtuu ja mitä Paulo sanoi?).

Tämä on todellakin ihan tällainen kokeiluversio! Mahdollisimman yksinkertainen ja lyhyillä kommenteilla mutta toivottavasti ehkä jollekin tästä irtoaa jotain, ja toivon että isoin ahaa- tapahtuu siinä että näkisi eron "ennen ja jälkeen" huomioin.


Se mikä itselleni tuli tätä videota katsellessa mieleen... Haikeus! 
"Olenko minä tuossa? Siis voi kun pääsisi joku päivä taas samaan, tuollaiseen "huomaamattomaan" ratsastukseen ja siihen että näyttää että ollaan _ratsukko_, ei hevonen ja ratsastaja!"
Aiemminhan en näitä kehdannut julkaista ilman sensuuria tyylillä... Jos jokin suoritus meni mönkään niin en julkaissut sitä. Sitä oli niin kriittinen... "Ahaa, Hertta ei istu tuossa piaffissa tarpeeksi, en siis julkaise sitä, onpas noloa". Nyt katson samaa videota ja totean että "WAU onpas hyvä piaffi, vähän ehkä vielä voisi istua mutta onpas tosi jees!" :D Näin sitä arvostelu muuttuu kun monen vuoden jälkeen katsoo omaa suoritustaan "ihan eri ihmisenä". 
Ihan liian kriittinen ei saa olla.. Kyllä sieltä pitää pystyä erottamaan ne hyvätkin kohdat ja kehdata sanoa suoraan että "mepäs mentiin aika hyvin". Samalla aikaa saa ja pitääkin sanoa "parannettavaa on tuossa ja tässä", mutta se ei estä sitä etteikö saisi olla tyytyväinen. 

Kultainen keskitie tähänkin. Ei saa olla liian tyytyväinen/ylpeä "kyllä me osataan tää niin hyvin ettei tässä enää paljoa tartte mitää tehdä", mutta samalla ei saa olla liian kriittinen "hitto kun ei näyttänyt nyt piaffi ihan Valegrolta"... :D 

Loppuun vielä Tarun kuvia kyseiseltä tunnilta muisteloksi :) 

(Ja kyllä, itkettää kun katson näitä Hertan videoita :'D)


Alkuverryttelyä

Kyllä, tässä oli piaffia :D Mokattiin, mutta so what! Hertta punki vasenta pohjetta päin ja piaffissa piti väistää vasenta pohjetta pois pohkeenväistöllä samaan aikaan (on videolla) ja se vähän ahdistui kun pyysin liikaa. Hevonen saa kysyä, me vastataan, ja sitten matka jatkuu taas 





Yksi kaikkien aikonen lempikuvista  <3 


Piruettikäännöstä


Tämäkin oli aiemmin listalla "älä julkaise". Miksi, siksi, että olin juuri napauttanut raipalla vasenta takasta ja Hertta nosti sitä liikaa jolloin tämä ei oikein ole enää hyvä piaffi. :D Takaosa liian korkealla, mutta hei, onpas taas vakavaa julkaista näin "kamalan virheen sisältävää kuvaa" :D  

17. marraskuuta 2020

Hevosen suoruus

 ... mitä se edes tarkoittaa?

Kuulostaa helpommalta kuin mitä se oikeasti edes on. Lähtökohtaisesti voimme varmasti ajatella että "no se nyt sattuu tarkoittamaan sitä että hevonen kulkee suorassa". Tai olen kuullut myös "no se että mennään suoraan suoralla linjalla". No mutta mites sitten kaarevalla linjalla? Eikö silloin hevonen voi olla suora? Onko suoruus vain liitoksissa siihen uraan mitä ratsastat? 

Mites sitten taivutettu hevonen? Voiko taivutuksessa oleva hevonen olla suorassa?  Itse asiassa voi. Ainakin minun mielestä. :D 
No tarkastellaas aihetta vähän tarkemmin...

Miellän suoruuden vähän "abstraktimmaksi" käsitteeksi kuin konkreettiseksi. Sanotaanko näin, että jos hevonen on suora, se on tasapainossa, kantaa itseään optimaalisesti ja liikkuu helposti. Hevonen on suora, vaikka se olisi avotaivutuksessa, sulkutaivutuksessa... Se on niin "tasapainossa", se on niin symmetrinen, että ihan sama mitä sillä teet, se on suora... Ymmärrättekö mitä haen?
Ei todellakaan ole väärää tapaa ajatella suoruutta, se voi olla jokaiselle ratsastajalle vähän omanlaisensa tunne, mutta puhunkin nyt omasta puolestani, koska mun blogi, hehhe... ;)

Miksi sitten en pidä käsitettä "suora hevonen" sananmukaisesti "suoraan kulkevana hevosena"? Mun ajatusta ainakin häiritsee se, että miten sitten "suorassa" oleva hevonen voi kulkea avot ja sulut, koska niissähän ollaan kaikkea muuta kuin suorana pötkönä? Niissä ollaan taipuneena. Siksi käsite suoruus, voisi tarkoittaa enemmän "tasapainoa" tai "symmetrisyyttä". 

Koristeeksi kuva kesäkuulta 2020. Tässä ratsastan Hansun omistajan toista lusitanoa, Dakaria. :)
Kuva Taru Arola


Suomeksi sana suoruus on vähän turhan kuvaava sana. Englanniksi voitaisiin puhua "straightness" ja "suppleness" ja nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Minulle sanaa "suoruus" kuvaa enemmänkin yhdessä nuo kaksi englanninkielistä sanaa: "Straigthness and suppleness". Ne ovat paita ja peppu.
Sana "supple" tarkoittaa suoraan käännettynä "notkea"... ymmärrättekö nyt paremmin mitä haen?

Suoruus = straigness and suppleness = suora ja notkea (samaan aikaan!)

Tottakai kun puhumme ihan vain suoruudesta, niin tarkoitammw ja haemme sitä ihan sanan tarkassa merkityksessä. Kyllä minäkin katson maastakäsin tai selästä liikkuuko hevonen suorassa. Suoralla uralla haluan että se on suora päästä varpaisiin, toisin sanoen symmetrisesti. Kaarevalla uralla jalkojen tulee liikkua samassa linjassa, kahdella uralla, ulkojalat ja sisäjalat edestä ja takaa, samaa uraa. Puhun usein "katso että se sun hevonen liikkuu kuin junan raiteilla, ei ole kuin kaksi raidetta ja niiltä ei voi poiketa tai juna ei kulje". 
Hyvin yleinen virhe toooooodella monella ratsukolla on se, että hevonen liikkuu enemmän tai vähemmän kolmea uraa ja usein tämän kuulee ratsastajan sanovan "hevonen tuo takaosaa sisälle". Eli ikäänkuin hevonen kulkee sulkumaisesti suroallakin uralla, tai ympyränkin kaarella. 
Vikahan ei ole siinä takaosassa. Ei se takaosa kulje uran sisäpuolella, vaan se on se ULKOLAPA joka kulkee uran ulkopuolella. 
Kun saamme ulkolavan hallintaan, takaisin "linjalle", takaisin uralle --> suora hevonen kahdella uralla!

Eli jos huomaat hevosesti "kulkevan takaosa sisällä", ota huomioon että se asia korjataan tuomalla etuosa takaisin uralle sieltä uran ulkopuolelta. No millä? No niillä ulkoavuilla! Ne elintärkeät ulkoavut...
Koskaan ei voida korjata hevosen vinoutta työntämällä takaosaa ulos! Ja minä nostan käden pystyyn että minäpä olen tämän(kin) virheen tehnyt Hertan kanssa aikanaan!

Hertta kulki oikeassa kierroksessa takaosa sisällä. Miten korjasin? No työntämällä takaosaa ulos, "takaisin uralle", siirtämällä pahimmillaan oikeaa, eli sisäpohjetta, taaksepäin. Loppujenlopuksi tämä minun "suoristaminen" sai aikaan vain sen, että ratsastin aina oikea pohje vähän liian takana... Ja hevonen edelleen suoristamatta. Se vain oppi olemaan reagoimatta enää siihen oikeaan pohkeeseen joka vain "nojasi" kylkeen kokoajan. Vasta kun tajusin että se on se VASEN ulkolapa joka on uran ulkopuolella kokoajan, ja saan sen suoraksi vain ratsastamalla paremmin vasemmalta ulkoavut (varsinkin ulkopohje) läpi, hevonen suoristuu...
Tämän virheen aikaan saama oma vinous kesti sitten pitkään korjata! Valkoisista satulahuovista näki saappaiden paikan. Vasemmalla kyljellä valkoinen huopa oli kutakuinkin pohkeen kohdalta puhdas, mutta se oikea puoli... Jolla halusin työntää Hertan takaosaa vasemmalle... Jalka nojasi välillä niin paljon nälkäkuoppia kohti, että valkoinen satula huopa oli likaisena melkein koko alareunan matkalta! 

Noniin, se siitä kauhutarinasta, takaisin asiaan.

Eli suorana kulkeva hevonen jättää jälkeensä etu ja takakavion jäljet samalla linjalla. Takakavio ei astu etujalan jättämän kavionjäljestä katsottuna yhtään sivulle, tai viereen, vaan sen kanssa samalle linjalle. Näin jos hevosesi liikkuu niin onneksi olkoon!
Kiinnittäkääpä tuohon huomiota ihan jo vaikka juoksuttaessa! Askeltaako se hevonen liinassa etu ja takakavioillaan samalle linjalle? Ulkotakakavio ulkoetujalan kanssa samaa linjaa ja sisä taka- ja etujalka samalla linjalla? 
Jos ei, tämä kyllä toistuu ratsastaessakin ja silloin sinun tehtävä selässä on korjata asia. Jumpata ja tasapainottaa hevosta niin että joku kaunis päivä se kulkisi suorassa!
Se on meidän ratsastajien tehtävä. Muokata ja kouluttaa hevosta tasapainoisemmaksi ja paremmaksi versioksi itsestään. Me ollaan hevosten personal trainereita ja fysioterapeutteja joiden pitäisi kiinnittää juuri näihin asioihin huomiota ja yrittää parantaa niitä.

Toinen juttu mitä voisit tarkkailla hevosestasi sen suoruuden kannalta. Miten se kannattelee päätään? Onko korvat samalla linjalla, niin että jos laitat niskahihnan päälle/korvien päälle vatupassin, pysyykö kupla vatupassissa keskellä? 
Roikkuuko toinen korva matalemmalla kuin toinen? Vasemmassa vai oikeassa kierroksessa? Suoralla? Mites avotaivutus? Avossa vasemmalle, tuleeko nenä nätisti asettumaan vasemmalle mutta niska ja korvat sojottaakin pahimillaan oikealle?  Vai toisinpäin? Tätä näkee kouluradoillakin välillä, ja silloin se ei ole rehellinen avo, eikä se hevonen ole (ainakaan sillä hetkellä) suora!

Ja tähän tarjoilenkin teille kunnon esimerkkikuvan, kenestäs muustakaan kuin itsestäni Hertan kanssa! :D Voi että kuinka Hertta on joutunutkaan kokemaan paljon ollessaan mun koekaniini! Mutta niin se vaan on että jokaiselle ratsastajalle joku hevonen on se ensimmäinen koekaniini jonka kanssa nämä asiat opetellaan kantapään kautta.

Tässä sitä kuuluisaa! Tätä tarkoitin sillä, että missä hevosen korvat roikkuu? Tätä näkee paljon. Tässä on siis avotaivutusta oikealle suoralla uralla. Hevonen yrittää taipua mutta katsokaas päätä. Hertan nenän pitäisi tulla siis avotaivutuksessa OIKEALLE ja tässä se on aika rajustikin osoittamassa VASEMMALLE. Eli Hertan korvat kyllä lerpattaa niskastaan asti sisälle, oikealle, mutta taivutus ei ole rehellinen. Se ei kulje SUORASSA, eli asetu ja taivu tasapainossa avotaivutukseen oikealle.
Hertta on siis TILTISSÄ niskastaan.  


Kaikki hevoset ovat vinoja

Ihan kuten me ratsastajatkin. Enemmän tai vähemmän. Meitä on vasen- ja oikeakätisiä, niin on hevosiakin. Älkää siis vielä hyperventiloiko. Kaikki hevoset ovat tosiaan vinoja! Jopa ne treenatummat ovat vinoja, mutta vitsi onkin siinä että niitä hevosia on treenattu niin että se vinous on pienentynyt. Hevonen, joka on treenattu hyvin ja koulutettu oikein, on ilo ratsastaa koska siinä on tunne että "se vaan kantaa itse itsensä". Aina jos tulee tunne että joutuu vääntää täältä, työntää tuolta, vetää tosta ja kaivaa sieltä... Silloin tietää, ettei tämä nyt ainakaan tasapainossa ja suora ole.
Se tunne, kun hevonen kantaa, ja on oikeasti suora... Valehtelematta se tunne tosiaan on, että ohjat ovat tasaisesti molemmissa käsissä, pohkeet tasaisesti kummassakin kyljessä ja se hevonen "vaan menee". Kuin juna raiteillaan. Se ei poikkea raiteiltaan mihinkään, ei edes kallistu jyrkänteen reunalla!

Vain suorana kulkeva hevonen voi olla pohkeen edessä. 
Ihan jo konkreettinen jarruttaminen hevoselta, ja se tunne että ei saa oikein millään hevosta eteen, voi olla merkki vinona kulkemisesta, ei niinkään siitä ettei hevosella olisi eteenpäinpyrkimystä. 

Mitä tehdä jos hevonen on vino?

Huomaat varmaan tekeväsi usein niin, että jos hevonen "ei taivu vasemmalle, sisälle hyvin vasemmassa kierroksessa", vedät ja taivutat kahta kauheammin vasemmasta sisäohjasta sitä? Että tule tule nyt vaan ja TAIVU! Todellisuudessa ei se ole se kaula ja se kuinka hyvin se kaula seuraa sun sisäohjaa... vaan..?
No se ulkolapa taas!
Ei auta taivuttaa enemmän ja enemmän kaulaa sisään, jos ongelma on se että ulkolapa on "liian ulkona", uran ulkopuolella. Auttaa kummasti jos suljet ulkoavut, puolipidäte/pidäte ulko-ohjalla ja ulkopohje oikeasti kiinni, "työnnä" se ulkolapa mukaan. 
Itseasiassa jos tosiaan tuntuu että hevonen ei oikein taivu vasemmalle, ei oikein käänny vasemmalle, niin asetappa hetki ulospäin... Huomaat kuinka se oikeastaan kääntyykin paremmin sisälle, kun asetat ulos. 
Ei toki ole vastaus korjata tätä ongelmaa vain asettelemalla ulos, mutta ehkä toimii demonstraationa. Ei hevonen luonnossakaan asetu sisälle kaarteessa tai käännöksessä, se asettuu ulospäin. Mites ne ravurit siellä kaarteessa? Hurja vauhti ja pitäisi päästä kääntymään? Ei muuten varmana asetu sisäänpäin, vaan katsokaapa ensi kerralla tarkkaan raveissa miten ne päät kääntyy kaarteessa... Aivan, ulospäin... 
Tämä helpottaa ULKOETUJALAN, eli koko ulkolavan, siirtämistä sisälle, eli käännöksen puolelle. 

Suoristavia harjoituksia?

En nyt tähän osaa sanoa mitään varsinaista yksittäistä "Tee näin" harjoitetta. Koska jottei asia olisi tarpeeksi vaikea, tämäkin asia on vähän "ympäri pyöreä" treenin suhteen. 
Tarkoitan, että jos treenaat hevosestasi hyvin, jumppaat sitä kaarevilla urilla, keskityt varsinkin kaarevilla urilla, volteilla ja kulmissa, siihen vaikeampaankin kierrokseen vaikka se turhauttaisi. Ajan myötä hevonen tasapainottuu, suoristuu, ja kappas kummaa, alkaa tosiaan olemaan paremmin tasapainossa ja suorassa. Ja niiiiiin moni asia helpottuu. Se kadoksissa ollut eteenpäinpyrkimys voi löytyä ihan vain sillä että hevonen PÄÄSEE liikkumaan suorana eteen. Ei auta hanattaa eteen eteen eteen jos hevonen on kiero kuin korkkiruuvi. Ei se sitä auta. Lupaan, kun hevonen on tasapainoisempi, huomaat että "ei tätä tarviikkaan ajaa enää eteen" vaan se liikkuu "itsestään" eteen. 

Eli en voi tähän muuta sanoa kuin:

- Ratsasta kaarevia uria, mutta ennenkaikkea ratsasta ne laadukkaasti.

- Kiinnitä huomiota kaarevilla urilla tasapuolisuuteen

- Kiinnitä huomiota siihen että hevonen taipuu rehellisesti. Älä vain taivuta kaulaa, vaan taivuta koko kroppaa. Ja muista että kunnon käännös/taivutus lähtee sieltä ulkopuolelta, ulkoavuista, ei vain vetämällä hanakasti sisäohjasta. 

- Ajattele kaarevilla urilla ehkä enemmän siirtäväsi etuosaa/lapa-aluetta sisälle, et niinkään vain taivuttavasi hevosta ohjasta sisälle. Vastaus ei ole kaula, vaan ne lavat.


Tiedän että haluatte jotain oikeasti konkreettista treenivinkkiä, joten koitetaan nyt väsätä jotain!

- Shoulder-fore. En osaa suomentaa. Ei taida edes olla suomeksi sille omaa nimeä. Se on vähän niinkuin avoa, muttei kuitenkaan. Tehdään mieluiten uralla, tai vaikka uran sisäpuolella esim. keskilinjalla (vaikeampaa keskilinjalla, helpompaa uralla, mutta tehokkaampaa kun menet keskellä).
Shoulder-fore asento: Hevonen on ihan vähän asetettuna sisälle niskastaan (kuten avossa), mutta kaula, lavat, koko kroppa, kulkee suoralla suoraan. 
Hevosen etujalat kulkee tasan vierekkain omilla urillaan, hevosen ulkotakajalka kulkee urallaan, mutta sisätakajalka kulkeekin hivenen keskemmällä.
Eli ratsastaja pyytää hevosen sisätakajalkaa pikkasen enemmän "mahan alle keskelle", syvemmälle vatsan alle. 
(Nyt jos ette ymmärrä niin Google auttaa!)
Tätä voi tehdä kaikissa askellajeissa. Laukassa tehtynä helposti hevonen tulkitsee vaihto-avuksi (mikäli sulla on vaihtava hevonen) mutta ihan tarpeeksi hommaa jo käynnissä.
Tässä on video Youtubesta malliksi helpottamaan mitä yritän sössöttää:


Tässä videossa hyvä esimerkki kuinka nimenomaan vinoa hevosta suoristetaan näillä harjotteilla!

- Avotaivutus. Avotaivutus on myös iso apu suoristamiseen, vahvistamiseen... kaikkeen. Tuntuu että itse ratsastan tai vähintään ajattelen aina avoa! :D 

Summasummarum: Keskity lapa-alueeseen! 
Pystytkö siirtämään hevosen lapa-aluetta sinne minne haluat? Pystytkö siirtämään lapa-aluetta sisään tai ulos tarpeen mukaan?
Jos et, jossain joku mättää. 
Älä I-K-I-N-Ä mieti että korjaat vinossa kulkevaa takaosaa siirtämällä takaosaa uralta toiselle. Tottakai takaosaakin ratsastetaan, mutta suoristaminen ei tapahtu sieltä. En tarkoita, etteikö takaosaan saa koskea, saa ja pitääkin, mutta en vain halua että mennään tilanteeseen jossa vinous ongelma "siivotaan lakaisemalla pölyt maton alle" kuin että siivottaisiin oikeasti sieltä maton altakin... 

Suoristaminen tapahtuu siis: Hallitsemalla lavat ja sitä kautta "kytketään" ("engage") takajalat mukaan.

Toki, tämä niin sanottu etuosan ja lapa-alueen siirtely on sitä helpompaa mitä enemmän hevosella on paino takaosalla ja lavat ylhäällä. Lavoillaan liikkuva hevonen on raskas ja on miltei mahdotonta, ellei ainakin hitokseen vaikeaa, siirtää sen lapoja yhtään mihinkään.
Se lavoillaan liikkuva hevonen on se vanhanaikainen auto josta ohjaustehostin puuttuu. Kyllä se nyt jotenkuten kääntyy mutta on aikamoinen työmaa saada se kevyesti kääntymään, varsinkaan jos on yhtään enemmän vauhtia. Sitten kun on se ohjaustehostin niin riittää kun vähän pikkurillillä kääntää rattia...

Ärsyttävän yksinkertaista mutta samalla niin monimutkaista ja monen asian summa. Voi kun olisikin joku nappi mistä painamalla vain saisi sitä kuuluisaa suoruutta! 


Kuva Hanna Heinonen


PS. Röyhkeän pitkä postaustauko taas... Mä niin tahdon edelleen pitää tätä blogia, mutta huomaan olevani jotenkin tylsä "aikuinen" nykyään, joka pääsee helpommalla päivittelemällä Instagramia! Mutta, mutta... On mulla seuraava aihealue jo pohdittana!
Ja jos ikinä mitään toiveita kirjoittamisen suhteen tulee, niin pliis, kommentoikaa ja tehkää toiveita lisää mistä haluatte kuulla! :)

9. elokuuta 2020

Mun unelmien hevonen

Tämä oli yksi toivepostauksista nimimerkiltä Anonyymi :)  

"Vinkkejä treeniin juuri myös ilman hevosta! Vinkkejä kehonhallintaan hevosen kyydissä myös? Minkälainen olisi sun unelmien hevonen jos nyt laittaisit itseäsi varten? Joku nuori varmaan, mutta minkälainen suku, luonne, väri, koulutustaso, tulevaisuus? Jos ostaisit nyt hevosen, mitä etsisit? Mitä suosittelisit amatööriratsastajalle hevosenetsintään? Mikä on sun mielestä arvokkaimmat piirteet hevosessa? Ottaisitko uutta yp-projektia jos sulle sellaista tarjottaisiin? Kuinka paljon valmennat tällä hetkellä ja valmentaisitko lisää jos kysyntää olisi paljon? "

Treenivinkit ilman hevosta on tulossa, samalla käsittelen kehonhallintatreenejä mitkä auttaa satulassa. Nyt kuitenkin koko postaus pelkkää unelmointia! Se tekee päivästä paremman, unelmointi siis. Mä ainakin huomaan ihan hymyileväni itsekseni ku mietin mun unelmien hevosta ja sen kanssa treenaamista (ja nyt joku ajattelee että hullu akka, hoitoon pitäisi mennä jos tuolla vaan itsekseen yksinään hymyilee! ) 
Kyllä, tässä mun unelmien hevonen :D 


Ensinnäkin JOSKUS haluan sen oman hevosen. Sitä varten tosin mun täytyy saada muu elämä kondikseen. Tarkoitan sitä, että haluan että mulla on tosissaan oikeasti varaa sitten harrastaa kunnolla ja on varaa pitää hevosta sekä sille ommattua vetoautoa tyylilöä. Tähän on yksi ratkaisu, ja se on paremman työpaikan löytäminen. Olenkin kavereiden kanssa keskustellut että nyt mulla on hyvää aikaa yrittää kehittää itseäni uralla eteenpäin jotta se mahdollistaisi joskus itselleni jälleen hevosen!

Millainen olisi mun unelmien hevonen?
No rautias tietty haha. No okei, suoraan sanottuna värillä ei väliä ja olkoot vaikka aasi jos se on mieletön ratsastaa ja taipuu siihen hommaan mitä haaveilen. No jos vakavissaan puhutaan siitä että jos nyt lähtisin etismään itselleni hevosta niin millainen se olisi. 
Ensinnäkin en haluaisi itselleni valmista hevosta. En haluaisi ostaa esim. 10 vuotiasta jo PSG tasolle koulutettua. Miksi ihmeessä? Pääsisin heti radoille ja ei olisi pitkä matka GPhen. En mä vaan tiedä! Jotenkin tuntuu että sellainen hevonen on jo jonkun muun käsialaa. Tottakai hyötyisin opetusmestarista. Olihan Hertan aikana mulla hetken GP-Kalevi puoliylläpidossa ennenkuin se kuoli, ja voin sanoa että opin törkeästi nimenomaan GP-asioita vaikka niitäkin olin jo itsekeni opetellut Hertan kanssa. En mitenkään voi korostaa opetusmestarin tärkeyttä, ehei. Mutta mulle se tämän lajin suola on kouluttaminen. Mä olen ihan yhtä fiiliksissä siitä kun saan suomenhevoselle opetettua laukannoston, kuin siitä että saan piaffiaskeleita opetettua toiselle. Koen että opin ehkä enemmän kun joutuu tekemään itse, kuin se että opettelen "toisen käden jälkeä". Edelleen korostan että oppimestari on hieno asia ja siellä pääsee maistamaan mansikkaa, mutta jos pitäisi valita, niin lähtisin alusta asti opettelemaan. 

Ruusukehai


Kisat Laaksolla, sijoitumme Inter I luokassa kolmanneksi


Se on se mun juttu. Kouluttaminen. 
Ja sitä myötä kuinka huomaa, että äsken opetin laukannostoa, nyt opetankin jo laukanvaihtoa sille hevoselle. Ja siitä huomaankin että hitto tässähän saa jo piruettilaukka-askeleita koottua! 
Siksi ostaisin nuoren. Lähtisin katsomaan 4-5 vuotiaita. Minulla ei ole kokemusta sisäänratsastamisesta, joten siksi lähtisin etsimään jo satulaan laitettua nuorta. Sellaista, joka osaa käynti, ravi ja laukka, ja niin että se tietää että ratsastajan olisi tarkoitus pysyä siellä kyydissä! :D 
Toki jos löytäisin muutoin minua miellyttävän nuoren jota ei ole breikattu, laittaisin se tietty ammattilaiselle breikattavaksi. Tuo broken-in on sellainen asia mistä ei saa tinkiä. Se voi tulla ensinnäkin kalliiksi kun joutuukin pidemmän kaavan kautta pyytää ammattilaisen apua tai sitten se maksaa koko sen hevonen uran ratsuna.

No sitten se jatkokysymys, eli joku nuori varmaan mulle, mutta ikä, suku, luonne jne...
Noniin, eli värillä ei väliä (kunhan on rautias) ja sukupuolellakaan ei niin väliä. En ehkä ensisijassa haluaisi tammaa, mutta maailmanparas hevonen eli Hertta oli tamma, eikä yhtää tammamainen. :D Eli ei sekään ehdoton ole. Ruuna kuitenkin oletettavasti olisi "helpoin" mutta pakko sanoa että ei orikaan mahdoton ajatus ole. Hansusta orina oli niin hyvät kokemukset, vaikkakin fakta on että ori on aina ori ja hormoneilleen ne ei voi mitään joten aina pitää muistaa sekin puoli. Suomessa on vähän orikielteinen kulttuuri mikä harmittaa ja vaikeuttaa mm. tallipaikan saantia, joten ihan vain yleisen ilmapiirin takia oria saa vähän miettiä. Toisaalta koska hevoset menee aina rikki, niin tammalla voisi olla varsotukseen sitten vielä annettavaa. Aina pitää olla Plan B. 

No sitten  suku! Onhan mulla suosikki sukuja mutta taas tylsä vastaus, että omalla tavallaan ihan sama. Olkoot vaikka se aasi jos se on mun makuun täydellinen. Jälleen kerran jos hevoseni olisi ruuna, suvullakaan ei sinäällään olisi merkitystä. Tammalla joo, jos ajatellaan sitä Plan B:tä eli varsaa. Tässäkin mun jalostushermot sanoo, että älä silti sillä tammalla varsaa tee jos se ei ole hyvä. Eli ei vaan siksi varsaa että se on tamma, tai edes siksi en tekisi itselleni varsaa että se tamma on rakas. Jos sen suku on hyvä ja siinä tammassa olisi jotain mitä haluan jalostaa niin joo. Noniin, se asia. Eli sukutaulu.

Tykkään D-linjan oreista. D-linjalla tarkoitetaan linjaa joka lähti Donnerhallista. Jos joku ei tiedä mikä tai kuka on Donnerhall niin pakko tietää jos tietää mikä on puoliverinen! :D Kuuluisa ori joka esiintyy melkein kaikkien pv:den suvuissa tänäkin päivänä. Mitäs kuuluisia hevosia tästä D-linjasta (ja siis Donnerhallin jälkeläisistä) on? No ainakin Damon Hill, Donnerschlag, De Niro (mun suosikki ori!), Dolany, Donner Hit... De Nirosta on myös yksi suosikki Desperados, ja Desperadoksen pojasta Destanosta meinattiin kerran jo varsa tehdä Hertan omistajan aknssa eräästä lainatammasta, mutta "onneksi" ori olikin lähtenyt jo kisoihin joten se ei päässyt hyppäämään ja meiltä ja tilaus tekemättä.... :P Toki jos tämä olisi onnistunut mulla ehkä olisi nyt 5 vuotias oma kasvatti!
Sitten vielä meille suomalaisille tuttu Donnperignon on myös Donnerhallista... 
Tässä video Donnerhallista. Ei mikään "liikeihmesätkijä" mutta mun mielestä jotenkin korrektin täydellinen. Tuohon aikaan ei hevoset vielä olleet "helikoptereita". 



MUTTA! Pakko sanoa että lusitanoa ratsastaessani en osaisi enää sanoa, ettenkö ostaisi lusitanoa. Laadukasta sellaista. Se mitä nyt on tutustunut rotuun niin siellä on niin mielettömiä yksilöitä (hyvällä hintalapulla toki) että kyllä sekin kiinnostaa. Lusitanojen yhteistyöhalukkuus on melkein jo rotuaominaisuus, kun puoliverisissä se ei ole itsestäänselvyys. Lusitanot haluaa tehdä mitä ratsastaja haluaa, valitettavasti tämä ominaisuus ei puoliverisillä ole ihan automaatio. On niitäkin, en sitä sano, mutta kun tavoite olisi kuitenkin GPssä, sinne tarvitaan hevoseltakin tahtoa tehdä ja antaa kaikkensa. Lusitanoissa on nykyään niin laadukkaasti liikkuvia yksilöitä ja hekin Portugalissa ovat alkaneet jalostaa enemmän liikettä, joten en näkisi mitenkään mahdottomana että katsoisin myös lusitanotarjonnan. 

Tässä videossa sellainen hevonen minkä voisin hakea myös heti pois jos mikään ei estäisi!
8 vuotias PRE ori (huom, ei lusitano vaan andalusialainen. MIELETÖN! Aivan mahtava... PSL ja PRE hevoset valitettavasti ovat paljon kalliimpia kuin vastaavan tasoinen pv joten voin ihan suoraan unohtaa tällaiset :D )
 




Tämä ori on myös yksi suosikkini. Kyllä tällainen kelpaisi myös!
Vitalis olisi yksi vaihtoehto jos varsaa itselleni teettäisin. Toki tähän vaikuttaisi myös millainen tamma on. 




Kysymykseen mitä suosittelisin amatööriratsastajalle hevosen etsintään, on juurikin vähän tuo lusitanoissa sivuamani ajatus. Eli etsisin hyväluonteista hevosta. Aina riippuu toki ratsastajan tavotteista kuinka laadukasta hevosta hän tarvitsee, mutta kukaan ei tee mitään maailmanluokanliikkujahevosella joka sanoo haista paska. Monelle ratsastajalle riittää "10 t hevonen" ja hän tarvitsee toiset "10 t" laadukkaaseen valmennukseen. Eli vaatimattomammallakin hevosella voi päästä hyvinkin pitkälle kunhan on laadukas valmennus. Eli aina pitäisi miettiä se oma taso ja lähteä etsimään hevosta jonka kanssa kehittyy SIKSI että se hevonen on yhteistyökykyinen ja miellyttävä. Ei Herttakaan ollut mikään liikeihme. Itseasiassa se oli hevonen mille vähän naureskeltiin koska ensinnäkin se oli "ruma". Mutta se Hertan luonne vei mut amatöörinä melkein GPhen koska se antoi mun kouluttaa sitä ja opetella itse samalla. Kaupan päälle Hertalla oli kyllä perushyvät liikkeet ja kykyä koota. Sitäkin tarvitaan korkeammalle tasolle, mutta kyllä aika monelle kisakumppanille "hävittiin" liikkeiden puolesta, mutta sitten pärjättiin ratsastettavuudella ja nöyryydellä. 
Eli etsikää sitä "hyvää tyyppiä"!

Mitkä on arvokkaimmat piirteet hevosessa- kysymykseen vähän sivusin taas vastausta edellisessä. Eli ehdottomasti jos pitäisi valita vain YKSI ominaisuus, niin se on luonne. Luonteella tekee paljon enemmän koulutusmielessä kuin hienoilla liikkeillä. 
Kuitenkin hevosissa ei ole vain yhtä ominaisuutta mitä haetaan, joten kokonaisuutena sen luonteen lisäksi katson tietenkin rakennetta ja liikkeitä. Ehkä viimeisimäpänä liikkeet? Niitä kuitenkin pystyy tosi paljon muokkaamaan ja parantamaan, eli antaisin kyllä mahdollisuuden hevoselle, joka ei ehkä räjäytä tajuntaani liikkeiltään, mutta luonne, reaktiot ja rakenne olisi kaikki hyvät. Tällöin uskoisin että saan liikettä rakennettua. 
Sanoisinko että 50 % luonne, 30 % rakenne, 20 % liikkeet. Eli kaikkia kyllä haluaisin hevoselta, mutta jos tuossa tärkeysjärjestys jos jostain pitää tinkiä. Unelma tietenkin on hyvä luontoinen, isosti ja elastisesti liikkuva pitkäkoipi, joka kokoaa helposti ja vaivattomasti. :D Dream on! 

Tässä ihan tiivistettynä mitä asioita katson kun silmäilen hevosta (ihan vaikka vaan vapaana laitumella):
- Onko se luonnostaan letkeä ja helpon näköinen?
- Tarjoaako se luonnostaan hyvää tuntumaa/hyvää muotoa?
- Liikkuukio se kevyesti ja irtonaisesti?
- Tekeekö vahingossakaan selän pyöristystä tai laittaako "vahingossa" reaktioissaan takaosaa alle? 
- Kaulan ja pään liittymä, onko tilava? Onko se ryhdikäs vai matala?

Ottaisitko yp-projektia nyt jos sellaista tarjottaisiin? 
Tässä vaikea kysymys. Syy miksi mulla ei nyt ole hevosta on yksinkertaisesti raha. Mulla ei nyt talon omistajana ja velallisena ole varaa maksaa taloa ja autoa pois ja samalla elättää hevosta. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja kun kaiken rahansa pystyi laittaa siihen hevoseen. 
Eli jo siitä syystä ylläpitorojekti on poissuljettu toistaiseksi. Eri asia on jokin diili. Esimerkiksi puoliksi ylläpito tai myyntidiili niin että minä maksan kisat, valmennukset ja joitain juoksevia kuluja ja omistaja maksaa ylläpidon. Sitten kun hevonen myytäisiin, niin jakaisimme jollain tavalla summan. Tällaisia esimerkkejä. Tai sitten että ratsutan ihan puhtaasti summalta X per kerta ja kun hevonen myydään, minä en saa mitään. Seki on mahdollista. Eli kaikenlaiset diilit on mahdollisia. Sitten tietenkin jos kävisi niin että eteen tulisi joku niin helmi, niin olen valmis laittamaan enemmän "itsestäni" likoon ilman korvausta, kunhan treenit ja kisaaminen sujuu. Raja tosiaan menee että kaikkia hevosen kuluja en pysty itselleni tällä hetkellä ottamaan, osan kyllä.
Näin vanhemmiten sitä jo asettaa itselleen jonkun "arvon". Ikäänkuin mikä on se raja mistä lähtee omaa aikaansa antamaan eteenpäin. Karkeasti sanottuna jos pääsisi ratsastamaan GP-hevosta, voisin siitä maksaakin ihan puhtaasti vuokraajana. Sitten jos minä koulutan niin "minulle maksetaan". 
Ylläpitoprojekteissa täytyy olla siinä tarkkana, että jos otat hevosen kokonaan itsellesi, niin kuka saa rahat jos nostit sen arvoa ylläpitoaikansi? Siksi ehkä yksinkertaisempaa olisi omistaa hevonen. Mulla tosin on vain positiivisia kokemuksia diileistä/ylläpidosta (Hansu ja Hertta). Molemmat sujui ongelmitta ja tilanne hyödytti kaikkia ja kaikilla toimi yhteistyö. Silloin nämä yp-diilit sun muut on pelkkää voittoa niin sanotusti! :) 
Mutta korostan etten nyt ole aktiivisesti etsinytkään mitään diiliä, omalla tavallaan ihan mukavaa on nauttia tällä hetkellä siitä että olen hevoseton ja huoleton. Sehän se sanonta. Mulla on ihan hyvä tällä hetkellä näin. :) 

Kuinka paljon valmennat tällä hetkellä ja valmentaisitko enemmän jos olisi kysyntää?
Tällä hetkellä valmennan vähän enemmän mitä silloin kun oli hevonen, ihan vain siksi että aikaa vapautui oman työn ohella muille ratsukoille koska omaa ei ole. Edelleen valmennan kuitenkin vähän, muutaman kerran viikossa mulla on vakkarioppilaita kenen perään katson. Valmentaisin enemmänkin mielelläni jos olisi kysyntää. Toki on ollutkin kysyntää mutta välillä on joutunut sanomaan ei, ihan vaan siksi että joko välimatkat olisi kohtuuttomat ja sitä myöten aika. 
HAAVEENA olisi että voisin vähentää päivätöitäni ja siirtyä enemmän hevoshommiin valmennus/ratsutusmielessä yrittäjänä ja ottaa lisää valmennettavia. Tämä toki vaatii jo ensin alle töitä että se kannattaisi. Haluaisin käydä valmentajakoulutuksen Ypäjällä saadakseni "nimikkeen" vaikkakin suurin kokemus on omasta taustasta niiltä valmentajilta ketä kiersi itse ja sitä myöten oma kokemus. En koe että valmentajakoulutus parantaisi valmentajaa ja varsinaisesti hänen tuntejansa mutta se antaa nimikkeen ja tietynlaisen "tason" mihin nojata valmentajana. Tämäkin koulutus maksaa ihan kivasti, joten sitä varten keräilen rahaakin tässä kokoajan. 
On ihanaa elää hevoselämää oppilaidenkin kautta. Pääsen ratkomaan heidän ongelmiaan ja sitä kautta miettimään ratsastusasioita. 


Tässä olikin yhden lukijan postausideat ja kysymykset vastauksineen, katsotaan mitä seuraavalla kerralla vastailun alle jää :) 
Kysymyksiä ja ehdotuksia saa aina laittaa!





30. heinäkuuta 2020

Onko ratsastus urheilua?

Kuinka moni jo on lukenut tämän mielenkiintoisen Kati Hurmeen kirjoittaman lehtijutun koskien ratsastajien kuntoa ja Anne-Maarit Hyttisen tekemää tutkimusta ratsastajien suorituskyvystä? Jos et tiedä mistä puhun niin käy lukaisemassa tämä lehtijuttu: www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset
Tämä oli varsin karua luettavaa loppujenlopuksi! 

Aiheesta "onko ratsastus urheilua" kuulee ihan jatkuvasti ja muistan jo lapsena kuinka on saanut kuunnella ilkkumista "hevonenhan siinä tekee kaiken työn eh eh" vitsiä, kukapa ei? Edelleen tuntuu että jopa ratsastajien keskuudessa jakaannutaan kahteen leiriin, niihin jotka sanoo että ratsastus ei ole urheilua ja niihin jotka sanoo että on. Itse sanoisin että ratsastus on urheilua. Minä miellän URHEILUKSI kaiken missä kroppa joutuu tekemään töitä, tavalla tai toisella JA syke nousee, lihakset kipeytyvät jne. Tiedän että tähän kytkeytyy myös itse sanaan paljon  odotuksia. Olisiko helpompi puhua liikunnasta jos sana urheilu kuulostaa liialta? Ratsastus on liikuntaa. Sitä se varmana on! Ratsastus on urheilua. No joo, öö, kyllä mun mielestä? Huomaatteko eron? :D
Kilpaurheilu on asia erikseen. Siinä urheillaan kilpaa kuka on paras suorittaja lajissa kuin lajissa. 
Saako ratsastaja sanoa itseään urheilijaksi? Mielestäni saa, vaikkakin "urheilullisuuden taso" vaihtelee. Päästäänkin arkaan paikkaan, voiko ylipainoinen olla urheilija? Kamalan vaikea aihe!

"Suomen väestön, kunto on laskenut vuosi vuodelta. Se, että ratsastajien kunto on saman ikäistä keskimääräistä väestöä alhaisempi kuitenkin yllättää. Tämä koskee myös kilparatsastajia."

Aikamoista. Miettikää. Keskimääräistä huonompi! Toki kiinnostaa tietää mihin tässä verrataan. Onko kunto huonompi kuin toimistotyöläisellä joka ei harrasta muuta kuin kävelyä? Vai onko kunto huonompi kuin toimistotyöläisellä joka harrastaa kuntosalia? Tätähän juttu ei kerro mutta pointti on varsin selkeä. Ratsastajilla on huonompi kunto kuin muulla väestöllä keskimäärin! 
Toki tiedetään, tiedetään, poikkeuksisa on. Tämä on keskiarvo. Mutta ei varmana tuulesta temmattu vaikka itse kokisikin olevansa kovakuntoinen (ja varmati voikin olla!)
Mutta että kilparatsastajatkin kuuluvat maassamme keskimääräistä väestöä alhaisemmalle tasolle! Huhhuh. Vähän kolahti, vaikken nyt tällä hetkellä kilpaa ratsastakaan! 
Voin kuitenkin myöntää tämän. Silloin kun kisasin korkeimmillani, kuntoni oli paljon huonompi kuin mitä se on nyt kun vain "ratsastelen". Eikä tähän syytä tarvitse etsiä...

Silloin kun treenasin tosissani Hertan (ja Hansunkin) kanssa, ei mulla "ollut aikaa" aikaa enää treenata itseäni. Kävin silloin tällöin (Siis ehkä kerta viikkoon jos sitäkään) kävelyllä, pyrin hölkkäämään mutten pitänyt siitä yhtään ja kuntokin hölkällä oli tolkuttoman huono. Enhän mä pitänyt siitä koska se ei kulkenut hyvin! Välillä tein kotijumppia, mutta huom, hyvin taas painosanalla välillä. Uskottelin itselleni että "treenaan myös oheisliikuuntaa" mutta ehkä se oli enemmän kauniina ajatuksena, toteutus ei tullut 100%... 
Mutta ihan oikeasti. Tämä laji on aika raaaka! Se että ensin teet pitkää päivää töissä saadaksesi edes rahaa siihen että ylläpidät hevosta vie jo aikaa (ja tässäkin riippuu siitä millaistra työtä tekee, istuuko paikoillaan vai tehdäänkö ruumillista työtä). Töiden jälkeen ei ole mitenkään tavatonta että tallilla kuluu monta tuntia treenaten ja hevosta hoitaen. Tähän päälle vielä työ ja tallimatkat. Mihin jää aika treenaaiselle muutoin? Tottakai sehän lähtee treenaamaan kellä tahtoa on, mutta kyllä sillekin tosissaan saa aikaa pyhittää joten ymmärrän kyllä miksi monella ratsastajalla jää oheistreenit tekemättä. 

”Ratsastajat yleensä vain ratsastavat, eikä se kehitä hapenottokykyä tai voimatasoa. Kunto ei näin kehity. Ratsastuksessa myös tavoitellaan eleetöntä suorittamista. Mitä taitavampi ratsastaja, sitä vähemmän hän kuluttaa energiaa.”

Itselläni Hertta-aikaan meni pelkästään omasta päivästä autolla ajamiseen töihin ja tallille aikaa 3 tuntia (tunti-1,5h työmatkoihin ja n 1 h tallimatkoihin). Se on aika iso lohkaisu. Töissä se 8 h, tallilla 2-3 h. Yleensä lähdin töihin varastolle kuudelta aamulla, tallilta tulin kotiin 11 illalla. Missä välissä treeni?
Noh, onneksi fakta on, että joka päivä ei tarvitsisi tehdä oheistreeniä. Senkin voi suunnitella niille päiville kun on enemmän vapaata, joko töistä tai tallista. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja sitoutuneisuutta. On se toteutettavissa! Minä en vain sitä silloin ajatellut. 

Nyt kun olen hevoseton ja voin keskittyä pelkästään omaan treeniin, oikeastaan kaduttaa miksen tehnyt lihaskuntoa ja juoksemista silloin tosissani. On hassua huomata että mulla on nykyään parempi ratsastuskunto kuin silloin kun ratsastin tosissani... Juoksemisen myötä syketasoni ovat madaltuneet ratsastaessa paljon. En ole läheskään nii hengästynyt enää hevosen selässä mitä olin aikanaan. Surullista!
No kuinka paljon sitten treenaan että sain kuntoa ylös? Aika vähän loppujenlopuksi. 
Juoksen 5-7 km pari kertaa viikossa. Joskus juoksen 10 km, joskus 3. Jännittävää oli huomata kuinka nopeasti se kunto oikeasti lähtee nousemaan kun vaan lähtee lenkkiä vetämään. Aluksi juoksin vain 3 km lenkkejä (siis kävely - hölkkä vuorottelua) ja sitä mukaan kun alkoi tutua hyvältä, kiersin hieman pidemmältä kotiin lenkkiä pidentäen. Ei mennyt kauaa kuin 5 km tuntuu jo ihan peruslenkiltä ja hölkkäsin sen kokonaan. 10 km alkaa itselläni sattua jalkoihin mutta yllätyin että senkin rajapyykin sain rikottua. Mutta se missä huomasin jos ison eron ratsastamiseen, oli tuo 5 km. Kun kunnon sai vakiinnutettua siihen, että 5 km menee hölkäten ihan mukavasti, oli olo hevosen selässä erilainen. 
Haluaisin juosta vieläkin paremmin ja jaksavammin, mutta se onkin jo sitten tulevaisuutta. 

Herbamaaren kanssa kunniakierrokselle lähdössä meidän ekassa Inter A startissa :)
Herbamaare lähdössä kunniakierrokselle meidän ekassa Inter A luokan palkkareissa :) aiheeseen viitaten, muistan kuinka radoilla mua heikotti varsinkin raviohjelmassa! Tuntui että happi loppuu, varmasti jännitys oli yksi osasyy miksi tuntui että "kunto loppuu" ja henki ei kulje vaikka kotona näin ei ollut. Muistan kuinka aina odotin raviohjelman jälkeen tulevaa käyntiosuutta JOTTA PÄÄSEN HENGÄHTÄMÄÄN. Ei näin... Ei todellakaan näin että kisaradalla haaveillaan tauosta siksi että saisi happea! Miksi en tehnyt asialle silloin mitään... Jotenkin sitä vain oli pää niin siinä lajitreenissä. 


Onko kukaan muu koskaan miettinyt miten muissa lajeissa treenataan?
Muissa lajeissa ihan jo junioritasolta kuuluu oheisharjoittelu. Nappulat juoksee jäähallin ympäri AINA ennen lätkä tai futistreenejä lenkkiä. Käydään testeissä ja käydään salilla. Näitä junioreita ohjataan jo nuoresta pitäen MYÖS oheisharjoittelussa SEKÄ itse lajisuorituksessa. 
Ratsastajilla on kyllä lajivalmentajat mutta onko KETÄÄN valmentajaa joka edes suunnittelee valmennettavalleen oheiskuntotreenit? Onko valmentajilla siihen edes "pätevyyttä"? Voisiko olla erikseen lajivalmentaja ja sitten oheiskuntovalmentaja ratsastaille? Toki tämänhän maksaisi ihan jäätävästi mutta ei nyt puhuta rahasta. 
Tässä on jo yksi iso ero meidän lajissa. Jos puhumme maajoukkueratsastajista versus muun lajin maajoukkue, emme treenaa suorastaan mitään. 
Toki meidän laji on taitolaji. Se ei voita kouluratsastuksessa joka nostaa eniten penkistä tai juoksee 100 nopeiten. Mutta vaikka olisi kuinka taitava hevosen selässä, voi suoritusta huonontaa heikko hapenottotkyky. Ratsastuksen kuuluu olla eleetöntä, mutta jos viimeisillään voimillaan pinnistää radan läpi, voi se näkyä jo siinä eleettömyydessä noin niinkuin kärjistetysti.

Mites formulat? Formuloissa kuulee samaa vanhaa läppää "eihän se ole urheilua, ne vaan ajaa autoa". Ei formuloissakaan itse lajisuoritus ole sitä missä mitataan kuka hyppää pisimpään tai kenellä on eniten voimaa, ihan niinkuin ratsastuksessakin. Mutta ai että formulakuskit, nehän vasta joutuukin treenaamaan muuta kuin ajamista!

Tosi mielenkiintoista pohtia näitä!

”Kyllä me luonnostaan pyrimme tekemään arkityöt mahdollisimman taloudellisesti ja kroppaa säästäen. Tallitöiden mekaaniset toistot lisäävät jäykkyyttä ja toispuoleisuuttaa. Ratsastajalta taas vaaditaan hevosen selässä elastisuutta, voimaa, balanssia, reaktionopeutta ja hyvää hapenottokykyä.”

Usein kuulee ratsastajilta puolustuksena "no mutta minä kyllä teen tallitöitä!". Se ei ikävä kyllä riitä, vaikka aivan parasta arkiliikuntaa se kyllä on! Kunto meinaan kasvaa tallitöissäkin nopeasti. Jos kantaa vesiä 100 metrin matkan jo parin viikon ajan, pitäisi senkin toimenpiteen intensiteettiä nostaa jotta ihminen ei "jäisi" sille tasolle.

Vitsailen aika ajoin kavereiden kanssa että "parhaat sykkeet saan ratsastaessa enkä esim juostessa! Kyllä se vaan niin on että ratsastus on raakaa urheilua kun sykkeet on korkealla". 
Hetkinen, mietitäänpä vähän...

Nouseeko ne sykkeet ratsastaessa siksi niin korkealle että ratsastajalla on huono hapenottokyky ja huono kunto? Ratsastaja joutuu niin koville keikkuessaan harjoitusravissa hevosen selässä? 
Vai onko se ratsastus oikeasti niiiiin rankkaa että sykkeet on tapissa kuin cooperin testissä?

Mä vähän veikkaan että syy korkeille sykkeille on oikeasti se huono kunto. Vaatii niin paljon ponisteluja olla harjoitusravissa siellä selässä. Sitten kun mennään juoksulenkille, ei meillä ole niin hyvää kuntoa että jaksettaisiin edes juosta niin pitkään sykkeet tapissa että saataisiin sama kalorinpoltto lukema kuin ridatessa! Ridatessa jaksaa sen verran pidempään sillä "henkensä" uhalla siellä selässä yrittää istua vaikka hapottaakin. :D Hehheh. 
En missään nimessä tarkoita että ratsastus ei olisi liikuntaa. Olen edelleen sitä mieltä. Olen vain sitä mieltä että se ratsastus on meille ratsastajille "liian" rankkaa yksinään, tarvittaisiin parempiin tuloksiin oheisliikuntaa jotta KUNTO saadaan ylös. Kuntoa emme ratsastamalla itsellemme kehitä, siis lihasvoimaa ja hapenottokykyä. 

Tähän taas yksi huomio!
Jos entinen huippu-urheilija jostain muusta lajista aloittaa ratsastuksen, hänhän hallitsee kehonsa hämmästyttävän hyvin, istuu yllättävän hyvin aloittelijaksi selässä, ja jaksaa yllättävän hyvin? 
Jos laitamme "sohvaperunan" selkään, on ihme että hän edes pystyy ravissa pitämään itsensä suht keskellä eikä keikahda maahan. Aloitteleva ratsastajahan ei hallitse oikein kehoaa, kädet lepattaa ties missä jne. Mutta entinen huippu-urheilija istuu yllättävän vakaasti selässä vaikka taitoa ratsastukselle ei vielä ole. 
Ei ole epäselvää miksi näin. 

Hassua on, että tosiaan ei vaan me tavan pulliaiset jotka ratsastaa, vaan myös huippujen keskuudessa on "huonokuntoisia". Tähän on kyllä tullut jo muutosta. Seuraan instagramissa mm. Catherine Dufouria, hän on ihan mieletön treenaaja! Juoksiko jo maratoninkin? Inspiroivaa. Muutenkin huomaan nuoremmissa kilparatsastajissa maailman huipulla kuinka se oheistreeni näkyy heidän elämässään. Ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä ratsastuksen maajoukkuetasolla kuuluu jo ihan omana osa-alueenaan oheisliikuntavalmennus? 

Lopuksi vielä haluan sanoa, että vaikka tuossa aiemmin ihmettelin että miksi aikanaan vain treenasin ratsastusta kun kisasin enkä treenannut oheisliikuntaa, niin korostan että tosiaan, se vastuu on vain mulla! Kuitenkin kyllä muistan valmennuksissa jos alkoi kunto loppumaan ja huohotin selässä, niin kyllä valmentaja (ihana Riitta!) sanoi samantien: "joku joutaisi nyt lenkille ja se joku ei ole hevonen!" :) Että olisi pitänyt ihan vain jo valmentajan pelossa potkia itseään persuksille ja lähteä juoksemaan! :D 


Kuva Aada Lätti, Hertta Finnderbyssä 2015 Inter I kür ohjelmassa.
Radalla pidin eniten laukkaohjelman esittämisestä. Siinä tuntui että jaksan paremmin. Ravissa istuminen kulutti enemmän "kuntoa", mutta tosiaan näinhän se ei saa olla. Ei voi pitää "lepotaukona" laukkaa tai käyntiä. No mutta! Viisaampana tulevaisuuden radoilla, kunhan sinne taas jonkun uuden heppakaverin kanssa joskus pääsen :) 


Treenaatteko te ratsastuksen ohella? Mua niin kiinnostaisi kuulla!
Kerro oletko ratsastajana millainen (Esim ratsastuskoulu 1 x vko, oma hevonen / vuokra jne) ja sen lisäksi teetkö mitään sen lisänä. Koetko että siitä on hyötyä? Vai haaveiletko että haluaisit alkaa treenaamaan enemmän omaa kuntoa? Vai onko peräti niin että kuntoilit aiemmin, nyt se jäi ja huomaat eron tai et huomaa?
Kaikki kokemukset kiinnostaa!

Tästä aiheesta seuraavassa postauksessa vähän lisää siinä mielessä että kerron mitä itse nykyään treenaan "ratsastusmielessä". Millaisia treeniojelmia multa löytyy mitä käytän jne :) 

Tässäpä todistetusti olen osallistunut nyt viimein juoksikilpailuun! Vaikkakin se korona-aikana oli "virtuaalinen". Juoksimme kaverini kanssa 21 km! Voin sanoa, ettei juostu koko matkaa, kävelimme välissä, mutta sen lupasimme että ekan 10 km juostaan kunnolla, loput oman tunnon mukaan. Mutta pointti on se, että mä en ole ikinä tosiaan juossut mutta näin 30 korvilla hyvin voi aloittaa ja huomata että pystyn siihen vaikkakin ihan "mummovauhtia" menenkin. Pelkkää positiivista vaikustusta saa aikaan. Paitsi omalla kohdallani kierot varpaani saa aina makeet rakot kun juoksee vähän enemmän :D 
Kun ei ratsastuskisoihin pääse niin johonkin täytyy sekin into käyttää ja juosta päättömänä pitkin virtuaalikisoja hahha. Toki mulla tämä kisa päättyi nestehukkaan ja sitä myöten oksenteluun kotona loppuillasta, mutta noin niinkuin muuten oli ihan jees kokemus :D 







24. kesäkuuta 2020

Askellajien parantaminen

Mun lempiaiheista taas yksi!

Jokaisella hevosella on se oma liikekapasiteetti. Osa kerää nuorena jo näyttelyistä 10 askellajeista, osa saa sitä mukavaa 7, mutta määrääkö tämä sen kuinka hyvä kouluhevonen niistä isona tulee? Joo ja ei. 
On monenlaista tarinaa. On niitä hevosia jotka pokkaa askellajipalkinnot nuorena mutta kummasti ne hevoset saattaa kadota ennen vaativia luokkia (syitä toki on monia, säilyykö hevonen terveenä etc...)  ja sitten on niitä tavan tallaajia jotka kuitenkin saattaa päätyä GP luokkiin. Tähän väliin mahtuu taas monta muutakin tarina.

Haluan korostaa heti alkuun, että nämä vinkkelit mitä tässä kirjoitan, kirjoitan omasta kokemuksesta ja ne pohjautuvat niihin hevosiin millä on tullut ratsastettua. Jokainen hevonen on yksilö ja jokainen ratsukko on aina omalla tasollaa, joten en voi sanoa yhtä ja oikeaa tapaa miten kuuluu tehdä. Perusperiaatteet ovat samat, mutta riippuu pitkälti siitä jo onko hevonen hidas vai nopea, laiska vai reipas, mitä kannattaisi lähteä tekemään!

Vaikka nuorta hevosta tai varsaa etsiessä tottakai täytyy kiinnittää huomiota liikkeiden laatuun jos kouluhevosta itselleen mielii, mutta lohdutuksen sanana, ne askellajit mitä hevonen omaa, eivät välttämättä ole sen hevosen lopun elämän liikkumistapa. 
Monesti on tullut todistettua kuinka koulutuksen myötä hevosen liikkeet voivat muuttua paljonkin! erityisesti ravi on askellajeista se, jota voi muuttaa todella paljon. Ravin ei tarvitse olla kovin flashy heti nuorena, siitä voi tulla todella hienokin kun hevonen oppii kantamaan itseään ja saa voimaa. Käynti on askellajeista se "jäykin" jota on vaikea muuttaa, mutta se on äärimmäisen helppo pilata. Hieno yliastuva käynti voi tulevaisuudessa olla lyhyt ja jännittynyt harmillisen helposti, tai se iso käynti voi muuttua kootessa puhtaaksi passiksi. Laukka on askellajeista yksi vaikeimmista muuttaa. Se yleensä joko on tai ei ole hyvä, mutta sitäkin voi muokata. Ei ehkä "muuttaa" kokonaan toiseksi, mutta huomattavasti sitäkin voi parantaa. Laukankin saa pilattua, mutta ei ehkä niin helposti kuin käynnin. On sitäkin nähty kuinka nuorena isolaukkainen hevonen onkin aikuisiällä "rapulaukkaa" tököttävä jäykkis. Varsinkin laukassa tuntuu olevan se harha, että "mitä hitaampi laukka sitä kootumpaa se on". Eieiei... 
Hyvinkin iso ja ilmava laukka voi olla koottua ja silloin saadaankin superlaukka, kun se isolaukkainen hevonen saadaan koottua säilyttäen laukan ilmavuus ja suuruus! 

Käynti


Kuten sanoin yllä, käynti on todella helppo pilata. Ei kuitenkaan syytetä aina ratsastajaa! Käynti voi kärsiä jo siitä että hevonen vain jännittää. Selkä kun menee lukkoon, saadaan töksöttävää ja ahdasta käyntiä vaikka muutoin hevosella olisi hieno käynti! Ei ole ennenkuulumatonta että jo pelkästään näyttelyissä, ilman ratsastajaa, hevonen saa keskinkertaisen numeron käynnistä, koska se ei vain jännitykseltään sitä pysty esittämään samanlailla kuin kotona! Kuinka helppoa tästä on sitten pilata se käynti kun ratsastaja onkin selässä, ja radalla iskee lukko? 
Hertta oli hyvä esimerkki. Sillä on aina ollu ihan ok käynti. Ei mikään 10 käynti, mutta sanoisin että varma 8. Saimme kuitenkin alkuaikoina jopa 4 tai 5 käynnistä arvosanaksi! Käynti ei ollut passia, mutta lyhyttä ja jännittynyttä. Myöhemmin radoilla saimme jo 8 numeroksi käynnistä! Ainakin varma 7. Mitä tässä tapahtui? Toki kehitystä juu, mutta yksi kehityksen mukana tullut ilmiö oli jännityksen väheneminen joka vapauttaa selän takaisin käyttöön. Jotkut hevoset taas ovat hyvin varmakäyntisiä. Käynti kun on aina varma 8 vähintään, on aika hyvät pisteet yleensä tiedossa jos muut asiat menee hyvin, Käynti kun on radalla melkein aina kertoimella 2.


Ongelmat käynnissä siis yleensä tulee siitä että hevonen kiirehtii ja jännittyy. Kuinka moni tunnistaa tilanteen? Hevonen menee lyhyttä ja kireää käyntiä, haluaisit saada sitä ratsastettua eteen, mutta se ei onnistu? Jos patistat eteen, hevonen jännittyy joko enemmän tai hipsii jo ravin puolelle. Ollaan pattitilanteessa, pitäisi ratsastaa lyhyttä askellajia enemmän eteen ja matkaavoittavammaksi mutta tunne on että jos tästä yhtään yrittää eteen ratsastaa, hevonen suorastaan karkaa!

No mikä avuksi? Oonko koskaan sanonut "Tee päinvastoin miten hevonen haluaa". 
Jäykkä ja lyhyt käynti on usein kiireistä vaikka mennäänkin hitaasti. Vastaus: hidasta lisää. Rauhoita tilanne.

Mitä usein teen on seuraava:
Hidastan käyntiä, pyrin kuitenkin rentoon meininkiin ja mitä matalempi kaula sen parempi, varsinkin jos hevonen on jännittynyt niin yleensä niska nousee. Eli kävelen ja pyrin rauhoittamaan käyntiä. Jopa hyvinkin hitaaksi ja rauhalliseksi. Tarjoan pieniä peräänantoja ja maanittelen niskaa alemmas, mutten pakota. Tavoite on että hevonen alkaa itse hakemaan alemmas, ei niin että keskityn pelkästään kaulan laskemiseen. Pakotettuna alas vedetty pää on kaukana rentoudesta. RENTO hevonen laskee ITSE päätänsä. Ratsastajalta vaaditaan pehmeää kättä, mutta ei saa "hempeilläkään ilman tuntumaa". Määrätietoinen ja lempeä joustava käsi. Juu, se se on oikea sana!
Kun hidastat käyntiä, älä siis tee sitä vetämällä, vaan koko kroppa töihin. Koko kroppa ja olemus hidastaa. Jos hevonen karkaa niin toki saat ottaa puolipidätteen ja pidätteen, mutta tee se silloin selvästi jonka jälkeen taas päästät. Ei jatkuvaa vetämistä.
No koska päästään sitten ratsastamaan eteen kun sinne eteen halutaan?
Siirtymät. Siirtymät taas. Ai että, ihanat siirtymät! 

Käynti, seis, ISO myötäys, liikkeelle. Yleensä (painotan yleensä, riippuu hevosesta) hevonen akaa rentoutua. Huom. Tässäkin riippuu siitä millä intensiteetillä pysähdykset tehdään. Jos hevonen on todella kuuma ja hermostunut, eikä malta seistä, voi joskus pysähdys jopa vain pahentaa tilannetta, MUTTA... Eikös aikalailla 99% hevosista seiso tyytyväisenä ja rennosti paikallaan kun tulet alas selästä?  Hyödynnän tätä. 
Eli käynti, pysähdys ja iso myötäys pidätteen jälkeen kun hevonen pysähtyy, ehkäpä isot rapsutukset ja vaikka ajatus "nonniin, kiitos, enköhän tule alas selästä". Tällä tavoin mm, Hansu rentoutui tosi hyvin! Se ei malttanut oikein aluksi seistä paikallaan, mutta kun pysähdyksestä naamioin "kiva kiitos ja talliin" tehtävän, se alkoi oikein "nukahtaa" pysähdyksiin! Se piti suorastaan maiskuttaa uudelleen käyntiin! Ja tästä päästiinkin käynnin rentouttamiseen. 

Kiirehtivä käynti pitäisi saada hallintaan. "Jokainen askel on sun, ratsastajan". Joskus tulee tehtyä ihan konkreettisesti käynnissä harjoitusta, jossa pyrin "antamaan luvan" jokaiselle askeleelle hevoselle erikseen! Eli vaikka YKSI askel kerrallaan eteen ja seis, kunhan ne kaikki askeleet on ratsastajan määrittelemiä. Jos ratsastaja ei halua ottaa askeltakaan eteen, sitten ei oteta. Jos ratsastaja haluaa ottaa 5 askelta eteen, se on tasan 5 askelta.

Siirtymät yleensä parantavat myös sitä vähän hidasta ja laiskaa käyntiä. Tällöin ajattelen että nopeutan hevosta ja aktivoin. Jos hevonen menee pitkää ja laiskaa käyntiä, sitä pyrin sitten siirtymillä "virittämään". Pienempää ja nopeampaa käyntiaskelta ja aktiivista sellaista! Tässäkin siirtymät pysähdykseen tai vaikka raviin ja takaisin nopealla syklillä auttaa usein. Eli taas, päinvastoin kuin hevonen haluaa. Laiskempaa käyntiä virittämällä pyrin saamaan hevosen sanomaan "hei pliis voitasko me jo mennä vaikka raville? Tai itseasiassa haluan jo vähän mennä ennenkuin tuo ratsastaja taas kohta sanoo että mene.". Eli koitan saada hevosta ennakoimaan jo tulevaa pohjetta joka pyytää että mene. Laiska hevonen yleensä arvostaa sitä kun niihin ei koske. Sitten kun se alkaa "karkaamaan" positiivisessa mielessä alta, pääsenkin aika paljon kehumaan ja kohta saan olla "irti" hevosesta.

No mites jos hevonen helposti taipuu käynnissä passimaisuuteen?

Vinkkinä, ratsasta vähän sivulle. Puhun itse usein "avoväistöstä". Ei se mikään oikea nimitys ole, mutta tämä toimii hyvin esimerkiksi pääty-ympyrällä. Asetan hieman sisään, sisäpohkeella työnnän vähän etuosaa väistömäisesti ulos, takaosakin siirretään ulommalle uralle, eli tulisi avon taivutus ja "kolme uraa" ja samalla pohkeenväistön loiva sivulle meneminen. Tämä hieman sivulle ratsastaminen saa hevosta paremmin polkemaan rungon alle ja se joutuu keskittymään siihen mihin se jalkansa laittaa! Hevosen on vaikea mennä passia jos sen pitää askeltaa sivulle samalla. 
Näitä sitten toistan. Käynti (passimaisuus) --> sivulle (Avo/sulku/väistö tms) --> käynnin askel puhtaampi --> ulos suoristaen eteen --> toista uudelleen sivulle jos käynti muuttuu passimaiseksi. ja toista, ja toista, ja toista...


Ravi

Ravin parantaminen onkin se "helpoin". Taino, ehkä se missä muutoksen saa nopeiten ja selkeämmin näkyviin. Eihän ratsastuksessa kai mikään ole helppoa, joten saakohan sitä sanoa :D 
Nyrkkisääntö, mitä enemmän hevonen ravaa etupainoisena, sitä vaikeampaa sitä ravia on parantaa. Eli mitäs tämä meinaa?

Se ravi tulee väkisinkin paranemaan ja siitä tulee näyttävä, mite enemmän saat siirrettyä painoa takaosalle! Mitä enemmän takaosa "istuu" ravissa, sitä ylemmäs saat etuosaa ja etujalat saavat tilaa liikkua rauhallisemmin. 
Jos hevonen on kottikärrynä etupainoisena, siksi juuri ravi on tikittävää, nopeaa ja pientä, koska hevosen täytyy siirtää ripeällä tahdilla äkkiä etujalkaa toisen eteen ettei se kaadu! Jos hevosen paino menee taakse, etujalkaa ei tarttekaan siirtää niin vaivihkaa eteen, koska hevosella on aikaa askeltaa rauhassa koska se kannattelee itseään takaosan päällä! 
Kuvat on ottanut Taru Arola.
Hansu vuonna 2016 ja 2018.
Mitäpä tähän lisäämään miten ravi voi muuttua kun hevonen saa painoa takajaloille ja voimaa!
Oon jotenkin niin ylpeä Hansusta! 

Hansu on omalta osaltani paras esimerkki siitä kuinka ravia voi parantaa. Ei sillä huono ravi luonnostaan ollut, hienosti se liiteli vapaana jo nuorena, mutta aina ratsastaja kun laitetaan nuorena hevosen selkään, se horjuttaa nuoren hevosen tasapainoa. Varsinkin "lusitanotikitys" on sanonta mitä kuulee. Kyllä se Hansukin tikitti nuorena, mutta voi veljet, eipä tikittänyt myöhemmin. Heittämättä UPEIN ravi missä olen ikinä istunut kun se löysi tasapainon siinä!
Miten Hansu oppi ravaamaan? Passagen kautta, kiitos itse Kyra Kyrklundille klinikan yhteydessä.
Kyranhan vinkki tämä oli suoraan. Rodusta ei itsellä ollut kokemusta ja mietittiin millä sitä ravia saisi vähän rauhoitettua ja suurennettua. Kyra heti kun meidän näki, ensimmäinen neuvo oli "tuo oppii ravamaan kun se oppii passagen". Ja voi vitsi niinhän se teki. Muistan kuinka epäilin alkuun. Mietin heti "miten voin opettaa passagea 6 vuotiaalle hevoselle joka ei kunnolla vielä ravaa? Koska passagea yms saa edes opettaa?". Mutta onneksi luotin itseäni viisaampiin. Passage, piaffi, mitä näitä nyt on, työkalu ja tehtävä se on siinä missä pohkeenväistö tai laukannosto! Ainahan me yritetään parantaa hevosiamme ratsastuksen aikana erilaisilla tehtävillä, miksei sitten passagen avulla kuten vaikka nostoja voi parantaa pohkeenväistöillä? Ei pidä ajatella ja lokeroida tiettyjä liikkeitä "nuo eivät kuulu kuin tasolle x". KAIKKI tehtävät kuuluvat ratsastajan työkalupakkiin, eri asia toki on, osaako ratsastaja näitä pyytää. Kun Hansu oppi passagen, se oppi ravaamaan isommin ja kantamaan itseään. Ei se tarkoita että tunti tolkulla vedän maneesissa pelkkää passagea, vaan se tarkoittaa taas askel kerrallaan opetellaan ja omaksutaan "uutta" kropan käyttöä.

Eli ravin parantaminen = ratsastan hitaampaa, korkealle menevämpää tai passagemaista ravia. Tässä myös piilee ISO mutta... Täytyy olla tarkkana että hevonen ei pudota selkäänsä kun alkaa pyytämään hitaampaa ravia. En suosittele ominpäin testailemaan, vaan aina sen oman valmentajan kanssa ja AINA se on oman valmentajan tehtävä määritellä mitä tullaan missäkin vaiheessa tekemään! En ole nettivalmentaja, tämä on vain omaa pohdintaa. 
Hevonen ei saisi jännittyä, se ei saisi "paeta" passageen josta se ei lähde enää eteen... Paljon voi tehdä tässäkin väärin!
Tätä ideaa voi kuitenkin hyödyntää vaikkei varsinaista passagea osaa. Eli tee taas siirtymiä. 
Hidasta ravia, jonka jälkeen pääset ratsastamaan eteen. Hidasta uudelleen, odota, kunnes hevonen askeltaa vähän hitaammin (painamatta kädelle) ja taas pääset kiittämään ja rastastamaan eteen. 
Eli siirtymiä askellajin sisällä!
Esimerkiksi kulmissa on helpompi hidastaa, tai voltilla. Hidasta kulmassa / voltilla, ja siitä ulos tullessa ratsasta vähän eteen! Tätä kun toistat, yleensä hevonen alkaa jo ennakoimaan ja parhaimmassa tapauksessa oikein odottaa kulmassa että kohta pääsee eteen ja lähtee kevyesti.  Tässä on jo sama pohjaidea kuin ravi, passage, ravi.
Tarkkana että hevonen säilyy kevyenä kädelle, säilyttää kuitenkin eteenpäinpyrkimyksensä ja ei jännity. 

Älkää niin orjallisesti ottako tästä mieleenne "joo passagea aletaan menemään", vaan se idea tässä taustalla on = hevosen tulee oppia odottamaan ratsastajaa ja viivyttämään askeltaan ( = ilmavampi ravi)

Kun hevonen alkaa odottamaan ratsastajaa ja oppii viivyttämään askeltaan, yhtäkkiä meillä onkin sairaasti enemmän vaihteita raviin! Tästä ravista pystyy tekemään mitä vaan vaivattomasti. Lisätään ravia, otetaanpas ravia vähän takasin, ja lähdetäänpäs uudelleen eteen... Kaikki on vain "senkun annat mennä" .Tai sellainen tunne ainakin itselleni tulee. 

Siirtymät ravin sisällä, eli askellajin sisällä on parasta mitä tiedän askellajien kehittämisessä (ravissa varsinkin) mutta myös toinen hyvä on siirtyä askellajista toiseen. Ravin kohdalla ehkä ravi-laukka on se second best. Siinä tulee ajateltua eteenpäinratsastusta ja vastapainoksi takaisin tulemista. Tärkeää on laukasta raviin siirryttäessä säilyttää eteenpäinpyrkimys! Tästä olen ihan natsi!
Laukasta raviin siirtyminen ei saa tapahtua kuin tiiliskivi tippuisi maahan, vaan sen täytyy tapahtua kuin höyhen leijailisi maahan. Siirtymän tulee olla sujuva! Sellainen että katsoja ei edes huomaa. "Katsos, se onkin yhtäkkiä ravissa vaikka äsken laukkasi. Olipas niin sulava ja smooth etten huomanut". Ei niin että katsoja sanoo "oho, sepäs tömähti maahan ja tippui raville, hyvä ettei kaatunut..." 
Kun hevonen on tasapainossa ja kantaa ja käyttää takajalkojen niveliään, ravi-lukka-ravi siirtymiä on kiva tehdä vaikka aina 5 askeleen välein! Nopealla tempolla, helposti ja vaivattomasti. Laukannostot lähtevät heti eteen iloisesti ja kevyesti, ravi askeleet heti siirtymän jälkeen "lipuvat" kauniisti heti eteen. 

Ei niin, että: laukka-- > TÖKS johonkin sekasilliraviin --> ravin tahti löytyy --> yritys nostaa laukka mutta hevonen vaan kiihdyttää ravia... 
Vaan : laukka --> hupskeikkaa pehmeä etenevä hieno ravi --> kappas, laukka nousi kevyesti ja tasaisesti --> takaisin hupsista vaan raviin. Sulavaa ja soljuvaa!

Siirtymien ensimmäiset askeleet uudessa askellajissa ovat yleensä niitä parhaita askeleita mitä hevoselta silloin irtoaa! Ja taas nämä hienot hyvät parikin askelta noston jälkeen kehittää pidemmällä tähtäimelle kokoaskellajia taas uudelle tasolle!
Turha hinkata kenttää ympäri "paskaa laukkaa" vaan tee 2 askelta hienoa laukkaa mitä noston jälkeen tulee ja toista tämä ottamalla takaisin raviin ja nosta laukka uudelleen jolloin saat taas ne pari hienoa askelta ja se jo riittää! Muutaman viikon kuluttua sulla on sitä parempaa askelta jo varmaan kentän ympäri mentäväksi ;)




Yllä video Niken ravityöskentelystä viimeisimmältä kerralta. Nikellä ideana se, että se odottaa, eikä "painele menemään". Aluksi Niken kanssa jouduttiin tekemään työ "eteen eteen eteen". No nykyään se on ihanan herkkä pohkeelle ja kyllä menee eteen, MUTTA, se ei saa ryysätä. Positiivinen ongelma. Itse tuskastun jos hevonen ei ole herkkä pohkeelle ja sitä joutuu herkistämään sille. Mieluummin hoen hevoselle "odota odota" kuin "mene mene mene". 
Niken kanssa on työstetty ilmaa raviin ja tahtia rauhoitettu! Videolla vasemmassa sulussa näkee hyvin kuinka se alkuun menettää tahdin ja lähtee kipittämään. Se painuu vähän kuolaimen taa, eli tässä taas muistutus siitä, että jos hevonen painuu kuolaimen taa se ei kanna. Kesken sulun sain korjattua pohkeella nenää ylös, ikäänkuin "tuupattua" Niken takaisin kantamaan, jolloin loppusulussa on parempi tahti ja kanto! Tämä kohta näkyy selkeäni pienenä tahtirikkona siinä sulussa, mutta mieluummi tahtirike sinne väliin kuin huono, kipittävä sulku kuolaimen takana loppuun asti!


Laukka

Sitten vielä laukka... Koittakaa jaksaa! :D
Laukka ja käynti on vähän niinkuin käsikädessä. Jännitys pilaa sitä herkästi. Myös se, jos koitat pakottaa hevosta johonkin muotoon, näkyy helposti laukassa. Joustava käsi on tässäkin se mitä tarvitaan! Tuntuma täytyy olla mutta joustava ja elävä käsi pitää olla! Hyvä käsi tarjoaa tukea silloin kun sitä tarvitaan mutta on tarpeeksi herkkä päästääkseen ja antaakseen tilaa heti kun sitä tarvitaan.

Vastalaukka on itsessään jo liike mikä kehittää tosi paljon tasapainoa laukkaan. Mä menin kotona varmaan aina vaan vastalaukassa. Valmennuksissa lempitehtävä oli pääty-ympyrällä vastalaukassa siirtymiset lisättyyn laukkaan ja piruettilaukkaan! Tämä on jo aika vaikea liike. Hevonen herkästi tahtoo vaihtaa myötälaukkaan tai tippuu raviin jos se ei jaksa koota. Iso riski virheisiin siis! Mutta sehän se onkin juju. 
Samaa ideaa voi tehdä vastalaukassa myös siirtymällä vähän vähemmällä siirtymällä, esimerkkinä keskilaukasta harjoituslaukkaan ja takaisin vastalaukassa sivuaa tätä ideaa ihan samalla tavalla. Eli = siirtymät vastalaukassa.
Tämä toki riippuu taas siitä mikä on ratsukon taso mitä tehtäviä voi tehdä kelläkin. 

Laukassakin siirtymät askellajista toiseen kehittävät laukkaa, kuten jo vähän raviosiossa sivusinkin. 
Myötälaukassa tehtävät harjoitteet liittyvät useimmiten nostoihin kun mietin miten saisin parempaa laukkaa. Yksi lemppari nostojen parantamiseen ja sitä kautta parempien laukka-askelien löytämiseen on tämä:
Pohkeenväistöä ravissa keskilinjalta tai 3/4linjalta kohti uraa ja uralla nosta laukka. Simple.
Taas pääsemme sivuttaisliikkeessä paremmin hallitsemaan hevosen kroppaa. Jotta saisimme hienon noston, meidän täytyy hallita hevosen kroppa. Hyödynnä siis sivuttaisliikettä. Kun ratsastat pohkeenäistöä kohti uraa, saat hevosen sisätakajalkaa jo tässä vaiheessa paremmin alle. Sitten se onkin valmiina rungon alla kun nostat laukan!Ei tartte enää noston vaiheessa ruveta kaivamaan sitä takajalkaa jostain.
Kumpikos takajalka tulee laukassa syvemmälle rungon alle? No aivan, sisätakajalka. Siksi se että kaivat sisätakajalkaa väistössä jos alle, auttaa sua tulevassa nostossa ja laukassa!
 Väistö myös "pehmittää" hevosta ja sen runkoa, nostossa sulla on usein tällöin paremmin hallinnassa oleva hevonen. 
Väistön jälkeen uralle saavuttaessa, ulko-ohjan tuelle, muista päästää sisäohjasta vaikka täysin löysäksi (!!!), ja sisäpohkeella nosto.
Sisäohjasta tulee päästää jotta annat hevosen sisälavalle tilaa päästä laukassa eteen! Miksi?
No mikähän jalka kuuluisi mennä pisimmälle laukka-askeleessa eteen? No sisäetujalka... No jos vedät sisäohjasta, lyhennät tämän sisäetujalan ja lavan liikettä. 

Tässä hieno esimerkki siitä miten se sama "tavisheppa" voi saada itselleen varsin erilaisen ja paremman laukan!
Ylempi kuva kevät 2020 (kuvaaja Niina Kivirasi) ja alempi joulu 2018 (kuvaaja Nea Ahtiainen)
Mikä on salaisuus? Ihan vaan se että hevonen on saanut voimaa ja jaksaa kantaa itseään. Se ottaa painoa takajaloille jolloin se jaksaa ja pystyy nostamaan etuosaansa ylös!
Hieno esimerkki taas siitä kuinka ihan tavan ratsastaja ja ihan tavan hevonen ahkeralla treenillä kehittyy ja tekee tulosta. Sitoutuminen valmennuksiin on se tärkein asia tässä!
Kuvassa on siis Instagramissakin nimellä team.sonnenchein esiintyvät Elina ja Nikke. Nikke on jo 16 vuotias FWB hevonen. Elina vuokraa Nikkeä ja yhdessä he ovat kehittyneet sieltä He B tasolta nykyiseen Va B tasoon, mutta harjoittelevat jo Va A asioita (Ah, tulee niin mieleen Hertta ja minä aikanaan!)
Autan Elinaa ja Nikkeä "ratsuttamalla" Nikkeä noin kerran kuussa ja meillä on sama valmentaja, eli Riitta Holopainen, joten hevonen pysyy "samassa teemassa" kokoajan.
Taas yksi tuhkimotarina siitä kuinka ei aina tarvita niitä miljoonahevosia jotta pääsee vaativaan ja se, että hyvin voi itse oppia ja opettaa hevosta samalla vaikkei itsellä ole siihen taustaa ennestään! Kunhan on nöyrä, ei keksi tekosyitä "mutkumutkut" ja vaan painaa töitä ja omistaa kaiken sille mitä tekee niin kyllä tulosta tulee. Luotto omaan valmentajaan ja se, että muistaa sen että syy löytyy aina satulan päältä, on avain :)
Nikkekin on jo oppinut GP liikkeitä vastoin Elinan itsensä odotuksia. Sarjavaihdot tulee jo jokaisella askeleella, piruetit ovat jo työstettävissä, babypiaffia tulee jo, sekä passagea. Mikään näistä ei ole kiellettyä opetella!
Muistan kuinka sanoin joskus ratsastuksen päätteeksi viime tammikuusa Elinalle "Joo kyllä Nikkeboy oppii piaffin kesään mennessä". Elina ei uskonut. Sanoin vuosi sitten että hyvin voit mennä Va B radoille. Elina sanoi että ei, sehän on niiden "oikeiden" kouluratsukkojen tasoa jo. No niimpä nykyään kisaavat sillä tasolla! Ekat kansallisetkin Va B tasolla korkkasivat :) Ihanaa kuulla ja todistaa näitä tarinoita!
Anteeksi pieni välikehu tähän väliin! :D


HUH! Kiitos ja anteeksi!
Mikä maratoonipostaus. Siis mä välillä käyn niin kuumana kun kirjoitan näitä niin tunteella että nyttekin mun kädet vähän tärisee ja sydän hakkaa! Mä niin rakastan höpöttää ja pohtia tällaisia ratsastuksellisisa juttuja. Tykkään pilkkoa atomeiksi liikkeitä ja miettiä mitä niissä tehdään. Tykkään fiilistellä ja makustella näitä vaikken nyt hevosen selässä olekaan. Mietin paljon "kuivaharjoitteluna" ratsastuksen ulkopuolella. Siksi tämä blogi oli aikanaan pakko perustaa, että pääsen "höpöttämään" näitä ratsastusjuttuja ihan atomitasolla, harva jaksoi niitä livenäkään kuunnella! :D 

Välillä mietin kannattaako näitä kirjoittaa blogiin, koska en voi tietää minkälainen ja tasoinen ratsastaja niitä lukee. Toisaalta kirjoittaahaan jotkut kokonaisia ratsastusoppaitakin, ja sama idea pätee siellä. Vastuu on myös lukijalla. Mitään ei kehoiteta tai käsketä tekemään, lähinnä vain pohdintaa omista kokemuksista ja niistä asioista mitä vuosien valmentautuminen on itselle opettanut. Jokainen toki muodostaa ne omat tavat toimita ja tehdä. Aina korostan ja suosittelen myös että KYSYKÄÄ niiltä omilta valmentajilta kaikkea!
Valmentajan PITÄÄ osata niihin myös vastata jos on jokin mikä mieltä askarruttaa. Ideoita saa hakea netistä, kirjoista ja lehdistä mutta muistakaa että kysymys - vastaus- pari pitää tulla omalta valmentajalta. 
Älkää ikinä säästäkö valmennuksista, säästäkää vaikka satulahuovista, niitäkään ei tartte kuin max 3 hyvää  ;)


Muistakaa!
Kaikista hevosista ei tule Valegroja ja Totilaksia vaikka kuinka yrittäisi, mutta niistä voi silti tulla oman kapasiteettinsa rajoissa varsinkin kivasti ja hienosti liikkuvia!

Tähän loppuun vielä video Hertasta ja siitä kuinka "siitä parin markan hevosesta" löytyi helkkarinmoinen passage ja ravi <3
Tämä oli yksi niistä valmennuksista mistä sain ihan sikana taas oppia ja työkaluja. Valmentajana portugalilainen Paulo Bastos.
Hertta, hevonen joka sai nuorena ravista 5 "kovin on etupainoinen"