My Day

Teenpä ensimmäisen My Day postauksen kuvien muodossa. Katsotaan mitä tulee! :D
Mun päiväthän vaihtelee tosi paljon riippuen siitä onko koulupäivä vai työpäivä vai peräti vapaapäivä (täytettynä hevoshommilla ja mitähän vielä.) Mutta tässä nyt yksi esimerkki menneeltä viikolta!

Herätyskello soi 05.45. Mun kissa vaikeuttaa aina sängystä nousemista kun se jää noin makoisasti vieree nukkumaan :D Tosin yleensä se laulaa öisin joten se viettää yönsä vessassa jotta me saadaan nukkua. ;) Joskus se sitten pysyy hiljaa koko yön niin saa olla vieressä.

Aamupalaa keittiössä, kissa seuraa mukana mutta lysähtää lattialle.. :D

Saavun töihin siinä klo 7 paikkeilla aamulla

Ja lähdössä töistä kotiin klo 15! Täyden päivän ehdin tuolloin siis tekemään. Yleensä teen 6-8 tunnin päiviä silloin kun töihin menen

Suoraan töistä Passatin nokka suuntaa takaisin Järvenpäähän tallille ja menen suoraan töistä pitämään yhden ratsastustunnin kaverilleni. Huomatkaa Passatin kojelautaa koristava maskotti, Hockey Bird! :D

Tunnin pidon jälkeen käyn nopeasti kotona vaihtamassa vaatteita ja käyn myös vaihtamassa äitini kanssa autoja (sen uudempi auto kuluttaa niin paljon vähemmän polttoainetta kun mun vanha Passatti!), mutta matka jatkuu sitten toiselle tallille Riihimäellä ja ratsastan uuden tuttavuuden. 

Viimeinkin pääsen illan tultua Erkylään Hertan luokse. Hertalla oli kevyt päivä. Klo on tässä vaiheessa jo about 19.

Erkylästä lähden siinä vähän ennen yhdeksää illalla ja suuntaan porukoille vaihtamaan laina-autoa takaisin omaani. Pimeetä ja sadetta...

Kotiin pääsen siinä klo 22 aikoihin ja mua odottaa kiljuvana huutaen koulutehtävät...Niitä en tosiaan kauaa jaksa enää pitkän päivän jälkeen tehdä, joten vähälle jää..

Että kyllä mulla tekemistä on! Ei koskaan ole tylsää. :D Tässä nyt on esimerkki "pahasta" päivästä, eli paljon hommia. Välillä nyt olen kyllä pyrkinyt pitämään sellaisia "koulupäiviä" eli että käyn vain hoitamassa Hertan ja sitten teen koulujuttuja. Mun on nyt pakko lisätä enemmän aikaa koululle, joten työnteko ja muut hepat saa hetkeksi jäädä kunhan saisin tuota penteleen kemiaa luettua läpi, jotta saisin koulun valmiiksi! :)

Onni on nuori hevonen!

Niin siis, Onni on nuori eestiläinen hevonen, ja kyllä se varmaan on myös onni että on nuori hevonen? :D Eheh...

No jokatapauksessa! Kävin siis uuden tuttavuuden selässä, jota Onniksi kutsutaan. Hän on 6 vuotias ruuna, ja itseasiassa puoliveli (sama isä) kuin blogin puolella aikaisemmin esiintynyt vieraileva tähti kaverini hevonen Juuso! Juusosta voi lukea kuvineen lisää TÄÄLTÄ.
Näiden kahden virolaisen herrasmiehen isä on siis Orly chin de Muze, jolloinka sen isänisä on Espri. Espri on sitten mm. Emma Kanervan olympiahevosen Sini Spiritin isä!
Vaikkakin ovat ihan lähisukua toisilleen, niin nämä olivat hyvin eri tyyppiset hevoset! Juuso on iso ja herkkä jättiläinen, Onni oli pienempi ja sirompi hieman diesel-tyyppinen ratsu, eli syttyy hitaasti, mutta vääntöä ja voimaa kyllä löytyy ;)

Tykkäsin kyllä todella paljon Onnista. Onni on vasta 6 vuotias lapsonen, mutta todella fiksu ja aivan ihana luonne! Oikea sylivauva, mutta sitten selästä käsin se on todella cool, eikä hötkyile turhia. Se ei kuitenkaan ole mikään pystyynkuollut! Vaikkakin se lämpesi hitaasti, niin se silti aina reagoi kun se ymmärtää. Haluaa siis miellyttää ratsastajaansa mikä on todella tärkeää!
Kunhan O oli lämmennyt, niin sieltä rupesi irtoamaan liikkeisiin paljon enemmän joustoa. Sillä oli todella joustava ravi, tosin tällä kertaa en istunut alas harjoitusraviin oikeastaan ollenkaan. Halusin että se liikkuu eteen, joten en yhtään halunnut häiritä tätä. Ehkä ensi kerralla sitten.
Lopuksi raviin jouston saatua se tuntui tosi kivalle. Teki jo mieli istua alas mutta maltoin mieleni. Laukka sillä on erittäin hyvä! Todella vahva ja työntävä takaosa. Sitten kun tämä poju saa voimaa ja kokoamisastetta laukkaan lisään, niin se laukka tulee kyllä olemaan todella näyttävä. :) Eipä tällä oikeastaan huonoja askellajeja ollutkaan.
Laukka oli sen verran vahva, että huomasi kuinka vaikeaa siellä oli istua. Tai ei nyt vaikeaa, mutta joutui keskittymään siihen ihan eritavalla kuin esimerkiksi Hertan laukassa. Hertalla on aika tasainen laukka, eikä niin vahva takaosa, joten siellä "vain istutaan". Toki Hertta on jo vanha konkari korkealla koulutuksella, joten laukka ei ole niin "holtitonta". Onnin laukassa joutui kyllä tekemään töitä istumisen suhteen, mutta toki myös samalla sitä pitää vielä vähän auttaa laukassa, kun on nuori.

Tämän tyyppisen hevosen kanssa olin hyvin tarkka, etten jätä mitään apuja päälle, vaan pyydän ja vaadin reaktion, jonka jälkeen olen hiljaa. Jos hevonen on hieman hitaampi jalalle, niin silloin jalan kanssa täytyy olla todella nopea, mutta yksinkertainen. 1 pyyntö, 1 reaktio. Jos taas on herkkä ja kuuma hevonen, niin silloin oikeastaan keskustelen jalan kanssa enemmän.

Nyrkkisääntö:
hidas hevonen = nopea, terävä ja yksinkertainen pohje ja REAKTIO ja hevosen annetaan olla
nopea/reaktiivinen hevonen = pohje, joka on kiinni ja vaikuttaa useasti, ikäänkuin keskustelee koko ajan hevosen kanssa ("enemmän tuota, vähemmän tätä, vähän tuonne tuosta, ja tänne tästä"
Vaikka erityyppisiä hevosia ratsastetaan pohkeella hieman erilailla, niin kuitenkin yhteistä tässä on pohkeen hyväksyminen.

 Mulla ei ollut kannuksia ja raippaa, joten piti olla todella tarkka ettei jää jyystämään jos haluan herkkyyttä. Pohje pyytää ja jos reaktiota ei heti tule, niin pyydän kunnolla. Sitten kun reaktio tulee niin jätän rauhaan ja välillä ihan konkreettisesti kehun. Onnin kanssa halusin sen enemmän liikkumaan eteen, joten tosiaan vain kannustin sitä liikkumaan. Mitään muuta en tällä kertaa vaatinut, kuin että pohkeesta reagoidaan ETEEN. Haluan saada hevoselle sen tunteen, että on kivaa leiskautella etipäin. :)
Välillä O vähän jo mietti keskiravin alkeita muutamien askelien verran, ja silloin vaan vuolaasti kehuja!
Sitten kun Onni alkoi löytää imun eteen, niin ei mun tarvinnut enää tehdä mitään! Kunhan istuin kyydissä ja nautin! Tämä on juuri se lopputulos jota haluan. Ei mun enää tarvinnut käyttää sitä jalkaa, kun Onni käytti itse itseään. Eli lopussa kiitos seisoo, en vaikuttanut hevoseen ja hevonen teki itse töitä. :)

Pakko kyllä sanoa, että kivoimmat hevoset joilla olen ratsastanut ovat olleet kaikki virolaisia! :D Roxy, Juuso ja Onni ovat kaikki ESH rotuisia, eli puoliverisiä jotka nyt vain ovat sattuneet syntymään Eestissä. Mutta jokainen näistä on ollut todella laadukas. Jos meinaan ostaa hevosen joskus, niin pitäisikö suunnata meren toiselle puolen..? ;)
En ole oikeastaan paljoa ratsastanut nuoria hevosia. Oikeastaan vain Roxya aikoinaan kun se oli neljä ja viisi vuotias ja sitten Bregon menossa on tullut oltua mukana viisi vuotiaasta asti, mutta näiden nuorten kenen selässä olen käynyt, niin ne ovat olleet tosi simppeleitä. Ei oikeastaan uskoisi nuoriksi! On mulla nykyjään muutama nuori hevonen ratsastettavana iältään 4-6 välillä, mutta aiempaa kokemusta ei siis ole. Toistaiseksi on kyllä mennyt hyvin, ja on ilo huomata, että nuorilla ratsastaminen on aika kivaa! Aluksi olin vähän arka niiden suhteen ja ajattelin että pilaan ne. Kaikki ovat kuitenkin olleet satulaan jo totutettuja, joten niiiiin alusta asti en ole selässä käynyt, muutakuin suomenhevosilla.

Noniin, löpinät sikseen ja nyt muutama kuva pojusta!

Takaosakyllä työntää, seuraava step on saada etuosa pois sen takaosan edestä.. ;)

Kun tämä saa voimaa lisää kantaa itseään, eli saadaan ryhtiä tälle, niin hyvä tulee. Nyt kuitenkin täytyy keskittyä siihen takaosan työntöön, joka mielestäni kyllä työntää hyvin. :)

Ilmeisesti kivaa oli selässä kun noin hymyilyttää :D

Tykkäsin todella paljon tästä nuoresta miehestä. Toivottavasti pääsen jatkamaan!
Onnin elämästä voitte käydä lukemassa lisää Onnin blogista, sinne pääsee TÄSTÄ :)

Sitten vielä muihin aiheisiin!
Olen saanut aikoinaan paljon toiveita että "Tee My Day". Joudun häpeäkseni myöntämään etten oikeastaan tiedä mikä se on, kunnes Miran blogissa oli tehty mielestäni hyvä My Day postaus, joten sain tästä inspiraatiota toteuttaa sen samalla tavalla! Joten My Daytä kuvien muodossa on tuloillaan... :)

Tämän hetken treenit

Nyt on aikalailla tämän kauden kisat kisailtu. Ilmoittauduin kuitenkin vielä Järvenpään aluekisoihin PSG luokkaan sillä siellä on niin kivat kisat aina ja se on lähellä. Sinne ei kuitenkaan "tarvitse treenata" niin tosissaan, joten treeneissä ei nyt keskitytä näihin ratoihin, vaan tosiaan muutoksia Hertan kokonaisvaltaisessa liikkumisessa on nyt avainasemassa. Toki voin välissä mennä kisat jos siltä tuntuu, mutta nyt ei treenata "kisoista kisoihin" vaan keskitytään muutokseen.
Vielä mietin tuota loka-marraskuun vaihteessa olevaa Ypäjän kansallisia. Siellä olisi PSG ja Inter avoimena luokkana, joten se olisi ihan mahdollista mennä. Se nyt ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, joten sinne mennään jos mennään! Ei paineita.

Olen kokoajan höpötellyt tästä muutoksesta Hertan treeneihin. Suunnitelma tosiaan on, että nyt keskitytään hirveästi perustyöskentelyyn ja kokoamisasteen kasvattamiseen. Voimaa ja notkeutta tarvitaan lisää. Temppuja ei hiota ollenkaan tällä hetkellä, vaan todellakin keskitytään tähän selkä ylös-niska-alas- työskentelyyn. Hertta on vähän hämillään, mutta kyllä se joka päivä hiffaa nopeammin ja nopeammin tämän. Muutos ei tapahdu hetkessä ja Hertan turva on aina ollut se, että se nostaa niskansa ylös ja menee virkkuukoukkumuotoon. Nyt tätä ei kuitenkaan enää sallita ja keskitytään vain siihen, että tätä virhettä ei edes tapahtuisi.

Näillä jatketaan sinne joulun tienoille. Jossain vaiheessa siellä kuitenkin joudutaan alkaa hiomaan myös niitä temppuja ja parantamaan niitä ratoja ajatellen ensikaudelle. Siihen mennessä pitäisi jo näkyä nämä "uudet asetukset". Toivon että saan muutkosen näkymään myös Hertan lihaksistossa. Hertan kyllä kuuluisi saada kaulaansa lisää ylälinjaa ja sen heikkoon ja pitkään selkää myös lisää lihasta. Oletan että talven aikana tulen näkemään muutosta hevosessa tosiaan ulkomuodossa ja ratsastettavuudessa. Ihan mielenkiinnosta räpsin siitä nyt aika paljon kuvia, jotta voin sitten vertailla kuntoa myöhemmin!

Sääntö numero yksi tällä hetkellä treeneissä on tämä tuttu ja tällähetkellä niin muodissa oleva juttu: leukakulma auki.
Hertta tarjoaa turpaa ryntäisiin ja sen on todella vaikeaa venyttää itseään eteen ja tuomaan kaulaansa ja selkäänsä auki. En salli siltä kuolaimen takana killimistä. Toki tämähän on sellainen juttu, että esim alkutunnista se voi hyvinkin paeta kuolaimen taa, mutta lopuksi kun saan sen läpi, tätä ongelmaa ei ole. Ei minun tarvitse keskittyä mihinkään leukakulmaan kun hevonen on rehellisesti läpi ja kantaa itseään. Silloin se maaginen leukakulma kyllä asettuu sieltä luonnollisesti oikealle paikalleen, eikä siihen tarvitse oikeasti kiinnittää huomiota. Leukakulmaa ei pakoteta eteen tai auki, se tulee, jos hevonen on oikeinpäin koottuna.
Tämähän on sitten kaikki seurausta siitä että saadaan se selkä ylös. Kaula tulee selän jatkeena ja jos selkä on venyneenä ja ylhäällä, kaulakin asettuu paikalleen. Tämä taas on seurausta takajalkojen aktiivisesta ratsastamisesta.

Eli vaikka puhun kokoajan leukakulma auki, niin todellisuudessa se on vain jäävuoren huippu, eikä "leukakulma auki ratsastamiseen" tulisi keskittyä. Keskityn takajalkojen ratsastamiseen, jonka kautta saadan selkä toimimaan ja hevonen kantamaan, joka näkyy sitten loppujenlopuksi myös siellä kirotussa leukakulmassa!
Vaarana pelkän leukakulman tuijottamisessa on se, että ratsastaja alkaa ratsastamaan vain kädellä ja keskittyy omaan käteensä, vaikka vastaus sijaitsee takajaloissa (ja sitä kautta omien pohkeiden käytössä).

Valmentaja on nyt sanonut lohduttavasti että treeni jo näkyy. Vaikka paljon on vielä tekemistä, niin Hertta on lähtökohtaisesti jo enemmän auki kaulastaan. Se ei vielä luota tähän uuteen asentoon ja vähän epäilee "teenköhän mä nyt oikein", mutta se alkaa jo uskoa, että tämä on oikein. Todella huojentavaa että olen saanut ihan yksinäni jo tehtyä hommia oikeeseen suuntaan! Käyn valmennuksissa vain kerran viikossa, ja muuten treenaan yksin. Okei, tämä kerta viikkoon on jo paljon enemmän entiseen, eli kerran kuukaudessa! Tulokset olisi parempia jos olisin useimmin valmennuksessa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole siihen varaa. Täytyy nyt mennä sillä mitä on, ja on lohduttavaa että sekin näköjään riittää johonkin asti ja tuottaa tulosta! En sentään ihan päin metsiä ole mennyt omassa ratsastuksessani! Olen hirveästi kuluttanut aikaa netissä roikkuen ja hevosen anatomiaa opiskellen. Yritän kehittää omaa silmää. Katson maailman huippujen videoita radoilta ja treeneistä ja yritän onkia itselleni "ai tuolta se näyttää". On kiva huomata että oma silmä kehittyy ja jotenkin lohduttavaa huomata että virheitä ne pro-ratsastajatkin tekevät. Tällä kuivaharjoittelulla yritän sitten soveltaa sieltä saamaa tietoa käytäntöön. Ehkä mä joskus opin...

Hertan muita kuulumisia voisi myös päivitellä.
Se on kyllä nyt kotiutunut jo ihan täydellisesti! Erkylässä on niin tarkat rytmit, että tuo on ne jo oppinut ulkoa. Sen ei tarvitse enää stressata mistään, sillä kaikki tapahtuu joka päivä aikalailla samaa tahtia. Tuo hevonen ei oikein siedä vaihtelua, vaan on tyytyväinen kun esim, ruuat tulevat prikuulleen aikataulussa. Jos ei tule, niin Hertta kyllä on tallista ensin äänessä komentamassa... :D
Massaa on alkanut tamma myös kerätä. Se tosiaan kuivu Ypäjän kisojen aikaan elokuussa tosi paljon laitumelta paluun jälkeen. Säilöheinään siirryttyä on ruoka ruvennut tarttumaan ja se alkaa näyttää jo aika kivalta! Toki pientä heinämahaakin saattaa tulla, mutta kyllä tuo hevonen tekee sen verran paljon töitä, että en usko että siitä syöttöporsasta tulee ;) Jos sitä lihasta haluaa rakentaa niin täytyy olla myös sitä mistä sitä rakentaa.
Yksi varjopuoli on nyt kuitenkin ilmennyt... Hertta on keksinyt hiekansyömisen...
Tuo hevonen ei ole koskaan syönyt hiekkaa, mutta nyt juuri Hertan ja hänen naapuritahrhan yhteisessä nurkassa on YKSI herkullinen kohta, josta Hertta ja naapuritamma yhdessä nuolevat kilpaa hiekkaa. Hiekan seassa on ruohoa/sammalta, joten ilmeisesti se oikeasti maistuu niin hyvälle. Mistään muualta tarhasta Hertta ei syö hiekkaa, vain tästä yhdestä kohtaa. Nyt Hertta sai sitten kuonokopan päähänsä, kun ei mun kikkakolmoset oikein auttanut. :( Kävin levittämässä p*skaa siihen herkulliseen kohtaan ja kastelin vielä vedellä että maistuisi pahalle. Tämä toimi hetken, mutta taas siellä on kaivannaiset naapurin kanssa. Nyt Hertta on sitten koppa päässä pari tuntia ulkona, kunnes se saa heinät tarhaan, jolloin koppa otetaan pois. Lopputarhausajan se on saanut olla heinien jälkeen ilman koppaa jos se näyttää siltä ettei kaivele. Välillä se menee popsimaan hiekkaa, välillä ei. Sitten kun tulee lumet ja pakkaset niin pääsee onneksi Hertta eroon kopasta. Kesällä on sitten taas laidun, joten onneksi ei tarvitse koko vuoden ympäri tuota pitää!

Tässä on meidän tallin tammojen Novita kerho. Ne nötköttää kaikki tuolla samassa nurkassa ja näyttää siltä että ne vaihtaisi keskenään kutomisohjeita ja vinkkejä... :D Vaikeaa ottaa aina kuvaa tästä, kun Hertta herää heti kun tulen portille ja tulee hörisemään vastaan niinkuin tässä kuvassa se lähtee jo kääntymään. :D Söpöö.

Ja Hertta aina tulossa portille höristen vastaan. Inhoan kyllä tuota koppaa... Kerrankin "toivon" että tulisi lunta ja pakkasta niin tuon saisi pois :P
Tuon pinkkiloimisen tamman kanssa kokeilaan yhdessä Herttaa tarhaan. Saataisiin tammoille isompi tarha tällöin käyttöön. Tuo tamma oli laitumella Hertan kanssa jonkin aikaa myös kesällä. Hyvin tulivat toimeen kun molemmat välttelivät toisiaan ja eivät olleet kiinnostuneet toisistaan. :D Tuskinpa sattuisi mitään haavereitakaan kun kumpikaan ei ole pomottavaa tyyppiä. Tosin Hertta on innoissaan kun Vega väistää niin herkästi, luulee olevansa kovakin ämmä. ;)

Juuri nyt tallilta kotiutuneena (kyllä, kymmeneltä sieltä lähdin ja nyt puoli 11 aikaan illalla kotona. Mutta mikäs siellä ollessa, ei edes ollut kiire lähteä pois!) jaksan vielä kirjoittaa vähän tämän päiväisestä yöratsastuksesta.
Olen nyt ottanut tavaksi venyttää ylälinjaa aluksi ja lopuksi joka ratsastuskerralla, joskus teen jopa koko treenin matalassa muodossa.
Hertta tuntui heti tosi vetreältä heti alkuraveissa. Varsinaista jumppaa tein kuitenkin laukassa. Työstin sitä taas viime valmennuksen idealla että kaikki siirtymiset (sekä askellajin sisällä ja askellajista toiseen) teen ilman ohjaa ja annan tilaa edestä. Jos jotain tekee mieli ohjalla tehdä, niin korkeintaan johtava ohjasote sivulle. Kaula täytyy olla auki ja keskityn vain takaa eteen työstöä. Lopuksi tein vielä sulkuväistöä laukassa, josta suoraan aina työskentelypiruettiin samoilla asetuksilla, piruetista ulos takaisin sulkuväistöön. Koko ajan tätä samaa kuviota, kunnes sain kunnollisen piruetin ilman että se kaatuu oikeassa kierroksessa mun sisäpohjetta päin, jolloin ratsastin piruetista ulos taputusten saattelemana ja ETEEN laukassa isolla kaulalla. Vasemmalle tämä sujuu helpommin, mutta oikealla on hieman haastavampaa, sillä H ei haluaisi kantaa vasemmalla takajalalla yhtä paljoa.
Lopuksi annoin Hertan laukata todella matalalla kaulalla eteen ja itse olin vain kevyessä istunnassa ja taputtelin samalla. Lopuksi myös loppuravit molempiin suuntiin kevyessä istunnassa ja annoin venyttää niin alas kuin hevonen tahtoi. Tämä alkaa jo sujua aika kivasti! Hertta selkeästi alkaa ymmärtämään että tämä on "palkkio". :)

Huomenna on sitten taas maanantain tapaan valmennus! Katsotaan päästäänkö tekemään jotain muutakin tehtävää kuin "nenä eteen" ;)

Hertta söpistelee treenin jälkeen. Eipä pahemmin ollut meillä seuraa maneesissa klo 21.30 sunnuntai-iltana. Mutta eipä muuten ole väliä enää kellonajalla kun menee ratsastamaan! Maneesissa on valot!!!

Treenin jälkeen paras palkka odottaa karsinassa. Mättöä!

Tästä on nyt 3 viikko mennyt kun Hertan ruokia lisättiin laihtumisen takia. Mielestäni se on alkanut jo pyöristymään! Toivotaan että saadaan sitä ylälinjaakin kasvatettua samalla.

Toiveikkaana aina katse käytävälle, josko ruokkivakäsi kävelisi ohi.

Lukijoille kysymys!
Sain tosiaan toiveita, että tekisin postauksen hevosen hieronnasta ajatuksella "Hevoshieronta for dummies". Jos aihe kiinnostaa, niin laittakaapa ehdotuksia ja toiveita mitä siihen väsään. Sen postauksen tekemiseen kuitenkin menee aikaa kun kerään materiaalia kuvineen päivineen, joten nyt on aikaa vaikuttaa vielä siihen. Kysy ihmeessä jos on jotain kysyttävää niin koitan myös vastata hierontaan liittyvissä kysymyksissä postauksessa!

Ja vielä yksi info.
Lukijoiden ärsytykseksi olen laittanut tuon sanavahvistus-kyselyn kommentoinnin yhteyteen. Syy on yksinkertaisesti se, että olen nyt joidenkin tuhmien nettibottien kohteena. Mun sähköpostiin tuli sikana spämmi viestejä "Hi, great post! Visit on my page.."... En jaksa näitä viestejä, joten nyt sitten on tuo ärsyttävä tunnistusjuttu kommentoinnin yhteydessä. :(
Onneksi se karsii botit pois ja koen että tämä on kivempi tapa estää spämmäysviestejä, kuin estää kokonaan anonyymienkommentointi, sillä moni oikea lukija jää sitten kommentoinnin ulkopuolelle. Poistan tuon kyllä joskus, mutta nyt se joutuu hetken aikaa olemaan käytössä, vaikka ärsyttävä onkin!

Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen

Niimpä.

Vai sanoisinko että muutos lähtee AINA ratsastajasta?

Nyt tosiaan meillä on treeneissä selkeä tavoite ja suunnitelma. Voi kuinka tätä on kaivattu. Tuntuu ihan oudolta että mun kohdalla on joku tavoite aikataulutettuna, eikä vaan niin että treenailen yksikseni.
Meillä on siis treeneissä selkeä tavoite: kokoamisasteen kasvatus.
Jotta tähän päästäisiin on tehtävä paljon muutoksia nykyisessä. Kehitystä ei tapahdu jos en muuta nyt jotain radikaalisti. Tähän asti ollaan menty tällä ratsastuksella ja näillä eväillä, mutta nyt kun haemme kokonaan uutta liikkumistapaa Hertalle, täytyy oikeasti mun muuttaa jotain omassa tekemisessäni ja treeneissä.

Maanantaina valmennuksessa ei tehty mitään kovin rankkaa fyysisesti, mutta varmasti Hertalle se oli pääkopalle aika paljon. Ihan yksinkertaisuudessaan oltiin pääty-ympyrällä ja tehtiin yhden ympyrän aikana tavoitteena 3 ravi-laukka siirtymää. Kerran tehtiin myös ravi-käynti siirtymiä. Mutta yksinkertaisuudessaan tuossa oli tunnin tehtävä. Helppoa? NO EI!

Suurin muutos tässä oli, että nyt oikeasti mä jouduin tekemään nää kaikki ilman ohjia tai ohjastuntumaa! Nyt sekoitetaan soppaa. Hertahan oli aluksi ihan äimänä. "Aina ennenkin olen tarjonnut korkeaa niskaa jotta toi ottais mun pään sen syliin, mutta mitä ihmettä?! Mitä mä nyt teen kun ei sitä tukea olekaan?!"
Mä siis jätin Hertan kokonaan yksin sen niskansa kanssa. Siinähän yrittää tarjota mulle sitä ongenkoukkua että "otappa tosta nyt ja kannattele mun pää niin minä voin rauhassa mennä ilman selkää". Ei, en ota kiitos vaan!

Aluksi olin itekkin ihan hukassa. Laukan saan kyllä nostettua, mutta mites takaisin raviin siirtyminen? Herttakaan ei aluksi ymmärtänyt joten voin sanoa että aika alkeiskurssimeininki oli. "Miten tää hidastaa?"
Onneksi kuitenkin Hertta osaa koota laukkaa pelkällä pohkeella. Aloin sitten käyttää ääniapua ja samalla aloin käyttämään pohjetta kuin tulisin piruettiin. Hertta alkoi hidastaa ja kokoomaan laukkaa ja siitä sitten "tippui" raviin, jonka jälkeen kehuin ja lopetin pohkeen käytön. Tämä alkoi sujua pikkuhiljaa kun molemmat tajusivat idean. Ensin vain mun täytyy tajuta mitä tehtiin, jotta pystyin vaatimaan sitä hevoselta. Se kyllä seurasi perässä.

Suurin harppaus tapahtui siinä vaiheessa kun oikeasti jätin sen käden kanssa puljaamisen. Kun näitä siirtymiä alettiin tekemään ja Hertta tietenkin nousi pois peräänannosta ja muoto oli mitä oli, yritin kaikkeni tämän uuden asian lomassa kuitenkin kädellä nyplää ja varmistella "noniin, pää sinne, älä nouse pois, näyttää kauheelta". Yritin varmistella sitä tuttua ja turvallista vanhaa menoa, jossa Hertta osaa kulkea. Nyt kun vaadittiin ihan erilailla kaulaa auki ja edestä tosiaan ei autettu Herttaa yhtään se häkeltyi. Tästähän mulle tulee ahdistus "ei se näin voi mennä" ja huomaamatta yritin varmistella että meno näyttäisi siistiltä. Maneesissa oli muitakin ratsastamassa ja vielä yksi kameran kanssa kuvaamassa. Jossain vaiheessa sitten vain päätin oikeasti sulkea silmäni ja unohtaa sen pään ja kaulan. Ihan sama. Tää ei onnistu kuitenkaan. Kirjaimellisesti heitin ohjat pois ja keskityin vain jalkaan. Jalalla tehtiin kaikki. Päätin että pitäkööt Hertta päänsä ja kaulansa, ei kiinnosta!
                                                Sitten sitä tulosta rupesi syntymään.
Ensin Hertta tosiaan hämmentyi kun ei sitä tukea tullutkaan edestä, mutta kun saimme onnistumisia niin tehtävä parani loppuakohden ja siinä oli jo selkeästi jotain järkeä.
... Ja kas kummaa, kun tehtävä onnistui ja H tajusi idean, se muoto ISOLLA kaulalla tuli sieltä!
Eli kyllä se hevonen sieltä vastaa, kun oikein kysytään!

Mun vain täytyy uskaltaa nyt hämmentää sitä soppaa ja hypätä pois sieltä comfort zonelta. Se, mitä ollaan aina ennen tehty, täytyy nyt unohtaa koska haluamme ison muutoksen!

Valmentaja puhui jo tämän talven aikataulusta. Hän sanoi etten voi tuudittautua siihen että "tässä on nyt koko talvi aikaa nostaa kokoamisastetta". Ei ole. Hän sanoi, että periaatteessa tämä syyskausi treenataan kokoamista ja voimaa aikalailla joulun tienoille. Johonkin väliin pitäisi myös änkeä lepokausi hevoselle. Kevättalvella joudumme alkaa jo käymään läpi PSG/Inter I tason temppuja läpi siinä uudessa kokoamisasteessa, jotta voimme muokata ja hioa temppuja, tavoitteena korkeammat prosentit ja paremmat pisteet tempuista. Tosin jos kokoaminen lisääntyy, niin se jo itsessään auttaa niissä tempuissa. Temppujakin täytyy silti hioa.
Loppujenlopuksi eihän mulla ole paljoakaan aikaa! Ekoja kisoja rupee olemaan jo siinä huhtikuussa! Tässä on siis puolivuotta aikaa muokata hevosen kokoamista ja kasvatttaa voimaa ja lihasta. Keväällä pitäisi sen sitten näkyä jo radoilla! Jäiks.

Innolla ja samalla jännityksellä odotan jo ensi kisakautta. Näkyykö meidän ensimmäinen oikea treenitalvi ensi kauden radoilla?
Ennen vanhaan talven aikana emme päässeet treenaamaan kunnolla niinkuin muut, vaan yritin olosuhteiden armoilla treenata ulkokentällä niin että edes perusliikutus säilyy ja kunto pysyisi yllä. Kevääksi tasomme laski kuitenkin aina edellisestä syksystä. Miten nyt sitten käy?

Tuleeko muutosta, kun talven treenit...

....... vaihtuvat säännölliseen valmentautumiseen ja treenaamiseen?

Meitsiä jännittää tuleva, mutta Hertan ilmeestä tosin näkee, että se ei tiedä asiasta yhtään mitä tuleman pitää! :D

AINIIN!
Täytyypä vielä ihan täällä mainita, että meitsikin on aloittanut kunnon kohottamisen ja treenauksen! Tahdon paremman kunnon, jotta se auttaisi myöps ratsastuksessa, eikä muutaman ekstra kilon pudottaminenkaan ole pahasta. Olen aloittanut nyt lenkkeilyn ihan "oikealla" juoksuohjelmalla. Eli mulle on käytännössä joka toinen päivä lenkkipäivä ja se ohjelma vaihtuu 8 viikon välein. Tavoitteena lopuksi pystyä juokseman kokonaisia lenkkejä. Tosin eka viikko meni kävellen, mutta nyt jo osa matkasta täytyy mennä juosten. Vielä ei ainakaan tunnu missään niin sanotusti.
Kun kerran hevoselta vaaditaan voimaa ja kestävyyttä ja treenin lisääntymistä, niin pistetään pikkupullukkakin hommiin! Ratsukko koostuu kuitenkin myös ratsastajasta, joten olisi epäreilua vaatia vain Hertalta muutosta... ;)

Mulla on myös menossa sokeriton syyskuu, eli valkoista sokeria en syö käytännössä ollenkaan. Hedelmiä saa syödä (kerran olen repsahtanut, mutta jo se että yksi mokkapala meni kisoissa kurkusta alas viikon sisällä, on huomattava vähennys sokerinmäärään entiseen verrattuna!). Kyllä mä ainakin toistaiseksi olen innoissaan! Ostin ihan juoksuhousut! En olisi ikinä arvannut... :D

Aamun näkymät

Nyt on aerodynaamista menoa! :D Ei lepata pöksyt!

Hertan sänkkärirallit

Tälläistä sunnuntain palauttelua kisoista. Kuvat siis otettu eilen illalla. Ketä mä haukun vanhaksi ja rauhalliseksi? :D
Hertalla oli kivaa, kuvat puhukoon puolestaan!

Rauhallisestikin se osaa mennä, kun vaan käskee!

Alkuverryttelyä korvat lurpallaan

Hertta ei vielä herää

Vähän alkaa jo tapahtua!

Otsapanta kimaltelee! True blingbling!

Imua alkaa löytymään

Askel venyy!

Sitten läks! :D Ei tarvinnut kuin sanoa "anti mennä!"

Wihiiii ja balettitanssija sivupotkuineen esiintyy jälleen!

Harmi kun tarkennus epäonnistui! Kengurubensaa ilmassa :D

Ei tarvinnut enää patistaa

Hengähdystaukoa

Oli pakko vähän istua alas satulaan ja tuuppailla.. ;)

Vähän alkaa jo väsyttää

Syksyinen huopa! :)

Hertta on kyllä hauska! Jos kävellään sänkkärillä pitkin ohjin, niin se myös kävelee ja löntystää rauhassa. Jos tuuppaillaan ehtaa dressagea, niin sen se myös tekee. Jos sanon että nyt riehutaan niin se tekee työtä käskettyä! :D Kerran meinasin jopa tippua kun se lähti köyrimään ja loikkimaan, mutta onneksi se ei laske päätä alas. Harmi kun tästä ei tullut kuvia. :D  Vaikka Hertta lähtisi riehumaan, niin kun sen ottaa kiinni ja siirtää käyntiin niin voi taas antaa vaikka pitkät ohjat ja se jää kävelemään. Sille ei jää siis päälle riehuminen tai jännittyminen, vaan palautuu maanpinnalle. Ei siis lähde sooloilemaan. Hauska otus. Se kiihtyy 0-->100 sekunnissa, mutta myös rauhottuu 100-->0 heti.

Hauskaa oli! Tänään sitten vakavammin valmennukseen illalla ;)