Ilman satulaa videoita

Heh! Ostin uuden puhelimen vanhan vedellessä viimeisiään, ja aloin tyhjentämään puhelinta kuvista ja videoista. Löysin kuvien seasta kaksi vuotta vanhan videon kesähelteillä ilman satulaa menemisestä!

Meno ei ole kummallista, mutta mun mielestä ihan hauskoja videonpätkiä. Ollaan löysätty sitä nutturaa, kun ei kesäkuumalla jaksanut edes satulaa nostaa hevosen selkään, taikka suojia laittaa jalkaan. Aina ei vaan jaksa!
 Kokeilin sarjavaihtoja joka kolmansilla, ja toisella videolla vähän yritin passagea, mutta Hertalla on niiiiin korkea ja terävä säkä, että homma alkoi käydä vähän kivuliaaksi... :D

Noh, ei siitä sen enempää! Tässä nyt vanhaa materiaalia meitsin wannabe-kukkahattuilusta!
Äänestä päätellen teki aikalailla kipeetä...

https://www.youtube.com/watch?v=rqcT9tK7ARM

https://www.youtube.com/watch?v=Mu1vFswPULM

Uutta luettavaa, lukijoiden blogiesittelyt

Kiitos kaikille jotka osallistuitte "ruuduntakaa" lukijaesittelyyn!

Olipas mukavaa päästä vähän tutustumaan teihin lukijoihinkin! Mielenkiintoista tietää vähän ikärakennetta ja omaa harrastustaustaanne. En oikein aiemmin tiennyt millaiset ihmiset blogiani lukee, mutta jotain yhtäläisyyksiä eri harrastajien välillä kyllä löytyi. Tämä auttaa myös minua kirjoittamaan tekstejä niin, että mahdollisimman moni saisi niistä jotain irti. En siis voi ajatella vain kirjoittavani esim. kouluratsastajille, vaan oikeastaan kaikenlaisille ratsastajille saan suunnata tekstejäni, sillä lukijakunta on monipuolinen. Löytyi esteratsastajaa, harrastelijaa, ratsastuskoululaisia tai ihan muuten vain omaksi ilokseen lukevia.

Ylivoimaisesti suurimmaksi syyksi lukea blogiani, oli se, että te lukijat koette saavanne jotain konkreettista irti teksteistäni omaan treeniin. Treenivinkki postaukset nousivat kaikista suosituimmaksi asiaksi täällä blogissa, samalla se on myös vihatuin asia blogissani (ht.netin mukaan... ;) ). Aion jatkossakin kirjoittaa treenivinkkejä, vaikka se joitain kovin ärsyttäisikin. Ennenkaikkea saan itsekin paljon niistä irti, kun joudun miettimään niiden tekemistä. Tulee kerrattua monia asioita! Se on vähän niinkuin avoin muistilista, joihin itsekin palaan välillä takaisin.

Pitemmittä puheitta esittelyjen pariin! Laitan tähän linkit ja pienen esittelyt niistä blogeita jotka erityisesti jäivät mieleeni. Kaikkien blogit kävin kyllä läpi ja monet lisäsin lukulistalle. Niitä vain tuli niin paljon, etten ihan jokaista voi ja pysty tänne laittamaan.
Osa linkkaamistanne blogeista oli vain kutsutuille lukijoille, niihin en valitettavasti päässyt lukemaan.

Myöhäiset jouluntoivotukset myös lukijoille ja tsemppiä vuodelle 2015!

Huom, kuka tunnistaa kuvassa näkyvän kypärän..? Tästä kypärästä on tulossa myöhemmin postausta... ;)

ARPAKUUTIOLLINEN ONNEA

Yksinkertaisesti; kouluratsastus. Hitokseen mielenkiintoista, joten pakko jäädä lukemaan! Vieläpä kirjoittaja jossain täällä samoilla suunnilla harrastaa, joten tottakai täytyy ryhtyä lukijaksi ja seuraamaan.
Todella laadukas ja siisti ulkoasu, ja hyvät kuvat. Tätä blogia on helppo lukea ja se miellyttää silmää.


ELÄMÄNI VALTTIKORTTI

Tässä blogissa on myös ihana ulkoasu. Siisti, raikas ja tyylikäs. Teksti ja kuvat ovat myös priimaa. Ilmeisesti välillä ollaan samoissa kisoissakin ehkä pyöritty, kenties joskus törmättykkin, ja mua aina kiinnostaa muiden kanssa kilpailijoiden arki, vaikkei samalla tasolla kisaisi. Kyllä mä seuraan kouluratsastajia. :)


ELPPI GOES

Tämä blogi olikin uusivanha tuttavuus. Vaikkei ole pelkästään hevosblogi, niin tykkään lueskella myös tälläisiä "sekablogeja", missä on vähän sitä pientä lifestyle, ratsastus ja jotain muuta vibaa! :D Ulkoasu on jännä, osataan ainakin kikkailla koodeilla, josta olen kade kun en itse osaa. ;)
Täältä löytyy laidasta laitaan kaikkea.


RATSASTUSKOULUOPPILAAN TARINAT

Todella nuori tyttö, mutta kirjoittaa todella asiallista tekstiä ja jälleen tässäkin blogissa on omaperäinen ja mukava ulkoasu. Harvemmin luen ratsastuskoulublogeja, mutta tätä on niin helppo lukea ja teksti on hyvää. :)
Tässä blogissa on myös ruotsia, ja olen aina haaveillut että osaisin puhua kumpaakin kieltä! :D


PAHOKAS

Myös vanhatuttu lukija ja blogi! Tykkään asiallisesta kirjoitustyylistä ja yksinkertaisen kauniista ulkoasusta. Myös "ratsastuskoulublogi" joten paljon saa näkökulmaa erilaisilla hevosilla menemiseen. Pohdiskelevaa tekstiä!


KUN OMAA EI OLE

Tätä blogia olen lukenut jo kauan, ja löysin tämän aikoinaan sellaisen kirjoituksen kautta, jossa kerrottiin kuinka hän on raivannut tiensä kisoihin ilman omaa hevosta. Ja vastaushan on ahkerasti töitä tekemällä, aloittamalla "pohjalta", olemalla kisahoitajana ammattilaisille ja niin päin pois, eikä vain huudeta "isi, osta mulle poni"!
Jotenkin tämä kolahti niin syvälle, ja tunsin löytäväni "hengenheimolaisen". :D
Jos kovasti tahdot kisaamaan, mutta omaa hevosta et voi saada, niin kyllä sillä radoille voi päästä, jos tarpeeksi tekee töitä sen eteen. Inspiroiduin tästä blogista että jäin heti lukijaksi aikoinaan!


RIDE LOVE LAUGH

Uusi tuttavuus joka päätyi heti kyylättävien blogien listalle! Ah, Ruotsi <3
Tyttö elää Ruotsissa ja kirjoittaa myös Suomeksi, joten tälläinen wannabe-hejasverige- ymmärtää blogikirjoituksia. Nyt pääsen seuraamaan hevostelua Ruotsista käsin SUOMEKSI!
Ruotsi on kuitenkin ihan ammattihevosmaa meihin verrattuna, joten yritän tätä blogia kyylätä tarkoin. :)


PIKKUAASIN SEIKKAILUT

Tämä blogi on vanha tuttu ja kirjoittajakin nykyään jo puolituttu tuttujen hevosten kautta. Vaikka kyseessä on esteratsastuksen ympärille rakentunut blogi, niin kirjoitustyyli on tarpeeksi nylpytystä tukeva, joten lueskelen mielenkiinnolla tarkkoja analyysejä. ;)


TEARDROPS

Taas mielenkiintoinen ratsastuskoulublogi, jossa esiintyy hieno Korpikylän ratsastuskeskus. En ole siellä koskaan käynyt, mutta aina olen halunnut, se on kuulemma hieno paikka.


Q-HAVAINTOJA

Erilainen blogi mitä yleensä tottunut näkemään, todella laadukasta ja hauskaa tekstiä sekä hienot kuvat. Tosi hyvää luettavaa!
Esteratsastus on tässäkin blogissa päälajina, mutta en mä nyt niin tylsä ole että seuraisin vain kouluratsastusta ;)


OHANA CONNEMARAS

Mielenkiintoista seurata blogin muodossa kasvattajan touhuista! Connemarojen kasvattaja kertoo poneistaan, kasvattamisesta ja niiden ponien kouluttamisesta. Täällä on tosi monipuolisesti kaikkea!


KAVIOURALTA

Belgiassa asuva suomalainen, tottakai kiinnostaa seurata hevoselämää ulkomailla!


ANU JA VIHURIKA

Jos suomenhevoset kiinnostaa, niin tässä olisi kiva blogi aiheesta. Varsa tulossa!


ESTEHEPPA CODAN ELÄMÄÄ

Nykyjään tuttu tyttö kertoo treeneistä ja kisoista hienon estehevosensa Codan kanssa. Olen aina tykännyt tästä hevosesta kun sen ensi kertaa näin, vaikka se on estehevonen. ;)


MY REAL LIFE

Todella hieno ulkoasu (sitten huomasin että tuohan on Emman tekemä, niinkuin oma ulkoasunikin!) sekä hienot kuvat. Teksti on asiallista ja selkeää lukea. Tämä on vähän sellainen uusivanha blogituttavuus! Pikkuhiljaa olen alkanut seuraamaan enemmän ja se on osoittautunut mielenkiintoiseksi blogiksi :) Tämäkin on painottunut esteratsastukseen.

PENAPONI

Aikuisen ihmisen kirjoittama blogi, jossa pääosassa on myös "punainen paholainen", joten hengenheimolaisena todellakin täytyy alkaa lukemaan tätäkin blogia! ;)


SUURIN ONNI ELÄMÄSSÄ

Tästö blogista löysin "tuttuja" sattumalta. Välillä blogissani esiintynyt kaverini hevonen Brego on ostettu samalta ihmiseltä kuin tämän blogin hevonen. Molemmat ovat tulleet Puolasta. Tottakai kiinnostaa seurata "tuttujen" touhuja!


ELLIKKI

Tässä myös hieman erilainen blogi, siis hyvällä tavalla! Vaikuttaa erittäin ammattimaiselta, laadukkaat kuvat ja sivusto on todella lukijaystävällinen. Tämä on kuin "hevoslehti" kun tätä lukee. Monipuolisesti juttuja laidasta laitaan, mm Piia Pantsun haastattelu osui heti silmiin!


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loput lukemani blogit linkkeineen, tsekkaa myös nämä:

http://haaveitahevosista.blogspot.fi/
http://johnatt.blogspot.fi/
http://annisstyle.blogspot.fi/
http://helijahellu.blogspot.fi/
http://vennlanblogi.blogspot.fi/
http://lirika1.blogspot.fi/
http://vuoniksenmuistivihko.blogspot.fi/
http://unelmaunessa.blogspot.fi/
http://kultainensankarini.blogspot.fi/
http://vettakengassa.blogspot.fi/
http://luokki-ja-satula.blogspot.fi/
http://llost-souls.blogspot.fi/
http://suomenhevostamma.blogspot.fi
http://ikuinenponiratsastajakata.blogspot.fi/


Löytyikö uutta luettavaa? Vai löytyikö jo osa näistä blogeista omalta lukulistaltasi?

Olen ymmärtänyt että aika pienet piirit myös blogimaailmassa, joten eiköhän osalle osa näistä blogeista ole jo tuttuja.

Kinkun sulattelua Wellun kanssa

Pitkästä aikaa Wellun vuoro täällä bloginkin puolella!

Olen ollut koko joulun nettipimennossa, meillä ei toimi Elisan netti kunnolla, pätkii minuutin välein. Nytkin sain juuri ja juuri avattua bloggerin ja pääsin kirjoittamaan tätä. Julkaisu tapahtuu taas sitten kun netti suo... ;) Toisaalta eipä haittaa yhtään! Sainpahan kunnon joululoman, kun nettiin ei päässyt muutakuin kännykällä, ja kännykkäkin vetelee viimeisiään...

Hertalle ei tosiaan kuulu sen kummempia, kun se on nyt ansaitulla lepotauolla. Maanantain valmennuksen jälkeen olen juoksuttanut sitä, pitänyt vapaalla, käynyt tiellä kävelyllä (hengenvaarallista, hehheh...) ja selässä olen tehnyt pääasiassa käynnissä/ravissa hommia ihan perusasioissa (rentous, tapuisuus, lennokkuus). Nyt ei hetkeen tuuppailla, ja Hertta luvan kanssa tekee jotain muutakin kuin on vain pohkeen ja ohjan välissä.
Siten mulla onkin aikaa käydä Wellun kanssa touhuumassa! Tänään Wellu ja sen ponityttöystävä Lavita kuskattiin Hyyppärän maneesille, saatiin Wellun ja Lavitan omistajan kanssa (siis Wellun ja Lavitan omistaja = sama ihminen) liikutettua molemmat ponit yhdellä iskulla hyvillä pohjilla.

No mitäs sille Wellulle kuuluu?

Instagram-Wellu ;)
Tuo on kyllä sellainen ikuinen varsa. Mulla on mustelmia käsissä kun tuo heiluu päänsä kanssa! 

Wellulla on mennyt tosi hyvin junioriratsastajansa kanssa treeneissä ja pari kertaa ovat jo kisoissakin käyneet. Viimeisimpänä tämä 14-vuotias tyttönen starttasi elämänsä ensimmäisen Va B tason ohjelman ja nappasivat kirkkaimman sijan heti kättelyssä vähän yli 64% tuloksella! Hieno alku.
Olen mennyt itse Wellulla noin kerran viikossa toistaiseksi. Lavita vasta palailee pikkuhiljaa sairaslomalta treeniin, joten tottakai omistaja menee enemmän Wellulla, jotta pääsee treenaamaan. Käyn siis kerran viikossa läpiratsastamassa Wellun, jotta se on omistajalle helpompaa ratsastaa. Jatkossa olisi tarkoitus sitten viikottaisen läpiratsastuksen lisäksi käydä ainakin erikseen vielä kerran tai kaksi viikossa treenamassa Wellulla näitä "omia" juttuja, jos sillä meinaan kisoihin keväällä mennä.
Tulevaisuudessa siis pitäisi Wellulla mennä sen 1-3 kertaa viikossa, joista pari kertaa olisi treeniä PSG/Inter ratoja varten.

Olen siis keskittynyt näinä parina ratsastuskertana Wellulla vain läpiratsastukseen. Tänään kuitenkin maneesilla hieman taas testailin niitä rajoja vaikeammissa asioissa miten Wellu reagoi ja jaksaa tehdä. Huomionarvoisia asioita on esim laukkapiruetit. Wellulla on todella hyvä kokoamiskyky, mutta voimaa uupuu kunnon piruettiin. Tällä hetkellä piruettilaukka säilyy paremmin jos piruetti on laaja. Jos käännän pienemmälle ja vaadin lisää piruettilaukkaa, Wellu heittäytyy helposti liian syvään muotoon, heittäytyy sisäpohjetta vasten ja jää keinumaan. Se siis jää pohkeen taa, eikä jaksa "punnertaa" piruettia rehellisesti. Näitä asioita juuri haluan testata, jotta tiedän miten lähden sitten rakentamaan piruettilaukkaa vahvemmaksi ja piruetteja kohti parempaa.
Piruetteihin lähden työstämään toistaiseksi vain työskentelypiruettia, en edes vaadi sitä oikeaan piruettiin. Treenataan toistaiseksi siis piruettilaukkaa ja sitämyöten takapäähän lisää voimaa. Uskon että kohta se jaksaa jo kääntää ja polkea paremmin!
Tänäänkin piruettilaukkaa suoralla, ja työskentelypiruettina tuli tosi kivoja ja hyviä askelia vielä kun Wellu jaksoi. Äkkiä se kuitenkin väsyi, ja lopuksi se ei enää jaksanut polkea samanlailla. Noh, hiljaa hyvä tulee!
Pikkuhiljaa treenataan, niin noita hyviä askelia tulee muutaman sijasta monta.

Täytyy muistaa ettei ikinä saisi viedä hevosta tekemään "liian pitkälle" asioita. Toki mukavuusalueen ulkopuolella pitää käydä jos haluaa edetä uudelle tasolle, mutta jos tekee jotain liian vaikeaa asiaa hevoselle, jota se ei pysty suorittamaan vielä oikeaoppisesti, se ei hyödytä ketään. Koittakaapa itse mennä nostamaan salille se 100kg penkistä ilman treeniä! Kyllä siinä alkaa käsi tutisemaan ja tasapaino heittelehtimään, painot valuvat heikommalle puolelle ja tippuvat maahan. Koko ihminen lyhistyy painojen alle.
Tämä on ihan sama hevosilla. Liian "syvälle" piruettilaukkaan viety hevonen alkaa suorittamaan liikettä väärin, sillä se ei jaksa punnertaa sitä oikein. Jostain "heikosta kohdasta" se antaa loppujen lopuksi periksi, ja esim. siirtyy raviin/käyntiin, se hyytyy tai kaatuu pohjetta vasten.

Toinen huomionarvoinen asia on ryhdikkyys. Wellulla on laadukas ja kiva liike, mutta se ei kyllä tee yhtään ilmaiseksi töitä! Se tykkää kyllä tehdä töitä, mutta tehoja on vain 20% käytössä... ;)
Se ei ole raskas edestä ,mutta mielellään kulkee pitkänä ja antaa ratsastajan kantaa itseään. Aluksi musta tuntui että Wellu on vähän pitkänä ja vetää mua mukanaan alas.
Tähän paras ratkaisu mitä olen keksinyt on jälleen yksinkertainen; siirtymiset.
En jää liihottelemaan mitään haipatusravia, tai pelkkää hidasta passagemaista ravia, vaan kokoajan muutan jotain, ja pidän Wellun töissä hereillä!
Parhaiten sain Wellun kevenemään kun tein hetken mun suosikkitehtävää Hertankin kanssa, eli:

Ympyrällä ravissa ratsastetaan hevonen vastataivutukseen. Sisätakajalka tulee syvälle rungon alle ja astuu ristiin. Tässä hevonen joutuu aktivoimaan kylkiään ja takajalkoja. Sitten suoristetaan ja nostetaan suoristuksesta laukka. Laukan jälkeen takaisin raviin ja sama toistuu. 

Se mitä tämä tehtävä tekee, on todella moniulotteinen. Se tosiaan aktivoi hevosten kylkiä, sekä auttaa tulevaa laukannostoa. Vastataivutus ikäänkuin valmistelee laukannostoa "lämmittelemällä" hevosta avuille. "Ensin lämmitellään, sitten vasta startataan".
Taivuttamalla vastataivutukseen saan hevosen ottamaan ulko-ohjan tuen ja herkistymään sisäpohkeelle (eli juurikin niille avuille, mitä laukannostossa tarvitsee! Siis ulko-ohja ja sisäpohje! Ulko-ohja tukee, sisäjalka tai sisäistuinluu nostaa).

Wellu terästäytyy mun mielestä hyvin tälläisillä jatkuvilla "aivopähkinöillä". Se täytyy pitää kokoajan töissä ettei se pääse valumaan pitkäksi. Sitten kun sen saa läpi, siitä tulee todella pehmeä ja kevyt ratsastaa.
Se on vähän tuollainen ruunanretale. "Teen just sen mikä on pakko", mutta kuitenkin se tekee kaiken minkä käskee. Se täytyy vain "sytyttää" näihin hommiin, niin sieltä irtoaa lisää poweria kuin tyhjästä. :)

Tein pienen videokoosteen tältä päivältä. Näitä on hyvä katsoa sitten jälkikäteen että miten meno muuttuu. Itse kyylään paljon näitä videoita tässä vaiheessa, sillä hevonen on minulle vielä todella uusi (olen mennyt sillä vasta 5 kertaa), joten vertailen videoita ja sitä tunnetta ratsastaessa miltä tuntui kun ko. liikettä suoritin. Näin huomaan helposti mitä pitää parantaa ja muuttaa. Mielestäni videolla meno on jo hieman parempaa kuin ekalla videolla. Ekalla videolla omaan makuun W oli hieman löysä ja se nimenomaan "veti" mua pois satulasta, mutta tässä videolla on jo eroa ryhtiin. Kyllä tästä vielä jotain tulee! En malttaisi odottaa päästä radoille tuon kanssa kuulemaan mitä sieltä tuomarit sanoisi. :)

Videolla tämän päivän treenit aikajärjestyksessä. Hieman piruettilaukkaa, vähän sulkuja ja muutamat sarjavaihdot, sekä vähän keskiravia. Lopuksi tämä suosikki tehtäväni, eli vastataivutus ravissa, siitä laukanosto.  Tällä mallilla mennään tällä hetkellä! Töitä on vielä paljon, mutta uskon että suunta on oikea.

https://www.youtube.com/watch?v=KjGZhQfaZs4

Peltoilua

Suunnitelmissa oli ottaa joulukuvia. Löydettiin hyvä spotti pellolta missä pystyi ratsastamaan ja aurinko paistoi upeasti. Paras hetki olla aamulla siis tallilla kun aurinko paistaa matalalta! Osuttiin juuri oikeaan hetkeen paikalle, sillä hetken päästä pilvet nousivat ja alkoi lumisade. Hyvä tuuri kerrankin kuvien suhteen!

Mun on aina kovin hankalaa saada kuvaajia tallille, sillä Hertta tosiaan asustaa aika pitkällä ja aina menee menot kavereiden kanssa ristiin. Nyt sattui sitten ainoa vapaa-aika mulle ja Riikalle sunnuntaina heti aamulla, joten ei muutakuin nukkumiset sikseen ja tallille kameran kanssa.

Riikka on varsinainen namusetä. Sillä on aina tuliaisia Hertalle ja se tietää sen... :D

Ensin käytiin maneesissa vähän ratsastamassa huomista valmennusta varten. Hertta oli aika kamala, vähän sellainen selätön ja jännittynyt kananen. Meneillään oli estetunti, liekö se vähän aiheuttanut liikaa jännitystä ja pinkeyttä. Mamma olisi selvästi tahtonut taas hyppäämään. Päätettiin sitten lähteä pienelle kävelylle kartanon maille, vaikka huomattiin että tiet olivat ihan peilijäässä. Se siitä rennosta kävelystä. Keksittiin kuitenkin heti pellolta eräs kohta johon auringonvalo paistoi sopivasti ja hetken kuvailtuamme huomattiin että pohja pellossa oli superhyvä, joten otin vähän ravia, niin saatiin ratsastuskuviakin. Hertta liikkui tosi hyvin kun joutui nostelemaan jalkojaan, heti pehmeämpi ja jouhevampi. Vähän se otti kipinää kun koiria juoksenteli jalkoihin (kerran meinasin jo maastoutua) mutta tulipahan ryhdikkäitä ja korvat hörössä olevia kuvia!

Kaikki kuvat ottanut Riikka Vuorinen.

Yritin vain saada rennommaksi sitä, mutta se oli tänään melkein mahdotonta

Hiki tuli!

Hienot poronsarvet... ;)

Aurinkoa ei ainakaan liikaa ole viimeaikoina näkynyt.

Hetki sen jälkeen kun Hertta sai kilarit kun pikkukoira tuli haukkumaan. Se otti sellaiset ritolat taas että takamukselle asti lensi kuolaa, niinkuin näkyy.. :D

Tilanteen rauhoittelua

Vaarasta selvitty

Mun lemppari. Eikä edes tarvinnut muokkailla näitä! Niin hienot värit ja maisema

Lähdettiin sitten tallia kohti ja päätettiin kiertää sänkipeltoa sillä pohjat on paremmassa kunnossa siellä kuin jäisillä teillä. Toinen maastoutuminen meinasi tapahtua siellä, sillä Hertta ihan ilman syytä lähti taas räpiköimään niin että multa tippui jalustin ja sain kyllä hetken hakea tasapainoa pysyäkseni selässä. Ei se mitään kamalaa tee, mutta aika yllättäen kesken pitkin ohjin kävelyn se päättää pyrähtää lentoon, kuin mikäkin sorsa!

Loppumatka tallille menikin sitten piaffin/jännittyneen käynnin sekaisin askelin. Se siitä rentouttavasta maastokävelystä. Se on nyt ollut niin pörheä pikkupakkasilla että on ollut pitelemistä. Jos nyt tulisi kunnolla lunta niin päästäisin sen irti kentälle hankeen laukkamaan! Sitä se kaipaa :)

Onneksi huomenna on tämän vuoden viimeinen valmennus ennen lepotaukoa Hertalle. Olen jotenkin viimeaikoina ollut yksinään tuon kanssa hukassa. Se ei ole niiiiiiiin hyvä kuin mitä olen tottunut. En osaa selittää. Se tekee hyvin töitä mutta se ei liiku samanlailla kuin syksyllä. Valmennuksissa se menee hyvin, jotenkin se valmentajan läsnäolo vain auttaa asiaa ja ratsastan paremmin.
 Noh, pieni loma on ihan ansaittua tähän väliin ja jatketaan sitten vuoden vaihteen jälkeen taas treenejä.

Haaste: Tallirutiinit

Uusin Blogitallin haaste koskee tallirutiineja. Ohjeet haasteen tekemiseen löydät TÄÄLTÄ.
Nyt tähän haasteeseen voi osallistua vaikkei sinulla olisikaan omaa blogia! 
Sinulla on myös tuplamahdollisuus voittaa palkinto. Voit osallistua kahdella eri tavalla, eli voit osallistua kaksi kertaa, mutta et voi voittaa kahta kertaa. Kannattaa tosiaan nyt jakaa maailmalle omat tallirutiinisi. ;)

Tässäpä nyt minun tylsä versio!

1. Kun tulen talliin, laitan heti Hertan päivän puuroannoksen turpoamaan. Kuvassa toki tämä keitos näyttää enemmän hernesopalta (tosin Hertalle maistuu ruoka niin hyvin nykyään, että hernesoppakin varmaan uppoaisi...). Puuro sisältää mineraalit, greenlinea ja pellavarouhetta. Tänään tosin mausteeksi on lisätty psylliumia hiekanpoiston vuoksi. Onneksi Hertta on hulluna myös psylliummössöön...

2. Heppaa tervehtimään mitä pikimmiten! Tänään menin jo aamusta tallille, joten Hertta odotti sisällä. Innoissaan hommiin lähdössä ja kaamea hörinä täyttää aina tallin kun H luulee saavansa jotain ruokaa. Muut hepat aina herää tässä vaiheessa kun Hertta aloittaa huutamisen. Tallin aamurauha on siis rikottu ;) Tallityöntekijän suusta: "Hertta on kyllä tallin äänekkäin hevonen. Ihan sama onko se juuri syönyt itsensä täyteen, silti täytyy höristä kaikkia ohikulkevia!"

3. Hertta karsinasta ulos ja solariumin alle kuntoonlaittoa varten. Joskus laitan sen myös karsinassa kuntoon jos hoitopaikalla on ruuhkaa. Olkikuivituksen takia karsinassa on ärsyttävää laittaa suojia, ellei halua oljilla koristettuja jalkoja, niin helpompaa on ottaa muualle kuntoonlaittoa varten.

4. Sitten ratsastushommiin! 

5. Hommien jälkeen takaisin talliin ja Hertan päivän kohokohta, eli psylliumössö! Okei, ei siellä aina ole psylliumia, tänään tosin kuvanottohetkella oli. Aina ratsastuksen jälkeen tarjoan Hertalle myös vettä, jonka se juo mielellään vähä Mineral Plussalla maustettuna (Kyllä, Hertalle on ihan sama mitä sinne sekaan tuikkaa, niin juo vaikka kuinka paljon kunhan saa pohjalla odottavan "herkun". )

6. Pikainen jalkojen pesu ja kylmäys, jonka jälkeen lisää lempipuuhaa, eli syömistä! Yritän aina ajoittaa ratsastukset niihin aikoihin kun Hertalla ei ole tarhavuoroa tai ruokaa juuri nenän edessä. Nyt saavuttiin sopivasti päiväheinille.

Tässä se oikeastaan oli lyhykäisyydessään. Nykyään kun Hertta on täysihoidolla, niin mun ei tartte tehdä oikeastaan mitään muuta kuin leikkiä Hertan kanssa. Aikaa jää nykyään enemmän vaikka varusteiden puhdistamiselle. Varusteet kiittää... 

Sinäällään jopa melkein tylsää, kun aina menee samalla kaavalla. Toisaalta, ei mulla ikinä ole kiire pois tallilta. Tykkään jäädä lääppimään Herttaa kun se on niin seurallinen kaveri. 

Tallilla aikaa menee yleensä se kaksi tuntia, joskus jopa enemmän jos mulla on aikaa jäädä sinne notkumaan. 

Käykäähän tekemässä omat versionne ja osallistukaa kilpailuun Blogitallin sivuilla!

"Nojaa taakse!"

Ei paljoa muuta kuulunut maneesissa kuin tuo lause maanantain valmennuksessa!
(Taino, meillä on valmennuksessa käytössä se sellainen "headset" eli mulla on korvassa laite, johon tulee suoraan valmentajan ääni, niin maneesissa ei muut kuule mitään, mutta enivei.)

Sain valmentajalta toruja, että miksi nojaan kokoajan eteen ja olen "kuin esteratsastaja" (anteeksi kaikki esteratsastajat, mutta tiedätte varmaan sanan "estekönö". :D). Pääsinpäs vastaamaan takaisin että "no me oltiin eilen hyppärillä". Taisi siis mulle jäädä joku estevaihde päälle, sillä kuulemma ihan häiritsevän silmiinpistävästi istuin liian etukenossa. Noh, tätä sitten korjattiin koko tunti ja mulla on edelleen tänään keskiviikkona vatsa ja selkälihakset kipeinä! Ai vitsi mikä sixpäkki treeni. Nyt vaan enää ruokavalio kuntoon niin tämäkin Norppa olisi kunnon rantakunnossa ensikesänä tällä reenillä! Siis jossain muussa rantakunnossa kuin rantahylje... ;)

Valmentajan sanojen mukaan tässä eletään viimeisiä hetkiä treenien osalta kun treenataan vielä ihan vain perusliikkumista hevoselle. Vaaditaan siis sitä kokoamisastetta ja liikettä mitä siellä Inter radoilla kuuluisi esittää. Enää ei riitä Va B. Tosi hienoja pätkiä tulee ja ollaan oikeasti saatu kehuja, mutta välillä näkee sen ailahtelevaisuuden askelissa kun ei vielä jaksa kantaa ihan kokoajan. Hertta suoraansanottuna välillä tahdittaa kun se yrittää helpottaa itseään kun käy raskaaksi. Se kunnon ravin tahti häviää, mutta kun autan jalalla tuomalla "omaa" tahtia sille, se auttaa hetkeksi.

Kauden 2014 viimeisissä kisoissa
(tartten selkeästi uusia kuvia, kun uusimmat kuvat ovat syksyltä... Saisi blogiin vähän uutta sisältöä)

Ongelmaksi on muodostunut se, että kun Hertta menee sellaiseen isoon raviin, jossa  se ei ihan jaksa vielä kantaa tasaisesti, se hakee sen oman tahtinsa, joka ei ole tasaista takaa. Takajalat eivät ota samanlaista askelta. Heikompi takajalka (tässä tapauksessa vasen) roikkuu ja oikea jalka taas astahtaa hyvin. Olen niin kauan mennyt Hertalla etten helposti puutu tähän ongelmaan. Tunnen kyllä Hertan tahdituksen, mutta se sama tahditus-tahti on asettunut myös mulle tutuksi. En välttämättä edes korjaa sitä! Jos joku vieras menisi Hertan selkään ja saisi sen ison ravin aikaan, hän huomaisi heti ja puuttuisi siihen. Minä ikäänkuin "lakaisen roskat maton alle" ja annan vain mennä.
Tästä lähin mun täytyy oikeasti puuttua tähän! Jos Hertalta häviää sen mun asettama ravin tahti, ja se menee vaappumaan, täytyy siis mun muuttaa tahtia oikeaksi. Täytyy tunnustella heti jos askellus ei ole symmetristä ja muuttaa  JOTAIN että se epäsymmetrisyys katkeaa.
Vaihtoehtoina on aluksi esimerkiksi muuttaa ravi pienempään tahtiin, ja yrittää uudestaan hakea tasapaino sitä kautta siirtymällä takaisin isompaan raviin. Eli vastauksena voisi taas pitää siirtymisiä tähänkin ongelmaan. Pääasia etten jatka sitä pomppuravia.

Mun istuntaakin on syynätty tällä peruskuntokaudella paljon. Kolme pääasiaa ovat:

• Nojaa taakse!
• Käsi eteen!
• Jalat kainalossa, ei kutittelemassa nälkäkuopissa takana (varsinkin vasen jalka haluaa karata taakse)

Tuo jalka-asia korjaantuu jos lopettaisin sen eteenpäin nojaamisen. Riippuistunnassa jalat karkaavat taakse ja ylävartalo kallistuu eteen. Mun täytyisi unohtaa se wannabe-esteistunta ja oikeasti ottaa mallia oikeista kouluratsastajista ja heidän istunnastaan! Taidan kuivaharjoitella kotona jumppapallon kanssa. ;)

Loppuvuoden treenit ovatkin oikeastaan jo taputeltu. Vielä ensi maanantaina on valmennus, mutta se on viimeinen tälle vuodelle, ja samalla viimeinen peruskuntokaudelle. Viimeinen valmennus jatketaan samalla teemalla. Herttakin saa samaan väliin sitten kevyempää. 

Vuoden vaihteen jälkeen alkaakin sitten uusi "teema". Meidän täytyy alkaa jo sitten käymään Inter juttuja läpi. Käytännössä siis alamme hiomaan temppuja. 

Toivottavasti tätä lisää ensi kaudella

Hertalla on kunto kasvanut ihan selvästi. Sille ei enää riitä mikään sunnuntaihölkkä (toki välillä on pakko mennä kevyestikkin). Se on niin yli-energinen ja tekee kyllä täysillä hommia! Sen on helpompaa liikkua jo pidempiä jaksoja kootummin, mutta toki tätä edelleen pitää parantaa (taitaa olla ikuisuus asia tuo kokoamisaste ihan kaikilla!). Vuoden vaihteen jälkeen kuitenkin alamme keskittymään temppujen hiomiseen, kun nyt koko syksy on mennyt oikean muodon ja kokoamisasteen hakemisessa. 

Aloitimme syksyllä siis ihan suoraan sanottuna "ohjat pois ja nenä eteen!" tyylillä. Kävimme siis käsiksi heti siihen, että se turpa pitää saada ryntäistä veks! Mieluummin liian avoin muoto kuin turpa ryntäissä.
Syksyn edetessä sai jo alkaa kerätä ohjia takaisin, ja meno palaantui normaalimmaksi, mutta tässä vaiheessa jo huomasin kuinka paljon hyvää sai aikaan se, että oikeasti annoin Hertan työntää sen nenänsä eteen. Nyt se ei rullaa enää samanlailla taakse, ja virkkuukoukkuna kulkeminen on vähentynyt.

Kiteytettynä treenit ovat siis menneet niin, että ensin perusliikkuminen ja muoto kuntoon, jonka jälkeen voimme alkaa parantamaan temppuja.
Temputhan Hertta jo tältä tasolta osaa, mutta nyt voimme parantaa niiden laatua.

Miltä lukijoiden treenit alkukaudelle näyttää? Mitä on tapetilla keväällä? :)

Estehommissa jälleen!

Tämähän muodostuu kohta jo tavaksi, meinaan sunnuntaiset estehyppelöt ja Hertta tuntuu tietävän sen! :D
Rouva on nykyään niiiiiiin olevinaan esteheppa, onhan hän käynyt kokonaiset KOLME (3!!!) kertaa estetunnilla elämässään niin hänhän tietää ja osaa kaiken ;)

Hyvä vaan kun mamma innostuu niin paljon tuosta hyppäämisestä. Tänään se oli kuitenkin paljon rauhallisempi ja kiltimpi kuin viimeksi. Kertaakaan se ei pukitellut ja pysyi kyllä käsissä, vaikka selkeästi olisi tahtonut vain mennä kovaa ja kun otit pidätteen hän provosoitui siitä. Alussa varsinkin ilman selkää kipittäminen olisi ollut helpompaa, lopuksi sitten se tuli jo enemmän takaisin. Välillä vähän häntähuiskaa ja takapää ottaa tasa-askelta, mutta aika laimeaa verrattuna edelliseen. ;)

Ensin tultiin vain ravipuomeja. Pitkällä sivulla oli kaksi puomi laukkaväleillä, sen jälkeen muutaman metrin päässä sitten 5 puomia ihan raviväleillä. Ravissa tämä oli Hertalle helppoa, mutta sitten tultiin niin että laukassa laukkapuomit, jonka jälkeen raviin ja ravipuomit. Tulipas yllätyksenä kun Hertta vähän ryysi vauhdilla laukkapuomeille/kavaleteille, niin eipäs se tullutkaan takaisin ja ravipuomeilla mentiin huonosti ilman selkää kun siirtymä laukasta raviin ennen puomeja oli törkyhuono. Muutaman kerran tultiin samalla tyylillä, viimeisellä kerralla tein vähän ennen laukkakavaletteja muutamia siirtymisiä laukka-ravi-laukka-ravi edes takas, niin H alkoi kuuntelemaan. Tämän jälkeen tehtävä tulikin jo paljon paremmin! Eli vähän piti muistuttaa Hertalle että vaikka esteet onkin meille vain aivojumppaa ja hauskanpitoa, niin sielläkin jonkin asteinen keskittyminen ja hommien teko olisi suotavaa ;)
Tehtiin myös niinpäin, että ensin ravipuomit, jonka jälkeen laukannosto voltilla, ja sitten laukkakavaletit. Ensimmäisellä kerralla laukannostosta Hertta sai taas sinkoilukohtauksen, joten jouduttiin tulemaan uusiksi. Hertta kuskaa Norppaa taas 6-0! Loppujenlopuksi tämäkin tehtävä tultiin nätisti, ja Hertan sinkoilut sitten jäivät onneksi pois lopputunnista. ;)
Heti parani ravipuomit kun heppa malttaa vähän odottaa!
Tässä kyseistä tehtävä videolla, aluksi vähän huonommin, ja lopuksi jo vähän sinne päin.
Tässä muuten huomaa taas sen sileällä menon tärkeyden. Oli kyseessä esteet tai koulu, niin jos hevonen ei lähde eteen tai vastaavasti tule takaisin kevyesti, takaosa alla, niin ei oikeasti mistään tule mitään. Ylläri sinäänsä, aina vaan jaksaa jotenkin "oivaltaa" tämän asian uudestaan ja uudestaan.
(Jätin videoihin jonkun verran opettajan kommentteja, niissä niin hyvin kiteytettiin mun mielestä se mikä meni hyvin ja mitä pitäisi vielä parantaa.)

http://youtu.be/OhOjkEO3ueM

Toinen hyvä tehtävä oli yksinkertainen "pieni tie" tehtävä. noin 13 metrin voltti, yksi kavaletti, jota tullaan kokoajan ympyrällä kääntäen. Tässäkin huomasi taas Hertan innokkuuden uudelle tehtävälle. Se aina liioittelee uudelle esteelle jota ei olla hypätty aiemmin. Se hyppää ensin teatraalisesti ja vähän mistä sattuu (ja meitsi kiikkuu vaan kyydissä, tyylikkäästi...), mutta parin kerran jälkeen se tehtävä on ikään kuin nähty, ja H tasoittuu. Heti myös paranee meno ja tehtävän suorittamisesta tulee asiallista. Tässä siitä videota.

http://youtu.be/eJIuddxYF14

Kolmas tehtävä oli linja tai suhteutettu (tai mikä lie, en mä oikeasti tiedä! :D ) Jossa ensin suoralla esteiden väliin piti saada 6 laukka-askelta, sitten tehtiin iso täyskaarto ja sama juttu takaisin, mutta väli 5 askeleella. Tämä on vähän hassu juttu, sillä korkean koulutustasonsa ansiosta Hertalta voi vaatia vaikka piruettilaukka-askelia 15 tuohon väliin, tai vastaavasti se onnistuu isolla ja voimakkaalla laukalla hyvin sillä viidelläkin, mutta mä en vaan osaa laskea/keskity tehtävään joten melkeen koskaan en saa sitä haluttua laukkamäärää! :D
Pääsääntöisesti tehtiin niin että tultiin kuuden askeleen väli seitsemällä, ja viiden askeleen väli kuudella.
Käsittääkseni tämä ongelma johtunee siitä, että Herttahan vähän yli-innoissaan hyppää ja menee vauhdilla esteen jälkeen, minä otan sen kiinni, se tulee kiinni nätisti, mutta se olikin liikaa, jolloin se ei enää ehdi venyttää takaisin siihen isompaan laukkaan jotta saadaan askelmäärä oikeaksi. Eli sinne tulee 1 ylimääräinen askel. Vähän niinkuin ääripäästä toiseen. Ensin liian lujaa, sitten liian hiljaa. Vaikeaa!
Tässä videota ko. tehtävästä. Välillä jään surkeasti hypyistä jälkeen, ei näköjään Herttaa haittaa.  Ai että kun noloa katsottavaa... Mutta hei, ei liian vakavasti!

http://youtu.be/8w_1O_7QLeA

Lopuksi tultiin sitten huima esterata! Korkeus siinä 40cm -70cm, oikein sopiva meille, vaikka Hertan hypyt tuntuu paremmilta kun esteet olisi siinä 80-90. Tällöin se joutuu oikeasti hyppäämään, pienemmillä helposti roiskii. Mutta ei se korkeus ole meille tärkeää, pääasiassa että on jumppaavaa!
Tässä tyylinnäyte radasta.

http://youtu.be/EwmU3kf27is

Hieman tuli hyppäriltä äkkilähtö Hertan omistajan synttärikahveille, joten normaalit pitkät hoitotoimenpiteet lässyttelyineen jäi vähän lyhyeksi. Tuskin Herttaa haittaa, sillä taisi olla mielessä iltapäiväheinille pääseminen. ;)

Varpaiden pesulle..

.. ja vähän kynsilakkaa lopuksi ;)

Hertta tykkää koirista, kaikki koirat eivät kylläkään tykkää siitä...

v

... niinkuin Lumin ilme kertoo kaiken... :D

Viikon kuulumiset

Anteeksi hiljaisuuteni, mutta kerrankin olen oikeasti uhrannut aikaa koululle ja tehnyt tällä viikolla kaksi tenttiä (joista toinen ehkä voisi mennä läpikin?!) ja ollut töissä. Yritän nyt oikeasti päästä tuolta koulusta keväällä pois, helpottaisi tätä rahatilannetta huomattavasti kun pääsisi oikeisiin töihin... Ratsastusrintamallakin oli hiljainen viikko "huoltotoimenpiteiden takia", joten ei yksinkertaisesti ole ollut kirjoitettavaa. 

Kaksi idioottia yrittää poseeraa ;)

Maanantaina kuitenkin tapahtui, sillä oltiin normaaliin maanantaiseen tapaan Riitan valmennuksessa. Tällä kertaa syynättiin oikein suurennuslasilla mun istuntaa. Mulla helposti vasen jalka karkaa liian taakse, oikea jalka on paremmin paikoillaan (lähempänä hevosen kainaloa). Mun täytyy opetella olemaan ryhdikkäämpi varsinkin laukassa, mielelläni nojaan hieman laukassa eteen ja Hertta käyttää tätä hyväksi oikein heittämälllä mua pois satulasta. Mun täytyy keskittyä istumaan taaemmas laukassa, sinne Hertan takaosan päälle. "Mene sinne takapenkille istumaan, jätä käsi kuitenkin eteen, eli rattiin". Kun istun sinne taaemmaksi, viestitän sillä Hertalle että "hei, painoa tänne missä istun, eli takajaloille". Nämä mielikuvat auttaa kyllä aika paljon mua. Nyt olen itsekseni ratsastaessa kokoajan hokenut itselleni "istu takana, käsi edessä, ole takapenkillä". Näyttää paljon paremmalle istunta kun en könötä Hertan niskassa.

Tuo "jalkaongelma" onkin sitten hitaampi asia korjata. Se johtuu vinouksista, sillä vasen jalka puristaa polvella satulaa, jolloin vasen pohje jää irti ja/tai taakse. Oikea jalka on kiinni satulasta reidestä/takareidestä ja asettuu näin ollen optimaalisesti oikeaan paikkaan. Mun täytyy alkaa välillä taivuttelemaan omaa jalkaa sinne Hertan kainaloon, varpaita hieman ulospäin kääntäen, jotta saan kontaktia satulaan reidella, enkä polvella.

Valmennuksessa oli muutoinkin istunnan lisäksi syynissä Hertan liikkuminen. Ei oikeastaan tehty muutakuin pääty-ympyrällä työskentelyä, mutta viilattiin oikein kunnolla senkin liikettä. Tavoitteena on saada Hertalle etuosan alle ilmaa jotta etujalat nousevat korkeammalle "pois takajalkojen tieltä", vatsalihakset nostamaan maha ylös, jotta takajaloilla on tilaa tulla alle. Mielikuvana tämä olisi se, että mun täytyy tuntea istuvani tynnyrin päällä, eikä riu'un. Kun Hertta käyttää vatsalihaksiaan sekä nostaa selkänsä ylös, se pyöristyy niin paljon että oikeasti tuntuu että istun tynnyrin päällä, niin pyöreä siitä tulee. Sitten kun hevonen ei kanna, niin selkäkin tuntuu puolet kapeammalta.

Valmentajan sanoin, me aina puhutaan että "hevonen täytyy saada selästään pehmeäksi", mutta todellisuudessa eihän ne lihakset mitään pehmeitä ole. Nimenomaan selkälihakset ovat hommissa ja kannattelevat, mutta se on enemmänkin "se tunne". Todellisuudessa se tunne, kun hevonen pyöristää selkäänsä ja kantaa itseään, kuitenkin samalla ollen notkea ja taipuisa, se johtuu siitä että sen nivelet ja jalat joustavat. Vertailun vuoksi tätä demonstroitiin ihmiseen. Mietikkääs, jos seisotte jalat tukkisuorina aina lonkkaan asti, niin teidän liikkuminen on kuin puujaloilla kävelisi. Mutta sitten, kun koukistatte polvia ja lonkkaniveltä, ikäänkuin sellaiseen asentoon missä maalivahti on ottamassa palloa kiinni, valmiina liikkumaan nopeasti ja ketterästi mihin ilman suuntaan tahnsa, tämä on se asento ja liikkumistapa, missä hevonen ja ihminenkin voivat liikku pehmeästi ja elastisesti. Ja tämä johtuu siis siitä, että nivelet ovat liikkuvaiset ja käytössä. Emme halua että hevoset menevät puujalkaisina tökkien eteenpäin, vaan tahdomme että ne ovat elastisia "jousilla liikkujia". Eli jalkojen täytyy koukistua!

Ravissa Hertan etujalkoihin on saatu jo ilmaa. Se on jo aika komea itseasiassa kun oikein ryhdistäytyy!

 Meno ei ole tasaista. Se välillä käy hienossa ravissa, mutta sitten vähän vaappuu välissä. Se ei jaksa kantaa itseään tässä asennossa kokoajan, joten on ymmärrettävää että se vielä vähän vaappuu. Tärkeintä on kuitenkin että se yrittää ja pikkuhiljaa se saa voimaa lisää jolloin se voi kantaa itsensä pitkiä aikoja tässä ryhdissä!
Laukassa etuosa ei nouse Hertalla niin paljon. Laukka on muutoinkin sen vaikein askellaji, jossa se mielellään menee vähän suorintakajaloin. Mutta minkäs se rakenteellensa voi. Tätä voidaan kuitenkin parantaa, ja se pitää saada ilmavammaksi samanlailla kuin raviinkin ollaan saatu ilmaa. Tämä on pitkä työ, mutta pikkuhiljaa.

Laitanpa tähän vuoden vanhan videon Hertan passagesta jota silloin alettiin treenaamaan. Pitääpä kuvata myöhemmin jatko-osaa tälle. :) Mutta kyllä sillä on ilmavuutta raviin vaikka muille jakaa, kunhan oppisin kaivamaan sen esiin!

Tiistaina olikin sitten Hertalla raspaus ja se rokotettiin samalla, joten koko loppuviikko meni lomaillessa. Hyödynsin itse tämän kevyemmän jakson tosiaan keskittyessä koulujuttuihin. Perjantaina kävin vähän selässä kevyellä hölkällä taivuttelemassa. Aluksi Hertta oli oikein jees, mutta siitä se taas kuumeni kun lämpesi alkuverryttelyssä... Koska toi hevonen vanhenee?! Onneksi oltiin yksin maneesissa, niin ei kukaan jäänyt alle... Hyvähän se vaan on ettei ikä näy eikä tunnu missään! :D

Huomenna onkin vuorossa jälleen Matti Eklundin estevalmennus! Me ollaan Hertan kanssa nyt mukana kouluhevosten ryhmässä, eli käymme jatkossa säännöllisesti estevalmennuksissa jokatoinen sunnuntai! :) Koitan saada jonkun kuvaamaan huomenna niin voin tehdä taas estepostauksen videoineen! Viimeksi Hertalla ainakin oli niin kivaa että vaan pukitteli ja hillui esteiden jälkeen. Saad nähdä miten käy huomenna, pysyykö vanha rouva nahoissaan.

Tätä lisää huomenna!

Tälläisiä Hertta esitti viime hyppärillä esteiden seassa... Ja kuvasta päätellen esittää muuten myös joskus kisoissa! :D Se on sitä Hertan balettia...
c: http://suski.galleria.fi/kuvat/

Ja tähän kuvaan voisi myös laittaa mukaan esteen, niin kertoisi paljon meidän käyttäytymisestä este"valmennuksissa"
Hassu eläin! :D

PS. Nyt on luksusta, sillä meille tuli uusi pöytäkone! Tämä on erään ihmisen vanha työkone, mutta uudelleen ajettu sun muuta, joten melkein kuin uusi. Nyt pystyn taas tekemään videoita ilman että vanha kone hyytyy! Voin siis luvata jatkossa enemmän videoita! :)

Kiinnostaako lukijoita lukea tarkempia postauksia myös näistä estevalmennuksista, vai kirjoitanko näitä mun ylipitkiä analyysejä vain koulutunneista?

Wellun treenit

Tällä viikolla torstaina kipusin Wellun selkään nyt kolmatta kertaa kaikenkaikkiaan. Edellinen video oli tehnyt tehtävänsä. Halusin tosiaan videota, jotta näen miltä meno näyttää. En uuden hevosen kanssa välttämättä tunne heti, onko tälläinen ravi tai tälläinen passage, tai tälläinen laukka nyt hyvää. Videolta sitten näen ja vertaan sitä tunnetta minkä tunsin selässä.

Karvaturjake!

Wellu on niin erilainen hevonen kuin Hertta. Molemmat ovat samalla tasolla koulutettu, mutta kärjistetysti sanoisin, että Hertta on ujo, ja vaatii rohkaisua, Wellu taas on vähän liiankin rento ja vaatii aktivointia. Wellulla on vahva laukka, jossa se mielellään haluisi jäädä välillä vähän hitaaksi ja pitkäksi. Hertta taas tulee päänsä kanssa syliin kaula makkaralla. On siis outoa kun joudunkin sanomaan että "hei, älä vedä mua irti satulasta!". Herkkä Wellukin on, mutta sillain "normaalilla tavalla". Siihen saa koskea.

Videolta nähtynä suurin mua häiritsevä virhe oli, että oltiin aivan liian hitaita. Vähän liiankin rentoja. Kaipaan sellaista actionia! Nopeat ja terävät takajalat, eikä jäädä hyytymään joka siirtymään jotain höntsäravia. Eli Wellulle sama kuin Hertalle: eteeneteeneteen!
Tässä taas huomaa kuinka tärkeää on saada videota omasta ratsastuksesta. Nyttenkin luulin menneeni Wellulla hyvin, mutta todellisuus ei ollutkaan ihan sitä miltä tuntui. Videon jälkeen sain taas ihan erilaista tatsia siihen ja tiesin mitä tehdä paljon paremmin, ja mitä pitää korjata.

Torstaina siis ratsastin ja tällä kertaa jätin kaikki temput pois. Niitä olen nyt testaillut että saanko niitä hevosesta ulos ja kyllä saan. Itseasiassa alkaa jo löytymään vaihtosarjoihin nappulat niin ettei tule virheaskelia. Torstaina kuitenkin keskityin rehelliseen taipumiseen ja rehelliseen kokoamiseen terävin askelin!  Ei yhtään mitään leijuaskelia, vaan etenevää ja aktiivista menoa! Aluksi kokeilin kyllä piaffia, sillä sillä saan voimaa taakse ja nopeutettua takajalkoja. Tässäkin Wellu olisi mielellään mennyt passageen, mutta ei, sitä ei tehdä nyt!

Tein paljon avoja ja sulkuja ravissa ja laukassa. Vaadin aluksi, että W täytyy taipui KUNNOLLA rungostaan. Aluksi se lähti vaan leiskauttelemaan ja punkemaan varsinkin oikeaa pohjetta vasten oikeassa sulkutaivutuksessa. Otin sitten takaisin, ja sanoin että oikea kylki makkaralle mars! Mieluummin liikettä hieman takaisin, jotta saadaan aikaan rehellinen taipuminen. Sen jälkeen pystyinkin jälleen ratsastamaan liikettä esiin samalla kun oikea kylki taipui! Silloin tuli hieno sulkua letkein askelin. Wellu on hieman suuripiirteinen, tekee vähän sinnepäin jos asiaan ei puutu. Ei se laiska ole, mutta ikäänkuin se sanoisi "eiks tää oo jo ihan hyvä!".

Taisi ottaa treeni voimille... :D Voi Dilleä!
(Die Welt = Dille... :D Uusi lempinimi...)

Ei jaksa enää

Ja mitäs vanhalle tammalle kuuluu..?

Hertta on nyt ollut oikea hullu akka! :D
Se on nyt niiiiiiin kuuma ratsastaa että apua. Periaatteessa hyvä juttu, sillä se on kevyt ratsastaa ja todella herkkä. Toisaalta huono, sillä se on vähän liian kuuma nyt. Se ei varsinaisesti protestoi, mutta on teatraalinen. Se ei millään malttaisi odottaa, ja jos yhtään päästän sitä, niin se lähtee mielellään laukkaamaan täysiä ympäri maneesia. Taitaisi olla aika päästää se taas vapaaksi kentälle riehumaan, mutta harmi kun paikat ovat jäässä. Esimerkiksi eilen se hyppäsi niin rajusti pystyyn kesken piaffin, että mun pää osui sen kaulaan. Se hyppäsi niin suorana kynttilänä ylös, että otti jo harha-askelia taaksepäin ja pelästyin jo että nyt kaadutaan. Onneksi sain kaulasta kiinni ja oikealla kädellä käänsin ohjasta niin että se laskeutui kääntyen alas. Tämän jälkeen Hertta kyllä rauhoittui, se taisi itsekin pelästyä, sillä tämä hyppääminen ei ollut hallinnassa ja siltäkin meni tasapaino. Sen jälkeen se alkoi kuunnella minua.

Piruettitreenejä aikoinaan. Koskaan mua ei kole kyllä pelottanut tuon selässä, sillä H on niin kiltti että teki nämä pehmeästi. Oma moka kun "luulee" että näin pitää tehdä.

Ja aina kun hän tarhassa riehuu, niin sitten riehutaan kunnolla! Jo nuoresta asti Hertta on kuulemma harrastanut tätä pystyynhyppimistä tarhassa. Ja erittäin näyttävästi ja hallitusti se kyllä sen tekeekin. Oikea sirkushevonen!
Loukkaantumisiakin on sattunut tämän takia. Vuosi tuon kuvan oton jälkeen se hyppi samassa kohtaa tarhassa pystyyn ja laskeutui aidan päälle. Kainaloon tuli hieno pistohaava aidantolpasta... :)

Tässä vaiheessa pakkoa sanoa, että onneksi on tullut treenattua tuota tilannetta ennenkin. Tuli niin refleksinä tarrata kaulasta kiinni, eikä nojata taaksepäin. Aikoinaan kun opeteltiin piruetteja, niin Hertta vähän teatraalisena siinäkin nosti välillä etuosaa käännöksissä liikaa, jolloin opin vaistomaisesti ottamaan kaulasta kiinni.
Tämän eilisen episodin jälkeen H onneksi rauhoittui ja totesi varmaan itsekin että ei tälläinen peli vetele. Tämän jälkeen se oli meinaan todella hyvä ratsastaa. Edelleen se oli kuumana, mutta se kuunteli, joten se liikkui kevyesti omalla moottorillaan, mutta odotti nyt muakin. Onneksi tänään maanantaina on valmennus, päästään hyödyntämään tuota pöllöenergiaa työntekoon, sillä itsehän en näköjään siihen kykene. :D

Tässä näkee kuinka hyvää Hertalle tekee nuo riehumiset! Heti kun tulee lunta tarpeeksi niin aion kyllä viedä sitä säännöllisesti kentälle ja päästää sinne riehumaan. Maneesissa meillä on irtipäästökielto, ja liinassa tämä tamma ei oikein jaksa innostua. Tekee nimenomaan korvienvälille hyvää kun saa päästellä täysillä!
Vanhassa tallissa se riehui JOKA PÄIVÄ tarhakavereiden kanssa todella rajusti, joten sitä ei kiinnostanut riehua kentällä jos sen sinne päästi irti. Nykyään se ei riehu tarhassa niin paljoa, joten mun on pakko päästää se hillumaan jotenkin muutoin. Koskakohan se vanhenee, niin että siitä tulee rauhallinen? :D

Hertta tarhassa maaliskuussa 2012. Ei sillä ihan kaikki inkkarit ole kanootissa..? :D

Tästä se tykkää!

Lukijoiden "esittely" postaus (vai minkä nimen sillä nyt antaisi) on tekeillä, mutta teiltä tuli niin paljon esittelyjä itsestänne, että mulla menee hetki vielä tutustua tarkemmin teidän blogeihin ja väsätä postaus! :) Koulujuttujakin on niin kamalasti nyt ennen joulua, että pakko keskittyä tekemään niitä. Malttakaa, kyllä se sieltä julkaistaan!

Treenihaaste

Blogitallin anonyymi koulutuomari on antanut kaikille ratsastajille ensimmäisen treenihaasteen. Samalla tämä on myös viikon blogihaaste. Näitä Viikon treeni-haasteita tulee aina silloin tällöin. Kaikki voivat osallistua, mutta näihin Viikon treeni-haasteisiin ei liity palkintoja. Kaikkiin muihin "normaaleihin" blogihaasteisiin kuitenkin palkinto sisältyy.
Näiden Viikon treeni-haasteiden on tarkoitus tuoda jokaiselle ratsastajalle sisältöä ja vinkkejä omaan ratsastukseen! Nämä ovat ihan perusjuttuja, ei mitään ydinfysiikkaa.

Haasteen virallisiin ohjeisiin pääset TÄSTÄ

Tämä ensimmäinen treenihaaste on enemmän suunnattu esteratsastajille, mutta toki päätin itse osallistua, sillä tämä on silkkaa kouluratsastusta, eli siirtymisiä! <3 (ah, mun lemppareita)
Kuvassa näkyy idea, eli pitkät sivut eteen, lyhyet sivut kiinni. Yksinkertaista.
Siirtymät takaisin tehdään tiivistämällä istuntaa ja tekemällä puolipidäte. Itse myös siirtyessä keskilaukasta piruettilaukkaan joudun käyttämään todella paljon jalkaa, jotta poljenta säilyy. Jokaisella voi olla oma tyyli siirtymiä tehdessä, mutta itse tässä tehtävässä siis kokoan piruettilaukkaan pohkeilla ja istunnalla (ohjat voi heittää vaikka pois, ei niistä vedetä hitaammaksi, puolipidätteen voi kyllä merkiksi tehdä, mutta itse siirtymä tulee ilman ohjaa). Keskilaukkaan siirtyminen tapahtuu meillä niin, että vain ikäänkuin päästän Hertan lähtemään. Annan vähän pohjetta ja "avaan lonkat ja oman istuntani". En siis lähde potkimaan Herttaa eteenpäin, vaan ajatuksena on että sen täytyy lähteä itse eteenpäin heti kun minä "päästän" sen lähtemään kootusta laukasta pois.

Tein tästä vaikeutetun version. Eli pitkät sivut keskilaukkaa, toinen lyhyt sivu ympyrällä, eli väännän sinne harjoituspiruetin/piruetin. Sitten taas keskilaukkaan ja toisella lyhyellä sivulla teen vain piruettilaukkaa suoralla, eli siis kokoan laukkaa suoralla. Tätä sitten tulen putkeen monta kertaa.

Hertta oli vähän jäykähkön tuntuinen kun tätä tehtiin, mutta ihan hyvin hän suoriutui. Vähän vain hidas, sillä meillä oli takana kolmen päivän intensiivinen treeniputki, mukaan lukien estevalmennusta kuin koulutuuppausta. Videolla suoritus ei ehkä ole kaikista paras, mutta on siinä kuitenkin selkeät erot.
Tässä meidän suoritus!
Jos video ei toimi tässä, voit katsoa sen youtubesta tästä linkistä: LAUKKATEHTÄVÄ



Suosittelen jokaista ratsastajaa teistä lukijoista osallistumaan näihin viikkotehtäviin, ja jos sinulla on oma blogi, niin tehkää perässä postaus! :)