"pelkällä ratsastuksella ei tule kilparatsastajaksi"

"Training doesn't make perfect.
                                                        Perfect training makes perfect."

                                                      -Kyra-

Kuuluin näihin vajaaseen 900 henkilöön jotka pääsivät osallistumaan kauan kaivattuun Kyran klinikkaan. En ole itse ikinä nähnyt Kyraa livenä, muutakuin ratsastamassa erilaisissa näytöksissä. Aina olen kyllä haaveillut pääseväni kuuntelemaan klinikoita, koska olen elänyt siinä käsityksessä että ne ovat vertaansa vailla. Olen esimerkiksi kerran ollut Anky van Grusvenin valmennusklinikkaa katsomassa ja täyty sanoa, että lähdin sieltä tyhjin käsin. Siellä vain katselin kun porukka ratsastaa. Ei mitään perusteluja ja ei löytänyt ollenkaan punaista lankaa. Odotuksen oli siis korkealla Kyran kohdalla, ja täytyy sanoa, että odotukset ylittyi.

Tottakai omistan Kyran kirjan, ja se on luettu läpi. Aina siihen joudun kuitenkin palaamaan vaikka "asia on jo tuttu" uuden ongelman kohdalla. Nyt kun näin käytännössä Kyran työskentelyä, se tuki kirjaa ja sai kirjankin jotkut asiat uudelleen esitettynä selkeytymään omaan nuppiini. Klinikalta lähdin hirveän positiivisen asenteen kanssa janoamaan päästä kokeilemaan asioita käytännössä. "Tuttuja" asiaoita ne kyllä oli, ja oman valmentajan kanssa samat lauseetkin olen kuullut monet kerrat. Nyt vain oli tosi havainnollistavaa NÄHDÄ omin silmin maastakäsin toisen ratsukon kohdalla kuinka virhe ja sen korjaus tapahtui.

Voin kertoa muutamia pointteja mitä mulle jäi päähän kytemään, mutten varsinaisesti halua täällä blogissa kertoa mitä kukakin ratsukko teki ja heidän ongelmiaan ratkomaan. Kyralta saa ajatuksia omaan treenaamiseen, ja niitä voin jakaa täällä, jotka itse koen ainakin omalla kohdallani tärkeiksi.

1. Kaikki ratsastajat ovat valmentajia, hevosen valmentajia
Tämä oli ihan ensimmäinen pointti mikä klinikan aluksi sai kuulla. Kysyttäessä "kuinka moni täällä on ratsastaja?" kaikkien kädet nousivat. Kysyttäessä "kuinka moni on valmentaja?" vain muutamien kädet nousi. Siihen sitten oli vastaus "Nostakaapa kaikki kädet ylös".
JOKAINEN ratsastuskerta on hevosen valmentamista. Riippumatta siitä mitä tehdään ja millä tasolla, niin joka kerta opetat hevostasi.

2. Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen.
Mainintaa tuli myös siitä, että jokaisella valmentajalla on omat lähtökohtansa mistä he lähtevät opettamaan. Kyra kuitenkin aloittaa ratsastajasta. Jos ratsastaja ei pysty istumaan hevosen selässä, ei ole mitään järkeä lähteä muuttamaan hevosen tapaa liikkua. Kaikki lähtee ratsastajasta. Tässä mun mielestä viitataan kohtaan 1, eli ratsastaja on se hevosen valmentaja, joten, ratsastajan täytyy muuttua, jotta voi muuttaa hevosta kohti parempaa. Kaikilla tasoilla on kyse istunnasta.

3. Nopea takaa, lavat ylös, selän yli!
Tämä mantra taas toistui koko klinikan ajan ja jos jotkut ovat huomanneet, niin toistan minäkin melkein jokaisessa treenipostauksesta tästä! Tähän mä aina pyrin ja oli kiva huomata että olen oikeilla jäljillä (kiitos siitä kuuluu tietty omille valmentajille, jotka sitä ovat toitottaneet, vaikken ehkä aina sitä osaa toteuttaa). Siirtymisissä näki parhaiten näidenkin ratsukoiden kohdalla, onko nämä asiat saavutettu. Siirtyminen tulee tehdä koottuna. Kootusta ravista koottuun käyntiin, eikä niin että kootusta ravista rojahdetaan löllöön käyntiin ja hyllytään menemään nenä maatakyntäen.
Jos taas halutaan nopea takajalka, niin ratsastajan pohkeen täytyy olla vähintään yhtä nopea, ellei nopeampi!

4. Älä vedä!
Yksi niistä asioista joihin nyt yritän kiinnittää niin paljon huomiota ja treenaan kättäni aina vaan paremmaksi. Ei sitä hevosta vetämällä saa kootuksi. "Lyhennä takaa, älä edestä!" sanoo aina oma opettaja. "Mukava" oli huomata, että tämä oli myös muilla ongelmana, ei vaan minulla.

5. Koottuna kulkeminen ei ole hidasta
Tämä on mielestäni yksi isoin harhaluulo mitä kuulen. Moni puhuu "kun se menee nyt niin koottuna" mutta todellisuudessa hevonen on haettu ERITTÄIN hitaaseen raviin/laukkaan, ja jotenkin luullaan että se kokoaa kun se kykenee hidastamaan. Sen mitä mä olen saanut kantapään kautta oppia, niin koottu vaatii PALJON ratsastamista ETEEN!
Mistä se hevonen pystyy kokoamaan, jos perusvauhti pysyy tuskin yllä? Mitä se hevonen pystyy silloin kantamaan kun hyytyy jokaiseen mutkaan?

6. Raippa ulkokäteen
Tämä on se mitä teen aina. Ratsastuskouluissa opetetaan raippa sisäkäteen (niinkuin minäkin silloin tein) mutta mun mielestä ratsastuksessa iso osa on ulkoavuilla, niin raippa mieluiten sinne ulkokäteen tukemaan ulkoapuja. "Lähinnä se, miksi ratsastuskouluissa opetetaan laittamaan raippa sisäkäteen, on se, että sillä saadaan ne ponit takaisin uralle kiertämään kehää." Vähänniinkuin "raipan ja seinän välissä" kulkemaan siis.
Itse opin tästä pois, silloin kun aloin Hertalla menemään, eli lopetin ratsastuskoulussa käymisen. Mielestäni se että raippa on ulkokädessä auttaa mua suoristamaan, varsinkin jos hevonen punkee lapaansa ulos, eli ei ole suora. Tällöin on aluksi erittäin helppoa korjaa hevosta tuomaan lapasisään kun raippa vain koskettaakin ulkolapaa.

7. Vaihdot ratsastetaan laskien 1, 2, 3 Vaihto.
Tämähän on vanhaa kauraa. Mutta silti tajusin että ratsastan usein vaihdot ihan miten sattuu. Seuraavana päivänä kun menin itse ratsastamaan klinikan jälkeen kokeilin tätä laskemista kolmeen yksittäisten vaihtojen kanssa. Ja kappas kummaa. KAIKKI vaihdot tulivat HETI avuista, aina kolmannella, ja puhtaasti... Joskus kun meilläkin tuppaa oleman ongelmana, että H vaihtaa vasta avusta jäljessä tai jopa ennen. Oikeasti. Laskekaa!

8. Kürin tekemiseen vinkkejä
Tämä asia tuskin tulee minua koskemaan pitkään aikaan, mutta oli kiva kuulla vinkkejä küriin. Isoin pointti oli, että mieluiten se perusmusiikki muuttuisi aina vähintään bravuuritemppuun tultaessa. Esimerkiksi laukkaohjelmassa on oma musiikkinsa, mutta kun tullaan piruettiin, musiikki mukailee sitä piruettia, eikä niin, että sama ripeä tahtinen musiikki pysyy ripeätahtisena hidastahtiseen piruettiin. Tulee korvan ja silmän ristiriita kun katsoo tälläistä küriä missä musiikki ei tue ohjelmaa tahdiltaan.

9. Raippa/kauhukahva avuksi
Ei oikeasti ole yhtään hullumpi idea laittaa satulaan kauhukahva jos ongelmana on suussa roikkuminen kädellä. Kauhukahvasta kiinni ja opetellaan istumaan vetämättä suusta!
Jos taas ongelmana on että kädet ovat levottomat ja harhailevat ties missä, ota raippa molempien peukaloiden väliin, eli pidät sitä vaakatasossa käsiesi päällä. Näin tulee vakautta käsiin.
Itse haluan testata kauhukahvaa!

10. Ne varusteet ja se sopivuus...
Eli oikeasti täytyy olla sopivat varusteet. Jos on satula liian edessä, liian takana, liian leveä, se liikkuu ja mitähän vielä... Niin kuinka voi olettaa ratsastajan istuvan juuri siinä oikeassa kohdassa, jos satula vie istunnan ties minne? Helpottaa kummasti jos satula on sopiva ja tähän ei mun mielestä ole kompromisseja. Ja entäs ne herkimmät hevoset jotka ei suostu oikein kulkemaan jos satula ei ole kohdillaan? Vaikeampi on saada tälläisiä hevosia läpi, ja pahimmassa tapauksessa asiasta aletaan tappelemaan, vaikka hevonen ei vain kykene suorittamaan mitä siltä halutaan varusteen epäsopivuuden takia.

Tuossa nyt päällimäisenä mieleen jääneet pointit. Asiaahan oli paljon ja siitä voisin kirjoittaa niin pitkän tekstin ettei kukaan jaksa lukea. Mutta nämä kohdat, ovat ehkä mulle sellaisia ajankohtaisia ja miellän ne omiksi ongelmiksi.

Tässä vielä kultainen ohje kaikille. Tämä lause löytyi Ystäväni Hevonen blogin tekemästä haastattelusta    http://blogit.yle.fi/ystavani-hevonen/pelkalla-ratsastuksella-ei-tule-kilparatsastajaksi

"Vaikka omat tavoitteet eivät olisi GP-luokissa, Kyran mukaan seisomme kaikki samoilla rappusilla.

 - Joku on rappusten yläpäässä, toinen alapäässä, mutta ne on samat rappuset. Ja kaikilla tasoilla pitää keskittyä oman kehon hallintaan ja tasapainoon. Jos et voi istua hevosen selässä vetämättä ohjista, et voi muuttaa mitään hevosessa. Siksi aloitan aina ratsastajasta. Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen."

Hyviä treenihetkiä! Aloittakaa ongelmanratkaisu aina itsestänne! :)