Niin se vain on, että ei se mummelille tee hyvää, jos on liikaa vapaata/kevyttä putkeen. Ei Hertalla varsinaisesti energiat päähän nouse, mutta sen kroppa jäykistyy liikaa. Se, että se möllöttää tarhassa pitkänä ja selkä notkolla ilman jumppatuokioita selästä käsin välissä, ei auta asiaa yhtään sitten kun pitäisi taas tehdä hommia.
Meillä siis tosiaan alkuviikko meni kutakuinkin kävelyllä/liinan päässä kentän jäätymisen takia. Maanantaina siis juoksutin kevyesti selänpidennysnarulla, tiistaina kävin nivelet suussa selässä kovalla kentällä johon HARAVOIN juoksutusympyrän (tasoitin siis koppuraista kenttää) jolloin otin myös muutamat laukannostot ja vähän mummoravia. Keskiviikko oli vapaa. Tänään sitten kenttä oli aikas kiva jo, vaikkakin märkä, joten kanget taas päähän ja vähän jumppaamaan huomista valmennusta varten.
Arvasin että H olisi vain tahtonut mennä pitkänä ja selkä notkolla. Paljon sain tehdä jumppaa että lähti vertymään ja omaksui itselleen taas kootumman muodon. Alkuverkkojen jälkeen otin vähän piaffia, jotta alkaisi taas ajattelemaan itseään lyhyempänä ja takaa aktiivisena. Sen verran herkkänä H oli, ettei mulla ollut edes kannuksia ja silti kevyesti siirtyi käynnistä piffaamaan ja siitä sitten raviin. Ajatuksena kuitenkin koko ajan eteenpäin! Jos piaffi meinasi jäädä liikaa paikalleen, korjasin mieluummin ottamalla pari askelta eteen, kuin että olisin pyytänyt lisää ponnistusta, ettei se vahingossakaan lähde taaksepäin.
Tämän jälkeen otin laukassa reippaasti eteen. En ihan kuitenkaan mennyt keskilaukkaa. Ajattelin harjoituslaukkaa mutta käytin taas vähän raippaa apuna lavalle yhtäaikaa pohkeiden kanssa, jotta yhdistäisi taas molemmat pohkeet raipan kanssa, jolloin se nostaa itseään säkäalueelta ylös päin. Takajalat mun mielestä työnsi ihan hyvin ja nosteli niitä kivasti, mutta halusin selkää ja säkäaluetta kantamaan. H on nyt oppinut varsin kivasti sen kun raippaa vähän koskettaa lavalle, niin välillä ihan hypähtää etuosaltaan. Se on ok näin aluksi vaikka nostaa etuosaansa teatraalisesti, kokoajan haluan että se yhdistäisi tämän enemmän pohkeisiin, jotta se oppisi nostamaan itseään ylös pelkästä pohkeista "kutittelemalla sitä kainaloista ylös".
Vieläkään en ollut täysin tyytyväinen kun H ei kantanut itseään rehellisesti. Jalat kyllä viskoi ja nousi hienosti, mutta halusin riippusiltaa enemmän kaarisillaksi (selkää siis). Aloin tekemään ravi-laukka-ravi siirtymiä. Näissä H jotenkin tulee kuulolle kivasti ja alkaa kantamaan. Aluksi tein vain molempiin suuntiin pääty-ympyrällä, mutta sitten vaihdoin pääty-ympyrä kahdeksikolle aina vaihtaen myös suuntaa keskellä, tällöin tulee treenattua tasasemmin molemmat puolet. Tein siis MONTA siirtymistä yhden ympyrän aikana ravi-laukka-ravi ja sitten tosiaan suunnan vaihtuessa ravin kautta laukan vaihto. Siirtymiä ainakin 4 tai jopa 5 per yksi ympyrä. Näin H alkaa odottamaan mua, mutta kuitenkin ajattelee enemmän eteen, sillä vaikka siirrän laukasta hitaampaan askellajiin, ratsastan HETI eteenpäin kun se siirtyy raviin, jonka jälkeen meilkein heti uusi nosto. Eli se ei saa heti raviin siirryttyään nostaa uutta laukkaa vaikka ajattelen sitä ravissa eteen, vaan sen täytyy hidastaa laukasta raviin, ajatella ravissa heti eteen ja kuitenkin erottaa käsky nostaa uusi laukka. Tämä vaatii hepalta aika paljon keskittymistä, kun se ei vain voi "hidastaa raviin" jonka jälkeen se voi "nopeuttaa laukkaan", vaan se esittää hidastuksen raviin, nopeuttamista raviin, ja nopeuttamista uuteen laukannostoon. Variaatioita variaatioita! Tää on sitä vaihdelaatikon treenaamista.
Näiden siirtymisien jälkeen H napsahti läpi ja loppuravit se meni oikein kivasti pyöreällä selällä! Keveni myös tosi paljon edestä. :) Lopuksi halusin vähän vielä kokeilla piaffia niin että kaverini vähän kutitteli maasta käsin raipalla, jotta H alkaisi enemmän niiaamaan takaa piaffissa. Hertallahan on tapana nostella enemmän takajalkojaan, mikä tosiaan on ihan kiva ettei sillä ole laahaavat piaffi askeleet, mutta se pitäisi tehdä vielä enemmän istualtaan. H hiffasi tosi hyvin raipan maasta! Se oikein laittoi hännän koipien väliin vaikka vaan vähän kintereelle hipaistiin. Tosi jees, ei mitään potkimista sivuille protestina. Pari kertaa kokeiltiin ja se riitti jos se otti YHDENKIN askeleen istualteen piaffia niin hirveästi taputusta ja heitin ohjat pitkäksi ja se oli siinä. Hertta tietenkin hörisi hirveästi kun sitä palkittiin pitkillä ohjilla ja taputuksilla. :D Ihankuin se olisi ruuan perään hörissyt! Hassu tamma <3
Opetuksena oli taas, että mitä enemmän "löysäilyä" niin sitä enemmän hommia mulle... Toivotaan ettei uutta jäätikkökenttää tule taas hetkeen jotta treenit ei katkea.
Huomenna sitten Hyyppärään! Koitan tehdä tarkan treenipostauksen taas. :)
ja PS. 200 lukija tuli täyteen! Wautsi! En ois ikinä uskonut saavani edes 50 "virallista" lukijaa! :)
Kiva postaus jälleen ^^ Taisi olla se toinen tuomari sokea :O?
VastaaPoistaNo mietin jo silloin, että olisiko pitänyt laittaat jälkikäteen sähköpostia kun asian tarkastin papereista ja kuvista sekä videolta. Olisin liittänyt videon ja kuvat sähköpostiin ja sanonut terveisiä että "käynti optikolla voisi auttaa". :D
PoistaNo ei vaineskaan. Toki asiallisesti tässäkin tapauksessa olisi pitänyt huomauttaa asiasta, vaikka eihän se siis pisteisiin enää jälkikäteen vaikuta! Mutta mielestäni tuomareille pitää antaa myös palautetta, ainakin itse haluaisin tuomarina todellakin tälläiset "vääryydet" kuulla. :) Aina ei välttämättä tuomari katso sillä hetkellä rataa kun piste ko. kohdasta pitäisi antaa. Sen olen oppinut kun olen ollut tuomareiden skaalantarkastus koulutuksissa Demoratsukkona Hertan kanssa. Jälkipäin videolta rataa katsottuna moni tuomari on tokaissut "Miksi ihmeessä annoin noin vähän? Se näyttikin ihan hyvältä kun uudestaan katsoi"...
OTJ on kuvan mukaan edempänä kuin vtj, mutta mistä kulmasta (pisteestä M vai pisteestä H? ja miten tuomari on sen NIIN isona erona nähnyt... on nimittäin kuitenkin niin vähän kuvan perusteella katsottuna, etten vaivautuisi rokottamaan pisteissä. Se voi sivutuomarille kuitenkin näyttää yllättävän isollekin se pienikin epätasainen seisonta.
VastaaPoistaPisteeestä M, tuo sininen auto mikä näkyy kuvassa. Ja on se ehkä 3 cm edempänä se otj mutta en kyllä tuollaisesta rokottaisi. Joskus sitten taas kun mun mielestä ei ole pys tasan niin tuomari on antanut hyvän ja sanonut tasan. Tässä tapauksessa tuomari ei tosiaan katsonut tai sitten saivartelee pikkujutuista :p
PoistaJa toi on jopa siinä mielessä kiva pysähdys että H ei harota takajalkoja kuten yleensä. Kerrankin ne oli supussa! Usein ovat kyllä tasan vierekköin mutta valmentajaa häiritsee kun tj:t on leveällä
PoistaLiityn blogin lukijaks heti kun pääsen kirjautumaan sisälle. Ja sittenmolisi yksi kysymys. Miten aloitit kilpailemisen kouluratsastuksessa? :) ja jos kiinnostaisi, niin käy kurkkaamassa ja liittymässä lukijaksi www.meerijabriumi.blogspot.fi
VastaaPoistaT. Meeri
Kiva kun liityt. :)
PoistaJos nyt oikein ymmärsin kysymyksesi, niin oikeastaan ajauduin vähän vahingossa kouluratsastukseen. Aiemmin olin enemmän kiinnostunut esteistä (ratsastuskoulu jossa kävin oli estepainotteinen) ja siinä kisasinkin enemmän, toki kävin seurakoulukisoissakin. Kisasin oikeestaan aluksi molemmissa lajeissa näitä ratsastuskoulun omia pikkukisoja.
Vaikka tykkäsin esteistä enemmän, niin aina mulla on ollut pieni pakkomielle yrittää saada hevoset liikkumaan oikein ja jossain vaiheessa alkoi tuntua kivemmalta kun sai jonkun "vaikean" tuntarin läpi verrattuna hyppäämiseen. Aina olen kuitenkin ollut vähän jännittäjä esteillä.
Aloitin siis virallisesti pikkukisoissa kouluratsastuksessa tällä mun entisella hoitohevosella kun sillä ei voinut enää hypätä. Sitten aloin tuuppailemaan ja kiinnostuin siitä enemmän. Sitten kun etsin vuokrahevosta ja lopetin ratsastuskoulun, niin Hertta löytyi ja mikäs sen parempaa kun potentiaalinen kouluhevonen alle! Sitten aloin kisaamaan "oikeasti oikeita" kisoja Hertalla, joten siitä se sitten lähti. :) Kun sai eväät alkaa kisaamaan kouluratsastuksella niin sitten sillä mentiin .:)
Käyn kurkkaamassa blogiasi :)