Istunta-analyysiä

Blogitallin uusin postaushaaste käsittelee istuntaa ja sen analysointia. Nyt haastammekin kaikki analysoimaan omaa istuntaa! Parhaiten sen teet katsomalla omia videoita tai kuvia ratsastuksestasi. Osallistumisohjeet löydät Blogitallin haastesivulta.

Itse olen todella kova analysoimaan itseäni. Kukaan muu ei ole mulle niin ankara kuin minä itse, ja joskus voisin jopa vähän höllätä sitä nutturaa kriittisyyden kohdalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta toki pitää muistaa ne hyvätkin asiat itsestään johon on tyytyväinen.
Kuvista saa paljon käsitystä siitä omasta istunnasta, mutta täytyy aina muistaa mikä on kuvanotto hetkellä tilanne. Onko jännittyneisyyttä ilmassa hevosen/ratsastajan kohdilta? Mikä liikkeen asento menossa? Yksi kuva ei kerro kaikkea. Video on ehkä parhain tapa tarkastella omaa istuntaa.

tässä aika ideaali-istunta! Silloin kun Herttakin on rento niin muistan itsekin rentouttaa hartioitani. Kuva vuodelta 2011, silloin menimme He A radalla,
Tässäkin täytyy ottaa huomioon, että olimme paljon alemmalla tasolla tuolloin, ja kokoamisaste Hertallakin oli eri.
 Kuva: Janna Pehkonen.

Istunta on sellainen asia mitä voisi aina parantaa. Siinä on niin monta osa-aluetta jota tarkastella, joten tekemistä riittää. Absoluuttista totuuttaa ei ole ja voin listata istunnastani paljon hyviä asioita, mutta myös huonompia. Olen puolenvuoden aikana nyt ottanut muutamia kertoja Airan istuntavalmennuksia, joista on ollut paljon hyötyä. Olen oppinut tunnistamaan itsestäni uusia lihaksia ja saanut laajempaa näkökulmaa asioihin.

Laukassa käteni on rennompi, ja pikkuhiljaa etukönö jää pois. Helsinki HorseFair 2015
Kuva: Jilla Lappalainen. 

Lähden liikkeelle niistä omista vahvuuksistani istunnasta.

Tyytyväinen olen siihen, että olen melko suora. Ulospäin ainakin mun vinouksia on vaikea nähdä. Mulla on kuitenkin heikompi vasenkylki (mikä on loogista, sillä olen oikea kätinen). Oikea kylki on siis vahvempi ja kantaa paremmin, kun taas vasen on heikompi jolloin se tahtoo lysähtää. Vasemman kyljen kantamista ollaan nyt treenattu istuntatunneillakin.
Heikompi vasen kylki heijastuu hevoseen, jolloin hevonenkin menee "vasen kylki pitkänä".
Olen myös tyytyväinen nykyään jalkoihini suurimmaksi osaksi. Alapohje on rauhoittunut paljon, enkä onneksi omista sellaisia "nalkuttavia" heiluvia pohkeita. Vasen jalkani kuitenkin tahtoo karata helpommin liian taakse. Tämä on yhteydessä siihen vasempaan heikompaan kylkeen.

Sitten omat heikkouteni, joita osaksi vähän jo tuossa edellisessä kappaleessa sivusin.

Etunoja. Se on ollut mulla aina. Alunperin olin "esteratsastaja" (ainakin olevinani) ja silloin ei paljoa kiinnostanut oma istunta. Muutoinkin esteradalla pienessä etunojassa laukkaaminen tuntui luontevammalta. Nykyään se tulee mulla helposti esiin varsinkin laukassa. Lähden helposti nojaamaan eteen ylävartalolla laukan mukana. Kun yritän istua suorassa, se tuntuu että nojaisin älyttömästi taakse, vaikka se ei siltä näytäkkään. Ravissa olen onneksi tikkusuora.
Myös Hertta osaa tämän, sillä joskus jos on vaikeaa, se vähän yrittää heittää mua etunojaan pois takaosan päältä. Taaksepäin istuminen helpottuu huomattavasti kun Herttakin antaa mun istua sinne laukkaan, eikä mene tönköin suorin takajaloin.

Tämä on se surullisen kuuluisia ensimmäinen ratsastustunti Hertalla koskaan, vuosi oli 2007. Tälläisestä lähdettiin liikkeelle! Mites se jännittynyt hartialinja, korkeat kädet, puristaminen polvilla, alapohje irti... ;)

Mun kädet on toinen treenattava asia. Ne eivät ole pahat. Minulla on aika stabiili käsi, eikä kädet lepata miten sattuu. Pikemminkin ne ovat liian stabiilit, joten toivoisin niihin vähän enemmän rentoutta. Jännitän helposti hartioitani jolloin kädet hieman nousevat myös ylös. Olen kuitenkin tyytyväisempi tälläisiin vähän liian stabiileihin käsiin, kuin sellaisiin joita en saisi pidettyä paikoillaan. Epätasainen käsi on omasta mielestäni pahin istuntavirhe.
Osasyy tähän on myös minun oma rakenne. Olen todella pitkäselkäinen ja minulla on aika lyhyet jalat ja kädet. Pitkä selkä nostaa hartiani tietenkin kovin korkealle ja näin ollen kädet tuntuvat loppuvan liian lyhyeen.
Pyrin korjaamaan käsien korkeutta laittamalla sillointällöin kauhukahvan Hertan satulaan. Tällä haen sitä hyvää asentoa lihasmuistiin ja yritän opettaa itselleni "käsien venytystä".

Hitusen alemmas kättä niin jees! Helsinki HorseFair 2015
Kuva Jilla Lappalainen

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että minulla on perussiisti istunta, jota pitää hieman fiksailla. Onneksi siis suuria ongelmia ei ole, mutta aina voi parantaa ja mitä korkeammalle tasolle mennään sitä enemmän tämä muuttuu hienosäädöksi, jolloin pienillä asioillakin on merkitystä.
Eli kiteytettynä, opettelen nojaamaan taakse ja laskemaan käden alemmas! ;)

Osallistu omalla istunta-analyysilläsi haasteeseen! Palkintona istunta aiheisia kirjoja!