Hertta ja Norppa, since 17.5.2007!
Siitä on nyt tasan 8 vuotta kun Hertan tapasin ensimmäisen kerran! Okei, postaus tulee päivän myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä.
Olin ratsastanut vain ratsastuskoulussa sen kymmenisen vuotta. En varsinaisesti etsinyt muualta hevosta itselleni, mutta tutullani oli "ylimääräinen hevonen kotipihassa seisomassa, se on kaikenlisäks ihan kiva". No miksei, tuumi Norppa. Ei siinä mitään menetäkkään. Äitikin suostui maksamaan kertamaksun omaisesti ratsastuksista vuokraa Hertan omistajalle. "Rahoitus" oli siis kunnossa! Meitsi oli siis tuolloin 17 vuotias skootterilla ajeleva teini, joka notkui illat ja päivät ratsastuskoulussa hoitaen heppoja ja autellen tuntilaisia. Hoitohevonenkin oli, mutta sen kanssa ei enää saanut hypätä, joten vähän harmitti (kyllä, ennen olin "esteratsastaja"). Kun tämä hoitohevonen ei enää esteitä saanut ylittää, siirryin väkipakolla kouluratsastajaksi, koska hoitohepalla halusin edelleen ratsastaa. Niin se suuntaumus sitten vaihtui tuuppailun pariin. Eikä kaduta!
Hoitoheppa oli kuitenkin lähtenyt varsoja tekemään, joten olin ilman "hoitoheppaa", ja tosiaan tutulla oli tiedossa tämä ylimääräinen pihankoriste naapuritallilla.
Kun kerroin silloiselle opettajalleni:
- "olen menossa koeratsastamaan yhtä hevosta"
- "jaa, minkäs niminen?"
- "Joku Cassiopeia, Hertaks kutsutaan"
- "AI HERTTA?! OIKEESTI?!"
- "??? joo...??"
- "Se on kuule hieno ja osaava hevonen!! Mutta mä varotan, kun näet sen ekan kerran niin se ei todellakaan ole mikään kedon kaunein kukkanen siinä tallin käytävällä, mutta anna sille mahdollisuus"
Sovin sitten Hertan omistajan kanssa koeratsastuspäiväksi 17.5. Muistan että oli tosi lämmin, oikeen kunnon t-paita keli (toisinkuin nyt 8 vuotta myöhemmin). Äiti oli mukana, eipähän tarvinnut skootterilla ajella paikan päälle. Tosin äitiä ei hepat paljoa kiinnosta, jäi istumaan autoon ja odottelemaan että joskus maltan tulla takaisin. Muistan Hertan omistajan ensimmäiset sanat:
" Moi, sä oot Noora? Ooksä enemmän este vai kouluratsastaja?"
- Koulu nykyään
" Hyvä, meinaan toi ei tosiaan osaa hypätä"
( :D )
Siinä se Hertta möllötti tarhassa lv-ruunan kaverina. Siinä tarhassa se oli seissyt melkein puolivuotta kevyellä liikutuksella, sillä se oli "kuntoutumassa" mahahaavasta. Suoraan sanottuna puskaponin näköinen! Ei tosiaan mikään komea ja hieno, mutta helkkarin söpö pitkäpäinen ja korvainen!
Tallissa heppa kuntoon ja muutamia taustoja ja käyttäohjeita kuuntelin samalla.
Selkään nousin kentällä. Se oli tosi rauhallinen. Olihan sillä kuntokin aika huono kun oli vaan möllöttänyt puolisen vuotta.
Omistaja antoi hyviä neuvoja ja käyttöohjeita. Piti vähänniinkuin tuntia, mikä oli hyvä, sillä enhän mä osannut itse päättää mitään kun olin tottunut vain ratsastuskoulussa ohjattuun opetukseen.
Harjoitusravista kyselin että onko se kamalaa. Omistaja vastasi "Mun hevosista Hertalla kamalin ravi istua". JA NIIN MUUTEN OLI! Se oli järkyttävää tuntareiden jälkeen!
Ja tältä se meno sitten näyttikin...
Siinä vaiheessa kun laukan nostin, niin rakastuin! Ensinnäkin siksi, että se laukka nousi tuosta vain ajatuksen voimalla. Se oli taas niin iso WOW-efekti ratsastuskoulun jälkeen. Toisekseen se oli niin ihanan isoa ja keinuvaa...
Tunne selässä oli uskomaton. Ihankuin olisin ollut maailman paras ratsastaja.
Karu totuus oli kuitenkin ilkeä. Meno näytti jälleen tältä...
Mutta ei se haitannut! Kukaan ei pystynyt pilaamaan sitä tunnetta kuinka hienolla hevosella menin. Siinä vaiheessa jo päätin että tästä tulee mulle se ensimmäinen vuokrahevonen!
No mitäs sitten?
Kyselin että saako Hertalla kisata.
Vastaus oli:
- "Noo, jos nyt jotain naapuritallin pikkukisoja niin ei oo niin pitkä matka. Mä voin kyllä kuskaa"
(Yeah, niinhän siinä sitten kävikin... ;) )
Vaikka aluksi meidän meno olikin tuon näköistä, niin nopeasti pääsin kehittymään kun aloin käymään myös Hertalla tunneilla.
Jo parin kuukauden jälkeen meno oli tällaista:
Ei siis vieläkään täydellistä, mutta selvästi jo parempi suunta. Tatsi alkoi löytymään.
Mun suurin haave on ollut kisata aluetasolla He A luokissa... Ne saavutin Hertalla.
Sitten omistaja sanoi minulle, että "nyt kun menestyt He A, sun pitää jo mennä koht Va B".
Tähän sanoin;
- "No ei helkkarissa! Ei sinne voi mennä kun se on jo vaativa! Ei siihen pysty kuin parhaat"
Enhän mä ollut ikinä kuullutkaan sanaa Vaativa B. Mun ratsastusmaailma loppui Helppoon Aahan, ei sen jälkeen ollut enää mitään.
Noh, mentiin Va B. Ei sujunut.
Hommattiin Holopainen meidän valmentajaksi.
Alkoi sujumaan Va B.
Tässä vaiheessa sanoin, että tämän pidemmälle emme ikinä tule pääsemään.
Kisattiin Va B kausilla 2011-2012. Perustin tämän blogin 2011. Mainittakoon vielä, että blogin perustaminenkin oli kaverien idea ja he minut tähän kannustivat. Siinäkin asiassa marmatin "no ketä kiinnostaa lukea mun tarinoita?".
Va B alkoi käydä tylsäksi. Aloin googlaamaan mitä tulee Va A tasolla. "Aa, piruettia.. Hmm.. Mitenköhän ne ratsastetaan. Sarjavaihtoja?? No kait se vaihtaa sarjassa kun yksittäisetkin tulee?"
(Great... Hyvät lähtökohdat.. :D )
Tässä kuvassa olemme tasolla Va B, vuosi jotain 2011
 |
| Huomion arvoinen asia, sillä tämä kuva oli joskus mun unelma kuva. Mun mielestä Hertta näytti niin hienolta ja minä professionaalilta. Nyt mua häiritsee takakorkeus, mun könötys, lepattava pohje, ja Hertan kehittymätön ylälinja. Niin se vaan muuttuu! Ei ole enää lempikuva! |
Prosentit pyörivät jossain 60% paikkeilla, ihan kivasti meni, mutta sanoin aina, että "Va A radoilla emme voi koskaan menestyä, mutta kisataan sitä nyt omaksi iloksi, pääpainon on Va B radoilla, sitten jo Hertta onkin jo eläkkeellä".
No ei mennyt taaskaan niinkään, vaikka sanoin...
PSG tuli kuvioihin, sijoituttiin heti PSG debyytissä... Hmm... Tulokset parani, mutta pysyivät siellä 62% tuntumassa.
Vuonna 2014 muutettiin maneesitallille, koska oli sanomattakin selvää että tavoitteet oli koventuneet sitä tahtia, että jotain täytyi tehdä menestystä ja kehittymistä jahdatessa. Hertasta tuli mulle melkein oma, vai pitäisikö sanoa leikisti oma, sillä se tuli mulle kokonaan ylläpitoon kesäkuussa 2014. 7 vuotta vuokrasin sitä kertahintaa maksaen, nyt sain kaikki hevosen kulut niskaani. Se oli karua se!
Siellä maneesitallilla alkoi kutkuttaa ajatus Interistä... Pystytäänkö?
No hyvin pystyttiin.
Inter I debyytti voitolla ja prosentein 62,1%. Ei huimat prosentit nykyään, mutta debyytiksi ihan jees!
 |
| Inter debyytin kunniakierroksella 2014. Lihakseton se oli edelleen, mutta tekninen osaaminen oli jo aika korrektia. |
Tuli eka treenitalvi maneesilla.
Treenattiin lujaa.
Tuli kisakausi 2015.
Ja tulokset oli aika mahtavat.
Hertta on nykyään lihaksikas ja hieno. Se on saanut todella paljon voimaa, niin että PSG ja Inter I asiat tuntuvat suhteellisen helpoilta suorittaa. Hiomista kyllä riittää.
Hertta on tähän mennessä tällä kaudella ollut 6 kisoissa, ja niistä 4 kisat ovat tuoneet rusukkeen kotiin. PSG voitto, Inter I toinen sija, PSG neljäs, PSG kolmas... Ja vasta mennään toukokuuta!
Nyt mulla on kansallisen tason kouluhevonen. Ja mäkin olen oppinut ratsastamaan.
Mä olen nostanut Hertan tasolta He A, tasolle Inter I.
Hertta on nostanut mut tasolta He B, tasolle Inter I.
Kyllä mä saan olla ylpeä!
Ikinä ei ollut tavoitteena kisata avoimia kansallisia Inter ja PSG ratoja...
 |
| Tämä kuva on otettu 16.5.2015, melkein siis tasan 8 vuotta sitten kuin postauksen ensimmäinen kuva. |
Enkä olisi ikinä uskonut starttaavani Small Tourissa...
_1.jpg) |
Small Tour 1._1.jpg) |
_1.jpg)  |
| Small Tour 2. |
Kieltämättä. Välillä olen miettinyt että mitähän me vielä saavutetaan...? Olen sanonut: "Enää Inter I jälkeen me ei edetä. Siihen ei enää pystytä". Mielestäni tämä on fakta.
Tuo hevonen on jo antanut mulle niiiiiiiin paljon, ettei se ole enää velvollinen viemään mua yhtään pidemmälle. Se on jo ylittänyt kaikki odotukset, joten en oikeastaan voi ottaa stressiä mistään. Mennään sillain miltä tuntuu.
Toisaalta, muutamat muutkin mun tavoitteet ja ajatukset on osoitettu vääriksi ja kumottu tässä 8 vuoden aikana...
Hertta tekee GP liikkeitä, mutta en kyllä ota niistä paineita. Tehdään niitä omaksi iloksi!
Olen kuitenkin realisti siinä mielessä, että meiltä taitaa loppua aika. Hertta on jo 17, ja kisaaminen aloitettiin käytännössä 10 vuotiaana, ja minä olin tosiaan tasoa He B.
Hertasta olisi varmasti tullut GP hevonen osaavan ratsastajan alla, jonka luokse se olisi päässyt heti nuorena. Elämä ei kuitenkaan aina mene kuin oppikirjoissa, mutta sehän tässä on mun onni!
Jos Hertta ei olisi ollut "ylimääräinen puskapetteri", en minä olisi ikinä kisannut sitä alue He A:ta kummempaa.
No mutta, tässä oli tarinointia kerrakseen...
Tuo hevonen on jo antanut mulle niiiiiiiin paljon, ettei se ole enää velvollinen viemään mua yhtään pidemmälle. Se on jo ylittänyt kaikki odotukset, joten en oikeastaan voi ottaa stressiä mistään. Mennään sillain miltä tuntuu.
Toisaalta, muutamat muutkin mun tavoitteet ja ajatukset on osoitettu vääriksi ja kumottu tässä 8 vuoden aikana...
Hertta tekee GP liikkeitä, mutta en kyllä ota niistä paineita. Tehdään niitä omaksi iloksi!
Olen kuitenkin realisti siinä mielessä, että meiltä taitaa loppua aika. Hertta on jo 17, ja kisaaminen aloitettiin käytännössä 10 vuotiaana, ja minä olin tosiaan tasoa He B.
Hertasta olisi varmasti tullut GP hevonen osaavan ratsastajan alla, jonka luokse se olisi päässyt heti nuorena. Elämä ei kuitenkaan aina mene kuin oppikirjoissa, mutta sehän tässä on mun onni!
Jos Hertta ei olisi ollut "ylimääräinen puskapetteri", en minä olisi ikinä kisannut sitä alue He A:ta kummempaa.
No mutta, tässä oli tarinointia kerrakseen...
Hyvää vuosipäivää minä ja Hertta! =)
 |
| Osaamme tarvittaessa edustaa... |
 |
| ... mutta minkäs sitä koira karvoilleen voi... ;) Jotain yhteistä? |
Ihana tarina! Olet inspiroinut minua paljon, ja uskon, että kyllä minäkin vielä joskus... Olen ollut ratsastuskoulussa, sain oman suokkiputen, sitten muutin opiskelemaan ja hevonen myytiin. Nyt olen valmistunut ja haen töitä, ja koko ajan olen tiennyt, että sitten lähden shoppailemaan laadukkaan nuoren ja hyväluonteisen hevosen, jonka kanssa voisimme yhdessä valmennuksen avulla kehittyä. En ole rahasta johtuen voinut valmentautua koskaan kunnolla (ratsastuskoulua ei lasketa), ja viime vuosina välillä on ollut ratsastettavia ja välillä ei. Olen kuitenkin pitänyt harrastusta yllä opiskeluvuosien ajan katsomalla kisoja ja valmennuksia, lukemalla paljon kirjallisuutta ja ratsastamalla usealla eri hevosella joskus 0 ja joskus 6 kertaa viikossa, ihan miten on ollut mahdollista. Nyt ratsastusvuosia on takana 18 vuotta (joista viimeiset 5 epäaktiivisia) ja taso vahva HeB, mutta kun se ei minulle riitä! Sinun blogisi valaa aina uskoa siihen, että minunkin tilaisuuteni vielä tulee. :) Kun tälle lajille on joskus antanut pikkusormen, niin en vain voi tyytyä siihen enkä edes pelkkään toiseen käteen.
VastaaPoistaKyllä mä jaksan uskoa että aina on mahdollisuus. Aina ei tarvitse tavoitella olympialaisia, mutta mielestäni mahdollisimman pitkälle tavoitteet ratsastuksen opettelussa on hyvä asia. Ei tyydytä vain siihen He A tasoon ja sitten lopetetaan kehittymisen janoaminen. Eikä tietenkään tarvitse kisata aina, mutta hevosille paras lahja on hyvän ratsastustaidon opettelu :)
Poistasanomasi kuivaharjoittelu on oikeasti todella tärkeää. Itse katson jatkuvasti youtubesta videoita ja haluan sitä kautta "imeä itseeni" tietoa ja taitoa lisää. Katson kuinka maaillman huiput istuvat selässä ja yritän oppia sitä samaa istuntaa etc
Tämä laji tosiaan vie kaikki raajat sen yhden käden sijasta!
Aika kiva teksti.. :) Mulla on iteasiassa mun hepan kanssa aika täydellisesti samanlainen tarina kuin sulla ja Hertalla. Loppu on vielä toteuttamatta, mutta luotto on kova niin heppaan kuin itseenikin ;) Itseasiassa tää hevonen muistuttaa Herttaa todella paljon. Samanvärinen jne. (Sen takia aloinkin lukee blogiasi)
VastaaPoistaTää oli hyvä: "Enhän mä ollut ikinä kuullutkaan sanaa Vaativa B. Mun ratsastusmaailma loppui Helppoon Aahan, ei sen jälkeen ollut enää mitään." Mun ajatusmaailma oli nimittäin tota luokkaa pari vuotta sitten :')
Oi! olet hyvän värisen hepan itsellesi saanut ;)
PoistaMutta eikös olekkin jännä että hyvin usealla ratsastajalla se ratsastus loppuu siihen He A? enkä tarkoita sitä etteikö ratsastajat kykenisi siitä eteenpäin, vaan musta tuntuu että se on psykologista. Jotenkin vain ajatellaan että se on se taso mikä riittää ja sillä pärjää. Ei ajatella pidemmälle "kun ei tarvitse". En vaan tosiaan itsekään ajatellut He A pidemmälle, pidin sitä ihan riittävänä :)
Tsemppiä hepan kanssa! Toivotaan nousukiitoa loppuajaksi myös! ;)
Hertta on musta todella kaunis hevonen!
VastaaPoistaKyllä se oikeasti on! Ärsyttää välillä kun jotkut naureskelee kuinka muulilta se näyttää, mutta onhan se totta ettei mustakaan saa hyviä kuvia kun torkun sohvalla. Herttakin osaa posettaa ;)
PoistaIhana tarina! Tosi arvostettavaa, että olet kulkenut Hertan kanssa noin pitkän matkan. Toivottavasti voitte jatkaa samaa rataa monta vuotta vielä :)
VastaaPoistaMäkin toivon! Jos nyt vielä edes ensi kausi..? :)
PoistaKiitos tästä. Kun olen nyt noin vuoden lukenut teidän blogianne, oli tosi mukava tällainen juttu, jossa tarinanne on alusta nykypäivään lyhyesti kerrottuna. Olen siinä mielessä samanlainen kuin sinä, että harrastaminen ei tunnu mielekkäältä kenen tahansa hevosen kanssa. Sen pitää olla just se tietty. Olen onnekas saatuani sellaisella nyt ratsastuskouluoppilaana ratsastaa.
VastaaPoistaKyllä sen tosiaan täytyy olla se The One jotta sen kanssa jaksaa puuhata päivästä toiseen ja vuodesta toiseen!
Poista8 vuotta on aika pitkä aika, ja jos Hertassa oli jokin mistä en pitäisi siitä, niin olisi aina hankalempaa sitoutua näin paljon.
Kiitos! Hienoa luettavaa.
VastaaPoistaKiva kuulla :)
PoistaIhana teksti ja oli kiva luke teidän yhteisestä taustasta! :) Ootte kyllä kehittynyt ihan huikeesti yhdessä! Ja tietenkin onnea teille vuosipäivän johdosta :D
VastaaPoistaKyllä pakko munkin myöntää että huhhuh ei olisi ikinä uskonut että miten tänne näin päästiin kun lähtökohdat oli mitä oli :D
PoistaHertta on kyllä aina ollut hieno hevonen, mutta eihän se hieno hevonen ole mitään jos selässä on tuollainen osaamaton junnu! :D Onneksi opin Hertan tavoille
Tää inspiroi itseäkin ja antaa toivoa oman hevosen kanssa. Ehkä me päästään vielä kisaamaan ja noustaan suurempiin kisoihin... Valmentaja vaan puuttuu tällä hetkellä. En tiedä miten oltaisiin kehitytty jos 1-2 krt viikossa pääsisin tunnille kun kehityttiin jo ihan muutamassa tunnissa ihan hurjasti. No eiköhän tää tästä kun jaksan uskoa että kyllä meistä vielä tulee jotain. :) ja aikaa meillä on vielä kun hevonen on vasta kahdeksan ja itse kahdeksantoista! Hyvää vuosipäivää teille ja tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaMekin kehityttiin jo paljon siinä että käytiin edes 1-2 kertaa kuukaudessa hyvällä valkulla. Mutta pakko myöntää että kun se muuttui säännölliseksi niin kehitys myös nousi taas harppauksella.
PoistaMutta etsi ihmeessä valmentaja! Se on oikeasti avain kaikkeen. :) Toivottavasti löydät teille sopivan! Ja teillähän on tosiaan viel paljon aikaa ;) Tehän ootte samaa ikäluokkaa kun H ja minä tuolloin kun aloitin ;)
VAU!!! niin hienoa :)
VastaaPoistaKYllä nyt itsekin sen tajuaa pikkuhiljaa! :D
PoistaVoi että, tätä oli niin kiva lukea vaikka periaatteessa tarinanne oli jo osittain täältä blogin kautta tuttu. Ihan mahtavaa työtä Noora, sä oot niin huippu :)
VastaaPoistaMulla sattui kkäymään niin hyvä tuuri kun "vain vahingossa" päädyin Hertan luo!
PoistaTeidän yhteinen matka on kyllä kadehdittava! Harmillisen usein huomaa, että kun ratsastaja alkaa haluta vaativampiin luokkiin, vaihdetaan vaan hevonen parempaan, kun ei viitsitä nähdä vaivaa viedä sitä nykyistä korkeammalle tasolle. Tsemppiä teille jatkoon, toivottavasti teillä on edessä vielä monta hyvää vuotta :)
VastaaPoistaTämä on kyllä harmillisen tosi. Onneksi Hertan kohdalla olen kyllä aina tiennyt että jos jokin asia ei suju, niin voin katsoa peiliin. Tuo hevonen kyllä tekee ja oppii jos osaa vain pyytää! Eikä muuten vaihtamalla parane!
PoistaAivan ihana tarina! Itse painiskelen oman hevoseni kanssa tasolla helppo C varmaan ikuisesti, mutta toiveissa olisi joskus edetä sinne helppo A -tasolle. :D Muusta en uskalla edes haaveilla. Ihanaa nähdä, että teidän työ on todellakin kantanut hedelmää! Jatkakaa samaan malliin!
VastaaPoistaEtte te siellä ikuisesti paini! Satsaat hyvään valmennukseen.. Se on se tärkein :)
PoistaMinä en kyllä ymmärrä mitä vikaa Hertan ulkonäössä on ;)
VastaaPoistaJuu en minäkään! ;D
PoistaOnpa tänne tullut paljon jo kommentteja, liityn jatkoksi! Muakin on sun tarina inspiroinut tosi paljon, vaikka musta on viime vuosina tuntunut siltä että olen ikuinen helppo C/B -ratsastaja. Sitten oon miettinyt sun kokemusta ja lähtökohtaa, ja ajatellut että kyllä mäkin voin kunnon treenillä ja asenteella vielä kehittyä! (tosin tavoitteet eivät ole kovin korkealla... :D)
VastaaPoistaMä en pääse yli Hertan otsatukasta tuossa sun vanhassa lempparikuvassa! :D Nauroin sille jonkun aikaa putkeen, ihan huikee! Mutta mutta, mulle tuli jälleen kerran todella hyvä mieli ja inspiroitunut olo tästä postauksesta, taidanpa lähteä tallille luomaan lantaa ja ratsastamaan!
Mainitsen tästäkin taas, mutta jos ikinä liikut Itä-Suomen alueella, niin laita viestiä, varaan sulta tunnin silloin!
Ihan varmasti voit kehittyä jos oikeasti se asenne on kohdillaan ja panostaa siihen mitä tekee! :D Ei saa tyytyä "vain" siihen He C/He B.
PoistaAikamoinen elvisletti kyllä tuossa kuvassa se tukka! :D onneksi nykyään jo osaan letittää sen piiloon kisoihin niin on vähän asiallisempaa ;D
Harvemmin Itä Suomeen mulla on ollut asiaa, mutta ei sitä ikinä tiedä ;D
Taitaa olla vähän aiempien kommenttien kaltainen tämä minunkin kommentti, mutta pakko silti kommentoida :) Te toimitte Hertan kanssa myös mun ja Fanin inspiraationa ja innoittajina, kun luin teidän tarinaa ja katselin teidän kuvia vuosien varrelta voin todeta että meilläkin on varmasti potentiaalia Helppoa A:ta pidemmälle jos vaan jaksan tehdä kovasti töitä ja uskon siihen että me pystytään siihen! :) Fanikaan ei mikään ns. "erikoinen" hevonen ole eikä aina kedon kaunein kukka muutenkaan, mutta se on väläytellyt sellaisia pätkiä ratsastaessa että uskon sillä riittävän potentiaalia pidemmällekin jos vaan tehdään töitä kovasti!
VastaaPoistaihan varmasti on. Mun on pakko sanoa, että yleensä tuolla Va B--> enemmistö on niitä ihan "tavallisia" peruslaadukkaita puolverisiä. Olen huomannut että ne megaliikkujat nuortenhevosten luokista yleensä katoaa johonkin nuorten jälkeen, ja ne "tavalliset luokan keskivälin tallaajat" jatkaa ja jatkaa ja lopulta nousee yllättävän korkealle.
PoistaNäissä PSG/Inter radoissa ei enää olekkaan niin paljoa merkitystä sillä liitokaviolla. Tai siis toki jos on liitokavio + 10 ratsastettavuus ja tekninen osaaminen niin sehän on jo huippuluokan hevonen, mutta ihan täällä suomen tasolla hyvä perusliikkuja joka suorittaa teknisesti oikein on usein palkinnoilla!
Töitä se vaatii, mutta ei esim se PSG ole tasona "vain hienojen" etuoikeus!
Kiva postaus, me like! Kova työ palkitaan, tämä on siitä oivallinen esimerkki. Ja hei, luin juuri Horsemailista SM koulukisoista: ei se Hertan ikä taida olla este vielä pariin vuoteen jos vaan pää ja kroppa kestää menossa mukana ;)
VastaaPoistaNo mutta ei se Hertan ikä, vaan mun taito xD
PoistaEi taideta ihan heti tuosta vaan GPtä rykästä parin vuoden sisään kun ratsastajalla ei ole hajuakaan siitä miten se tehdään! :DD
Hei ratsastus on siitä hyvä laji että sitä voi oikeasti kisata vaikka olympialaisissa asti niin kauan kuin henki pihisee! :D Se on taitolaji, ei niinkään voima tms ;)
VastaaPoistaOlen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi kokematon, niin ihan hyvin voi itse opetella kokemattomalla hevosellakin. Olen siitä elävä todiste. Olen opettanut Hertalle piaffit, piruetit ja sarjat vaikken ole IKINÄ päässyt menemään niitä muulla hevosella.
Yritys ja erehdys, ja niistä oppiminen. Se opettaa enemmän kuin "valmiin paketin osto" :)
Kiitos kivasta palautteesta!
Hehe ihan sikahyvä teksti! Tosi innostava! Ja saa uskoa myös itseen!! :) ja must oli ihana et kerroit rohkeesti et hei tää kuva oli musta hieno sillon ja hyvä huomata et ahaa toi ei enää riittäis mitenkään! :)
VastaaPoistaJa sekin muuten huomasin et mäkään en tienny ees mitä helppo A luokkien jälkeen on tai mitä onkaan ei sinne voi ikinä päästä! Nyt uskon et pääsee! Sun avulla oon ite oppinu et aa ton jälkee on toi luokka ja tota vaaditaan siellä! Sait mussa syttymään lajin uudellee niinki paljon et oli pakko ostaa oma hevonen et mäkim haluun elää tollein ku sä! <3
Hee se on siis mun syy että nyt kuulem sulta joka päivä "perhana ku ei oo rahaa!!" xD
PoistaMutta tää laji vie mennessään ;)
Hahah onnellinen persaukinen :DD
PoistaIhan mahtava postaus, kiitos että kirjoitit tämän! :) Teidän tarina on kyllä uskomaton.
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit! Nytkun se tässä paperilla on nenän edessä niin onhan toi aikamoinen tarina!! Ei ihan oppikirjoista "osta junnulle hyvä koulutettu hevonen jotta se oppii" :D
PoistaIhana postaus :) Olen tässä parin viikon aikana lueskellut kaikki vanhat postaukset löydettyäni sun blogin ja vihdoinkin pääsin "ajan tasalle" kirjoituksissa. Kirjoitat ihanan positiivisella tyylillä ja valat uskoa tämmöiseen tavan tuuppariin, että kyllä ne unelmat ovat saavutettavissa. Lisäksi olen saanut hiiiirmuisen paljon treeni-ideioita sun kirjoituksista, kun nyt vaan sais tuon oman otuksen pikkuhiljaa saikulta takaisin ratsastuskäyttöön!
VastaaPoistaOho mikä työ lukea kaikki postaukset! Siinä on kuitenkin 4 vuotta kirjoitettuna!
PoistaMä voin valaa uskoa "tavan tuuppareihin" sillä ihan samanlainen olen/olin itsekin :)
Toivotaan että saikuttelu loppuu ja pääset treenaamaan. Kerrohan miten lähtee sujumaan, mua kiinnostaa lukijoiden heppatarinat :)
eikä, mulla tuli oikeasti niin tippa linssiin kun luin tätä. Voi luoja, oote kyllä ollu huikeita ja tämä vaalii myös uskoa minuunki tulevaisuuden suhteen.:)
VastaaPoistaPitää vain jaksaa uskoa siihen että aurinko paistaa joskus myös riskukasaan! Välilä vaan tuntuuettei meillä ole mahdollisuuksia, mutta yleensä ne esteet on vain meidän korvien välissä.. :)
PoistaMuistan, kun aloin lukemaan tätä sun blogia niin kilpailitte Vab radoilla ja haaveilit "joskus" starttaavas VaA. :D Aika huimaa!
VastaaPoistaSulla on osunut onni kohdalle, kun sattumalta törmäsit siihen sulle täydelliseen sielunkumppaniin! <3
Millä tahansa hevosella ei pystyisi tuollaista mieletöntä kehitystä tekemään. Teissä on sitä jotain!
Hertan kanssa oot ainakin näyttänyt kaikille epäilijöille närhen munat - ja näin rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen.
Te ootte niin <3.
Mäkin muistan kun aloin pyörimään täällä niihin aikoihin ja silloin jo uskoit meihin ja tsemppasit! :D Kiitos siitä!
PoistaNyt vain mentiin jo vähän sen Va A ohi... Niin ne tilanteet muuttuu!
Hertta on kyllä niin täydellinen, myös niine ärsyttävine piirteineenkin! =)
Inspiroit paljon ja annat ainakin mulle motivaatiota, että ehkä joku päivä. Hertta on aika tamman oloinen ;) Olen lueskellut sun blogia vuoden päivät ja nyt vasta tulin kommentoimaan! Mutta super kiva blogi ja ulkoasu! Hyvin teillä on sujunut. Kirjoitat kivasti ja selkeästi ja treenivinkkejä saa näistä paljon. Itse ratsastan ratsastuskoululla, viime syksyllä vielä 1 tunti ja 1 valmennus nyt vain 1 tunti viikossa, kun vaihdoin toiselle tallille. Mulla on hoitoponi joka on myös välillä aika tamma ;) ratsastelen myös välillä tuttavani issikkaa. Itse tykkään lukea esteblogeja, mutta tätä kyllä jaksaa aina seurata, vaikka kouluratsukko olettekin. Kesällä aion suorittaa myös HeB merkin. :)
VastaaPoistaOletko miettinyt mitä teet sitten jos ja kun Hertta lähtee pois sun käytöstä?
PoistaKiitos palautteesta! Pitäisi treenivinkkejä taas kirjoitella jos saisin aikaa :) Tsemppiä B merkin suorittamiseen, mä en ole sitä edes suorittanut! Suoritin vain perusmerkin aikoinaan :D
PoistaEn oikeastaan tiedä... Joku hevonen olisi kiva saada alle, mieluiten tahtoisin kuitenkin oman hevosen, mutta siihen ei ainakaan heti ole varaa. Mutta katsotaan katsotaan jos irtoisi joku kiva diili! :)
Sun ja Hertan tarina on aivan ihana! Antaa paljon inspiraatiota muille. Kiitos, että jaksat jakaa teidän tarinaa blogin kautta meille lukijoille. :) Terkuin Susanna
VastaaPoistaMielelläni jaankin. Ja parasta on kun saa lukijoilta vastakaikua, vähänkuin juttelisi lukijoiden kanssa :) Ihanaa on ollut huomata että Hertan ja mun tarina kiinnostaa ihmisiä, sekä tsemppaa! :)
PoistaTeillä on kyllä ihan huikea tarina ja nimenomaan inspiroiva sellainen! Itsekin vasta neljä vuotta ratsastaneena ja pikkuhiljaa HeC:stä HeB:hen kipuavana voin vain haaveilla vaativista luokista, mutta sisukkaasti toitotan itselleni, että kyllä sinne vielä päästään!
VastaaPoistaJos sen asettaa tavoitteeksi ja tekee kaikkensa sen eteen, niin ihan varmasti esim sen Va B pääsee starttaamaan! Mielestäni vaatii nöyryyttä paljon, täytyy ottaa vastaan joskus se sana "ihan on oma virheesi kun ei suju". Tämä monesti unohtuu ja aina syytetään hevosta "kun se ei vaihtanut laukkaa, kun se keksi omiaan..". Nämä on yleensä aina ratsastajan virheitä. Ne kun oppii myöntämään aukeaa paljon ovia! :)
Poista